Page 1

Arkistolaitoksen asiakaslehti 1/2012

sivu 6 Saamelaisarkisto avasi ovensa Inarissa

sivu 10 Uusi Kouvola kokosi arkistonsa yhteen

sivu 14 Kotikasvatusyhdistys toi 채itienp채iv채n Suomeen


2

akti 1/2012

akti

akti 1/2012

1/2012

Julkaisija Arkistolaitos Osoite Kansallisarkisto PL 258 00171 Helsinki

Pääkirjoitus

Sisältö 3 4

3

Muutoksiin liittyy sekä surutyötä että mahdollisuuksia, todetaan pääkirjoituksessa. Lyhyet

Muutoksia ja mahdollisuuksia

6

Uusi Saamelaisarkisto keskittyy saamelaistutkimuksen

8

Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeessa mukana

kamiehiltä muuttui niin vastuualue, esimies, toimipaikka kuin

olevat arkistot perustivat yhteistyöverkoston.

nimikekin. Hiljaista ei ole ollut muuallakaan julkishallinnossa:

9

edistämiseen ja tukemiseen.

Arkistolaitoksessa viimeiset kuukaudet ovat olleet venymisen ja sopeutumisen aikaa. Organisaatio uudistui, ja joiltakin vir-

Lehden taitto Mainostoimisto HINKU

kuntauudistusta viedään eteenpäin kovaa vauhtia, ja kaikkien Painopaikka Kopijyvä Oy

AHAA-hankkeessa luodaan arkistojen uudenlainen ja yh-

ministeriöidenkin yhdistämistä mietitään.

teinen hakemistopalvelu. Muutoksessa tunteet vellovat äärilaidasta toiseen: menetyk-

Kotisivu www.arkisto.fi

10

Uuteen Kouvolan kaupunginarkistoon keskitettiin kuuden

sestä epäilykseen, vastahangasta huolestuneisuuteen, oival-

vanhan kunnan arkistot.

luksesta ymmärrykseen ja lopulta sitoutumiseen. Viilipyttynä muutoksessa pysyy vain harva, mikä on hyväkin asia. Kun

Tilaukset ja palaute akti@narc.fi

12

Marianne Tallberg on hankkinut Kansallisarkistoon vuosi-

muutos herättää tunteita, on sillä myös merkitystä.

kymmenten ajan hoitotyön yksityisarkistoja. Sopeutumista muutokseen voi auttaa se, että totuttautuu aja-

ISSN 1798-2065 Päätoimittaja Heidi Mustajoki, Kansallisarkisto Toimituskunta yksikönjohtaja Juhani Tikkanen, Kansallisarkisto yksikönjohtaja Marja Pohjola, Kansallisarkisto

14

Suomen Vanhempainliiton arkistosta selviää, että äitien-

16

päivä tuotiin Suomeen alun perin Yhdysvalloista.

Toimitussihteeri Minna Nurro, Viestintätoimisto Lumitähti minna.nurro@pp.inet.fi

vain harva tekee samaa työtä koko uraansa. Sitä enemmän tarvitaan kuitenkin koulutusta ja laajaa osaamista, jotta uusiin

Kansallisarkisto osallistui Italian valtion 150-vuotisjuhlalli-

puikkoihin pääsee näppärämmin käsiksi.

suuksiin kokoamalla asiakirjanäyttelyn Villa Lanteen. Muutos merkitsee yleensä jostakin luopumista. Surutyön

17

Julkiselle hallinnolle laaditaan yhteinen metatietopalvelu, jonka esiselvitys on parhaillaan käynnissä.

jälkeen muutoksessa voi nähdä myös mahdollisuuksia. Niitä voivat olla vaikkapa mielekkäämpi työ, uudet työkaverit tai sujuvampi arki.

tutkija Pertti Vuorinen, Kansallisarkisto johtaja Päivi Hirvonen, Jyväskylän maakunta-arkisto

tukseen työnkuvan mahdollisesta muuttumisesta. Nykyään

18

Asumisen ja elinkeinojen historia on tallentunut voudintileihin, veroluetteloihin ja karttoihin.

Tässä lehdessä kerromme yhdestä muutoksesta, joka toi mukanaan myös mahdollisuuksia. Kouvolan kuntaliitoksen tulok-

20 21

Arkistouralla: arkistopäällikkö Tuula Koivisto, Pirkanmaan

sena eri kuntien arkistoille rakennettiin uusi tila, jossa arkistot

sairaanhoitopiiri

ja myös työntekijät viihtyvät. Hanke palkittiin viime vuoden arkistotekona.

Arkistolöytöjä

22

|

Käsitätkö? Aiheena on myös muutoksen tekeminen yhdessä. Arkisto-

Tasan 200 vuotta sitten Tukholmasta siirrettiin Turkuun

laitoksen vetämänä on käynnistynyt hanke, jossa arkistoil-

merkittävä määrä asiakirjoja, ja arkistolaitos sai alkunsa.

le luodaan uusi yhteinen hakemistopalvelu AHAA. Se tulee muuttamaan melkoisesti arkistojen arkea, sillä palvelua varten kehitetään uusi malli arkistojen kuvailuun. Mukana on monia

Kannen kuva

osapuolia ja eri alojen ammattilaisia. Seuraamme hankkeen

Ulla Isotalo

etenemistä varmasti tulevissakin lehdissä.

Saamelaisten uusi kulttuurikeskus Sajos avautui vuoden alussa Inarissa. Pääkirjoituksen kuva Kati Molin, Rodeo

Uusien ideoiden ja mahdollisuuksien kevättä toivottaen

Heidi Mustajoki, päätoimittaja


4

akti 1/2012

akti 1/2012

Uudet verkkopalvelut pian kaikkien ulottuvilla

Lyhyet

retään ja millaisia määritelmiä sille on aikaisemmin annettu. Tämän lisäksi sanasto sisältää suosituksia termien käytöstä.

Tutkijasalipalvelut kotikoneelle tuovan Astia-järjestelmän

Sanasto keskittyy termeihin, joiden merkityksen ja suhteen muihin

pilotointi käynnistyi maaliskuussa. Projektin tulokset ovat

terminologiaan on todettu vaativan analysointia ja kuvausta. Sanaston

olleet lupaavia ja järjestelmän virallinen käyttöönotto lähestyy.

5

ulkopuolelle on jätetty tiedonhallinnan yhteiset termit, joiden merkitys on määritelty muissa sanastoissa yhteisesti ymmärretyllä tavalla.

Kyseessä on sähköinen palvelu, jossa asiakas tunnistautuu ver-

Opetusministeri vierailulla Kansallisarkisto sai helmikuussa arvovaltaisia vieraita, kun

kon yli. Se mahdollistaa asiakirjatilaukset ja kaukolainat, käyttö-

Sanastowiki on koottu useiden toimialojen arkistoammattilaisten

lupahakemukset sekä asiakirjajäljenne- ja selvitystilausten teke-

yhteistyönä.

misen ajasta ja paikasta riippumatta. Palvelun käyttö edellyttää tutkijalta rekisteröitymistä henkilökohtaisilla pankkitunnuksilla tai

opetusministeri Jukka Gustafsson seurueineen kävi tutustumassa arkiston toimintaan.

Löydät sanastowikin osoitteesta wiki.narc.fi/sanasto.

Haka-tunnuksilla. Ohjeet löytyvät verkkopalvelusta. ”Hankkeen ensimmäisen vaiheen asiakastestaus aloitettiin maaliskuussa. Vaikka kyse on ollut pilotoinnista, ovat asiakkaat voineet

Puolustushallinnon aineistojen kuntoa kartoitettu

Pääjohtaja Jussi Nuorteva esitteli vieraille arkistolaitosta ja Mikke-

hakea todellisia käyttölupia ja tilata aineistoja tutkijasaliin suoraan

Kansallisarkisto on ensi kertaa tutkinut puolustushallinnon

lin keskusarkistohanketta. Hän toi vahvasti esiin arkistolaitoksen

kotikoneeltaan”, kertoo Kansallisarkiston tietopalveluista vastaava

arkistojen kuntoa. Ensisijaisena tarkoituksena on parantaa

aseman humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kes-

kehittämispäällikkö Mikko Karjalainen.

aineiston säilymistä puuttumalla riskitekijöihin sekä priorisoida huonokuntoista aineistoa tekniseen konservointiin, mikrokuvaukseen ja

keisenä toimijana. Aineistojen siirtosykliä ja seulontatavoitteita arvioidaan uudelleen ja uusia hankkeita kohdennetaan sähköisen säi-

Pilotoinnin toisessa vaiheessa toukokuussa 2012 testataan asia-

digitointiin. Tutkimus oli osa arkistolaitoksen paperiaineistojen kunto-

lyttämisen järjestelmien kansainväliseen auditointiin ja sertifiointiin.

kirjajäljenteiden ja selvitysten sähköistä tilaamista. Linkki verk-

kartoitusta, joka on kooltaan yksi maailman laajimmista.

kopalveluun julkaistaan arkistolaitoksen kotisivuilla osoitteessa Arkistoneuvos Jaana Kilkki kuvasi puheenvuorossaan valtionapuar-

www.arkisto.fi.

tavoitteiden toteutumista. Arkistosektorin palvelutoimintaa kehitetään arkistojen yhteisessä AHAA-hankkeessa.

Vuonna 2011 toteutettu puolustushallinnon aineistojen kuntokartoitus kattoi 1 509 yksikköä. Osa materiaalista oli järjestettyä, osa vuosi-

kistojen asemaa ja tehtäviä sekä niitä koskevan hallitusohjelman

Seulontakollegio aloittaa työnsä

kymmenten takaisia narulla sidottuja paperikääröjä ja laatikoita. Konservaattori Anna Rajainmaa osallistui aineiston kuntokartoitukseen.

Arkistolaitos on perustanut kollegion asiakirjojen seulonArkistolaitoksen asemaa kuntien tietoarkkitehtuurissa ja pysyvän

taa varten. Sen tehtävänä on kehittää erityisesti sähköisen

”Osa materiaalista oli huonossa kunnossa, haurasta, repeytynyttä ja

säilyttämisen kehittämisessä käsitteli puheenvuorossaan tutkimus-

asiakirjatiedon seulonnan periaatteita ja kriteereitä. Tavoitteena on

likaista. Paperin kunnon ja kuitunäytteiden perusteella on voitu tehdä

johtaja Päivi Happonen. Tärkeänä pidettiin, että VAPA- ja SÄHKE-

tarjota monipuolista lähdeaineistoa tieteen ja tutkimuksen edus-

päätelmiä aineiston kestävyydestä ja säilyvyydestä tulevaisuudessa”,

normit tulevat osaksi julkishallinnon kokonaisarkkitehtuuria. Ar-

tajille myös seulonnan jälkeen.

kertoo Rajainmaa.

