yksinkertaista kiviporttia. Sen ohitettuaan hän astui parkkipaikkaakin syvempään hiljaisuuteen, eläneiden muistomaalle, joka odotti häntä tyhjänä elämästä. Saan siis kerrankin surra rauhassa. Tämän ajatuksen hän suo itselleen ennen kuin lähtee etenemään kohti hautausmaan keskiosaa. !
Kulkiessaan polkuja pitkin mies antaa katseensa kierrellä nimissä ja vuosissa. Hän on
ihmisenä sellainen, joka ei mieluusti palaa muistelemaan aikojen takaisia asioita, mutta nyt hänestä tuntuu että on sille aika. Hän näkee nimien takaa kasvoja, niin tuttuja kuin tunnettuja. Jotkin nimet vain muistuttavat jostain muusta henkilöstä kuin luettavissa olevasta. Vuodet ihmisten nimien alla vievät hänet etäisesti tapahtumiin, joita hän on kokenut tai on kuullut muiden kokeneen. !
Lopulta hän pysähtyy. Hänen edessään seisoo suuren lumipeitteisen kuusen alla
kylmä kivi. Varovaisesti mies astuu lähemmäs kiveä ja lukee nimen kirjain kirjaimelta ja elämän ajan numero numerolta. Tässä on hänen synkkyytensä syy, häntä vierelleen odottava vaimonsa. Mies halaa mielessään rakastaan. Hän kaivaa taskustaan sytyttimen ja antaa kynttilän enkeleille seuraksi liekin. Surun kipu on läsnä. !
Mies uppoaa jälleen muistojen pariin. Hän näkee syntymänsä maat, työn pelloilla ja
ilon juhlien tiimellyksessä. Suuren joukon ystäviä ympärillään, joidenkin kantavan päällään ässän kirjailemia univormuja. Yhtäkkiä saapuu pimeys ja joidenkin ystävien tilalle ilmesty kuolleiden arkkuja, jotkin sinivalkoisia ja jotkin surullisen koristeettomia. Kaikki katoaa savuun. Hänen eteensä ilmestyy konekivääri ja hänen jäljellä olevat ystävänsä rohkaisevat tarttumaan tuohon kuolemankylväjään. Koskiessaan sen laukaisimia kaikkialle eteen ilmestyy kauhistuttavia olentoja, jotka huutavat kuolemaa hänelle ja kaikille hänen tärkeimmilleen. Hän tulittaa heitä ja rukoilee itkunsekaisesti ääneen osuakseen. Hetken kuluttua uhkauksia ei enää kuulu. Hänen kauhukseen tapetut muuttuvat sulavassa hetkessä nuoriksi pojiksi ja lämminkasvoisiksi isiksi. Vierellään olleet ystävät ovat veren koristamia maata vasten. !
Aurinko nousee. Sen valon keskeltä ilmestyy nainen sulkien hänet käsiensä ympärille.
He erkanevat ja naisen selän takaa ilmestyy hymyileviä lapsia. Se on hänen suureksi suotu perheensä. Lapset kasvat. Mies ja nainen vanhenevat rakastaen. !
Hän tuntee elävästi rakkaansa kosketuksen.
!
Siinä samassa suru saa vierelleen toisen kivun miehen sydämeen, jollaista hän ei ole
koskaan aikaisemmin kokenut. Kaikki pyörii miehen päässä hänen yrittäessä säilyttää
72