W I R I K E MARRASKUU 2021 / NO. 2
50 VUOTTA IHAN KATKOLLA !
W I0 2R/ 2 0I2 1K E JULKAISIJA Turun kasvatustieteen Klubi Katko ry, Assistentinkatu 5, 20500 TURKU
PAINO Grano
LEVIKKI 5
PÄÄTOIMITUS & TAITTO Janica Peltonen KIRJOITTAJAT Merim Al-Kharsani Elina Koski Vilma Leppänen Fanny-Sofia Tarkio Jonne Talonen Elina Tulkki Sara Pelli Janica Peltonen Pascal & Marius
KUVAT
Janica Peltonen Sara Pelli Jonne Talonen Fanny-Sofia Tarkio Vilma Leppänen Pascal & Marius
TÄSSÄ NUMEROSSA PÄÄTOIMITTAJAN TERVEHDYS Janica Peltonen
05
KATKON HALLITUKSEN TERVEHDYS Elina Koski
06
POSITIIVINEN ENERGIA TARTTUU Merim Al-Kharsani
07
HYVIN SANOTTU VAI OLIKO SITTENKÄÄN? Fanny-Sofia Tarkio
10
THE INTERNATIONAL DREAM Pascal & Marius
15
KATKO 50V: HISTORIIKKI Sara Pelli Nina Lehti Elina Tulkki Vilma Leppänen
17
PUOLUSTUSPUHE META-AJATTELULLE Jonne Talonen
27
LOMALUKEMISTA
34
LYHYT KIRJA-ANALYYSI: EDUCATION AND THE SIGNIFICANCE OF LIFE Jonne Talonen
36
SINKKUKORI Janica Peltonen
43
06
PÄÄTOIMITTAJAN TERVEHDYS
Hei Katkolaiset ja muu lukijakunta! Tervetuloa Wirikkeeseen. Tämä syksy on ollut, ainakin itselle, edeltäjiään kiireisempi. Etäopiskelusta äkillinen hyppy takaisin lähiopiskeluun on vaatinut uudelleen joustamista ja aikataulun kääntämistä päälaelleen. Silmänräpäyksessä kuluneesta syksystä huolimatta olemme saaneet kasaan aivan
erityisen
Wirikkeen
teille,
ja
kiitän
tästä
suuresti
jokaista
siihen
osallistunutta
huikeasta työstä Katkon 50v juhlanumeron eteen.
Katkolaisten
kirjoitusten
lisäksi
olemme
saaneet
muutaman
vierailevan
tähden
sekä
onnentoivotuksia rakkaalle keski-ikäiselle tiedekunnallemme. Juhlikaamme siis yhdessä näillä sivuilla yhteistä merkkipäiväämme. Itse olen kovasti aina nauttinut synttäreistä sekä niiden järjestämisestä, jonka vuoksi tämän numeron kokoaminen on ollut erityisen hauska projekti.
Keväällä
aloittamani
"kaikkea
muuta
paitsi
kasvatustiedettä"
-
kirjalista
lähestyvää talvilomaa ajatellen saa jatkoa lehden viimeisillä sivuilla. En tiedä teistä, mutta itselle paras tapa nollata aivoja, on käpertyä nurkkaan nauttimaan niistä paheista, joilla ei ole juuri akateemista arvoa - kuten reality-tv, kauhuelokuvat tai kaunokirjalliset romaanit. Lopuksi tahdon eräänlaisena joululahjana jättää teille kirjoittamani novellin, joka ei valitettavasti myöskään liity kasvatustieteisiin, vaan kaupassakäyntiin.
Tämä kulunut Wirike-vuosi päätoimittajan saappaissa on ollut mitä antoisin. Tahdon kiittää koko Katkoa tilaisuudesta jättää jälkeni 44 vuotiaaseen Wirikkeeseen, ja näin myös tiedekuntaamme. Vaikka mielelläni jatkaisin hommassa, löytyy laitokseltamme monta lahjakasta ja luovaa persoonaa, joiden on saatava vuoronsa Wirikkeen historiassa. Kiitos Wirike ja kiitos Katko.
Rentouttavaa joululomaa sekä nauruntäytteistä uutta vuotta 2022 Janica Peltonen Päätoimittaja 2021
5
KATKON HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJAN TERVEISET
Ainakin mulle arjen pienet jutut merkitsee tavalla
hurahtanut
ohi
ihan
vuosi ja uudet kujeet. ei
oo
Poikkeusolosuhteet
haastoivat
yhteisöä.
Puuduttavat
omassa
ollut päästä.
oppimista
ja
meidän
etäluennot
yksiössä
tuntuivat
loputtomilta ja silloin kun break out roomsien nimi mainittiin saattoin painaa
leave
aikayksikön. tästäkin
-nappia
Joka
alta
tapauksessa
haastavasta
vuodesta
selvittiin ja siitä ihan jokainen voi antaa itselleen taputukset olalle. Toivottavasti kuitenkin hyvää.
monelle
myös
kuinka
voi
olla
nauttiminen
paikan päällä opiskelijaravintolassa tai sitä, kuinka näkee Edun lasiikkunoista maahan.
ensilumen Välillä
on
satavan ihan
hyvä
pysähtyä miettimään! Haluan kiittää
helpoimmasta opetusta,
kuin
sitä,
opiskelijalounaan
uskoa, että ihan pian tulee taas uusi
vuosi
huomioida
nautinnollista
älyttömän nopeasti ja on vaikea
Tämä
itsestäänselvyytenä
ennen. Välillä sitä kiireen keskellä ei
Tervehdys ihanat katkolaiset!
on
huomattavasti
enemmän eikä asioita ota samalla
osaa
Vuosi
nykyään
vuosi
antanut
on
jotakin
teitä kaikkia tästä (aika tavallisesta poikkeavasta) vuodesta. Suurin kiitos kuuluu hallituslaisilleni, jotka ovat antaneet erityisesti tämän syksyn aikana
suuren
katkolaisten
osan
ajastaan
yhteisöllisyyden
elvyttämiseen. Oon niin ylpeä teistä kaikista! Kiitos myös kaikille muille aktiivisille
toimijoille,
tuutoreista
toimikuntalaisiin. Joulun ja uuden vuoden rientojen jälkeen voikin alkaa hyvillä mielin odottaa vujuja, jotka koittavat pian jo huhtikuun alussa <3 Jouluvaloisaa loppuvuotta kaikille!
ELINA KOSKI
PUHEENJOHTAJA 2021
6
POSITIIVINEN ENERGIA TARTTUU Merim Al-Kharsani “Hätä ei lue lakia”, joskus sanotaan
Ikuinen toivo toimii pelastajana
niin,
on
melkein
On
kiintymyssuhde
jos
on
toimittava hyvin
pakko.
Välillä
oma-aloitteisesti.
monta
asiaa,
mistä
voisin
samalla
tavalla
kuin
rakastamaan
asiaan tai ihmiseen. Tärkeää on
kirjoittaa, mutta säästän ne toiselle
kuitenkin
kerralle. Voisin motivoida ja kertoa
hyväksyä itseään sellaisenaan kuin
toivosta.
on
Kirjoitan
lyhyesti,
mutta
ja
olla
pysyä
oma
itsensä,
kärsivällisenä.
On
mielestäni tärkeästä asiasta. Mikään
muistettava, että mikään ei voi
ei välttämättä ole yhtä tärkeää kuin
jäädä
toivo
kaikki
ja
loistaminen. tarttuu
ja
tarvitsemme
positiivisen
energian
Positiivinen ilahduttaa.
energia
Juuri
tätä
elämässämme
ja
opintojen suhteen.
ikuisesti
huonoksi,
muuttuu.
muuttua, muokkautuu
Kaikki
jopa uuden
vaan voi
tiedekin tiedon
tullessa. Ihmeisiin ja sattumaan on mahdollista uskoa, jotta kaikesta elämässä toivotusta unelmasta on
Viimeinen hengen pisara voisi olla
mahdollista tehdä totta.
juuri se toivon enkeli, ja juuri se ihmeellinen hetki ja elämän uusi alku.
7
Mikään
ei
toteuttaa
ole
mahdotonta
maailmassa,
mutta
Suuret menestymiset alkavat usein pienistä
ajatuksista,
mitä
hyvään on pyrittävä sen sijaan, että
suunnitellaan huolellisesti, ja niiden
käyttää
asemansa
eteen tehdään töitä. Tunne omiin
ja
unelmiin
voimansa
loukkaamalla Koska
ja
itsensä
paha
satuttaa
muita. itseään
enemmän kuin muita.
on
kohtaan. Hän ei pysty hylkäämään lastaan
Monet saattavat lannistaa sinua,
vapautensa
jolla
onnensa
unelmia,
ja
joka
on
kiintyneinä
kuin tilanteet saattavat muuttua
yhdessä
sinua
välttämättä
ole
mikään
muu
kaikilla
ei ja
onnensa,
lapseensa
puolellasi,
ei
sielunsa
lapselleen.
tällainen
suhde
Aina mutta
pyrittävä,
haluaa
antamaan
ovat
ja
kasvamiseensa.
valmis
itsesi.
koska
vapautensa
ei
helppoa, on
valitsemaan
mikään
kuin
ole
onnistumiseen toivoo
ja
ja
ja ja
lakkaamatta toivomassa. Ihmiset vastaan
oltava
samaa kuin äidillä omaa lastansa omaa
on
mielestäni
heidän Äiti
on
henkensä
ja
Siis
juuri
rakastamiin
asioihin! Kun valitsee rakastamansa
jos
asian,
menestyä
sitten
ei
paluuta.
kuljetaan
Siinä ja
polussa jatketaan
elämässään. On vaikeaa menestyä
loppuun asti. Puhun siis polusta,
ajattelematta
jonka valitsee tietoisesti ja näkee
itseään
ja
muita,
mutta on helppo onnistua, jos itse
itsensä
siinä.
Polkua,
mitä
pohtii onnistumista ja suunnittelee
valinnut täysin itse ja on onnellinen
sitä tehdäkseen siitä totta.
siinä vaikeuksista huolimatta.
