Hiltunen, Pekka: ISO (WSOY)

lihavuushysteriaa, josta olemme nähneet vasta alun.

Tulossa on aina vain lisää kohua. Kauhutarinoita läskiin kuolevista ihmisistä. Yhä lisää väärinkäsityksiä painosta, hälyttäviä tiedeuutisia, ja taas toisia uutisia jotka kumoavat ne. Edessä on surua, vihaa ja pelkoa, koska painosta on tullut joka puolella vaaniva tuntematon uhka. Nämä kaikki tunteet on kohdattava määrätietoisesti, niin kuin demonit kohdataan.

Lihavat on demonisoitu. Meistä on tehty monien tämän ajan ongelmien syntipukkeja, ja nyt syyllistämisen ja kohuotsikoiden kierre on aika pysäyttää.

Meidän on luotava uusi ymmärrys lihavuudesta. Tarvitsemme rauhallista hyväksyntää, joka antaa jokaiselle mahdollisuuden terveeseen itsetuntoon.

Minä olen iso. Tähän asti olen pyydellyt sitä anteeksi, mutta se on loppu nyt.

Olen iso. Olen ihan hyvä näin.

Ajattelen tämän tai jonkin muun puheeni läpi melkein joka ilta. Makaan sängyssä, hion mielessäni jokaista lausetta, nautin niiden uhmakkuudesta. Nautin siitä tilanteesta, kun ihmisten eteen astuu lihava nainen, joka onkin lihava aivan toisella tavalla kuin he odottavat. Olen hionut näitä ajatuksia kauan, näillä esityksillä muutettaisiin monia asioita.

Mietin tätä puhetta koko junamatkan Helsingistä Tampereelle. Olin valinnut päiväjunan, jotta sain istua niin, ettei viereen tullut ketään. Silloin ei tarvitse miettiä sitä, kiusaantuuko vierustoveri massastani, joka voi saada hänen istuimensa tuntumaan ahtaammalta.

20