Page 1

Arkistolaitoksen asiakaslehti 3/2010

sivu 8 Arkistot 2.0 pelaa asiakkaan ehdoilla

sivu 12 Elämäntehtävänä entisajan lauluäänitteet

sivu 16 Kansainvälinen yhteistyö pelastaa Haitin arkistoja


2

akti 3/2010

akti

akti 3/2010

3/2010

Sisältö

3

Pääkirjoitus

3

Pääkirjoituksessa ihmetellään toimittajien ”arkistolöytöjä”.

4

Lyhyet

6

Kysely todisti: arkistolaitoksen asiakkaat ovat tyytyväisiä.

7

Suomen ja Meksikon kulttuurisuhteet esiin

Mainostoimisto HINKU

8

Arkistot 2.0 tekee asiakkaista tasavertaisia sisällöntuottajia.

Painopaikka

9

VAPA-palvelun pilotointi alkoi.

10

Portti-käyttäjäpalvelu opastaa aineistojen äärelle verkossa.

www.arkisto.fi

11

Seilin saarelta löytyi salaperäinen asiakirjakätkö.

Tilaukset ja palaute

12

Laulu- ja arkistomies Tero Halvorsen metsästää kadonneita

ISSN 1798-2065

14

Kulttuuriperinnön digitoinnissa edetään rivakkaan tahtiin.

Päätoimittaja

15

Suomen Jazz & Pop Arkisto haluaa elvyttää mestareiden ja

16

Maanjäristyksen ravistelemassa Haitissa urakoidaan arkistojen pelastamiseksi.

Arkistolöytöjä?

18

Sota-ajan kultasormusten tarinat löytyvät Kansallis­

Helsingin Sanomat paljasti sunnuntaina 17.10.2010 tutkija Jari

sa. Säätiön arkistoaineistot oli myös toimitettu samoihin aikoihin

arkistosta.

Leskisen tekemän arkistolöydön, jota käsiteltiin lähes sivun laa-

Kansallisarkistoon, Leskisen auton takakontissa. Täällä VKTS:n eli

juisessa artikkelissa.

Vapaan koulutuksen tukisäätiön pienehkö arkisto on siis ollut tut-

Julkaisija Arkistolaitos Osoite Kansallisarkisto PL 258 00171 Helsinki

Kansallisarkiston näyttelyssä.

Lehden taitto

Kirjapaino Uusimaa Kotisivu

akti@narc.fi

Heidi Mustajoki, Kansallisarkisto Toimituskunta yksikön johtaja Juhani Tikkanen, Kansallisarkisto

äänitteitä.

kisällien vuorovaikutusta.

yksikön johtaja Marja Pohjola, Kansallisarkisto tutkija Pertti Vuorinen, Kansallisarkisto johtaja Päivi Hirvonen, Jyväskylän maakunta-arkisto Toimitussihteeri Minna Nurro, Viestintätoimisto Lumitähti minna.nurro@pp.inet.fi

20

kijoiden käytettävissä jo lähes päivälleen kuusi vuotta.

Sota-ajan valokuvia digitoidaan Kansalliskirjastossa. Raflaava otsikko uutisoi: ”Salainen säätiö kokosi 1970-luvulla

21

Arkistouralla: tutkija Pertti Vuorinen, Kansallisarkisto

22

Rummutusta: Piispat tupakalla Kultarannassa

mustan listan opettajista”. Jutussa annettiin ymmärtää, että Leski-

Edellä kerrottu tapaus ei ole aivan ainutlaatuinen. Siksi olisikin toi-

nen oli tutkiessaan Sotavahinkoyhdistyksen ja sen seuraajan So-

vottavaa, että toimittajat ”arkistolöytöjä” uutisoidessaan selvittäi-

tavahinkosäätiön 1950- ja 1960-lukujen arkistoaineistoja löytänyt

sivät taustatietoja myös arkistoja säilyttävistä laitoksista eivätkä

asiakirjoja, jotka johtivat ”porvarien salaiseen Vapaan koulutuksen

tyytyisi pelkästään ”löytöjä” tehneiden tutkijoiden kertomuksiin.

tukisäätiöön”. Se toimi lehden mukaan 1971−1991 ja siihen kuului monia tuon ajan johtavia porvaripoliitikkoja.

Tutkijat tekevät arkistojen parissa työskennellessään päivittäin lukuisia omia arkistolöytöjään. Tämän lehden sisäsivuilla kerrotaan

Paljastus herätti tietysti kiinnostusta ja sai aikaan selittelyä ja kes-

toisenlaisesta arkistolöydöstä, joka tehtiin viime kesänä Seilin

Kannen kuva

kustelua HS:n yleisönosastossa. Kansallisarkistolta puolestaan

saarella kallion kolosta.

Matti Tiisanoja/Kansallisarkisto

tiedusteltiin, voisiko se selvittää, missä kyseiset asiakirjat ovat ja

Arkistonhoitaja Tero Halvorsen vastaa Kansallisessa

miten ne saataisiin muidenkin tutkijoiden käyttöön.

Näin vuoden ollessa lopuillaan toivotan kaikille Aktin lukijoille rauhallista joulun odotusta ja menestystä vuodelle 2011.

audiovisuaalisessa arkistossa radio- ja tv-aineistoista. Kyseessä ei kuitenkaan ollut aivan tuore asia. Leskisen tutkimus Pääkirjoituksen kuva

oli julkistettu jo syksyllä 2004, jolloin tutkimuksen tekijää ja säätiön

Kansallisarkisto, Riia Viitanen

asiamiestä oli myös haastateltu television ajankohtaisohjelmas-

Marja Pohjola, yksityisarkistoyksikön johtaja, Kansallisarkisto


4

akti 3/2010

akti 3/2010

5

Tammi/Ville Palonen

Arkistot kertovat vuonna 2011

Lyhyet

Arkistolaitos avaa ensi vuoden alussa koko vuoden karttu-

Arkistolaitos on syksyn 2010 aikana päivittänyt julkishallin-

van verkkonäyttelyn teemalla "Arkistot kertovat". Kansallis-

non asiakirjojen seulontaa koskevia määräyksiään, ohjei-

arkiston ja maakunta-arkistojen yhdessä toteuttaman näyttelyn ajatuksena on tuoda esiin eri arkistoihin sisältyvät hauskat, yllättävät ja joskus traagisetkin tarinat ja siten osoittaa, että arkistoihin ovat tallentuneet paitsi suurmiesten teot myös tavallisen elämän käännekohdat, jopa satunnaiset sattumukset.

Tieteiden yö Kansallis­ arkistossa 13.1.2011

Uusia määräyksiä voimaan

taan ja oppaitaan. Syksyn aikana on julkaistu:

• ohje julkishallinnon asiakirjatiedon seulonnasta • opas säilytysaikojen määrittelyn periaatteiksi • määräys valtionhallinnon asiakirjojen seulonnasta ja hävittämisestä

Arkistolaitos kutsuu kaikki arkistoista kiinnostavia kertomuksia

Määräyksiin voi tutustua arkistolaitoksen kotisivulla osoitteessa:

löytäneet mukaan näyttelyn ideointiin. Voit kertoa omista mieleen-

www.arkisto.fi/fi/arkistolaitos/tehtavat/seulonta/

painuvista arkistolöydöistäsi sähköpostitse osoitteella: verkkonayttely@narc.fi

Kansallisarkistossa vietetään Tieteiden yötä 13. tammikuuta. Tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi Tieteen päivien

Vähemmistöt aiheena Arkistoalan ammattiyhdistyksen juhlaseminaarissa

yhteydessä. Teemana on tällä kertaa ”Arjen arvoitus”. Tapahtuma tuo tieteen Kruununhaan eri ins­tituutioihin kuten arkistoihin, kirjastoihin, museoihin, gallerioihin ja ravintoloihin.