"SUURET MENESTYMISET ALKAVAT USEIN PIENISTÄ AJATUKSISTA..."
8
on
Rakastamiaan asioita, unelmia tai
Elämä ilman toimintaa, ei merkitse
ihmisiä on vaikea jättää, ja ne
mitään. Itselle ei tarvitse olla kireä,
pysyvät tärkeinä kuolinvuoteelle
ja
asti. Viimeinen hengen pisara ja
samalla
ikuinen toivo kertovat ihmeiden
menestynyt. Mikään ei ole koskaan
mahdollisuuksista. Ei lannistuta!
liian myöhäistä eikä kaikki asiat tule
Ei
välttämättä aikanaan, koska kaikkea
saa
menettää
Realistinen
toivoa!
maailma
ei
kerro
ei
täytyy
olla voi
tarvitse
armollinen, oppia
odottaa
olemaan
ja
epäröidä,
mitään sisäisestä fantasiasta ja
mutta
itse
sisäisestä
ideaan, suunnitella sitä ja tavoitella.
jota
ihminen
sisässään.
todellisuudesta, elää
Kaikki
on
mutta
omassa
Joitakin
näkevät
kannattaa
mahdollista
ellei
tarttua
kaikkia
riskejä,
mielestäni
omaksua,
ulkokuoren ja selittävät sen oman
hyväksyä ja tehdä. On hyvä olla
näkemyksensä
syynä oman itsen onnistumiseen ja
kautta,
mutta
kukaan ei tiedä paremmin kuin
itsen
itse
kehittämiseen ja menestymiseen.
sisäisestä
”tyhjyydestä”
tai
eteenpäin
viemiseen,
“sisäisestä” voimasta.
Omista onnistumisen ideoistaan on Kaatuminen voisi olla jopa hymyn
pidettävä
tai naurun kadottaminen. Ei se
tavoiteltava. Toivon kipinä ei saa
tämän pahempaa ole. Aina on
lakata itsestä, ja ihmeiden maailma
toivoa nousta uudestaan, pienikin
on totta, mutta siihen tulisi vain
lapsi
uskoa.
oppii
kävelemään
kiinni
ja
niitä
Uskaltakaa
ja
pikkuhiljaa, ensin ryömimällä ja
hyväksyä
sitten konttaamalla ja vähän ajan
Erilaisuuden
päästä nousemalla, sitten taas
nöyryyttävää vaan kunnianarvoista
kaatumalla ja nousemalla jälleen
ja siitä tulisi olla hyvinkin paljon
kävelläkseen muutamia askeleita
ylpeä.
ja
mutta
pienistäkin onnistumisista. Omista
“pikkuinen”
unelmista voisi unelmoida siihen
onnistuu kävelemään. On hyvä
asti, kunnes niitä toteuttaa. Kunhan
pysyä positiivisena ja tartuttaa
kerran on syytä unelmoida, niin on
tätä suurenmoista onnistumisen
syytäkin toteuttaa. Pienestä alkaa
energiaa
alku! Pienestä alkaa kaikki.
kaatumalla
loppujen
oleviin. auringon
jälleen,
lopuksi
muihin
ympärillä
itsenne
ajatella
on
ei
sellaisenaan. pitäisi
Menestyminen
olla
rakentuu
Tämä tunne on kuin loiste
kesäisessä
Merim Al-Kharsari
helteessä. 9
HYVIN SANOTTU – VAI OLIKO SITTENKÄÄN? FANNY-SOFIA TARKIO
Miksi keskustelu tuntuu joskus niin hankalalta? Hyvin sanottu hanke, jossa Opetushallitus on mukana, edistää rakentavaa keskustelukulttuuria. Elämämme koostuu niin pienistä kuin suuremmistakin keskusteluista, joiden avulla luomme ja välitämme tietoa ja tunteita. Erilaisina ihmisinä viestimme ja ilmaisemme itseämme monenlaisin elein, äänenpainoin ja ilmein. Päämäärä meillä kaikilla on kuitenkin sama: haluamme saada asiamme sanottua siten, että tulemme ymmärretyksi. Hyviä keskustelutaitoja tarvitsemme niin arkielämässä kuin työpaikallakin. Oli kyseessä sitten kaupassakäynti tai uuden projektin lanseeraus, yhteisiin tavoitteisiin on vaikea päästä ilman sujuvaa kommunikaatiota. Miksi keskustelu tuntuu joskus niin hankalalta? Taas nää haalarimerkit on tilattu väärällä fontilla. Kuka nää on tilannu?
10
Oikeus ja velvollisuus kunnioittavaan kohtaamiseen
Hyvin sanottu – Bra sagt – Well said -hanke on YLEn ja Erätaukosäätiön perustama yhteistyöprojekti, joka tavoittelee yleisen keskustelukulttuurin muutosta kohti rakentavaa vuoropuhelua vuosina 2021–2026. Hanke on syntynyt YLEn vuonna 2020 toteuttaman kyselytutkimuksen pohjalta, jonka mukaan enemmistö suomalaisista toivoisi yleisesti keskustelun olevan asiallisempaa ja toista ihmistä kunnioittavaa. Pyrkimyksenä on luoda jokaiselle turvallinen ja tasa-arvoinen keskusteluilmapiiri, sekä herättää suomalaiset pohtimaan omaa tapaansa keskustella. Sekä Erätaukosäätiö että YLE julkaisee hankkeen tiimoilta uutisia ja artikkeleita Hyvin sanottu – tunnisteen alla. Hanke on esillä myös mukana olevien tahojen omilla sivuilla. Erätaukosäätiö on laatinut rakentavan keskustelun tueksi pelisäännöt. Sääntöjen
tarkoituksena
ei
ole
opastaa
keskustelijoita
yksimieliseen
ratkaisuun, vaan auttaa jokaista käsittelemään ja kohtaamaan erilaisia näkemyksiä. Ymmärryksen syventyessä on helpompi siirtyä ratkaisemaan yhteisiä ongelmia sekä ennakoida mahdollisia ristiriitoja. Erätauko-keskustelu on tarkoitettu jokaiselle, joka haluaa rakentaa ymmärrystä erilaisten ihmisten välille ja saada myös hiljaiset äänet kuuluviin. Yhteisistä pelisäännöistä voivat
hyötyä
jokainen
-niin
työyhteisöt,
koulut
kuin
perheetkin.
Erätaukosäätiön keskustelumateriaalit ja neuvot tasa-arvoiseen kohtaamiseen ovat maksuttomia ja vapaasti nähtävillä verkossa. Yhteistyöllä kohti yhteisymmärrystä
Opetushallitus on sadan muun suomalaisen toimijan ohella mukana Hyvin sanottu -hankkeessa kehittämässä parempaa keskustelukulttuuria. Kevään 2021 aikana Opetushallitus osallistui YLEn järjestämiin teemapajoihin, joissa hankkeen yhteistyökumppanit kokoontuivat keskustelemaan ennalta sovitusta aiheesta. Kasvatus ja koulutus, kotiseutu ja tulevaisuus sekä ympäristö ja hyvinvointi -työpajoissa keskusteltiin muun muassa yhteisöllisyyden ja toisen kunnioittamisen merkityksestä. 11
Ympäristö ja hyvinvointi -työpajaan osallistunut kestävän tulevaisuuden viestintäkoordinaattori Anjuli Korhonen nosti esille toiseuden käsitteen. Korhonen korostaa, että vuorovaikutustilanteen tarkoituksena on välittää merkityksiä kahden eri tahon, jopa kahden eri kulttuurin ja kielen välillä. Toiseuden käsitteellä ei tässä tapauksessa tarkoiteta toisen luokittelemista vieraaksi, vaan pikemminkin toisen erilaisuuden tiedostamista ja sen hyväksymistä. Toisen sanomaa ei tulisi siis ymmärtää "tahallaan" väärin. Velvollisuutemme on auttaa sekä toista että itseämme ymmärtämään, Anjuli Korhonen tiivistää.
Mikset sä sanonu etukäteen millasia merkkejä me halutaan? Näiden tilaus oli tiedossa kuukaus etukäteen.
12
Miten luodaan kaikille turvallinen ja tasa-arvoinen keskustelukulttuuri?
Asioiden ratkaiseminen ja yhteisten päämäärien asettaminen vaatii rakentavaa vuoropuhelua. Tiedämme kyllä itse, millaista keskustelua odotamme ja miten haluaisimme, että meitä kuunnellaan, mutta muistammeko tarkastella omaa rooliamme keskustelijana ja kuuntelijana? Keskinäinen luottamus ja ymmärrys ovat rakentavan vuorovaikutuksen kulmakiviä. Keskustelun tulisi siis jo lähtökohtaisesti perustua toisen ihmisen kunnioittavaan kohtaamiseen, mutta eri identiteettien, arvojen, kulttuuritaustojen ja mielipiteiden paineessa saattaa unohtua helposti se, ettei monessa tilanteessa oikeastaan ole oikeaa tai väärää näkemystä. Meistä jokainen on yksilönä ainutlaatuinen keskustelija, jonka ajatuksilla on väliä. Sen sijaan, että kohdistaisimme hankalassa tilanteessa syyttävän katseemme muihin, tulisikin pohtia sitä, mitä itse voisin tehdä toisin, jotta jokaisella osapuolella olisi hyvä olla?
Vastauksena tähän voidaan pitää kysymisen jaloa taitoa. Uteliaisuus ei ole synti, ei myöskään kysyminen. On erityisen tärkeää uskaltaa kysyä tarkennusta asioihin silloin, kun toisen näkemys jää epäselväksi. Merkitsevää on kuitenkin se, miten asiansa kysyy. Jos olet kuunnellut toisen sanottavan loppuun, eivätkä mielessäsi myllerrä pelkät negatiiviset tunteet, kysy pois! Jos kuitenkin ensimmäisenä ajatuksena on tokaista harmistuneena, että ”kuinka ihmeessä tulit tähän lopputulokseen”, mieti hetki. Varmista tässä tapauksessa ensin itseltäsi viekö kysymyksesi keskustelua eteenpäin, vai päinvastoin. No totta, olisin voinu laittaa sulle aikasemmin viestiä tästä.