Tutkijayhteisön näkemykset otetaan huomioon kriteerejä määri-

Aineistoon mahtui monenlaisia asiakirjoja, mutta myös kirjeitä ja

teltäessä. Yhteistyö tutkijayhteisön kanssa aloitetaan 11.5.2012

valokuva-albumeja. ”Oli hyvin koskettavaa tuntea se voimakas tuki ja

pidettävässä seminaarissa Kansallisarkistossa.

kannustus, jota kotijoukoilta rintamalle oli välitetty”, jatkaa Rajainmaa.

Kansallisarkistossa avattiin 29.3.2012 julistenäyttely ”No-

Seulontakollegiota johtaa tutkimusjohtaja Päivi Happonen. Sih-

Tutkimuksen pohjalta on laadittu erillinen konservoinnin toimenpi-

Nobelin perheen toimintaa Venäjällä selvittänyt professori Arkadi

teerinä toimii kehittämispäällikkö Markku Leppänen. Muita jäse-

deohjelma aineistojen säilyvyyden parantamiseen sekä sähköisesti

Melua. Hän on toiminut muun muassa avaruusalan tutkimukses-

niä ovat maakunta-arkiston johtaja Tytti Voutilainen, yksikönjohtaja

arkistoitavan materiaalin valintaan. Lisäksi parannetaan aineistojen

sa ja johtaa nykyään Humanistica-nimistä kustantamoa Pietarissa.

Juhani Tikkanen, kehittämispäällikkö Mikko Karjalainen ja erikois-

suojaamista ja säilytysolosuhteita sekä minimoidaan säilytykseen ja

tutkija John Strömberg. Kollegion toimikausi on kolmivuotinen.

käyttöön liittyviä riskejä.

kistolain uudistamista koskevan puheenvuoron piti hallintojohtaja Anitta Hämäläinen. Matti Tiisanoja

Ludvig Nobel (1831–1888) oli yksi Nobelin perheen veljeksistä ja kuului aikanaan maailman rikkaimpiin ihmisiin.

Nobelin perheestä näyttely Kansallisarkistossa

belin perhe Venäjän keisarikunnassa”. Näyttelyn on koonnut

Anna-Leena Solhagen

Professori Melua ryhtyi 1980-luvun lopussa tutkimaan Nobelin perheen vaiheita Venäjällä 1830-luvulta vuoden 1917 vallankumouksiin saakka. Aihe oli Neuvostoliiton aikana vaiettu, mutta herät-

Sanastowikillä sanat haltuun

tää nykyään suurta kiinnostusta.

Arkistolaitoksen laatima sanastowiki on otettu käyttöön. Se sisältää asiakirjahallinnan ammattikielen keskeiset termit,

Professori Meluan, Venäjän Helsingissä toimivan Tiede- ja Kult-

niiden määrittelyt ja termien välisten suhteiden kuvaukset. Myös

tuurikeskuksen ja Kansallisarkiston yhteisnäyttely esittää laajasti

erilaiset käännösversiot on huomioitu.

Nobelin toimintaa öljy-, kone- ja aseteollisuudessa unohtamatta humanitaarista ja tieteellistä toimintaa.

Sanastowiki ei ole asiakirjahallinnan normatiivinen sanasto, joka Opetusministeri Jukka Gustafsson tutustui arkistolaitoksen toimintaan helmikuisella vierailulla.

määrittelisi termille yhden kaikkiin konteksteihin sopivan merkityksen. Se on kuvaileva sanasto, joka pyrkii selittämään, miten kyseinen termi asiakirjahallinnan kontekstissa tällä hetkellä ymmär-

Kansallisarkiston konservaattori Anna Rajainmaa tutki kuitunäytettä selvittääkseen paperimassan laatua.

Näyttelyn avasi Venäjän Suomen suurlähettiläs Alexander Y. Rumyantsev. Näyttely on avoinna Kansallisarkistossa kesäkuun loppuun saakka.


6

akti 1/2012

akti 1/2012

7

Saamelaisarkisto edistää saamentutkimusta Aktiivinen tiedotus tuo näkyvyyttä Saamelaisarkisto avasi ovensa Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa Inarissa helmikuussa. Molemmat ovat Inarin kirkonkylässä ja koko saamelaisalueella uusia toimijoita, joiden haasteena on löytää asiakkaansa ja paikkansa niin paikallisella kuin kansainväliselläkin kentällä.

Saamelaisarkisto on toimintansa alusta pyrkinyt tiedottamaan toiminnastaan aktiivisesti ja se onkin saanut hyvin näkyvyyttä paikallismediassa. Yhteydenottoja on tullut runsaasti sekä yksityishenkilöiltä että yhdistyksiltä. Myös luovutussopimuksia on luonnosteltu ja muutama jo tehtykin. Tiedossa on myös arkistoja, jotka siirretään Saamelaisarkistoon. Muun muassa Saamelaismuseo Siida siirtää osan museoon aiemmin luovutetuista arkistoista Saamelaisarkistoon.

Sajos-nimi on inarinsaamea ja tarkoittaa tukikohtaa.

Sekä Sajoksen että Saamelaisarkiston eteen on tehty töitä vuosikausia. Unelmasta on tullut totta ja molem-

Saamelaisarkisto ottaa vastaan saamelaisia koskevia, saame-

mat ovat valmiina toteuttamaan tehtäviään ja palvelemaan

laisten itsensä muodostamia sekä saamelaisalueella syntyvää

asiakkaita.

e.n. manninen

tai syntynyttä aineistoa, joka ei ole vielä sijoitettuna mihinkään arkistoon. Lisäksi Saamelaisarkistoon voidaan siirtää saamelaisia koskevia arkistoja muista arkistoista, jos arkistojen alkuperäperiaate ja sopimukset antavat periksi.

Sajos on rakennus, jota on kuvailtu saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon symboliksi. Sen kaarevan katon alla toimii yhdeksän eri organisaatiota. Kullakin niistä on omat tavoitteensa, joista yksi on kaikille yhteinen: jokainen pyrkii omalla toiminnallaan

Aineistoa ja tietoutta omaan arkistoon

vahvistamaan saamelaiskulttuuria ja sitä kautta myös saame-

Saamelaiset toivovat, että samoin kuin alueelta vietyä aineis-

laisten identiteettiä.

toa (esimerkiksi pääkalloja, luita, noitarumpuja, seitoja, koruja) on palautettu, niin myös heidän tietouttaan, jota on kerätty arkistoihin ympäri maailmaa, palautettaisiin saamelaisille.

Kansallisarkiston alaisuudessa toimiva Saamelaisarkisto toteuttaa tehtävää tukemalla ja edistämällä saamelaistutkimusta. Näin se lisää saamelaisia koskevaa historiatietoa, joka

Vaikka arkistoja ei voitaisikaan siirtää fyysisesti Inariin, voi-

puolestaan antaa saamelaisille yhä enemmän ymmärrystä

daan ne aina digitoida. Saamelaisarkiston yhtenä tärkeänä ta-

oman kansansa vaiheista, omista juuristaan, kulttuuristaan ja

voitteena on edistää saamelaisaineistojen digitointihankkeita

kielestään.

ja löytää niihin yhteistyökumppaneita ja rahoittajia. Myös tietopalvelu on pitkälti sähköistä. Saamelaisarkistossa on myös tutkijoille varattu tutkijatila.

Aineistot pirstaleina maailmalla Saamelaisarkistossa on kaksi tyhjää hyllykilometriä tilaa ottaa

Erityisenä haasteena ovat äänitteet. Tavallisesti arkistolaitok-

vastaan yksityisarkistoja ja saamelaisviranomaisten arkisto-

sen yksiköt eivät ota vastaan äänitearkistoja, mutta saamen-

ja. Saamelaisviranomaisia on vain kaksi, Saamelaiskäräjät ja

tutkimuksessa hyvin keskeinen tieteenala on kielentutkimus,

Saamelaisalueen koulutuskeskus, joten painopiste on selvästi

jonka käyttöön tarvittaisiin äänitemateriaalia. Puhuttuja saa-

yksityisarkistoissa.

men kieliä on tällä hetkellä yhdeksän, joista Suomessa puhutaan kolmea: pohjois-, inarin- ja koltansaamea.

Yksityisarkistot koostuvat yhdistysten, seurojen ja säätiöiden arkistoista sekä saamelaisille, saamelaiskulttuurille tai -yhtei-

Myös saamenkieliset asiakirja-aineistot ovat verrattain nuoria,

sölle merkittävien henkilöjen arkistoista. Yksityishenkilöiden

sillä alkuperäiskansan kulttuuri on pitkään säilynyt suullisena

arkistot voivat olla päiväkirjoja, kirjeitä, valokuvia, runoja, kä-

kertomaperinteenä. Varsinkaan vanhemmat saamelaiset, jot-

sikirjoituksia – mitä vain paperille syntyneitä alkuperäisiä ai-

ka ovat joutuneet käymään koulunsa suomeksi, eivät osaa

neistoja.

kirjoittaa äidinkieltään. Myös uhanalaisten saamen kielten ja kertomaperinteen dokumentointi olisi ensiarvoisen tärkeää

Koska Saamelaisarkisto sijaitsee Suomen saamelaisalueen sy-

tutkimuksen ja kulttuuriperinnön säilymisen kannalta.

dämessä, luovutus on nyt ainakin helpompaa kuin aikaisemmin. Ennen lähin arkisto on ollut Oulun maakunta-arkisto, jonne on saamelaisalueen etelärajaltakin lähes kuuden tunnin ajomatka.

