Page 4

6

akti 3/2013

akti 3/2013

Sensuuria ja verotilejä

– elokuvatutkimusta arkistolähteillä Tuore väitöstutkimus ravistelee perinteisiä käsityksiä suomalaisen elokuva-alan alkuvaiheista. Toisin kuin aikaisemmin on ajateltu, ala ei ollut pieni tai vaatimaton ennen 1920-luvun alkua. Tutkimuksen lähdeluettelosta ei löydy ainoatakaan elokuvaa, sillä se perustuu asiakirjalähteille ja sanomalehtiaineistoille.

7

Aarteita arkistokoteloista

Löytöjä tuntemattomista elokuvista

Tutkimuksessa käsiteltävän aikakauden suomalaistuotannoista

Tutkimuksen sivutuotteina tuli esille tietoja useista ennen tunte-

valtaosa on sittemmin kadonnut tai tuhoutunut, joten säilyneiden

mattomista Suomessa kuvatuista elokuvista, joista valtaosa lie-

filmien antama kuva olisi jäänyt parhaimmillaankin vajavaiseksi.

nee kuitenkin tuhoutunut jo vuosikymmeniä sitten.

Lisäksi, kun elokuva-alan pääpaino oli aivan jossain muualla kuin kuvaamisessa, ei pelkkien filmien avulla hahmottuisi kuin pieni

Mielenkiintoisimmat filmilöydöistä sijoittuvat keväällä 1918 sisäl-

kaistale kokonaisuudesta.

lissodan jälkimaininkeihin. Tuolloin Suomessa liikkui Saksan armeijan filmiryhmä, joka kuvasi muun muassa saksalaiskomentaja

Tällä perusteella on tehty elokuvatutkimuksen valtavirrasta poik-

Rüdiger von der Goltzin ja kenraali Gustaf Mannerheimin en-

keava ratkaisu ja filmit on rajattu tutkimuksessa käytettyjen lähde-

sikohtaamisen Mikkelissä, viikkoa ennen Helsingissä järjestettyjä

aineistojen ulkopuolelle. Tutkimus keskittyy liiketoimintaan, joten

voitonparaateja. Tämä ja muut aiemmin tuntemattomat samoina

Väitöstutkimuksen keskeinen löydös on se, kuinka suur-

ylösalaisin: perinteisesti elokuvaa on tarkasteltu valmistetuista

esille nousevat yhtiöiden toimintaa valottavat lähteet, jotka ovat

viikkoina kuvatut filmit voivat parhaassa tapauksessa odottaa jos-

ta ja vakiintunutta liiketoiminta elokuva-alalla oli 1900-luvun en-

filmeistä käsin, mutta 1900-luvun alussa filmituotanto ei ollut kes-

odottaneet vuosikymmenien ajan arkistokoteloissa löytäjäänsä.

sain saksalaisessa filmiarkistossa, joten löytöjen sarja voi jatkua

simmäiseltä vuosikymmeneltä alkaen. Valta oli kasaantunut muu-

keinen osa suomalaisyhtiöiden toimintaa. Valtaosa valkokankailla

Valtaosa näistä löytyi arkistolaitoksen omista kokoelmista.

vielä pidemmälle.

tamille helsinkiläisyhtiöille, joiden toiminta vaikutti voimakkaasti

nähdyistä filmeistä on ollut aina ulkomaisia, jopa suomifilmien kul-

koko suomalaiseen elokuva-alaan.

taisimpina vuosina. Väitös keskittyy vuosikymmeniin ennen suo-

Laajan arkistoaineiston pohjan muodostivat kaupparekisteriasia-

teksti: Outi Hupaniittu, kehittämispäällikkö, Kansallisarkisto

mifilmien valtakautta, jolloin omien filmien merkitys oli vieläkin

kirjat, joista paljastui suomalaisen elokuva-alan laajuus ja eri yh-

vähäisempi.

tiöiden sidonnaisuudet toisiinsa. Etenkin tutkimuskauden lopulla

Lähtökohdaksi nostettu liiketoiminta kääntää totutut näkökulmat

Turun yliopisto

1920-luvulla yhtiöt koottiin suuriksi yritysryhmiksi, joissa varsinai-

Fyren 9/1909

Tuotto tuli filmien esittämisestä Taloudellisesti tuottoisin osa elo-

set omistajat saattoivat peittyä moninaisten omistussuhteiden taakse.

