Karhulan Klubitalon Klubilehti nro2/24 by Jäsen Karhulan Klubitalo

Karhulan Klubitalon

KLUBILEHTI

SISÄLLYSLUETTELO

3. Pääkirjoitus

4. Lukuja Karhulan Klubitalolta 2023

5. Jäsenkyselyn satoa

6. Kehittämispäivä 2024

7.-8. Markku Kärmeniemen haastattelu toipumisorientaatiosta

9. Miten olisi Klubitalokäynti?

10. Mitä Klubitalolla tehdään?

11. Klubitalon työpainotteinen päivä

13. K60-kulttuuripaja-hanke

14. Sosiaalityöntekijöiden haastattelu

15. Ystävänpäivä

16.-17. Helsingin reissu 2024

17. Kirjaryhmän seikkailuja

18. Runotyöpaja

19. Kirja-arvosteluja

20. Tytsyn tylytykset - mainos

21. Kesäkauden avajaiset

21. Ruokafestivaali ja Kohtaamisten keittiö

22. Kalevalanpäivä Merikeskus Vellamossa

23. Maretarium

24. Kotkan Kaupunginkirjaston Aikuisten lautapelikerho

25. Kotkan Postimerkkikerhon 80-vuotisjuhlanäyttely

26. Konsertin kenraaliharjoitus

12. Kohti työelämän eri polkuja-hanke ja Konsertti

27. Aisti! Rentoutumiskonsertti

27. Galleria Uusikuvan näyttelyitä ja Läksiäisiä

28.-29. Kesäleiri Niinlahdessa 2024

30. Django-festivaali 2024

31. Kotka-päivä 2024

Pääkirjoitus

Hyvä lukija, olet tervetullut taas lehtemme pariin! Tämä on toinen numero uudistuneesta klubilehdestämme ja juttuja on taas paljon. Tärkeimpinä voisi mainita haastattelun toipumisorientaatiosta ja kehittämispäivästä saadun sadon esittely, toki paljon muutakin löytyy. Jutut on pääosin kirjoittanut E. A. (lisää kirjoittajia ja kuvittajia toivotaan mukaan).

Vuoden 2023 jäsenkyselyn tulokset tuotiin julki kehittämispäivän toisella osiolla. Näiden perusteella Klubitalomme on onnistunut tavoitteissaan ja työssään.

Keskustelua kuitenkin aiheuttivat ne asiat, jotka ovat vastausten taustalla. Näitä ovat esimerkiksi arjenhallinta ja sosiaaliset suhteet, eli onko Klubitalo edistänyt niitä, vai olivatko ne jo valmiiksi kunnossa. Samaan luokkaan kuuluivat myös digitaaliset taidot. Joillakin niitä oli jo valmiina, jotkut ovat niitä Klubitalossamme oppineet.

E.A.

Tulevaisuus vaikuttaa aika jännittävältä. Jäsenkyselyn tulokset antoivat kuitenkin merkkejä siitä, että Klubitaloa tarvitaan ja että se on täyttänyt tehtävänsä.

Tiia

Niin vain lehtitoimikuntamme on kesän ahkeroinnin tuloksena saanut taas aikaan hienon lehden, toivottavasti viihdyt sen sivuilla!

Klubitalo alkaa palailla arkeen kesän vietosta ja vanhat tutut ja muutama uusikin ryhmä aloittelee taas toimintaansa ja kuinka mukavaa on tavata kesälaitumilta palaavia jäseniä. Karhulan klubitalo oli avoinna koko kesän, mutta vertaisohjaajilla oli ryhmien ohjaamisesta ansaittu kesäloma.

Kesällä oli Klubitalolla kuitenkin monenlaista puuhaa, joista mielestäni mukavin muisto on heinäkuussa vietetty viikon kesäleiri, jonka touhuihin pääsee tämänkin lehden sivuilta vielä palaamaan.

Klubitalon syksyyn kuuluu taas monenlaista toimintaa. Ota sometilimme Facebokissa ja Instagramissa seurantaan ja pysyt ajantasalla. Ohjelmassa on mm. työvalmennusja vertaisohjaajakurssit, retkiä ja erilaisia tapahtumia.

Klubitalo ei ole vain paikka, vaan se on ennen kaikkea jäsenyhteisö.

Jäsenkyselyssämme nousi vahvasti esiin, että juuri yhteisöllisyyden kokemus on Klubitalolla se, joka motivoi talolla käymiseen ja joka on auttanut silloin, kun arki on muutoin tuntunut haasteelliselta. Klubitalolla jokainen on merkityksellinen osa tätä yhteisöä, toinen toistamme tukien, yhdessä toimien, nauraen, oivalten ja oppien.

Nähdään siis Klubitalolla!

Jonna

Lukuja Karhulan Klubitalolta

2023

Uudet jäsenet

12 henkilöä

292 käyntikertaa

keski-ikä 41

Toimintaan osallistuneet

144 henkilöä

3367 käyntikertaa

Keski-ikä 48

Ryhmät

9 vertaisohjattua ryhmää

233 ryhmäkertaa

Tapahtumat

33 tapahtumaa joissa

730 osallistujaa

58 eri osallistujaa

Jäsenkyselyn satoa

“Ilman klubitaloa, en tietäisi

missä olisin tai mitä tekisin, jos on jotain missä klubitalo tarvitsee apua, olen valmis auttamaan, klubitalo on minulle kuin uusi koti.”

Vastaajista

90 % kokee, että Klubitalo helpottaa yksinäisyyttä

85% kokee itseluottamuksen vahvistuneen Klubitalolla

80% kokee itsensä tarpeelliseksi

70 % vastaajista, joilla on haasteita päihteiden kanssa, kokee saaneensa Klubitalolla käymisestä apua käytön vähentämiseen.

Vastaajista

52,2 % on aloittanut Klubitalolla käymisen jälkeen työn, työkokeilun, siirtymätyön tai työharjoittelun.

82,5 % jäsenistä, jotka ovat aloittaneet opinnot Klubitalojäsenyyden aikana, kokevat, että Klubitalolla on ollut suuri merkitys siinä, että on opiskelemassa

“Olen päässyt toteuttamaan omia töitäni, laajentamaan tietokantaani ja yhteyksiä, tiedän minne mennä.”

Vastaajista

87,5 % on tyytyväisiä Klubitalon toimintaan

82,5 % kokee, että saa käyttää osaamistaan ja taitoja klubitalolla

82% kokee Klubitalolla kuuluvansa itselle tärkeään yhteisöön

90 % suosittelisi Klubitaloa muille

Vastaajista

82,5 % kokee saavansa henkilökohtaista tukea tarpeisiinsa

82,5 % kokee, että Klubitalo auttaa ylläpitämään omaa toimintakykyä.

80% kokee klubitalolla käynnin vähentäneen psykiatrisen hoidon tarvetta

Kehittämispäivä 2024

Karhulan Klubitalolla vietettiin kehittämispäivää tiistaina 7.5.2024. Päivä alkoi runsaalla aamiaisella, jonka jälkeen siirryttiin itse asiaan. Aluksi Kakspy ry:n toiminnanjohtaja Markku K. piti esitelmän toipumisorientaatiosta. Esipuheessa kuvailtiin Kakspyn konsernia, joka koostuu kolmesta organisaatiosta ja toimii pääasiassa Etelä-Suomessa ja jolla on myös ulkomaista yhteistyötä mm. Virossa. Työntekijöitä on tällä hetkellä 135. Toipumisorientaatio voidaan tiivistää kahteen lausahdukseen: ”Henkilö päättää omista asioistaan mahdollisuuksien mukaan” ja ”Henkilöllä on oltava mielekästä tekemistä ja joku, jolle puhua”. Henkilöllä olisi hyvä olla myös paikka, jonne mennä ja jossa kokee itsensä tervetulleeksi. Lisäksi puhuttiin sitä, että sairaus on vain pieni osa ihmistä. Tästä kerrotaan lisää tämän lehden eräässä haastattelussa.

Tauon jälkeen alkoi toinen osa kehittämispäivää. Kävimme läpi vuoden 2023 jäsenkyselyn tuloksia. Karhulan Klubitalon johtaja Jonna M. esitteli kyselystä tehdyt tilastot ja näistä käytiin jonkinasteista keskustelua. Yritimme analysoida myös asioita tilastojen taustalta Näitä olivat mm digitaaliset taidot, päihteiden käyttö ja sosiaaliset suhteet, sekä arki-ja päivärytmi. Kysymys oli siitä, että onko Klubitalomme tuonut tähän parannusta, vai oliko asia jo hallussa. Yleisesti ottaen kysely osoitti, että Klubitalomme on onnistunut hyvin tehtävässään. Tulokset olivat hyviä.

