Page 1


Pääkirjoitus Mitä epätoivoinen toisen vuoden opiskelija tekee kurssipulan keskellä? Ottaa vastaan paikan vuosikirjan, Pukstaavin, päätoimittajana. Hauskaa, eikö vain? Monet teistä saattavat ohittaa pääkirjoituksen, koska yleisesti sen oletetaan sisältävän tyhjänpäiväistä ’’mussutusta’’. Tein itselleni kuitenkin lupauksen, ettei minun pääkirjoituksesta tulisi samanlaista. Päätin, että kirjoituksestani näkyy kauas minun persoonani. Huumorintajuinen mutta hankala Voin myöntää, että olen ehkä yksi huonoimmista esimerkeistä mitä päätoimittajasta voi etsiä. Olisin voinut käyttää pientä näkymätöntä valtaani muiden pukstaavilaisten patistamiseen, tai olisin jopa voinut keksiä uusia mahtavia ideoita joita olisimme voineet toteuttaa Mutta todellisuudessa käytin energiani puhelimen selailuun ja matikan tunnilla laskin ahkerammin minuutteja ruokailuun kuin itse tehtäviä, pyydän tästä syvästi anteeksi, Kirsi, kyllä minä opiskelin. Saatatte nyt miettiä, kuinka minun kaltaisesta päiväunia rakastavasta laiskimuksesta tuli päätoimittaja? En kävellyt ensimmäiseen Pukstaavikokoontumiseen maailman omistajan elein ja ilmoittanut, että olen päätoimittaja. Ei, en todellisuudessa ollut edes paikalla, kun minulle annettiin tämä pesti. Niin missä olin? Luultavasti nukkumassa. Kuka kuitenkin määrittelee hyvän toimittajan? Ei loppujen lopuksi kukaan muu, kuin kirjoittaja itse. Meidän työryhmässä ketään ei nostettu muita ylemmäs, se teki meistä yhtenäisen tiimin. Olimme kaikki samalla tasolla ja teimme töitä jokainen omalla tavallaan. Voisin kiittää jokaista pukstaavilaista erikseen, mutta helpompi sanoa, hyvä me! Suoriuduimme töistämme kunnialla, vaikka välillä motivaatio loppui kesken. Luulen että jokainen opiskelija on joskus kärsinyt motivaation puutteesta. Olen kuitenkin suurena jääkiekon ystävänä keksinyt vertauskuvan lukion ja jääkiekon välille. Jos ensimmäisessä erässä vastustaja on pyörittelyt sinua mennen tulle ja olet ottanut pahasti turpaasi muistat kuitenkin, että sinulla on vielä kaksi erää jäljellä muuttaa tilanne. Sama pätee lukio-opintoihin: jos ensimmäisenä vuonna olet ottanut opiskelut liian rennosti, voit muuttaa asian kahtena seuraavana vuonna. Ja jos olet opintojen kanssa tasatilanteessa, voit kääntää tilanteen voitoksi jatkoajalla, neljäntenä vuonna. Lukiota voidaan siis kutsua elämän kouluksi. Joko sinä potkit elämää päähän tai elämä sinua Kesälomaa säästöliekillä odottaen, Aino Riipinen, Pukstaaviin päätoimittaja


Saatteeksi – jälleen Vuosikirjan ohjaavana opettajana minulla on kunnia kirjoittaa kirjaan yksi teksti, tämä saate. Se on opettajan näkökulma, jossa tavallisesti kiitetään niitä näkymättömiä tahoja, joita päätoimittaja ei ehkä huomaa kiittää. Annetaan arvo tänäkin vuonna koulun vahtimestareille, koulusihteerille, rehtorille, opettajille, opiskelijoille, kaikille heille, jotka ovat omalta osaltaan vaikuttaneet Pukstaavin ilmestymiseen. Annetaan iso käsi opiskelijoille, jotka ovat tehneet koko työn. Ja ihan pienet aplodit itselleni, joka olen lähinnä seurannut vierestä asioiden hoitumista. Saate-teksti on aikuisen näkökulma. Aikuista tarvitaan patistamaan, uhkaamaan, kiristämään, maanittelemaan, houkuttelemaan, melkein lahjomaan ja muulla tavoin varmistamaan, että tänäkin vuonna. Vaikka ei se todennäköiseltä näyttänyt. Ja pieniä ihmeitä taas tarvittiin. Mutta valmiina. Puuh. Parasta Pukstaavin tekemisessä kuitenkin on, että välillä emme ole opettaja ja oppilaat –ryhmä. On päiviä, jolloin vuosikirjaa tekee joukko tasa-arvoisia tekstintekijöitä, joiden hierarkia määräytyy sen mukaan, mikä on heidän tehtävänsä. Parasta on, kun olen osa porukkaa. Kun kaikki tekevät yhdessä. Vuosi toisensa jälkeen tällainen vapaamuotoisempi kurssi puolustaa paikkaansa nimenomaan siksi: tässä opitaan oikeita työelämän ja elämän taitoja. Työtä pitää osata tehdä, vaikka on kiire ja muutkin velvoitteet painavat. Joskus joutuu hyppäämään yllätykselliseen tilanteeseen ja vain antamaan parhaan panoksensa. Tekeminen on luovaa tiimityötä, jossa yhden töpeksiminen saattaa viivästyttää muiden edistymistä. Toisaalta ryhmässä taidot tiivistyvät ja toinen kirittää toista tekemään yhä enemmän ja paremmin. Varmaa on, että itse en olisi oppinut niin paljoa opiskelijoistani, kirjoittamisesta ja itsestäni ilman Pukstaavia. Siksi jokavuotinen ponnistus kannattaa. Ja tällä kutsun mukaan teitä lukijoita, tulevan vuosikirjan tekijöitä. Tehdään ensi vuoden kirjasta ihan teidän juttunne.