Kohti positiivista ja ymmärtävää keskustelukulttuuria Yhtenä Hyvin sanottu- hankkeen tavoitteena on rohkaista suomalaisia osallistumaan julkiseen keskusteluun. Tarvitsemme keskustelua niin muutoksen aikaansaamiseksi kuin hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Omia mielipiteitä ei toisin sanoen pitäisi vaientaa konfliktin pelossa. Asioita kehittävät näkökulmat ovat yleensäkin juuri ne, joita arastelemme sanoa ääneen. Ei siis kannata pelätä muiden reaktioita. Jokaisella meistä on tunteet ja oma käsitys asioista, ja hyvä niin! Niin kauan kuin osaat perustella kantasi ja näkemyksesi kunnioittaa jokaista ihmistä tasavertaisesti, on sinulla oikeus ilmaista mitä mieltä olet. Käytännössä myönteinen vuoropuhelu ja rakentava kritiikki tuntuvat joskus suorastaan mahdottomilta. Omat ja muiden tunteet saattavat tulla tielle etenkin silloin, kun pyritään ratkaisemaan ongelmia tiukassa aikataulussa. Tällöin on hyvä pitää mielessä yhteinen tavoite: haluamme jokainen samaa, vaikka meillä olisikin erilainen reitti tähän lopputulokseen. Ärsyyntymisen ja kiireen lomassa voikin pysähtyä kysymään itseltä, miten voisin huomioida muiden, mahdollisesti omien tarpeideni kanssa ristiriidassa olevat toiveet, jotta keskustelu sujuisi mahdollisimman jouhevasti? Onko tärkeämpää saada oma pointti esille, vai lopettaa keskustelu niin, että jokaiselle jää hyvä ja ymmärretty olo? Emme yksin voi muuttaa koko keskustelukulttuuria, mutta voimme aloittaa siitä, että tulemme tietoiseksi omasta toiminnastamme ja tavastamme keskustella. Tärkeintä on tiedostaa omat vallitsevat asenteet ja arvot samalla, kun hyväksyy sen, että muiden näkemys on mahdollisesti eri, mutta ei väärä.
13
Yhdessä keskustellen voimme oppia toinen toisiltamme; kuunnellaan, annetaan tilaa ja pyritään ymmärtämään oikein. Kun voimme luottaa siihen, että toimimme kukin rakentavan keskustelun pelisääntöjen mukaan, ei vuorovaikutuskaan tunnu enää niin hankalalta. Aivan kuten Opetushallituksen Hyvin sanottu -hankkeen keskustelutilaisuudessa todettiin: omalla pienellä teolla voi olla suuri vaikutus. Hyvin sanottu, eikö totta? Toimitaan siis kaikki hyvän vuorovaikutuksen puolesta, jotta myönteinen keskustelukulttuuri leviäisi aina työpaikan pöytäkahvikeskusteluista laajemmin koko Suomeen. Ei se mitään. Kirjota ens kertaa varten ohjeet, ni mä osaan sit tilata oikein. Sopiiko? Fanny-Sofia Tarkio
14
THE INTERNATIONAL DREAM In autumn of 2021 the University of Turku held the TYY student election. Perhaps unconventionaly,
during this
election,
two international
computer
science students
desided to stand as candidates under their own coalition. Wirike feels priviledged to have gotten to know them and thank them for contribuiting in the making of this publication.
Here's their story and message.
Marius & Pascal.
We are two international students — originally from Germany and Romania — studying computer science at Turku University. Our interests extend beyond algorithms and microprocessors, so we decided to run for 2021 TYY student election. We did this not by simply signing up in an already existing party, but by creating our coalition; The InternationalE. It made sense because 10 % of the students in Turku are international and they are in dire need of representation. More than this, Marius and Pascal are 2 comrades who value freedom and democracy, even in harsh, late stage capitalism times such as we live right now. Generators of rationality permeate society. Teachers, Institutions, and medics guide us in our way of life. We collectively finance them to improve life quality, but profit interests narrowed the focus to economic interrelationships. Effects trickle down from institutions into single humans that slowly focus on external rewards. Clever incentives (social status, capital) form humans into conforming, productive members of society. At work, people are reduced into single distinct functions to integrate smoothly into a complex production system. “Unproductive” activities like music or art keep us human, and individuals need to preserve these oases for happiness.
15
Capitalism corrupts human expression by creating markets, and participants unconsciously conform to compete for external rewards instead of intrinsic joy. Let US deliberately enjoy our human inefficiencies. The idea of efficiency is a highlighter of the little compromises we are forced to make every day simply because we live in capitalism. Work just a little more, earn just a little more, buy just a little more. “A little more” erodes what makes us human: little inefficient pleasures such as having a one hour coffee break. The natural need of fitting in, coupled with living in a soul numbing economical system, makes us forget that we work to live and not vice versa. Capitalist ideology is insidious, it makes one feel guilty for wanting to write haikus instead of doing something economically productive. Our message for the people is simple: don’t forget we are free, in spite of the system we live in. Go out there, write poetry, play the guitar. Be inefficient, not productive. Students of all languages, unite! Long Live The Internationale!
Pascal & Marius
16
VIISKYT VUOTTA IHAN KATKOLLA!
Syksyllä 2020 Katkolla pohdittiin mahdollisen historiikin julkaisua puolen
vuosisadan
mittaisen
taipaleen
kunniaksi.
Erinnäisistä
syistä johtuen tuota erillistä historiikkia ei kuitenkaan toteutettu.
Wirikkeen
toimitukselle
luovutettiin
marraskuun
julkaisua
varten
alkuperäiseen historiikkiin kerättyä materiaalia, jotta 50-vuotista Katkoa
voitaisiin
muistaa
armaan
ainejärjestölehtemme
juhlajulkaisussa.
Suuri kiitos Sara Pellille, sekä muille, jotka ovat olleet mukana tämän osion materiaalien luomisessa ja koonnissa.
PALJON ONNEA KATKO!
17
KASVATUSTIETEEN OPPIAINEEN JA K-KLUBIN LYHYT HISTORIA. Sara Pelli
Tekstissä referoitu Arto Jauhiaisen ja Piia Seppäsen artikkelia ”Kasvatustieteen opetuksella vahva perinne Turussa” Turun Sanomissa 15.12.2007. Kasvatustieteen opetuksen vakiintumista Turun yliopistossa alettiin pedata 1940-luvulla, jolloin useamman kerran yritettiin laajentaa humanistisen tiedekunnan oppivalikoimaa helpottamaan Helsingin yliopiston kohtaamia hakijasumia. Kasvatus- ja opetusoppi saavutti virallisen asemansa oppiaineena kuitenkin vasta vuonna 1955, kun oppiaineelle vahvistettiin ensimmäinen professuuri. 1960-luvulla uuden laitoksen toiminta ja tutkimustyö alkoivat vakiintumaan. Samaan aikaan kasvatus- ja opetusoppi haki kuitenkin vielä paikkaansa Turun yliopistossa, kun se oppiaineena siirrettiin vuonna 1967 humanistisesta tiedekunnasta yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan. 18
Irtautuminen entisestään omaksi akateemiseksi tieteenalakseen tapahtui, kun tiedekunnan vaihdoksen yhteydessä kasvatus- ja opetusopin oppiaine sai uudeksi nimekseen kasvatustiede. Nimenmuutos loi etäisyyttä kasvatusopin aiempaan asemaan pelkkänä opettajankoulutuksen apuaineena. 1970-luku toi mukanaan paljon hallinnollisia ja yliopistopoliittisia muutoksia sekä uudistuksia Turun yliopistossa ja kasvatustieteen laitoksella. Nämä muutokset ja niistä syntyneet epävarmuudet loivat painetta opiskelijoiden etujärjestön syntymiselle. Samaan aikaan kasvatustiede oli yksi Turun yliopiston suosituimmista oppiaineista ja sen opiskelijamäärät olivat kovassa kasvussa.
Näin
syntyi
uudenlaista
opiskelijoiden ainejärjestön
kysyntää
edunvalvonnalle perustamiselle,
ja
ja niin
jonka
kautta
klubilaisia
naapurimaan
tutustui
kulttuuriin
kasvatusperinteisiin. monia
Vuosien
Turun Kasvatustieteiden Klubi eli K-
tehtiin
Klubi perustettiin vuonna 1971.
Petroskoihin ja Leningradiin.
ja varrella
opintomatkoja
mm.
Henkilöstöasiat ja kasvatustieteilijöiden
Yleinen käsitys on, että ainejärjestön muisti on hyvin lyhyt. Viimeisten viidenkymmenen vuoden ajan Kklubin, sittemmin Katkon, toiminta on pysynyt kuitenkin varsin samankaltaisena. Jo vuosikymmenten ajan esimerkiksi järjestömme pikkujoulut ovat olleet ensimmäisen vuoden opiskelijoiden järjestämät. Kastajaisissa lausuttava kasvatustieteilijän vala on tänäkin päivänä lähes alkuperäisessä muodossaan. Jo järjestön alkuajoilta on kipuiltu vuodesta toiseen sitä, miten löytää aktiivisia jäseniä, ja väsymättömästi ajettu opiskelijoiden etuja erilaisissa hallintoelimissä niin laitoksen, tiedekunnan kuin yliopiston tasolla.
laaja
pätevyys,
opiskelijoita
jotka
tänäkin
kiinnostavat päivänä,
ovat
herättäneet innostusta jo vuonna 1985, jolloin ekskursio vei klubilaiset Turun Seudun Osuuspankin konttorille.
