akti 3/2015 Petri Mentu
Gary Wornell
Kolttakylän arkistolla on suuri symbolinen merkitys saamelaisväestölle ja laajemminkin alkuperäiskansoille, toteaa Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva.
Petsamo kuului Suomeen vuosina 1920–1944.
jälkeen Tiitola etsi arkiston käsiinsä ja luovutti sen 11. divisioonan esikuntapäällikölle majuri Into Ahoselle, joka toimitti sen Valtionarkistoon Helsinkiin. Rauhankadulle Kolttakylän arkisto saapui 15.8.1940 Ahosen allekirjoittaman saatekirjeen kera.
Sukualueet jäivät rajan taakse Petsamon Suonikylän siidassa kolttasaamelaisten sukujen hallintoalueet jakaantuivat seitsemän suvun kesken: Feodoroffin, Fofanoffin, Gauriloffin, Kiprianoffin, Mosnikoffin, Semenoffin ja Sverloffin sukujen. Jokaisella suvulla oli omat määritellyt asuin-, kalastus-, metsästys- ja poronhoitoalueensa, joiden käytöstä päätti suvun vanhin mies. Toisten vesialueille sai mennä vain suvun vanhimman suostumuksella. Sukualueitten sisällä oli talvikylä, johon kokoonnuttiin asumaan talviaikaan. Sotien jälkeen uuden elämän aloittaminen tuhotussa Saamenmaassa oli vaikeaa. Veneiden lähes totaalinen tuhoutuminen hankaloitti kalastajasaamelaisten elämää. Poron
omistajien porokarjat olivat sotavuosien pakkoteurastusten ja Lapin sodan tuhojen takia huvenneet joillakin alueilla alle puoleen entisestä. Vaikein tilanne oli Petsamon kolttasaamelaisilla. Heidän sukualueensa olivat jääneet rauhanteossa Neuvostoliiton puolelle, eivätkä kolttasaamelaiset halunneet palata sinne.
Kolttasaamelaiset asutettiin Inariin Kolttasaamelaisten yhteisö pystyttiin pitämään koossa eikä sitä siroteltu muiden Petsamon siirtolaisten joukkoon. Neljä vuotta kestäneen suunnitteluprosessin jälkeen entisen Petsamon kolttasaamelaiset sijoitettiin Inarinjärven pohjois- ja itäpuolille: Suonikylän koltat asutettiin Sevettijärven alueelle, muut koltat Nellimin seudulle. Koltat asettuivat uusille asuinalueilleen sukukunnittain. Merkittävin elämäntavan muutos Petsamon aikaan verrattuna oli vuotuiskierron loppuminen: suonikyläläisten kapealle järvivyö-
7