toukokuun lämmössä

Katri Rauanjoki, Pukstaavin ohjaava opettaja


Fysiikan kurssi yliopistolla Syksyllä 2015 Pateniemen lukio järjesti yhdessä Oulun yliopiston tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan kanssa fyysikan kurssin yliopistolla. Kurs-

siin sisältyi viisi opetuskertaa yliopistolla torstaisin klo 12-16, ja nämä viisi kertaa oli ripoteltu pitkin syyslukukautta. Idea kurssiin lähti siitä, kun yliopisto lehtori Jari Hannu kävi opettamassa 2015 keväällä, fysiikka 6 kurssilla muutaman tunnin. Kurssilla pääsimme tutustumaan tieto- ja sähkötekniikan eri aloihin, joita Oulun yliopistolla

Jari Hannu konehommissa

voi opiskella. Kurssille osallistui kuusi 2.-vuoden fysiikan opiskelijaa ja yksi abi.

Kahdella ensimmäisellä kerralla perehdyimme sähkötekniikkaan. Kävimme läpi sähkötekniikassa tarvittavat peruslaskukaavat, jotka olivat tuttuja fysiikan sähköopin kurssilta, ainakin fysiikkaa lukeneelle abille. Opiskelimme myös antureita ja kokosimme itse pietsosähköisen paineanturin. Kolmannella kerralla tutustuimme tietoliikennetekniikkaan ja sen opiskeluun. Kävimme läpi arkipäivän tietoliikenteen sovelluksia (puhelinverkot, Wi-Fi, satelliitit, jne.) ja saimme tutkia millaista signaalia TV:n kaukosäädin lähettää oskilloskoopin avulla. Kävimme tutustumassa FabLabiin, joka on digitaalisen pienvalmistuksen tila. Siellä on laitteita 3Dtulostimesta laserleikkuriin, joista saimme demonstraatiot. FabLabista saa lisää tietoa yliopiston sivuilta.


Kahdella viimeisellä kerralla saimme tehdä enemmän käsitöitä teorian sijaan. Neljännellä kerralla kokosimme itse komponenteista ja sähköjohdoista toimivan radiovastaanottimen. Varsinaisesti emme radiota kuunnelleet, mutta oskilloskoopin lähettämän signaalin avulla todistimme että vekotin toimii. Viimeisellä kerralla teimme samoja harjoitustöitä, kuin informaatio- ja mittaustekniikan opiskelijat tekevät yliopistolla. Tämä ei ollut hauskimmasta päästä, koska teoria, joka töissä oli pohjalla, ei ollut hallussa ja opettajan piti olla koko ajan neuvomassa.

Kokonaisuudessaan kurssi oli mukava ja mielenkiintoinen, jos vain fysiikka ja matematiikka kiinnostaa. Kurssilla ei päästy ehkä tekemään tutkimuksia hienoilla mikroskoopeilla tai mittalaitteilla, mutta kurssista oli kuitenkin käytännön hyötyä. Pääsimme näkemään, millaista opiskelu voi olla yliopistossa, eikä se todellakaan ole pelkkää pänttäämistä, vaan siellä voit laittaa oppimasi tiedot käytäntöön. Laitteiden suunnittelu, rakentaminen, mittaaminen ja tutkiminen on tärkeä osa tieto- ja sähköteknillisiä opintoja. Tälläisiä kursseja voisi olla lisää, jotta lukiolaisetkin saisivat lisää tietoa yliopistossa opiskelusta ja sen eri aloista, ja siten auttaa opiskelijaa löytämään oman tulevaisuuden ammattinsa. Juuso Kantola 13A

Laserleikkurin testipala


Global Me opiskelijan näkökulmasta Haastattelimme Global Me - kurssille osallistunutta Aatu Leppästä ja selvitimme, millaista oli opiskella kurssi englanniksi. Millä perusteilla päädyit valitsemaan kyseisen kurssin? - Tarvitsin lisää kursseja ja kyseinen kurssi vaikutti kaikin puolin hyvältä vaihtoehdolta: kansainvälisellä kielellä opiskelua ja poikkeava muista kursseista. Millaista oli aloittaa uudenlainen kurssi, jonka opettajat olivat uusia ja opetuskielenä oli englanti? - Se ei tuntunut oikeastaan mitenkään erilaiselta. Se oli kuin olisi ollut englannin tunnilla.

Oliko sinulla ennakko-oletuksia siitä, minkälainen kurssi olisi? Jännittikö kurssille meno? - Menin kurssille ilman minkäänlaisia odotuksia. Totta kai hieman jännitti, mutta se on täysin normaalia. Miten kurssin opiskelu eroaa esimerkiksi biologian tai uskonnon opiskelusta? - Puhumme ja keskustelemme asioista, toisin kuin muilla kursseilla. Esimerkiksi uskonnossa opetus tulee opettajalta. Global Me kurssilla opetamme toinen toisiamme. Kurssi käsittelee esimerkiksi rasismia ja eri kulttuureja, mikä tunneilla käydyistä aiheista on nostanut eniten keskustelua? - Varmasti ihmisten erilaisuus, kiusaaminen ja kulttuurien keskinäiset poikkeavuudet, sillä ne ovat muutenkin keskustelun aiheena maailmalla.


