Page 1

2/2010 med.utu.fi/tutke/kipina

lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen verkkolehti

Teema: arviointi ja palaute


Sisällys

Teema: arviointi ja palaute

3

Pääkirjoitus: Palautteesta vaikuttavaa

4

Case: Uudet tuulet opiskelijapalautteen hyödyntämisessä!

6 10

Case: Kokemuksia uudesta palautejärjestelmästä Terve ja sairas ihminen -opintokokonaisuudessa Hyviä käytänteitä: Kirurgia kehittää opetustaan opiskelijapalautteen perusteella

12

Kolumni: Opetuskoordinaattorin ajatuksia

14

Oppimisesta, sen arvioinnista ja palautteesta

16

Taasko palautekysely - Miksi vastaisin?

TUTKE on kokoaa koulutuskalenteria lääketieteellisen tiedekunnan opetushenkilökuntaa, opetuksen koordinointitehtävissä toimivia sekä opiskelijoita varten sisältäen opetuksen kehittämiseen liittyviä koulutuksia.

ann palauteta osallistu ta ja l tekemis ehden Ota yhteeen! toimituk yttä see tästä! n K i p i n ä 2 /2 010 8.6.2010 J u lka i s ija T U TK E, L ä äketiete e lline n tie de kunta, Tur un yliopisto Pä ä to i m i t t a ja Pe k ka Kä äpä To i m i t u s He le na Ha apane n, Ve li-Mat ti Le inone n, Maiju Toivone n, Jetro Tuular i G r a a f i n e n s u u n n i t te l u ja t a i t to A nt ti Tar pone n Y h teys t i e d ot w w w.me d.utu.f i /tutke/ k ipina / ISSN 1798-8624


Pääkirjoitus

Palautteesta vaikuttavaa Opiskelu lääketieteellisessä tiedekunnassa on vaativa, usein monimutkaisten asioiden ja yhteyksien oivaltamiseen ja ymmärtämiseen tähtäävä prosessi. Tiedekunnan opiskelijat ovat useimmiten hyvin päämääräsuuntautuneita ja haluavat juuri siksi saada tietoa, palautetta, siitä, kuinka he opiskelu-urallaan etenevät. Onkin ilmeistä, että opiskelijoille säännöllisesti annettavalla palautteella, erityisesti sen laadulla, on keskeinen merkitys heidän opiskelumotivaatioonsa, sitoutumiseensa opiskeluun ja myös myöhempiin urasuunnitelmiin. Palautteen puutteellisuus puolestaan vähentää intoa antaa oppiaineille rakentavaa palautetta opetuksesta. Toimivat kaksisuuntaiset palautekäytännöt ovatkin laadukkaan oppimisen ja koulutuksen edellytyksiä ja siksi niiden kehitystyöhön tulee panostaa. Laadukkaassa koulutuksessa käytettävien oppimistehtävien tulee olla riittävän haastavia opiskelijalle. Ei ole kovinkaan motivoivaa tehdä opintojen alkuvaiheen oppimistehtäviä uudestaan myöhemmässä opiskelun vaiheessa vain siksi, että näin on ollut aikaisemminkin tapana. Opiskelijoiden motivaation astetta ei myöskään lisää se, ettei saa asianmukaista palautetta tästäkään tehtävästä. Erinomainen esimerkki käytännön pedagogisesta kehitystyöstä, jossa opetuksen haastetta ja oppimisen palautetta korostettiin aivan uudella ja mielekkäällä tavalla, esitellään tämän lehden Hyviä käytänteitä-osiossa. Kannattaa ottaa opiksi! Turun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta on nyt lähtenyt koulutuksen kehitysyksikkönsä TUTKEn ohjaamana aktiivisesti kehittämään palautekäytäntöjä koko tiedekunnan peruskoulutuksen tasolla. TUTKEn ja eri koulutusohjelmien edustajien yhteinen suunnitteluryhmä on paneutunut ensimmäiseksi opiskelijapalautteen hyödyntämisen ja läpinäkyvyyden kehittämiseen. Ryhmä on tehnyt tiivistä yhteistyötä opiskelijoiden kanssa. Tuloksena on syntynyt tiedekunnan yhteinen palautekaavake, jossa opiskelijoiden koottujen mielipiteiden lisäksi käydään läpi myös opettajien omat kommentit. Näin saadaan kaikkien koulutustapahtumaan osallistuneiden mielipiteet ja kommentit näkyville, myös seuraavan vuoden kurssilaisten tiedoksi. Yhtenäinen palautejärjestelmä otetaan käyttöön tiedekunnassa ensi syksynä. Aihetta on tarkemmin esitelty Kipinän tässä numerossa. Tiedekunnan koulutuksen laadunvarmistuksen näkökulmasta on siis tärkeää, että opiskelijapalautteen vaikuttavuutta tuodaan esiin ja että samalla kehitetään pontevasti jatkuvaa, mahdollisimman henkilökohtaista oppimisen arviointi- ja palautejärjestelmää. Haasteita koulutuksen laatutyössä siis riittää! Pekka Kääpä Kipinä 2/2010 | 3


Case

uudet tuulet opiskelijapalautteen hyödyntämisessä! Teksti Maiju Toivonen

Maiju Toivonen toimii suunnittelijana TUTKEssa.

”Jotta opiskelijapalaute on vaikuttavaa, tulee palautetta hyödyntää opetuksen kehittämistyössä 4 | Kipinä 2/2010

Suunnittelun taustaa Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijapalautejärjestelmää on kehitetty useamman vuoden aikana. Alkusyksystä 2009 TUTKE kokosi työryhmän ja aloitti määrätietoisesti uuden palautejärjestelmän suunnittelutyön. Työryhmään kuului edustajia TUTKEsta, lääketieteen ja hammaslääketieteen koulutusohjelmista sekä hoitotieteeltä. Tarkoituksena oli alusta alkaen saada koko tiedekuntaan yhtenäinen palautejärjestelmä, joka olisi opiskelijan kannalta mahdollisimman selkeä ja helppo. Palautejärjestelmästä haluttiin kehittää myös mahdollisimman läpinäkyvä, jotta opiskelijat motivoituisivat mukaan koulutuksen kehittämistyöhön palautetta antamalla. Suunnittelusta hyödyntämiseen TUTKE on aikaisemmin ideoinut palautetiedon vertailtavuutta varten yhdeksän yhteistä monivalintakysymystä, joita nyt muokattiin uusiin tavoitteisiin nähden tarkoituksenmukaisiksi. Monivalintakysymyksiin otettiin painopisteiksi erityisesti opiskelijan oma tavoitteellisuus opiskelussa, teoreettisen tiedon soveltaminen sekä soveltuvat opetusmenetelmät. Lisäksi palautelomakkeeseen lisättiin avoimet kysymykset, joihin opiskelija voi vapaasti kommentoida opintojakson tai –kokonaisuuden onnistumisen hetkiä ja kehittymistarpeita. Uutuutena lanseerattiin myös koostelomake, johon opiskelijakriitikko laatii tiivistelmän opiskelijapalautteista sekä kerää opetushenkilökunnalta palautteen palautteesta. Näin myös opetushenkilökunta voi tuoda