Kuvassa saamelainen Yrjänä Morottaja (1859-1941), jonka mukaan on nimetty useita paikannimiä saamelaisalueella.

teksti ja kuva: suvi kivelä, tutkija, Kansallisarkisto

Tacituksesta kypsäksi tieteeksi Saamelaiset ovat ehkä yksi maailman kuvatuimmista kansoista kirjallisuudessa. Jo roomalainen senaattori ja historioitsija Tacitus puhui ajanlaskumme alkupuolen Germaniateoksessaan fenneistä, jotka on sittemmin yhdistetty saamelaisten esivanhempiin. Myyttiset tarinat ja tieto eksoottisista ja noituvista lappalaisista sekoittuvat jo varhain tutkimusmatkailijoiden matkakertomuksissa sekä Lapissa asuneiden virkamiesten ja pappien kuvauksissa. Suomalaisten kuva Lapista alkoi muodostua kirjallisuudessa 1800-luvulla, kun Matias Aleksanteri Castrén ja Elias Lönnrot kirjoittivat Lapin ja Kuolan matkoiltaan kertomuksia ”likaisista ja oppimattomista, mutta nöyristä” saamelaisista. Zacharias Topeliuksen kuvauksia ”pönkkäposkisista” lappalaisista luettiin koulukirjoina vielä 1950-luvulla. Merkittävä saamelaiskuvaus on Utsjoen kirkkoherra Jacob Fellmanin vuonna 1905 kirjoittama neliosainen ”Anteckningar under min vistelse in Lappmarken I-IV”. Fellmanin asenne saamelaisiin oli kuitenkin jo edeltäjiään huomattavasti tasa-arvoisempi ja myötäelävämpi. Varsinainen saamelaistutkimuksen kenttä alkoi saamelaiskulttuurin professori Veli-Pekka Lehtolan mukaan hahmottua 1960- ja 1970-luvuilla vastareaktiona niin sanotulle lappologiselle tutkimustraditiolle, joka kuvasi saamelaisia ja saamelaista kulttuuria heidän ulkopuoleltaan. Ulkopuolinen kysymyksenasettelu haluttiin korvata saamelaisten omista lähtökohdista nousevalla ja saamelaisten tekemällä tutkimuksella. Lehtolan mukaan saamentutkimuksen ote oli aluksi taisteluhenkinen, mutta tutkimusala on saavuttanut poliittista ja tieteellistä kypsyyttä. Lapin yliopiston yhteisölehti Kiteessä (2/11) Lehtola toteaa: ”Pyrkimyksenä ei ole enää ainoastaan korostaa saamelaisuutta ja rakentaa saamelaista yhteiskuntaa, lähtökohtana ovat normaalit tutkimuksen kriteerit”.


8

akti 1/2012

akti 1/2012

Arkistosektori verkostoituu Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeessa mukana olevien arkistojen yhteistyöverkosto on aloittanut toimintansa.

Tänä vuonna kaksi kehittämishanketta

sesta sovittiin syyskuussa 2011. Yhteistyön käynnistämisen moottorina toimi arkistolaitos, jolla on KDK:ssa yhdessä Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kanssa arkistosektorin toiminnan koordinoijan rooli. Verkoston toiminta-ajatuksena on edistää ja käytännössä toteuttaa KDK:n arkistosektorin yhteistoimintaa ja yhteentoimivuutta. Verkosto pyrkii tuomaan KDK:n palveluiden kehittämiseen arkis-

AHAA-hakemistopalvelun suunnittelu alkanut

Verkoston vuoden 2012 toimintasuunnitelmassa on kaksi merkittävää kehittämishanketta. Arkistosektorin tiedonhallinnan yhteentoimivuuden edistäminen ja KDK-yhteistoimivuus edellyttävät arkistosektorin arkkitehtuurin nykytilan kuvausta ja jatkossa sen pohjalta

Arkistosektorin KDK-yhteistyöverkoston perustami-

9

nousevia kehittämishankkeita. Toinen painopiste on kansallisen arkistojen kuvailu- ja luettelointistandardin uudistaminen ja yhteisten kuvailu- ja luettelointisääntöjen laatiminen. Arkistolaitos johtaa työtä ja asettaa keväällä

Arkistolaitos on mukana useiden arkistojen yhteisessä hankkeessa, jossa luodaan uudenlainen yhteinen hakemistopalvelu AHAA. Se kattaa sekä perinteisen että digitaalisen aineiston kuvailutiedot. Hanke käynnistyi vuoden 2011 lopussa ja jatkuu vuoden 2013 loppuun.

la on rajapinnat AHAA-hankkeeseen.

Hanke on ositettu seitsemään aliprojektiin, joista neljässä ensimmäisessä keskitytään palvelun suunnittelemiseen. Tämä vaihe kestää vuoden 2012, minkä jälkeen palvelu rakennetaan. Toteutuksen kanssa samanaikaisesti suunnitellaan tarvittavat migraatiot eli keinot siirtää tiedot nykyisistä kuvailu- ja luettelointijärjestelmistä uuteen järjestelmään.

kehittämishankkeen toteuttamaan sitä. Kaikki kiinnostuneet arkistotoimijat ovat tervetulleita mukaan. Verkoston kehittämishankkeil-

Hankkeessa seitsemän aliprojektia

Hankkeessa tuotetaan järjestelmä, jossa voidaan hal-

Oma projektinsa on palvelun käyttöönotto, joka ajoittuu vuoden 2013

linnoida erityyppisten arkistoaineistojen metatietoja. Järjestelmän

loppupuolelle. Palvelu on saatavilla käyttöönottovaiheen jälkeen.

keskeisin uudistus on uusi tietomalli, joka ottaa huomioon sekä pe-

tosektorin yhteisen näkemyksen ja sovittamaan yhteen arkistojen

Seminaarit avoimia kiinnostuneille

tiedonhallintaa. Tavoitteena on arkistosektorin konkreettisen yhteis-

Verkoston järjestämät tilaisuudet ovat avoimia kaikille aiheesta kiin-

Uuden tietomallin pohjana toimivat asiakirjahallinnon kansalliset me-

Kommentointiryhmä seuraa työtä

työn lisääminen kaikilla Kansallisen digitaalisen kirjaston kokonais-

nostuneille. Verkoston ensimmäisessä 6.2.2012 pidetyssä semi-

tatietomäärittelyt ja muun muassa International Council on Archive-

Hankkeen ajaksi perustetaan kommentointiryhmä, jonka jäsenet

arkkitehtuurin piiriin kuuluvilla alueilla.

naarissa esiteltiin KDK:n palveluja arkistojen näkökulmasta ja käsi-

sin kansainväliset kuvailustandardit ISAD (G), ISAAR (CPF), ISDF ja

pääsevät seuraamaan hankkeen etenemistä ja kommentoimaan väli-

teltiin KDK:n merkitystä arkistojen yhteentoimivuudelle. Seminaari

ISDIAH.

tuloksia sekä lopullisia tuloksia. Kommentointiryhmän avulla pyritään

rinteisen että digitaalisen aineiston kuvailun elinkaaren eri vaiheissa.

varmistamaan, että arkistojen erilaiset tarpeet pystytään huomioi-

Verkoston jäseniä ovat arkistolaitoksen ja Kansallisen audiovisuaali-

houkutteli Kansallisarkiston vanhaan tutkijasaliin runsaan joukon eri

sen arkiston lisäksi yhdeksän eri organisaatiota. Verkoston ohjaus-

organisaatioissa työskenteleviä arkistoammattilaisia. Seminaarin

Arkistoaineiston loppukäyttäjälle tuleva palvelu näyttäytyy avoimena

ryhmää johtaa Kansallisarkisto.

esitelmät ovat luettavissa verkoston kotisivuilla. Suomalaisen Kirjal-

rajapintana, jonka kautta on saatavilla kaikki julkiset kuvailu- ja luette-

lisuuden Seuran tiloissa järjestetään 26.4.2012 verkoston seuraava

lointitiedot. Lisäksi järjestelmään on tarkoitus suunnitella palvelu, jon-

Henkilökohtaisesti uskon, että hankkeella on edellytykset menestyä

Verkoston jäsenyys ja sen päätöksentekoon osallistuminen edel-

seminaari, jonka aiheena on arkistokuvailun kansallinen kehittämi-

ka kautta loppukäyttäjät pääsevät osallistumaan aineiston kuvailuun.

ja tuottaa järjestelmä, joka palvelee hyvinkin erilaisia tarpeita. Edel-

lyttää KDK:ssa toimimista ja kutsua mukaan. Verkoston toimintaan

nen ja arkistojen hakemistopalvelu AHAA.

maan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

lytyksenä kuitenkin on, että osataan katsoa eteenpäin ja pystytään Valmiina AHAA toimii myös Kansallisen digitaalisen kirjaston asiakas-

päästämään irti menneestä tarvittavissa määrin. Hankeosapuolien

nostuneet arkistosektorin toimijat voivat osallistua ja ovat tervetul-

teksti: taina tammenmaa, ylitarkastaja, Kansallisarkisto

liittymän taustajärjestelmänä tarjoten arkistoaineistojen tiedot hyö-

on tehtävä kipeiltäkin tuntuvia kompromisseja yhteisen hyvän puo-

leita mukaan toimintaan.

kuva: Matti Tiisanoja, Kansallisarkisto

dynnettäviksi asiakasliittymän haussa.

lesta.

osallistuminen ei edellytä jäsenyyttä: kaikki yhteistoiminnasta kiin-

teksti: Vili haukkovaara, kehittämispäällikkö, Kansallisarkisto

KDK-yhteistyöverkoston jäsenet: Arkistolaitos (Jaana Kilkki, puheenjohtaja)

Taustalla osapuolten yhteinen tarve

Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (Mikko Kuutti)

Hanke sai alkunsa, kun Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Porvarillisen Työn Arkisto , Keskustan ja maaseudun arkisto sekä Svenska centralarkivet ilmaisivat arkistolaitokselle halukkuutensa kehittää kuvailu- ja luettelointijärjestelmää yhteisenä hankkeena. Rahoitusta haettiin opetus- ja kulttuuriministeriöltä ja hanke käynnistettiin joulukuussa 2011.

Kansan Arkisto (Pia Pursiainen) Kotimaisten kielten tutkimuslaitos (Toni Suutari) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (Lauri Harvilahti, Ulla-Maija Peltonen) Suomen Elinkeinoelämän Arkisto (Olli Alm) Suomen Jazz ja Pop arkisto (Janne Mäkelä) Svenska litteratursällskapet i Finland (Mikael Korhonen) Työväen Arkisto (Petri Tanskanen)

Yhteishankkeen kuudentena osapuolena on CSC - Tieteen tietotekniikan Keskus Oy. Valmiin järjestelmän on tarkoitus korvata hankkeessa mukana olevien osapuolten nykyiset kuvailu- ja luettelointijärjestelmät. Palvelun valmistuttua sitä voidaan tarjota myös muille arkistoille.

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto (Tuomas J. Alaterä) YLE:n arkisto (Katri Vänttinen) Arkistosektorin KDK-yhteistyöverkoston toimintaa voi seurata arkistolaitoksen kotisivuilla: www.arkisto.fi/fi/palvelut/ arkistoyhteistyoe/arkistosektorin-yhteistyoeverkosto

Verkoston ensimmäinen seminaari houkutteli Kansallisarkistoon runsaasti arkistoammattilaisia.


10

akti 1/2012

akti 1/2012

11

Kouvolan kaupunginarkistot saman katon alle Lisäksi työryhmä laati ehdotuksen arkistotoimen ja asiakirjahal-

Kouvolan kaupunki palkittiin Vuoden arkistoteko 2011 -tunnustuksella Kiinteistö Oy Archiumin arkistotilahankkeesta. Uuteen Kouvolan kaupunginarkistoon voitiin keskitetysti sijoittaa kuudessa eri paikassa säilytetyt vanhojen kuntien arkistot.

linnon järjestämistä koskevista ohjeista ja menettelytavoista. Arkistonmuodostussuunnitelmaa alettiin laatia vuoden 2009 aikana. Työntekijät saivat kertoa mielipiteensä siitä, minne he ensisijaisesti halusivat sijoittua tulevan kaupungin organisaatiossa. Pienimmissä kunnissa ei työskennellyt kokopäiväisiä arkistonhoitajia ja uudeksi henkilökunnan määräksi oli mitoitettu viisi työntekijää. Alusta asti arkistotoimessa on työskennellyt osa-aikainen arkistopäällikkö, kolme arkistosihteeriä ja tietopalvelusihteeri.