Mikä kurssissa on ollut haastavinta? Entä mikä helpointa? - En osaa sanoa, mikä on ollut haastavinta. Sellaista asiaa ei varmaan vielä ole ollut. Helpointa on totta kai olla vain oma itsensä. Mitä toiveita sinulla on kurssilta? Miten toivot sen vaikuttavan omaan elämääsi? - Kuten aiemmin jo totesin, minulla ei ollut mitään odotuksia kurssista, niin sama pätee toiveisiinkin. Toivon sen kuitenkin vaikuttavan kielen osaamiseen ja sosiaalisuuteen. Millä perusteilla suosittelisit tätä kurssia, jos se järjestetään esimerkiksi tulevana vuonna? - Kielen parantamiseen ehdottomasti, kukaan ei odota kenenkään osaavan englantia täydellisesti. Lisäksi keskustelutaidot paranevat ja kansainvälisyystiedot laajenevat. Onko suurista asioista, kuten kiusaamisesta ja rasismista puhuminen muokannut omaa näkemystäsi asioista? - Tietenkin, aina oppii uusia näkökulmia ja kuulee toisten mielipiteitä. Oma mielipiteeni on aina ollut, että kiusaaminen ja rasismi ovat väärin, joten siihen ei ole vaikuttanut mikään. Olisiko Global Me -kurssissa ainesta niin sanottuun normaaliin kurssitarjottimeen? - Ehdottomasti. Sen voisi laittaa vaikka jatkoksi englannin kursseille. Kurssi on sen verran monipuolinen, että ei siitä haittaakaan voisi olla

Aino Riipinen ja Ria Seppälä


Jani Siirilän pehmeämpi puoli 1.Mikä on romanttisinta, mitä toiselle voi tehdä? - Romanttisinta on arkipäivinä huomioiminen. Toista voi huomioida muulloinkin kuin juhlapäivinä. 2. Olemme kuulleet myös, että sinulla on vaimo ja lapsia, joten haluaisimme tietää, miten kosit vaimoasi? Millainen hetki oli? - Meillä ei ollut varsinaista kosimista, sillä kosinta tuli yleisen elämäntilanteen ohella. Yhteinen asuntolaina toimitti kosinnan virkaa. 3. Yllätätkö vaimoasi, lapsiasi tai ystäviäsi usein lempeillä teoilla? - Mielelläni, mutta en varmaan riittävän usein. Haluaisin kyllä yllättää heidät useamminkin. 4. Oletko mielestäsi miehinen mies, vai onko sinulla myös naisellisia piirteitä? - Koen olevani miehinen mies. Olen herkkä ja tunteikas, mutta ne ovat mielestäni myös osa miehisyyttä. 5. Millaista on mielestäsi oikea rakkaus? - Oikea rakkaus on aitoa toisesta välittämistä, toisen huomioimista ja toisen ominaislaadun kunnioitusta. Oikea rakkaus ei etsii omaa etuaan, eikä liian itsekkäänä kykene rakastamaan toista aidosti.


6. Oletko haaveillut jostain muusta ammatista kuin historian ja yhteiskuntaopin opettajan työstä? Mistä tiesit että sinusta tulee juuri näiden aineiden opettaja? - En ole niinkään haaveileva ihminen, ennemminkin suunnitteleva ihminen, ja olen joskus ajatellut muitakin ammatteja. Olen yleisutelias persoona, joten historian ja yhteiskuntaopin opettajan työ sopii minulle hyvin. 7.Väitätkö yleensä monissa asioissa vastaan, vaikka tajuaisit olevasi väärässä vai annatko helposti periksi? - Jos koen olevani oikeassa, niin väitän vastaan, varsinkin kotona ja läheisten ihmisten kanssa. Lisäksi lukion luottamusmiehen roolissa en voi antaa asioita helposti periksi. 8.Tiedämme myös, että pyöräilet töihin joka päivä. Onko se aina mukavaa vai tuntuuko, ettei kiinnostaisi juuri koskaan pyöräillä? - Olen pyöräillyt töihin viitisen vuotta aina, ja se on ollut pääsääntöisesti mukavaa. Mielestäni vaikeatkin olosuhteet, kuten räntäsade tai pakkanen, voivat olla mukavia haasteita. Kyse on ensisijaisesti asennoitumisesta. 9.Sinun tunneille tultaessa tiedetään, että puhelimet ja kaikki muu tarpeeton on laitettava pois, millaisia tunteita se sinussa herättää, jos joku silti käyttää puhelinta tunnilla? - Ylimääräinen puhelimen käyttö ärsyttää ja osoittaa epäkunnioitusta opettajan ja muiden opiskelijoiden työtä kohtaan. Eri asia on se, jos laitteet kuuluvat osana oppituntiin. 10.Miltä sinusta tuntuu, jos olet esimerkiksi yksin kotona ja muut ovat matkoilla, ikävöitkö heitä, onko sinulla tylsää vai nautitko rauhasta? - Vaikka omaan sosiaalisia taitoja ja olen ulospäinsuuntautunut, niin viihdyn hyvin myös omissa oloissani, ainakin jos se on oma valintani. Yksin oleminen on tietyllä tavalla rauhoittavaa ja yleensä myös oma tärkeä henkireikä arjen kiireistä.