Arkistoalan Ammattiyhdistys järjesti lokakuussa osana

Vuoden arkistoteko -palkinto Jukka Haavistolle Arkistojen päivän toimikunta on valinnut vuoden 2010 arkistoteoksi musiikkineuvos Jukka Haaviston uraauurtavan toiminnan jazz- ja popmusiikin kulttuuriperinnön hyväksi.

Kansallisarkistossa ohjelmassa on arkea käsittelevä luentosarja,

90-vuotisjuhlaansa seminaarin aiheella ”Arkistot vähem-

jossa alustavat professori Matti Klinge, kirjailija Anna Kortelainen,

mistöjen identiteetin tukijana”. Tilaisuudessa puhuneen arkisto-

Jukka Haavisto on suomalaisen populaarimusiikin arkistotoimin-

dosentit Jukka Kortti ja Kai Häggman. Luentotilaisuuden avaa pää-

laitoksen pääjohtaja Jussi Nuortevan mukaan vähemmistöjen

nan isä. Haavisto oli mukana vuonna 1990 perustamassa Suomen

johtaja Jussi Nuorteva.

arkistot täydentävät merkittävällä tavalla kokonaiskuvaa kansa-

Jazz -arkistoa ja toimi sen ensimmäisenä johtajana. Vuonna 1997

laisyhteiskunnasta.

arkisto laajentui Suomen Jazz & Pop Arkistoksi. Vielä eläkepäivinäänkin Haavisto on toiminut aktiivisesti populaarimusiikin kult-

Arjen arkistotyötä esitellään virkahuoneissa, joissa näytetään arkistojen järjestämistä ja seulontaa, annetaan neuvoja yksityisar-

Arkistolaitoksessa säilytetään esimerkiksi saamelaisten, juutalais-

kistoihin liittyviin kysymyksiin sekä kerrotaan viimeisimmät uuti-

ten, tataarien ja inkeriläisten arkistoja. ”Jatkossa arkistolaitos ha-

set sähköisten aineistojen arkistoinnista ja käytöstä.

luaisi vastaanottaa enemmän etenkin maahanmuuttajajärjestöjen

Arkistojen päivän toimikunta jakoi lisäksi kaksi kunniamainintaa.

arkistoja”, Nuorteva sanoi.

Helsingin Sanomien toimittaja Unto Hämäläinen sai kunniamai-

tuuriperinnön vaalimiseksi.

ninnan leikekirjojensa luovuttamisesta Päivälehden arkistoon. Fi-

Opastetuilla kierroksilla tutustutaan yleisötilojen lisäksi asiakirjojen konservointiin ja karttamakasiiniin. Kirjatorilla on tarjolla edul-

Valtion taidemuseon monikulttuurisuusasiantuntija Umayya Abu-

losofian maisteri Marjukka Honkalalle myönnettiin kunniamaininta

lista kirjallisuutta ja vanhassa tutkijasalissa esitellään sähköistä

Hanna toivoi esityksessään, että arkistot kiinnittäisivät huomiota

arkistoalan pitkästä urasta, jonka hän on tehnyt muun muassa ar-

tilausjärjestelmää ja tietokantoja. Yksityisarkistoja tuodaan esille

niihin vähemmistöihin, jotka ovat näkymättömissä. ”Vähemmis-

kistonhoitajana puolustusministeriössä.

pienoisnäyttelyllä teemalla arki.

töt eivät ole vain pieniä ryppäitä vaan koko yhteiskunta koostuu erilaisista vähemmistöistä”, Abu-Hanna muistutti.

Jani Kaunismäki, Työväen Arkisto

Cafe Hausenissa voi nauttia arjen herkuista musiikin säestämänä. Iltaa vietetään Kansallisarkiston päätalolla (Rauhankatu 17) klo 18–22.30. Tieteen päivien ohjelma löytyy verkosta osoit-

Kansallisarkistossa luennoi Tieteiden yönä muun muassa

teesta: www.tieteenpaivat.fi/2011.html

Anna Kortelainen.

Arkistoammattilaiset tapaavat 2012 Hämeenlinnassa ja Australiassa Pohjoismaiset arkistopäivät pidetään 23.–25. toukokuuta

Keskustelua arkistonhoitajan pätevyyksistä Kansainvälinen arkistoneuvosto (ICA) ja Kansallisarkisto

ICA:n projekti sai alkunsa eurooppalaisessa arkistokokouksessa

järjestivät 14.10.2010 workshop-tilaisuuden, jossa pohdit-

Varsovassa vuonna 2006. Tarkoituksena ei ole laatia yleistä eu-

2012 Hämeenlinnan Verkatehtaassa. Järjestelyistä vastaavat yhteistyössä Kansallisarkisto ja Hämeenlinnan maakuntaarkisto. Arkistopäivien verkkosivut ja ilmoittautuminen avataan tammi-helmikuussa 2012.

tiin arkistonhoitajan pätevyysvaatimuksia. ICA-delegaatio oli ar-

rooppalaista pätevyysmääritystä vaan malli siitä, miten määritys

Kansainvälinen arkistoneuvosto International Council on Archi-

Arkistojen päivän toimikunta valitsi vuoden arkistoteoksi musiik-

vovaltainen: apulaispääsihteeri Christine Martinez ja viisi muuta

voidaan tuottaa kansallisella tasolla. Määrityksen käyttömahdolli-

ves (ICA) järjestää puolestaan kongressin teemalla Climate of

kineuvos Jukka Haaviston elämäntyön Suomen Jazz & Pop Ar-

ulkomaista alustajaa. Tilaisuutta isännöi arkistoneuvos Eljas Orr-

suudet ovat huomattavat: sitä voidaan hyödyntää muun muassa

change 20.–25. elokuuta 2012 Australian Brisbanessa. Kongres-

kiston hyväksi. Kuvassa etualalla vasemmalta toimikunnan jäsen

man. Arkistoalan pätevyysmäärityksiä on tehty tai tekeillä useissa

ammatin edunvalvonnassa, koulutuksessa ja urasuunnittelussa.

sin verkkosivut ovat avautuneet osoitteessa www.ica2012.com.

Pekka Anttonen (Päivälehden arkisto) ja palkittu Jukka Haavisto,

maissa kuten Ranskassa ja Ruotsissa. Hankkeita vetävät yleensä

Aktin seuraavassa numerossa kerrotaan tarkemmin määrittely-

Sivuilla voi ilmoittaa kiinnostuksensa kongressiin ja liittyä ajankoh-

taustalla toimikunnan jäsenet Petri Tanskanen (Työväen Arkisto)

maiden arkistoyhdistykset.

työn etenemisestä.

taistietoa tarjoavalle postituslistalle.

ja Christina Forssell (Kansallisarkisto).


