Page 18

kimies kiireestä kantapäähän aina kuolemaansa 1930 saakka. Hänen nuorimmasta veljestään Erkistä tuli myös yhteiskunnallisesti toimelias vaikuttaja: kansanvalistaja, kotiseutumies, journalisti, kokoomuksen kansanedustaja ja ministeri. »Isäni puolelta olen perinyt tunnollisuuden, säädyllisyyden, hyväntahtoisuuden, sovinnollisuuden, mukavuudenrakkauden, tuhlaamisen taidon ja turhamaisuuden», Olavi Paavolainen on tunnustanut, äidin puolelta taas »kauneudenaistin, järjestysvimman, pedanttisuuden, sotilaallisuuden ihailun, rohkeuden, eristäytymishalun, itsepäisyyden ja puuskahtelevan sisukkuuden». Itsensä tarkkailija on havainnut kasvaneensa vastakohtien ihmiseksi näiden erilaisten sukutaustojen ansiosta. Hän peri isältä tunteen ja äidiltä kurinalaisuuden päinvastoin kuin yleinen kaavaus edellyttäisi. Hän oli sanojensa mukaan »sataprosenttinen karjalainen» ja »synnynnäinen porvari» – molemmille peruspilareilleen hän oli sekä uskollinen että kapinoi niitä vastaan. Kotiseutuun hän kiintyi seuratessaan isää hevoskyydillä tämän virkamatkoilla, jolloin yövyttiin kestikievareissa ja tavattiin hereäpuheisia kansanihmisiä. Myöhemminkin hän jatkoi kotiseuturetkiä pyöräilemällä pitkiä taipaleita Kannaksen hiekkateillä. Hän liikuttui kylien kauneudesta; kohta maailmaa matkaavana kirjailijana hän pitikin jo suomalaisia kirkonkyliä henkisen pimeyden tyyssijoina. Avaimen keskeiseen ristiriitaansa hän on antanut mainitussa omaelämäkerrassaan: »Vanhoillisuudesta ja sovinnaisuudesta vapautuminen on ollut minulle niin vaikeaa, että ansaitsisin valtion palkinnon, jos se annettaisiin itsekurista.» Vienola kasvoi ja kukoisti. Tilaa kohennettiin. Uusi sauna nousi palaneen tilalle pihapiiriin, rakennettiin lisäksi talli- ja navettarakennukset heinäluhtineen, kaksi kellaria ja halkovaja. Maantien laitaan tuli vuokraviljelijä Hämäläisen asuintalo. Tämä teki myös talon töitä, toimi eräänlaisena pehtorina. Vesiklosetti oli päärakennuksessa alusta alkaen, sähkövalo saatiin jo maailmansodan vuosina, mutta oikea sähköyhtiö tuli pitäjään vasta 1939, juuri ennen uutta sotaa ja tuhoa. Seuraelämä oli ajoittain vilkasta. Sukulaiset vierailivat Vienolassa säännöllisesti, kävi kylänväkeä ja huomattavia henkilöitä kuten P. E. Svinhufvud ja ulkoministeri Eljas Erkko. Presidenttinä Ukko-Pek20

tulisoihtu pimeään

Rajala, Panu: Tulisoihtu pimeään. (WSOY)  

Ei ole kuin yksi Olavi Paavolainen

Rajala, Panu: Tulisoihtu pimeään. (WSOY)  

Ei ole kuin yksi Olavi Paavolainen