Internetin vallassa Internet on käytännössä loputtoman informaation lähde. Kukaan ihminen ei pysty selaamaan koko nettiä läpi elämänsä aikana, vaikka nykyään ihmiset tuntuvat sitä kovasti yrittävän. ”Katson vielä tuon yhden hauskan kissavideon, ja sitten lopetan.” Varmasti tuttu tunne monelle ihmiselle. Vaikkei kyse välttämättä ole kissavideosta, niin netistä usein löytää jonkin hauskan jutun juuri, kun on lopettamaisillaan. Youtube on ainakin itselleni tämmöinen koukuttava paikka. Illalla klo 20.00 menen Youtubeen katsomaan jonkin uuden musiikkivideon ja kello 23.30 löydän itseni katsomasta videota nimeltä ”Kuinka puhua kameleille part I”. Asiat ovat netissä niin hyvin linkittyneet toisiinsa, että yhden mielenkiintoisen linkin takaa aukeaa kymmenen uutta kiinnostavaa linkkiä ja niin edelleen. Hetken päästä selailee jo ihan eri asioita kuin alun perin oli tarkoitus katsoa. Jos pitää elokuvista, peleistä tai kirjoista, saa ajan kyllä kulumaan nettiä selaillessa. Shoppailukin käy netin välityksellä yhä helpommaksi nopeammaksi. Ei tarvitse kuin vahingossa klikata yhtä nettisivun kymmenistä välkkyvistä mainoksista, ja postimies jo koputtaa ovea paketti kainalossaan. Yksi syy, miksi netistä on niin hankala päästä eroon, on se, että lähes kaikki laitteet on kytketty verkkoon. Vaikka tietokone ei olisikaan päällä, joku leivänpaahdin tai kahvinkeitin sinne verkkoon on kytkeytyneenä. Ja jos ei mikään muu, niin kännykkä ainakin. Eli kun saat itsesi irtautumaan tietokoneelta myöhään illalla, voit kätevästi ottaa kännykän sänkyyn ja siellä vielä selata Facebookin kertaalleen läpi. Tämmöinen kännykän tai tablettitietokoneen käyttö ennen nukkumaanmenoa vaikeuttaa unensaantiakin.


Internet on käytännössä kaikkialla. Keskellä erämaata suuren montun pohjalla voi olla paikka, jossa nettiyhteyttä ei saada muodostettua, koska signaali ei sinne ulotu. Toki jos välttämättä haluat siellä montussasi ruokareseptejä selailla, voit käydä kysymässä viereisestä mökistä Wifin salasanan. Ei siinä mitään, jos ei nettiyhteyttä ole. Kyllä nykyään ihminen vielä 15 minuuttia hengissä pysyy, vaikkei nettiä ole. Mutta ai jumalauta, jos on hidas nettiyhteys! Onko mitään ärsyttävämpää, kun yrittää ladata kaverin linkkaamaa videota pyörällä kaatuvasta miehestä, mutta kännykän näytöllä pyörii vain pieni latausmerkki. Eivät väkivaltaiset pelit tai videot tee väkivaltaisia ihmisiä, vaan hidas netti. Miksi tehdä mitään muuta kuin surffailla netissä? Netissä on kavereita, musiikkia, tietoa ja loputtomasti hauskaa nähtävää. Äiti käy kaupassa ja maksaa asumiskulut, mikä antaa mahdollisuuden surffailla vielä enemmän. Ainoa pakollinen kosketus oikeaan elämään on vessassa käynti. Joskus jonkun pitäisi sammuttaa internet viikoksi koko maailmasta. Se tekisi hyvää kaikille ihmisille. Ei internetissä mitään pahaa ole, jos sen käyttömäärä pysyy lapasessa eikä mene oikeaa elämää tärkeämmäksi. Netti on lisännyt vapaa-aikamme määrää niin paljon, että se on ainoa vapaa-aikamme. Siinä on erittäin paljon koukutuselementtejä, mutta kun huomaa kuluttavansa kaiket päivät netissä, on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja käydä moikkaamassa kaveria ihan livenä. Lauri Kantola


Yhdeksän kysymystä rehtorille

1.Mikä on parasta rehtorina olossa? -Tietysti se että päivät on niin erilaisia, että ei tule tylsää, kun tulee muuttujia päiviin. 2. Miksi sinulla on oma kahvinkeitin? -Juo harvoin kahvia ja tykkää keittää itse: tulee parempaa ja oikean makuista ja kahvi on monesti loppunut opettajainhuoneessa. Oma keitin on kuulemma aika huono. Perkolaattorikahvit ovat parhaita. 3. Miksi tuolla seinällä on Kari Väänäsen kuva? -Muistuttaa siitä, että kaikki on muuttuvaista eli ilmeetkin ja ihmisetkin ovat muuttuneita. Hyvä kuva, pakko oli laittaa seinälle. Löytyy myös kuva Sotkamon Hiidenportista.


4. Urheiletko? -On harrastanut jääurheilua alle 10-vuotiaasta lähtien. Jääkiekko on kiva laji, kädet ja jalat toimii mutta nopeus ei ole entisellä mallillaan. Pelailee ukkoporukassa jääkiekkoa. Moottoripyöräily on myös lähellä sydäntä. Puolassa oli todella epämukavaa ajaa, koska hirveät urat tiessä. Rekkoja näkee enemmän siellä päivässä kuin Suomessa koko vuoden aikana. Vanhemmalla "yamatsukilla" on huiputettu Saksassa 170km/h. Harrastaa myös metsästystä. Haulikko on ollut tuttu jo nuoruudesta lähtien eli metsästys on myös lähellä sydäntä. Kalastaa myös ja isoin kuha mikä on saatu on noin 3kg. 5. Millaiset hermot sinulla on? -Toivottavasti hyvät hermot ja huumorin kautta, joillakin huumori tulee vasta illalla tai seuraavana aamuna. 6. Lempiruoka? -Perus kotiruoka on hyvää mutta pitsa on hyvää ja da Mario on paras pitseria 7.Lempieläin? -Ei ole oikein eläinystävä. Metsäkanalinnut ovat lempieläimiä. 8.Osaatko uida uppotukkia?