6

akti 3/2010

akti 3/2010

”Con corazon!”

7

Oaxacan maakunta esillä monin tavoin Meksikon eteläinen Oaxacan maakunta tulee näyttelyssä esille monella tavalla. Laajan osion muodostavat Oaxacan taiteilijahuoneistossa työskennelleiden suomalaisten teokset. Näytteillä on

Arkistolaitoksella tyytyväisiä asiakkaita

Vielä tämän vuoden aikana käynnistetään arkistolaitoksen ja Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median laitoksen kanssa yhteistyöprojekti, jossa yhtenä työkaluna arkistolaitoksen asiakaspalvelun kehittämistyössä on asiakastyytyväisyyskysely.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen avasi Kan­ sallisarkistossa 16. syyskuuta Meksikon ja Suomen kulttuurisuhteita esittelevän laajan näyttelyn. Se juhlistaa Meksikon itsenäisyyden 200-vuotisjuhlavuotta ja on tehty yhteistyössä Meksikon suurlähetystön kanssa.

set tapahtumat, joissa menehtyivät Jyri Jaakkola ja meksikolainen Beatriz Cariño.

Näyttelyn kuraattorina ja ”sydämenä” toimi Meksikon

raaminen totonaaki-intiaanin hymyilevä kasvo Didrichsenin museon esikolumbiaanisen taiteen kokoelmasta, joka on näyttävästi

hän kertoo näyttelyn synnystä: ”Aloittaessani kaksi vuot-

esillä Kansallisarkistossa. Suurlähettiläs Gutiérrez Canet´n

ta sitten suurlähettiläänä Helsingissä sain ajatuksen

sanoin: ”Veistos kuvastaa iloa ja luottamusta, minkä

järjestää näyttelyn, jossa tuotaisiin esiin Meksikon läsnäolo Suomessa. Siitä lähtien olen tehnyt laajaa tutkimustyötä ja haastatellut monia henkilöitä, joilla on sidoksia maahani.”

vuoksi se valittiin tähän näyttelyyn maiden välisen Suomi-Meksiko 2010 -näyttely on avoinna Kansallisarkistossa 23.12.2010 asti.

tulevaisuuden symboliksi”. Kaikkiaan näyttelyssä on aineistoa lähes 20 arkistosta, museosta ja yksityiskokoelmasta.

Cowboysien Corvette vetonaulana

Arkistolaitos pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen meneillään

mään runsaasti maiden välisiä suhteita ja esillä on monia

olevilla kehitysprojekteilla, joiden seurauksena syntyy muun mu-

yllättäviä yhteyksiä. Näyttely esittelee niin poliittisia, diplo-

assa uusi sähköinen tilausjärjestelmä (Astia). Kotisivuille luodaan

maattisia ja taloussuhteita kuin suomalaisia taiteilijoita, jotka ovat

joitettu Leningrad Cowboysien Meksikon värein maalattu Corvette

teemaympäristöjä (Portti), joiden avulla kuka tahansa, vaikka ensi

ammentaneet vaikutteita Meksikosta sekä suomalaisia tutkijoita

327, jolla Sakke Järvenpää on osallistunut Carrera Panamericana

kertaa arkistolaitoksen palveluja käyttävä asiakas, voi helposti löy-

ja kansalaisjärjestöjen edustajia.

-kilpailuun. Auton nosto arkiston graniittisten portaiden yli keräsi

Näyttelyn ehdoton vetonaula on Kansallisarkiston aulaan si-

suuren yleisön ja kuva operaatiosta päätyi seuraavan päivän Met-

tää tien itseään kiinnostavien arkistoaineistojen äärelle.

ro-lehden kanteen.

Sähköisiin palveluihin satsaaminen näkyy myös digitaaliarkistossa

nille suomalaisille, jotka ovat työllään tehneet Meksikoa tunnetuk-

digitoitujen aineistojen määrän kasvuna ja niiden käytettävyyden

si Suomessa. Heidän joukossaan ovat mm. Jari Sillanpää, Oiva

parantumisena.

Toikka, Jyrki Talvitie, Elina Rautavaara, Juhani Linnovaara ja

teksti: Simo Muir, tutkija, Kansallisarkisto

Tapio Wirkkala.

kuvat: Maria Arponen, Kansallisarkisto

tutkijasalipalvelujen osalta otettu asiakkaiden näkökulma huomioon toteuttamalla kesällä 2010 asiakastyytyväisyyskysely. Siihen

Näyttely tuo esille myös Oaxacan huhtikuun 27. päivän 2010 traag-

suurlähettiläs Agustín Gutiérrez Canet. Näyttelyn johdannossa

Suurlähettiläs Gutiérrez Canet on halunnut antaa tunnustusta mo-

Arkistolaitoksen asiakaspalvelun kehittämisessä on

väestön parissa.

Suomen- ja espanjankielisen näyttelyn teemakuvaksi valittiin ke-

Suurlähettiläs Gutiérrez Canet onkin onnistunut löytä-

Lähes 300 arkistolaitoksen tutkijasalipalvelun asiakasta osallistui viime kesänä järjestettyyn asiakastyytyväisyyskyselyyn. Neljä viidestä oli erittäin tyytyväisiä saamaansa palveluun. Eniten kehitettävää nähtiin sähköisissä palveluissa.

myös valokuvia ulkoministeriön tukemasta radiotyöstä alkuperäis-

on voinut osallistua kesäkuusta lähtien arkistolaitoksen kotisivuilla

Asiakkaan kannalta lopputulos ratkaisee

myös sähköisesti. Tutkijasaleissa kysely järjestetään kaksi kertaa

Tärkeintä asiakkaan näkökulmasta on tietenkin lopputulos: löytyi-

vuodessa, seuraavan kerran ensi talven aikana.

kö kysymyksiin vastauksia tai kävikö ilmi syy, miksi asia ei arkistojen kätköistä selvinnyt tai ohjattiinko asiakas arkistolaitoksesta

Kesän 2010 aikana kyselyyn osallistui lähes 300 arkistolaitoksen

johonkin toiseen arkistoon tai kirjastoon, josta asia lopulta selvisi.

tutkijasalipalvelun asiakasta. Vastauksista on nähtävissä, että ar-

Vastauksista ilmenee, että yhdeksällä asiakkaalla kymmenestä

kistolaitoksen tutkijasalihenkilökunnalla on persoonallista otetta ja

asiointi johti haluttuun lopputulokseen. Loppuosa asiakkaista sai

oikeanlaista yritystä, sillä noin neljä asiakasta viidestä oli erittäin

vähintäänkin tiedon, miksi asia ei selvinnyt tai mistä muualta sitä

tyytyväisiä henkilökunnan ystävällisyyteen, palvelualttiuteen ja

voisi selvittää.

asiantuntemukseen. Lopuksi on annettava kiitos kaikille kyselyyn osallistuneille, sillä Erittäin tyytymättömiä saamaansa palveluun ei kyselyyn vastan-

ilman asiakkaiden aktiivisuutta asiakaspalvelun kokonaisvaltainen

 Meksikon suurlähettiläs Agustín Gutiérrez

neista asiakkaista ollut onneksi yksikään.

kehittäminen ei olisi mahdollista. Toivottavasti arkistolaitoksen

Canet, Tasavallan presidentti Tarja Halonen ja

asiakkaat ottavat kyselyn omakseen myös jatkossa, sillä annetut

Martha Bárcena Coqui.