Löysimme joitakin kehittämiskohteita kyselyyn annettujen vastausten perusteella, kuten terveellisten elämäntapojen esille tuominen Klubitalon päivittäisessä toiminnassa.

Tilastojen esittelyn ohessa tuotiin esiin myös se seikka, että toimintaan liittyviä toiveita ja ehdotuksia otetaan mieluusti vastaan. Tähän sopiva foorumi on viikoittainen klubikokous, johon olisi suotavaa osallistua. Klubikokous pidetään joka keskiviikko klo 13:00 alkaen

Todettiin, että Klubitalo on jäseniä varten. Ohjaajat voivat tarvittaessa tukea jäseniä.

Teemme asioita yhdessä ja yhteisymmärryksen vallitessa. Päätökset tehdään demokraattisesti.

Kehittämispäivä päätettiin lounaaseen läheisessä kiinalaisravintolassa.

Aiemmista tiedoista poiketen Klubitalo oli avoinna vielä loppupäivän ja halukkailla oli mahdollisuus suunnata pelaamaan kävelyfutista läheiselle kentälle, mikä taas oli normaalia tiistain päiväohjelmaa.

Markku K:n haastattelu toipumisorientaatiosta

E. A.: No niin, aloitellaan. Haastattelussa Markku Kärmeniemi – mikäs sun titteli olikaan...

Markku: Joo, oon Kakspy ry:n toiminnanjohtaja ja sen lisäksi työskentelen Kakspy Palvelut Oy:n puolella ja aloitan siellä palvelunjohtajana.

E. A.: Yks varoituksen sana. Käynyt silleen, että toiminnanjohtajat keitä me ollaan haastateltu, on siirtyneet välittömästi muihin tehtäviin. Otatko riskin? (heh heh)

Samuli: Se oli vitsi.

Markku: Joo, ihan hyvä. Meillä on ollut näitä organisaatiomuutoksia.

E.A.: Mennään asiaan. Mitä nyt kuuluu näin ens alkuun?

Markku: Kiitos, ihan hyvää kuuluu. Ollut työntäyteinen kevät. Tietysti on mukavaa, että mennään kesää kohti ja valo lisääntyy ja tietysti siellä myös kesälomat pyörii mielessä. Mutta joo, ihan hyvät fiilikset.

Samuli: Kesää odotellessa.

E. A.: Toipumisorientaatiosta piti puhua, siihen termiinhän törmää täällä aika usein. Elikkäs, mitkä olisi ne olennaiset seikat mitä esim. Klubitalon jäsenen olisi hyvä tietää siitä?

Markku: Kyseessä on voimavarakeskeinen malli, joka korostaa toivoa ja ajattelua siitä, että ihmisten ei pidä jäädä kiinni ongelmiinsa ja sairauksiin, vaan yrittää tulla toimeen niiden kanssa, etsiä hyviä asioita mitkä liittyy ihmissuhteisiin ja toimimiseen yhteiskunnassa. Ihmisellä pitää olla paikka minne mennä ja missä kohdata ihmisiä.

E. A.: Aivan.

Markku: Pohjimmiltaan on kyse siitä, että jokainen ihminen on oman elämänsä asiantuntija. Ja ammattilaisten tehtävä on olla palvelun ja palvelujärjestelmän asiantuntijoita. Me kerrotaan mitä apua on tarjolla ja jokainen voi valita sen avun mitä tarvitsee itse, me työntekijät ei määritellä sitä toisen puolesta.

E. A.: Aika hyvä periaate.

Markku: Se on Toipumisorientaatioajattelun viitekehys. Korostetaan voimavaroja ja positiivista mielenterveyttä.

Samuli: Välikysymys. Onks tää toipumisorientaatio – aika hankala sana - ollut pitkäänkin käytössä?

Markku: Kakspy ry:ssä se on ollut virallisesti käytössä vuodesta 2013. Se on tietysti kehittyvä juttu ja on mun mielestä tärkeetä, että me yhdessä mietitään mitä se tarkoittaa, eikä lueta vaan sitä jostain kirjasta.

Samuli: Mitä se sun mielestä tarkoittaa ja kuinka se näkyy vaikka täällä meidän Klubitalossa?

Markku: Mun mielestä Klubitalotoiminta on periaatteeltaan hyvin Toipumisorientaation mukaista…

E. A.: Se on siinä automaattisesti mukana…

Markku: Kyllä. Ja jos ajatellaan koko Kakspytä, se tarkoittaa sitä, että yhä enemmän yhdessä mietitään mitä tehdään. Kuunnellaan meidän jäseniä ja palvelunkäyttäjiä ja pyritään toteuttamaan niitä asioita mitä sieltä tulee. Yleensä ne on ihan järkeviä ja toteuttamiskelpoisia, ja taloudellisestikin järkeviä. Sen lisäksi, jos me ajatellaan kokonaisuutta, niin siihen on kuulunut paljon meidän henkilöstön koulutusta, johon myös jäsenillä on mahdollisuus osallistua. Se on lisännyt yhdessä tekemistä, eikä pelkästään niin, että henkilökunta miettii jossain näitä asioita keskenään.

E. A.: Asia, joka pyörii mukana.

Markku: Yhdessä kehitetään ja viedään näitä asioita eteenpäin.

Toipumisorientaatioon liittyy myös se, että kokemusasiantuntijat voivat toimia joissain työtehtävissä ja sen kautta voivat saada työkokemusta ja jopa työllistyä. Mun mielestä toinen suuri hyöty ihan organisaation kannalta on se, että ammattilaiset ovat oppineet kuuntelemaan, ei ole pelkästään jonnekin kirjoitettuja periaatteita, vaan me ollaan haastettu itsemme pohtimaan sitä.

E. A.: Yhteistyössä tehdään juttuja.

Markku: Kyllä.

Samuli: Joo. Meidän tiukka viimeinen kysymys, tässä kun on ollut orientaatiosta kyse, niin kuinka olet orientoitunut kesään? Onko tulossa tiukka grillikesä?

Markku: Miehän grillaan ympäri vuoden. Ja kesällä on paljon kulttuuritapahtumia. Just katsoin missä kaikissa tapahtumissa Kakspy on mukana ja niihin aion osallistua mahdollisuuksien mukaan. Esimerkiksi Kotka Pride kesäkuussa (15.6.) ja Tornin yö elokuussa (17.8.). Niissä on mukava käydä tapaamassa ihmisiä.

Samuli: Onko jotain mitä jäi vielä Toipumisorientaatiosta sanomatta?

Markku: Kaikki hyödymme siitä, että me saadaan olla yhä enemmän yhdessä ja päättämässä näistä asioista ja se on mun mielestä oikea tapa, eikä niin, että johtajat johtaa ja tietää miten näitä asioita tehdään. Tärkeintä on, että yhdessä viedään näitä asioita eteenpäin. Se on isoin juttu mun mielestä. Koetaan, että on helppo jutella keskenään. Toivonkin, että olen toiminnanjohtajana sellainen henkilö, jota on helppo lähestyä - eli ihan vaan Markku.

E. A.: Kiitos, tää oli tässä.

Markku: Kiitos itsellenne.

Samuli: Joo. Kiitos --- Markku.

Markku: Kiitos --- Samuli ja E.A.

Miten olisi Klubitalokäynti?

Miksi ”entisille nuorille” ei ole mitään toimintaa? Tätähän me olemme miettineet keskenämme: 3565-vuotiaille ei oikein ole mitään toimintaa. Alle 35-vuotiaille on, samoin yli 65-vuotiaille, mutta rehellisesti sanottuna ”väliinputoajille” ei oikeastaan löydy mitään osallistavaa aktiviteettia.

Yhtenä selityksenä löydettiin se seikka, että yleensä yli 35-vuotiailla ja alle 65-vuotiailla on aika lailla ruuhkavuodet päällä. Ollaan töissä, hoidetaan perhettä (omat pienet lapset ja omat iäkkäät vanhemmat vaativat huomiota) ja niin edelleen

Mutta mitä jos olet pariton ja lapseton, sekä työtön sinkku, joka elää tuilla, tai hyvällä tuurilla jollakin eläkkeellä ja sinulla on lisäksi mielenterveyden haasteita tai suoranaisia ongelmia? Tällöin vain juoksutetaan luukulta toiselle, katsotaan merkityksettömäksi ja tuottamattomaksi yhteiskunnan hylkiöksi, eikä ylipäätään välitetä siitä, että mitä sinulle kuuluu ja miten sinulla menee? Olet väliinputoaja. Kauniit sanat puhuvat siitä, että jokainen on tärkeä ja merkityksellinen ja pyritään pitämään mukana yhteiskunnan toiminnoissa. Totuus on aivan toinen.

