Lehväslaiho, Reino: Korven Peura (WSOY)

työntyi näkyviin parijonossa lisää venäläisiä, joilla kaikilla oli raskas kantamus. Pysähtymättä tämä noin 40 sotilaan joukko asteli samaan suuntaan kuin edellinenkin.

Korpi oli lähes liikkumatta vetänyt kartan eteensä ja hetken veteli sormella karttaa, rauhoittui ja kuiskasi.

– Ei tässä vaaraa, eivät voi mennä vastakkain meikäläisten kanssa, mutta miten pystyit varoittamaan, kun et vielä nähnytkään.

Niin miten, Kivi mietti. Sanonpa mitä vain: – Tuli tommonen väkevä kusihätä ja se samalla painaapi jotakin aivolohkoo.

– Uskotaan, mutta Suomessa älä kerro, pistävät sinut häkkiin.

Nyt me heti menemme noin kilometrisen pätkän pohjoiseen ja sielläkin tarkka tähystys.

Käveltiin peräkkäin ja Majava työntyi Kiven viereen ja kuiskasi, kun mentiin synkässä kuusikossa: – Sinä näit ne taikka kuulit?

– Kyllä, minä kuulin.

– Sitähän minäkin, ei täällä kusihätä mitään ennusta.

– Ei tietenkään, mutta toinen ei nähnyt, kun Kivi hymyili ja sylki taitavasti pihkamällin puun kylkeen heilumaan.

Noustiin taasen kerran yhteen Vienan Karjalan kuusikko­ mäkeen ja käskykin tuli: – Majava kiipeehän kuuseen, kun oot nuorin ja ota kiikari ja tähystys kaikkialle, mutta pääsuunta etelään, sieltähän kaverit ovat tulossa.

Korpi ja Kivi istuivat sammalkiville rukkaset allaan, kun Majava kiipesi puuhun ja jostakin kahdeksan metrin korkeudesta kuului: – Joko selostan, eli mehtää näkkyypi joka suunnalla ja järviä ja värisoita, ne on tonne joku maalannut ja viima repii juuri nyt viimeisetkin lehet koivuista ja sitten…

– Pää kiinni ja kiikaroi. Tunnissa porukka on täällä, taikka meidät nokkii piru. Kaikissa partioissa pitäisi olla ainakin kymmenen miestä, täällä jos sattuu jotakin niin…

13