Page 7

MONIKASVOINEN OLAVI PAAVOLAINEN

T

ein kerran Mika Waltarille tuon tavanomaisen kysymyksen: mitä mieltä Olavi Paavolainen lopultakin oli jatkosodasta? Kuinka paljon hän muunteli päiväkirjaansa? Akateemikko hymähti, oli hetken hiljaa, sanoi sitten: – Ei Olavissa ollut yhtä mielipidettä, ei hän koskaan etsinyt selvää yhtenäistä linjaa. Hänessä oli aina monta minää, joista hän nosti esiin sen mitä juuri sinä aikana tarvittiin. Se oli hänen vaistomaista esitystaitoaan. Kirjallisuuden häikäisevä estraditaiteilija! Kulttuuripolitiikan monitaitoinen jonglööri? Oman aikansa etsijä, sukupolvensa soihdunkantaja, näköaloja aukova tutkimusmatkailija. Paradoksien mies, Janus-kasvoinen epäilijä, ainainen aidallaistuja… Olavi Paavolaisessa on moneksi. Hän on askarruttanut yleisöään niin kauan kuin on esiintynyt. Hänestä on kirjoitettu kuvauksia 1920-luvun alusta saakka. Häntä on ihailtu ja kadehdittu, rakastettu ja vihattu – eniten kuitenkin ihailtu. Hän oli niin ainutlaatuinen ilmestys, poseeraava dandy, tenhoava vaikuttaja, innostava joukonjohtaja, loistava tyyliniekka, jalostuneen taideaistin lävistämä kriitikko, modernin runon esitaistelija, kulttuuritietoinen esseisti ja matkakirjailija, lopulta maan seuratuimman teatterin johtaja. Hän oli täysiverinen esteetikko, ei koskaan varsinaisesti poliittinen henkilö, mutta silti hän nostatti teoksillaan poliittisia kiistoja. Hänen viimeiseksi roolikseen jäi väsähtänyt, kyyninen valtakunnanpessimisti. Paavolaisesta on julkaistu kaksi elämäkertaa. Matti Kurjensaarella oli paalupaikka pitkän tuntemuksen perusteella. Hänen Loistava Olavi Paavolaisensa (1975) jäi kuitenkin tavoitteestaan; syynä kohdehenkilön entisen puolison voimakas puuttuminen kirjoittajan käytettävissä olevaan aineistoon. Lamauttava isku masensi Kurjensaaren pitmonikasvoinen olavi paavolainen

9

Rajala, Panu: Tulisoihtu pimeään. (WSOY)  

Ei ole kuin yksi Olavi Paavolainen

Rajala, Panu: Tulisoihtu pimeään. (WSOY)  

Ei ole kuin yksi Olavi Paavolainen