Yhteistyötä on tehty eri järjestöjen kuten Fobian, Asteriskin, Deltan, Opexin ja T-klubin kanssa jo ainakin 80-luvulta alkaen. 1990-luvulla Kklubi jakoi ylioppilastalossa tilan mm. P-klubin kanssa. Legenda kertoo, että eräissä railakkaissa bileissä oli lasten kahluuallas, joka illan päätteeksi aiheutti vesivahingon tilaan. On siis sanomattakin selvää, että vaikka ainejärjestön
muisti
olisi
lyhyt,
kunnioitetaan klubimme toiminnassa 1970- ja 1980-luvuilla Klubi oli osa
yhä tänä päivänä syvään juurtuneita
demokraattista
perinteitä.
harjoitti
rauhantyötä
imperialistista osana Lisäksi
opiskelijaliikettä,
Vaikka
maailma
anti-
muuttunut
ympärillämme,
solidaarisuustoimintaa
keskiverron
klubilaisen
Suomen jäsenyys
ja
ja
Rauhanpuolustajia. löytyi
Suomi-
on pyörii
sosiaalinen
elämä yliopistolla varsin samanlaisten asioiden ympärillä nyt kuten ennenkin.
Neuvostoliitto-seurassa,
Sara Pelli
19
MERKITTÄVIÄ TAPAHTUMIA KLUBIN 50-VUOTISESSA HISTORIASSA
1974 Ensimmäinen Wirike-ainejärjestölehti julkaistiin.
1977 Erityispedagogiikan pääaine oli vaarassa tulla lakkautetuksi.
1988 Katkolaiset saivat punaiset haalarinsa
1990 K-klubin nimi muutettiin Katkoksi Aikuiskasvatuksen pääaine aloitti laitoksella
2011 Ensimmäinen ProKatkon saaja valittiin.
2013 Katkon käytössä olleesta Mannerheimsalista ”Masasta” jouduttiin luopumaan.
2014 Katkon lippu naulattiin.
2017 Uudistettu laulukirja Rauno julkaistiin 20
Lisäksi hän antoi edullisen virolaisen lippufirman nimen ja kertoi, minkälaisia asioita kannattaa mainita haettaessa projektiavustusta TYYltä. Näistä kaikista neuvoista oli todella paljon apua aloitettaessa lipunhankintaprosessia.
Katkon lippu prosessina NINA LEHTI PROJEKTIVASTAAVA 2013 KATKO RY
Katkon hallitus 2012 jätti seuraavalle projektivastaavalle tehtäväksi hankkia Katkolle lippu. Katko oli juhlinut 40vuotisjuhliaan vastikään, mutta jo suhteellisen iäkkäällä järjestöllä ei vieläkään ollut omaa lippua. Vuoden 2012 projektivastaava Annina Laaksonen kertoi, että he olivat miettineet, että lippuun tulisi tietenkin Katkon K ja mahdollisesti koristeeksi esimerkiksi lehviä.
Vuoden 2013 keväällä haettiin siis projektiavustusta, ja se myönnettiin. Lisäksi lähetettiin tarjouspyyntö Viroon Lipuvabrikille. Keväällä piirrettiin ensimmäinen versio lipusta paperille, jonka Pyry Kantanen, Index ry:n silloinen puheenjohtaja ja taitava kuvankäsittelijä, siirsi tietokoneelle ja muokkasi sitä toiveidemme mukaan. Ensimmäisessä versiossa lehvät olivat K:n ylä- ja alapuolella ja TYYn logo integroituna tekstiin Kasvatustieteet Turun yliopisto. Heti alusta lähtien tiesimme, että haluamme Katkon perustusvuoden 1971 K: sisään. TYYn logon paikka oli kaikkein muuttuvin, siirtyi ensin alakulmaan ja sitten K:n sisään, mutta lopuksi se päätyi vasempaan yläkulmaan. TYYn logon tilalle harkittiin myös Turun yliopiston logoa, mutta loppujen lopuksi olemmehan TYYn alajärjestö. Syksyllä 2013 lipputoimikunta päätti tilata Kantaselta vielä toisen version lipusta, ja näiden kahden version kanssa mentiin Katkon syyskokoukseen, jossa jäsenistö sai äänestää, kummasta piti enemmän. 22
Äänestyksessä lähinnä lehvien
päätettiin paikasta,
koska totesimme, että fonttia muutetaan vielä, samoin TYYn logon paikkaa. Äänestyksen voitti lippu, jossa lehvät olivat vain
Lippu on kooltaan 100 x 163 cm, kuten Suomen lippu kulkuelippuna, ja
alhaalla. Keskusteluissa kävi kuitenkin ilmi, että lehvät olivat liian viiksimäiset, ja niitäkin päätettiin vielä
Viimeinen versio lipusta saatiin jouluksi 2013, ja uusi
katkolaisten haalarit. Keskellä lippua on tunnuksemme K, jolla on pitkät perinteet vuosikymmenien ajalta. K:n sisällä on järjestön perustusvuosi 1971. K:n alapuolella on hieman lomittain kaksi lehvänoksaa, jotka symboloivat meille akateemisuutta. Toisaalta lehvät antavat lipulle myös
hallitus 2014 hyväksyi lipun. Tilaaminen hoidettiin projektivastaavan isän kautta, koska hän osasi viroa
arvokkuutta. Näiden ympärillä lukee ylhäällä Kasvatustieteet ja alhaalla Turun yliopisto, kuten haalareidemme selässä. TYYn siipisoihtu on sijoitettu
ja pystyi välittämään toiveemme ja kysymyksemme ilman väärinkäsityksiä. Lippu noudettiin pääsiäisenä 2014, viikkoa ennen sen käyttöönottoa vappuna.
vasempaan yläkulmaan. Se merkitsee meille sitä, että olemme TYYn alajärjestö ja yhteydessä muihin ainejärjestöihin Turun yliopistossa.
muokata.
NINA LEHTI PROJEKTIVASTAAVA 2013 KATKO RY
23
Lipun ulkonäkö
se on naulattu 3 metrin pituiseen tummanruskeaan tankoon. Katkon lippu on punainen, kuten Katkon K ja
SKOL KATKOLLE! Rakas 50-vuotias Katko ry - Suomen Kasvatustieteiden Opiskelijoiden Liitto ry eli SKOL tahtoo toivottaa mitä lämpimimmät onnittelut kunnioitettavan ja arvokkaan 50 vuoden iän saavuttaneelle jäsenjärjestöllemme! Meidän Suomen kasvatustieteilijöiden yhteishenki on ollut vahva ja yhteistyö “kasvisten” välillä on ollut antoisaa jo pitkään. Tätä koordinoimaan perustettiinkin vuonna 2018 yhteistyöjärjestö Suomen Kasvatustieteiden Opiskelijoiden Liitto, eli tuttavallisemmin SKOL. SKOLin tärkeimpiä tehtäviä ovat jäsenjärjestöjen yhteistyön kehittämisen lisäksi kasvatustieteiden brändääminen tieteenalana ja työelämässä, verkostoitumisen ja osaamisen kehittämisen paikkojen tarjoaminen sekä kasvatustieteilijöiden edunvalvonta. Vaikka historiamme on vielä lyhyt, on toimintamme kasvanut nopeasti sekä ollut varsin monipuolista ja vaikuttavaa.
Katko on ollut jäsenjärjestönämme tärkeä osa liittomme kehittämistä jo alusta lähtien, sillä Katkolaiset ovat olleet aktiivisesti toiminnassamme mukana liiton perustamisessa, hallitustoiminnassa sekä jäsenjärjestönä liiton kokouksissa ja SKOL-vastaavien verkoston kautta. Tahdommekin SKOLissa kiittää Katkoa ja Katkolaisia tästä arvokkaasta työstä liittomme toiminnan ja tavoitteiden edistämisen eteen! Toivomme, että SKOLin ja Katkon yhteistyö jatkuu myös tulevaisuudessa yhtä antoisana ja tiiviinä kuin mitä se on ollut tähänkin asti! SKOL toivottaa mitä lämpimimmät onnittelut 50-vuotiaalle Katko ry:lle. Kohottakaamme siis malja myös tuleville vuosille ja riemukkaalle yhteistyölle - “SKOL”!
SKOLIN PUOLESTA, ELINA TULKKI SKOLIN PUHEENJOHTAJA 2021
24
Hurjan suuret onnittelut Katkolle Opexin puolesta! 50 vuotta on kiitettävä ikä ja sen ajalle mahtuu varmasti paljon erilaisia kommelluksia ja käänteitä, mutta myös kehittymistä. Katko ja Opex ovat pitkään olleet ainejärjeistöinä läheisiä, sillä punkkaammehan samassa osoitteessa Educariumilla. Tämä ihana kotipesämme valmistui vuonna 2001 ja siitä lähtien ainejärjestömme ovat sulassa sovussa jakaneet tämän tilan “hallinnan”. Mieleen tulevat etenkin ihanat yhteiset kahvihetket opiskelijatila Maunossa sekä yhteisen toimistotilan siivoukset hallitustoimijoille hyvinkin tutussa Edun kellarikerroksessa. Edun käytäville mahtuu monia erilaisia sekä eritaustaisia tallaajia ja heistä yhdessä huolehtiminen onkin ollut meidän yhteistyömme peruspilari.
usein yhteistyössä ollaankin keksitty mitä mainioimpia tapahtumia. Yhteistyötä siis vaalitaan ja kehitetään Opexin ja Katkon välillä jatkuvasti. Itse olen Katkon puolelta löytänyt itselleni hyvän ystävän ja toivonkin, että tiivis yhteistyö meidän välillämme tulee jatkumaan, jotta samanlaisia yhteyksiä pystytään luomaan. Valitettavasti lähihistoriamme yhteistyötä varjostaa pienehkö kaikkien tuntema pandemia, joka pakotti yhteiset suunnitelmamme sitseistä, kirppiksistä, bileistä ja kahvihetkistä jäihin parin vuoden ajaksi. Eipähän ole toisaalta tarvinnut laittaa Maunon kahvinkeitintä arestiin. ;) Suunta on kuitenkin kaikilla meillä eteenpäin ja onpahan taskussa valmiina parit yhteistyöhumpat tulevaisuutta ajatellen.