esiin oman näkökulmansa opetuksen onnistumisesta sekä palautteen pohjalta mahdollisesti tehtävistä muutoksista. Tämä opetushenkilökunnan palaute palautteesta lisää osaltaan palautejärjestelmän läpinäkyvyyttä, sillä opiskelijakriitikko lähettää koosteen täydennettynä opetushenkilökunnan palautteilla tiedoksi opiskelijapalautetta antaneelle kurssille. Saatu opiskelijapalaute olisi tarkoitus esitellä myös tulevalle kurssille opintojakson aluksi. Tällöin on tärkeää tuoda esiin myös palautteen pohjalta tehdyt muutokset. Jotta opiskelijapalaute on vaikuttavaa, tulee palautetta hyödyntää opetuksen kehittämistyössä. Uuden palautejärjestelmän käyttöönotto Alkuvuonna 2010 työryhmä sai uuden palautelomakkeen pilotointia vaille valmiiksi. Palautelomakkeesta kerättiin palautetta ja kehitysideoita lääketieteen ja hoitotieteen opiskelijoilta. Lopulta keväällä 2010 saatiin uusi palautelomake palautekoosteineen käyttöön ensimmäisen kerran. Ensimmäisenä uuden järjestelmän toteutti patologian oppiaineen Terve ja sairas ihminen –opintokokonaisuus. Syksystä 2010 lähtien tarkoituksena on, että uusi palautejärjestelmä on käytössä koko tiedekunnassa kaikilla opintojaksoilla ja –kokonaisuuksilla. ■ Palkittu posteri aiheesta TUTKE laati uudesta palautejärjestelmästä posterin Turun yliopiston Pedagogisille messuille 26.5.2010. Seuraavalla sivulla oleva posteri ”Opiskelijapalautejärjestelmä: suunnittelusta hyödyntämiseen” palkittiin messujen parhaana posterina.


Opiskelijapalautejärjestelmä: suunnittelusta hyödyntämiseen Opiskelijapalautejärjestelmän kehitystyö lääketieteellisessä tiedekunnassa Maiju Toivonen, Antti Tarponen, Anna-Liisa Koivisto, Veli-Matti Leinonen, Leena Salminen, Helena Haapanen, Miia Mäkinen, Pauliina Kronqvist, Pekka Kääpä Lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen tutkimus- ja kehittämisyksikkö (TUTKE)

TAUSTAA Koulutuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja kehittämistyössä säännöllinen, tarkoituksenmukainen ja vertailukelpoinen opiskelijapalaute on keskeisen tärkeä. Kerättyjen palautteiden hyödyntäminen on tämän toiminnan laadunvarmistuksen keskiössä. Opiskelijat nähdään kehittämistyössä yhteistyökumppaneina.

Opiskelijat täyttävät palautelomakkeen Oppiaine saa palautteen

TOTEUTUS Vuoden 2010 alussa työryhmä kehitti aikaisemmista palautemuodoista saatujen kokemusten perusteella uuden sähköisen palautekaavakepohjan koko tiedekunnan käyttöön. Kaavake koostuu 8 erillisestä opiskelijoiden ja opettajien toimintaa peilaavasta kysymyksestä sekä kolmesta avoimesta kysymyskentästä. Kerätyistä vastauksista opiskelijaedustajat (kurssikriitikot lääketieteen alueella) tekevät yhteenvedon, joihin vastuuopettajat antavat kirjalliset kommenttinsa. Yhdistetty kirjallinen tuloste jaetaan lopuksi kurssin ja samalle kurssille seuraavana vuonna tuleville opiskelijoille sekä opettajille. Lisäksi tuloste toimitetaan TUTKEen vertailevaa seurantaa, laadunvalvontaa ja mahdollisesti tarvittavia toimenpiteitä varten. Pilotoinnin jälkeen kaavaketta on kevään 2010 aikana kokeiltu useammassa opintojaksossa sekä lääketieteen että hoitotieteen alalla.

Kriitikko laatii koosteen palautteista Opetushenkilökunta kommentoi ja kirjaa kehitystoimenpiteet Kriitikko toimittaa koosteen opiskelijoille ja TUTKElle

Yhteenveto C4/D4, TSI (Terve ja sairas ihminen) –opintokokonaisuuden palautteesta

Terve ja sairas ihminen (TSI)

Vastaajien määrä 110/150, vastausprosentti 73% Opintokokonaisuuden arviointi

Lääketieteellisen tiedekunnan koulutusohjelmien opiskelijapalaute

0%

Kahdeksan peruskysymystä, joita käytetään kaikissa koulutusohjelmissa ja oppiaineissa. Lääketieteellisen koulutuksen tutkimus- ja kehittämisyksikkö TUTKE analysoi ja arvioi näitä kysymyksiä keskitetysti.

Asteikko: 1 = täysin eri mieltä . . 4 = täysin samaa mieltä 1

2

3

4

en osaa sanoa

1. Olin tyytyväinen opintokokonaisuuteen 2. Sitouduin itse aktiivisesti oppimaan opintokokonaisuuden aikana 3. Opintokokonaisuus syvensi aiempaa osaamistani 4. Opintokokonaisuus edisti teoreettisen tiedon soveltamista käytännön osaamiseen

25 %

2. Sitouduin itse aktiivisesti oppimaan opintokokonaisuuden aikana

22,4 %

6. Opettajat käyttivät vaihtelevia ja opintoihin soveltuvia opetusmenetelmiä

45 %

20,2 %

35,7 %

48,2 % 32,2 %

2

3

30,7 % 62,6 % 53,4 %

40,8%

8. Minua arvostettiin opiskelijana

YHTEENVETO

43,2 %

55,7 %

7. Opintokokonaisuus tuki kehittymistäni tulevaan työhöni

100 %

31,3 % 73,3 %

4. Opintokokonaisuus edisti teoreettisen tiedon 10,8 % soveltamista käytännön osaamiseen

1

5. Opettajat auttoivat minua ymmärtämään opintokokonaisuudella opiskeltavia asioita kokonaisvaltaisesti

54,8 %

5. Opettajat auttoivat minua ymmärtämään opintokokonaisuudella 8,7 % opiskeltavia asioita kokonaisvaltaisesti 6. Opettajat käyttivät vaihtelevia ja opintoihin soveltuvia opetusmenetelmiä

75 % 59,5 %

13,9 %

3. Opintokokonaisuus syvensi aiempaa osaamistani

Perustele/kommentoi

50 %

37,1 %

1. Olin tyytyväinen opintokokonaisuuteen

4

12,6 %

En osaa sanoa

Asteikko: 1 = täysin eri mieltä . . 4 = täysin samaa mieltä Missä opintokokonaisuudella onnistuttiin hyvin? (kriitikko täyttää) Luennot olivat keskimäärin hyviä. Mikroskopointiopetus oli onnistunutta ja innostavaa. Obduktiotja niistä tiedottaminen toimivat hyvin. Muutenkin muutoksista kertominen kävi nopeasti. Kurssin henki oli hyvä ja opiskelijamyönteinen.

7. Opintokokonaisuus tuki kehittymistäni tulevaan työhöni 8. Minua arvostettiin opiskelijana Missä opintokokonaisuudella onnistuttiin hyvin?