Sähköisiä palveluja pitää kehittää

vastaukset muodostavat perustan, jolla arkistolaitos kehittää asiakaspalveluaan.

Eniten kehitettävää asiakkaat näkivät arkistolaitoksen sähköisis-

 Leningrad Cowboysien Corvette 327, vuosimallia 1958. Näyttelyn avajaisiin saapui

sä palveluissa, joita oli käyttänyt kaksi kolmesta kyselyyn vastan-

teksti: Mikko Karjalainen, ylitarkastaja, Kansallisarkisto

lähes 400 kutsuvierasta, mikä lienee ennätys

neesta.

kuva: Heidi Mustajoki, tiedottaja, Kansallisarkisto

Kansallisarkiston historiassa.


8

akti 3/2010

akti 3/2010

9

VAPA-palvelun käyttöönotto lähestyy Arkistolaitoksen sähköisten aineistojen vastaanotto- ja palvelujärjestelmä (VAPA) otetaan käyttöön vaiheittain marraskuussa pilotoiden. Helmikuussa 2011 palvelu avautuu myös muille valtionhallinnon organisaatioille, mikäli loppuvuosi etenee suunnitelman mukaisesti. Aineiston vastaanotto on VAPAn keskeisin toiminto, jota varten VAPAan on rakennettu laadullisia ja sisällöllisiä tarkastuksia. Aineiston siirto edellyttää organisaatiolta

Arkistot 2.0 mullistaa arkistojen tietopalvelua Arkistojen aineiston siirtyminen tutkijasaleista avoimeen verkkoon muuttaa tietopalvelun lain­ alaisuuksia ja reunaehtoja perustavalla tavalla. Arkistojen tietopalvelun uusi paradigma on ni­ metty Arkistot 2.0 -palveluksi.

sähköisen säilyttämisen lupaa eli käytännössä SÄHKEkirjojen, hakemistojen ja muiden erilaisten tietokantojen) kulutta-

jautuvan näkökulman rinnalle. Palvelussa ovat siis näkyneet mo-

vaatimukset täyttävää tietojärjestelmää, siirtotoiminnal-

jien sijasta sen kanssatuottajia. Arkistojen perinteisen toiminnan

lemmat näkökulmat. Asiakkaille on tarjottu mahdollisuus tuottaa

lisuutta tietojärjestelmässä sekä organisaation ja arkisto-

näkökulmasta tarkasteltuna Arkistot 2.0 -ajattelu tarkoittaa, että

tallennettuja hakupolkuja tai luoda omia kokonaisuuksia kiinnosta-

laitoksen välistä siirtosopimusta.

arkisto ei enää pidä itseään säilyttämänsä aineiston kaikkitietävä-

vista asiakirjoista.

nä auktoriteettina, vaan asiakkaat nähdään aineiston tasavertaisina ja joskus jopa ylivertaisina asiantuntijoina, joiden kanssa palve-

Asiakkaiden osallistaminen palveluiden tuottamiseen on tarkoitta-

Perustuu sopimuksiin

luja tuotetaan yhteistyössä.

nut sitä, että asiakkailla on mahdollisuus palvelun osana kommen-

VAPA-palvelua käyttävä organisaatio vastaa siirtosopi-

toida ja täydentää arkiston tuottamaa sisältöä omilla tutkimustu-

muksessa sovitun ajan oman aineistonsa tietopalvelus-

Arkistot 2.0 -mallissa asiakkaat otetaan mukaan jo palvelun suun-

loksillaan tai niiden perusteella. He voivat myös luoda palvelun

ta. Tämän ajan aineisto on vain organisaation itsensä

nittelemiseen, ja he voivat osallistua myös palvelun sisällön tuot-

ympärille vertaisverkoston, jossa he voivat opastaa toisiaan ja

käytettävissä rajapinnan kautta ja säilyy organisaation

tamiseen tavalla, joka tuottaa lisäarvoa sekä arkistolle että asiak-

jakaa kokemuksiaan. Tietty asiakasryhmä on otettu mukaan sille

omistuksessa.

kaalle.

suunnattujen palvelujen suunnitteluun ja mahdollisesti myös tuot-

Käyttäjäyhteisö avainasemassa Arkistot 2.0 -palveluja koskevassa tutkimuksessa on selvitetty,

tamiseen (esim. aineiston indeksointi ja kuvailu) arkiston kumppa-

Kun aineisto siirtyy arkistolaitoksen omistukseen, tieto-

nina ja resurssina.

palvelutehtävät siirtyvät arkistolaitokselle. Tämä edellyttää, että arkistolaitoksen omistukseen siirtyvän aineiston metatiedot ovat kunnossa. Omistusoikeuden siirtymi-

millaisilla edellytyksillä asiakkaat innostuvat palveluiden tuotta-

Uusia kanavia käyttöön

misesta yhteistyössä arkiston kanssa. Keskeiseksi tekijäksi on

Åbo Akademin tutkija Isto Huvila on tuonut Arkistot 2.0 -palve-

tunnistettu valmiin käyttäjäyhteisön olemassaolo, eli Arkistot 2.0

luja koskevaan keskusteluun vielä pidemmälle menevän ”parti-

-tyyppisiä palveluja ei olisi tarkoituksenmukaista tuottaa anonyy-

cipatory archive” -käsitteen Archival Science -lehdessä 2008 (8)

Kentällä ei vielä valmiutta

Nimitys tulee Web 2.0 -teknologioista, eli sosiaalisesta

meille asiakkaille, vaan yhdessä tiettyyn aineistoon ja sen tema-

ilmestyneessä artikkelissaan. ”Participatory archive” kyseenalais-

VAPA-palvelun käyttöönottovalmiudesta ja -halukkuu-

tai interaktiivisesta mediasta, johon palvelut perustuvat. 2.0-pal-

tiikkaan vihkiytyneen käyttäjäryhmän kanssa.

taa provenienssiperiaatteen merkityksen digitaalisten aineistojen

desta järjestettiin syyskuussa kysely valtionhallinnon

käyttöön antamisessa luomalla arkistojen (ja kirjastojen ja muse-

organisaatioille. Kyselytulosten perusteella ei valitetta-

veluissa ei kuitenkaan ole ensisijaisesti kysymys uudesta tekno-

sestä tehdään luovutussopimus.

logiasta, vaan uudesta ideologiasta: palvelun tuottajan ja käyttäjän

Kun asiakkaiden osallistamisen tarkoituksena on luoda lisäarvoa

oiden) digitaalisista aineistoista temaattisia kokonaisuuksia, joita

vasti voida rakentaa yksityiskohtaista palvelun käyttöön-

suhteen muuttumisesta.

molemmille osapuolille, lähtökohta Arkistot 2.0 -konseptissa ei

käyttäjät voivat itse täydentää ja joiden indeksointi ja kuvailu on

ottosuunnitelmaa, koska suurin osa vastanneista organi-

ole, että käyttäjät resurssina esim. opetetaan indeksoimaan ja ku-

täysin asiakaslähtöistä.

saatioista ei ollut suunnitellut saati aikatauluttanut asiaa

Asiakkaasta sisällöntuottaja

vailemaan aineistoa arkistollisten periaatteiden mukaisesti, vaan

lainkaan. Kyselyn tulosten suurin hyöty onkin siinä, että

heille annetaan mahdollisuus tuottaa aineistolle hakutietoja omis-

Esimerkki tällaisesta palvelusta on The First World War Poetry

sen avulla Kansallisarkisto voi suunnitella sähköisen

ta, käytön tarpeista nousevista lähtökohdistaan.