Koko opiskelujeni ajan on Opexilla ollut vuosittaista yhteistyötä Katkon kanssa muun muassa erilaisten tapahtumien muodossa. Perinteisesti hallituksemme ovat vuoden alussa kokoontuneet juonimaan erilaisia yhteistapahtumia jäsenistöjemme pään menoksi ja OPEXIN PUOLESTA, VILMA LEPPÄNEN
25
FAKTOJA MENNEILTÄ VUOSILTA
Vuonna 1975 K-klubin vuosittainen jäsenmaksu oli 3 markkaa, joka vastaa nykypäivänä noin 2,50 euroa.
Vuonna 1972 (vuosi perustamisen jälkeen) K-klubilla oli jo lähes 100 jäsentä.
1980-luvulla järjestettiin henkilökunnan ja opiskelijoiden välisiä turnauksia jalkapallossa ja lentopallossa.
Vuonna 1982 K-klubi muutti uusiin tiloihin Turun kongressikeskukseen (CCT) eli nykyiseen Caribiakylpylähotelliin – järjestön tiloja kutsuttiin nimellä ”Palatsi”.
26
PUOLUSTUSPUHE METAAJATTELULLE JONNE TALONEN
Kuka olen? Mitä teen (täällä)? Nämä kysymykset ovat jokaiselle ihmiselle äärettömän tärkeitä esittää itselleen. Enkä tarkoita niitä niiden kaikista syvimmässä eksistentiaalisessa mielessä, sillä se olisi kuin huutamista autiossa erämaassa. Oman olemisen syyn tutkiminen ja olemisen merkityksen kaipuu on ihmiselle ominaista ja toimintana luonnollista, vaikkei sitä aktiivisesti ajattelisikaan. Se on kuitenkin sangen turhaa sillä tuossa oman olemisen erämaassa ainoa vastaus, jonka saamme, on huutomme jälkeen jäljelle jäänyt hiljaisuus. Olemisella ei ole sen suurempaa syytä. JULKAISTAAN MYÖS INDEX - LEHDESSÄ SYKSYLLÄ 2021.
27
Merkitystä itsellemme emme saa annettuna. Sen sijaan se, mitä ajan takaa, on oman olemisen pohdinta itsessään? Sellaiset kysymykset, kuten kuka olen, mitä teen tai miten olen, ovat tärkeitä esittää siksi, että ne saavat meidät kyseenalaistamaan olemistamme ja toimintaamme ajattelun kautta. Ryhdymmekin tarkastelemaan omaa ajattelua, siis esasaarislaisittain ajattelemaan ajatteluamme. Ja tuon ajattelun ajattelun avulla voimme tulla tietoisiksi itsestämme ja siten pyrkiä aktiivisesti myös muovaamaan sitä mitä olemme.
Saven koostumus tai väri voivat vaihdella. Savi voi olla liian märkää tai liian kuivaa. Toisen savi on turhan kuohkeaa, toisen äärimmäisen tiivistä. Toisen savi on karheampaa kuin toisen. Dreija (se alusta, jolla savi pyörii) voi pyöriä toisilla lujempaa, toisilla hitaampaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, tiedostan sen kyllä. Siltikin ammattitaitoinen savenvalaja pystyy vastaamaan valannassa ilmeneviin haasteisiin. Niin myös meidän on mahdollista valaa savemme vaihtelevissakin olosuhteissa. Ainoa vaihtoehto sen rinnalla on luovuttaminen. Ei ole mitään niiden välillä.
Ihminen on itselleen sekä savenvalaja, Meta-ajattelu, eli oman ajattelun että savi. ajattelu, on taito, jossa voi harjaantua. Se on jotain, jonka voi On totta, että kohtalomme – meissä oppia, kuten minkä tahansa taidon. olevat ominaisuudet ja eletyn Meta-ajattelu on luonteeltaan elämämme aikana tapahtuneet jatkuva, dynaaminen prosessi, tapahtumat – vaikuttavat siihen, emmekä ole koskaan valmiita sen missä määrin voimme omaa kanssa. Tästä ei kuitenkaan sovi saveamme muotoilla. lannistua.
28
Rohkenen esittää, että meta-ajattelu on kuin tutkimusmatka kunkin ihmisen omaan sieluun, joka tarjoaa juuri sopivin väliajoin ja juuri sopivan määrän haasteita ja palkintoja, että sitä kannattaa ja, että sitä haluaa jatkaa. Tällaisen meditatiivisen toiminnan (rinnastan aktiivisen meta-ajattelun meditointiin) avulla on mahdollista oppia alati uusia asioita itsestään, mutta myös muista. Toisin sanoen meta-ajattelu avaa uusia ovia itseemme ja muihin. Sen avulla voimme myös tietoisesti ohjata omaa toimintaamme ja toisaalta löytää syitä myös tahattomuuksiimme. Niin kuin arkeologinen retkikunta voi tutkimusmatkallaan miettiä, mitä löydöksillä voidaan tehdä (myydäkö informaatio tai esine parhaiten tarjoavalle vai antaako ilmaiseksi museolle, jossa asiaa voidaan tutkia lisää ja jossa siitä voi nauttia mahdollisimman monet) niin myös jokaisella meistä on voima ja valta hyödyntää on sielunretkemme hedelmiä. Mikään mystinen kyky tai harvoissa ja valituissa yksilöissä esiintyvä ominaisuus meta-ajattelu ei ole, vaikka se saattaa joillekin siltä kuulostaa. Se on kuin rovio, joka syntyy pienestä kipinästä. Ja suorastaan häpeilemättömästi väitän, että tuo kipinä löytyy meistä jokaisesta. Mutta kuten liekki, sitä pitää ruokkia. Oikeilla eväillä pienessä liekissä on kulovalkean ainekset. Sama valtaisa voima piilee myös meissä. Jokaisessa! Varmasti! Meditatiivisuus, eli meta-ajatteluun harjaantuneisuus on mielestäni myös hyve, jota meidän tulisi kultivoida itsessämme ja muissa. Väitän näin siksi, että siten voimme olla todella vapaita; vapaita kahleistamme, joita olemme itsellemme asettaneet ja joita on meille asetettu. Ja onko suurempaa arvoa kuin vapaus? En uskalla väittää, että meta-ajatteluun harjaantumisella meistä tulee onnellisempia, mutta ainakin opimme tunnistamaan tuskamme. Voimme tulla havainneeksi meitä riivaavat demonit ja kenties, jos olemme onnekkaita, löytämään ainakin sen lähteen, josta onnellisuus pulppuaa. Meditatiivisuus on hyve myös siksi, että se tekee meistä empaattisempia. Voisi muotoilla, että tulemme todellakin vapaiksi; vapaiksi empatian puutteen pauloista. Emme rajoitu enää impulsiiviseen itsekyyteen, vaan kuljemme sen yli. Näemme kauemmaksi eteemme ja toisaalta myös itseemme. Empaattisuus on hyve muun muassa siksi, että se lisää individualistista ja kollektiivista hyvinvointia ympärillämme. 29
Kollektiivinen hyvinvointi, joka on kiistatta eräänlainen ihmisyyden päämäärä, on ainoastaan monistunutta individualistista hyvinvointia (, joka on myös ihmisyyden päämäärä). Kun opimme tuntemaan itsemme, opimme tuntemaan myös toisemme. Kun tiedostamme miten muiden toiminta vaikuttaa itseemme, voimme tiedostaa, miten oma toimintamme vaikuttaa muihin. Kun teen teon, sillä on aina seuraus, niin kuin on tekemättä jättämiselläkin, joka on myös itsessään teko. Jos tekoni on paha tai ainoastaan näennäisesti hyvä, ei sen seurauksenkaan pitäisi olla hyvä. Jos näin käy, se on sattumaa. Kuitenkin jos tekoni on aidosti hyvä, sen seurauksen tulisi myös olla hyvä. Buddhaa lainaten: ”Kun näet itsesi muissa, on mahdotonta satuttaa ketään muuta.” Empatia lisää myös altruistisuutta, joka on myös hyve. Kun teet pyyteettömästi hyvää toisille, teet hyvää myös itsellesi ja kaikelle sille mitä on. Hyvän määrä maailmassa lisääntyy jokaisesta hyvästä teosta, eikä hyvän määrä koskaan vähene. Hyvä on ikuista. Jokainen voi tahollaan uskoa mihin tahtoo. Itse uskon jonkinlaiseen karmaan. Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Uskon myös siihen, että hyvyys lisää hyvyyttä ja altruistisuus on kiistattomasti suurinta hyvyyttä. Entä kuka minä sitten olen? Pinnalta olen monia asioita; ihminen, ystävä, tuntematon ja tunnettu, vanhempieni lapsi, luonnonlapsi, korkeakouluopiskelija, duunari, ajattelija ja keskustelija, poliittinen ja filosofinen agitoija, toisinaan myös omahyväinen ja tekopyhä luuseri. Pinnan alla olen kuitenkin paljon enemmän, kuten me kaikki olemme. Olen se peili, jonka kautta universumi tarkastelee itseään. Olen reaktiivista kaaosta. Ja ajattelun ajattelulla voin asteittain ottaa kontrollin reaktiivisuudestani. Pinnalla olevat asiat, joita luettelin ja joita jokainen voi itsestään luetella, ovat eri identiteettejämme. Ne ovat maskeja ja maskeerauksia, pukuja ja rekvisiittaa todellisen minuuden yllä. Voimme vaihdella noita asuja vaihtaessamme lavastusta elämämme näyttämöllä. 30
Ne ovat silti osa meitä, en ole kyseenalaistamassa identiteettiäsi, saati riistämässä sitä. Siihen minulla ei ole valtaa eikä voimaa. Mutta ajatellessamme omaa ajatteluamme, voimme huomata kuinka identiteetit ovat ainoastaan vilpillisiä puolitotuuksia kaikesta siitä mitä olemme. Sana persoona on johdettu latinankielisestä sanasta persona (sen juuret ovat muinaiskreikankielisessä sanassa πρόσωρον, prosopon). Sanan alkuperäinen merkitys tarkoittikin henkilöhahmoa, jonka näyttelijä pukee ylleen. Yksi luettelemistani henkilöhahmoista itsessäni on korkeakouluopiskelija. Tarkemmin sanottuna olen kasvatustieteilijä. Kasvatus ja sen institutionalisoitu versio, koulutus, ovat kenties eräänlaisia leipälajejani. Ainakin niissä lepää iso osa kaikesta siitä kiinnostuksesta, mitä omaan. Tahtoisin tulevaisuudessa vaikuttaa koko suomalaiseen koulutusjärjestelmään ja kunnianhimoisesti nostaa koulutuksen niin kutsuttu “menestystarina” takaisin arvovaltaiselle paikalleen resurssileikkausten ja PISA-tulosten heikkenemisen suosta. Miten kasvatustieteilijän roolini linkittyy meta-ajatteluun? Vahva uskoni on se, että ihminen on ympäristönsä – kulttuurin ja kielensä tuotos. Edustan täten voimakkaan vygotskilaista kasvatustieteen ajattelutapaa. Toki geenit ajavat meitä suuntaan, jos toiseenkin, mutta ihmisen kognitiiviset kyvyt ovat mahdollistaneet meidän siirtymisemme jokseenkin transsendentaaliselle tasolle. Meidän tulee ottaa tämä voimavara käyttöömme laajemmin siinä, miten kasvatamme lapsemme. Enkä tarkoita pelkästään kouluja ja muita oppilaitoksia vaan myös kasvattamista vanhempina, sukulaisina, ystävinä ja tuntemattomina – siis lähimmäisinä. Kun teen teon, se jättää aina jäljen (niin kuin tekemättä jättäminenkin). Kun sanon sanan, se jättää aina jäljen. Maailma on sitä, miten siitä puhumme. Jos teemme ja puhumme oikeanlaisesti, maailmasta tulee oikeanlainen. Oikeanlaisen toiminnan löydämme meta-ajattelusta, kun huomaamme, mikä on viisasta ja empaattista toimintaa.