Miten opintokokonaisuutta voisi mielestäsi kehittää? (kriitikko täyttää) Potilastapausopetus olisi hyvä lisä nykyiseen opetukseen. Tässä voitaisiin hyödyntää Medicaa. Obduktioidenohella voisi olla myös ”paperiavauksisa”, joista voitaisiin ottaa aiheita obduktioseminaareihin(tällöin seminaarien tekokin muuttuisi nykyistä johdonmukaisemmaksi). Luentojen saaminen etukäteen Medicasta luettavaksi olisi hyvä. Muita mahdollisia kommentteja? (kriitikko täyttää) Kurssi oli motivoiva ja opetushenkilökunta osaavaa ja opiskelijasta välittävää. Virtuaalimikroskopointi oli tärkeä mahdollisuusomaehtoiseen opiskeluun.

Miten opintokokonaisuutta voisi mielestäsi kehittää?

Opettajan palaute palautteesta

Muita mahdollisia kommentteja?

Kiitos palautteestanne! Kehitysehdotuksenne liittyen potilastapauksiin on hyvä ja paikallaan. Eli ’paperiavauksia’ / potilastapauksia tulemme keräämään ja käyttämään entistä selkeämmin opetuksen (luennot, obduktiot, obd.seminaarit.. ) tueksi. Obduktioseminaarientoteutus on ollut muutoksessa ja nyt ktt:-osuudenpoistuessa pohdimme seminaarien toteutusta (aiheet, kesto, laajuus) taas uudelleen.

Tiedekunnan käyttöön kehitetty yhtenäinen ja vertailukelpoinen opiskelijapalautejärjestelmä palvelee kaikkien opinto-ohjelmien suunnittelua, toteutusta ja kehitystyötä. Se lisää palautteiden läpinäkyvyyttä ja toimii tehokkaasti koulutuksen laadunvalvonnassa.

LääkeƟeteellinen Ɵedekunta ͻ Faculty of Medicine Turun yliopisto ͻ University of Turku FI-20014 Turun yliopisto, Finland ͻ www.utu.Į Puhelin/Telephone +358 (0)2 333 8487 ͻ Faksi/Fax +358 (0)2 333 8413 www.med.utu.Į

Arviointilomake

Palautelomake

Kipinä 2/2010 | 5


Case

Kokemuksia uudesta palautejärjestelmästä Terve ja sairas ihminen -opintokokonaisuudessa C4/D4 -lukukauden Terve ja sairas ihminen -opintokokonaisuus ehti ensimmäisenä käymään läpi uuden palautejärjestelmän uudet käytännöt. Patologian opetushoitaja Hannele Nysten ja Cursus Villin kurssikriitikko Atte Voipio esittelevät omia kokemuksiaan uudesta palautejärjestelmästä ja sen toimivuudesta käytännössä.

Opetushoitajan näkökulma Teksti Hannele Nysten

Useita vuosia samanlaisena toistetussa palautekyselyssä on etuna opetuksen ja sen laadun pitkittäisseuranta. Mutta pysyvää nykymaailmassa on vain muutos! C4/D4 –kurssien TSI-opintokokonaisuus oli loppusuoralla, kun kuulin ensi kertaa TUTKEn palautelomak-

palaute ” Opiskelijoiden saa muutoksia aikaan keesta ja näin uuden kysymyspatterin. Asteikkokysymykset kommentteineen/ perusteluineen sekä vapaan tekstin laatikot näyttivät todella kattavalta paketilta. Kysely ei kuitenkaan ollut liian pitkä ja raskas, mikä aiheuttaisi vastauskatoa. Ja muuttunut asteikko 1,2,3,4, eos antanee paremman kuvan mielipiteistä, kun opiskelijat joutuvat oikeasti miettimään hetken, mihin ruksin laittaa. Eihän lääketieteen opiskelija tunnusta, että ‘en osaa sanoa’ ;) Nyt huulilta jo livahti kysymys ‘Voimmeko kokeilla heti?’ Toki voitte. Kliininen opettajamme oli ollut mukana kyselyä kehitettäessä ja professori näytti vihreää valoa uudelle kyselylle. Myös C4-kurssin kriitikko Atte

6 | Kipinä 2/2010

Voipio oli ollut mukana suunnittelussa ja tiesi, mitä tuleman piti. TUTKEn kysymyspatteri on kattava mutta halusimme ehdottomasti mukaan oman asteikkokysymyksen kommentteineen liittyen omiin konkreettisiin opetusmuotoihimme. Tämä on mielestämme tärkeä työkalu opetuksen kehittämiseen oppiainetasolla. Ja sitten muokkaamaan vanhaa Webropol-pohjaa! Aten kanssa vielä tsekkasimme kysymykset yhdessä. Palautelomake lähti vanhaan, tuttuun tapaan linkkinä opiskelijoiden sähköpostiin. Ja noin viikon kuluttua lähti ‘karhu’ eli vastauskehotus niille, joiden vastausta järjestelmä ei ollut vielä vastaanottanut. Vastausprosentti oli samaa luokkaa kuin kyselyissämme yleensä eli runsas 70 %. Webropoliin oli äskettäin tullut mahdolliseksi ns. Beta-raportti, josta saa asteikkokysymyksiin hienot ja havainnolliset pylväät. Palautekyselyn tuloksena olikin sivullinen kauniita pylväitä ja 13 sivua vapaita kommentteja ja perusteluja (onneksi valtaosa mukavaa palautetta hyvästä opetuksesta)! Ihanaa, että on olemassa kurssikriitikko. Atte saikin nyt luottamuksellisesti käyttöönsä koko raakapalautteen

yhteenvetoa varten. Ensin hän kokosi meille ‘elintärkeän’ 3-sivuisen yhteenvedon vapaista teksteistä kehitysehdotuksineen. Sitten hän vielä tiivisti palautteen TUTKEN lomakkeeseen. TUTKEn lomakkeeseen lisäsimme kliinisen opettajan kanssa lyhyen ‘palautteen palautteesta’, jossa kerroimme, mihin toimenpiteisiin palautteen suhteen aiomme ryhtyä. Nyt lomake oli valmis ja se toimitettiin tiedoksi sekä TUTKEen että kurssien opiskelijoille. Aten 3-sivuinen yhteenveto elää vieläkin omaa elämäänsä. Se lähetettiin oppiaineen koko opetushenkilökunnalle tiedoksi ja opetuskokouksessamme se käytiin huolella läpi ja sen pohjalta on jälleen tulossa muutoksia ensi vuoden kurssiin. Syksyllä asiaan palataan vielä viimeisten viilausten tiimoilta. Ja edellisen kurssin palautteen aiheuttamista toimenpiteistä on varmaan hyvä seuraavan kurssin alussa kertoa lyhyesti, jotta opiskelijat oppivat huomaanaan, että palautteella voi vaikuttaa. Opiskelijoiden palaute siis saa muutoksia aikaan. Toiveena onkin, että palautteiden vastausprosentti nousee, kun opiskelijat huomaavat, että vastaaminen kannattaa! ■


Opetushoitaja Hannele Nysten ja kurssikriitikko Atte Voipio pitävät palaveria TSI:n palautteista.

