WIRIKE 1/2022
WIRIKE 1/2022 JULKAISIJA Turun Kasvatustieteen Klubi Katko Ry, Assistentinkatu 5, 20500 Turku PÄÄTOIMITUS & TAITTO Heidi Mäkelä KIRJOITTAJAT Salla Kylväjä Pinja Rastas & Veera Mikola Tero Järvinen Benito Casagrande Elina Sorsa Jonne Talonen Merim Al-Kharsani Kahjo Annoksinen KUVAT Heidi Mäkelä Samuli Tähtinen PAINO Grano LEVIKKI 4
TÄSSÄ NUMEROSSA Päätoimittajan tervehdys Katkon hallituksen puheenjohtajan tervehdys Katko Ry:n 50v. vuosijuhlat Katkolaisten kommentteja vuosijuhlista Onnittelut 50-vuotiaalle Katko Ry:lle von Goethe : Mikään ei ole arvokkaampaa kuin tämä päivä Haastattelussa Juhani Tähtinen ja Rauno Huttunen: Kestävän kehityksen, kasvatuksen ja koulutuksen opintokokonaisuus Kolme lyhyttä esseetä ympäristökasvatuksesta Mielipide: Karjalan ja saamen kielet toiseksi kotimaiseksi oppilaitoksiin Etä- vai lähiopetus? Katkon kesähoroskooppi
4 6 8 11 15 18
28 36 44 46 50
Yhteisöllisyys, vertaistuki, parhaan ystävän saaminen. Nämä ovat sanoja, joita minulle ensimmäisenä tulee mieleen Katko ry:sta ja katkolaisuudesta. Nämä muistot tuovat mieleen vapauden ja lämmön.
Päätoimittajalta Heidi Mäkelä
Etenkin tällaisina koko yhteiskuntaa koskettavina kriisiaikoina yhteisöllisyys ¨ on tärkeää. Olemme erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia taustoja, arvoja ja mielipiteitä, joita tulee kunnioittaa - niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, tällainen asia on tärkeä muistaa. Kuka olisi arvannut, että joudumme elämämme aikana elämään kaksi vuotta pääosin eristyksissä muista ihmisistä? Tai että maailmassa voisi tapahtua jotakin todella pahaa? Jos yhteiskuntaan tulee ongelmia tai kriisejä, ne vaikuttavat laajasti hyvin moniin asioihin. Esimerkiksi koulutus kärsii, kun jaksaminen on koetuksella. Turun kasvatustieteissä erityispedagogiikkaa opiskellessani en koko opiskeluaikana tiennyt, mitä oikeasti lopulta haluaisin tehdä työkseni. Suoritin useita sivuaineita ja minua kiinnosti, ja kiinnostaa edelleen, hyvin monet asiat. Mutta se päämäärä, mihin lopulta olisin päätymässä, ei ollut minulla tiedossa. Minulla oli tulevaisuutta koskeva kriisi. Pitikö minun jo tietää, mitä minusta tulee? Pitikö kaiken olla ihan satavarmaa?
4
Nyt kaksi vuotta sitten valmistuttuani kasvatustieteen maisteriksi olen työskennellyt kahden vuoden ajan epäpätevänä varhaiskasvatuksen opettajana. Työssä, jossa en aiemmin kuvitellut olevani mutta johon olen rakastunut siihen tutustuttuani. Opiskelen töiden ohella lisäkoulutuksessa, joka antaa tuon pätevyyden. Joka tapauksessa en koe opiskelun kasvatustieteissä sekä Katkolla olemisen olleen lainkaan turhaa. Kasvatustieteissä sain moneen asiaan asiantuntijuutta sekä ymmärsin yhteisöllisyyden merkityksen. Lisäksi kasvoin ihmisenä. Huomasin, että tärkeintä oli elää hetkessä päivä kerrallaan ja nauttia pienistä asioista. Nauttia siitä pienestäkin oppimisesta sekä onnistumisen kokemuksista. Maailma tuntuu olevan sekaisin ja isoja asioita on tapahtunut ja ehkä vielä tulee tapahtumaan. Jos isoja hyviä asioita ei ole omassa elämässä tiedossa, mistä voisi saada energiaa jaksamiseen? Mistä voisi saada voimaa hymyilemiseen? Mikä asia voi tuoda aidon onnen ja hyvän olon? Tällaisina aikoina oppii arvostamaan pieniä asioita. Omaa rakasta harrastusta, joka pitää pääsi kasassa kaiken arjen keskellä. Lemmikkiä, puolisoa, Netflixsarjaa tai kirjaa, joka odottaa aina sinun tulevan kotiin. Niitä pieniäkin askelia siinä prosessissa, joka vie sinut kohti unelmaasi. 5
Maaliskuussa 2016 mielenosoituksessa. Tämän jälkeen lähdin myöhässä sitseille. Opiskelija-aktiivina oleminen oli kiireistä aikaa, mutta palkitsevaa!
Pidetään siis meille läheisistä ihmisistä hyvää huolta. Välitetään toisesta. Autetaan tuntematonta. Pyydetään ja annetaan anteeksi. Eletään hetkessä. Muistetaan oma hyvinvointi, niin henkisesti kuin fyysisesti. Hyvinvointi voi koostua aivan pienistä asioista. Jos ei jaksa, niin silloin ei jaksa. Olkaamme armollisia niin itsellemme kuin toisillemme. Heidi Mäkelä Päätoimittaja
Katkon hallituksen puheenjohtajan tervehdys Salla Kylväjä
Huomenta, päivää, iltaa rakkaat katkolaiset! Ihana kevätaurinko paistattelee ainakin tänään ja lämmittää Edun isoista ikkunoista kiireisiä opiskelijoita. Kesä alkaa kutkutella, mutta vielä olisi vappuhulinat ja viimeiset tentit edessä. Vuosijuhlat ja Pikkulaskiainen selätetty, joten tällä hetkellä pyörivä hyvinvointiviikko on enemmän kuin paikallaan.
Vuosijuhlatunnelmissa Akatemiatalolla
Uudet ja vanhat kaverit: hallituslaisista on tullut mulle uusia, arvokkaita ystäviä ja onkin mahtavaa, kuinka hyvällä meiningillä tehdään kevättä katkolaisille! Myös vanhat kaverit ilahduttaa edelleen.
On ollut ihanaa nähdä kevään aikana kokonaisia, onnellisia kasvoja maskien puoliksi peittämien ja ihan pikkasen väsyneiden kasvojen sijaan! Katkolaiset ovat möyrineet koronayksiöistään hyvällä rytinällä ja osallistuneet jos jonkinmoisiin tapahtumiin. Omat top 5 asiat tässä keväässä ovatkin olleet
Vuosijuhlat: 50-vuotias Katko juhli niin koreasti, että oksat pois! Nautin kyllä niin paljon siitä illasta ja seuraavasta sillispäivästä! Upeat Akatemiatalon puitteet, kauniit puheet ja hyvä ruoka ja meno what else can I ask for?
6
Vappu: vihdoin se tulee! Ensimmäinen oikea opiskelijavappu ja täysi vappukokemus. Vitsit mä oon odottanu tätä, ja vapun siintäminen horisontissa on kyllä motivoinu puurtamaan niin, että vappuviikolla saa keskittyä kaikkeen muuhun kuin opiskeluun.
Macciksen Nocco: fresh.
Deadline-piirit Edulla: kandi on edistyny kumman sutjakasti, kun on saanu vähän ryhmäpainetta muilta opiskelijoilta ja jaksanu oikeesti tulla Edulle avaamaan läppärin!
Raapusta itselles kans pikkunen top 5 tästä keväästä hyvän mielen takaamiseksi!
Ihanaa vappua kaikille, pitäkää itestänne ja kavereista huolta ja nauttikaa tulevasta kesästä!
Terveisin, Salla Kylväjä puheenjohtaja 2022
7
Katko Ry:n 50v vuosijuhlat
Tänä keväänä päästiin vihdoin juhlistamaan rakkaan ainejärjestömme Turun Kasvatustieteiden Klubi Katko ry:n 50-vuotista taivalta. Juhlien suunnittelu aloitettiin jo hyvissä ajoin syksyllä 2019. Innokkaita juhlien toteuttajia oli paljon, ja vuosijuhlia lähdettiin järjestämään keväälle 2021. Jo alkumetreillä juhlapaikaksi valikoitui Akatemiatalo, jota oli haaveiltu tilaksi jo edellisille vuosijuhlille, ja jossa juhlat päästiin loppujen lopuksi kaikessa loistokkuudessaan järjestämään.
Juhlan ajankohdan lisäksi vuosijuhlatoimikunta itsessään koki aikamoisen vuoristoradan ensimmäisen kokoontumisensa ja itse vuosijuhlaviikonlopun välissä. Vuosijuhlatiimi sai matkan varrella lukuisia uusia jäseniä, mutta myös moni alkuperäinen jäsen myös tippui matkan varrella pois. Myös vuosijuhlatoimikunnan vetäjät vaihtelivat, kun edeltäjät joutuivat jättämään pestin taakseen, milloin mistäkin järkisyystä. Lopullisen viimeisimmän reilun 20 hengen kokoonpanon voimin juhlia lähdettiin kuitenkin aktiivisesti viemään eteenpäin syksyllä 2021. Lämmin kiitos vielä tässä kohtaa kaikille, jotka ovat jossain vaiheessa olleet näitä juhlia järjestämässä tavalla tai toisella: jokaisen työpanos on ollut merkityksellinen lopputuloksen kannalta.
Kuten kaikki tiedämme, koronapandemia rantautui Suomeen keväällä 2020. Tämä synkkä luku lähihistoriassamme vaikutti myös kauan odotettujen Katkon 50. vuosijuhlien järjestämiseen. Juhlia jouduttiin siirtämään pariinkin otteeseen: ensin syksyyn 2021, ja vielä uudestaan keväälle 2022. Mutta tuolloin vihdoin koitti tuo aurinkoinen ja keväinen viikonloppu, jolloin pitkään jatkuneen työn tuloksista ja itse juhlista päästiin nauttimaan. .