Digital Archive (www.oucs.ox.ac.uk/ww1lit/about), johon käyt-

asiakirjahallinnan ohjauksen painopistealueet lähivuo-

veluista, joissa käyttäjien tuottamalla sisällöllä ja käyttäjien toimin-

täjät voivat tuoda materiaalia Twitter-palvelun kautta ja esimerkik-

siksi.

nalla on merkittävä rooli palvelun tuottamisessa, tai jopa niin, että

si luoda aineistoihin omia kommentoituja ”polkujaan”, joita muut

Sosiaalisen median peruslähtökohtien mukaisesti puhutaan pal-

palvelu perustuu kokonaan käyttäjien tuottamaan sisältöön.

Asiakkaan näkökulma esille

käyttäjät voivat hyödyntää.

Suurimmassa osassa tähän mennessä tuotetuista Arkistot 2.0 Arkistot 2.0 -käsitteellä tarkoitetaan siis arkistojen tietopalvelujen

-palveluista asiakkaat ovat tuoneet oman näkökulmansa digitaa-

kehittämistä siten, että asiakkaista tulee digitaalisen sisällön (asia-

liseen sisältöön arkiston perinteiseen sisällöntuottamiseen poh-

VAPA-esite on valmistunut. Sitä voi tilata osoitteesta mikko.erakaski@narc.fi.

teksti: Jaana Kilkki, kehitysjohtaja, Kansallisarkisto

teksti: Päivi Happonen, kehittämisjohtaja, Kansallisarkisto


10

akti 3/2010

akti 3/2010

Mitä ihmettä!

Asiakirjakätkö metsässä

Tero Sivula/Rodeo

Portti ohjaa aineistoihin verkossa Arkistolaitos avasi verkkoon vuosi sitten Porttikäyttäjäpalvelun (http://wiki.narc.fi/portti). Sen tehtävänä on opastaa aineistoista tietoa etsivä asiakas tarvitsemansa lähteen äärelle.

mitä tiedämme hänestä? Toisaalta löytö nostaa kulttuuriperinnön säilyttämisen ammattilaisen mieleen myös paljon kysymyksiä, jotka sivuavat muistiorganisaatioiden tehtäväkentän keskinäistä rajanvetiedosta? Kenelle tai mille organisaatiolle tämä löytö kuuluu?

sä, tiiviisti suljetussa pullossa on käsin kirjoitettuja viestejä.

Ja missä säilytettynä löytö saa parhaimman säilyvyyden,

Isoimman peltipurkin sisällä on toinen pienempi, lähes yhtä

entä käytettävyyden? Mitä tapahtuu viestille, jos löytö pure-

ruostunut peltitölkki ja heinää.

taan osiin (esineellinen osa, asiakirjallinen osa)?

Lisäksi purkissa on juuresharjaa muistuttava esine, joka tiivistää tilaa purkissa entisestään, niin että mikään ei pääse pur-

Blogi kertoo selvitystyön jatkosta

kissa liikkumaan, vaikka sitä kuinka ravistaisi. Muun sisällön

Tällä hetkellä löytö on edelleenTurun yliopiston Saaristomeren

joukossa on myös kirjepaperi, joka on sidottu kalastajalan-

tutkimuslaitoksen hallussa Seilin saarella. Se on valokuvattu,

galla pieneksi kääröksi. Kaiken kaikkiaan erittäin huolellista

dokumentoitu ja osin taustoitettu, mutta selvitystyö jatkuu.

pakkaustyötä.

Löydön vaiheita on mahdollisuus myöhemmin seurata muun muassa arkistolaitoksen blogin ”Näkökulmia arkistosta”

Pullot sisältävät paperiliuskoja, joihin on mitä suurimmalla

(http://nakokulmiaarkistosta.blogspot.com) kautta.

todennäköisyydellä kirjoitettu tekstiä viestin välittämiseksi. Tässä tarkoituksessa julkaistaan teemaympäristöjä, joiden avulla

Vastaanottajaa liuskoissa ei varsinaisesti mainita. Paperi, joil-

teksti: Anne Wilenius, ylitarkastaja, Turun maakunta-arkisto

käyttäjä saa tietoa tarvitsemastaan aineistosta mielessään vain se

le viestit on kirjoitettu, on ilmeisesti repäisty käyttämättömäs-

kuvat: Turun yliopisto/Saaristomeren tutkimuslaitos

kysymys, johon hän tarvitsee vastauksen. Esimerkiksi jos käyttä-

tä vuosipäivyristä. Itse tekstit on kirjoitettu selkeällä, lähes

jä haluaa tietää, miten saisi käsiinsä kansalaissodassa punaisella

lapsenomaisella käsialalla lyijykynää käyttäen.

mukaisesti satsaamassa verkkopalveluiden kehittämiseen. Digi­

hän löytää vastauksen Sisällissota 1918 -teemaympäristöstä. Se

taaliarkistoon on kesän 2009 jälkeen tuotettu miljoonia sivuja

kertoo hänelle valtiorikosoikeuksien ja niiden syyttäjistön arkis-

Löytö herättää monia kysymyksiä

asiakirjoja, minkä lisäksi olemassa olevien sähköisten palvelu-

toista sekä aineistojen käyttöön saamisesta.

Seilin saaren ja sairaalan menneisyydestä kiinnostuneelle

jen käytettävyyttä ja sisällöllistä laatua kehitetään. Tavoitteena

löytö on arvokas dokumentti, joka olemassaolollaan herättää paljon kysymyksiä.

suuremman käyttäjäjoukon saatavilla, ajasta ja paikasta riippu-

Kehitystyötä asiakkaiden kanssa

matta.

Meneillään oleva Portin kehittäminen on ollut arkistolaitokselle

Miksi kirjeet on kirjoitettu paperilappusille eikä kirjepaperil-

monella tapaa uudenlainen hanke. Kehittämistyön aikana on saa-

le? Kenelle viestit on osoitettu? Odottiko lähettäjä vas­tausta?