Kurssikriitikon näkökulma Teksti Atte Voipio

TUTKEn tulevana syksynä käyt- lipiteitä. Kriitikot keräävät palautetta neen Terve ja sairas ihminen -kurssin töön otettava uudistettu Webropol-pa- myös esimerkiksi Medicaan rakennetun lopuksi palautetta kerättiin uudella lolautekysely vaikuttaa noin tusinaan lää- nimettömyyden säilyttävän sähköposti- makkeella. Saatu palaute ei juurikaan poikennut vanhalla palautekyselylketieteen opiskelijaan muutenkin kuin viestijärjestelmän avulla. TUTKEn palautekyselyuudistus lä saaduista tuloksista, joskaan tämän vastaajina: vastedes he nimittäin laativat palautteesta tiivistelmän, jonka tar- näkyy kriitikon työssä muutamalla ta- perusteella uudistuksesta ei voi tehdä koituksena on lisätä palautteen vaikut- valla. Internetissä täytettävä Webropol- erityisen perusteltuja johtopäätöksiä. tavuutta. Nämä opiskelijat ovat kurssi- kysely lyhenee ja sen kysymykset poik- Muutos näkyikin enemmän palautteen keavat jonkin verran aiemmasta. Lisäk- käsittelyssä kuin palautteen sisällössä. kriitikoita. Suurin muutos kurssikriitikon Kurssikriitikot ovat vuosikurssinsa si kurssikriitikon laadittavaksi tulee vapaaehtoisia. Kriitikon tehtäviä ovat yhteenvetolomake, joka on samanlainen työssä on yhteenvetolomakkeen käyttö. Lomakkeeseen tehdään graafinen palautteenantaminen ja kurssien kehit- kaikilla opintojaksoilla. täminen. Tämä tarkoittaa perehtymistä Uusi lomake kerännee palautet- esitys kyselyn numeerisista arvioista tuleviin opintokokonaisuuksiin, opetus- ta vähintäänkin vanhan veroisesti. Lo- (tämä kunnia on tällä erää suunniteltu henkilökunnan kanssa keskustelua sekä makkeen kysymykset ovat kattavia, lankeavaksi kurssikriitikon harteille). kokemusten ja mielipiteiden kyselyä vaikka niitä on hieman vähemmän kuin Lisäksi lomakkeessa on tilaa sanalliylempien vuosikurssien opiskelijoilta ja ennen. Aktiivinen kurssikriitikko voi selle selostukselle kurssin onnistuneiskriitikoilta. Kurssikriitikot kokoontuvat myös omilla toimillaan pyrkiä varmis- ta, kehitettävistä ja muista palautteesta säännöllisesti kurssi-isäntien Yhteenvetolomake tuo mahdollisuuden lisätä vuoroja muiden aktiivisten opiskevaikutusta opiskelijoiden ja oppiaineiden välillä, ja lisäksi lijoiden kanssa käsittelemään opintoihin liittyviä ajankohsen avulla voi perehtyä etukäteen tuleviin kursseihin taisia asioita. Kriitikko antaa palautetta opinto- tamaan, että oppiaine lisää kyselyynsä esiin nousseista asioista. Kullekin kokojakson aikana sopivaksi katsomallaan muutaman hyvin valitun opintokokonai- naisuudelle on oma vastaustilansa, jotavalla opetushenkilökunnalle, mikäli suuden erityisluonnetta selvittävän ky- ten nämä kolme vastausta ovat helposti se tarpeelliselta tuntuu. Opintojakson symyksen. Näin saadaan opintojaksojen luettavissa omista kohdistaan. Lomakkeen lopussa on oppiaineelle varattu tilopuksi kriitikko voi kirjoittaa yhteen- kehittämiseksi tarvittava tieto kerättyä. Uutta palautelomaketta on käytetty laa, jossa oppiaine voi kertoa, minkälaivedon kurssista kehitysehdotuksineen hyödyntäen Webropol-palautteita, saa- muutaman kerran kevään 2010 aikana. sia muutoksia palautteen innoittamana miaan käsityksiä ja kuulemiaan mie- Tämän vuoden maaliskuussa päätty- suunnitellaan ja toteutetaan.

Kipinä 2/2010 | 7


Yhteenvetolomakkeen täyttäminen oli yllättävän haastavaa. Tarkoituksenmukaisinta lienee tekstimäärän pitäminen lyhyenä, jotta opiskelijat jaksaisivat kiinnostua vähintään monta viikkoa aiemmin päättyneen kurssin palautteista. Tällöin on kuitenkin mietittävä hyvin tarkkaan, mitä kirjoittaa. Tässä auttaa huomattavasti se, että kriitikko kirjoittaa oppiaineen käyttöön menevän, yhteenvetolomaketta huomattavasti pidemmän ja laajemman tekstin. Tämän tehtyään kriitikolla on varsin selvä työ lomakkeen täyttämisessä. Ensimmäisen kerran vaikeudet lienevätkin olleet pitkälti alkukankeutta, joka ajan kuluessa katoaa. Alkuvaikeuksista huolimatta yhteenvetolomake tuntui kuitenkin hyvältä työkalulta: tuohan se mahdollisuuden lisätä vuorovaikutusta opiskelijoiden ja oppiai-

neiden välillä. Lisäksi sen avulla voi perehtyä etukäteen tuleviin kursseihin ja tarkkailla, kuinka hyvin oppiaineet noudattavat lupauksiaan ja kehittävät kurssejaan. Opiskelijalle muutos palautteenannossa vaikuttaakin hyvältä. TUTKElta tuleva peruskysely on lyhentynyt ja kysymykset ovat aiempaa täsmällisempiä. Tämä toivottavasti lisää vastausintoa. Uudessa menettelyssä erityisen hyvää on juuri sen vuorovaikutteisuus. Opiskelijan voi seurata vaivaa näkemättä opintojaksojen kehitystä - yhteenvedot on suunniteltu pistettäväksi jakoon Medicaan, josta niitä voi käydä lukemassa. Lisäksi kurssikriitikko lähettää ne vuosikurssinsa sähköpostilistalle. Yhteenvetolomake on käytännöllinen myös oppiaineelle, sillä sen avul-

la oppiaine voi osoittaa kiinnostuksen opetuksen kehitykseen: opintojakson aluksi opiskelijoille voi lomakkeen avulla näyttää, mitä kurssista on aiemmin oltu mieltä ja mitä opetuksen kehittämiseksi on tehty. Palautteen vaikuttavuuden esiintuominen jo opintojakson alussa varmasti myös lisää intoa palautteenantoon ja sitä kautta tuo myös uusia ja hyviä ideoita opintojaksojen kehitystyöhön. TUTKEn kyselylomakeuudistuksesta ei voi vielä sanoa mitään kovin varmasti, mutta se vaikuttaa lupaavalta. Uudistus mahdollistaa opintojaksojen kehittämisessä tehdyn työn järjestelmällisen raportoinnin ja seuraamiseen. Sen uskoisi lisäävän opiskelijoiden kiinnostusta palautteenantoon. Se on hyvä asia niin opiskelijoille kuin oppiaineellekin. ■

Lääketieteen opettajan Duodecimpalkinto Pekka Käävälle Lääketieteen opettajan Duodecim-palkinto (10 000 euroa) on myönnetty professori, LKT Pekka Käävälle. Hän työskentelee Turun yliopistossa lastentautiopin opettajana ja lääketieteellisen koulutuksen tutkimus- ja kehittämisyksikön (TUTKE) johtajana. Palkinto jaettiin 22.4.2010 Duodecimin Opetuksen kehittämisseminaarin yhteydessä Espoossa.