Tämä on valitettavaa. Jollei henkilöllä ole työtä ja perhettä, on tuossa 30 kokonaista vuotta pelkkää odottelua siihen, että pääsisi johonkin mukaan. Pahimmillaan käy erittäin huonosti. Eikö tätä oikeasti tajuta?!

Mutta sittenkin löytyy pieni pilkahdus tunnelin päästä, eikä se ole juna! Klubitalotoiminta on avointa kaikille työikäisille, eikä vanhojakaan potkita ulos toiminnasta Erityisesti toiminta on suunnattu mielenterveyskuntoutujille, mutta muutkin saavat tulla mukaan toimintaan, kunhan pysyttelevät klubilla ollessaan päihteettömänä ja käyttäytyvät asiallisesti ja hyvin

Klubitalon työpainotteinen päivä on suunnattu aktivoimaan osallistujia. Työt ovat sellaisia, että jokainen pystyy niihin osallistumaan jaksamisensa ja kykyjensä mukaan. Arjenhallinnan saa siinä kuntoon ja asioitaan voi vaikka ohjatusti ja tuetusti hoitaa. Apua saa ja pitääkin tarvittaessa pyytää. Klubitalotoiminta mahdollistaa vertaistuen ja turvallisen ympäristön, jossa voi viettää vaikka koko päivän. Aikarajaa jäsenyydelle ei ole ja takaisin saa aina tulla, pitkänkin ajan jälkeen.

Monet mielenterveyskuntoutujat ovat sanoneet, etteivät ole tarvinneet sairaala- tai osastohoitoa klubitalotoimintaan liityttyään Tärkeää on myös mainita, ettei Klubitalo ole hoitopaikka, diagnoosia ei kysytä, eikä lähetettä tarvita Pääasia on, että osallistuu työpainotteiseen päivään sen verran kuin kykenee Omaa osaamistaan saa ja kehotetaankin hyödyntämään

Jokaisella on omaa osaamista, omia taitoja ja omia vahvuuksia ja klubitalotoiminnassa ne pyritään löytämään ja hyödyntämään rakentavasti. Jäsenenä voi vaikka vetää omaa ryhmäänsä, esimerkiksi vertaisohjaajakoulutuksen jälkeen. Näitäkin järjestetään kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä ja ne ovat muutenkin hyödyllisiä, vaikkei ryhmää perustaisikaan.

Mihin menisi? Klubitalo voisi tarjota jotakin, ilmaiseksi!

E. A.

Mitä Klubitalolla tehdään?

Tässä tekstissä on tarkoituksena avata Klubitalon toimintaa jäsenlähtöisesti.

Karhulan Klubitalolla Kotkansaarella tehdään aika lailla samoja asioita kuin muissakin Klubitaloissa. Meillä toimii kolme pääyksikköä: Keittiö- / Kahvila-, Viestintä- / Opiskelu-, sekä Kunnossapitoyksikkö. Näissä kaikissa ohjaajat ja jäsenet tekevät yhteistyötä, jotta Klubitalon arki pysyy pyörimässä ja asiat tulevat tehdyiksi

Siivoamme, pintaremontoimme tarvittaessa, teemme ruokaa lounaalle ja huolehdimme kahvilan myynnistä, käymme kaupassa, sekä toimitamme Klubilehteä, vain muutamia asioita mainitaksemme.

ATK-laitteet ovat kaikkien käytettävissä ja tulostus-, kopiointi-, sekä skannausmahdollisuus on myös olemassa Meillä on myös 3D-tulostin Lisäksi omia asioitaan voi hoitaa Klubitalolla, liittyy se sitten arjenhallintaan tai opiskeluun tai vaikka töihin. Ja jos jossakin asiassa tarvitsee apua tai tukea, niin sitä myös saa.

Klubitalo ei kuitenkaan ole mikään hoitopaikka, diagnoosia ei kysellä eikä lähetettä tarvita. Työpainotteisuus on kantava voima ja lisäksi sitä noudattamalla oma arki- ja unirytmi pysyvät järjestyksessä ja saa tuntea itsensä tarpeelliseksi.

Vertaistuki ja päihteettömyys ovat monelle jäsenellemme tärkeä seikka Klubitalon toiminnassa. Lisäksi täällä voi solmia sosiaalisia kontakteja ja uusia ihmissuhteita, mikäli ne ovat syystä tai toisesta muualta kuihtuneet Tämä on turvallinen ympäristö, klubilla tapahtuva pysyy klubilla.

Klubitalollamme toimii useita vertaisohjaajavetoisia ryhmiä Vertaisohjaajia koulutetaan kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä ja kaikki jäsenet saavat halutessaan tämän koulutuksen, joka ei kuitenkaan sido mihinkään, mutta josta on muutenkin paljon hyötyä, kuin vain ryhmän vetämisessä.

Tällä hetkellä toiminnassa olevia ryhmiä ovat: Taideryhmä, Naistenryhmä, Bilisryhmä, Shakkiryhmä ja Kirjaryhmä. Ne toimivat lähes ympäri vuoden, mutta ovat kesäisin tauolla, samoin kuin myös juhlapyhinä

Kehittämispäivä pyritään järjestämään säännöllisesti ja siihen toivotaan osallistuttavan. Myös erilaisia koulutuksia ja hankkeita järjestetään Näistä viimeisin on Kohti työelämän eri polkuja – hanke, joka aloitti ensimmäisten kiinnostuneiden kanssa huhtikuun 2024 alussa.

Karhulan Klubitalo Kotkansaarella on aktiivinen toimija, jossa ohjaajat ja jäsenet tekevät yhteistyötä yhteisen asian hyväksi. Tervetuloa mukaan toimintaamme!

E A (jäsen vuodesta 2014)

Klubitalon työpainotteinen päivä

Kohti työelämän eri polkuja - hanke

Kakspyn Kohti työelämän eri polkuja –hanke aloitti toimintansa keväällä ja ensimmäinen ryhmävalmennus Kotkassa pidettiin huhtikuun 2024 aikana, eli ensimmäinen porukka Kotkan alueella on hankkeen käytännöt jo testannut ja valmennuksesta valmistunut. Olin itsekin tässä mukana asiakkaana.

Hanke on osin EU:n sosiaalisen rahaston (ESR+) rahoittama. Hanke on suunnattu 20–64-vuotiaille täsmätyökykyisille tai osatyökykyisille, jotka ovat mielenterveyden haasteiden ja ongelmien takia työelämän ulkopuolella.

Toimintamuotoina ovat yksilö-, ryhmä- ja vertaisvalmennus. Niitä voi hyödyntää itselle sopivalla tavalla ja se taas edellyttää jonkin verran sitoutumista tapaamisiin. Ryhmävalmennuspaketti kestää noin kuukauden, mutta tapaamiskertoja on vain yhdestä kahteen kertaa viikossa, kaksi tuntia kerrallaan. Tavoitteet ja tapaamiset toki suunnitellaan asiakkaan tarpeiden ja toiveiden mukaan.

Tapaamisissa kartoitetaan osallistujan vahvuudet ja osaamiset. Yksilötapaamisissa voidaan rakentaa asiakkaan CV ja Portfolio. Erilaisista työnhakukanavista annetaan tietoa. Työnhakuun annetaan ohjeita ja vinkkejä. Lisäksi on mahdollista osallistua työhaastattelusimulaatioon, jota kannattaa myös hyödyntää. Siinä on haastattelutilanne ja simulaation jälkeen saa palautteen siitä, että mikä meni hyvin ja mitä voisi vielä parantaa.

Työnhaku on äkkiseltään ajateltuna aika iso paketti, mutta tässä hankkeessa se jaetaan pienempiin osiin. Tukea tarjotaan ja osallistuja saanee tarvittaessa hyvinkin yksilöllisen toteutuksen omien tarpeidensa mukaan, toki tapaamiskertoja voi silloin kertyä aika paljon.

Tämä valmennus on hyödyllinen, vaikkei työelämään päätyisikään. Hyödyt ovat huomattavat. Lisäksi tapaamisissa on hyvät tarjoilut. Runko on valmiina, mutta sitä voidaan tarvittaessa muokata kertyneiden kokemusten mukaan.

E. A.

K60 - Kulttuuripajahanke

Keskiviikkona 10.4.2024 Kakspyn K60-hanke kävi esittäytymässä klubikokouksessa.