Aineiston ja palvelujen siirtyessä yhä suuremmassa määrin verk-

tu hyviä kokemuksia esimerkiksi etätyösuhteista ja palvelun ra-

Pitääkö julkisuuteen nostettu väite potilaiden kirjeiden lähet-

koon on myös niitä koskevan neuvonnan ja opastuksen seuratta-

kentamisesta niin, että työ on kaiken aikaa ollut käyttäjien tarkas-

va mukana. Ilman neuvontapalvelua kun esimerkiksi digitoitujen

teltavissa. Käyttäjäympäristön asiakkaat ovat mukautuneet hyvin

asiakirjojen konteksti on vaarassa hävitä, mikä puolestaan alentai-

muuttuvan ja yhä kasvavan Portin käyttämiseen.

si niiden arvoa tutkimuksen lähteinä. Portin käyttäjämäärän kasvu on ollut tasaista ja vakaata. Tätä kirVastauksena tähän haasteeseen arkistolaitos lanseerasi Portti-

joitettaessa on juuri ylitetty 3 000 kuukausittaisen käyttäjän raja

käyttäjäpalvelun marraskuussa 2009. Suuri edistysaskel Portin

ja toiveissa on, että kasvua nähdään myös jatkossa. Keskimäärin

kannalta oli kesällä 2010 opetus- ja kulttuuriministeriöltä saatu

käyttäjä viettää Portissa noin viisi minuuttia, jonka aikana hän tu-

määräraha, jonka turvin tietoympäristöjen kirjoittaminen pääsi

tustuu noin viiteen erilliseen sivuun.

tuntuvaan kasvuun: vuoden loppuun saakka jatkuvassa projektissa tuotetaan tietoympäristöt noin 90:stä arkistolaitoksen käyte-

Portti on palvelu, jota arkistolaitos tuottaa yhdessä sen käyttäjien

tyimpiin kuuluvasta lähdeaineistosta.

kanssa. Vieraile siis Portissa ja tutki siellä olevaa tietoa. Halutessasi voit kirjoittaa Porttiin hyvin tuntemastasi aineistosta tai muokata jo laadittua sisältöä. Muokkaamiseen voit osallistua ottamalla yhteyttä sähköpostiosoitteeseen portti@narc.fi.

Portin tarkoituksena on tuottaa verkossa se sama palvelu, jonka tutkijasalin päivystäjä antaa tutkijasaliin saapuvalle asiakkaalle.

uksia kulkea yksinkin maastossa? Entä viestin kirjoittaja –

toa. Mistä tässä on kysymys – esineestä vai asiakirjallisesta

puolella taistellutta esi-isäänsä koskevan kuulustelupöytäkirjan,

Tieto löytyy teemaympäristöstä

niin kaukaa päärakennuksesta? Oliko kaikilla potilailla vapa-

pakattu lasisten mustepullojen kokoelma. Jokaisessa pienes-

Arkistolaitos on vuoteen 2015 ulottuvan strategiansa

on, että asiakirjallinen kulttuuriperintö olisi tulevaisuudessa yhä

tämättä jättämisestä sittenkin paikkansa? Miksi purkki löytyy

Edessäni pöydällä on ruosteiseen peltipurkkiin tiiviisti

Näin ollen Porttia kehitetään siten, että se yhä suuremmassa määrin palvelisi käyttäjiä heidän tiedontarpeestaan lähtien.

teksti: Tomi Ahoranta, tutkija, Kansallisarkisto

11


12

akti 3/2010

akti 3/2010

13

Kadonneiden äänitteiden jäljillä Eräs esitetyimpiä kotimaisia yksinlauluja on Os­ kar Merikannon J. H. Erkon sanoihin säveltämä Merellä. Kun runosta rakennetaan kunnon aasin­ silta, voidaan kysyä, mitä kätkeekään syvällä sie­ lussaan laulu- ja arkistomies Tero Halvorsen.

Olet tuplamaisteri. Miten tulit arkistoalalle? Olen kasvatustieteen maisteri ja valtiotieteen kandidaatti. Graduni tein Kotkan ja Kymin alueen tehtaankoulujen historiasta. Arkistoissa penkominen kävi luontevasti. Koloratuuri­sopraano Lea Piltti on Teron uusin ”löytö”.

Historiallisten aiheiden tutkiminen, keräily ja tiedonjano ovat olleet verissä pienestä asti. Se taitaa olla minun osakseni laitettu. Keräilyvietin sain onneksi tainnutettua jo varhain tai oikeastaan se

Monipuolinen arkistomies on

vaihtui tiedonkeruuksi.

päätynyt urallaan Kansalliseen Kolmentoista vanhana liityin jäseneksi Suomen äänitearkisto -yh-

audiovisuaaliseen arkistoon - niin

distykseen, jonka sihteerinä ja taloudenhoitajana olen ollut kym-

kuin luonnolliselta tuntuukin.

menkunta vuotta. Samoihin aikoihin aloittelin kirjeenvaihtoa George de Godzinskyn, Teijo Joutselan ja Rauno Lehtisen kanssa. Kauko Käyhkö -diskografian julkaisin 20-vuotiaana. Sen jälkeen

ta. Tässä alkuvaiheessa on kyllä joutunut olemaan mukana miltei

teellaan. Aarne Vainion kanssa juhlittiin levyn valmistumista Kot-

Yleisradiossa on tältä ajalta säilynyt hyvin vähän musiikkia. Nau-

olen tehnyt paljon taiteilijahaastatteluja ja joitakin radio-ohjelmia.

kaikessa mitä RTVA:ssa on luotu ja kehitetty.

kassa. Tähän mennessä on tullut ulos kymmenkunta levyä suo-

hoja kierrätettiin – vanhat esitykset pyyhkiytyivät uuden alle. Olen

malaisista historiallisista laulajista ja Rigoletto-DVD.

tutkinut systemaattisesti jopa nauhojen häntiä, olisiko sinne jäänyt

Mitä olet tehnyt urallasi ja millainen on toi-

Miten aloit tuottaa äänitejulkaisuja ja mitä

vanhan ohjelman loppuosa, jos päälle äänitetty ohjelma on ollut

menkuvasi Kansallisessa audiovisuaalisessa

kaikkea olet tehnyt?

Olen pyrkinyt täyttämään aukkoja laulukulttuurimme dokumentaa-

vanhaa lyhyempi! Tämä on jo hullun hommaa, mutta jos sittenkin

arkistossa?

Kun pienenä poikana Kotkan kirjastosta löysin Matti Lehtisen,

tiossa. Työn alla on paraikaa useita nimiä, mm. Lea Piltti, Irma

löytyisi jokin helmi? Toistaiseksi ei ole tärpännyt.

Kansallisarkistossa järjestin harjoittelijana Matti Koskenniemen

Kim Borgin ja Veikko Tyrväisen levyjä, ne toivat aivan uusia maa-

Urrila, Lauri Lahtinen ja Anita Välkki. Tällaiset selebriteetit kuu-

arkiston ja tein arkistolaitoksen äänitekartoitusta. Kesätöissä Kot-

ilmoja nuorelle laulunharrastajalle. Levykaupoissa ei edes tiedetty

luvat kaiken kansan saataville!

kan kaupungin keskusarkistossa sain opastusta ja kokemusta

vanhoista nimistä. Yleisradiosta kuulin joskus sattumalta upeita

käytännön arkistotyöstä. YLE:n radioarkistossa ja levystössä olen

laulajia ja nauhoitteita, mutta niitä ei ollut mahdollista hankkia mis-

Levyjen tuottaminen on hyvin vastuullista hommaa, nehän ovat

ollut määräaikaisissa projekteissa vuodesta 2000, jolloin tulin Hel-

tään, ei edes rahalla. Jotain oli pakko tehdä!