Uusi 90 000 asukkaan Kouvola perustettiin 1.1.2009, kun Anjalankosken, Elimäen, Jaalan, Kouvolan, Kuusankosken ja Valkealan valtuustot päättivät yhdistää kuntien toiminnan. Vanho-

Tehtävää ja haasteita riitti

jen kuntien lisäksi lakkautettiin myös kolme kuntayhtymää.

Kaikki vanhat arkistot sijaitsivat noin 15–30 kilometrin säteellä uuden Kouvolan keskustasta. Aluksi arkistosihteerit työskentelivät

Valmistelutyö alkoi vuonna 2008 perustamalla eri hallintojen alai-

vuorottain vanhoissa kunnissa ja Kouvolan kaupungintalolla uuden

sia työryhmiä, joista yksi oli arkistotyöryhmä. Vuoden aikana val-

kaupungin arkistotehtävien parissa.

mistelutyöryhmän täytyi selvittää uuden kaupungin arkistotoimen

Kouvolan uusi kaupunginarkisto on rakennettu nimenomaisesti arkistoinnin vaatimuksia ajatellen.

järjestäminen. Selvitettäviä asioita olivat muun muassa vanhoihin

Haastetta tietopalveluun tuotti se, että kaikista kunnista ei siir-

kuntiin jäävien arkistojen hyllymetrimäärät ja sisältö, parhaimpien

tynyt arkistoon työntekijöitä eikä kaikkia arkistoja ollut luetteloi-

työmallien löytäminen, yhteisten arkistotilojen kartoittaminen ja

tu, joten arkistojen sisällön hahmottamiseen meni jonkin aikaa.

malla vaati myös koordinointia ja taitavaa organisointia. Osittain

henkilökunnan sijoittuminen.

Asiakirjojen hakeminen näin laajalta alueelta vähemmällä työvoi-

aloitettiin myös vanhojen kuntien arkistojen seulominen ja järjestäminen.

Uusi arkisto mieluinen työympäristö Arkistomuutto kilpailutettiin, ja siinä painotettiin asiakirjojen järjestyksen ja tietoturvan säilymistä sekä muuttoliikkeiden arkisto-

Arkistotoimelle etsittiin aluksi yhteisiä toimitiloja kuntien omista

muuttokokemusta. Arkiston työntekijät suunnittelivat muuttojär-

arkistotiloista, mutta nämä osoittautuivat ahtaiksi ja osin epäkel-

jestyksen ja olivat opastamassa muuttomiehiä sekä lähtevässä

poisiksi. Vanhalle Kouvolalle oli tosin etsitty vesiongelmien vuoksi

että vastaanottavassa päässä.

uusia tiloja jo vuonna 2005. Yhteisen katon alle muuttamista varten tehtiin paljon kartoituksia, mutta vanhojen rakennusten muu-

Arkistotilat valmistuivat viime tipassa, joten vanhimpien aineisto-

tostyöt olisivat muodostuneet kohtuuttoman kalliiksi.

jen tarvitsemaa korkeampaa hyllytilaa ei ehditty vaihtamaan tarvetta vastaavaksi, mutta tämä työ on nyt loppusuoralla. Kaupun-

Hyllykilometreittäin säilytystilaa

ginarkistoon siirrettyjen vanhojen kuntien arkistojen seulomis- ja järjestelytyö on edelleen käynnissä.

Päätös uudesta arkistorakennuksesta tehtiin vuoden 2010 alussa. Uusiin tiloihin Kouvolan keskustan tuntumaan muutettiin kesällä

Työntekijät kokevat saman katon alla työskentelemisen hyvin

2011.

myönteisenä. Arkistopäälliköltä ja kollegoilta saatavat neuvot ja asiantuntemus koetaan erityisen myönteisenä asiana, jota van-

Uutuuttaan hohtavassa rakennuksessa on yhdeksän hyllykilomet-

hoissa organisaatioissa ei välttämättä kaikilla ollut käytettävissä.

riä säilytystilaa. Sinne muutettiin noin viisi hyllykilometriä lakkau-

Yhteisissä tiloissa töiden organisointi ja tietopalvelu sujuvat hel-

tettujen kuntien arkistoja ja 400 metriä kotiseutuarkistoja. Tilaa on

pommin.

vielä reilusti uuden kaupungin asiakirjoille. Arkistojen päivän toimikunta palkitsi Kouvolan kaupungin arkistoTilat ovat arkistolaitoksen määräysten mukaiset. Ne eivät esimer-

tilahankkeen Vuoden 2011 arkistoteko -tunnustuksella.

kiksi sijoitu maan alle, eikä vesiputkia ole sijoitettu arkistotiloihin tai muihin sellaisiin tiloihin, jotka ovat kosketuksissa arkistohuoErillisessä tutkijahuoneessa on rauhallista paneutua arkistoaineiston tarkasteluun.

Uudessa kaupunginarkistossa on yhteensä yhdeksän hyllykilometriä säilytystilaa.

neisiin. Työntekijöillä on kaksikerroksisessa rakennuksessa käy-

teksti: helena jokinen, arkistosihteeri

tössään omat työhuoneet, lisäksi on kokoustila, tutkijahuone use-

ja riitta Hermunen, arkistosihteeri, Kouvolan kaupunki

alle tutkijalle sekä viihtyisät taukotilat.

kuvat: saara vainikka


12

akti 1/2012

akti 1/2012

13

Marianne Tallberg – hoitotyön yksityisarkistojen Grand Old Lady Arkistoyhdistys myönsi marraskuussa 2011 hoitotieteen dosentti Marianne Tallbergille kunniamaininnan hänen pitkäaikaisesta työstään hoitotyön yksityisarkistojen hankkimisesta Kansallisarkistoon sekä usean tämän alan arkiston järjestämisestä ja kuvailusta. Tässä artikkelissa kerrotaan, miten tutkijasta ja arkistoalan amatööristä kehkeytyi arvostettu yksityisarkistojen ”alihankkija” ja niiden järjestäjä.

Miten sait kipinän ryhtyä myös järjestämään arkistoja? ”Ensimmäinen kosketukseni täysin `luonnontilassa´ olevaan arkistoon oli se, kun menin käymään Mannerheimin Lastensuojeluliittoon ja sain eteeni kaksi pahvilaatikollista Sophie Mannerheimin likaisia kirjeitä. Sain laatikot kotiini! Puhdistin, inventoin ja tutkin `saalistani´ usean vuoden. Tämä aineisto on nykyään Kansallisarkistossa, jossa olen järjestänyt ja luetteloinut sen asianmukaisesti. Pääsin tutustumaan vielä syvemmin arkistoasioihin1990-luvun

Mikä oli ensikosketuksesi Kansallisarkistoon vai oliko se

alussa, jolloin yksikönjohtaja Jussi Kuusanmäen kanssa istuim-

valtionarkistoon?

me Lindköpingin Stiftsarkivetissä inventoimassa ja luetteloimassa Mannerheim-suvun arkistoaineistoja, jotka sitten vähän ajan

”1970-luvun lopulla minun piti kirjoittaa opinnäyte Sophie Man-

päästä luovutettiin Suomeen ja Kansallisarkistoon.”

nerheimista ja hänen työstään Kirurgisen sairaalan ylihoitajattarena. Sain vihjeen eräältä vanhalta professorilta mennä valtionar-

Varsinainen vapaaehtoistyösi hoitotyön yksityisarkistojen

kistoon. `Sieltä löytyy aineistoja ja siellä kyllä opastetaan´, kertoi

parissa alkoi 1997, jolloin Kansallisarkisto, useat muut ar-

professori.”

kistot ja monet hoitoalan järjestöt alkoivat kolmivuotisessa projektissaan aktiivisesti kartoittaa muistitietoja ja alan yksityisarkistoja. Projektin tuloksena pelkästään Kansallisarkistoon luovutettiin 58 hoitoalan järjestö- tai henkilöarkistoa ja aika monessa luovutuksessa Sinulla oli sormesi pelissä, olithan yksi projektin kolmesta yhteyshenkilöstä. Mitä mieltä olet projektin ”sadosta”, saimmeko riittävästi merkittävää lähdeaineistoa hoitotyön tutkimiseen? ”Kyllä, mutta saamatta jäi kuitenkin merkittäviäkin arkistoja. Niiden omistajat eivät valitettavasti halunneet antaa papereitaan julkisuuteen.” Yhteistyö Kansallisarkiston kanssa jatkui projektin jälkeen-

Dosentti Marianne Tallberg sai viime vuonna arkistoyhdistyksen kunniamaininnan hoitotyön yksityisarkistojen parissa tekemästään pitkäaikaisesta ja omaehtoisesta työstään.

kin. Sinä sait suhteittesi avulla selville yhä uusia hoitotyön yksityisarkistoja ja puhuit niiden luovuttamisen puolesta. Parasta oli, että usein jopa järjestit arkistot ennen niiden vastaanottamista Kansallisarkistoon. Mikä palo Sinua oikein ajoi tähän, usein jo fyysisestikin raskaaseen ja likaiTyö jatkuu edelleen. Parhaillaan on menossa Sairaanhoidon

mielen, kun näkee arkistoissa olevan pahoja aukkoja. Sekin har-

tutkimuslaitoksen ja sen kannatusyhdistyksen arkiston seu-

mittaa välillä, kun arkistoja selailee `tutkijan hattu päässä´, ettei

”Aluksi syynä oli uteliaisuus. Moni hoitotyön arkisto selittää ta-

lominen ja järjestäminen. Mikä kaiken kaikkiaan on Sinun

itse ehdi käyttää kaikkia kiinnostavia lähteitä hyväkseen.”

pahtumia, joissa jopa olen ollut itse mukana. Arkistot antavat

mielestäsi ollut arkistojen parissa tekemässäsi työssä antoi-

selityksiä niihinkin tapahtumiin, joita en aikanaan ollut ymmärtä-

sinta ja mikä on jäänyt harmittamaan?

seen työhön?

marianne tallberg

Työ ei aina ole ollut siistiä sisätyötä. Säkissä on erään vanhainkodin kellarista löytynyttä arkistoa 1800-luvulta lähtien.

nyt. Näistä arkistoista nousee myös kiinnostavia aiheita tuleville

teksti: Marja Pohjola, yksikönjohtaja, Kansallisarkisto kuva: Heidi Mustajoki, viestintäpäällikkö, Kansallisarkisto

hoitotyön tutkijoille. Siksi on tärkeää saada nämä käyttökuntoon

”Tunne, jonka kokee löytäessään merkittävän asiakirjan jostain

Artikkelin kirjoittaja on Marianne Tallbergin pitkäaikainen yhteistyö-

– se tarkoittaa arkistojen järjestämistä ja kuvailua.”

aivan väärästä paikasta, on `hurja elämys´. Välillä taas saa pahan

kumppani.