Lauantai 2. huhtikuuta 2022 jää monille varmasti upeana elämyksenä mieleen. Aamupäivällä osa istuutui kampaajan tuoliin kuohuviinilasit kädessään, toisten raahatessa vuosijuhlien tarvikkeita pakettiautolla pitkin Turkua. 8
Osa löysi itsensä järjestelemässä jo puolilta päivin Akatemiatalon pöytien kattauksia, kun juhlakansa vasta alkoi kunnolla herätä tähän odotettuun juhlapäivään. Vujujännä oli tuolloin käsin kosketeltavissa. Kukin tavallaan, valmistautuivat katkolaiset tuohon glamourin ja loistokkuuden täyteiseen iltaan, ja mitä upeita näkyjä Akatemiatalon kattokruunujen alla nähtiinkään: upeaa pukuloistoa, viimeisteltyjä kampauksia, ja ennen kaikkea iloisia hymyssä suin olevia ihmisiä. VAU! Juhlat alkoivat yläkerran Konsistorin Salissa kutsuvieraiden cocktailtilaisuudella. Kutsuvieraina Katkon ystävyysainejärjestöt, laitoksen henkilökunta sekä muut Katkon ystävät antoivat rakkaalle ainejärjestöllemme mitä luovempia, aineettomampia ja vahvempia (%) lahjoja, ja upea hallituksemme oli niitä vastaanottamassa. Ja mitä olisikaan vuosijuhlat ilman virallista pönötysosuutta. Skol!
Juhlat jatkuivat alakerrassa koko juhlakansan kerääntyessä juhlasaliin omille plaseeratuille paikoilleen. Pitkän kaavan kautta nautimme tunnelmallisesta iltajuhlasta: Katkon uusi lippu liehui Suomen lipun kanssa saliin, nautittiin kolmen ruokalajin illallinen, kuultiin tunteita nostattavia puheita, nähtiin upeita esityksiä, palkittiin ansioituneita katkolaisia, annettiin terveisiä pöytäseurueen käsiohjelmiin, juteltiin, naurettiin ja laulettiin. Ilta huipentui paritansseihin, jotka illan tummuessa vaihtuivat DJ:hin ja pitkälle aamun pikkutunneille asti jatkuneisiin jatkoihin.
9
Sunnuntaina 3.4. päästiin viettämään myös perinteistä Akateemista silliaamiaista Maarian mahdilla. Sillistiimi oli laittanut parastaan, eikä kenenkään tarvinnut poistua paikalta janoisena tai nälkäisenä. Pöydät notkuivat toinen toistaan makoisampia herkkuja, ja myös juomapuoli oli laitettu viimeisen päälle kuntoon. Pääsimme silliksellä nauttimaan useista eri aktiviteeteista, kuten esimerkiksi pomppulinnasta, karaokesta, Katko-visasta, Beer pongista, onginnasta ja saunomisesta. Myös perinteinen dildobingo keräsi katkolaiset saliin kiihkeään bingomittelöön. Katko ja ystävät pääsivät nauttimaan todellisesta Katkon ihmemaasta, johon monet olisivat voineet jäädä viettämään aikaa aina seuraaviin vuosijuhliin asti. Onneksi näitä kahta loistavaa päivää voi elää yhä uudestaan muistojen ja kuvien sekä videoiden muodossa. Akatemiatalon tunnelmaa taltioi juhlakansan omien laitteiden lisäksi valokuvaaja, jonka tuloksista pääsette tämän jutun ympäriltä nauttimaan. Ja viimeistään vuosijuhlille sekä sillikselle varta vasten rakennetut kuvausseinät saivat ikuistamaan hetkiä, jos ei muu juhlatunnelma sitä jo ennen ehtinyt tekemään.
10
Haasteista huolimatta juhlat olivat erittäin onnistuneet, ja katkolaisten näköiset. Kuten vuosijuhlapuheissakin useasti todettiin, katkolla on hyvä olla. Seuraavia vuosijuhlia siis odotellessa! Onneksi niihin on enää vain neljä vuotta aikaa. Loppuun haluaisimme kiittää kaikkia vuosijuhlatiimiläisiä, joita ilman näitä juhlia ei olisi saatu aikaan. Lisäksi kiitos kaikille vapaaehtoisille, jotka auttoivat vuosijuhlilla tai silliksellä tarjoilijan roolissa. Lisäksi haluaisimme myös vielä kerran kiittää tahoja, jotka sponsoroivat vuosijuhliamme ja näin ollen osaltaan mahdollistivat juhlien toteutumisen. Kiitos siis Alfons Education, Dermosil, Heidi´s Bier Bar, Kaalimato, Kangasmerkit.com, Koulutusviisari, KSupermarket Torpparinmäki, Linkosuo, Panimo Olutmylly, Pernod Ricard Finland, Pukuvuokraamo Academia, Positive Education Oy, RedBull, Scandic Julia, Specia ry & Specsavers Itäkeskus.
Vuosijuhlatiimin puolesta, Pinja Rastas & Veera Mikola
”Todella hienot juhlat ja upea paikka. Ensimmäisiksi vujuikseni jäi hyvä kokemus ja ihana fiilis. Ruoka oli hyvää ja toteutus todella onnistunut.”
”Oli superkivaa ja viini maistui vähän liikaakin”
”Kiitos ihanista juhlista, olette nähneet valtavan vaivan ja juhlijana oli ilo olla osa tätä tapahtumaa <3”
”Kaunis tapahtumapaikka ja kaikin puolin onnistunut ilta!”
Katkolaisten kommentteja vuosijuhlista
”Todella hyvin järjestetty, hyvä paikka, hyvä ruoka, hyvä ohjelma. Oli ihanaa! Tila vähän kaikui, mutta en silti vaihtaisi sitä, koska oli niin kaunis.”
”Aivan huikeat juhlat ja mahtavasti järjestetyt! Kiitos järjestäjille!”
”Taivaspaikka meni mut oli sen arvoista” ”Huikeat juhlat! Katkolla on hyvä olla <3” ”Hulppee juhla, kokisin uudestaankin.”
11
Kuvia Katkon 50. vuosijuhlista
12
13
14
Onnittelut 50 –vuotiaalle KATKO RY:lle! Kasvatustieteiden laitoksen johtajana minulla on ilo ja kunnia onnitella koko henkilökuntamme puolesta KATKOA, oman oppiaineemme ainejärjestöä sen saavuttaessa kunnioitettavan 50 vuoden iän. Pandemia on jo kertaalleen siirtänyt juhlintaa, ja olemme kohtuullisen lähellä sitä, ettei näistä olisi tullut 51vuotisjuhlia. Ainejärjestöhän perustettiin virallisesti 17. lokakuuta 1971. Tuolloin ei vielä ollut kasvatustieteiden tiedekuntaa, vaan oppiainetta oli mahdollista opiskella pääaineena sekä humanistisessa että yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa.
Kaikki järjestöt syntyvät tiettyyn historialliseen kontekstiin, ovat oman aikansa lapsia, mutta kuitenkin muuttuvat ajan kuluessa yhteydessä laajempiin historiallisiin virtauksiin. KATKO, joka vielä tuolloin tunnettiin K-klubin nimellä, syntyi keskelle peruskoulu-uudistusta, jonka toimeenpano aloitettiin seuraavana vuonna. Kuussa oli jo käyty, Vietnamin sota jatkui ja välittyi Suomeenkin television välityksellä. Lasse Virenin kultamitaleista vuoden 1972 kesäolympialaisissa ei vielä osannut haaveilla kuin ehkä kaikkein etevimmät urheilutietäjät. Suurin osa koululaisista osasi kuitenkin piirtää pilakuvan Urho Kekkosesta, jonka presidentinkautta oli vielä jäljellä useampi vuosi.
Laitoksen historiikki, Arto Jauhiaisen ja Risto Rinteen kirjoittama Pitkä tie kuilun partaalle [1] kuitenkin kertoo, että toiminta oli ollut aktiivista jo ennen ainejärjestön virallista perustamista. Ainejärjestölle valittiin ensimmäinen puheenjohtajakin jo vuonna 1969, Irmeli Pasanen (myöhemmin Aalto), joka sittemmin teki pitkän uran kasvatustieteiden tiedekunnan opintosihteerinä ja päällikkönä.
1970-luvun alun nuoriso oli aktiivista kulttuurin alalla ja yhteiskuntapoliittisesti. Yhteiskunnallisiin asioihin otettiin aktiivisesti kantaa, marssittiin rauhan puolesta ja vuosikymmenen lopulla ydinvoimaa vastaan.
15
[1] Jauhiainen, A. & Rinne, R. (1994). Pitkä tie kuilun partaalle. Yli 60 vuotta kasvatusoppia Turun yliopistossa. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta. Julkaisusarja A:170.
Vuonna 1970 käytännössä talkoovoimin järjestetty ensimmäinen Ruisrock puolestaan toi ison maailman nuorisokulttuuriset virtaukset Turkuun asti. Maailmalla tehtiin parhaiten aikaa kestäneet rock-albumit nimenomaan klubin perustamisen aikoihin, vuonna 1971, väittävät asiantuntijat. K-klubin toiminnan käynnistyessä opiskelijanuorten liikehdintä oli yhdistelmä yhteiskunnallista ja poliittista aktiivisuutta sekä nuorisokulttuurista järjestäytymistä. 1970-luvulla opiskelijat aktivoituivat Suomen yliopistoissa, niin myös Kklubilaiset Turussa. Yliopistoissa oli meneillään mm. hallinnonuudistus, johon otettiin kantaa, ja samalla Turussa perustettiin uutta kasvatustieteiden tiedekuntaa, joka aloitti toimintansa vuonna 1974. Vieläkin ilmestyvä Wirike-lehti aloitti toimintansa samana vuonna. Lukuisia toimikuntia perustettiin K-klubin alaisuuteen ajamaan opiskelijoiden asioita. 1970-luvun yhteiskunnallista ja poliittista liikehdintää seurasi 1980luvun viihteellisempi painotus, jossa tärkeitä toimintoja olivat matkat, bileet, lauluillat ja erilaiset urheiluaktiviteetit, erityisesti sähly, nykytermein salibandy. 1980-luvun opiskelijasukupolvea kutsutaankin sählysukupolveksi.