kuva-alaa oli tuolloin – aivan kuin

Osa aineistosta aiemmin käyttämätöntä

nykypäivänäkin – filmien esittämi-

Osa käytetystä materiaalista, kuten Helsingin poliisilaitoksella toi-

nen. Se puolestaan vaati jatkuvaa

mineen paikallisen filmi sensuurin tarkastuspäätökset, ovat olleet

maahantuontia, joka oli keskitty-

tutkijoiden käytössä jo aiemminkin, mutta esimerkiksi saman ar-

nyt muutamiin alaa hallinneisiin

kiston tarkastusmaksujen tilikirjat eivät. Tutkimuksessa on hyö-

yhtiöihin. Maahantuonnin jatkeena

dynnetty myös muita tiliaineistoja, kuten ensimmäisen maail-

harjoitettiin levitystä, joka puoles-

mansodan aikaisia sotaverotilejä, joihin kirjautui tiedot jokaisesta

taan vei filmiohjelmistot muiden

pääsylipusta tilitetystä maksusta – ja sitä kautta helsinkiläisten

suomalaispaikkakuntien elokuva-

elokuvateattereiden keräämistä lipputuloista.

teattereihin. Tiedot lipputulojen ja tarkastusmaksujen eroista ja muutoksista Omat filmituotannot olivat mah-

puolestaan paljastivat elokuva-alan sisäisen kilpailun voimasuhtei-

dollisia vain, jos yhtiöllä oli tarpeek-

ta ennennäkemättömällä tarkkuudella.

si muuta elokuva-alan toimintaa, josta kertyvillä tuloilla saatettiin

Jyväskylän maakunta-arkistosta puolestaan paljastui erittäin mie-

rahoittaa kuvauskustannuksia. Sa-

lenkiintoinen alan varhaisvuosia valottanut aineisto. ”Opiksi ja

moin omien elokuvateattereiden

Huviksi” -nimisen elokuvateatterin arkistoon on talletettu useiden

olemassaolo oli hyvin tärkeää,

vuosien ajalta kaikki käsiohjelmat, joissa esitellyt ohjelmistot tuli-

sillä ainoastaan niistä kertyvillä

vat Jyväskylään helsinkiläisyhtiöistä vuokrattuina.

Artikkeli perustuu Outi Hupaniitun syyskuussa Turun yliopistossa tarkastettuun väitöstutkimukseen.

lipputuloilla tuotannot saatettiin Jyväskyläläisarkistosta löytyi lisäksi runsaasti kirjeenvaihtoa, jos-

saada kannattaviksi.

sa neuvoteltiin – ja riideltiin – elokuva-alan suuryhtiöiden kanssa Filmituotantojen tekeminen ilman

filmivuokraamisen yksityiskohdista. Mukana oli myös monta me-

omaa

osoittautui

hevää juorua, kun helsinkiläisyhtiöt äityivät paljastamaan huono-

kerta toisensa jälkeen mahdotto-

ja puolia kilpailijoistaan: kuka harjoitti epätervettä liiketoimintaa,

maksi yhtälöksi innokkaille kuvaa-

kuka vuokrasi huonokuntoisia filmejä…

esityspaikkaa

Fyren-lehdessä vuonna 1909 ilmestyneessä pilakuvassa vasta-avatun elokuvateatteri Olympian

jille, ja rajoitti osaltaan suomalais-

omistaja Ernst Ovesén myhäilee tyytyväisenä, kun silinteripäiset herrat ja huivipäiset muorit

filmien valmistamista.

tungeksivat ovella. Helsinkiläisteatterin sisustusta voi ihailla yhä edelleen, sillä se on siirretty alkuperäisestä rakennuksesta paikalla nykyisin seisovan Maxim-teatterin kakkossaliin.

Hupaniittu, Outi: Biografiliiketoiminnan valtakausi. Toimijuus ja kilpailu suomalaisella elokuva-alalla 1900–1920-luvuilla. Tutkimus on ilmestynyt Arkistolaitoksen julkaisuja -sarjassa ja on tilattavissa osoitteesta arkisto@narc.fi hintaan 20 €. Opiksi ja Huviksi -elokuvateatterin vuosien 1910–1915 käsiohjelmat löytyvät digitoituina arkistolaitoksen Digitaaliarkistosta digi.narc.fi.

Profile for Kansallisarkisto

Akti 3/2013  

Arkistolaitoksen asiakaslehti

Akti 3/2013  

Arkistolaitoksen asiakaslehti

Advertisement