8 | Kipinä 2/2010

Pekka Kääpä on osallistunut monipuolisesti koulutuksen ja oppimisen laadun kehittämiseen. Hän on Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan laatutyön ohjausryhmän jäsen ja lääketieteen opettajien pedagogisten kurssien koordinaattori. Kääpä on myös mm. opettajatuutorointijärjestelmän ja sähköisen palautejärjestelmän suunnittelija ja kehittäjä. Pekka Kääpä oli avainhenkilönä Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuosina 2001-2008 toteutetussa opintouudistuksessa. Hänen panostuksensa koulutuksen laadun kehittämiseen on johtanut myös Korkeakoulujen arviointineuvoston Turun yliopiston lääketieteelliselle tiedekunnalle myöntämään laatuyksikkö 2010-2012 -nimitykseen. Kääpä toimii Lääketieteen koulutuksen yhdistyksen puheenjohtajana ja on lisäksi yhteistyökumppani

monissa kansainvälisissä lääkärikoulutukseen liittyvissä tieteellisissä verkostoissa. Lääketieteen opettajan Duodecim-palkinto Suomalainen Lääkäriseura Duodecim perusti vuonna 2003 Lääketieteen opettajan Duodecim-palkinnon, jonka tarkoituksena on lääketieteen opetuksen arvostuksen lisääminen. Palkinto jaetaan joka kolmas vuosi pitkäjänteisesti lääkärien perus-, jatko- tai täydennyskoulutuksen tai tutkijakoulutuksen ansiokkaana kehittäjänä toimineelle henkilölle. Ensimmäinen opettajapalkinto jaettiin vuonna 2004 Sara Sarjakoski-Peltolalle ja Irma Virjolle. Toinen opettajapalkinto jaettiin vuonna 2007 Karl-August Lindgrenille. ■


Haluan Sinut

opettajatuutorikseni!

Mitä opettajatuutorointi on? Opettajatuutorointi on tiedekunnassamme jo vakiintunut lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoiden tuki- ja ohjausjärjestelmä. Ohjelman kuuluvien tapaamisten päämääränä on tukea opiskelijoiden opintoja ja samalla edistää heidän ammatillista kasvuaan. Opettajatuutoreille järjestetään yhteisiä tapaamisia, koulutusta ja ohjausta. Nyt sinulla on mahdollisuus päästä mukaan tähän innostavaan toimintaan! Mitä itse hyödyt opettajatuutoroinnista? •

Verkostoidut muiden opettajien kanssa

Tutustut nuoriin tuleviin kollegoihin ja pääset seuraamaan heidän kehitystään

Saat opiskelijaperspektiivin opettamiseen ja omaan työhösi ja kehityt opettajana

Opit itsekin uutta, oma ammatti-identiteettisi vahvistuu ja opinto-ohjelma kokonaisuutena tulee tutummaksi

Kysy lisää, Ota yhteyttä Helena Haapanen, siheha@utu.fi, 333 7650.

”Koen opettajatuutoroinnin tärkeäksi opettajien ja opiskelijoiden vuorovaikutusta ja koko tiedekunnan koulutustehtävää vahvistavaksi toiminnaksi. Siksi aloitan itsekin ensi syksynä opiskelijaryhmän tuutoroinnin.” Kliinisen farmakologian ja lääkehoidon professori, varadekaani Risto Huupponen Kipinä 2/2010 | 9


Hyviä käytänteitä

Kirurgia kehittää opetustaan opiskelijapalautteen perusteella kliinisen opetuksen ” Paras idea vuosiin!

Teksti Ilkka Koskivuo

Kirurgian kliininen opettaja Ilkka Koskivuo on C12lukukausijohtaja.

Keväällä 2010 pedagoginen kehitystyö kirurgian oppiaineen opetuskertomusten uudistamiseen. Lukuisien opetuskertomusten tekeminen ilman asiallista palautetta oli herättänyt viimeisen vuoden lääketieteen opiskelijoissa ymmärrettävää turhautuneisuutta. Tilanne ennen kehitystyötä C12-lukukauden kirurgian kurssilla vaadittiin aikaisemmin kahdeksasta potilaasta tehty opetuskertomus. Viimeisen lukukauden opiskelijat ovat kuitenkin lääkärin työssä jo laatineet paljon oikeita sairaskertomuksia, jolloin he kokivat opetuskertomusten kirjoittamisen turhaksi ja kokemustaan aliarvioivaksi: »» Mielestäni opetuskertomusten kirjoittaminen tässä vaiheessa opintoja on turhaa! »» Opetuskertomukset pois. Käytännössä kaikki ovat jo olleet töissä ja laatineet ihan oikeitakin kertomuksia.” Kun motivaatio oli huono, mentiin siitä mistä aita on matalin. Turhautuneet opiskelijat tekivät opetuskertomuksia leikkaa-liimaa menetelmällä ja kavereidenkin kertomuksia kopioitiin. »» Potilaita ei riittänyt kaikille ja monesta potilaasta oli jo tehty useita tekstejä. Tekstin kirjoittaminen on vain toisen tekstistä sanojen muokkaamista. »» Tuntuu oikeasti typerältä vaatia opiskelijoilta pakolliset kertomukset, siinäkin tapauksessa, että potilaita ei riitä ja on kopioitava kurssikaverin tekemä teksti samasta potilaasta. Opettaako tämä kirurgiasta yhtään mitään? Opetuskertomuksia ryöpsähti lukukauden lopulla kolmen kliinisen opettajan luettavaksi yli tuhat kappaletta, jolloin yksilöllisen palautteen antaminen oli täysin mahdotonta.

10 | Kipinä 2/2010

»» En saanut mistään palautetta, en edes paljon kohutuista opetuskertomuksista. »» Palautetta ei herunut edes pakollisista opetuskertomuksista. Mitä iloa on opetuskertomusten kirjoittamisesta, jos niistä ei saa edes palautetta? »» Toiminnasta ei saa mitään palautetta, joten hyöty on minimaalinen. Ajanhukkaa. Opiskelijat ajattelivat liian usein, että opetuksesta ei kannata antaa palautetta, koska asiat eivät kuitenkaan muutu. »» Ainahan näitä opetuskertomuksia pyydetään vähentämään, muttei siihen taida tulla muutosta:) Keväällä 2009 nämä opiskelijoiden palautteet olivat yksituumaisen kielteistä, mutta kritiikki oli perusteltua. Voiko sellaista kritiikkiä jättää huomioimatta? Ei tietenkään voi. Pedagoginen kehitystyö Kevätlukukaudella 2010 kirurgian opetuskertomukset tehtiin kokonaan uudella tavalla. Kahdeksan kertomuksen sijasta niitä laadittiin vain kolme, mutta periaatteella, että laatu korvaa määrän. Opetuskertomukseen tuli uutuutena tieteellisen tapausselostusartikkelin rakenne: lyhyt johdanto, potilastapauksen kuvaus ja kliiniset löydökset, pohdinta, johtopäätökset sekä kirjallisuusviitteet. Erityisesti pohdinta ja itsenäinen tiedonhaku oli räätälöity valmistuvan kurssin lähtötasoa ajatellen. Opetuskertomukseen tuli näin elementtejä, jotka ovat samoja kuin tulevassa potilastyössäkin. Opetuskertomukset palautettiin kliiniselle opettajalle opetuskierrolla, ja ryhmäopetuksessa kä-


siteltiin samoja potilaita, joista kertomukset oli laadittu. Tärkein asia oli, että opiskelijoille luvattiin jokaisesta opetuskertomuksesta kliinisen opettajan yksilöllinen kirjallinen palaute. Opettajan näkökulmasta koko opetustilanne sai esitehtävänä toimineesta opetuskertomuksesta lisää ryhtiä. Opiskelijat olivat perehtyneet omaan aihepiiriinsä hyvin ja saivat ryhmätilanteessa opettaa myös toisiaan. Joskus opettajakin sai opiskelijalta tämän Pubmedista löytäneitä uusia kiinnostavia referenssejä. Opetuskertomukset olivat laadukkaita ja niissä oli nähty paljon vaivaa. Opettajille palautteiden kirjoittaminen teetti lisätyötä, mutta juuri palautteista uusi opetuskertomus sai parhaat kiitokset.