Hankkeen tarkoituksena on tarjota kulttuuriharrastusta ja kulttuurihyvinvointia yli 60-vuotiaiden ikäluokalle. Tämä on myös ainoa viiteryhmä: Alaikäraja on 60 vuotta, mutta yläikärajaa ei ole. Toiminnassa halutaan huomioida myös kohderyhmän läheiset, joille järjestetään tilaisuuksia myöhemmin.

Jos asia ei kohdistu itseen, voi sitä kuitenkin markkinoida omalle lähipiirille, jota se voisi koskea.

Hanke toimii Kotkassa, Haminassa ja Kouvolassa, kokoontuen mahdollisesti näiden paikkakuntien kumppanuustaloilla mm. Viikari, Vilma. yms. Vertaisohjattu pajatoiminta on yksi toimintatapa, hanke kouluttaa omat vertaisohjaajansa.

Materiaaleja on tulossa piakkoin ja hanke alkaa, kun kohderyhmään kuuluvia on saatu koottua yhteen. Lisäksi etsitään paikkoja joissa yli 60-vuotiaita kokoontuu. Esityksiä sisältäviä, kirjastoissa pidettäviä tiedotustilaisuuksia järjestettiin: Haminassa 16.5.2024 klo 10–11, Kotkassa 20.5.2024 klo 13–14 ja Kouvolassa 28.5.2024 klo 13–14.

Oppilaitosyhteistyötä on myös suunniteltu, joten hanke voisi tarjota harjoittelupaikkoja alan opiskelijoille.

Hanketta vetävät: Patrik ja Thomas (Kotka ja Hamina) sekä Miina (Kouvola).

Yhteystiedot ovat jo jaossa, samoin kuin myös muut aineistot.

E. A.

Sosiaalityöntekijöiden haastattelu

Olemme järjestäneet noin vuoden ajan yhteistyössä aikuissosiaalityön kanssa ”Avoin ryhmä” nimistä toimintaa, jonka vetäjinä ovat toimineet Katja Mannonen ja Mari Hänninen. Haastattelin heitä eräänä kauniina päivänä. Tässä keskustelu kokonaan.

Tiia: Oletteko tykänneet tästä meidän yhteisestä Avoimesta ryhmästä?

Katja: Kyllä. Vaihtelua meidän työhön.

Mari: Saa katkaistua näitä meidän arkirutiineja.

Katja: Ideanahan tässä oli, että saisi meidän asiakkaita ohjattua tänne klubille. Samanlaisia tavoitteita kuitenkin molemmilla.

Tiia: Oletteko olleet tyytyväisiä tähän Avoimeen ryhmään?

Katja: No kyllä. Välillä tosin miettinyt mitä lisäarvoja tämä meiän läsnäolo tähän ryhmään tuo, kun aika vaikea on ollut saada meiltä asiakkaita lähtemään tänne.

Katja: Totta. Aika vaikea saada ryhmiin porukkaa.

Katja: Onhan se huomattavasti mielekkäämpää pitää sellaista ryhmää, jossa on porukkaa – niin kuin tämä Avoin ryhmä - kuin sellaista jonne ei tule ketään.

Tiia: Mikä on kivointa työssänne noin yleisesti?

Katja: Parasta ovat asiakkaat ja hyvä tiimi.

Mari: Kyllä. Ja ne hetket, kun näkee, että asiakas pärjää omillaan

Katja: Työ on monipuolista, näkee kaikenlaista. Ollaan vähän sellainen yleispalvelu.

Tiia: Saako teiltä opastusta esimerkiksi Kela-asiointiin liittyen?

Katja: Lähes päivittäin.

Tiia: Eli esim. Klubitalon jäsenet voivat kysyä niistä teiltä.

Mari: Totta kai.

Tiia: Jos on vaikka saanut Kelapäätöksen eikä ymmärrä siitä yhtään mitään…

Katja: Ainakin yleistason neuvontaa… Valitettavasti se on vähän sama niin kun Kelassakin, että se on usein eri ihminen, joka on sen päätöksen antanut kuin kenen luona sitten loppujen lopuksi asioi.

Tiia: Joo, toi on tosi omituist.

Katja: Kela-hakemukset saattavat olla se ensimmäinen kompastuskivi. Niissä me pyritään auttamaan. Ja sitten jokaisen kohdalla arvioidaan mikä palvelu sopisi milloinkin parhaiten.

Tiia: Eli ohjata vaikka tänne meidän klubitalolle.

Katja ja Mari: Kyllä. Juuri näin.

Avoin ryhmä jatkanee syksyllä Klubitalon voimin. Kiitos Katjalle ja Marille ja kaikille mukana olleille tässä vaiheessa.

Muistutamme vielä, että klubitaloomme et tarvitse lähetettä tai muita suosituksia.

Mietitään yhdessä mikä toiminta sopisi juuri sinulle, joko täällä Klubitalolla tai Kakpsyn muissa palveluissa. Ja nyt myös esimerkiksi aikuissosiaalipalvelu – Katja ja Mari– ovat meille paremmin tuttuja. Tule tai soita.

Tiia

Ystävänpäivä

Karhulan Klubitalolla vietettiin ystävänpäivää ja avoimia ovia keskiviikkona 14 2 klo 13-15. Tarjolla oli mansikkamokkapaloja ja muffineja sekä kaakaota erilaisilla lisukkeilla. Lisäksi ohjelmassa oli ystäväkirjan täyttämistä, jossa pääsi vähän miettimään itselle mieluisia asioita. Paikalla oli paljon porukkaa ja kaikki viihtyivät hyvin. Ohjelmasta tosin puuttuivat suunnitellut lyhytelokuvat ja musiikit. Muutoin oli kivaa ja hyvä meininki!

E. A.

Järjestöavustaja Iidan läksiäiset

Läksiäisiä

Iida N:n läksiäiset vietettiin Karhulan Klubitalolla Kotkansaarella maanantaina 18.3. ja se sisälsi kahvitarjoilun kakuilla, sekä juhlakalun muistamiset kortin, huonekasvin ja persoonallisen keramiikkaastian paljon porukkaa. Iida ei tosin täysin meitä jättänyt, sillä käymään silloin tällöin. Lisäksi hän oli saamassa jo uuden pestin eräässä toisessa toiminnassa.

Iidan läksiäislahja

Toiminnanjohtaja Miian läksiäiset

Miia K:n läksiäiset vietettiin Mielipaikassa Karhulassa perjantaina 22.3. Paikalla oli paljon väkeä ja tunteet olivat pinnassa. Miia sai paljon läksiäislahjoja ja ohjelmaan kuului musiikkiesityksiä sekä kahvit ja pientä purtavaa. Musiikkiesityksistä karkkipillikonsertti oli hämmentävin, muut olivat perinteisempiä. Miia siirtyy hyvinvointialueen tehtäviin ylihoitajaksi, siis johtotehtäviin.

Toivotamme kummallekin hyvää jatkoa uusissa tehtävissään!

E. A.

Helsingin reissu 2024

Karhulan Klubitalolta käytiin pienellä porukalla Helsingissä perjantaina 7 6 2024 Meitä oli viisi jäsentä ja matkan järjesti opiskelija Sari osana harjoitteluaan. Ainoat menoerät olivat meno-paluu matkaliput OnniBussiin ja Luonnontieteellisen museon pääsymaksut, sekä se mitä meni ostoksiin. Ruuat saimme sponsoroituina, samoin Kirjastotalo Oodin esittelyn, kiitos Sarin kontaktien.

Aamulla lähdimme bussilla Helsinkiin, jossa olimme n klo 11 Sari oli siellä meitä vastassa Hyvin pian tämän jälkeen suuntasimme Oodiin, jossa saimme esittelyn. Täytyy sanoa, että Suomen kansa on saanut hyvän 100-vuotislahjan. Oodi tosiaan on uuden ajan kirjasto, jossa ei kuitenkaan ole unohdettu kirjoja. Mutta niiden lisäksi sieltä löytyy paljon muutakin, kuten median- ja musiikintuotannon välineitä, 3D-tulostusmahdollisuuksia ym.

Oodin kierroksen jälkeen suuntasimme lounaalle Postitaloon, jonne kuljimme Sanomatalon kautta. Siellä Radiohuoneessa näimme Radio Rockin Jone Nikulan vetämässä ohjelmaa. Siinä siis oli ensimmäinen julkisuuden henkilö, johon törmäsimme Lounas oli hyvä ja riittoisa ja ravintola viihtyisä Suuntasimme tämän jälkeen seuraavaan kohteeseen ja törmäsimme johonkin Salkkaritähteen, joka jakoi vaalimainoksia.