-Omien sanojen mukaan virallinen uimamaisteri, mutta ei ole hyppinyt nyt pitkään aikaan. Isoin saavutus on ”vitoskerroksesta pääeellä”. 9.Oletko vesipeto? - Ei ole vesipeto, vaikka horoskoopiltaan on kala.

Auvo rakkaan harrastuksensa kanssa—>


Kaukalopallohaastattelu Pateniemen lukion kaukalopallojoukkue menestyi hyvin koulujen välisissä kilpailuissa. Mutta vaikka menestys oli hyvä, joukkue ei pystynyt voittamaan Suomen mestaruutta. Haastattelussa Niko Koppström. Mitkä olivat fiilikset?

Fiilikset oli ihan hyvät. Joukkuehenki oli hyvä, etten sanoisi erinomainen. Pelattiin hyvin joukkueena, kertoo Niko Mitä mieltä olette sijoituksesta? Sijoitukseen ollaan ihan tyytyväisiä. Voitettiin kuitenkin alkusarjassa hopeaa voittanut joukkue. Minkälainen oli reissusi? Reissu oli mukava, lentomatkat menivät nopeasti Tiikkalan Antin kanssa. JP toimi tosi hyvänä reissun johtajana läpi koko matkan.


Oliko pettymyksiä? Välieräpeli ei mennyt niin hyvin kun olisi voinut toivoa. Petyin henkilökohtaisesti Antti Tiikkalan pelitaitoihin. Olisin odottanut häneltä enemmän ratkaisukykyä, mutta hän toimi hyvin joukkueen kapteenina.

Haastattelimme vielä Tiikkalan Anttia Mitä mieltä olet Nikon sanoista?

Puhui aikalailla omasta suorituksestaan, uhkasi minua vaikka hänellä itselläkään ei mennyt hyvin (vaikka olikin tulokkaiden pistepörssin toinen). Niko oli oikeassa kapteenin päättäväisyydestä ja viisaudesta. Mitä jäi mieleen reissusta? JP oli iso osa meidän joukkuetta, osasi tsempata tiimiä ja hommasi meille hyviä kokemuksia. JP oli myös Antin mielestä todella hyvä reissun johtaja.

Voisimme sanoa että poikien mielestä reissu meni todella hyvin, parempia tuloksia olisi voinut tulla, mutta he ovat todella tyytyväisiä. Kirjoittanut ja haastatellut Sebastian Heikkilä


Merikosken kanssa yhdistyminen Uuden suunnitelman mukaan Merikosken ja Pateniemen lukiot yhdistyvät vuonna 2018. Merikosken tiloihin tulisi suuri 500 oppilaan lukio. Merikosken ylä-aste muuttaisi uusiin tiloihin Talvikankaalle rakennettavaan kouluun. Kävimme kysymässä Merikosken oppilailta mielipidettä yhdistymisestä ja Pateniemen lukiosta. Mielipide Pateniemen lukion oppilaista? Ihan mukavia. En tunne pateniemesta montaa oppilasta, mutta olen kuullut että he ovat kivoja. Mielipide lukioiden yhdistymisestä? Ei mitään ihmeellistä. Yhdistymisestä ei olisi ainakaan mitään haittaa. Ihan kiva jos yhdistyy, saa enemmän ihmisiä ja uusia ja vanhoja kavereita kouluun. Millainen koulu on Merikoski? Ihan kiva koulu ja mukavia opettajia. Aika pieni koulu ja ahtaat käytävät. Ihan mukava koulu, mutta pieni liikuntasali.

Oppilaat eivät halunneet julkaista nimiään. Haastattelijat: Aku Tolonen, Tuomas Jurvansuu Kuvaaja: Kaapo Aro


Näin järjestät kunnon penkkarit! Opas täydelliseen penkinpainajaiselämykseen

Opiskelijathan eivät usko opettajiaan, vaikka syytä olisi. Siitä huolimatta ajattelin hyvää hyvyyttäni helpottaa nykyisten kakkosten ja siitä seuraavien ryhmien kevättalvea ja antaa kymmenen vinkkiä, millä rakennetaan täydelliset penkkarit. (Tulosta lista ja laita seinälle. Vaihtoehtoisesti voit nukkua se tyynyn alla ja antaa tiedon uuttua aivoihisi. Viimeksi mainittu toimii yhtä hyvin kuin muut opiskelumetodisi ”kaksi sekuntia ennen koetta -pikaluku”, ”kirjan kannen tuijotus ja tiedon teleportaus” sekä ”huomenna”.) Tässä siis vinkit: 1. Aloita ajoissa: Tammikuu on liian myöhään, niin myös joulukuu. Marraskuussa on hyvä olla jo vauhdissa. Porukka tulisi kasata viimeistään lokakuussa ja mahdollinen teema tulisi päättää silloin. Usko tai älä, abivuonna on muutakin tekemistä ja aika kuluu vauhdilla.


2. Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. Jos suunnitelmanne on rypistyneen ruutupaperin reunaan kirjoitetut ”jotain leikkejä ja diplomeita” ja ”Teuvo juontaa, ok?” olette vaikeuksissa myöhemmin. 3. Panostakaa salijuhlaan: Opettajat arvostavat suuresti kekseliäitä pilkkaamistapoja, jotka pysyvät hyvän maun heiveröisten rajojen sisällä. Hyvin sanoitettu yhteislaulu; leikki, jossa ope joutuu epämukavuusalueelleen mutta voi loistaa; yhteishenkeä luovat esitykset; abivideo, jossa on ideaa – kaikki nämä ovat kannatettavia. Nolo ”kondomi kurkulle silmät sidottuna” –leikki taas ei.