pienoismonumentteja taiteilijoista. Levyjeni vihkosissa on aina

sinkiin opiskelemaan.

dämen asia – Minun Tehtäväni. Laulajat katoavat, samoin tieto ja

tuhti tietopaketti kuvien kera. Levyn tuotantoprosessi oli opeteltava kantapään kautta. Auttajia-

KAVA:ssa aloitin 2007 syksyllä suunnittelijan sijaisuudella ja siir-

kin onneksi oli: Pekka Gronow on ollut kaikki nämä vuodet suu-

ryin arkistonhoitajaksi, kun radio- ja tv-arkisto (RTVA) perustettiin. Vastuullani ovat KAVA:n radio- ja tv-aineistot. Vanhaa aineistoa meillä on mm. MTV:n vanha filmiarkisto sekä Moon TV:n ja Radio

Tämä työ vie vapaa-ajan ja koettelee lompakkoakin, mutta on sytallenteet. Olen liikkeellä viime hetkellä. Tahdon tässäkin yhteydessä peräänkuuluttaa kotikokoelmista mahdollisesti löytyviä nauhoja. Olisiko varastojen ja autotallien

Sait Suomen Kulttuurirahaston apurahan suo-

pahvilaatikoiden kätköissä kelanauhoilla takavuosien laulajiemme

resti kunnioittamani oppi-isä, Timo Wuori auttoi vanhojen nauho-

malaisten oopperalaulajien kotikokoelmista

esityksiä? Muukin kuin laulu kelpaa. Jos nauhalta löytyy vaikkapa

jen restauroinneissa ja jazz-hanuristi Mika Huusarilta sain monia

löytyvien äänitteiden kartoittamiseen ja pelas-

Heimo Haiton viulusooloja tai Maire Halavan pianonsoittoa, ne

tärkeitä käytännön vinkkejä tuottamiseen.

tamiseen. Minne löytösi lahjoitat?

otetaan kyllä arkistoon talteen! (tero.halvorsen@kava.fi)

Cityn arkistot. Uutta aineistoa on vuodesta 2008: dokumentteja,

Käynnistelen projektia, jossa kerätään Suomen äänitearkistoon Ensimmäisen levyni tuotin syksyllä 2003 basso Hannu Heikki-

kaikki keskeinen aineisto, jota suomalaisten oopperalaulajilta tai

haastattelu: Taina Tammenmaa, tutkija, Kansallisarkisto

lästä, jonka kanssa olin ystävystynyt. Levyn vihkonen oli menos-

heidän omaisiltaan löytyy. Aloitan ennen 1980-lukua tehdyistä

kuvat: Matti Tiisanoja ja Lea Piltin arkisto, Kansallisarkisto

Otan vastaan talletukset, teen niihin liittyvät sopimukset, vastaan

sa seuraavana päivänä taittoon, kun suruviesti hänen äkillisestä

äänitteistä. Tuolloin laulajat eivät, poikkeuksia lukuun ottamatta,

arkistoinnin suunnittelusta ja asiakaspalvelusta, kartoitan kenttää,

poismenostaan tuli. Sen sijaan Usko Viitanen ehti onneksi kokea

päässeet levyttämään. Heidän taiteestaan on olemassa vain kon-

Tero Halvorsenin tuottamia ja toimittamia levyjä jakelee

kerrytän kokoelmia ja valvon lakisääteisten aineistojen saapumis-

levynsä saaman huikean arvostelumenestyksen vielä sairasvuo-

serttitaltioita, radio- ja tv-nauhoja tai omakustannelevyjä.

Fuga Oy (www.fuga.fi).

draamaa, opetusohjelmia jne.


14

akti 3/2010

Asiakirjallinen kulttuuriperintö säilöön digi­taalisesti

akti 3/2010

massadigitointiprosessin kohteina ovat uudemmat ei-käsinkirjoitetut A4-muotoiset asiakirja-aineistot.

Valintakriteerit uusitaan Mikrokuvaus ja digitointi muodostavat kokonaisuuden, joka edistää aineistojen käytettävyyttä ja välillisesti myös säilyvyyttä. Digitointistrategian toteuttajana on vuosittain päivitettävä mikrokuvaus- ja digitointiohjelma. Mikrokuvaus- ja digitointiohjelman valintakriteerit on uusittu vuo-

Pohjoismainen jazzkonferenssi keräsi musiikin­­tutkijoita Kansallisarkistoon

15

Nuottikäsikirjoitusnäytteitä suomalaisilta populaarimusiikin vaikuttajilta - Erik Lindström, Ossi Malinen, Rauno Lehtinen ja Toivo Kärki.

den 2010 aikana, ja laajoista aineistovalinnoista päätetään loppuvuodesta. Arkistolaitoksen aineistot on jaettu kansallisesti merkit-

Asiakirjallisen kulttuuriperinnön digitointi on edennyt arkistolaitoksessa rivakasti opetusmi­ nisteriöltä saatujen erillismäärärahojen turvin loppuvuonna 2010. Mikrokuvaus- ja digitointioh­ jelman valintakriteerejä uusitaan parhaillaan, ja niiden perusteella valitaan digitoitavat aineistot vuosille 2011–2015.

täviin ja paikallisiin. Digitoinnin valintoja tehtäessä huomioidaan myös eri aineistojen esivalmisteluihin tarvittavat resurssit. Lisäksi digitoinnin ja mikrokuvauksen resursseja varataan hyödyllisiin yhteistyöhankkeisiin sekä sopimus-, maksupalvelu- ja tilauspohjalla tapahtuvaan arkistolaitoksen aineistojen digitointiin. Arkistolaitoksen mikrokuvaus- ja digitointiohjelmaa toteutetaan

Kansallisarkiston tiloissa elokuussa järjestetyn pohjoismaisen jazzkonferenssin pääjärjestäjä­ nä oli tänä vuonna Suomen Jazz & Pop Arkisto. Luennoitsijoina toimi musiikintutkijoita ja jazzin asiantuntijoita Euroopan ja Yhdysvaltojen yli­ opistoista.

kesästä 2010 lähtien seuraavien prosessien kautta: Asiakirjallisen kulttuuriperinnön digitointi toteutetaan arkistolaitoksessa korkealla laadulla siten, että asiakirja toistetaan mahdollisimman lähelle alkuperäistä asiakirjaa. Digitointi toteutetaan 300 ppi resoluutiolla joko harmaasävyisenä (8 bit) tai väreissä (24 bit). Väridigitoinnin prosessi on täysin värihallittu. Aineisto digitoidaan väreissä silloin, kun väreillä on asiakirjan

• Mikrokuvaus lähinnä akteista ja sidoksista, jota seuraa digitointi • Sidosten digitointi • Värillinen karttojen ja piirustusten digitointi • Harmaasävydigitointi alkuperäisistä asiakirjoista ja kortistoista • Massadigitointi, A4-asiakirjakokonaisuudet • Digitointi mikrofilmirullilta

Suomen Jazz & Pop Arkisto (JAPA)  perustettu vuonna 1990 Jukka Haaviston ja Manu Teittisen aloitteesta, nykyinen nimi käyttöön 1997  voittoa tavoittelematon yhdistysmuotoinen arkisto, kuusi työntekijää