16
Itse opiskelin vuodet 1989 – 1995 ja voin luonnehtia itseäni puoli-aktiiviseksi K-klubilaiseksi. En ollut missään virallisessa roolissa, mutta osallistuin toki suurimpiin tapahtumiin, kuten vuosittaisiin Akateeminen Wartti – juoksuihin. Olin myös esiintyjänä ainejärjestön bileissä, jotka tuolloin järjestettiin yleensä AJK:lla, ainejärjestökeskuksessa. Tämä useamman tiedekunnan opiskelijoiden yhteinen bilepaikka sijaitsi Kirkkotiellä, vanhan polkupyörätehtaan rakennuksessa, jota ei enää ole. Osallistuin myös vuonna 1991 ainejärjestömme 20-vuotisjuhliin, jotka olivat samalla tapaa juhlavat kuin nämä nyt vietettävät 50-vuotisjuhlat, mutta muistaakseni koko opiskeluaikani ainoat ns. hienommat juhlat. Siihen aikaan ei vuosijuhlia ja sen sellaisia vielä järjestetty, ainakaan kasvatustieteilijöiden parissa. Vaikka oma katseeni käytännön ainejärjestötoimintaan on jo kaukaisempi, voin epäilyksettä sanoa: Tänä päivänä, kuten on ollut koko KKlubin ja KATKON historian ajan, opiskelijoilla on tärkeä rooli ja merkitys laitosyhteisössämme. Erityisesti viime vuosina yhteisöämme kurittaneen pandemian oloissa KATKO:lla on ollut tärkeä merkitys opiskelijoiden hyvinvointiin liittyvien asioiden esille tuomisessa ja niihin vaikuttamisessa.
Olemme kaikki yhdessä, opiskelijat ja henkilökunta, joutuneet työskentelemään vaikeissa oloissa viimeiset kaksi vuotta, mutta olemme selviytyneet hyvin. Varmasti selviämme yhdessä seuraavistakin haasteista tässä riskien ja epävarmuuksien radikalisoitumisen ajassa, jota juuri nyt elämme. Jatketaan siis yhdessä eteenpäin kohti tulevaisuutta. Paljon onnea 50-vuotiaalle oppiaineemme ainejärjestölle KATKOLLE – juhlitaan sitten taas 10 vuoden kuluttua!
Tero Järvinen Kasvatustieteiden laitoksen johtaja
17
von Goethe : Mikään ei ole arvokkaampaa kuin tämä päivä Benito Casagrande Katko ry 50-vuotisjuhla 2.4.2022
Rakkaat nuoret,
Ensinnäkin lapsille annettavien lelujen tulee kehittää lasta. Toinen oli lelukaupan näkökulmasta erikoinen, mutta olennaisempi asia, oli toteamus, jonka he useasti sanoivat kaupassamme asioineille vanhemmille: ”antakaa lapsillenne vähemmän leluja, enemmän rakkautta ”. Se on italialaisen perheen yhteisöllisyyden idea. Huolimatta tuosta myyntiä ilmeisesti vähentävästä toteamuksesta liike on pysynyt pystyssä toistasataa vuotta. Jotakin on SIIS tehty oikein.
Haluan kiittää, että minulle on suotu tämä mahdollisuus juhlapuheen pitämiseen tässä arvokkaassa tilaisuudessa, tänä päivänä. En tiedä kenelle on tullut tämä ajatus pyytää minua puhumaan tähän juhlaan. Tuskin keksijä itsekään osasi yhdistää minua ja kokemuksiani leluliike Casagrande:en. Meidän sukumme on ollut kasvatuksen ja siis kasvatustieteen kanssa tekemisissä Turussa jo yli 100 vuotta, itse asiassa 112 vuotta. Muistan isoisäni ja isäni korostaneen kahta asiaa liiketoiminnassaan. 18
Minun urani liittyy lelukauppaan ainoastaan lapsuuden osalta nyt sitä hoitelee nuorempi veljeni Renato perheineen, mutta sen antamat opit ovat jääneet mieleen.
Sofia Saarisen ollessa yhteydessä minuun tähän puheeseen liittyen, hän antoi puheen aiheesta ehdotukseksi: jatkuvan oppimisen ja yhteisöllisyyden.
Voin kuvitella miltä ukrainalaisista lapsista tuntuu juuri näinä päivinä! He jotka jäävät henkiin, eivät tule kokemustaan unohtamaan elämänsä aikana.
Elämäni keskeisiin tarkoituksiin on kuulunut jatkuva oppiminen ja yhteisöllisyyden merkityksen ymmärtäminen ja sen kehittäminen. Oppimiseni elinkaaren ymmärtämiseksi minun on aloitettava alusta, eli lapsuudesta.
”Oppimisen urani” alkaa luonnollisesti koulusta, joista kaksi ensimmäistä vuotta Puolalan kansakoulussa äidillisen naisopettajan ohjauksessa. Mutta painajaiseni alkavat, kun siirryin kolmannelle luokalle Snellmanin kansakouluun ja sen johtajaopettaja Yrjö Väänäsen luokalle. Koulukiusaaminen on nykyään niin muodikasta kerrottavaa, etten teitä rasita sillä enempää kuin kertomalla mistä perimältään minun kohdallani on ollut kiusatuksi tulemisesta kysymys. Täytyy ensin muistaa, että maailman sodasta oli kulunut vain muutama vuosi, kun koulunkäyntini alkoi.
Varhaisin yhteisöllisyyden muistoni liittyy maailmansotaan ja Turun vuoden 1944 pommituksiin, jolloin olin 2 vuotias. Muisto on pommisuojaan meno ja pommisuojassa pelkääminen äitini sylissä kaikkien talomme asukkaiden kanssa. Siinä yhteisöllisyys oli kyllä tosi tiiviissä paketissa. Kaikkia pommisuojassa olevia yhdistävä pelko ja minulle äidin sylin antama kiintymys ja rakkaus pelon vastakohtana. Tällainen tunne oli varmasti kaikilla suojassa olevilla. Muistikuva on ihmeellisen selvä, kun ottaa huomioon, että tapahtumasta on lähemmäs 80 vuotta. Se on elämäni lähtöpiste.
Kuvitelkaa, että supi suomalaisten Lahtisten, Virtasten ja Mäkisten koulussa koottiin katoliset omalle uskontotunnilleen. Silloin meitä istui vierekkäin kaksi vuonna 1942 syntynyttä kaveria, joista toisen etunimi oli siis Benito ja toisen , uskokaa tai älkää, Aadolf!
muistikuvien
19
Me lapset emme ymmärtäneet mitä nimemme viestitti opettajillemme. Meillä ei tietenkään ollut mitään tekemistä Mussolinin eikä Hitlerin kanssa. Emme tietenkään silloin ymmärtäneet miksi meitä rankaistiin. Miksi minä sain rajuimmat tukkapöllyt, kun en muistanut mitä on 7 kertaa 8. Nimemme kertoi opettajillemme vanhemmistamme. Vanhempiamme rangaistiin kauttamme. Ainoa hyvä puoli mitä tästä seurasi on, että en koskaan unohda että 7 kertaa 8 on 56. Kasvatukseni pohjakosketuksen sain kun 9- vuotiaana sain todistukseeni arvosanan,
Meidän perheemme lapset kaikki sijoitettiin suomenkieliseen kouluun, kun kaikki serkkuni saivat mennä ruotsinkieliseen kouluun. Lahtisten, Mäkelöiden ja Rantasten joukossa oleva Casagrande oli yhteisön ulkopuolinen. Kun taas Casagrandet, Rosenqvistit, Björkmanit, Manteufelit ja Kjisikit kuuluvat selvästi samaan yhteisöön.
tietysti jotakin
Kun opettaja aloittaa oppilaansa kiusaamisen, se saa aina jatkoa
Ainoa hyvä puoli mitä tästä seurasi on, että en koskaan unohda että 7 kertaa 8 on 56.
välitunnilla pihalla muilta koulukavereilta. Opettajan kiusaama on koulussa täysin lainsuojaton.
Minun, siis ujon, punastelevan ja hiljaisen syrjäänvetäytyvän pojan, Itsetunto tuhoutui kouluissa melko täydellisesti.
jota en tiedä kuin yhden toisen henkilön saaneen. Todistukseeni ilmestyi ainekirjoituksesta arvosana 3, jonka ymmärsin vasta myöhemmin olleen viesti vanhemmilleni.
Kouluissa en käsittänyt miksi opettajat eivät pidä minusta. Nyt kun ymmärrän saaneeni osan vihasta Hitleriä ja Mussolinia kohtaan, ihmettelen miksen saanut enemmän tukkapöllyä.
Yhteisö ja yhteisöllisyys on ihmiselle tärkeää, mutta väärässä yhteisössä oleminen voi olla vastaavasti vahingollista. 20
Minä en olisi tänään puhumassa teille, ellen olisi persoonallisuudeltani syntynyt uudelleen 6.6.60. Koulussa en ennen tuota päivää oppinut oikeastaan muuta kuin sen, että 7 kertaa 8 on 56. Tuona kesäkuun kuudentena päivänä, jolloin olin juuri päässyt oppikoulun 7 luokalle (tuplattuani 2 luokalla pahimman koulukiusaamisvuoteni vuoksi), tapasin tulevan vaimoni. Minun pelastukseni oli vaimoni. Jos joku ei usko rakkauteen ensisilmäyksellä, voin todistaa, että sellaista tapahtuu, nyt kun olemme vaimoni kanssa viettäneet jo 60 vuotis- eli timanttihääpäivämme.
kannalta uudelleen syntymisen kivut olivat ilmeisen välttämättömiä. Elämäni muutoksen pohjana oli siis rakkaus. Rakkaus on vuorovaikutteista samoin kuin oppiminen. Väitän ettei myöskään ilman rakkautta voi oppia syvällisesti. Ulkoa voi jotakin jäädä mieleen mutta ei oppia. Siksi haluan puhua teille oppimisen kivijalasta, rakkaudesta. Tärkein asia, jonka 6.6.60 tapaamani ihminen -vaimoniminulle antoi, rakkauden myötä, oli itsetunto. Kun ihminen saa itsetunnon alkaa tapahtua. Seinät kaatuvat ja vuoret siirtyvät syrjään. Oppimisenkin tärkeä perusta on rakkaus ja sen mukanaan tuoma itsetunto.
6.6.60 jälkeen puolessatoista vuodessa erosin koulusta, minut heitettiin ulos kotoa, menin naimisiin ja minusta tuli isä. Tämä kaikki ei tapahtunut ilman kipuja. Synnytystuskat olivat hirvittävät ja ne ovat jättäneet myös jälkensä. Olin tilanteessa, jossa OLIMME OTTANEET VASTUUN OMILLE HARTEILLEMME JA JOSSA KUKAAN EI KUITENKAAN USKONUT TULEVAISUUTEEMME. Mutta elinikäisen oppimisen kasvamiseni (kehittymiseni)
Mutta elinikäisen oppimisen ja kasvamiseni (kehittymiseni) kannalta uudelleen syntymisen kivut olivat ilmeisen välttämättömiä.
ja
21
Vammat, jotka elämäni murroksessa sain, ovat olleet elinikäiset kaksi painajaista, jotka ovat tulleet uniini aina kun elämässäni on ollut liikaa paineita. Toinen on se, että olen alasti ja putoan jostakin korkealta ihmisjoukkoon, toinen että minulla on ylioppilaskirjoitukset, joista en pääse läpi, jotakin on jäänyt oppimatta tai lukematta. Tulkintani näistä on se, että ensimmäinen liittyy ujouteni voittamiseen ja toinen taas velvollisuuden tunteeseen, joka putosi harteilleni tuona todellisena syntymävuotenani ja toisaalta kriisivuotenani. Uskokaa tai älkää nämä unet ovat vaivanneet aina näihin päiviin saakka. Vasta kun paineet ovat alkaneet hellittää ne ovat harventuneet eivät poistuneet.