4. Tehkää hienot ja osuvat lakanat! Ne ovat koulumme käyntikortti ulospäin ja haluamme varmaan kaikki, että kaupungin toiset koulut ja abiajelua katsovat kaupunkilaiset saavat mahdollisimman hyvän kuvan meistä. Lälly ei silti tarvitse olla! 5. Ajelusta puheen ollen: Varatkaa rekat ajoissa! (Ks. kohta yksi.) Ja hyödyntäkää mahdolliset suhteet rekkojen vuokrauksessa, ne eivät suinkaan liiku ilmaiseksi. 6. Älkää sälyttäkö kaikkea muutaman henkilön harteille! Se luokan aktiivi, joka on oppilaskunnan hallituksessa, hyvä kuviksessa, paras laulaja ja armoitettu juontaja ei lisäksi organisoi yksin penkkareita, tee lakanoita, kerää rahoja ja suunnittele kaikkea ohjelmaa. Tai hän on helmikuussa täysin poikki ja v**tuuntunut luokkatovereihinsa. Katso kohta kaksi. Jakakaa vastuuta. 7. Penkkaripäivänä opettajien kahvitus on meille päivän kohokohta. Makoisat tarjoilut, esim. täytekakut, muistetaan vuosien päähän. Niin myös sokerikorppu ja kaljupääkahvi –linja. 


8. Yrittäkää saada kaikki osallistumaan. Mitä enemmän on mietittyjä asuja ja yhteistä henkeä, sitä hauskempaa on myös katsojilla. Ja parhaat asuthan palkitaan. 9. Koristelkaa koulu luovuutenne kukkasilla, mutta muistakaa myös siivota. Tässä katsotaan jälleen kohtaan kaksi, suunnittelu. Siivousryhmään kuuluvat kaikki, pelkkä luokissa kiertely ja karkkien heittely ei riitä osallistumiseksi! 10.Varsinaisena penkkaripäivänä juhlitaan rajusti ja fiksusti. Koulukompleksissamme on oppilaita alakoulun ykkösluokalta asti ja se täytyy ottaa huomioon käytävillä, luokissa vieraillessa, jne. Rekan kyytiin ei mennä ilman käsineitä ja lämpimiä vaatteita ja siellä käyttäydytään asiallisesti. Sanomatta on selvää, että penkkaripäivänäkään ei koulussa olla alkoholin vaikutuksen alaisena. Sen sijaan syntymäpörrönä voi ja saa pörrätä! Näillä ohjeilla onnistuu varmasti tumpelompikin porukka – saati sitten Pateniemen valioryhmä! Hyviä penkkareita toivottaa… Katri


Wanhojen tanssit

Kokemuksia wanhojen tansseista

Helmikuun puolessa välissä tanssittiin tuttuun tapaan wanhojen tanssit. Tänä vuonna tanssimme 26 upean tanssijan voimin. Vaikka tanssiryhmämme oli pienempi kuin viime vuonna, oli pukuloisto ja arvokkuus silti tallella. Harjoitusten alkaessa pareja ei ollut vielä vaadittavaa määrää, joka on 16 paria. Saimme parit kasaan hankaluuksien jälkeen muiden koulujen toisen vuosiluokan opiskelijoiden ja meidän oman koulun ykkösluokkalaisten avulla. Kuitenkin harjoitusten välissä osa pareista päätti lopettaa tanssit ja jäljelle jäi 13 paria. Tämä aiheutti pieniä turhautumisia, mutta jatkoimme harjoittelua jäljellä olleiden parien kanssa. Kun harjoituksia oli takana noin puolet, oli ilmassa aistittavissa suurta jännitystä ja hermoilua, mutta niistä selvittiin lopulta hienosti. Saimme tietää lopputanssimme biisivalinnan, joka aiheutti keskustelua ja tuskastumisia. Lopulta kaikki myöntyivät siihen, että Sata salamaa on sopiva lopputanssi. Ja lopputulos oli lähes täydellinen. Kun esityksiin oli aikaa noin kuukausi, oli tanssit käyty läpi lähes kokonaan. Viimeisenä päätimme tanssipaikat, minkä perusteella päädyin parini kanssa johtopariksi. Ensimmäisellä kerralla johtoparin työ tuntui mahdottomalta, sillä en muistanut tanssien järjestystä, mutta harjoitusten lomassa muistelin järjestystä, jotten mokaisi koko koulun edessä. Rupesimme käymään läpi koko ohjelmaa, ja viimeisellä viikolla mukaan liittyivät juontajamme Tiia Suojanen ja Kaapo Aro. Juonnot olivat selkeitä, ja tanssit sujuivat paremmin kuin hyvin.