31
Mutta kuinka tuota kaikkea voisi harjoittaa käytännössä ja siirtää vielä muihin, kanssaeläjiin ja tuleviin sukupolviin? Lopullista reittiä en voi antaa. Se toisaalta veisi pohjan tältä kirjoitukselta, jonka on pohjimmiltaan tarkoitus herätellä ajattelua, ehkä jopa keskustelua. Toisaalta en voi antaa sitä siksi, ettei minulla ole vastausta siihen. Luulen kuitenkin tietäväni mistä voisi aloittaa. Avoimen keskustelun kautta voimme varmasti löytää väylän oikeanlaiseen ajatteluun ja toimintaan. Kieli on ainoastaan vajavainen työkalu. Se on kuitenkin parasta mitä meillä on, kunnes onnistumme kommunikoimaan telepaattisesti. Keskustelu toisen kanssa on myös reflektoivaa. Kun tulet avanneeksi itsesi toiselle, ja toinen heijastaa sanasi takaisin sinulle, voit saada kokonaan uusia paloja ajattelusi palapeliin. Saat toisen näkökulman, oli ero kuinka hienovarainen hyvänsä. Myös keskustelukumppanisi saattaa jäädä pohtimaan ajatuksiasi ja sanomaasi toisessa yhteydessä. Se on käsittämättömän tärkeää vaihtokauppaa. On mainittava, että esimerkiksi tunnetaitojen opettelun integroiminen perusopetukseen on hyvä alku tälle kaikelle. On mielestäni tuotava entistä vahvemmin analyyttistä keskustelukulttuuria myös muille koulutusasteille, myös yliopistoon. Kirjoista luettu tai professorilta kuultu informaatio on arvokas lampi, mutta todelliset tiedon valtameret syntyvät kriittisesti ajattelemalla ja dialektisesti keskustelemalla. Tämä pätee etenkin ihmistieteissä. Meta-ajattelukin on oikeastaan pohjimmiltaan juuri tuota – keskustelua. Erona on ainoastaan se, että toinen olet sinä itse. Käyt keskustelun itsesi kanssa. Se saattaa olla joskus hankalampaa, sillä ajatuksemme usein sokaisevat ja kuurouttavat itsemme. Siksikin ajatuksia on toisinaan hyvä kelata ja avata niitä lähimmäiselle. Tai paperille, niin kuin itse tässä paraikaa teen.
32
Kun ajattelemme ajatteluamme, voimme luoda paremman pohjan keskusteluillemme. Kun luomme avoimen ja rakentavan keskustelukulttuuriin itsellemme, toisillemme ja tuleville sukupolville, uskon, että samalla ruokimme ja jätämme tilaa omille ajatuksillemme. Kun ajattelemme ajatteluamme, voimme muovata savemme itsemme ja muiden parhaaksi. Idealistina utopioin siitä, kuinka ajattelun ajattelun avulla voimme ehkä jopa muutamassa sukupolvessa korjata vääristyneen luontosuhteemme, nähdä toisemme kosmopoliitteina ihmisinä, parantaa sairastuneen taloutemme ja löytää kenties joskus myöhemmin myös maailmanrauhan. En koskaan aio lakata haaveksimasta tuosta. Mutta kunnes tuo haave on totta, minun on ajateltava.
Jonne Talonen
33
Lomalukemista
LUXUS
- MILJA KAUNISTO (2016)
LÄHIÖKYLÄ - LOTTA JUNNILAINEN (2019)
"Luxuksen sujuva tarina ja luonteva ajankuva antavat tilaa havainnoida, mikä on parissa
Tutkimus yhteisöllisyydestä ja eriarvoisuudesta.
sadassa vuodessa muuttunut, mutta etenkin: mikä ei ole." - Arla Kanerva, HS
2010-luvun vuokratalolähiössä vain harvat uskovat
Luxus on häpeilemätön ja rohkea kuvaus ylä- ja alaluokan kohtaamisesta vallankumouksen
1700-luvun Ranskasta.
Vaikka kyseessä on fiktiivinen romaani, kaikki tapahtumaketjut, kadunnimet ja paikat ovat historiallisesti todenmukaisia. Kauniston runsas mielikuvistus ja poikkeuksellisen voimakas kieli imaisevat lukijan tarinaan heti ensimmäiseltä sivulta. Luxus on Purppuragiljotiinitrilogian ensimmäinen osa.
yhteiskunnan parempaan
kehittyvän suuntaan.
Eteenpäin menemisen tilalla on kokemus alakynteen ja puristuksiin joutumisesta ympärillä tapahtuvien muutosten edessä. Tutkija-kirjailija kuvaa
Junnilainen kahden
vuokratalolähiön arkea etnografisilla aineistonkeruumenetelmillä ja osoittaa, että luokkaerot eivät ole vain historian jäänne vaan elettyjä, eriarvoisuutta tuottavia todellisuuksia.
34
KIINAN KADOTETUT
TYTTÄRET
- XINBAN (2018) (SUOM.TAINA WALLIN)
Kiinan kadotetut tyttäret sai alkunsa kysymyksestä, ketkä oikein ovat niiden lukuisten ulkomaille adoptoitujen kiinalaistyttöjen äidit. Millaisia ovat ne kulttuuriset tekijät, jotka johtavat tyttölasten hylkäämiseen, tai usein jopa surmaamiseen. Köyhyyden lisäksi vaikuttavat maaseudun vahvat uskomukset siitä, että esikoisen on oltava poikalapsi. Kirja sisältää kymmenen enemmän tai vähemmän karmeaa elämäntarinaa. Eräässä kertomuksessa pariskunnalla ei ollut tulemista kotikyläänsä ilman poikapuolista perillistä. Niinpä pariskunta matkusteli ympäri Kiinaa viranomaisia vältellen ja useita synnytyksiä läpikäyden, hyläten syntyneet tyttäret matkan varrelle. Teos on kaunis ja sydäntäsärkevä kuvaus äidinrakkaudesta ja tyttöjen arvosta.
IF CATS DISAPPEARED FROM THE WORLD. GENKI KAWAMURA (2018) (SUOM.ERIC SELLAND)
Mitä olisit valmis vaihtamaan, jos saisit päivän lisää elinaikaa? Kawamuran lyhyt romaani on kuvaus yhden miehen ja hänen Cabbage kissansa erikoisesta viikosta, jonka aikana he selvittävät mikä elämässä todella on tärkeää. Kirja on hauska, herkkä ja lämmin meditaatiohetki omaan elämään ja sen merkitykseen. Teos antaa lukijalleen tilan pysähtyä pohtiman omaa suhdettaan elämään, materiaan ja ympäristöön.
35
LYHYT KIRJA-ANALYYSI:
EDUCATION AND THE SIGNIFICANCE OF LIFE
J .
K R I S H N A M U R T I
Jonne Talonen
Koulutus ja elämän merkitys (tai merkittävyys) ovat eksistentialistisesti varmaankin tärkeimmät oman olemisemme aspektit. Yhteiskunnassamme koulutus määrittelee hyvin pitkälti yksilön aseman, niin hyvässä kuin pahassakin. Elämän merkitys puolestaan on kysymys, johon useimmat meistä hakevat vastausta tiedostaen tai tiedostamatta. Toisin sanoen voidaan todeta, että koulutus on olemisen reunaehto ja elämän merkitys sen sisältö. Mitä ajatteleekaan viime vuosisadalla elänyt intialainen filosofi koulutuksesta tai elämän merkityksestä? Miten nuo kaksi asiaa – koulutus ja elämän merkitys – linkittyvät hänen mukaansa toisiinsa? Ennen kuin sukellamme syvemmälle yllä esitettyjen kysymysten maailmaan, haluan esitellä hieman tarkemmin kirjailijaa itseään. Jiddu Krishnamurti syntyi eteläisessä Intiassa keväällä vuonna 1895. Perhe oli vähävarainen keskiluokkainen, mutta kuului kuitenkin brahmaanikastiin (tuttavallisemmin pappissäätyyn), joka on Intian kastilaitoksen ylin kasti. Hänen isänsä oli brittiläisen hallinnon virkamies ja teosofi, äiti puolestaan Krishna-jumalan palvelija. Krishnamurti sairasteli lapsena vuosia malariaa. Hänen on kuvailtu olleen herkkä ja unenomainen, eikä poika pärjännyt juurikaan koulussa. Krishnamurtin elämässä tapahtui eräänlainen käänne, kun hänet ”adoptoitiin” vuonna 1909 Teosofisen Seuran messiaaksi.