Meidän suhteemme siihen ympäristöön, jossa olemme eläneet, on ollut pinnallinen. Minäkin muistan koko lapsuuteni ajan ymmärtäneeni, että me olemme kohta lähdössä Italiaan kun venäläiset kuitenkin miehittävät tämän maan. Samoin Irman perhe on taas odottanut palaavansa Karjalaan. Sellaisessa mielentilassa ei voi eikä halua kiinnittyä siihen ympäristöön, jossa elää, eikä uskalla tuntea yhteisöllisyyttä ympäristöönsä. Siksi, kun palasin perheineni opiskeluvuosiltani Teknillisestä Korkeakoulusta Helsingistä Turkuun, johon emme koskaan kuvitelleet synkkien lapsuus muistojemme takia palaavamme, meidät yllättää uusi tunne. Kotiseuturakkaus.
Seneca: Aika parantaa sen, mihin järki ei pysty.
Näimme neljän vuoden poissaolon jälkeen Turun aivan uudessa valossa. Nyt, kun Venäjä ei miehittänyt Suomea eikä Karjalaa palautettu, uskalsimme kiintyä kotiseutuumme. Viime päivinä olette te itsekin saaneet ehkä havaita Ukrainan kriisissä samoja tunteita kuin me 70 vuotta sitten!
Tiivistän elinikäisen oppimiseni tarinaan Casagrandentalosta. (kaikki tietänette tuon talon Vähätorilla ei siis se talo, jossa lelukauppa nykyään sijaitsee.) Vaimoani Irmaa ja minua ensinnäkin yhdistää yksi yhteisöllisyyteen liittyvä piirre: olemme molemmat ”maahanmuuttajia”. Irma on Karjalan evakko ja minä olen siirtolaisen lapsi. 22
Näimme yllättäen syvemmälle kaupunkimme sisään. Innostuimme sen kulttuurihistoriasta. Ensimmäiseksi syntyi diplomityöni Turun vanhasta keskustasta 1970 ja onnistun sillä työlläni pelastamaan Turulle sen olennaisimman osan, fyysiset kehykset Turun tarinalle. Yhteisöllisyyden perustan.
Kuvaavaa on, että Museoviraston mukaan talon iäksi arvioitiin ensin runsaat 200 vuotta, että se on 1700 luvun lopulta peräisin, mutta meidän kustantamamme tutkimukset ovat avanneet sen historiaan aina 1400 luvulle asti eli yli 500 vuoden päähän. Olemme vuodesta 1979 lähtien opiskelleet rakennuksemme historiaa ja samalla siis itseämme yli 40 vuoden ajan. Meille on selvinnyt näiden tutkimusvuosien aikana, että talomme varhaisin historia liittyy lähimmäisenrakkauteen.
Iskemme silmämme, edellisen johdonmukaisena seurauksena, autiona olevaan silloiseen Ingmanin taloon, josta sitten monien eri vaiheiden jälkeen tulee Casagrandentalo, meidän perheemme talo. Tämä talo, sen tarina ja ennen kaikkea sen 700 turkulaista vainajaa, jotka nyt ovat uudelleen haudattuina sisustamaamme Pyhän Hengen kappeliin, on elinikäisen oppimisemme toisaalta ydintä ja toisaalta sen kehys.
Talomme vanhin osa on Pyhän Hengen Hospitaali niminen köyhäintalo ja tonttimme on osa köyhäintalon hautausmaata. PHH oli katolisen kirkon köyhien, orpojen, sairaiden auttamiseen keskittynyt sääntökunta, se oli ensimmäinen sosiaalihuoltojärjestelmä Suomessa.
Talomme oli jo autioituessaan Museoviraston mukaan kulttuurihistoriallisesti erittäin merkittävä. Silti se oli vuosikymmeniä purku-uhan alla. Käytännössä talo jo oli tuhoutunut, kun tulimme sen omistajiksi ja otimme vastuun siitä.
Toisaalta olen yli viisikymmentä vuotta pyrkinyt saamaan Turun kaupungin - Suomen vanhimman kaupunginhistorialliset ulottuvuudet toimimaan kaupungin tärkeimpänä identiteettitekijänä.
Se oli huikea hyppäys, tuntemattomaan. Myös omaan sisimpäämme. 23
Yhteinen voimakas neutraali identiteettitekijä lisäisi kaupunkilaisten yhteisöllisyyttä ja loisi kovaa pohjaa tasapainoiselle kotiseuturakkaudelle ja kotiseudun kehittämiselle. Kaupungin historia on yksi parhaimmista yhteisöllisyyden kivijaloista ja kotiseuturakkauden neutraali alusta
Intohimo myös talomme historian selvittämiseen ja sen antamien oppien sisäistäminen on voimistunut voimistumistaan talomme historian avautuessa meille. Ilman RAKKAUTTA ja oppimiseen liittyvää intohimoa en olisi mitenkään selvinnyt perheeni elättämisen lisäksi opiskeluun liittyvän valtavan työmäärän suorittamisesta eikä Casagrandentalon pelastamiseen liittyvästä urakasta.
Myös kestävä inhimillinen rakkaus vaatii kotiseuturakkauden tuekseen. Sen olemme havainneet tämän 40 vuotta kestäneen tutkimustyömme tuloksena. Kotiseuturakkaus täydentää lähimmäisen rakkauden.
Talomme julkisivuun on siksi kirjoitettu, kuten ehkä olette huomanneet, Vergiliuksen sanat :
Inhimillinen rakkaus, jota olemme vaimoni kanssa kokeneet jo yli 60 vuoden ajan, käynnistyy luonnon antaman intohimon säestyksellä. Mutta kestääkseen aikaa se vaatii vastuuntunnon lisäksi juuri lähimmäisen rakkautta ja kotiseuturakkauden tuomaa yhteisöllisyyttä.
”Omnia Vincit Amor” Kaiken Voittaa Rakkaus! Tämä, meidän talomme seinään latomamme teksti, kertoo siis rakkauden kolmesta tasosta, lähimmäisen rakkaudesta, kotiseuturakkaudesta sen myötä tulleesta yhteisöllisyydestä ja inhimillisestä rakkaudesta.
Intohimo on tärkeä osa inhimillistä oppimista. Ihminen voi oppia monia asioita mekaanisesti, mutta vasta kun oppimiseen tulee mukaan intohimoa ja rakkautta on edellytyksiä ymmärtää oppimansa.
24
Tämä on myös meidän viestimme kanssaihmisillemme. Toivomme sen viestittävän todellisen rakkauden ymmärtämistä ja sisäistämistä. Haluamme sen viestittävän myös Turun kulttuurihistorian muodostavan merkittävän perustan turkulaisten kotiseuturakkaudelle. Turkulaiselle yhteisöllisyydelle. Arvoisat juhlavieraat, koska Katko ry:llä on tänään merkittävä vuosipäivä, olen tuonut teille kunnioituksen osoituksena ja kiitoksena lahjoja niin kuin merkkipäivinä on tapana. Ensinnäkin haluan antaa yhdistyksellenne tämän Pro Finlandia kirjan. Tämähän on kopio siitä vetoomuksesta, joka yritettiin toimittaa Venäjän tsaarille 1898 Suomen venäläistämispolitiikan vastustamiseksi ja vetoomukseksi Suomen suuriruhtinaskunnan itsenäistämiseksi. Taitaa tämä olla tänäänkin aika ajankohtainen dokumentti, vaikka on jo toistasataa vuotta vanha. Tämän vetoomuskirjan Eurooppalaisten kulttuurivaikuttajien joukon suurin ryhmä ovat italialaiset kulttuurihenkilöt.
25
Tämä pienenä muistutuseleenä italialaissyntyisten henkilöiden merkityksestä Suomen kehityksessä ja sen kulttuurihistoriassa. Toisena lahjana haluamme vaimoni kanssa antaa teille kaikille mukaan otettavaksi tällaisen lasin. Lasiin on kirjoitettu tuo teksti Omnia Vincit Amor. Se, että se on kirjoitettu lasiin, on muistutus siitä, kuinka herkästi särkyvää rakkaus on, mutta kuinka voimaannuttava se on, jos sitä hoivaa, hellii ja kantaa siitä vastuuta, on sitten kyseessä inhimillinen rakkaus tai rakkaus elinikäisessä oppimisessa. Muuten olen sitä mieltä, että Kasvatustieteiden tiedekunnan nimi tulisi pikimmiten muuttaa. Nykyinen nimi muistuttaa enemmän tukkapöllystä, karttakepin huitaisusta näpeille ja jälki-istunnoista kuin oppimisesta! Rakkaat Educariumin opiskelijat ja opettajat. Educare, educatio on yksilön tietojen, taitojen ja kognitiivisten kykyjen kehittämistä opetusinstituutiossa.
Miten olisi tiedekunnalle uutena OPPIMISTIETEIDEN TIEDEKUNTA.
nimenä,
KOULUTUS-
JA
Näillä sanoilla haluan vielä onnitella 50 vuotiasta Katko:a ja toivottaa seuraavalle viisikymmenvuotistaipaleelle onnea, mitä parhainta menestystä sekä Korkeimman siunausta. Omnia Vincit Amor.