Kun viimein abiturienttien penkinpainajaiset olivat ohi, oli meidän vuoro ottaa valokeila itsellemme. Esiinnyimme torstaina vanhemmille, ja koko ryhmästä paistoi jännitys. Radetzky -marssin soidessa marssimme paikoillemme, ja käteni tärisivät hirveästi. Pelkäsin, että pyörryn ennen kuin tanssit ehtivät edes alkaa! Tanssiparini Joona yritti rauhoitella minua, mutta jännitys vain kasvoi, kun Tiia ja Kaapo lukivat juontoja. Salamavalot välkkyivät ympäri salia, ja kaikkien katseet olivat suunnattuina meihin. Meistä tulisi koulumme vanhimmat oppilaat. Tanssien lomassa jännitykseni laantui ja tunnelma rentoutui. Sata salamaa nosti hymyn vanhempien ja sukulaisten kasvoille, naurua ja iloisia ilmeitä oli ihana katsoa samalla kun tanssi. Koitti perjantaiaamu, grande finale. Tytöt kävivät kampaajalla, meikkasivat ja viimein pukivat päälleen juhlamekot. Oli aika saapua koululle ryhmäkuvaa varten, jonka jälkeen suuntasimme kohti Pateniemen yläastetta. Jännitys oli jäänyt edellisen päivän harjoituksiin, ja tanssit menivät läpi rutiinilla. Seuraavaksi vuorossa olisi oma koulumme, jossa katsomon täyttäisivät kaikki kaverimme ja tuttavamme. Siltikään esiintyminen ei jännittänyt. Esityksen jälkeen vuorossa oli vuoden leidin ja gentlemanin julistus. Valinnoista oli kuulunut pieniä arvailuja pitkin talvea, mutta silti valintoja ei koskaan tiedetty varmaksi. Hämmennyin, kun koulumme rehtori Auvo Huotari pyysi minut lavan eteen hakemaan vuoden leidin palkintoa. Aplodien saattelemana mietin matkalla, mitä tein oikein, että ansaitsin tämän kunnian. Seuraavana valittiin vuoden gentleman, joka sattui olemaan oma tanssiparini Joona. Kuulimme muilta opiskelijoilta, että tämä saattoi olla ensimmäinen kerta, kun palkinnot menivät samalle parille. Jäämme koulumme historiaan palkintojen ansiosta.


Palkintojen luovuttamisen jälkeen vuorossa oli viimeinen valssi, johon haimme tanssimaan opettajia. Opettajat olivat onnellisia, kun heitä haettiin tanssimaan meidän suurena päivänämme. Oman koulumme jälkeen suuntasimme kohti Ouluhallia. Matkalla sattui ja tapahtui, sillä kolmella koulumme tytöllä mekosta repesi osa tai vannehame tipahti. Silti kivuista ja mekko-ongelmista huolimatta tanssimme viimeisen kerran muiden koulujen vierellä. Saimme Ouluhallilla kolme paria Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion riveistä täyttämään meidän moduulimme. Kun näimme, että Pateniemi tanssii eturivissä, oli varmaa, että kuvamme löytyisi jostakin paikallisesta lehdestä, tai ainakin jonkun valokuvaajan kamerasta. Viimeisenä tanssina Ouluhallilla tanssimme Sata salamaa. Kaanonissa muodostettu alas meno sai yleisön hurraamaan, ja musiikin loputtua suosionosoitukset olivat korvia huumaavat. Olimme tanssineet itsemme koulujemme vanhimmiksi. Haluan kiittää tanssipariani Joonaa, joka kesti minun kiukutteluni ja huonot hetkeni paremmin kuin kukaan muu. Haluan myös kiittää Kaisua ja JP:tä mahtavasta opetuksesta ja pienten asioiden viilaamisesta, sillä niiden avulla Pateniemi säilytti arvokkuutensa. Haluan kiittää myös muita tanssijoita. Teidän ansiostanne jätimme koulumme historiaan taas yhden uuden sivun, jonka jokainen meistä muistaa elämänsä loppuun saakka. Aino Riipinen


Villa Victor -monikulttuurikeskus tekee tarkeaa tyota Priyanka Sood kävi vierailemassa meidän koululla 7.12.2015 ja kertoi meille monikulttuurikeskus Villa Victorista sivistääksemme meitä maahanmuuttajista. Tämä tapahtui juuri sopivalla hetkellä, sillä ympäri maailmaa on juuri nyt paljon turvapaikanhakijoita eikä kansa tiedä paljoa tästä asiasta. Priyanka toi esiin tärkeitä asioita maahanmuuttajiin liittyen, hän kertoi esimerkiksi heidän kotouttamisestaan ja määrästään. Villa Victor toimii maahanmuuttaja keskuksena Oulussa, ja siellä otetaan kaikki maahanmuuttajat vastaan. Siellä kotoutetaan maahanmuuttajia eli opetetaan suomen kieltä ja Suomessa olevia tapoja. Villa Victoriin voivat myös suomalaiset mennä opiskelemaan kieliä, sillä siellä myös opetetaan muitakin kieliä kuin suomea.

Kotouttaminen Villa Victorissa alkaa heti, kun maahanmuuttajalla voi olla mahdollisuudet saada oleskelulupa Suomeen. Kotouttaminen kestää monia vuosia. Maahanmuuttajien määrä on taas kasvussa ja on korkeimmillaan vuoden 2012 jälkeen. Villa Victorin tapaiset monikulttuurikeskukset ovat tärkeitä sekä Suomessa että myös muuallakin, sillä ne auttavat maahanmuuttajia saamaan koulutusta ja ymmärrystä maailmasta, mitä he eivät välttämättä pystyneet saamaan kotimaassansa.

Kaikki lukion oppilaat ja myös opettajat oppivat jotain uutta maahanmuuttajien elämästä. Saimme tietää, että se on hankalampaa kuin luulimmekaan ja että maahanmuuttajat tarvitsevat mahdollisuuden elää normaalia elämää aivan kuten mekin.

