KATAJANOKKALAISIA
Mauno Mannisen monet kasvot Runoilija Otto Mannisen ja nuorisokirjailija Anni Swanin nuorin poika Mauno Manninen muistetaan hänen perustamastaan Intimiteatterista ja varsinkin hänen viimeisistä, skandaalinkäryisistä, vuosistaan 1960-luvulla. Usein myös suunnataan valokeila hänen lyhyeen avioliittoonsa natsijohtaja Reinhard Heydrichin lesken Linan kanssa. Mutta hänen elämäänsä oli jo ennen sitä mahtunut paljon muutakin.
M
annisen perhe muutti Katajanokalle Maunon ollessa 8-vuotias v. 1923. Jo koululaisena hän harrasti ahkerasti piirtämistä ja maalausta, aluksi vesiväreillä, vähän vartuttuaan myös öljyväreillä. Häneltä on säilynyt jonkin verran varhaisia Katajanokka-aiheisia töitä, eniten näkymiä Kruunuvuorenkadun kodin ikkunasta nykyisen Wanhan sataman makasiinien yli. Opiskeluajan lähimpiä ystäviä olivat Erik Tawaststjerna, johon hän tutustui heidän yhteisissä matematiikan opinnoissaan, sekä luokka- ja opiskelutoveri Tuomas von Boehm, jonka sisaresta Carmenista tuli Erikin vaimo. Tove Jansson puolestaan piirsi Maunon ja Tuomaksen kepposista Ateneumissa kuvakertomuksen Maxin ja Moritzin tyyliin. ”Katajanokka-elämään” liittyi myöhemmin myös Sortavalan evakko Lasse Pöysti. Mauno Manninen asettui v. 1942 Kauppiaankatu 6:n ateljeehen, josta avautui kattojen yli sama maisema kuin entisestä
kodista. Hänen ominta alaansa olivat kuitenkin muotokuvat, joissa hän tavoitti hyvin kuvattavansa ominaispiirteet. Niihin aikoihin hän valokuvasi ahkerasti Helsingin miljöitä ihmisineen, pääasiassa Katajanokkalta, keskustasta ja Kalliosta. Vanhemmiltaan Mauno Manninen oli perinyt myös kirjallisia lahjoja. Hän oli nuoruudestaan lähtien kirjoittanut runoja, joista valikoiman WSOY julkaisi 1944 valikoiman nimellä Rautaiset tornit. Näytelmiäkin hänellä oli ollut tekeillä. Liian laaja-alaisesta lahjakkuudesta muodostui Mauno Mannisen lopullinen ongelma: hän ei keskittynyt kunnolla mihinkään vaan poukkoili alalta toiselle. Teatteritartunnan hän sai opiskellessaan sodan jälkeen stipendillä Tukholmassa, missä jossa hän tutustui Dramatenin näyttelijöihin. Suomeen palattuaan hän ohjasi Kansallisteatterissa modernin näytelmän ja sai sen onnistumisesta sysäyksen oman teatterin perustamiseen. Intimiteatteri oli aluksi luonteeltaan kunnianhimoisen taiteellinen, mutta joutui muutaman vuoden jälkeen antamaan periksi myös kaupallisuuden vaatimuksille. Ehkä eniten julkista huomiota herätti kuitenkin 1965 avioliitto saksalaisen natsiupseerin Reinhard Heydrichin lesken Linan kanssa. Se loppui lyhyeen, sillä Mauno Mannisen alkoholiongelma oli jo ryöstäytynyt hallinnasta niin, että hän joutui luopumaan teatterinsa ohjista ja kuoli kesäasunnollaan vain 54-vuotiaana.
Hellevi Arjavan sedästään kirjeenvaihdon pohjalta kokoama elämäkerta Mauno Mannisen monet kasvot. Ihminen julkisuuskuvansa takana on ilmestynyt kesällä 2016 (Books on Demand).
Näkymä Kruunuvuorenkatu 9 ikkunasta Suomenlinnaan päin 1930-luvulta. Maalaus Mauno Manninen.
Alangon talo ja makasiineja Koulupojan vesivärityö 1920-luvulta. Maalaus Mauno Manninen.
Hellevi Arjava
Katajanokan Kaiku 2016
21