Benito Casagrande
Omnia Vincit Amor 26
Intohimo on tärkeä osa inhimillistä oppimista. Ihminen voi oppia monia asioita mekaanisesti, mutta vasta kun oppimiseen tulee mukaan intohimoa ja rakkautta on edellytyksiä ymmärtää oppimansa. Benito Casagrande
27
Haastattelussa Juhani Tähtinen ja Rauno Huttunen: Kestävän kehityksen, kasvatuksen ja koulutuksen opintokokonaisuus
Yle uutisoi helmikuun lopulla YK:n alaisen kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n raportista, jonka mukaan peruuttamaton muutos maapallon järjestelmissä on jo käynnissä. Uutinen jäi valitettavasti vähintäänkin yhtä ikävien uutisten alle, sillä Venäjä oli juuri muutamaa päivää aiemmin aloittanut hyökkäyksen Ukrainaan. Itä-Euroopassa alkanut sota ei kuitenkaan ole syy unohtaa tätä lähestyvää ekokriisiä vaan päinvastoin – jotain on tehtävä ja pian. Laitoksemme henkilökunta on yhdessä useamman opiskelijan kanssa vastannut tähän tarpeeseen luomalla täysin uuden Kestävän kehityksen, kasvatuksen ja koulutuksen opintokokonaisuuden. Tämä ensi syksynä starttaava 25 opintopisteen kokonaisuus on toistaiseksi ainut näin laaja kasvatuksen keskiöön nostava kestävän kehityksen opintokokonaisuus Suomessa. Haastattelin kyseisen opintokokonaisuuden vastuuhenkilöitä erikoistutkija Juhani Tähtistä ja yliopistonlehtori Rauno Huttusta sattumalta juuri Suomen ylikulutuspäivänä. Lähdin haastattelussa selvittämään, mitä varten uusi opintokokonaisuus on luotu ja mitä meillä kasvatustieteilijöinä on annettavaa tähän ekokriisiin.
28
Mistä uudessa opintokokonaisuudessa on kyse? Juhani Tähtisen mukaan kasvatus on yksi keskeinen tekijä kestävän kehityksen idean läpilyömiselle yhteiskunnassa. Uuden opintokokonaisuuden tarkoituksena on, että me kasvattajat tulemme tietoisemmiksi tästä muutoksen tarpeesta ja saamme eväitä tämän muutoksen edistämiseen työssämme. Myös Rauno Huttunen on samaa mieltä siitä, että kasvatustieteilijöinä meidän tulee kantaa oma kortemme kekoon ekokriisin koputtaessa ovella: – Lähetämme yhteiskunnassa mixed message -tyyppistä viestiä. Toisaalta tulee ottaa ekologiset kysymykset huomioon, mutta toisaalta hyvään kansalaisuuteen kuuluu myös se, että tulee hyväksi kuluttajaksi. Sosialisaatio ahkeraksi kuluttajaksi on meillä yhteiskunnan rakenteessa, ja kasvatusinstituutiot ovat siinä asian juurisyynä. – Vaikka kestävän kehityksen peruslähtökohtana on luontopainotteinen lähestymistapa, kuuluu kestävään kehitykseen yhtä lailla myös kulttuurinen, sosiaalinen ja taloudellisen toiminnan kestävyys. Tässä opintokokonaisuudessa halutaan korostaa näitä kaikkia, Tähtinen sanoo. Miten uusi opintokokonaisuus sai alkunsa? Tähtisen mukaan lähtöheräte on muhinut jo pitkään monienkin mielessä. Tähän on vaikuttanut esimerkiksi tieto nykyisen toimintamme ympäristöä tuhoavasta vaikutuksesta, mutta myös Suomen vahva sitoutuminen kestävän kehityksen edistämiseen. Jotta nämä linjaukset konkretisoituivat myös arjessa, tarvitsevat alalla toimivat tietoa kestävästä kehitysestä ja kasvatuksesta sekä keinoja uudistusten läpiviemiseksi. – Konkreettinen kimmoke opintokokonaisuuden rakentamiselle syntyi, kun puolitoista vuotta sitten opintoihin liitetty vapaavalintainen Kestävän .
29
kehityksen, kasvatuksen ja koulutuksen opintojakso sai suuren suosion opiskelijoiden piirissä. Suurempi opintokokonaisuus hahmottui vuoden 2021 aikana aktiivisen suunnitteluryhmän työn tuloksena, Tähtinen kertoo. Minkälaisia kursseja ja teemoja opintokokonaisuuteen liittyy? Opintokokonaisuuteen kuuluu tämänhetkisten suunnitelmien mukaan yhteensä yhdeksän kurssia, jotka kaikki tarkastelevat aihetta kasvatukseen liittyvien kysymysten avulla niin teoreettisesta, filosofisesta, praktisesta kuin pedagogisestakin näkökulmasta. Näistä viisi ovat kaikille yhteisiä, ja valinnaisista kursseista tulee opiskelijan valita kokonaisuuteen 1–2 kurssia. Opintokokonaisuus on rakennettu siten, että sen voi suorittaa yhden lukuvuoden aikana. – Kokonaisuuden johdantokurssi, Johdanto kestävään kehitykseen ja kasvatukseen, on ollut opiskelijoille saatavilla jo viime syksystä lähtien MOOC-kurssina. Johdantokurssilla kestävää kehitystä tarkastellaan monen eri tieteenalan näkökulmasta ja aiheeseen annetaan yleinen viitekehys, Tähtinen kertoo. Seuraavilla kaikille yhteisillä kursseilla tätä johdantokurssin antamaa viitekehystä laajennetaan ja aihetta tarkastellaan vielä tarkemmin kasvatuksen ja koulutuksen kysymysten valossa. Valinnaisten opintojen kursseilla puolestaan syvennytään mm. ympäristöajattelun filosofiaan, ympäristökysymysten historialliseen näkökulmaan, elinikäisen oppimisen kestävyyteen ja korkeakouluihin kestävän tulevaisuuden tekijöinä. Huttunen toteaakin, kuinka myös korkeakoulut ovat olleet osana ongelmaa eikä ratkaisua.
30
Opintokokonaisuuden kurssit: 1. Johdanto kestävään kehitykseen ja kasvatukseen, 4 op 2. Kestävän kasvatuksen horisontti, 4 op 3. Kestävän muutoksen mahdollisuudet, 4 op 4. Kestävän pedagogiikan perusteet, 4 op 5. Valinnaiset opintojaksot, 6 op V5.1 Kasvatus, ympäristöfilosofia ja kestävä kehitys, 6 op V2.2 Historiallinen näkökulma ympäristökysymyksiin ja -kasvatukseen, 3 op V2.3 Elinikäinen oppiminen ja kestävä kehitys, 3 op V2.4 Korkeakoulut kestävän tulevaisuuden tekijöinä, 3op 6. Kestävä tulevaisuus ja kasvatus, 3 op
31
Miksi kestävä kehitys, kasvatus ja koulutus ovat aiheina tärkeät kasvatustieteilijöille? – Kasvatus on keskeisessä osassa siinä, miten yhteiskunta tulee selviytymään tässä pahenevassa ekokriisissä, Huttunen sanoo. Hän viittaa tällä viime vuoden Kasvatus-lehden viimeisen numeron artikkeliin, jossa yhdessä Leena Kakkorin ja Veli-Matti Värrin kanssa käsittelee kuluttamiseen sosiaalistumista. Artikkelissa käsitellään, kuinka osana opetuksen piilosuunnitelmaa on saada ihminen uskomaan, että ihmisen saama tunnustus on riippuvainen palkan suuruudesta ja omaisuudesta. Moni voi myös kokea, että kestävä elämäntapa vaatii luopumista. Huttunen kuitenkin tuo esille vastakkaisen näkökulman: tavaroista luopuminen on saavuttamista. Saavumme ihmisinä lähemmäs toisiamme. Tavaroiden ostamisen ja rahan sijaa tärkeintä ovat läheiset ihmiset, rakkaus, välittäminen ja se, että tulemme sujuvammin toimeen toistemme kanssa. Tämän ekososialisaation ja ekosivistyksen oppimisen tulisi ulottua koti- ja varhaiskasvatuksesta aikuiskasvatukseen ja elinikäiseen oppimiseen asti. Tämän vuoksi aihe on tärkeä kasvatustieteilijöille. – Kasvatustieteilijöillä on avaimet tämän inhimillisen elämän ja luonnon kukoistamisen mahdollisuuksien viemiseen myös tulevaisuuteen. Meidän tulisi vain ottaa tästä koppi, ja antaa oma panoksemme vaadittuun muutokseen, Tähtinen tiivistää. Kenelle opintokokonaisuus on suunnattu? Kestävän kehityksen, kasvatuksen ja koulutuksen opintokokonaisuus on tarkoitettu tämänhetkisten suunnitelmien mukaan pääasiassa Turun yliopiston kasvatustieteiden laitoksen pääaineopiskelijoille, joille on varattu 23 paikkaa lukuvuodessa. Lisäksi opintokokonaisuudessa on varattu kaksi paikkaa opettajankoulutuslaitoksen opiskelijoille, mutta tavoitteena olisi kasvattaa tätä opintokokonaisuuden opettajankoulutuslaitoksen opiskelijakiintiötä tulevaisuudessa. 32
Näiden lisäksi myös viidellä avoimen yliopiston opiskelijalla ja viidellä KEKOohjelman opiskelijalla on mahdollisuus opiskella opintokokonaisuus tai yksittäisiä kokonaisuuden kursseja. Mikäli opintokokonaisuudelle ilmoittautuu annettuja kiintiöitä enemmän opiskelijoita, valitaan opiskelijat arpomalla. Pääaineella tai vuosikurssilla sen sijaan ei ole väliä. Opintojakso sopii niin opintojen alku- kuin loppuvaiheessakin suoritettavaksi. Lisäksi Huttunen vinkkaa, kuinka Kestävän kehityksen, kasvatuksen ja koulutuksen opinnoista saa kandidaatin- ja Pro gradu -tutkielman teoriapuoleen loistavasti aineksia, mikäli on kiinnostunut käsittelemään tutkielmassa kestävää kehitystä. Mitä opintokokonaisuus tarjoaa kasvatustieteiden opiskelijalle? Huttusen mukaan opintokokonaisuus antaa eväitä hahmottaa ennen kaikkea sitä, millainen asema kasvatuksella ja koulutuksella tulisi olla kestävän kehityksen luomisessa nyt ja tulevaisuudessa. Opintokokonaisuus antaa aikamme vaativia eväitä kasvatusalalle toimiville tilanteessa, jossa ihmisten toiminta ei valitettavasti ole kaikilta osin kestävällä pohjalla. – Kahdesta jo saatavilla olevasta kurssista on tullut opiskelijoilta palautetta siitä, että vaikka on ollut tietoinen näistä asioista, on kurssien suorittamisen myötä saanut uusia ajatuksia ja kestävän kehityksen kenttä on avautunut uudella tavalla, Tähtinen puolestaan sanoo. Opinnoista ei myöskään olla tekemässä aatteellista ismiä, eikä osallistujan tarvitse olla viherpiipertäjä. Kestävän kehityksen, kasvatuksen ja koulutuksen opinnot on tarkoitettu ihan tavallisille ihmisille. Huttunen täydentää, ettei opinnoissa markkinoida vain yhtä totuutta, vaan myös kestävän kehityksen kirjallisuudessa on eri näkökulia ja ristiriitoja. – Haluan korostaa, että tämä opintojakso on puoluepoliittisesti neutraali. Me emme markkinoi jotain tiettyä poliittista näkökulmaa oikeana. Ainut, minkä puolella tässä ollaan, on kestävän kehityksen puolella, Huttunen sanoo.