»» Nyt kertomuksia oli sopiva määrä eli ei liikaa muttei liian vähääkään. Näin opetimme myös toisiamme. »» Kertomusten määrä oli sopiva. Palautteen saaminen tosiaan on olennainen osa, että kertomuksia viitsii tehdä, kun hommia muutenkin on paljon, mutta kertomuksia tekemällä kyllä oppii paljon. Edellä olevat kommentit ovat uuden opetuskertomuksen evaluaatiokyselystä, johon vastasi 133 opiskelijaa (96 % kaikista). Opettajalle myönteiset palautteet toimivat selvänä signaalina, että alun perin kriittisistä palautteista lähtenyt opetusmenetelmäuudistus oli onnistunut ja sitä kannattaa jatkaa. ■

Esimerkkejä opiskelijapalautteesta »» Opetuskertomus oli hyvä ja opettavainen. »» Opetuskertomukset tosi jees. »» Opetuskertomus on hyvä idea! Sitä soisi käytettävän laajemminkin. »» Paras kliinisen opetuksen idea vuosiin! »» Markkinoikaa tällaista ihmeessä sisätaudeillekin! »» Erinomainen parannus opetuskertomussysteemissä, edisti ihan eri tavalla oppimista kuin aiemmin, kun oli aikaa perehtyä kunnolla potilaan sairauteen. Kyllä laatu korvaa määrän! »» Opetuskertomusten laadintaan meni paljon aikaa, mutta oli opettavaa. »» Mielestäni opetuskertomus oli hienosti toimiva ratkaisu.

Valmistuvan C12-kurssin opiskelija lk Joonas Hemmilä ryhtyy tutkimaan rintakyhmypotilasta.

»» Paljon parempi systeemi kuin se C7-kurssilla käytetty! »» Uusi opetuskertomus todella hyvä. Kierrosta sai ihan eri tavalla irti, kun oli perehtynyt asiaan etukäteen. »» Tiesin vastauksen myös yhteen tenttikysymykseen tänään vain sen takia, että olin tehnyt asiasta tapausselostuksen.” »» Oli kiva, kun kerrankin sai ihan oikeaa palautetta. »» Hyvä perehtyä asiaan ennen kiertoa. Harvinaista ja mukavaa saada henkilökohtaista palautetta. »» Uusi systeemi on erinomainen! Tulee kerrattua asioita ja oppiminen syvenee.

kiva, kun kerrankin sai ” Oli ihan oikeaa palautetta.

Kirurgian kurssilla opiskelijat toivovat enemmän käden taitojen opetusta kuin paperitöitä. Kuvassa lk Mikael Anttinen kolmen kurssikaverinsa käsittelyssä.

Kipinä 2/2010 | 11


Kolumni

12 | Kipin채 2/2010


Opetuskoordinaattorin ajatuksia Nyt lienee sopiva aika tarkastella nykyistä LL-tutkinnon opetussuunnitelmaa, kun ensimmäiset opiskelijat valmistuivat keväällä 2008 käytyään läpi täysin uudistetun curriculumin. C1-C4 – lukukausien opetussuunnitelmahan uudistettiin vuosina 2000-2003 ja kliininen vaihe (lukuvuodet 3-6) v. 2003-2007. Itse sain olla mukana koordinaattorina kliinisen vaiheen uudistamistyössä. Miten Turun lääketieteen opetus eroaa muista Suomen lääketieteellisistä tiedekunnista? Korostaisin opetuksen laajaa hajautusta läpi kliinisen curriculumin, Skärgårdmedicin och kultur- ruotsin kielen jaksoa C5:llä, Liikunta ja ravitsemus- jaksoa Vierumäellä sekä Lääkäri ja väestönsuojelu Hennalassa. Osa niistä on valittu jopa vuoden opintojaksoksi Turun yliopistossa! Opettajatuutorijärjestelmä on ainutlaatuinen maassamme ja valinnaisopintojen tarjonta on edelleen varsin laaja. Lääketieteellistä etiikkaa on sisällytetty eri vaiheissa syventäviin opintoihin. Sen merkitystä lääkärin työhön opiskelijat eivät valitettavasti täysin sisäistä opintojen tässä vaiheessa. Olemme kaksinkertaistaneet yleislääketieteen opetuksen osuuden tutkinnossa ja pyrkineet muissakin oppiaineissa suuntaamaan käytännön opetusta enemmän yleislääkärin työhön sopivaksi. Olemme huomioineet opiskelijan myös yksilönä tekemällä ohjeistoa päihteiden käytön aiheuttamiin tilanteisiin. Opiskelijoiden päihdeohjelma otetaan käyttöön syyslukukaudella, ensimmäisenä tiedekorkeakouluna Suomessa! Mitä kehityskohteita on meneillään tai suunnitelmissa? Tavoitteena oli integroida järkevällä tavalla prekliiniseen vaiheeseen kliinistä näkemystä ja

vastaavasti kliinisiin opintoihin perustieteitä. Siinä ei ole onnistuttu kuin osittain. Senkin vuoksi C1-C4 lukukausien sisältö arvioitiin äskettäin uudelleen ja muutoksia on tulossa. Esimerkiksi ensi elokuussa juuri tiedekunnassa aloittaville opiskelijoille tarjotaan teemoittain kliinistä lääketiedettä jo johdantokurssilla. Molekyylilääketiedettä pyritään sisällyttämään aiempaa enemmän esimerkiksi kliinisiin opintoihin. Mielestäni olisi tarpeellista testata kliinisiä taitoja ja tietoja laajentamalla OSCE-tentti kaikkiin kliinisiin oppiaineisiin viimeisenä lukuvuonna. Sen käytännön toteutus on suuri ponnistus tiedekunnalta, mutta suurin hyöty tulisi opiskelijalle itselleen. Keskeneräinen projekti on myös ydinainesanalyysiin liittyvä osaamistavoitteiden luominen tutkintoon. Siinä pyritään mm. korostamaan niin sanottuja yleisiä taitoja (kompentenssit) vastaamaan työelämän vaatimuksia. Tämä on tulevan lukuvuoden keskeinen kehityskohde. Muuntokoulutusohjelman loppuminen vuonna 2011 on tuonut tummia pilviä hajautetun koulutuksen jatkumiselle. Rahoitusjärjestelyt jatkossa näyttävät positiivisilta ainakin Satakunnan hajautetussa koulutuksessa suurimpien opintokokonaisuuksien osalta. Uskon, että hajautus jatkuu 2011 jälkeenkin Satakunnassa tarkoituksenmukaisella laajuudella. Uutena ”aluevaltauksena” on Vaasan keskussairaala, jossa pilotoidaan tulevana lukuvuonna kirurgiassa ja sisätaudeilla käytännön harjoittelua ja opetustakin jossain muodossa. Ryhmät menevät Vaasaan täysin vapaaehtoispohjalta. Muita tulevaisuuden haasteita ovat ravitsemuksen ja aivovammaopetuksen lisääminen opetussuunnitelmiin sekä T-sairaalan valmistumisen myötä tulevien hoitolinjojen vaikutus opetussuunnitelmiin ja käytännön opetukseen nykyisten klinikoiden poistuttua.