14

akti 1/2012

akti 1/2012

Kotikasvatusyhdistys juurrutti äitienpäivän Suomeen

kunniavieraiksi. Tilaisuuden ohjelma tuli olla tarkoin harkittua; siinä olisi oltava sopivia puheita, runoja, lauluja ja vuorokeskusteluja, mutta kevyet näytelmät ja ennen kaikkea tanssi olisi ehdottomasti jätettävä pois. Lisäksi jokaisen äidin rintaan tulisi kiinnittää pieni valkoinen kukka juhlan merkiksi. Kotikasvatusyhdistys myös toivoi, että sille lähetettäisiin jälkikäteen kirjallisia selostuksia juhlista.

Juhla löi itsensä läpi Vuonna 1919 äitienpäivää juhlittiin ensimmäistä kertaa yleisesti niin Helsingissä kuin sadoilla paikkakunnilla maaseudullakin. Esimerkiksi Paimion pitäjässä äitienpäiväjuhlaan osallistui noin 650 äitiä. Eri puolilla Suomea juhlia järjestivät useat järjestöt ja yhdistykset, kuten Martta-yhdistykset, nuorisoseurat, raittiusyhdistykset ja kris-

Toukokuun toisena sunnuntaina vietetään Suomessa tänäkin vuonna äitienpäivää. Juhlan juurrutti Suomeen 1900-luvun alkupuolella Kotikasvatusyhdistyksen pitkäaikainen voimahahmo, kouluneuvos Vilho Reima.

tilliset työväenyhdistykset sekä seurakunnat. Selostusten mukaan juhlissa veisattiin virsiä, pidettiin puheita, lausuttiin runoja ja esitettiin musiikkiesityksiä. Kahvitarjoilu äideille Äitienpäiväjuhla Sodankylän Unarin kansakoululla 13.5.1934.

kuului ilman muuta asiaan. Kotikasvatusyhdistys oli nyt onnistunut tehtävässään tuoda äitienpäivä Suomeen. Samalla yhdistyksessä kuitenkin ymmärrettiin,

Äitienpäivää vietetään nykyisin lukuisissa maissa ympäri

Tästä kehotuksesta huolimatta vuonna 1918 äitienpäivää ei vielä

että tulevina vuosina oli tehtävä työtä perinteen jatkumiseksi, ettei

maailmaa. Sen vietto on lähtöisin Yhdysvalloista, jossa äitinsä me-

vietetty yleisesti Suomessa. Kotikasvatusyhdistyksen arkistosta

juhlapäivää kohtaan virinnyt innostus pääsisi lopahtamaan.

nettäneen Ann Jarvisin ehdotuksesta järjestettiin ensimmäinen

kuitenkin ilmenee, että ainakin Alavieskan kirkonkylän kansakoulul-

muistojuhla kaikille äideille vuonna 1907. Tämän jälkeen äitienpäi-

la järjestettiin jo tuolloin äitienpäiväjuhla.

väaate levisi nopeasti pitkin Yhdysvaltoja, ja se otettiin kansalliseksi juhlapäiväksi vuonna 1914. Hiljalleen äitienpäivän vietto alkoi levitä myös eri puolille maailmaa.

Uusi yritys vuonna 1919

Yhdistys ohjeisti juhlien järjestäjiä Vuodesta 1920 lähtien Kotikasvatusyhdistys julkaisi joka kevät äitienpäiväohjelman, jossa oli malliksi muun muassa puheita, runoja,

Edellisvuoden laimeasta vastaanotosta johtuen Kotikasvatusyhdis-

lauluja ja kertomuksia. Ohjelmavihkossa esitetyt puheet käsittelivät

Kansallisarkistoon vuonna 2011 luovutetusta Suomen Vanhem-

tys kehotti vuoden 1919 Koti-lehden pääsiäisnumerossa lukijoita

äidin suurta merkitystä perheessä ja yhteiskunnassa.

painliiton arkistosta ilmenee, että liiton edeltäjän Kotikasvatus-

ehdottamaan sopivaa ajankohtaa äitienpäivän vietolle. Kirjoitukses-

yhdistyksen sihteeri Vilho Reima tutustui äitienpäivä-aatteeseen

sa oli tällä kertaa päättäväinen sävy: ”Nyt aikoo Kotikasvatusyhdis-

Niin puheet kuin muukin ohjelmisto oli sävyltään uskonnollista,

Amerikan-matkallaan vuonna 1910. Suomeen palattuaan hän yritti

tys tämän kauniin ajatuksen läpi ajaa ja kysymys on vain siitä, mikä

toimihan Kotikasvatusyhdistys kristillisen maailmankatsomuksen

aluksi saada vaikutusvaltaisia henkilöitä innostumaan äitienpäivän

päivä vuodessa paraiten soveltuisi sanotuksi juhlapäiväksi.”

pohjalta. Lisäksi Koti-lehden huhtikuun numero julkaistiin erityisenä äitienpäivänumerona.

vietosta, mutta asia ei vielä tuolloin saanut Kotikasvatusyhdistyksen ulkopuolella suurta kannatusta osakseen. Reima kirjoitti yh-

Saapuneissa kirjeissä ehdotettiin enimmäkseen jotakin kevään

distyksen julkaisemaan Koti-lehteen kahteen otteeseen kuvauksia

tai kesän sunnuntaita. Kotikasvatusyhdistyksen johtokunta päätti

Vuonna 1927 äitienpäivän ajankohtaa muutettiin vielä kerran: sitä

amerikkalaisesta äitienpäiväkulttuurista.

kokouksessaan 15.5.1919, että saaduista ehdotuksista paras on

aikaistettiin viikolla, jotta koulujen lukuvuoden päättäjäiset eivät

toukokuun kolmas sunnuntai. Koska juhlan järjestäminen samana

osuisi niin lähelle. Siitä lähtien äitienpäivää on juhlittu nykyisellä pai-

vuonna olisi ollut hankalaa, päätettiin äitienpäivää viettää vuonna

kallaan toukokuun toisena sunnuntaina.

Vetoomus ei tuonut tulosta

1919 poikkeuksellisesti syyskuun toisena sunnuntaina.

Tutustuttuaan myös ruotsalaiseen äitienpäiväperinteeseen Vilho Reima julkaisi vuonna 1918 Koti-lehdessä vetoomuksen, jonka otsikkona oli Äitien puolesta. Vetoomuksesta otettiin lisäksi 100 000

Äitien työn merkitys esiin

lentolehtisen painos. Siinä Reima vetosi Suomen kansaan, jotta

Kotikasvatusyhdistys piti tärkeänä, että uusi juhlapäivä tuotaisiin

kansalaissodassa poikansa menettäneitä äitejä tuettaisiin ja lohdu-

monella tavoin esiin. Se esitti toivomuksen, että äitienpäivänä papit

tettaisiin heidän suuressa surussaan.

huomioisivat saarnoissaan äitien työn merkityksen ja opettajat puhuisivat äitienpäivästä oppilailleen.

Teksti: Tuire Sirviö, tutkija, Kansallisarkisto Kuvat: Suomen Vanhempainliiton arkisto

Ylempi kuva: Koti-lehden äitienpäivänumero vuodelta 1931.

Lisäksi hän kehotti kaikkia omistamaan heinäkuun ensimmäisen sunnuntain äitienpäiväksi, jolloin muistettaisiin kaikkien kansalais-

Lisäksi Kotikasvatusyhdistys ohjeisti erityisesti nuorisoa järjestä-

sodassa kaatuneitten äitejä, Vilho Reiman sanoin ”vihollisienkin”.

mään joka kylään juhlatilaisuuden, johon kaikki äidit oli kutsuttava

Alempi kuva: Kotikasvatusyhdistyksen painattama äitienpäiväkortti.

15


16

akti 1/2012

akti 1/2012

Villa Lantessa juhlistettiin Italian 150-vuotista taivalta

Julkisen hallinnon yhteinen metatietopalvelu vireille

Villa Lantessa Roomassa järjestettiin marraskuussa 2011 Italian valtion 150-vuotisjuhlan kunniaksi esitelmätilaisuus. Kansallisarkisto osallistui tapahtumaan kokoamalla asiakirjanäyttelyn, jonka teemana oli kansallisvaltioiden muotoutuminen Italian ja Suomen esimerkkien valossa.

Valtiovarainministeriö on käynnistänyt julkisen hallinnon yhteistä metatietopalvelua koskevan esiselvityksen. Selvityksen päämääränä on tietojen yhteentoimivuus ja tietovarantojen tehokas hyödyntäminen.

hetkellisesti eräänlaisen nuorisoidolin asemasta ja rinnastettiin Runebergin Vänrikki Stoolin sankareihin.

Myös yksilönäkökulma esillä

17

Kolmanneksi Italian ja Suomen aikakauden yhteyksiä tarkasteltiin yksilönäkökulmasta. Esimerkiksi Runebergin perheellä oli erilaisia kontakteja Italiaan. Kansallisrunoilijan pojista kuvanveistäjä Wal-

Italiassa juhlistettiin viime vuonna monin tavoin

ter asui pitkään Roomassa ja Lorenzo pyrki osallistumaan vapaa-

Esiselvityksen kohteena on julkisen hallinnon yhteisen

vuonna 1861 tapahtunutta maan yhdistymistä. Myös Rooman laaja

ehtoisena Garibaldin joukkoihin. Molemmat olivat paikalla risorgi-

metatietopalvelun toimintamalli, organisointi ja tarvittavat ratkai-

kansainvälinen tiedeyhteisö huomioi merkkivuoden.

menton tapahtumien aikaan Roomassa.

sut. Selvitystyötä tekevään työryhmään on nimetty asiantuntijoita valtionhallinnon eri tahoilta ja kunnista.

