Stine, R. L.: Paniikkipuiston kadut (WSOY)

Varjoihmiset liukuivat heidän ympärilleen, peittivät heidät tummaan harsoonsa ja paimensivat heidät lavan taakse ja kapeasta ovesta ulos.

Minua puistatti. Kuulin yhä kaksosten kiljunnan oven takaa.

Uhka kurkotti korokkeella meitä kohti. ”Vähänkö pelottavaa”, hän sanoi. ”Hui, ihan vapisen.

Kihelmöi joka puolelta. Eikä lysti ole vielä edes alkanut!”

Kuulin melua. Kääntyessäni näin Billy Deepin pyörähtävän kannoillaan ja säntäävän kohti takanamme olevaa ovea kengät kovalla lattialla kopisten. ”Menoksi! Häivytään POIS täältä!” Billy kailotti.

Sheena pinkaisi hänen jälkeensä. ”Ei, ODOTTAKAA!” huusin. ”Billy, ÄLÄ!”

Vaistosin vaaran. Billy ei tainnut piitata siitä.

Hän oli melkein ovella, kun joukko varjoihmisiä leijui hänen eteensä.

Varjoväki kietoutui Billin ympärille. Emme nähneet häntä pitkään aikaan. Hän katosi varjoihin.

Pidätin henkeä. Ja näin Billyn putkahtavan esiin – suoraan varjoihmisten läpi.

Me kaikki näimme hänet. Me kaikki näimme, mitä hänelle oli tapahtunut.

Mutta hänen siskonsa Sheena parkaisi ensimmäisenä. ”EIIIII! Voi EI! Mitä te olette tehneet minun veljelleni?”

16