33
Itselleni tulee usein ahdistunut ja syyllinen olo ilmastokriisistä puhuttaessa, enkä varmasti ole ainoa. Luoko tämä opintokokonaisuus kaltaiselleni toivoa kestävämmästä tulevaisuudesta vai voiko tämä mahdollisesti pahentaa ilmastoahdistusta? – Yritämme tuoda toivon näkökulmaa esille. Yritämme ajatella kestävää kehitystä sekä ihmisen psyykeen että ympäristön kannalta kestävänä asiana. Vaikka opintokokonaisuudessa tuodaankin paljon negatiivisia asioita esille, niin korostamme myös, kuinka on vaihtoehtoja toimia, ja kuinka sillä toiminnalla voidaan saada aikaan jotain, Huttunen kertoo. Myös Tähtinen täydentää, kuinka yleensä ymmärryksen lisääntyessä ylimääräinen ilmastoahdistuskin lievittyy. Ideana on, ettei kulutusorientaation muuttuminen tuntuisi uhraukselta, vaan saisimme sen tilalle jotain kestävämpää ja inhimillisempää. Ajatustavan muuttuessa myös ahdistus alkaa lieventymään. Onnistuaksemme tässä muutoksessa meidän täytyy yhdessä visioida, millaisessa maailmassa haluamme elää ja millaisen maailman haluamme jättää tulevaisuuden sukupolville. Kiitän lämpimästi Juhania ja Raunoa antoisasta haastattelusta! Opintokokonaisuuden opetussuunnitelma on hyväksytty laitoksellamme, ja lähiviikkoina tämä saanee vahvistuksen myös tiedekuntatasolla. Kun vahvistus on saatu, julkaistaan opiskelijoiden nähtäville opintokokonaisuuden omat verkkosivut (https://sites.utu.fi/kestavakasvatus/) sekä kaikille avoin Moodlesivusto. Näistä löydät enemmän infoa tulevasta kokonaisuudesta, kuten myös siitä, miten ja koska opintokokonaisuuteen voi ilmoittautua. Juhanin sanoin, otetaan tämä uutukainen omaksemme ja kehitetään tästä yhdessä kokonaisuuden opettajakunnan kanssa opintokokonaisuus, joka antaa meille kestäviä eväitä tulevaisuutta ajatellen!
34
Juhani Tähtisen ja Rauno Huttusen lisäksi opintokokonaisuutta ovat olleet mukana tekemässä mm. opettajankoulutuslaitoksen Eija Yli-Panula ja Jan Löfström, avoimen yliopiston Eija Siltari, varhaiskasvatuksen puolelta Johanna Kortesalo-Ainasoja, kasvatustieteiden laitoksen opiskelijat Jonne Talonen ja Elise Pihlajaniemi, opettajankoulutuslaitoksen opiskelija Mari Van Den Berg, maantieteen laitoksen opiskelija Anni Pehkonen ja koulutuksen tuen Satu Hakanurmi. Lisäksi oman panoksensa johdantokurssille ovat antaneet monet tutkijat.
Elina Sorsa
35
Kolme lyhyttä esseetä ympäristökasvatuksesta
Nämä kolme lyhyttä tekstiä ovat alun perin julkaistu Johdatus kestävään kehitykseen ja kasvatukseen opintojaksolle palautettavina tehtävinä. Jokseenkin egoistisella tavalla kuitenkin koen, että niiden sisällöt voisivat palvella kasvatustieteilijöitä laajemminkin. Ainakin tuon yhdenlaisia näkemyksiä ja mielipiteitä esiin, jotta lukija voi pohtia niille vastineita. Siksi asetan kirjoitukseni pienin muutoksin julkaistavaksi kevään 2022 Wirikkeeseen. 36
Kestävän kehityksen lähitulevaisuudelle
toimintasuunnitelma
Kestävän kehityksen ja sen onnistumisen voidaan ajatella olevan huomisen hyvinvoinnin kulmakivi. Esimerkiksi Salonen[1] esittää kestävän kehityksen olevan sellaista kehitystä, joka on ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää pitkällä aikavälillä. Toisin sanoen olemme vastuussa siitä, minkälaisen maailman annamme jälkipolville. Tämäkin lause toisintaa valitettavasti hyvin ihmiskeskeistä näkemystä, minkälaisen maailman annamme oman lajimme edustajille. Ihminen ei ole luomakunnan kruunu. Ihminen on yksi muiden joukossa, ja yhtä riippuvainen ympäristöstään, kuin muutkin olennot tässä maailmassa. Jotta voisimme osallistua muutokseen, meidän on nähdäkseni itse muututtava ensin. Jotta emme toisintaisi ihmiskeskeistä näkökulmaa, on kriittisesti tarkasteltava sitä, miten puhumme. Maailma muodostuu sanoista ja lauseista. Se miten sanoitamme ajatuksemme ja toimintamme itseasiassa luo toimintaa. Kun sanon meneväni luonnon helmaan, tarkoittaessani kävelyä metsässä, oikeastaan implikoin luonnon olevan jotain, mitä minä en ole ja jossain tuolla, missä minä en ole, eli väitän luonnon olevan jotain meistä ihmisistä irrallista. Tämän takia ensimmäinen kohta toimintasuunnitelmassani on luontosuhteen eheyttäminen kielen kriittisen tarkastelun kautta. Tämä on erityisen helppoa toteuttaa oppitunneilla kouluissa, kun nuoret plastiset aivot omaksuvat uutta tietoa vanhoja kalkkiutuneita aivoja herkemmin. Siksi jonkinlainen ekosivistyksen oppiaine tulisikin asettaa pakolliseksi tuleviin opetussuunnitelmiin, mielellään kaikkialla maailmassa. Ei kuitenkaan sovi unohtaa, että vanhakin koira voi oppia. Jokainen meistä voi kriittisesti tarkastella omaa luontosuhdettaan. [1] Salonen, Arto, O. 2010. Kestävä kehitys globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnan haasteena. Helsingin yliopiston Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 318.
37
Toinen välitöntä ja radikaalia muutosta kaipaava todellisuutemme osa-alue, on nykyinen jatkuvaan kasvuun perustuva talousjärjestelmämme. On täysin järjetöntä, että taloutemme perustuu ihmisten väliseen näennäiseen kilpailuun ihmisten välisen yhteistyön sijaan. En tiedä miten, mutta maailman tulisi nähdäkseni siirtyä globaaliin ekososialismiin. Talousjärjestelmämme tulisi olla ihmisten sekä (muun) luonnon hyvinvointia, tasa-arvoa ja monimuotoisuutta palveleva työkalu, eikä yksilökeskeinen voittoa ja valtaa palveleva itseisarvo. Toimintasuunnitelmani toinen kohta on antikapitalistinen vallankumous. Tiedostan toimintasuunnitelmani toiseen kohtaan liittyvät haasteet ja ongelmat. Siksi esitän toimintasuunnitelmani kolmanneksi kohdaksi globaalia sääntelyä kulutuksen hillitsemiseksi. Tämä olkoon vallankumouksen ensimmäinen, vaatimaton askel. Valtioiden tulisi sitoutua vähentämään kulutuksellista elämäntapaa kaikin mahdollisin keinoin, sillä nykyinen elämäntapamme ei ole lainkaan kestävää. Ihmisten tulisi antaa ja saada arvo kohtuullisuudesta, ei yltäkylläisyydestä.
38
Maanomistus perikadon airuena Kestävän kehityksen tarve on siitä ongelmallinen, että se paljastaa kestämättömän nykytilan. Kestävää kehitystä ei tarvittaisi, mikäli toimintamme olisi ollut harmoniassa ympäristömme kanssa alusta asti. Enkä tarkoita ympäristöllä pelkästään ympäristöä toiminnan kenttänä, vaan ympäristö sen laajemmassa merkityksessä käsittäen myös ympäristön toimijat, eli kanssaihmiset, muut eläimet sekä esimerkiksi kasvit. Koska suhteemme ympäristöömme on vääristynyt, olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa tulevaisuus seisoo kuilun reunalla. Perisyntinä nykytilan ongelmille pidän maanomistajuutta. Se on osoitus mädäntyneestä luontosuhteestamme. Ranskalainen filosofi Jacques Rousseau[2] totesi 1700-luvulla seuraavasti: "Ensimmäinen henkilö, joka palan maata rajattuaan sai päähänsä ajatuksen todeta, että tämä on minun ja löysi tarpeeksi yksinkertaisia ihmisiä uskomaan häntä, oli todellinen kansalaisyhteiskunnan perustaja. Miltä rikoksilta, sodilta, murhilta, miltä kurjuuksilta ja kauhuilta ihmissuku olisi säästynyt, jos joku olisi nostanut paalut tai täyttänyt ojat ja huutanut tovereilleen: ’Älkää kuunnelko tätä huijaria. Olet eksyksissä, jos unohdat, että maan hedelmät kuuluvat kaikille ja maa ei kenellekään!’” Koko maailmankuvamme on egoistisesti vinoutunut, kun ajattelemme voivamme omistaa maan. Kuten eräs australialainen Yankunytjatjara-aboriginaaliyhteisön päällikkö Bob Randall[3] totesi, maa omistaa meidät. Meidän on pidettä huolta äidistämme, joka on maa. Maa oli täällä ennen meitä ja tulee olemaan myös meidän jälkeen. [2] Rousseau, Jacques. 1984. A Discourse on Inequality. Lontoo: Penguin Classics. [3] Global Oneness Project. (ei pvm.). The Land Owns Us. Noudettu 16.3.2022 osoitteesta https://www.globalonenessproject.org/library/films/land-owns-us
39
Maanomistajuus on kulttuurinen ilmiö, jolla on ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Jotta huominen voisi olla kestävällä pohjalla, olisi tänään tehtävä radikaaleja muutoksia tähän maanomistuksen kulttuuriin tai vähintäänkin luontosuhteeseen ja siihen, miten kohtelemme ”omistamaamme” maata. Maa ei ole resurssivarasto, vaan omalla tavallaan elävä olio, jonka hyvinvoinnista olemme riippuvaisia. Miten voimme toteuttaa tämän muutoksen? Niina Mykrä[4] on tutkinut väitöstutkimuksessaan koulua ekologisen kestävyyden edistäjänä. Vaikka ekologinen kestävyys ei suinkaan voi olla ainoa tarkastelun ja toiminnan kohde, on se nähdäkseni eksistentiaalisesti tärkein, kaikkia kestävyyden ulottuvuuksia läpileikkaava ainesosa. Esimerkiksi Mykrän tutkimuksen perusteella koulu voi edistää holistisella tavalla ekologista kestävyyttä. Koulua voitaisiinkin pitää siis oleellisena osana kulttuurisessa muutoksessa kohti terveempää maanomistajuutta. [4] Mykrä, Niina. 2021. Peruskoulu ekologista kestävyyttä edistämässä: Toiminnanteoreettinen tutkimus koulun monitasoisesta muutoshaasteesta. Joensuu: PunaMusta Oy Yliopistopaino.