Seuraavaksi siirryimme Luonnontieteelliseen museoon ja kuljimme Musiikkitalon läpi Tässä vaiheessa eräät lähtivät jo ostoksille ja kolme meistä jäi kiertämään museota, jossa pääsymaksu eläkeläiskortilla oli 11 €. Ensimmäiseksi etsimme Kotkan ja Haminan alueilla seikkailleen mursun maalliset jäännökset. Se olikin täytettynä heti aulassa afrikannorsun vieressä. Siitä sitten jatkoimme syvemmälle museoon.

Museokierros oli mielenkiintoinen Tämä oli toinen kerta, kun olen käynyt Luonnontieteellisessä museossa Meillä oli aikaa käyttää siellä 1,5 h Jossain sanottiin, että siellä vietetty aika on keskimäärin 2 h, mutta sanoisin, että 4 h menisi sekin hyvin todennäköisesti, ehkä jopa pitempään, jos kaikkiin kohteisiin tutustuisi huolellisesti. Museokauppaan en muistanut tutustua, vaikka se oli tarkoitus. Kierroksen lopuksi joimme kahvit museokahvilassa Joku meistä huomasi entisen Hunksin jäsenen eräällä pysäkillä

Sitten oli muidenkin aika suunnata ostoksille Kamppiin kävellessämme olimme vähällä jäädä Harry Hjallis Harkimon ohjastaman henkilöauton alle, mutta emme jääneetkään Meillä oli hyvin aikaa, joten ei tarvinnut kiirehtiä 3 krs oli monen suosikki Osa kävi Konsolipelikaupassa ja osa, minä mukaan lukien, Lautapelikaupassa, josta itse löysin pari peliä Sitten olikin jo aika ottaa suunnaksi bussiterminaali kotimatkaa varten Ennen lähtöä söimme jäätelöt ja Sari saattoi meidät Kotkaan menevään OnniBussiin Kotimatka alkoi ja Kotkassa olimme n klo 19:30

Muuta mainittavaa lienee se, että näimme Elokapinan ilmastomielenosoituksen, joka sekoitti liikennettä ja aiheutti sille myöhästymisiä ja toisaalta saimme kaikki ilmaiset muumikassit, jotka olivat saksalaisen muumikaupan jäämistöä Itseäni koko reissu jännitti, mutta olen tyytyväinen siihen, että tartuin tähän tilaisuuteen Reissu meni hyvin ja siellä oli kivaa Ruoka ja seura olivat hyviä Oli hieno päivä!

E A Sari, Eeva, Tiia, Samuli, E. A. ja Lype kulkemassa läpi Musiikkitalon

Kirjaryhmän seikkailuja

Karhulan Klubitalon Kirjaryhmä kävi perjantaina 1.3. tutustumassa Kumppanuustalo Viikarin kirjanvaihtohyllyyn ja Kirkkokadun Antikvariaattiin. Eräs jäsen löysi mieleisensä vaihtokirjan Viikarista ja itse huomioin sieltä löytyvän Uhrilampaat ja Kummisedän, eräänlaisia klassikkoja nekin jo nykyään. Mutta muille ei tarttunut sieltä mitään mukaan.

Antikvariaatti oli tarjonnaltaan laaja, pienestä koostaan huolimatta. Tosin siellä käy maksuvälineenä vain käteinen.

Lisäksi minulle esiteltiin pari säiläseikkailua vuosilta 1925 ja 1952. Paljon muutakin sieltä olisi toki löytynyt, mutta kun ei ollut käteistä mukana, muutoin olisi ehkä jotain mukaan lähtenytkin.

Nämä käynnit olivat ihan mielenkiintoisia, täytyy käydä joskus toistekin. Hienoja kohteita, joihin kannattaa tutustua jos vain kiinnostusta löytyy.

E. A.

Runotyöpaja

Karhulan Klubitalolla järjestettiin runotyöpaja maanantaina 20.5.2024 ilta-aukiolon aikaan. Osallistujat antoivat sanoja tai lauseita käytettäviksi ja järjestäjä, kirjailija ja kirjoittajaohjaaja Henna Mäkelin, kirjoitti niistä runoja. Näitä saimme aikaan kolme kappaletta ja palautekin annettiin samalla tavalla. Runot olivat hiukan absurdeja mutta hauskoja ja tarinaa kertovia. Yksi oli esimerkiksi eeppinen runo saappaiden seikkailuista maailmalla. Totesimme, että tällaista voisi harrastaan useamminkin, esimerkiksi kerran vuodessa. Illanviettoon kuuluivat myös pullakahvit. Porukkaa oli paikalla ihan mukavasti ja kaikki saivat kantaa kortensa kekoon. Runopaja oli hienoa ja inspiroivaa toimintaa. Toki voisimme myös itsekin järjestää tätä omin voiminkin. Toimintatapa on aika selkeä: Annetaan tiettyjä aihealueita ja niihin liittyen kerätään aineistoa, josta runot rakennetaan. Kivaa oli.

E. A.

se ei lennä, ui ei liitele tai ratsasta paitsi sammakko-skorpioni-tarinassa

se ei hiihdä, ei luistele eikä autoile panssarivaunulla, skootterilla eikä taksilla

se ei ole keltainen, ei näytä pehmeältä se ei ole nisäkäs, ei lintu eikä kala ei karvainen, ei näytä kasvilta, ei kengältä se ei näytä lempeältä, värikkäältä eikä vaarattomalta

sillä on sakset ja pistin

se liikkuu hämähäkkimäisesti, kipittää oksiin se hyppelee, pyörii ympyrää, ratsastaa laukkakisoissa se näyttää kieltä, pistää hähähää haistattaa pitkät

se on skorpioni

Nukke ja muita kauhutarinoita

Algernon Blackwoodin Nukke ja muita kauhutarinoita sisältää hyviä tarinoita mutta suomennoksen toimitustyössä on hutiloitu. Osassa tekstejä esiintyy irtonaisia kirjaimia ja joissakin sanoissa on häiritseviä painovirheitä, jopa suoranaisia asiavirheitäkin esiintyy, kun puhutaan yhdestä henkilöstä toisena. Pisimmissä tarinoissa esiintyy myös jonkinlaista puuroutumista, kun taas lyhyemmät tekstit ovat parempia. Mutta näistä häiritsevistä virheistä huolimatta novellikokoelma oli hyvä sisällöltään.

Nimitarina Nukke ja tarina nimeltään Toinen siipi olivat ehkä parhaimmat kokoelmassa, joka on ensimmäinen Blackwood-suomennos. Tarinoiden tunnelmat olivat ihan mielenkiintoisia, vaikka ne onkin kirjoitettu aikoja siten. Kirjan nimi oli kirjoitettu aivan hirveällä fontilla, mutta kuva oli hyvin vaikuttava. Tämä on aika tavallista Oppian-kustantamon tyyliä.

E. A.

Kiitäjän kuolema ja muita esseitä

Helsinki : Oppian, 2023. Algernon Blackwood ; suomentanut ja toimittanut Jari Penttilä

Virginia Woolfin esseekokoelma Kiitäjän kuolema ja muita esseitä sisältää 66 esseetä erilaisista aiheista, kuten kirjallisuudesta, taiteesta, naisen asemasta, matkustamisesta ja monesta muusta asiasta.

Tartuin tähän kokoelmaan, koska halusin perehtyä esseistiikkaan ja siihen miten sitä kirjoitetaan. Osasyynä oli myös Uusi suomalainen essee – kirjoituskilpailu, joka alkoi tuossa aiemmin syksyllä 2023. Katsoin kyseisen teoksen sisällysluetteloa ja sieltä löytyi muutama kiintoisa essee. Niitä sitten luin ja törmäsin muutamaan muuhunkin, kaikkia en tosin lukenut vaan ehkä kymmenen yli kuudestakymmenestä. Parhaimmat olivat mielestäni esseet Kuinka kirjaa luetaan ja Tunteja kirjastossa, niissä oli selkeää ja vangitsevaa ilmaisua sekä kiehtovia kuvauksia. Kauhuromantiikkaa käsitelleen esseen perusteella Woolf ei ilmeisesti oikein arvostanut tätä kertomusperinnettä. Lisäksi hän käsitteli modernia esseetä ja modernia kirjallisuutta samannimisissä esseissä. Eräs sattumalta lukemani essee oli nimeltään Kirkkoja ja katedraaleja, joka käsitteli meluisia vainajia. Ei huolta, kyseessä ei ole kauhutarina! Asia liittyy hautapatsaisiin tietyssä paikassa ja hiljaisuuteen toisessa paikassa. Lisätietoja tästä hämärästä ilmaisusta saa kun lukee kyseisen tekstin. Tässä voisi ehkä mainita, että esseekokoelman on suomentanut Jaana Kapari-Jatta, joka on kääntänyt myös J. K. Rowlingin ja E. A. Poen tekstejä.