36
Seura uskoi Krishnamurtin olevan erityinen inkarnaatio, josta olisi määrä tulla teosofisen doktriinin mukaisesti Maailmanopettaja. Teosofien kautta Krishnamurti sai koulutusta ja pääsi kiertämään pitkin Eurooppaa pitäen puheita Seuran jäsenille. Yliopistoon hän ei kuitenkaan koskaan päässyt epäonnistuttuaan valintakokeissa lukuisia kertoja. Vuonna 1922 Yhdysvaltojen Kaliforniassa Krishnamurti koki toisen merkittävän käänteen elämässään. Se alkoi terävänä kipuna niskassa, jonka yhteydessä hän vajosi eräänlaiseen ”spiritualistiseen” olotilaan, jota hän on kuvaillut usein termillä toiseus. Tämä kohtaus kesti kokonaisuudessaan joitain viikkoja ja toistui useita kertoja Krishnamurtin elämän aikana. Hän kutsui sitä termillä prosessi. Kohtauksen jälkeen Krishnamurti alkoi vähitellen etääntyä teosofeista. Myös hänen sairastelevan veljensä äkillinen kuolema vuonna 1925 työnsi häntä poispäin kohti omia polkujaan. Krishnamurti erosi Teosofisesta Seurasta vuonna 1929. Hän kuitenkin jatkoi puhumista yleisöille omilla ehdoillaan ympäri maailmaa elämänsä loppuun asti. Krishnamurti on lisäksi kirjoittanut lukuisia teoksia ja artikkeleita, sekä perustanut useita edelleenkin toiminnassa olevia kouluja. Hänen koulutukselliset tavoitteensa ja peruspilarit ovat: 1) holistinen ja globaali näkemys; 2) ihmisestä ja ympäristöstä huolehtiminen; sekä 3) hengellisyys, joka sisältää tieteellisen luonteen.
Krishnamurti kuoli 17. helmikuuta vuonna 1986 kotonaan Kaliforniassa.
Jiddu Kirshnamurti vuonna 1920 37
Koulutus oli Krishnamurtille selkeästi tärkeä elämän osaalue. Koulujen perustamisen lisäksi hän kirjoitti aiheesta useita teoksia. Educariumin kirjastossa hortoillessani törmäsin vahingossa (ja myös kirjaimellisesti!) Krishnamurtille omistettuun hyllyyn, johon oli koottu muutamia näistä koulutusta ja kasvatusta koskevista teoksista. Tämä oli yllättävä, mutta merkittävä törmääminen. Sylissäni oli jo pino kirjallisuutta, mutta ajattelin, että jos kirjan selkämyksessä lukee koulutus ja elämän merkitys, ei sitä voi kasvatustieteilijänä ohittaa. Niinpä päädyin lainaamaan tuon kirjan ja myöhemmin kirjoittamaan siitä tämän tekstin. Aloitan toteamalla, että kyseessä oleva teos on äärimmäisen vakuuttava! Ottaen huomioon, että se on julkaistu ensimmäisen kerran jo vuonna 1955, on sisältönä huomattava määrä harkittuja pohdintoja, joiden implementoinnista koulutukseen on parhaimmillaankin vakuutelleet idealistiset ja kapinalliset nuoret vasta vuosia myöhemmin. Sellaisia ajatuksia ovat esimerkiksi kritiikki koulutuksen haitallisia yhteiskunnallisia ilmiöitä toisintavasta lokeroivasta rakenteesta ja ajatus koulusta itsenäistä ajattelua vahvistavana instituutiona. Krishnamurtin mukaan nykyisenlainen koulutus (hänelle tuo nykyhetki oli lähes 70 vuotta sitten, mutta pohdinnat ovat edelleen relevantteja!) tekee ihmisistä lähinnä keskivertoisia, ongelmallisen yhteiskunnan rattaita. Tilanne on tietysti hieman eri myös kansakunnasta riippuen. Käsitykseni mukaan esimerkiksi suomalaisen koulutuksen itsenäisen ajattelun painotus on valovuosia edellä yhdysvaltalaista koulutuksen kenttää. Suomalainenkaan koulutus ei kuitenkaan ole lähelläkään sitä, mitä Krishnamurti koulutukselta odotti. Häntä mukaillen, koulutuksen ei tulisi valmistella lapsia sellaiseen yhteiskuntaan, joka meillä on, vaan sellaiseen, jota me haluamme.
38
Tämä vähän reilu satasivuinen teos on jakautunut kahdeksan otsikon alle, jotka ovat suomeksi seuraavanlaiset: 1) koulutus ja elämän merkitys; 2) oikeanlainen koulutus; 3) äly, auktoriteetti ja älykkyys; 4) koulutus ja maailmanrauha; 5) koulu; 6) vanhemmat ja opettajat; 7) seksi (tai sukupuoli) ja avioliitto; sekä 8) taide, kauneus ja luominen. Aion paneutua tässä katsauksessa erityisesti oikeanlaiseen koulutukseen. Lisäksi aion sivuta hieman maailmanrauhaa ja kauneutta. Lopuksi yhteenvetona avaan hieman omia ajatuksiani Krishnamurtin näkemyksistä. Mitä on oikeanlainen koulutus? Tuo fundamentaalinen kysymys on ensimmäinen pohdinta, kun koulutusta rakennetaan. Sen pitäisi toistua uudestaan ja uudestaan jokaisen koulutuksen kentän toimijan ajatuksissa, oli toimija sitten poliitikko, asiantuntija tai opettaja. Krishnamurtin näkemyksen mukaan oikeanlainen koulutus tähtää sekä jokaisen oman itsensä että elämän itsessään ymmärtämiseen. Eikä hän tarkoita tätä puhtaasti tieteellisestä näkökulmasta, jossa elämä leikellään kuin sammakko biologian oppitunnilla. Krishnamurtin mukaan tuollainen asennoituminen elämään on tekniikkaa. Hän esittää, että jos koulutuksemme perustuu vain tekniikan opiskeluun, emme voi ymmärtää elämää kokonaisuutena. Oikeanlainen koulutus rohkaisee kyllä tekniikankin opiskeluun, mutta on paljon tärkeämpää ymmärtää elämän itseensä integroitunut prosessi. Krishnamurtin mukaan oikeanlainen koulutus kultivoi koulutettavan vapautta ja rakkautta. Se kultivoi vapautta yksilön omaan itseensä ja rakkautta kaikkeen yksilön ympärillä, toisiin ihmisiin ja ympäristöömme. Vapaus ei ole vapautta, jos se tähtää ainoastaan itsekeskeiseen tyydytykseen, se on Krishnamurtin mukaan pelkoa. Vapaa ei pelkää.
39
Jos koulutuksemme perustuu vain siihen, mitä me haluamme lastemme tekevän, se ei ole oikeanlaista koulutusta. Tällöin ainoastaan siirrämme meille annettua taakkaa eteenpäin. Tuo taakka on dogmaattinen ja autoritäärinen, itsekeskeisen tyydytyshaluinen, eikä se kestä kyseenalaistamista. Siksi myös meidän tulisi harjaantua vapauteen ja rakkauteen, jotta voisimme antaa lapsillemme mahdollisuuden niin sanotusti sosialisoitua parempaan yhteiskuntaan. Oikeanlainen koulutus ei ole puhtaasti autoritääristä, opettaja-oppilas asetelman mukaista. Opettajan tulee olla kuten rakastava vanhempi, kiinnostunut omasta työstään ja opetettavistaan, sekä ymmärtää, että toisinaan tuo asetelma on nurinkurinen – opettajasta tuleekin oppilas ja oppilaasta opettaja. Lapsillamme on meille paljon opetettavaa ja oikeanlainen opettaja ymmärtää sen. Käytännönjärjestelyjen suhteen Krishnamurti toteaa, että luokkakokojen tulisi olla mahdollisimman pieniä, jotta opettajalla olisi aikaa tutustua kaikkiin opetettaviin ja ottaa heidät huomioon yksilöinä. Meidän ei myöskään tulisi opettaa lapsillemme mitä ajatella vaan kuinka ajatella. Jos opetamme mitä ajatella, olemme autoritäärisiä ja itse vastuussa heidän ajatuksistaan. Jos opetamme kuinka ajatella, on se kuin (oma allegoria) ojentaisimme kuvataitelijalle tämän välineet tai puusepälle tämän työkalut, sen sijaan, että ojentaisimme valmiin maalauksen tai puuastian. Oikeanlainen koulutus ei jaottele meihin ja muihin vaan tähtää veljeyteen ja sisaruuteen ihmisten välillä laajemmin. Krishnamurti toteaa, että jos oikeasti rakastamme lapsiamme, emme lähetä heitä eripuraan ja sotiin. Silloin rakastamme lapsiamme enemmän ideologioitamme, maatamme tai uskontoamme. Jos rakastamme lapsiamme, haluamme heille vain parasta. Eikö maailmanrauha olisi parasta kaikille lapsillemme? Jos näin on, miksi toimintamme ihmiskuntana ei näytä tähtäävän siihen?