40
Totesin maanomistajuuden olevan kulttuurinen ilmiö, jolla on ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Näitä vaikutuksia ovat käsillämme oleva ekokatastrofi, kun maata kohdellaan lähinnä hyödykkeenä, maanomistajuudesta johtuva sosioekonominen epätasa-arvo sekä vääristynyt talousajattelumme. Siksi pidän luontosuhdettamme ja maanomistajuutta alkusyynä ongelmillemme. Se on myös osoitus kestävyysajattelun moniulotteisuudesta, kun yksi ainoa todellisuuden aspekti synnyttää ketjurektioita kaikissa kestävän kehityksen ulottuvuuksissa. Maanomistusta ei voida lakkauttaa yhdessä yössä. Maanomistuksen kulttuuri kaipaa kuitenkin reformia. Kuka voi omistaa maata ja miksi? Miten maata tulisi kohdella? Kuka sitä valvoo ja miten? Nämä ovat suuria kysymyksiä, joiden parissa meidän tulee kamppailla, jotta voimme saavuttaa aitoa kestävää kehitystä.
Onko luonnon kieli meille vieras? Onko luonnon kieli meille todellakin täysin vieras? Voidaan todeta, että ihminen on vieraantunut luonnosta. Onko luonto kuitenkaan vieraantunut meistä? Olemme edelleen niin sanotusti luontokappaleita, palasia luonnosta, siis osa luontoa. Kun kuljen metsässä, tunnen yhteyden ympäröivään luontoon sammalmättäästä kuusen latvaan. Kun aurinko maalaa taivaan, koen oloni vahvemmaksi. Kun haistan sateen raikkauden ja pisarat koskettavat kasvojani, koen oloni rauhalliseksi. Kun näen puoliksi mädäntyneen muovipullon ojassa, tulen surulliseksi. Elän siis empaattisesti ympäristöni mukana. Luonto puhuu meille jatkuvasti, mutta hiljaa kuiskaten. Ongelma ei siis ole välttämättä se, ettemme ymmärrä luonnon kieltä. Ongelma on, ettemme kiireeltämme ja metelöinniltämme ennätä kuuntelemaan. Siksi perusopetuksesta korkeakouluihin kannatan ajatusta, että tavalla tai toisella opetussuunnitelmiin integroitaisiin luonnon kuuntelemisen taito.
41
Yliopistonlehtori Rauno Huttusen sanoin: ”Luonto puhuu meille - meidän pitää vain oppia kuuntelemaan.” Ihmiset ovat eläneet satoja tuhansia vuosia tavalla tai toisella luonnon keskellä. Vain viimeisimmät vuosisadat ihmiskunnan historiassa ovat oikeastaan sysänneet meidän täysin vieraaseen ympäristöön. Ihmiset ovat aina osanneet luonnon kielen, sillä se on kaikille yhteinen kieli. Mitä jos ihmiset ovatkin hukanneet ihmisyyden kielen, kun tilalle ovat tulleet itsekkyyden ja ahneuden kielet. Mitä jos meidän olisikin opeteltava uudelleen ihmisyyden kieli? Tämä kommenttikirjoitus on tietyllä tavalla utopistinen, tiedostan sen. Se esittää kuitenkin nähdäkseni tärkeitä kysymyksiä, joita meidän jokaisen tulisi pohtia. Meistä kukaan ei ole guru, jolla on valmiit vastaukset. Meistä jokainen voi kuitenkin esittää sen kysymyksen, minkälaista huomista tavoittelemme – ei pelkästään ekologisesti vaan laajemmin. Mitkä ovat ne hyveet, joiden varaan tulevaisuutemme tulee lasketuksi? Koska olen ensisijaisesti kasvatustieteilijä, lähden luonnollisesti liikkeelle ensin aina kasvatuksesta. Mutta kasvatus ei ole vain sitä, että kasvatamme toisiamme, lähtökohtaisesti seuraavaa sukupolvea. Meillä on kasvatusvastuu myös itsestämme. Varsin usein vastaus kysymyksiimme löytyy peilistä.
Jonne Talonen
42
"Luonto puhuu meille - meidän pitää vain oppia kuuntelemaan" Rauno Huttunen
43
Mielipide: Karjalan ja saamen kielet toiseksi kotimaiseksi oppilaitoksiin*
Kuukausi sitten vietettiin Kalevalan päivää. Kyseinen päivä tunnetaan myös jokseenkin ongelmallisesti suomalaisen kulttuurin päivänä. Ongelmallisesti siksi, että Kalevala ei ainakaan suoranaisesti pohjaudu suomalaiseen kulttuuriin ja tarinoihin, vaan karjalaiseen. Yhteneväisyyksiä tietysti on, ovathan suomensukuiset sekä karjalaiset sisarkansoja keskenään. Kalevalan voidaan myös katsoa vaikuttaneen merkittävästi suomalaisten käsityksiin omasta etnisestä identiteetistään ja juuristaan, kun Kalevalan tarinat mukailtiin karelianismin myötä esimerkiksi suomalaiseen kuvataiteeseen. Helsingin Kansallismuseon holvattuun kattoon Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1928 maalaamat Kalevala-aiheiset freskot ovat kaikesta huolimatta upeita.
Tahtoisin oppia siitä lisää. Valitettavasti karjalaiseen sekä saamelaiseen väestöön kohdistetut pakkosuomalaistamiset sekä näiden kulttuuriryhmien nykyinen asema Suomessa on tehnyt tämän vähintäänkin haasteelliseksi.
Olen itse etnisyydeltäni suomalainen. Käsittääkseni joitain kytköksiä Karjalaan suvussani esiintyy, muttei niin vahvoja, että kehtaisin kutsua itseäni missään määrin karjalaiseksi. Karjalainen kulttuuri kiehtoo minua kuitenkin suuresti.
Osa saattaa säikähtää, mitä tapahtuisi ruotsin kielelle, mikäli valtaosan väestöstä ei olisikaan enää pakko opetella ruotsia. Itse näkisin, ettei tällainen muutos aikaansaisi suurta laskua ruotsin kielen osaamisessa Suomessa nykyiseen verrattuna.
Suomi on kaksikielinen maa. Paitsi, ettei ole. Oikeasti Suomi on monikielinen maa. Näkisin, että suomalaisen opetus- ja koulutusjärjestelmän tulisi tukea tätä monikielisyyttä ja kulttuurista moninaisuutta. Siksi toivoisin, että lähitulevaisuudessa Suomessa toiseksi kotimaiseksi kieleksi laskettaisiin myös karjalan sekä saamen kielet. Toivoisin, että jokainen oppilas ja opiskelija saisi valita vapaasti oman toisen kotimaisen kielensä. Tämä vahvistaisi erityisesti karjalan ja saamen kielten, ja siten myös kulttuurien asemaa Suomessa.
44
Ainakin koen, että karjalaisen ja saamelaisten kulttuurien aseman kohentuminen painaa vaakakupissa enemmän, kuin todennäköisesti varsin vähäinen ruotsin kielen osaamisen lasku. Kuten totesin, Suomessa on pakko opetella ruotsia. Suomessa ei ole pakko osata ruotsia. On ehdottomasti hyvä asia, jos osaa – kaikki kielitaito on aina hyvästä. Koen kuitenkin, että nykyinen kielipolitiikka on jo valmiiksi epäonnistunut myös ruotsin kielen suhteen, joten ainakin toivettani voitaisiin vakavasti harkita. Ensimmäinen edistysaskel erityisesti karjalan kielen aseman kohentamiseksi olisi tietysti säätää sille oma kielilaki, jollainen saamen kielellä jo on. Karjalan kieli ei elvy, ellei sitä aktiivisesti elvytetä. Jonne Talonen *Teksti julkaistu alun perin Kansan Uutisten verkkoblogissa 28.3.2022
45
En luopuisi kummastakaan. Tällä kertaa kirjoitan jotakin ihan muuta. Onko sinulla kahvikuppi kädessä? Kenties teetä tai mehua? C´mon, edes vettä?
Etä- vai lähiopetus?
Aloitetaanko etäopetuksesta vaikka? Aikaiset aamuherätykset, väsymys, työt opiskelun ohella tai kulkuvälineisiin ilmestyneet ongelmat matkan varrella; auton bensa loppuu kesken kaiken tai bussi myöhästyy tai itse herää myöhässä ehkä varattomana, ei tiedä mitä pukisi päälle, mitä söisi aamupalaksi tai päivälliseksi. Kaikki nämä ovat tekijöitä, joita ihan varmasti jokainen meistä on saattanut kokea elämänsä aikana. 46
Sittenpäs tuli koronavirus ja maailma muuttui. Olemme saattaneet katsoa elokuvissa viruksia ja niiden aiheuttamaa tuskaa, pelkoa, etäisyyttä ja elämän maun sortumista. Kuin taakka iskisi suoraan hartioihin, niistä keuhkoihin aiheuttaen ahtaumia keuhkorakkuloihin. Tältä tuntuu ahdistus. Epämiellyttävä tunne; on vaikea hengittää, keho saattaa muuttua täysin tuntemattomaksi ja väristä itsensä sylissä. Tältä saattoi tuntua koronavirus ja sen aiheuttamat menetykset.
Ensiksi saattoi tehdä niin monta opintopistettä pelkän yhden opintojakson aikana. Yli 60 opintopistettä vuodessa, se oli mahdollista, mutta voiko kaikkiin opintoihin keskittyä yhtä tarkasti ja saada hyviä arvosanoja? No sehän riippuu opiskelijasta itse; nauttiiko Netflixistä päivät illat ja tekee ruokaostoksia Woltissa ja elää täysin muualla opiskelustaan vai ahkeroiko hämärää tulevaisuuttaan varten? Kannattiko ottaa riski? Oliko koronaviruksen aiheuttama kuohu alussa sen arvoista?