E. A.

Helsinki : Teos, 2013 (Juva : Bookwell)

Virginia Woolf ; suomentanut Jaana Kapari-Jatta

mainos

Olen 30-vuotias Tytsy joka tykkää kirjoittaa mielellään. Siksi aloitin tässä tämän blogin, jossa aion purkaa mietteitä elämäntaparemontista, muusta kirjoittamisesta. Toivoisin saavani paljon lukijoita ja kommentoijia :)

Kesäkauden avajaiset

Klubitalomme vietti perinteisiä Kesäkauden avajaisia Mansikkalahdessa perjantaina 31.5.2024. Ohjelmassa oli grillausta ja syömistä, pihapelejä ja rentoa oleilua. Tarjolla oli siis makkaraa, ruokaisaa perunasalaattia, kahvia ja teetä, pullaa, sekä mehua ja vettä. Avajaisissa pelattiin myös sulkapalloa ja mölkkyä ja petanquekin oli mukana. Sää oli hieno, ruoka hyvää ja yhdessäolo mukavaa. Shakkilautaa ja pelikortteja jäin hiukan kaipaamaan ja patonkikin olisi olut kiva lisä, mutta kaiken kaikkiaan oli siellä oikein mukavaa. Päivä soljui oikein mukavasti ja seura oli hyvää. Mansikkalahdessa oli tuolloin monia muitakin kävijöitä. Näin ollen on kesäkautemme nyt virallisesti aloitettu.

E. A.

Ruokafestivaali ja Kohtaamisten keittiö

Torstaina 16.5.2024 Klubitalomme kävi ruokafestivaaleilla Kotkan kauppatorilla. Oletin, että tapahtuma olisi ollut suurempi, mutta oli siellä silti runsaasti ruokakojuja.

Hinnat olivat itselleni liian korkeita, mukaan olisi pitänyt varata ainakin 20 €. Eräs löysi komean uuniperuna-annoksen ja churroja ja joku taisi löytää runsaan hampurilaisen. Pari muuta maisteli pehmiksiä.

Olimme saanet tiedon, että Kohtaamisten keittiössä Toivo Pekkasen koululla, Kymenlaaksonkadun ja Ruotsinsalmenkadun kulmauksessa, esiintyisi erään harjoittelijamme opiskelijakollega tuona samana päivänä klo 15:00, joten suuntasimme ruokafestareiden jälkeen sinne. Pelasimme biljardia esitystä odottaessamme ja osa kävi syömässä siellä. Ruoka ja esitys olivat hyviä. Päivä oli aikalailla onnistunut.

Kohtaamisten keittiössä tarjoilu alkaa tiistaisin ja torstaisin klo 12:30, mutta sinne on ilmoittauduttava etukäteen, jos on tulossa keittiötiimiin, joka aloittaa klo 10:00. Kohtaamisten keittiön taustalla on järjestö nimeltään Raittiuden Ystävät ry.

E. A.

Kalevalan päivä Merikeskus Vellamossa

Keskiviikkona 28.2.2024 vietettiin Kalevalan päivää Merikeskus Vellamon venehallissa klo 18-19. Ohjelmassa oli Miehikkäläläistä pelimannimusiikkia, kolmen tanssin kansantanssiesitys ”Kurjenmiekka kukkii” ja otteita värssyvihkoista, joita harrastettiin 1800-luvulta 1950-luvulle saakka. Ohjelmasta vastasivat EteläKymenlaakson Kalevalaiset naiset ry, Kotkan Kansantanssijat ry, Teatteriryhmä Kimara ja Kymenlaakson museo, sekä kansanmusiikkiyhtye, jonka nimi valitettavasti on jo ehtinyt unohtua. Tapahtumaan oli vapaa pääsy, kuten myös Vellamon näyttelyihin aina klo 17-20 keskiviikkoisin.

Kansanmusiikkia Miehikkälästä soitti yhtye, jonka päähahmona toimii ilmeisesti arkistoja penkonut musiikin maisteri, nimiä en nyt enää muista. Hän kertoi, että idea kyseisen perinteen tallentamiseen lähti siitä, että Googlesta voisi hakusanalla ”Musiikkia Miehikkälästä” löytää aineistoa. Tämä ei ihan vielä ole toteutunut.

Musiikki oli hyvää ja jalan alle menevää, välillä hiukan haikeaakin. Kansantanssi oli esteettistä, ja tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun näin kansantanssia livenä, oli hienoa. Panin tosin merkille, että ilmeisesti kansantanssiyhdistyksessä on jonkinlainen pula miehistä, eivätkö nämä siis tykkää tanssia, vai kuinka? Harrastajien ikähaarukaksi tosin kerrottiin 20-80 vuotta. Näytti tosin siltä, että tanssijat olisivat ehkä kaivanneet lisää tilaa.

Tuon juhlatapahtuman lisäksi kävin katsomassa Vellamon vaihtuvia näyttelyitä.

Näyttelytila Ruumassa alakerrassa oli valokuvia Havaijilta vuodelta 2009, kuvaaja oli nimeltään Timo J. Grönlund. Isommassa salissa yläkerran näyttelytiloissa oli abstrakteja keraamisia veistoksia meriaiheista, taiteilija oli Johanna Rytkölä, joka on ollut esillä myös kansainvälisesti. Veistokset olivat hienoja ja mielenkiintoisia.

Lisäksi näyttelytilojen keskeltä löytyi valokuvanäyttely Studio Leistin tuotannosta. Kyseessä on vanhaan Kotkaan liittyvä valokuvastudio, jonka kuvaaja käytti kuvanmuokkausta jo 1950- ja 1960-luvuilla ja osallistui moniin kansallisiin ja kansainvälisiin valokuvauskilpailuihin ja palkittiinkin monissa niistä.

Viimeisimmästä Merikeskus Vellamon käynnistäni oli jo ehtinyt kulua jonkin verran aikaa, joten oli oikein mukavaa taas käydä siellä pitkähkön tauon jälkeen. En tiedä miksi näin pitkään kesti, ehkä on ollut muita kiireitä, mutta Vellamossa on aina kiinnostavaa käydä, varsinkin vaihtuvissa näyttelyissä, ja kerran viikossa ilmaiseksi. Ehkä seuraavaksi voisi yrittää käydä Akvaariotalo Maretariumissa. Sinnekin pääsisi maksutta Kaiku-kortilla, kuten myös teatteriin ja konsertteihin sekä urheilutapahtumiin. Galleria Uusikuvassakin meinasin käydä, mutta se oli tuolloin keskiviikkona jostakin syystä kiinni. Toisaalta sinne on aina ilmainen sisäänpääsy.

E. A.

Maretarium

Lauantaina 16.3.2024 kävin taas pitkästä aikaa Akvaariotalo Maretariumissa Kotkassa. Ajatus lähti siellä sillä hetkellä olleesta vaihtuvasta näyttelystä Vedenneidot, ja samalla tuli sitten kierrettyä koko talo kaloja katsellen. Sisään pääsin ilmaiseksi Kaiku-kortilla.

Vedenneidot valokuvanäyttely oli Ilkka Keskisen tuotantoa ja se oli nähtävissä 28.4.2024 saakka. Valokuvissa on kuvattu malleja veden alla, pääasiassa uimaaltaassa. Mallit ovat tanssijoita ja uimareita. Näyttely loi mielleyhtymiä mytologiasta, hukkumisesta ja kuolemasta, joten joitakin kuvat saattaisivat jopa ahdistaa. Pääasiassa ne olivat kuitenkin kauniita ja esteettisiä.

Kalat taas ovat Maretariumin varsinainen esittelykohde. Aulassa on karppien muodostama vastaanottokomitea ja ne ikään kuin tervehtivät tulijaa altaastaan, uteliaita kuin ovat, kuten itse asiassa kaikki kalat. Maretariumista löytyvät kaikki Suomessa esiintyvät kalalajit ja siellä on myös esillä muutamia vieraslajeja, haitallisiakin.