Suomen Italian suurlähetystö organisoi yhteistyössä Suomen

Näyttelyssä tuotiin esille myös muun muassa suomalaiseen ga-

Rooman-instituutin kanssa tilaisuuden, jossa perehdyttiin Suomen

ribaldisti Herman Liikaseen ja paavin zuavi-komppaniassa palvel-

Laadukkaat metatiedot ovat edellytys julkisen hallinnon tietova-

ja Italian suhteisiin kansallisvaltioiden muotoutumisen aikakaudel-

leeseen Waldemar Beckeriin liittyviä asiakirjoja.

rantojen tehokkaalle hyödyntämiselle. Tietojärjestelmien tekninen

la 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkupuolelle. Kansallisarkisto

yhteentoimivuus ei vielä takaa tietojen yhteentoimivuutta, löydet-

kokosi ja toteutti tapahtumaan aihetta käsitelleen asiakirjanäyttelyn.

teksti: Ville Kajanne, ylitarkastaja, Kansallisarkisto

tävyyttä ja yhdisteltävyyttä, sillä esteenä ovat tiedon erilaiset esi-

Yhteistyötahoina toimivat myös Svenska litteratursällskapet i Fin-

Artikkelin kirjoittaja koordinoi Villa Lantessa esillä olleen näyttelyn

tystavat, merkitykset, koodit ja termistöt. Jotta päästään julkisen

land ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, joiden asiakirjoja sisältyi

kokoamista.

hallinnon tietojen sujuvaan yhteiskäyttöön, on parannettava se-

näyttelyaineistoon.

manttista yhteentoimivuutta. kansallisarkisto

Anne Kauhanen-Simanainen kertoi julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuurin suuntaviivoista helmikuussa Kansallisarkistossa.

Presidentti avasi tilaisuuden

Taustalla vahva tahtotila ja laki

Tilaisuus pidettiin Suomen tieteellisessä instituutissa Villa Lantes-

Julkishallinnon tietovarantojen hyödyntämiseen on vahva yhteis-

Metatiedot edistävät tiedon hyötykäyttöä

sa, joka toimii 1500-luvun renessanssihuvilassa. Viisi suomalaista

kunnallinen tahtotila sekä Euroopan unionissa että kansallisesti.

Tarkoitus on, että metatietopalvelun kautta valtion ja kuntien tie-

ja italialaista aihepiirin asiantuntijaa tarkasteli tapahtumassa italia-

Julkisen sektorin tietojen avaamista ja uudelleenkäyttöä koskevat

tojärjestelmien tuottajat, kehittäjät ja suunnittelijat sekä itse tieto-

lais-suomalaista kansallisvaltiokehitystä eri näkökulmista.

tavoitteet edellyttävät valtion ja kuntien tietojärjestelmiltä yhteisten

järjestelmät saisivat mahdollisimman helposti käyttöön yhteisen

pelisääntöjen mukaan tuotettuja metatietoja ja määrityksiä.

arkkitehtuurin mukaiset metatiedot ja niitä koskevat määritykset.

viime syksynä vallinneen hallituskriisin vuoksi presidentin läsnä-

Laki julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta (10.6.2011/634)

Selvitystyö ei lähde liikkeelle tyhjästä. Sanastoja, ontologioita, koo-

olo tapahtumassa herätti hyvin huomiota paikallisessa mediassa.

edellyttää julkisen hallinnon yhteisiä kuvauksia ja määrityksiä yh-

distoja ja metatietomäärityksiä kehitetään ja pidetään yllä eri tahoilla.

Tilaisuuden avasi Italian presidentti Giorgio Napolitano. Italiassa

teentoimivuuden toteuttamiseksi. Niitä ovat muun muassa yhtei-

Kulttuuriadressi tsaarille Tapahtuman asiakirjanäyttely valotti aihetta kolmesta näkökul-

sesti ja koordinoidusti sovitut metatietomääritykset, sanastot, on-

Metatietopalvelun kehittämistarpeita on tarkasteltava sähköisten

tologiat, luokitukset ja koodistot. Lisäksi tarvitaan yhteiset ohjeet ja

palveluprosessien, asiakirjahallinnan, paikkatietojen, eri alojen tie-

pelisäännöt näiden käytöstä.

topalvelujen ja erilaisten tietoaineistojen kannalta. On selvitettävä,

masta. Suomalaisia kansallisuuspyrkimyksiä esitteli vuonna 1899

miten koordinointi ja harmonisointi tulisi järjestää, mitä tulisi hoitaa

koottu Kulttuuriadressi, jossa kansainväliset tiedevaikuttajat 13

Euroopan unionin sähköisen hallinnon toimintasuunnitelmassa se-

keskitetysti ja miten varmistetaan palvelujen löytyvyys ja saata-

maasta vetosivat tsaariin Suomen perustuslaillisten oikeuksien

manttinen yhteentoimivuus on mainittu välttämättömänä edellytyk-

vuus. Tätä varten tarvitaan käsitys metatietoarkkitehtuurin kokonai-

säilyttämiseksi. Eniten allekirjoituksia adressiin oli saatu juuri Itali-

senä julkishallinnon sähköisten palvelujen avoimelle ja joustavalle

suudesta ja sen kehittämisestä eteenpäin.

asta, 289 kappaletta.

tarjonnalle.

Italian risorgimento-liikkeen näkyvyyttä Suomessa käsittelivät

Työryhmän tehtävänä on laatia ehdotus Suomen julkisen hallinnon

asiakirjat, jotka liittyivät hallinnon aktiivisiin pyrkimyksiin sensuroi-

yhteisestä metatietopalvelun konseptista, sisällöstä ja palveluista.

Esiselvitys tehdään vuoden 2012 aikana. Välituloksista tiedotetaan

da aiheen uutisointi. Varsinkin ylioppilasnuoriso nosti Italian tapahtumia esille ja pyrki niiden avulla edistämään kansallisia pyrkimyksiä. Liikkeen johtohahmoihin kuulunut Giuseppe Garibaldi nautti

Näyttelyssä oli esillä muun muassa vuonna 1899 kerätty Kulttuuriadressi, jossa vedottiin Venäjän tsaariin Suomen perustuslaillisten oikeuksien puolesta.

ja niiden kommentointiin järjestetään mahdollisuus.

Lisäksi työryhmä tekee ehdotuksen näiden organisoinnista, vas-

teksti: Anne Kauhanen-Simanainen, neuvotteleva virkamies,

tuutahoista ja teknisistä ratkaisuista sekä ylläpidosta resurssi- ja

valtiovarainministeriö

kustannusarvioineen.

kuva: asko simanainen


18

akti 1/2012

akti 1/2012

Asiakirjat ja kartat kertovat asutus- ja elinkeinohistoriasta Etelä-Suomen maakirjataloihin ja kyliin perustuva kiinteä asutus on syntynyt rautakaudella, keskiajalla tai uuden ajan alussa. Asutus- ja elinkeinohistoriaa voidaan tutkia monien eri tieteenalojen menetelmin, mutta useimmiten lähtökohtana ovat erilaiset arkisto- ja karttalähteet.

19

Pitkää ketjua tulkiten voidaan rekonstruoida kylän kehitys keskiajan

Kenttätutkimukset ovat keskittyneet kylän keskellä olleelle Gunnar-

lopulta 2000-luvulle asti.

sängenille. Nimensä niitty on saanut Gunnarsin talosta, jonka viimeisin Gunnar-niminen isäntä mainitaan 1500-luvun puolivälissä. Paikal-

Hanko on aina ollut eräänlainen purjehdusreittien solmukohta. Tä-

ta on löytynyt 1200- ja 1300-lukujen rakennuksia ja muinaispeltoa.

män ansiosta kylän asukkaat eivät ole olleet riippuvaisia pelkästään

Toinen tärkeä kaivauskohde on kylän pohjoisosan 1600-luvun alussa

kalastuksen ja maatalouden tarjoamasta elannosta. Merenkulkijat

autioitunut tontti, joka on nykyisin Lasten puisto -nimisen puistoalu-

ovat pysähtyneet kylän edustalla olevissa satamissa ja ankkuripai-

een keskellä. Siellä on niin keskiaikaisten rakennusten jäänteitä kuin

koilla luotsia kysyen ja suotuisia tuulia odottaen.

jopa rautakauteen ulottuvia muinaisjäännöksiä.

tyisen informatiivisia ovat vuoden 1571 hopeaveroluettelot, joihin on tallennettu lähes jokaisen talon karja. Lisää tarkkoja tietoja saadaan

Kiinteän asutuksen ohella Hangon kylässä oli 1600-luvun puoliväliin

1620- ja 1630-lukujen karjaveroluetteloista sekä 1800-luvun lopun ja

Arkeologia täydentää kuvaa

1900-luvun alun maataloustilastoista.

Tänä päivänä useimmat Hangon kylän taloista ovat ehtineet kadota,

löytyneiden luiden DNA-tutkimus on alkanut aivan äskettäin. Odo-

mutta arkeologian menetelmin niistä ja kylän historiasta on saatu li-

tamme jännityksellä, mitä se paljastaa kylän asukkaiden ja muiden

Perinteisten arkistolähteiden ohella paljon informaatiota tarjoavat his-

sää tietoa. Vuosina 2003–2009 Hangossa tehtiin arkeologisia kaiva-

Suomen mantereen eteläisimmässä kärjessä 1300–1500-luvuilla

torialliset kartat, esimerkiksi 1600- ja 1700-luvun maakirjakartat sekä

uksia, joiden suunnittelussa kirjalliset lähteet ja historialliset kartat

menehtyneiden perimästä ja juurista.

1700- ja 1800-lukujen isojakokartat. Karttojen selitykset kuvaavat nii-

ovat olleet korvaamaton apu. Kaivausten tuloksena voidaan todeta,

Rautakaudelta arkistolähteitä ei ole lainkaan ja kes-

den laadintahetken tilannetta, mutta yksityiskohtaisella tarkastelulla

että kylä on saanut asutuksensa jo viikinkiajalla eli lähes 500 vuotta

kiajaltakin vain niukasti. Niinpä asutushistorian selvitys aloitetaan

voidaan löytää viitteitä paljon aiemmin autioituneista ja kadonneista

ennen kuin siitä löytyy kirjallisia mainintoja.

yleensä 1500-luvun voudintileistä, lähinnä maakirjoista ja kirkollisista

taloista.

asti käytetty kappeli. Sen hautausmaata tutkittiin vuonna 2006, ja

teksti ja kuva: Georg Haggrén, dosentti, Helsingin yliopisto

veroluetteloista. Voudintilien jatkona ovat 1630-luvulta alkavat läänintilit ja erityisesti henkikirjat. Suuresta osasta Etelä-Suomea voudinti-

Mitä vanhempia kartat ovat, sitä vähemmän maisema ja maankäyt-

lien ja henkikirjojen tietoja on koottu Suomen asutuksen yleisluette-

tö oli ehtinyt muuttua sitten 1540-luvun eli vanhimpien maakirjojen

loon, josta on helppo seurata talojen asutuskehitystä vuodesta 1540

ajan. Uudisasutus oli 1500-lopulla ja 1600-luvun alussa minimaalista,

alkaen.

päinvastoin suuri osa Etelä-Suomen taloista autioitui sotien, verorasituksen ja viilenneen ilmaston vuoksi.