Odotimme iloisina yliopistoon pääsemistä, mutta istuimme koneen takana, jonkin omituisen vehkeen kanssa omissa kodeissamme ja opiskelimme, ahkeroimme, teimme tentimme, esseemme, artikkelimme ja ryhmätöitämme. Osa valmistui, osa masentui.
Toinen hyvä puoli olisi aikaiset aamuherätykset, saattoi nukahtaa kesken luennon, eikä kukaan välttämättä huomannut. Lehtori saattoi pitää nimenhuudon alussa tai kysyä jotakin niin kaveri saattoi huomatessaan soittaa ja herättää. Tosiaan etäopiskelussa saattoi saada kavereita ryhmätöiden kautta. Itse sain. Me “zoomailtiin”, eli tavattiin zoomissa. Kaikenlaisia termejä saatettiin keksiä siihen aikaan. Itse asiassa kavereita voi saada milloin vain, jos itse haluaa ja kykenee sosiaalisuuteen. En kokenut sitä, että tarvitsisi erikseen “bilettää” tavalla tai toisella, jotta saisi kavereita. Ota elämä rennosti!
Toisaalta suurin osa teki jotakin ja eli. Suurimmalla osalla oli toivoa, että mikään ei jää sellaisenaan ikuisesti. Ei koskaan. Universumi pelaa omiaan. Osa taas kyllästyi. Aika osaa rientää ja juosta hengestä edestä itsestään poispäin, mutta ei aina. Riippuu eletyistä hetkistä. Aloitetaanko etäopetuksen hyvistä puolista?
47
Kolmas ja mielestäni hyvin tärkeä osakokonaisuus, jota etäopetus aiheutti, ei tarvinnut valita siistejä vaatteita aamulla. Saattoi olla unipuvussa ja kuunnella luentoa rennosti kahvikuppi kädessä tai ruokaa tekiessä ja sitä syödessä.
Kasvatustiedekunnassamme ja monissa muissakin tiedekunnissa kuten humanistisessa tiedekunnassa oli mahdollisuus etä- ja lähiopetuksiin 2021 syksyn lopulla. Oli muutama pakollinen kurssi, jossa piti olla paikalla, mutta se ei haittaa esimerkiksi työelämässä olevaa. Ei tarvitse jättää töitä tai opintoja kesken. Kaksi mahdollisuutta ovat kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tuntuu siltä, että kaiken kokemamme jälkeen olemme vahvempia yhdessä ja henkisesti. Nyt osaamme mielestäni arvostaa asioita paremmin ja täysin uusista näkökulmista. Etäopiskelu sai meidät ajattelemaan lähiopetuksen tärkeyttä, negatiivisia ja positiivisia puolia ja toisin päin. Loppujen lopuksi historia ja menneisyys ovat osa meitä, kaikissa niissä on joko tarinoitamme tai maailman tarinoita. Maailman tarinat ovat osa meitä.
Etäopetus on muutenkin hyvin kätevä heille, jotka tekevät töitä opiskelun ohella. Luentoja saattoi kuunnella luentotallenteista milloin vain. Tosiaan niin sanotusti “sekaopetus” eli monimuotoinen opetus olisi parasta ja toimivin. Sekä tätä että tota, ripaus etäopiskelua ja ripaus lähiopetusta olisivat ikään kuin palapelejä toisilleen. Ne täydentävät toisiaan, oikeasti! Kiireiden vuoksi, kumpikin olisi parasta. Välillä on ihanaa päästä työelämästä pois kuuntelemaan luentoa läheltä ja elämään opiskelijaelämää rakkaudella kampuksella. On sanonta, joka väittää seuraavasti; “Jos menetät jotain, arvostat sitä.”
Hyvää kevään jatkoa teille, nauttikaa kesästä, itsestänne ja onneksi olkoon valmistujille!
Kun menetimme lähiopiskelu mahdollisuuden ikävöimme sitä, ja kun menetimme osaksi etäopiskelu mahdollisuutta 2021 loppusyksystä ikävöimme sitä ja kyselimme sen suoritus mahdollisuutta. Onneksi monet lehtorit olivat laittaneet kurssit kahteen eri suoritukseen.
Merim Al-Kharsani
48
"Tuntuu siltä, että kaiken kokemamme jälkeen olemme vahvempia yhdessä ja henkisesti. Nyt osaamme mielestäni arvostaa asioita paremmin ja täysin uusista näkökulmista." Merim Al-Kharsani
49
Katkon kesähoroskooppi Pitkän ja rankan kevään jälkeen on tullut aika selvittää, mitä kesä tuokaan tullessaan. Mitä kesä tuokaan tullessaan? Löydätkö kesäheilan, vai saapuuko rakkautesi vasta syksyn sateiden mukana? Saatko potkut kesätöistä, ja jääkö kesän tissuttelu päälle? Katkon kesähoroskooppi kertoo kohtalosi! Muista, että luet tämän kesähoroskoopin omalla vastuulla. Pidä mielessä, että kun olet lukenut kohtalosi, se toteutuu. Kirjoittaja ei vastaa kesähoroskoopin seurauksista.
Oinas (20.3.–19.4.)
Härkä (20.4.–20.5.)
Kevät vei sinusta mehut, mutta kesä tuo ne takaisin kaksinkertaisena. Varo, ettei siiderin tissuttelu jää päälle kesän jälkeen. Syksyn koittaessa huomaat, ettei haalareiden kolmas nappi mene enää kiinni. Jos sinulle tarjotaan ylimääräisiä työvuoroja kesällä, ota ne vastaan. Tulet olemaan aivan PA kun marraskuun pimeys iskee.
Historia toistaa itseään ja niin toistat sinäkin. Eikö olisi aika irtaantua oravanpyörästä ja pistää aivan ranttaliksi? Heinäkuun helteissä huomaat pukeutuneesi ponchoon ja kulkevasi kaupungillakin ilman kenkiä kuunnellen järviradiota. Pidä mielessä, että baariin ja ravintolaan ei sitten pääse ilman kenkiä. Elokuun lopulla olet jo vaeltanut erämaan läpi ja harkitset muuttavasi erakoksi Lapin tunturiin tai ihan vähintään Edun takapihan pusikkoon.
Kaksonen (21.5–20.6.)
Tähdet ovat puolellasi tänä kesänä. Rakkaus saapuu viimein luoksesi. Löydät hänet Assarin pihalta pyörätelineiden edustalta perjantaina 3.6. klo 13.27. Luota itseesi ja laajenna reviiriäsi.
50
Rapu (21.6.–22.7.) Kevät meni rillutellessa ja nyt kesäsi kuluu opiskellen. Muista pitää aikatauluistasi kiinni, koska Kela on armoton. Muista, että ykkönen on jo läpi. Heinäkuun helteissä menetät toivosi ja pidät viikon ryyppyputken, jonka jälkeen heräät Aurajoen rannalta kädessäsi tatuointi ”Wabu ei lobu”. Joudut etsimään töitä, jotta saat maksettua tatuoinnin poiston. Ei se mitään.
Neitsyt (23.8.–22.9.)
Leijona (23.7.–22.8.)
Varo jokituupparia. Se on tärkein tehtäväsi koko kesänä.
Saat potkut töistä, koska et ilmaannu juhannuksen jälkeen töihin. Loppukesän vietät Netflixiä katsoen tappohelteessä. Muista myös sivistää itseäsi kesän aikana, ja käytä työttömyys hyödyksesi. Kesän jälkeen voit siteerata Odysseiaa ja Hamletia, ja osoittaa näin paremmuutesi uusille fukseille ja muille katkolaisille.
Skorpioni (23.10–21.11.) Edessäsi on elämäsi kesä! Kaikki menee putkeen tänä kesänä. Työt sujuvat hienosti, opinnot saat pakettiin jo toukokuun lopulla, ja saat pitää vielä pari viikkoa lomaa elokuussa! Jekku on siinä, että syksyn tullen onnesi kääntyy, ja kortit ennustavat sinulle hyvin synkkää talvea.
Vaaka (23.9.–22.10.)
Innostut puutarhanhoidosta ja perustat oman pienen kasvimaan parvekkeellesi. Unohdat kuitenkin, ettet osaa hoitaa puutarhaa. Heinäkuun helteiden jälkeen tomaattiviljelmäsi, mansikka-amppelisi ja perunasi kuihtuvat, mutta voit onnitella itseäsi siitä, että edes yritit. Eikös se ole tärkeintä. Kannattaa suosia kasveja, jotka kukkivat jo alkukesästä.
51
Jousimies (22.11.–20.12.) Toivottavasti olet valmis elämäsi festarikesään! Varaa nyt jo kalenteristasi viikonloput vapaiksi, koska sinä vietät kesäsi matkustaen ympäri Suomea festareista toiseen. Ruisrock, Raumanmeren juhannus, Iskelmäfestarit ja Blockfest täältä tullaan! Ruisrockin jälkeen huomaat rahapussisi olevan tyhjä ja puhki, ja loppukesän haasteeksi koituukin festarialueille murtautuminen sekä juomien ja ruokien varastaminen. Varo, ettet jää kiinni, tai loppukesäsi menee putkassa.
Kauris (21.12.–19.1.) Päätät ottaa mökkeilystä tänä kesänä kaiken irti! Pakenet Turkua mökille kauas sivistyksestä. Hiivit ihmisten ilmoille vain parin viikon välein, kun menet kauppaan ostamaan pakolliset ruokatarvikkeet niin pitkäksi aikaa kuin voit. Ratkaiset alkoholin loppumisen valmistamalla itse kotiviiniä ja kiljua mökilläsi. Ainut, mistä sinun tulee tänä kesänä olla huolissasi, on pontikkapannun räjähtäminen ja rantaan hukkuminen.
Vesimies (20.1.–18.2.) Päätät ottaa serkkusi kummin kaiman asuntovaunun lainaan koko kesäksi, ja lähdet ajelemaan karavaanarina ympäri Suomea. Ohittelet keskisormi pystyssä rekkoja ja busseja, ja leirintäalueilla häädät grillipaikan muut grillaajat pois sörkkimällä heitä makkaratikuilla. Keravalla muut leirintäalueen vieraat kyllästyvät sinuun ja puhkovat renkaasi.
Kalat (19.2.–19.3.) Päätät tänä kesänä ryhtyä prokalastajaksi. Kaikkien kalapaikkojesi vedet ovat haihtuneet helteiden takia, eikä kaloja näy missään. Ei kannata vaihtaa alaa kalastajaksi, pitäydy kasvatustieteissä.
Annoksinen Kahjo
52