Tämä oli itse asiassa ensimmäinen kerta, kun totesin, että kalat ovat oikeastaan hyvinkin sympaattisia otuksia. Maretariumissa voi katsella kaloja, mutta samalla ne katsovat katsojaa takaisin. Se on itse asiassa aika mielenkiintoista. Akvaariotalossa on myös kissojen ja koirien päiviä, yleensä ennen vuosihuoltoa ja -siivousta ja tällöin kohtaavat nelijalkaiset ja eväkkäät toisensa. Päivittäin Maretariumissa on myös näytöksiä, kuten sukeltaja ruokkimassa kaloja, sekä aulan vesiputouksen käynnistäminen. Meriteatterissa esitetään myös aiheisiin liityviä elokuvia määräajoin, useimmiten noin kaksi kertaa päivässä.

Mikäli Maretariumissa on rauhallista, eikä kävijöitä ole juuri sillä hetkellä paljoa, siellä pystyy ihmeellisesti rauhoittumaan. Kalat uivat altaissaan ja vesi heijastelee seinillä, on hiukan hämärää ja vesi solisee. Se on kokemus jo sinänsä. Lisäksi pääsylippu on voimassa koko päivän, joten välillä voi käydä viereisessä kahvilassa ja palata taas kalojen pariin. Tosin Akvaariotalo Maretarium on päivittäin avoinna vain 10:00-17:00 ja kerran viikossa 12:00-19:00. Käyntiin pitää varata vähintään kaksi tuntia aikaa, jos aikoo kaikki paikat koluta. Yleisölle avoimia tiloja on kahdessa kerroksessa ja löytyypä sieltä myös Wifi-verkko. Maretarium on kieltämättä mielenkiintoinen paikka.

E. A.

Kotkan kaupunginkirjaston Aikuisten lautapelikerho

Kotkan kaupunginkirjastolla on jo jonkin aikaa pyörinyt Aikuisten lautapelikerho maanantaisin klo 16:30–20:00. Pelattavina on ollut pääasiassa uusia lautapelejä, jotka ovat haastavampia mutta myös mielenkiintoisempia kuin tavanomaiset lautapelit. Tämä tarkoittaa, ettei siellä pelata Kimbleä, Monopolya tms. vaan aivan toisenlaisia pelejä.

Osa on periaatteessa korttipelejä tai niitä pelataan korttien muodostamalla pelilaudalla. Lisäksi on ollut rakennus- ja resurssipelejä sekä työläistenasettelupelejä. Esim. Catania ja Carcassonnea on siellä pelattu. Osallistujat ovat olleet eri-ikäisiä aikuisia, joita yhdistää kiinnostus erilaisiin lautapeleihin. Vetäjiä on kaksi ja enimmillään paikalla on ollut liki 20 osallistujaa.

Tähän lautapelikerhoon saa tuoda omia pelejä ja pelikavereita ja osa peleistä lainataan kirjaston valikoimasta. Kiinnostus asiaan ja uuden oppiminen riittävät osallistumiseen. Säännöt selitetään, mikäli niitä ei vielä osaa ja pelikavereita löytyy mukavasti. Porukka on asiallista ja vakituiset kävijät osaavat jo useita pelejä pelata, ryhmähenki on hyvä.

Olen itse ollut tässä porukassa alusta alkaen ja ollut hyvin tyytyväinen jokaiseen kokoontumiskertaan. Aina on ollut tarjolla jotakin mielenkiintoista pelattavaa ja olen tutustunut uusiin peleihin. Tosin jotkin pelit ovat olleet englanninkielisiä ja vaikka kyseistä kieltä osaankin, on välillä ollut hiukan ongelmia pelistä suoriutumisesta. Mutta siitä huolimatta on peli saatu loppuun, tosin välillä aika on tullut vastaan ja joskus on koko ilta pelattu yhtä pitkää peliä, mikä sinänsä on itse asiassa aika kiinnostavaa ja mielenkiintoista.

Syksyllä Klubitalollammekin alkaa mahdollisesti oma Lauta- ja korttipeliryhmänsä vertsikkavetoisesti. Tervetuloa mahdollisesti sinnekin, jos on intoa!

E. A.

Kotkan Postimerkkikerhon 80-vuotisjuhlanäyttely

Kotkan Postimerkkikerho täytti 80 vuotta alkuvuodesta 2024, joten se piti näyttelyn Kotkan Kaupunginkirjastolla tämän kunniaksi.

Esillä oli vain pieni osa Postimerkkikerhon laajasta kokoelmasta, mutta silti nähtävää oli paljon. Aiheita olivat Disney, junat, lentokoneet, kansallispuvut ja Suomen Tasavalta, vain muutamia mainitakseni.

Kävin näyttelyssä aika loppumetreillä, vaikka se oli ollut esillä maanantaista 26.2. lähtien, mutta loppui jo lauantaina 2.3. Kävin siellä vielä perjantaina 1.3. tutkimassa tarkemmin esillä olevia kokoelmia. Lyhyellä ensimmäisellä kierroksella totesin näyttelyn olevan hyvin kiinnostava ja sain myös aika hyvän esittelyn kyseisestä näyttelystä.

Toisella kierroksella tutustuinkin näyttelyyn sitten hyvin huolellisesti. Kävin kaikki kohteet suhteellisen tarkasti lävitse, ja huomasin Disney-merkkien vitsitkin paremmin. Historialliset kohteet olivat kiinnostavia. Siellä oli Kotkaan liittyviä kohteita Ruotsinsalmen ajoilta viimeisimpiin pieniin postitoimistoihin tällä alueella. Eräs vaatimattoman oloinen Ruotsisalmen aikainen kohde osoittautui useamman tuhannen euron arvoiseksi harvinaisuutensa vuoksi. Näitä kohteita on tiettävästi vain Kotkan Postimerkkikerholla ja Kymenlaakson museolla. Helmiäkin siis löytyi.

Kotkan Postimerkkikerho kokoontuu vuoroviikoin Kotkan pääkirjastolla ja Kumppanuustalo Viikarissa ja sinne saa tulla tutustumaan toimintaan. Kerho toivoisi lisää jäseniä toimintaansa ja kaikenikäiset ovat tervetulleita. Lisäksi kerhon jäsenet saavat keräilytarvikkeita normaalia edullisemmin. Näyttely itsessään oli hieno.

E. A.

Konsertin kenraaliharjoitus

Eräs porukkamme oli saanut kutsun Karhulan lukion hyväntekeväisyyskonsertin kenraaliharjoitukseen tiistaina 9.4.2024 klo 15:00 Kulttuuritalo Kyminsuuhun Karhulaan. Harjoitus alkoi vasta puoli tuntia ilmoitettua myöhemmin, sillä kaikki ei aluksi aivan toiminut halutulla tavalla, vaikka kyseessä oli jo kenraaliharjoitus. Varsinainen esitys oli sitten samana päivänä klo 19:00. Eipä tuo kuitenkaan haitannut. Harjoituksia oli oikein hauskaa seurata. Itselläni oli kivaa koko ajan, kun katselin järjestelyjä ja säätämistä. Milloin ei mikrofoni toiminut, milloin oli e-duuri hukassa yms. hauskaa. Jouduttiinpa jopa hakemaan sähköpiano paikalle kun flyygelissä oli jotakin häiriötä.

Konsertin teemoja olivat ihmisyys, sodanvastaisuus ja luonnonsuojelu. Kappaleet olivat suomenkielisiä tai suomennoksia, tosin lopussa esitettiin englanninkielinen musiikikappale We Are The World, mikäli se nyt oli sen niminen, nimi kun meni vähän ohi, samoin kuin osa esiintyjien nimistä. Mutta paikallinen muusikko Teemu Seppälä toimi seremoniamestarina ja hääräsi vähän kaikkialla, mikä sekin oli kiehtovaa seurattavaa. Harjoitukset olivat jo kiva show sinänsä.

Laulajilla oli todella hyviä ääniä ja soittaminen varmanpuoleista. Esiintyjät paneutuivat asiaansa. Eräs hauska hetki oli siinä kun kaikille ei löytynyt laulun sanoja, joten näppärästi otettiin kuva tai mentiin nettiin ja alettiin laulaa älypuhelimen näytöltä. Eräillä sitten on hyvä näkö…

Tämä taisi olla myös ensimmäinen kerta, kun kävin Kulttuuritalo Kyminsuussa. Jostakin kuulin, että kyseessä on vanha elokuvateatteri. Nykyään se on nimensä mukaisesti kulttuuritalo, missä esitetään konsertteja ja teatteria.

