7
Kirkko&kaupunki 11. helmikuuta 2015 Numero 6
Tiivis työpari. Taru Mäkelä ja Jouko Seppälä ovat löytäneet vuosien varrella tietyt kuviot elokuvien ideoimiseen ja tekemiseen.
Elokuvia yhteistuumin Taru Mäkelä ja Jouko Seppälä toteuttavat elokuvia, joissa kuvataan ihmisyyttä eri näkökulmista. Teksti Marjo Kytöharju Kuva Sirpa Päivinen
E
lokuvateattereissa naurattaa parhaillaan Taru Mäkelän ohjaama ihmissuhdekomedia Eila, Rampe ja Likka, joka perustuu Sinikka ja Tiina Nopolan käsikirjoitukseen. Elokuvan tekemisessä on ollut tiiviisti mukana Mäkelän aviomies, kuvaaja Jouko Seppälä. Pariskunnan laskujen mukaan kyseessä on kolmas komedia, jonka elokuvatuotantoyhtiö Kinoston omistava pariskunta on tuottanut useiden draama- ja dokumenttielokuvien ohella. Idean elokuvaan sai Mäkelä, joka on tavallisesti alkuun paneva voima pariskunnan yhteisissä projekteissa. – Kaikki lähtee intuitiosta. Tällä kertaa ajatus syntyi siten, että kävellessäni Hakaniemen torin poikki huomasin Arena-teatterin mainoksen Eila, Rampe ja Likka -näytelmästä. Mieleen tuli, että miksi kukaan ei ole tehnyt hauskoista tamperelaishahmoista elokuvaa. Taiteilijapari voi olla jo lähes 70 000 katsojaa keränneen elokuvan menestyksestä hyvällä mielellä. Leffa huomioitiin myös Jussi-palkintojen ehdokkuuksissa, vaikka alalla ei yleensä arvosteta komediaa kovin korkealle. Eilaa näyttelevä Heidi Herala oli ehdolla parhaan naispääosan ja Rampen roolissa nähtävä Pirkka-Pekka Petelius parhaan miessivuosan Jussin saajaksi. Lisäksi elokuva esitettiin tammikuun lopussa Santa Barbaran filmifestivaaleilla Kaliforniassa. Kaksikon työkuviot menevät yleensä siten, että kun Ta-
ru Mäkelä keksii idean, hän kertoo sen saman tien miehelMusiikin on säveltänyt Anna-Mari Kähärä, jonka leen. Jos tämäkin innostuu siitä, alkaa elokuvan suunnitkanssa Mäkelä teki yhteistyötä myös sota-ajasta kertovassa telu. Pikkusisar-elokuvassa. – Luotan Tarun kykyyn löytää aiheita. Kun työhön pää– Anna-Mari on tehnyt Palavaan kaupunkiin musiikkia tetään ryhtyä, aletaan etsiä rahoitusta sekä miettiä näyttetuohon aikaan eläneiden runoilijoiden teksteihin. Musiiklijöitä ja kuvauspaikkoja. ki on niin teatterissa kuin elokuvassa tärkeä elementti, ja – Palkkaamme työntekijöitä projektikohtaisesti. Tarsen pitää palvella teoksen sisältöä, Mäkelä sanoo. vitsemme ulkopuolista työvoimaa esimerkiksi elokuvan Myös Jouko Seppälän kuvaamissa dokumenteissa Lotat esivalmisteluun ja rahoituksen hakemiseen, Jouko Seppäja Daavid on käsitelty sota-aikaa. Mäkelä luonnehtii sotaa lä kertoo. ytimekkäästi kaiken ihmisyyden konkurssiksi. Pariskunnan mukaan lähtökohtana on nimenomaan – Vietimme lapsuutemme ja nuoruutemme Kekkoslooma innostus. Vasta sitten mietitään, kiinnostaako aihe vakiassa, jossa sota-ajasta vaiettiin. Kun Neuvostoliitto romahdollisesti muitakin. Tosiasia on se, että kaikkia ei voi mahti, oli Suomessa paljon kertomattomia tarinoita, joita kuitenkaan miellyttää. sai vihdoin vapaasti tuoda esiin taiteen Oma tuotantoyhtiö antaa Mäkelälle ja Sepkeinoin. pälälle vapauden päättää itse elokuvan tekeTaiteilijaparin voimavarana on pitmiseen liittyvistä asioista, tehdä omannäkään ollut juutalaiskristillinen etiikka. köistä jälkeä. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että Ta– Taiteilijathan ovat olleet yrittäjiä maailAjattelen niin, ru Mäkelä ja Jouko Seppälä käyvät kirman sivu. Tärkeä tekijä meillä tietenkin on se, että lauantaina kossa säännöllisesti. Seppälä on myös että tunnemme läpikotaisin koko elokuvan valittu seurakuntansa seurakuntaneutekoprosessin. siivotaan koti ja vostoon. Mäkelän juuret elokuva-alalla ovat syvässunnuntaina sielu.” – En tuputa uskoa kenellekään, mutsä, sillä hänen sukunsa omisti Kinosto-elota haluan tietyllä tavalla tunnustaa väkuvateatteriyhtiön, joka yhdistyi Finnkinoon Kuvaaja Jouko Seppälä riä. Ajattelen niin, että lauantaina siivovuonna 1986. Mäkelä perusti Seppälän ja Antaan koti ja sunnuntaina sielu, Seppälä luonnehtii. ne Heiskasen kanssa Kinosto-tuotantoyhtiön vuonna Kun hän pyrki ensimmäisen kerran hoitamaan seura2005. kunnan asioita, hän ei ollut varma, halusiko nähdä kirkon Elokuvien ohella Taru Mäkelä ohjaa freelancerina teat”backstagelle”, koska illuusio voisi hävitä. teriesityksiä ja radiokuunnelmia. Ohjaaja nauttii siitä, että – Näin ei kuitenkaan käynyt vaan on tuntunut hienolvoi tehdä taidetta eri välineissä erilaisista näkökulmista. ta ja etuoikeutetulta nähdä, mitä koko tähän show’hun – Tarinan kertomisesta näissä kaikissa on kyse, mutta liittyy. On tärkeää pitää yllä hyväksi todettua systeemiä, se tapahtuu eri maailmoissa. Elokuva poikkeaa muista viesiihen liittyviä tiloja ja musiikkia, jotka ovat vuosisatojen lä siten, että se on kaikkien taiteenlajien sulatusuuni. kehityksen tulosta. Eilen sai ensi-iltansa teatteri Avoimissa ovissa hänen Mäkelä puolestaan pitää siitä, että kirkossa harjoiteohjaustyönsä Palava kaupunki, joka kertoo jatkosodan heltaan yleisinhimillistä toimintaa. Hän kuitenkin lisää, että sinkiläisistä. Kirjailija Sirpa Kähkösen tekstiin perustukirkossakin on monenlaisia ihmisiä eikä siihen kuulumiva esitys sisältää tunteita herättävää draamaa ja musiikkia. nen ehkäise tyhmyyttä.
”