Asutuksen yleisluettelon tietoja on käytettävä kriittisesti ja tarvittaessa tarkistettava tiedot alkuperäislähteestä. Isonvihan jälkeiseltä

Esimerkkinä Hangon kylä

ajalta asutuksen yleisluetteloita on koottu enää vähän, mutta hen-

Suomen eteläisimmässä kolkassa Hangon kylä tarjoaa hyvän esi-

kikirjojen sarjat jatkuvat Kansallisarkistossa lähes katkeamattomina

merkin asiakirjoja ja historiallisia karttoja yhdistämällä saadun infor-

aina 1970-luvulle asti. Niiden tietoja voidaan täydentää seurakuntien

maation tarjoamista mahdollisuuksista. Kylän talot ja tonttimaat si-

kirkonkirjojen avulla.

jaitsivat nykyisen kaupunkialueen pohjoislaidalla.

Asutushistorian seuraaminen mikrotasolla on mahdollista, joskin var-

Hangosta on keskiajalta muutama, lähinnä merenkulkuun liittyvä

sin työlästä. Monesta talosta isäntien jatkumo ja yhteisön historia

maininta. Kylän asutuksesta kertoo epäsuorasti vuoden 1451 vero-

saadaan rekonstruoitua 1540-luvulta nykypäiviin asti.

luettelo, jossa mainitaan Hangö bol eli Hangon verokunta. Voudintileistä näemme, että kylässä oli 1500-luvun puolivälissä seitsemän

Kartat paljastavat paljon

taloa. Niistä neljä autioitui viimeistään 1600-luvun alussa. Osa asutettiin uudelleen 1600-luvulla kahden kadotessa kokonaan.

Myös maakirjat ja monet muut veroluettelot tarjoavat tietoa kylien ja talojen elinkeinohistoriasta, muun muassa peltoviljelyksestä. Eri-

Maanmittari Hans Hansson laati useimmista Tenholan pitäjän kylistä kartan vuonna 1647, niin myös Hangosta. Tässä vanhimmassa kylää

kansallisarkisto

kuvaavassa kartassa on enää viisi taloa ja niistäkin vain kaksi asuttuna. Samuel Broteruksen kartassa vuodelta 1705 nähdään, kuinka kylän rakenne on ehtinyt vakiintua. Nyt asuttuna oli neljä taloa. Peltoja analysoimalla ja vuoden 1647 kartan tietoja hyväksi käyttäen voidaan päätellä, missä osa kadonneista taloista on sijainnut.

Kehitys keskiajalta nykypäivään Hangon kylän karttamateriaali on poikkeuksellisen runsas. Sieltä löytyy vielä geometrinen kartta vuodelta 1748 ja isojaon yhteydessä vuonna 1848 laadittu kartta. Kylän keskiaikainen rakenne hahmottuu yhä 1800-luvun puolivälin kartassa, johon puolestaan voidaan yhdisHangon kylästä vuonna 1705 piirretty karttakuva.

tää 1900-luvun alkupuolen aineistot muistitietoineen ja valokuvineen.

Hangon kappelin hautausmaan tutkimukset käynnissä vuonna 2007.

Blankettin isovanhemmat David ja Malke Mirmovitsch.


20

akti 1/2012

akti 1/2012

Arkistouralla

Mitä tehtäviä nykyinen toimenkuvasi käsittää?

Eri organisaatioissa työskentelevät arkistoalan ammattilaiset kertovat palstalla urastaan ja työstään. Tässä numerossa Aktin kysymyksiin vastaa arkistopäällikkö Tuula Koivisto Pirkanmaan sairaanhoitopiiristä.

Voisin sanoa olevani monitoimihenkilö. Tehtävääni kuuluu Pirkanmaan sairaanhoitopiirin tasolla asiakirja- ja arkistohallinnon strateginen johtaminen. Vastaan kirjaamon ja keskusarkiston toiminnasta sekä lomakkeiden suunnittelusta kahden henkilön esimiehenä. Päiviini sisältyy asiakirja-

Arkistolöytöjä

Käsitätkö

Palstalla esitellään arkistojen kätköistä löytyneitä kuriositeetteja. Aikakapseli löytyi Helsingin Diakonissalaitoksen kirkon perustuksista.

Palstalla arkistolaitoksen asiantuntijat avaavat alan termistöä.

Viesti viime vuosituhannelta

Arkisto > < kokoelma

Rakennushankkeita aloitettaessa on ollut tapana viettää peruskiven laskiaisia. Tällöin jätetään jälkimaailmalle viesti, joka kertoo, mitä on tehty ja miksi. Medium on kirjemäinen sanoma sattumanvaraiselle, tuntemattomalle tulevaisuuden edustajalle. Peruskirja on hitain ajateltavissa oleva viestiväline. Sen tarkoitus lienee löytyä raottamaan unohduksen varjoa ja kertomaan omasta ajastaan vasta sitten, kun aika on hävittänyt rakennuksen, jonka fundamenttiin viesti on jätetty.

Osassa yksityisarkistoja käyttävää tutkimuskirjallisuutta sekoittuvat harmittavalla tavalla käsitteellinen (arkisto)kokonaisuus ja konkreettinen kokoelma. Arkistojen kuvailu- ja luettelointisäännöt -julkaisu vuodelta 1997 täsmentää termit tarkasti:

ja arkistotoiminnan ohjausta, kokouksia sekä erilaisten esitysten ja suunnitelmien laadintaa. Arkistonmuodostussuunnitelmien päivittäminen tai laadinta on aina työn alla. Projektipäällikkönä vedän uuden asiakirja- ja asianhallintajärjestelmän käyttöönottoa. Olen tietohallinnon johtoryhmän jäsen sekä mukana erilaisissa työryhmissä. Esimerkiksi potilastiedot-työryhmässä kehitetään potilasasiakirjojen käsittelyä ja sähköiseen toimintatapaan siirtymistä. Sairaanhoitopiirin tietosuojavastaavana ohjaan henkilötietojen tietosuojaan liittyvissä kysymyksissä. Jokainen työpäivä on erilainen. Päiväni ovat mielenkiintoisia ja haasteellisia, ja työntäyteisinä tahtovat venyä pitkiksi. PSHP on hakenut arkistolaitokselta sähköisen säilyttämisen lupaa. Miten prosessi on sujunut? PSHP haki lupaa henkilöstöhallinnon prosesseissa kertyvien asiakirjojen pysyvään sähköiseen säilyttämiseen, ja tänä vuonna helmikuussa saimme arkistolaitoksen myönteisen lupapäätöksen. Hankkeen aikana määriteltiin muun muassa tehtäväluokitusta ja arkistoon tallennettavia asiakirjoja sekä kehitettiin järjestelmää, pohdittiin säilytysaikoja ja muokattiin arkistonmuodostussuunnitelmaa sekä testattiin aikaansaannoksia. Lokakuussa 2010 lähti iso nippu hakemusasiakirjoja arkistolaitokselle. Sen jälkeen käytiin tarkentavia neuvotteluja. Hakemusasiakirjojen täyttäminen oli haasteellista ja vaikeaakin. Aikaa kului runsaasti muun muassa oman organisaation tietosuojaan ja tietoturvallisuuteen liittyvien ohjeiden ja käytäntöjen kokoamisessa. Asiantuntija-apua antoivat niin arkistolaitoksen kuin järjestelmän toimittajan ja PSHP:n tietohallinnon tietotekniset asiantuntijat. Kokemus oli antoisa ja opettavainen. Katse on suuntautunut jo seuraa-

tiina tanni / pshp

Sairaala-arkistojen tehotyömyyrä Miten päädyit arkistoalalle? Työpaikan vaihdokset ja työtehtävät ovat ohjanneet työuran muotoutu-

21

vaan lupahakemukseen. Mitä etua näet sähköisestä säilyttämisestä olevan? Sähköinen tieto on helpommin käytettävissä ja tarvittaessa usealla henkilöllä samanaikaisesti. Asiakirjojen käsittely, arkistointi, hävittäminen ja tietopalvelu tehostuvat. Arkistotilojen tarpeen väheneminen on merkittävä tekijä, sillä esimerkiksi Taysin arkistoissa on aineistoja yhteensä noin 9 000 hyllymetriä. Mitä muita arkistoalan yhteistyökumppaneita

mista. Ensimmäinen vakituinen työpaikkani toimistonhoitajana yksityi-

PSHP:llä on?

sessä yrityksessä sisälsi kaikenlaista paperityötä ja myös arkistonhoitoa.

Tietojärjestelmätoimittajat ovat yhteistyökumppaneitamme. Sosi-

Julkisen hallinnon arkistotoimintaan pääsin syventymäänToijalan (nykyisin

aali- ja terveysministeriön, THL:n kehittämisyksikön, Kuntaliiton ja

Akaa) kaupunginkansliassa, jossa tehtäviini kuului muun muassa kau-

Tietosuojavaltuutetun toimiston asiantuntemus on terveys- ja sosi-

pungin keskusarkiston hoitaminen. Tämä työkokemus siivitti siirtymistäni

aalihuollon arkistotoimelle tärkeää. Yliopistosairaaloiden arkistopääl-

Tampereen keskussairaalan kirjaamon ja hallintoarkiston tehtäviin.

liköiden kanssa olemme pitäneet yhteyttä jo vuosia.

Museonjohtaja Pirkko Probst kertoo Helsingin Diakonissalaitoksen rakennustyömaalla kesällä 2011 tehdystä löydöstä: ”Työhuoneeseeni tuotiin iso pinkka pölyisiä ja käpristyneitä papereita. Helsingin Diakonissalaitoksella toimiva rakennusmestari arveli, että ne saattaisivat olla kiinnostavia… Alkukesällä peruskorjauksen yhteydessä työmiehet olivat poranneet kirkon perustuksissa vahingossa läpi jostakin ’vanhasta peltilaatikosta’. Paperit olivat vettyneet, ja miehet olivat kuivatelleet niitä sitten jossakin.” Tarkemmassa tarkastelussa havaittiin, että museoon oli tuotu laitoksen peruskiven asiakirjasisältö: peruskirja sekä suomeksi että ruotsiksi ynnä laitosta koskevia historiatietoja. Peruskirja oli laadittu pergamentille, muut asiakirjat paperille. Särkynyt kuparisäiliö, johon aineisto oli sijoitettu, oli tärveltynyt niin pahoin, että se oli heitetty pois. Peruskirja on jotain etäistä sukua pullopostille. Sen lähettäjällä ei tosin ole hätä – päinvastoin – mutta löydettäväksi peruskirjakin on tarkoitettu, vaikkei sanoman perille pääsystä ole varmuutta. Oliko tarkoitus, että Diakonissalaitoksen rakennusmassan 28. toukokuuta 1896 juhlallisin menoin sijoitettu viesti löytyy jo sadanviidentoista (115) vuoden, vajaan neljän sukupolven päästä ”kätkemisestään”? Paikalla on edelleen korttelin verran entistä ja aivan uuttakin laitoksen rakennuskantaa. Jos ei tietoa peruskirjan sijainnista lasketa, mitään oleellista ei kai ole päässyt katoamaan tai unohdettu. Ehkä kyse on johdatuksesta. Ehkä tälle kovalle ajalle, joka mittaa arvoja rahassa, on hyvä muistuttaa psalmin sanoin perusasioista: Sinun tykös, Herra, ylönnän minä minun sieluni. Minun Jumalani, Sinuun minä turvaan! Diakonissalaitoksen peruskirja on nyt hyvään kuntoon konservoituna Kansallisarkistoon talletetussa laitoksen yksityisarkistossa.

