Page 13

läiset ja Pietarin matkaajat kohtasivat, siellä tavaraa ja uutisia vaihdettiin. Pietarille ja hänen vaimolleen Marialle syntyi 15 lasta, joista yli puolet kuoli nuorina. Jäljelle jääneet seitsemän pantiin kaikki oppikouluun Viipuriin. Se oli aivan poikkeuksellista Kivennavalla ja varmaan naapuripitäjissäkin. Vanhin poika Pekka Paavolainen kävi Viipurin klassillisen lyseon, jatkoi opintoja yliopistossa, suoritti yleisen oikeustutkinnon Helsingissä 1893 ja sai varatuomarin arvon 1897. Hän hylkäsi virkamiesuran Viipurissa, jota sukulaiset hänelle suosittelivat. Sen sijaan hän otti vastaan Äyräpään kihlakunnan henkikirjoittajan viran ja palasi kotiseudulleen Kivennavalle. Hän oli tuolloin kolmissakymmenissä ja solminut viisi vuotta aiemmin avioliiton viipurilaisen hovioikeudenneuvoksen tyttären Alice Löfgrenin kanssa. Heidän suvussaan oli lakimiehiä jo toisessa polvessa, Alicen äidin suku juontui Ruotsista ja Baltiasta. Pekka oli ensimmäinen Paavolainen, joka nai säätyläissukuun. Hän halusi rakennuttaa perheelleen pysyvän kodin isänsä omistamalle maalle. Nuori rouva sai valita mieleisensä paikan. Hän mieltyi suojaiseen metsäkulmaan noin kilometrin päässä kirkonkylästä ja appiukon kauppakartanosta. Tämä lahjoitti nuorelleparille kuuden hehtaarin tontin. Sinne tehtiin Viipurin tieltä erkaantuva hevoskulkuinen kärrytie ja aloitettiin rivakat raivaus- ja rakennustyöt. Vienolan suunnitteli rakennusmestari Isaksson Raudun kappalaisen talosta saadun mallin mukaan. Kaksikerroksinen rakennus oli taitekattoinen, moniulokkeinen, keltaiseksi ja valkeaksi maalattu. Siinä oli siro kulmatorni, verhoin varjostettu avoparveke ja alakerrassa lasivilpola. Sisällä oli 13 huonetta, alakerrassa 11 ja yläkerrassa 4 tulisijaa. Hirret saatiin maakauppiaan omasta metsästä, muut rakennustarvikkeet hänen kaupastaan. Tummien tammipaneelien reunustamasta ruokasalista avautui näkymä saliin, jossa oli parkettilattia, holvikaariset ovet ja koristeelliset kreikkalaistyyliset uunit. Kookkaina kohoavat palmunlehvät kuvastuivat parkettiin, kruunut ja kandelaaberit loivat hämyistä eksoottissävyistä tunnelmaa, vaikka kalustus oli emännän tahdon mukaisesti modernia. Salissa oli piano mutta ei yhtään taulua. Talo valmistui asuttavaan kuntoon 1901. Vienola teki vaikutuksen tulijaan kuin tulijaan, aikanaan varsinkin perheen nuorimman pojan Olavin ystäviin, köyhiin runoilijoihin ja taiteilijoihin. kivennavan kaunosielu

15

Rajala, Panu: Tulisoihtu pimeään. (WSOY)  

Ei ole kuin yksi Olavi Paavolainen

Rajala, Panu: Tulisoihtu pimeään. (WSOY)  

Ei ole kuin yksi Olavi Paavolainen