E. A.

Konsertti

Kävin klassisen musiikin konsertissa Kotkan konserttitalolla keskiviikkona 24.4.2024 klo 18:00. Ilmaiskonsertin tarjosi Kymi Sinfonietta ja se liittyi kyseisen orkesterin yleisötyöprojektiin, jossa orkesteri jalkautuu kuulijoiden pariin. Konsertissa oli tarjolla Bachia soolona. Ensimmäisenä esiintyi Jarkko Launonen, joka esitti Soolosellosarjan ja esitys kesti noin puoli tuntia. Toisena esiintyi Stevan Stretenović, joka soitti Viulusonaatin ja esitys kesti noin viisitoista minuuttia. Konsertti oli siis pienimuotoinen noin 45 minuutin mittainen kokonaisuus. Sellisti muuten nappasi yhdet ylimääräiset aplodit. Saattoi olla, että soiton välinen tauko venähti hiukan liian pitkäksi. Tästä hauskasta sattumasta huolimatta konsertti oli hyvä. Valaistus oli vahvasti sinisävyinen. Kuuntelijoita oli jonkin verran, mutta suuri osa salista oli tyhjillään. Seuraavan ilmaiskonsertin Kymi Sinfonietta tarjosi ke 29.5.2024 klo 18:00 Merikeskus Vellamossa.

E. A.

Aisti! Rentoutumiskonsertti

Karhulan Klubitalolle oli varattu viisi paikkaa Aisti! Rentoutumiskonserttiin perjantaina 24.5.2024 klo 13:00. Noin tunnin kestänyt tapahtuma oli Kotkan konserttitalolla ja Kymi Sinfoniettan ja Mieli ry:n järjestämä.

Tämä oli ehkä hiukan erilainen tapa kuunnella klassista musiikkia. Ei istua pönötetty tuoleilla, vaan maattiin makuualustoilla ja kuunneltiin silmät kiinni elävää musiikkia. Toki tällaista voi harrastaa myös kotonaan, vaikkei silloin useimmiten olekaan elävää musiikkia tarjolla.

Musiikki koostui Mozartin, Bachin, Vivaldin ja Byrdin teoksista. Käytössä olivat viulut, klarinetit, fagotit ja flyygeli, saattoi olla myös oboe. Valitettavasti en itse tunnista kaikkia mahdollisia soittimia, mutta tuossa oli muutamia. Tapahtumaan kuului myös muutama vapaaehtoinen harjoitus, joista aktiivisin taisi olla väriliiduilla piirtäminen paperille silmät kiinni musiikin mukaan. Tätä jatkettiin silmät auki toisen kappaleen tahdissa, jolloin sai kuvaa koristella haluamallaan tavalla. Lopuksi teokselle annettiin nimi ja siitä keskusteltiin hieman vieruskaverin kanssa. Teokset olivat itse asiassa aika hienoja. Lisäksi musiikin annettiin kaikessa rauhassa muodostaa erilaisia mielikuvia ja tunnelmia itselle. Välissä oli pieni verryttely ja lopuksi sai antaa palautetta tapahtumasta. Olen tyytyväinen siitä, että lähdin tuohon tapahtumaan osallistumaan. Tämä oli sellainen pieni hengähdystauko arjen vastapainoksi. Tällaisia juttuja voisi olla enemmänkin.

E. A.

Galleria Uusikuvan näyttelyitä

Perjantaina 26.4.2024 lähdimme Klubitalolta iltapäivällä katsomaan paria näyttelyä Galleria Uusikuvaan. Tarjolla oli parisuhteisiin ja seurusteluun liittyviä valokuvia suomalaiselta valokuvaajalta, sekä veistoksia japanilaiselta, Suomessa asuvalta kuvanveistäjältä. Itseäni kyseiset valokuvat eivät juuri puhutelleet, tai sitten en katsonut niitä riittävästi. Veistokset taas olivat oikein hienoja, varsinkin lasista ja marmorista veistetyt pienikokoiset kissapedot ja susi. Isommat veistokset olivat puusta tehtyjä ja tietyllä tavalla käsiteltyjä. Hieno näyttelypari. Perjantaina 10.5. Kävimme taas samassa galleriassa. Tällä kertaa näytillä oli neljän taiteilijan yhteisnäyttely. Nämä olivat sukua keskenään, kaksi äitiä sekä kaksi tytärtä ja ilmeisesti yksi sisar. Teokset olivat kollaaseja ja oli siellä yksi videoinstallaatiokin. Lisäksi eräiden teosten materiaaleina oli käytetty juuria ja kangasta. Myös erilaisia taidevaatteita oli esillä. Itseäni miellyttivät eräät kollaasit, sekä muutama kosminen teos, joissa oli hyödynnetty ilmeisesti valokuvausta ja filmiä.

E. A.

Kesäleiri Niinlahdessa 2024

Klubitalomme leireili heinäkuun ensimmäisellä viikolla (1.7.–5.7.2024) Niinlahdessa. Jäsenistä koostunut leiritoimikunta oli pitkin kevättä kokoontunut ja suunnitellut ohjelmaa sekä ruokailuja ja ohjaajille esiteltiin tulokset.

Leiriohjelmassa oli kolme maksutonta ruokailua päivässä, pihapelejä, geokätköilyä, lautapelejä sekä saunomista ja uimista, unohtamatta grillausta. Yhtenä päivänä kävimme Santalahdessa pelaamassa minigolfia ja teimme siellä muutakin mukavaa.

Ruokahuolto, tiskaus ja saunan lämmitys suoritettiin omatoimisesti, joten kaikki osallistuivat vuorollaan kaikkeen, myös puiden pilkkomiseen ja sytykkeiden vuolemiseen.

Ohjaajat ja osa jäsenistä teki tarvittavat hankinnat ja loppusiivoukseen osallistuivat kaikki. Osa yöpyi koko viikon leirillä ja osa kulki kodin ja leirin väliä, yöpyen kotonaan. Tarvittavista kuljetuksista tehtiin omaa yhteenvetoa ja ne sujuivat hyvin.

Leiri sujui kokonaisuudessaan hyvin. Tapaturmilta vältyttiin, vaikka joillakin oli jonkinlaisia vatsaongelmia, muttei ilmeisesti mitään vakavaa, liikaa tilattua pikaruokaa ja omat eväät saattoivat olla syynä. Mutta muutoin meni hyvin. Tuumimme yhdessä, että tästä voisi tulla uusi perinne Klubitalollemme, mikäli vain varat antavat myöten. Ajatus sai kannatusta kaikilta osallistujilta.

Hyvin varustettu Niinlahden mökkeilypaikka on kaikille kaupunkilaisille tarkoitettu ja tilattavissa käyttöön maksua vastaan. Se sijaitsee keskellä korpea, meren rannalla, mutta on lähellä Kotkan keskustaa ja Santalahden leirintäalue on sitä lähellä.

E. A.

Django-festivaali 2024

Kotkan Meritornin ja siten myös Klubitalomme sisäpihalla tarjottiin Djangofestivaaliin liittyvä ilmaiskonsertti tarjoiluineen tiistaina 9.7.2024.

Neljä soittajaa esitti mustalaisjazzia 45 minuutin ajan ja esitys sisälsi tavallisuudesta poiketen myös yhden lauluesityksen. Lisäksi esitettiin kysymys siitä, että mistä elokuvasta eräs tietty musiikkikappale oli, eräänlainen tietovisa siis. Vastaus kyllä annettiin myöhemmin.

Klubitalomme oli hankkinut perkolaattorin ja sitä testattiin ensimmäisen kerran tuolloin. Kahvi onnistui hyvin ja muutkin tarjoilut olivat hyvät. Yleisöä oli ihan mukavasti, vaikka muutama tuoli jäikin tyhjäksi. Sää suosi, oli aurinkoista ja pientä tuulta.

Django-porukka esiintyi ilmaiseksi hyväntekeväisyyden nimissä ja Klubitalomme siis järjesti yleisölle ilmaiset tarjoilut. Tuo iltapäivä oli hyvin onnistunut.

E. A.

Chez Django Chez Perkolator

Kotka-päivä 2024

Tiistaina 16.7.2024 vietettiin Kotka-päivää, joka poikkeuksellisesti oli heinäkuussa, koska Kotkan kaupunki täytti tasavuosia, 145 vuotta kaupungin perustamisesta. Tavallisesti Kotka-päivää vietetään jo toukokuussa. Kotka sai kaupungin tapulioikeudet 16.7.1879 keisarillisella asetuksella.

Ohjelman kohokohtana oli Kotka-palkinnon jakaminen. Tämänvuotisen palkinnon sai kirjailija, muusikko ja harmonikkataiteilija Mika Huusari, jonka upeasta musisoinnista ja valoisasta persoonasta olemme päässeet nauttimaan myös lukuisissa Kakspyn tapahtumissa. Klubitalo onnittelee!

E. A.