Priyanka Sood


Utriainen Juuso Saransalmi Jussi Viinikanoja Henna Roth Jade Hedvig Peebo

Kepanen Antti Juntunen Juho


Ahola Joona

Kilpeläinen Aleksi

Ailinpieti Petri

Kivelä Antti

Andsten Patrik

Koistinen Miro

Arstio Mirka

Koivikko Anna

Halmetoja Riku

Koivunen Tatu

Heikkinen Joonas

Miettunen Juho

Hermonen Julius

Moilanen Oona

Hietajärvi Melina

Niinimaa Laura

Hihnala Samu

Ollinmäki Tuomas

Ikonen Sanna

Pakarinen Sandra

Kantola Juuso

Palomaa Eelis

Kantola Lauri

Pernu Ville-Pekka

Karhulahti Remu

Rantanen Petra

Tikka Eemeli

Rämäkkö Konsta

Valo Eetu

Tiilikainen Otto


Grönvall Elina

Polvi Severi

Huovinen Mikko

Pykäläaho Jarkko

Hämälä Joonatan

Rautio Kalle

Klemettilä Karri

Riekki Ville

Laihiainen Jani

Räätäri Elle

Lassila Jere

Sarajärvi Melina

Leppänen Aatu

Sevander Waltteri

Loukkola Ville-Jonas

Säkkinen Jaakko

Manninen Roosa

Tiikkala Antti

Määttä Anni

Tilus Oona

Perttunen Sara

Vähäsarja Veera

Pitkänen Sanna

Värttö Teemu

Wong Victoria


15A

Mäkelä Viivi-Liisa Nikula Robert

Aitta Nina

Paaso Krista

Blomster Pipsa

Patronen Aleksi

Heikkinen Tomi

Posio Pietari

Hoang Helmi

Riihiniemi Matti

Holappa Anni

Saarela Isabel

Illikainen Enni

Salmi Juho

Karjalainen Tino

Salo Julia

Kemppanen Aki

Seppälä Ria

Koukkari Ville

Seppänen Aleksi

Kouva Kristian

Severinkangas André

Lehtonen Joel

Suopanki Niila

Leppänen Markus

Taipale Tatu

Lotvonen Essi

Tolonen Joonas

Lämsä Jessika

Ryhmänohjaaja Aino-Inkeri Suomela


15B

Määttä Santeri

Ahlroth Essi

Olamba N'Djeka Ada

Aho Joonas

Pelkonen Julia

Alasuutari Henri

Pitkänen Veeti

Jyrkkä Juhapekka

Rousu Jesse

Kaikkonen Joonas

Sirviö Johanna

Kervinen Milla

Suojanen Tiia

Kokko Jussi

Tarvainen Santeri

Kolvanki Anni

Tiilikainen Hanna

Kämäräinen Miikka

Tillman Mia

Leipälä Ville

Tyvelä Emilia

Lusamana Sarah

Törmikoski Jenna

Manninen Viivi

Ryhmänohjaaja Jani Siirilä

Moilanen Venni Mäki-Runsas Silja-Noora


15C

15C Alikoski Meri

Koskela Aarne

Aro Kaapo

Kurvinen Tuomas

Eskelinen Antti

Kärkkäinen Tuomas

Halonen Heidi

Leppänen Anne-Maria

Heikkilä Sebastian

Leppänen Saara

Jarva Milla

Lähde Juho

Jokikokko Veronika Sofia

Maliqi Aurora

Jurvansuu Tuomas

Mustakangas Jenna

Karppinen Juho

Mätäsaho Tuukka

Koppström Niko

Ojanperä Oskari

Koskela Aarne

Suomela Kaisa

Kurvinen Tuomas

Tolonen Aku

Kärkkäinen Tuomas

Ryhmänohjaaja Kimmo Lahti

Leppänen Anne-Maria

KLA (Kimmo Lahti)


14A Bruce Lassi El Houch Yousef Gustafsson Albert Hyttinen Arttu

Kallio Janne Kangas Pasi Korhonen Aapo Maanselkä Tomi Matikainen Lauri Mäläskä Eetu Määttä Matias

Ounasti Konsta Paananen Petteri Pakanen Erkka Pelkonen Esa-Matti Riipinen Aino Salow Anniina Saransalmi Jenna Syväkuru Joona Utriainen Janita Vuorio Ville Ryhmänohjaaja Kirsi Ristimella


14B Hankala Antti Hannus Niko Holappa Kaisa Holopainen Juho Junnonaho Juho-Akseli Kellokoski Lauri Kippo Ella Koskela Aleksi Kurjenheimo Aleksi Liikanen Paavo Loukkola Tiia Luukkanen Topias

Moilanen Päivi Muilu Matias Mustajärvi Visa Niemi Aleksi Nisumaa Joni Pulkkinen Siiri Ryytty Jani Seppänen Milla Spets Oskari Vaittinen Iida Viitanen Samuli Väisänen Joni Ryhmänohjaaja Anne Muranen


Jussi-J-Jauho-Pekka Auvola

Anne-M-Morottaja Auvola

Kimmo-k–Kaunis Auvola

Leena-J-Jolo Auvola

Jani-J-Juntti-puntti Auvola

Katri-R-Rinsessa Auvola

Veijjo-V-Vilkuilija Auvola

Aino-I-Inkkari Auvola

Mikko-M-Milli Auvola

AUVO THE ALISTAJA AUVOLA

Ilkka-E-Embassador Auvola

Sirpa-M-Mäkäräinen Auvola

Arja-Y Yliluonnollinen Auvola

Outi-H-Hyttynen Auvola

Kaisu-K-Kauhova Auvola

Saija-V-Vilkuttaja Auvola

Leena –F– Fiikus Auvola Tuula-L-Liibalaaba Auvola

Kati-K-Kolkuttaja Auvola Taija-M-Myrkky Auvola Kirsi-R-Ristinolla Auvola

Pukstaavi 2015-2016  

Pateniemen lukion vuosikirja Pukstaavi 2015-2016

Pukstaavi 2015-2016  

Pateniemen lukion vuosikirja Pukstaavi 2015-2016

Advertisement