40
Krishnamurtin mukaan suhteemme kauneuteen on myös vääristynyt. Se on itsekäs ja omistushaluinen ja sen myötä pelokas. Pelkäämme menettävämme sen, mikä on kaunista. Silloin se myös paradoksaalisesti lakkaa olemasta kaunista. Kaunis on jotain, mitä ei voi omistaa. Taide voi olla kaunista, mutta se on kaunista siksi, ettei taiteen kauneutta voi omistaa. Luovuus on kaunista. Mutta luovuus ei ole sitä, että luo jotain, vaan sitä, että mieli osaa olla hiljaa ja paikallaan. Ja kun mieli on hiljaa ja paikallaan, se tuo esiin kauneuden niin taiteessa, ihmisissä, kuin vaikkapa luonnossakin. Meidän tulisi kultivoida myös tuota hiljentymistä lapsissamme. Teoksen perusteella Krishnamurti tuntuu inhoavan ideologioita ja leimoja, joten tuntuu väärältä, että ”leimaan” hänen ”ideologiansa” varsin idealistiseksi. Mutta paremman käsitteen puuttuessa, hänen kirjoituksistaan huokuu voimakas idealismi. Tämä ei kuitenkaan ole laisinkaan huono asia, sillä miten voimme saavuttaa ihanteellisen yhteiskunnan ja yhteiselon, ellemme ajattele ihanteellisesti. On kuitenkin muistettava, että nykyhetken ja tulevaisuuden välissä on valtava kuilu (myös Krishnamurti itse toteaa tämän kirjassa) ja meidän onkin tarkasteltava omaa toimintaamme myös nykyhetkessä, eikä vain haaveiltava siitä mitä pitäisi olla. Mitä tulee koulutuksen järjestämiseen krishnamurtilaisittain, tunnen voimakasta samanhenkisyyttä teoksessa esitettyjen ajatuksien kanssa. Koulutus ja kasvatus laajemmin ei voi olla pelkkää nykyhetken toisintamista, vaan sopivasti utopistista, huomisen hakemista nykyhetkeen. Oikeanlainen koulutus on kuin puutarha ja opettaja kuin puutarhuri. Kun multaan on istutettu lukuisten eri kasvien siemeniä, puutarhuri ei yritä väkisin kasvattaa kaikista ruusuja tai liljoja.
41
Mitä tulee elämän merkitykseen (tai merkittävyyteen), Krishnamurti tuntuu esittävän, että elämän merkitys on eläminen itsessään. Kenties tätä hän tarkoitti todetessaan, että elämä on itseensä integroitunut prosessi. Elämme elämäämme elämisen kautta. Toisinaan tuntuu siltä, että leikkelemme elämämme kuin sammakon biologian oppitunnilla, mutta unohdamme samalla elää sen. Siksi on mielestäni äärimmäisen tärkeää, että kouluissa harjaannuttaisiin oppiaineiden sisältöjen lisäksi myös elämiseen itsessään. Se on viisautta. Krishnamurti oli nähdäkseni oikeassa tässäkin suhteessa. On syytä huomauttaa, että tämä analyysi on vain pintaraapaisu ja oma tulkintani. Krishnamurti ei ole aina erityisen selväsanainen luonnehtiessa ajatuksiaan. Toisaalta onko vika ajattelussa vai kielessä? Suosittelenkin siis voimakkaasti tutustumaan alkuperäiseen teokseen, sekä hänen muihin teoksiin ajatuksiin! Jos kirjoittaisin itse kirjan koulutuksesta ja elämän merkittävyydestä, se voisi yhtä hyvin olla tämä kirja. Olettaen tietysti, että edes pystyisin siihen. Siksi päätän tämän kirjoituksen lauseeseen tuosta kirjasta: ”Though there is a higher and wider significance to life, of what value is our education if we never discover it?”
"Though there is a higher and wider significance to life, of what value is our education if we never discover it?"
Jonne Talonen 42
Sinkkukori Janica Peltonen
Olen taas saavuttanut kuluneen vuoden joka viikkoisen kohokohdan. Kaupassakäynnin. Heviosastolla seikkailen kuten Pietarin kaduilla vielä pari vuotta aiemmin. Korkokengät vain ovat vaihtuneet tennareihin, jotka näyttävät siltä, kuin niillä olisi koiralenkkien sijaan marssittu talvisotaan ja takaisin. Tyylikkään pellavamekon sijaan pellavanharmaaksi muuttunut valkoinen huppari on käytössä jo toista viikkoa. Valitsen koriini kurkkua, porkkanaa, ja kesäkurpitsaa. Sekä yhden sipulin, jotten aiheuttaisi pahennusta kassalla. Mihin minä yksinasuvana muka tarvitsen kolmea fallista vihannesta. Päätin myös olla villi, ja tartun pomeloon, mikä ikinä se onkaan. Oli sentään kauppiaan tarjouksessa ja kovin kivan värinen. Sellainen raikkaan vihreä. Samaa sävyä 0.17 sentin makaronipussin kanssa. Pysähdyn viinirypäleiden viereen googlettamaan reseptejä pomelon, ja itseni, päänmenoksi. Näin sitä nykyaikana kokataan. Minulla ei ole perinnereseptejä. Minulla on K-ruoka sovellus. Olen hartaasti uppoutuneena minttumarinoituun pomelopaistokseen, kun sieltä vihannesten ja gluteenittomien välimaastosta näen hänet. Niin pitkä, että erotan hänet vaivatta banaanilaarien takaa. Rento tyyli, pieni sänki ja kädet kuin kaivinkoneet, joilla kantaa minut kynnyksen yli. Kuuma kuin hella kuutosella, oikea urosten irtokarkki. Hän katsoo minuun takaisin. Tiemme erkanevat leipähyllyjen kohdalla. Katselen häntä reissumiesten takaa haaveillen, että voisin molemmat laskea koriini kotini kahvipöytää viihdyttämään. Laittaisin juuston ja leikkeleen juuri siinä järjestyksessä kuin hän ne haluaisi. Hän valitsi vastaleivottuja patonkeja hyllyn toisella puolella, kuikuili minua ja minä häntä, kunnes siirryin karjalanpiirakoihin. Mietin voisiko hän mitenkään olla vapaana liikkeellä. Sinkkumies ei tuhlaisi aikaansa kokonaisiin tuorepatonkeihin. Sitten näen, miten hän valitsee pari kauraista puikulaa, pistää ne paperipussiin ja jatkaa eineksiin. Eineksiä, minä ilahduin! Ne yksinasuvien perinneruoat. Lounasajalla taukohuoneessa voi niiden kautta pienen hetken olla eksoottinen ja jännittävä, kun perunamuussin sijaan perjantaille valitsee intialaisen tikka masalan liian pienessä paketissa. Itse kiihdytän maitohyllylle, jotta saavuttaisin hänet kulmassa. Sotasuunnitelmani on taktisesti tutkia jugurtteja, jos hän vaikka sattuisi jäämään aamupalalle. Tajuan empineeni oikeaa jugurttia liian kauan, sillä tuleva mieheni suuntaa jo kohti deodorantteja.
43
Sieltä hän pudottaa koriinsa miehekkäitä tuoksuja kuten savuista metsää ja jääkylmää vuoristoa. Miesten tuoksut ovat aina konsepteja. Minä saan peittää kainalokarvani laventeliin, kookokseen ja hibiskukseen. Mitä ylellisyyttä. Hän jälleen vilkaisee minua ja joudun ottamaan tukea koiranruokasäkistä. Dagsmarkin Laihia tarjoaa hyvin tukea niin minulle kuin tulevan kotimme perustuksille. Juuri sitä ruokaa ostaisimme kultaisellenoutajallemme, jonka nimeäisimme Roosaksi. Minä kierrän sipsihyllyn kautta valitsemaan kaikkein pehmeintä Lambia, jotten vaikuttaisi liian epätoivoiselta, mutta samalla tarpeeksi tavoittelemisen arvoiselta. Sieltä suunnistan suoraan pesuaineisiin etsimään sen aineen, jolla huuhtoa itseni hänen sydämeensä. Hän lähestyy minua käytävää pitkin. Henkeni salpautuu. Me menisimme naimisiin takapihalla tammipuiden alla, ostettaisiin keltainen omakotitalo laitakaupunkialueelta ja hiilenharmaa farmari Volvo, jonka penkeille mahtuisi ainakin kaksi lasta ja Roosa. Syyslomilla käydään sitten Kreikassa tai Kanarialla. Ohittaessaan minut niin läheltä, että pystyin haistamaan sateista länsirannikkoa hänen kainaloistaan, katseeni kiinnittyy hänen koriinsa, jossa komeilee pekonipaketin alle piilotettu keltainen Serla. Sillä hän kertaheitolla pyyhkii tulevaisuutemme mennessään kohti kassoja. Vain masokisti kantaisi kotiinsa keltaista Serlaa. Siinä pikakassoilla pohdin, olisipa kumppanin valinta kuten kaupassa käynti. Huolellisesti keräisin reseptini oranssiin Cittarin sinkkukoriin. Kilo huumorintajua ja toinen kilo älykkyyttä. 500 grammaa huolenpitoa, puoli desiä kunnianhimoa sekä hyppysellinen hyvää ulkonäköä. Makeannälkään nappaan levyllisen pitkää mittaa sekä rasian romantiikkaa. Onhan nyt lauantai ja karkkipäivä, perustelen piipatessani tuotteita. Tänään annan itselle luvan hemmotella itseäni. Yritän kuikuilla muiden koreihin, jos jollain olisi kerättynä ainekset minuun. Kuten kokkaaminen, on kumppanin valinta yhtä riskipeliä. Sekoitat tarkoin valitut ainekset, ja silti lopputulos on aina yllätys. Mitä jos sekaan kaatuu teelusikan sijaan ruokalusikallinen sitä hyvää huumoria, ja pian huomaat, että sen voimakas maku peittää alleen koko aterian. Entä jos huumaava tuoksu saa sinut nappaamaan pellin uunista liian ajoissa, eikä lopputulos ehdi kohota riittävästi vaan läsähtää käsiin. Edes juuri oikeilla aineksilla, on vaikea tietää minkä lopputuloksen edestä löytää itsensä iltaisin katsomassa telkkaria.
Janica Peltonen
Novelli on alunperin kirjoitettu luovan kirjoittamisen sivuaineopintoihin syksyllä 2021.
44
Yhteystiedot
Yleiset asiat: edu@utu.fi Opintoasiat: eduopo@utu.fi Katkon Hallitus: Katko@utu.fi Wirikepäätoimittaja: enjape@utu.fi Wirikevastaava: essors@utu.fi
Haluatko mukaan Wirikkeen toimintaan?
Tarkkaile Katkon viestintää tai ota yhteys uuteen Wirike vastaavaan ensi vuoden puolella..
Wirike vastaava: Elina Sorsa essors@utu.fi
H Y V Ä Ä
joulua J A
O N N E L L I S T A
uutta vuotta 2022
toivottaa Wirikkeen toimitus.