”Arkisto on yhteisön tehtävien hoitamisesta tai henkilön toiminnasta kertyneiden asiakirjojen kokonaisuus. Kokoelma on laitoksen, yhteisön tai henkilön suunnitelmallisen keräilytyön tuloksena syntynyt kokonaisuus… kerääjä ei ole arkistonmuodostaja.” Yksityisarkisto on täsmällinen ja yksiselitteinen termi, jota ammattilaiset käyttävät yhteisnimityksenä henkilö-, suku-, tila-, yhteisö- ja yritysarkistoista. Historiallisista syistä – osasyyllinen on ollut arkistolaitoskin – tutkimuskirjallisuudessa elää kuitenkin vääristävä termi yksityiskokoelma. Se on jo rakenteellisesti sopimaton, merkityksellisesti epäselvä ja käsitteellisesti harhaanjohtava. Sanojen semanttinen ero on kaikille ilmiselvä. Termin kokoelma käyttäminen arkiston synonyyminä vie sitä paitsi loogisesti ja lähdekriittisestikin harhateille.


22

akti 1/2012

akti 1/2012

23

Asiakirjasiirto Itämeren yli laittoi arkistolaitoksen alulle Arkistolaitoksen voi katsoa saaneen alkunsa, kun Venäjän keisarin vaatimuksesta merkittävä määrä Suomen alueita koskevia asiakirjoja siirrettiin Tukholmasta Turkuun. Tänä vuonna siitä tulee kuluneeksi tasan 200 vuotta.

taloutta ja oikeudenkäyntejä koskevat asiakirjat sekä kartat, jotka kuuluivat hallituskonseljin talous- ja oikeusosastojen toimivaltaan.

Kohti Tukholmaa Siispä matkaan kohti Tukholmaa, jossa ensimmäinen tehtävä oli ilmoittautua Venäjän lähettiläs van Suchtelenille. Käytännön suhteet ruotsalaisiin viranomaisiin hoiti lähettiläs, komission jäsenten

Valtionarkistonhoitaja Martti Kerkkonen kirjoitti

tehtävänä oli toimia asiantuntijoina ja huolehtia asiakirjojen toimit-

Historiallisen Aikakauskirjan ensimmäisessä numerossa vuonna

tamisesta Turkuun. Kiinnostava yksityiskohta on Kerkkosen mai-

1973 Haminan rauhan merkityksestä arkistolaitoksen kehittymi-

ninta, että asiakirjoja oli hoidettava siten, että ne eivät vahingoitu

selle. Hän totesi: ”Kautta vuosisatojen on niihin rauhansopimuk-

tai joudu hukkaan, ja että luovuttavien viranomaisten oli laadittava

siin, jotka ovat aiheuttaneet alueellisia muutoksia, kuulunut arkis-

reversaalit, joiden avulla asiakirjat voitiin arkistoon siirrettäessä

toja koskeva artikla. ... merkitykseltään kauaskantoisin on ollut

inventoida.

Haminan rauhansopimus. Siinä Ruotsi velvoitettiin Venäjän keisarille luovuttamaan kaikki omistusasiakirjat ja arkistot

Rauhansopimuksen mukaan luovutuksen piti olla val-

ja muut niin hyvin yleiset kuin yksityiset asiakirjat,

mis 17.9.1810 mennessä, vuoden kuluttua rauhanso-

linnoitusten, kaupunkien ja maaseutupaikkakuntien

pimuksesta. Ruotsissa aikataulu aiheutti vaikeuksia.

asemakaavat ja kartat, jotka koskivat silloin Venäjän

Kuningas oli antanut määräyksen kamarikollegion

keisarikuntaan liitettyjä alueita. Erityisesti mainittiin

kolmannelle provinssikonttorille, että se kartoittaisi

Ruotsin maanmittauskonttorissa säilytetyt kartat ja

ja kokoaisi luovutettavat asiakirjat. Konttorin arkisto

asiakirjat”.

oli kokenut kovia 1802, jolloin se paloi. Tuhkana tuuleen menivät muun muassa kaikki Suomea koske-

Kaikki nämä piti luovuttaa viimeistään vuoden kulu-

vat maatilojen perinnöksiostoasiakirjat. Tänään niistä

essa sopimuksesta. Alue käsitti kaikki Suomen kuu-

kertovat ainoastaan luettelot, joita säilytettiin toises-

si lääniä sekä Vesterbottenin läänistä Tornionjoen ja Muonionjoen itäpuolelle jäävän alueen, johon kuului kaistale Länsipohjaa ja Suomen Lappi itärajaan asti. Kerkkonen toteaa, että arkistojen siirto oli välttämätön suuriruhtinaskunnan hallinnon järjestämistä varten, mutta vähintään yhtä merkityksellistä keisarikunnan sotilaallisten etujen vuoksi.

Hallituskonseljissa pohdittiin helmikuussa 1812 yhteisen venäläis-ruotsalaisen yhteisarkiston mahdollisuutta.

sa arkistossa. Hovioikeudenneuvos Olof Langenstein (1751–1833). Kuva vuonna 1915 painetusta kirjasta "Vasa Hofrätts Presidenter, Ledamöter och Tjänstemän”.

Kaiken kaikkeaan Turkuun tuotiin lokakuussa 1810 noin 200 met-

Vihdoin hän pääsi palaamaan Suomeen ja jätti 9.6.1812 hallitus-

Ruotsin hallitus pohti asiakirjojen luovuttamiseen

riä asiakirjoja. Laivan mukana Suomeen palasivat Sacklén ja kol-

konseljille kertomuksensa, jonka mukaan hän toi Turkuun Tornion

liittyviä ehtoja, joita se tarkensi Riksarkivetin päälli-

me muuta kollegaa. Tukholmaan jäi asessori Langenstein tehtä-

19 vuoden tuomiokirjat sekä useiden vuosien tuomiokirjat Vester-

kön Carl Adlersparren muistion perusteella. Siinä

vänään hoitaa luovutus kunniakkaaseen loppuun saakka. Hänen

bottenin ja Lapin alueelta.

todettiin, että edellisten rauhansopimusten mukaan

urakkansa kesti vielä lähes puoli vuotta.

asiakirjoihin. Niinpä hallitus teki päätöksen, että yk-

Delegaatio kootaan Tämä heijastui Ruotsiin lähetetyn delegaation kokoonpanossa.

sityisiä koskevia ja jo ratkaistuja akteja ei luovuteta. Venäjä reagoi

Langensteinin yksinäinen urakka

ruotsalaisten viivyttelyyn lähettämällä useita nootteja, joilla pyrit-

Ruotsin ja Venäjän neuvottelut arkistoista takkusivat edelleen.

tiin nopeuttamaan prosessia.

Erityisesti yksityisiä henkilöitä koskevien asiakirjojen saaminen

Hallituskonselji pohti asiaa ja lähetti alistuksensa keisarille korostaen asiakirjojen Suomeen saamisen tärkeyttä. Niinpä Aleksante-

Paljon jäi arkistoaineistoa saamatta. Siitä neuvoteltiin 1800-luvun

arkistoluovutukset keskitetään ainoastaan yleisiin

loppupuolella useasti ruotsalaisten kanssa, mutta turhaan. Onneksi mikrofilmaus on mahdollistanut asiakirjojen saamisen Suomeen tutkijoiden käytettäväksi.

Suomeen hiersi, samoin Vesterbottenista Suomeen liitettyjen

On helppo yhtyä Kerkkosen toteamukseen, että arkistojen siir-

alueiden materiaali. Kysymys ei ollut aivan pieni, sillä alue käsitti

rolla oli ratkaiseva merkitys Suomen arkistolaitoksen kannalta.

Tornion kaupungin ja miltei koko Suomen Lapin.

Arkistohallintomme sai silloin alkunsa ja valtionarkiston perusai-

ri I määräsi Turun entisen pormestarin Carl Sacklénin delegaation

Postia Turkuun

johtajaksi ja sotilaalliseksi erityisasiantuntijaksi everstiluutnantti

Lopulta lokakuun alussa 1810 kaikki oli valmista. Luovutuskun-

Otto Carl von Fieandtin, joka oli arvostettu karttojen asiantuntija.

nossa ja luetteloituna oli 83 laatikollista asiakirjoja. Niistä 60 oli

Ruotsalaiset vetosivat siihen, että asiakirjojen irrottaminen ko-

peräisin kamarikollegiosta, 10 edellä mainitusta provinssikontto-

konaisuudestaan voisi loukata Ruotsin omien alamaisten etuja.

Muut jäsenet olivat Vaasan hovioikeuden asessori Olof Lan-

rista, yhdeksän maanmittauskonttorista, kolme Vaasasta Ruotsiin

Venäjä ei tätä hyväksynyt. Kiistaa käsiteltiin vielä helmikuussa

gestein, kamaritoimituskunnan kamreeri Gustaf Nordenswan,

kuljetettua materiaalia ja laatikko Turun akatemian kanslerin arkis-

1812 hallituskonseljissa. Siihen mennessä Langenstein oli saanut

kruununvouti Eric Backmanson ja maanmittaustirehtööri Johan

toa. Tässä kuljetuksessa tulivat Suomeen siis vanhimmat tiliasia-

toimitetuksi Suomeen viisi laatikollista asiakirjoja. Asia huolestutti

Teksti: Pertti Vuorinen, tutkija, Kansallisarkisto

Tillberg. Komission tehtäväksi annettiin noutaa Suomeen kaikki

kirjamme, ns. voudin- ja läänintilit.

hallintoa, joka pyysi Langensteinia kiirehtimään luovutuksia.

Kuva: Kansallisarkisto

neisto tuotiin Turkuun ja myöhemmin Helsinkiin, jossa sitä yhä säilytetään.


Millaisen jäljen Titanicin törmääminen jätti suomalaisiin arkistoihin? Ota selvää verkossa 10. huhtikuuta alkaen www.arkisto.fi/titanic100vuotta

Akti 1/2012  

Arkistolaitoksen asiakaslehti

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you