Veli-Matti Leinonen, LL-tutkinnon opetuskoordinaattori 2004-2010

Kipinä 2/2010 | 13


Oppimisesta, sen arvioinnista ja palautteesta

Teksti Arto Jauhiainen ja Matti Lappalainen

Oppiminen aktiivisena prosessina

Verraton oppimiskyky on yksi niitä ihmisen lajityypillisiä ominaisuuksia, jotka erottavat meidät eläimistä. Joskus opimme asioita tiedostamattamme ikään kuin luonnostaan, kuten vaikkapa uuden ihmisen nimen. Toisinaan ponnistelemme kykyjemme äärirajoilla opiskellessamme hyvin monimutkaisia asiakokonaisuuksia tai taitoja. Itse asiassa koko elämämme ja toimintamme on alituista oppimista ja päinvastoin: oppiminen on elämää. Meillä on myös kyky oppia ymmärtämään ja säätelemään omaa oppimistamme. Näitä oman älyllisen toiminnan tarkkailua koskevia taitoja kutsutaan nk. metakognitiiviksi taidoiksi. Nykykäsityksen mukaan oppiminen onkin kyky tai taito, jota voidaan kehittää ja parantaa. Tämän taidon kehittyminen ei rajoitu esim. kouluvuosiin, vaan myös yliopisto-opetuksella voidaan tukea (tai olla tukematta!) oman toiminnan arviointitaitoja, jotka ovat keskeisiä mm. ammatissa kasvamisen ja elinikäisen oppimisen kannalta.

14 | Kipinä 2/2010

Oppiminen ei oikeastaan milloinkaan rakennu tyhjän päälle, vaan aikaisemmille kokemuksille, tiedoille, uskomuksille, asenteille, taidoille jne. Oppiminen voidaan käsittää ajattelun muuttumiseksi, ja se on luonteeltaan aktiivinen prosessi, uudentyyppisten elementtien rakentamista. Tutkijat puhuvat oppimisesta myös käsitteellisenä muutoksena. Oppiminen on kulttuurisesti ja historiallisesti liitetty vahvasti kognitiivisiin asioihin. Kuitenkin tutkimustulokset ja jokaisen arkipäivän kokemukset osoittavat, että tunteilla on merkittävä vaikutus oppimiseen. Emootiot liittyvät läheisesti oppimisen motivaatioperustaan. Samaakin ainesta opiskeltaessa eri ihmiset liittävät siihen erilaisia tavoitteita ja merkityksiä ja pyrkivät omaksumaan asiaa hieman eri tavoin. Tutkijat ovatkin erottaneet oppimiseen erilaisia lähestymistapoja (esim. syväsuuntautunut, pintasuuntautunut, strateginen) tai orientaatioita (ammatillinen, akateeminen, sosiaalinen, persoonallinen). On kuitenkin oleellista huomata, että ei ole sinänsä hyviä (oikeita) tai huonoja (vääriä) ja tapoja opiskella ja opettaa, vaan niiden käyttökelpoisuus suhteutuu opettavaan ainekseen, oppimisen tavoitteisiin ja kulloisiinkin resursseihin. Joissakin tilanteissa taitavan oppijan merkki voi olla kyky joustavasti vaihdella pinnallista (toistavaa, muistamista painottavaa) ja syvällistä (ymmärtämistä painottavaa) opiskelutapaa. Monimutkainen oppimisympäristö Oppiminen tapahtuu aina jonkinlaisessa ympäristössä, johon vaikuttavat oppijan lisäksi myös opittava aines ja opettaja ominaisuuksineen ja opetustapoineen, kulloisetkin opetus- ja työskentelymuodot, välineet ja materiaalit sekä muut resurssit, esimerkiksi ryhmäkoko. Näin oppimisessa on kysymys oppijan ja hänen


asiassa koko elämämme ja ” Itse toimintamme on alituista oppimista -

ja päinvastoin: oppiminen on elämää.

kulloisenkin oppimisympäristönsä välisestä vuorovaikutuksesta, johon liittyy erilaisia jännitteitä. Jännite voi olla oppimisen kannalta tuhoava tai rakentava. Jos esimerkiksi oppijalla on hyvät taidot säädellä omaa oppimistaan, ottaa vastuuta omasta oppimisestaan ja olla itsenäinen ja opettaja myös antaa oppijalle sopivassa määrin vastuuta oppimisesta, jännite on luultavasti rakentava ja oppimisprosessi sopivan haasteellisen. Vaikka kukaan ei voi oppia toisen puolesta, on kuitenkin ympäristöllä ja ennen kaikkea toisilla ihmisillä suuri merkitys oppimiseen. Asiantuntijaksi kasvamisessa, josta lääkärikoulutuksessa mitä suurimmassa määrin on kyse, tämä korostuu erityisesti. Koulutus on ennen kaikkea asiantuntijakulttuuriin kasvamista, jossa monet kokeneemmat ”mestarit” johdattavat nuorempia kollegoitaan. Lääkärintyö sisältää runsaasti senkaltaista osaamista, jota kutsutaan nk. hiljaiseksi tiedoksi tai äänettömiksi ammattitaidoiksi. Näiden ilmaiseminen ja opettaminen on usein hankalaa. Tällöin korostuu oppijan, opettajan (ohjaajan) ja koko oppimisympäristön vuorovaikutus. Tällaisissa tilanteissa ohjaajalta vaaditaan taitoa asettua ohjattavansa asemaan; kykyä hahmottaa, miten noviisi näkee kyseisen tilanteen. Tällöin oppimisesta annettavan palautteen merkitys korostuu. Arviointi ja palaute osana oppimista: palautteen antamisesta opettajan ja opiskelijan dialogiin Arviointi vaikuttaa aina tavalla tai toisella oppijan toimintaan; mitä arvioidaan, sitä opiskellaan ja opitaan. Arvioinnin tulisikin kohdistua aina oppimiseen kannalta relevantteihin asioihin ja olla sellaista, joka tukee myös opiskelijan oppimis- ja arviointitaitoja. Yliopisto-opiske-

lu sisältää monenlaista arviointia, kuten luento- ja kirjatenttejä, seminaariesitelmiä ja ryhmätöitä. Yliopistossa arviot annetaan yleensä numeroina. Ne eivät kuitenkaan anna kovin täsmällistä kuvaa siitä, mitä on opittu tai jäänyt oppimatta. Lääketieteellisen tiedekunnan opetus sisältää monista muista tiedekunnista poiketen runsaasti myös klinikkaopetusta, jossa oppimistilanteet ovat aitoja, konkreettisia työtilanteita. Niiden oheen sisältyy usein luontevia vastavuoroisia palautteenantomahdollisuuksia, joissa voidaan suhteuttaa opittua sille asetettuihin tavoitteisiin. Arviointia, jossa korostuu mm. oppijan oma aktiivisuus, tutkiva ja soveltava ote tietoon ja mielekkyys oppijan kannalta voidaan kutustaan autenttiseksi arvioinniksi. Palautteen antaminen on aina vuorovaikutustilanne, joka perustuu viestin lähettämiseen ja sen vastaanottamiseen eli sen tulkintaan. Neutraaliksi ja asialliseksi tarkoitettu palaute voi kuulostaa vastaanottajasta säälimättömältä kritiikiltä, sillä vastaanottajan kannalta palautetilanne koskettaa aina persoonaansa olipa palaute sitten tarkoitettu miten ”asialliseksi” tahansa. Rakentavan, oppimista ja kasvamista edistävän palautteen antaminen on vaativa tehtävä, jota voi ja on syytä harjoitella. Seuraavassa joitakin yleisiä periaatteita siitä, minkälaista rakentava ja kehittävä palaute voisi olla: • anna opiskelijan aloittaa: mitä hän omasta mielestään oppi ja missä hänellä oli vaikeuksia • omassa osuudessasi aloita opiskelijan vahvuuksista • muista kohdistaa palaute tuotokseen tai toimintaan, ei persoonaan • ole riittävän spesifi • perustele väitteesi • käsittele heikkoudet aina selkeästi, mutta asiallisesti • muista ilmapiirin merkitys - älä latista • ”kerro kysymällä”: tekemällä kysymyksiä tuet opiskelijan itsearviointitaitojen kehittymistä ja pääset kiinni

hänen ajatteluunsa, jolloin voit myös korjata virheellisiä käsityksiä • muista dialogi - tarkista, miten opiskelija on ymmärtänyt antamasi palautteen • lopetus: suuntaudutaan luottavaisin mielin opiskelijaa arvostaen tulevaisuuteen uskoen hänen haluunsa ja kykyynsä kehittyä. Palautteen dialogisuus koskee myös opiskelijoilta kerättävää palautetta heidän opetuksestaan: opettajien tulisi pystyä antamaan vastapalaute eli kertomaan opiskelijoiden antaman palautteen päälinjat ja ne toimenpiteet, mihin palautteen vuoksi ryhdytään ja miksi joitakin kaivattuja muutoksia ei ehkä tehdä. ■

Turun yliopiston kasvatustieteen professori Arto Jauhiainen.

Turun yliopiston opetuksen kehittämispäällikkö Matti Lappalainen.

Kipinä 2/2010 | 15


Teksti Jetro Tuulari, Raija Holmi, Kati Lempinen, Sebastian Abrahamsson, Anu Aalto ja Jenni Pelkonen Kuva Opinto- ja ammattiasiaintoimikunta (OATK)

Yliopistokoulutuksesta ei vielä 1980-luvulla kerätty palautetta juuri lainkaan. Olemme kuitenkin astuneet Webropol-aikaan ja kerättävien palautteiden määrä on kasvanut muutamassa vuosikymmenessä valtavaksi. Palautetta kerätään ahkerasti myös omassa tiedekunnassamme ja sitä myös käsitellään opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden kesken. On kuitenkin perusteltua esittää kysymys: Mihin tämä palauterumba vaikuttaa? Opiskelijoille ei palautteen tuloksista tai sen perusteella tehdyistä muutoksista juurikaan tiedoteta. Palautekyselyihin vastaaminen vaatii opiskelijoilta motivaatiota, johon opetushenkilökunta voisi vaikuttaa tekemällä palautekyselyistä käyttäjäystävällisiä ja tiedottamalla opiskelijoita palautteen merkityksestä. Taas tuli kysely… Kurssin jälkeen sähköpostilaatikkoon saapuu tuttu viesti. Palautekyselyyn johtava linkki löytyy avatusta sähköpostista. Vastuuntuntoinen opiskelija tietenkin avaa linkin ja aloittaa kyselyyn vastaamisen. Kyselyt ovat harmittavan usein erittäin pitkiä. Kysymykset voivat kohdistua yksittäisiin opetustapahtumiin tai olla itseään toistavia. Toisaalta kyselyissä on usein myös kohtia, jotka hyvin luultavasti pysyvät vuodesta toiseen samana esim. kysymykset opetustilojen soveltuvuudesta opetukseen. Pitkän kyselyn täyttäminen on raskasta ja liian usein vastaamismotivaatio häviää opiskelijan kahlatessa useita sivuja pitkien monivalintojen läpi. Seuraaval-

16 | Kipinä 2/2010

la kerralla kysely voi jäädä kokonaan vastaamatta. Millainen kyselyn pitäisi olla…? Palautekyselyn tulisi olla käyttäjäystävällinen eli lyhyt ja tarpeeksi avoimia kohtia sisältävä. Helposti täytettävä palautelomake on täytetty pienellä vaivalla ja avoimiin kysymyksiin opiskelijan on mahdollista kertoa mieleen eniten jääneet positiiviset ja negatiiviset asiat. Lähetin vastaukset. Mitä sitten? Opiskelijat eivät saa nykyisellään tietoa antamastaan palautteesta eli siitä mitä kaikkien vastausten perusteella voidaan suoritetusta opintojaksosta todeta. Yhtä vähän tietoa välittyy siitä miten oppiaine on reagoinut kerättyyn palautteeseen. Palautteen käsittelyn läpinäkyvyys on kaikkien osapuolten hyödyn mukaista. Nykyisin opiskelija joutuu liian usein pohtimaan: • Johtavatko palautteesta saadut tulokset muutoksiin oppiaineen opetuksessa tai opetuksen yleisjärjestelyissä? • Miten on käynyt edellisen vuosikurssin antaman palautteen jälkeen? Millaisia muutoksia oppiaineessa on tehty palautteen perusteella? Miksi joihinkin muutoksiin ei pystytä? Oppiaineen tiedotus on palautteen käsittelyssä avainasemassa.


Johtavatko palautteesta saadut tulokset muutoksiin oppiaineen opetuksessa tai opetuksen yleisjärjestelyissä?

Apua opikselijoilta! Jokaisella vuosikurssilla on nimetty kurssikriitikko. Kriitikko toimii opetushenkilökunnan apuna palautteen käsittelyssä. Hän kokoaa yhteenvedon palautekyselyistä. Tätä yhteenvetoa voidaan käyttää opetuksen suunnittelussa apuna. Oppiaineen on myös vastattava opiskelijoille yhteenvedossa esille tulleisiin asioihin. Opiskelijoilta kerätty palaute on parhaimmillaan opetushenkilökunnalle tehokas työkalu opetuksen kehittämiseen. Opiskelijoille tehtävä tiedotus parantaa vastausmotivaatiota ja siten myös vastausprosentteja ja pitää yllä jatkuvaa kehitystä tiedekuntamme opetuksessa. Kyselyiden laadun ja tiedottamisen parantamisen pitäisi olla koko tiedekunnan yhteinen tavoite. Tähän tavoitteeseen pääseminen on pian lähempänä todellisuutta, sillä TUTKE on yhdessä opiskelijajäsenten kanssa kehittänyt palautteenantojärjestelmää ja ennen kaikkea palautteen käsittelyä. Jotta uudistuksien vaikutukset tulevat esiin käytännön tasolla tarvitaan opiskelijoiden aktivoitumista myös palautteenantajina. Palautteenantoa tulisi pitää meidän oikeutenamme eikä niinkään pakkona. ■

Opinto- ja ammattiasiaintoimikunnan (OATK) mainos palautteen antamisesta

Kipinä 2/2010 | 17


Hyvää kesää

Toivoo Kipinän toimitus

Kipinä 2/2010  

Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen verkkolehti

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you