The Jazz Chameleon – 9th Nordic Jazz Conference -tapahtu-

 toiminta rahoitetaan opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustuksella, muilla ulkopuolisilla avustuk-

maan saapui 50 osallistujaa 11 eri maasta. Tapahtuman yhteydes-

silla, kannatusyhdistyksen jäsenmaksuilla ja omien

sä pidettiin myös pohjoismaisten jazzarkistojen kokous, jossa pää-

julkaisujen myynnillä

tettiin järjestää seuraava jazzkonferenssi Ruotsissa vuonna 2012.

 kerää, säilyttää ja tarjoaa suomalaiseen populaarimusiikkiin liittyvää tietoa ja aineistoa

Ensimmäisen konferenssipäivän aloitti Pekka Gronowin mielen-

 ensimmäiset lahjoitukset olivat Jukka Haaviston Puuvillapelloilta kaskimaille -kirjan aineisto sekä

kiintoinen alustus jazzin rantautumisesta Eurooppaan ja leviämi-

tulkinnan tai ulkonäön kannalta oleellinen merkitys. Tällaisia ai-

Käyttöliittymää kehitetty

neistoja ovat mm. Suomen asutuksen yleisluettelo sekä lukuisat

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt kahtena vuotena

jälkeen esitelmissä pohdittiin muun muassa jazzin määrittelyon-

kartta- ja piirroskokoelmat. Suuri osa alkuperäisistä asiakirjoista

suuren erillismäärärahan arkistolaitoksen aineistojen digitointiin.

gelmia ja teknologisen kehityksen vaikutusta nykyjazziin.

 suurimmat kokoelmat ovat Warner, Kullervo Linna ja Dicentia (ent. CD-linja Oy)

digitoidaan harmaasävykuvina.

Vuonna 2009 summa oli lähes 1,6 milj. euroa, jolla mm. digitoitiin keskeisiä asiakirja-aineistoja 3,75 miljoonan tiedoston verran.

Päivän paneelikeskustelun aiheena oli suomalaista jazziskelmää

 järjestää myös seminaareja, konsertteja, näyttelyitä, digitointikoulutusta sekä hallinnoi Erik Lindströmin

Myös mikrokuvaaminen on osa digitointiprosessia – kaikki ku-

Vuonna 2010 yhteensä noin 2,1 milj. eurolla digitoitiin noin 5,5

käsittelevä tutkimusprojekti ”Suklaasydän, tinakuoret”. Tutkimus-

vatut mikrofilmit digitoidaan. Vanhoista mikrofilmeistä aineistot

miljoonaa mikrofilmiotosta, mm. vanhimpia kirkonkirja-aineistoja.

ryhmän edustajat Ari Poutiainen, Risto Kukkonen, Janne Mäke-

sestä Pariisin kautta muihin Euroopan suurkaupunkeihin. Tämän

digitoidaan aina harmaasävyisinä, mutta alkuperäisen asiakirjan

lä ja Kaarina Kilpiö esittelivät tätä 1950- ja 1960-lukujen taittees-

toistoon ei mikrofilmeiltä digitoidessa päästä; tekstin luettavuus

Digitaaliarkiston

ominaisuuksia

sa suosittua laulutyyliä. Aiheesta tekeillä olevan kirjan on määrä

ja harmaasävyn luonnollisuus ovat laatukriteereinä.

muutettiin heinäkuussa 2010. Tavoitteena on ollut parantaa enti-

ilmestyä maaliskuussa 2011. Päivän päätteeksi kuultiin vielä kolme

sestään sekä liikkumista aineistomassan seassa että helpottaa

esitelmää jazzkulttuurin vaikutuksista kansallisiin identiteetteihin.

Teksti digitoidaan kuviksi Arkistolaitoksen digitointitoiminnassa teksti digitoidaan kuviksi.

käyttöliittymän

toiminnallisia

rahastoa  erikoistunut äänitteiden digitointiin  www.jazzpoparkisto.net kokosi: Maaret Storgårds, amanuenssi, JAPA

kuvien katselemista. Digitoiduista aineistokokonaisuuksista on myös laadittu tietoympäristöjä Portti-käyttäjäpalveluun syksystä 2009 lähtien.

Vanhemmat asiakirjat ovat käsinkirjoitettuja, niissä olevan tekstin muuttaminen optisesti (OCR-tekniikka) tekstiksi on käytännössä

muusikko Pekka Pöyryn kokoelma

teksti: István Kecskeméti, yksikön johtaja, Kansallisarkisto

Sukupolvet saatava kohtaamaan

fessori Bruce Johnson sekä pitkän linjan muusikko Henrik Otto Donner. Keskustelun aiheena oli nuorten ja vanhempien muusik-

Toinen konferenssipäivä alkoi professori Bruce Johnsonin johdol-

kosukupolvien, ”mestareiden ja kisällien” keskinäinen kohtaami-

la. Hän kertoi, kuinka 1900-luvun alun australialaisissa elokuvissa

nen ja vuorovaikutus.

mahdotonta. Uudemmatkin, koneella kirjoitetut tai tulostetut asia-

näkyy yleisen mielipiteen muutos suhteessa jazziin ja sen edusta-

kirjat sisältävät leimoja ja käsinkirjoitettuja merkintöjä.

maan moderniin elämäntyyliin. Tämän jälkeen kuultiin monia mu-

Nykyinen musiikkikoulutuksen laaja tarjonta on aiheuttanut sen,

siikkianalyyseihin pohjautuvia tutkielmia eri säveltäjien improvisaa-

että tällainen luontainen vuorovaikutus on vähentynyt. Perinnettä

tiotyyleistä sekä sävellyksistä löytyvistä kansallisista vaikutteista.

yritetään nyt elvyttää, ja Jazzmuusikot ry onkin alkanut järjestää

Asiakirjan autenttisuuden varmistamisen näkökulmasta tekstin digitoiminen kuvaksi on osoittautunut kestäväksi ratkaisuksi. Lähitulevaisuudessa nykyisen digitointiprosessin rinnalle ollaan kehittämässä toista prosessia, jossa teksti digitoidaan osittain tai kokonaan tekstiksi, johon voidaan kohdistaa hakuja. Tämän ns.

Arkistolaitoksen digitoitu aineisto on esillä Digitaaliarkistossa osoitteessa http://digi.narc.fi/digi Digitoinnin etenemistä voi seurata osoitteessa www.arkisto.fi/fi/arkistolaitos/tehtavat/sailyttaminen/ digitointi-2010/

Helajazz-festivaalia, joka tarjoaa kohtaamispaikan ja esiintymisaYleisölle avoimessa paneelikeskustelussa mukana olivat Jazz-

reenan sekä nuoren että vanhemman polven muusikoille.

muusikot ry:n edustajat Ari Poutiainen, Wade Mikkola ja Risto Toppola, tanskalainen musiikin professori Olav Harsløf, pro-

teksti: Kaisa Paavilainen, harjoittelija, Suomen Jazz & Pop Arkisto


16

akti 3/2010

akti 3/2010

Haiti vuonna nolla

– miten voi kulttuuri­omaisuus? Christophe Jacobs, ICA

Tuho kohtasi Haitia 12.1.2010 myöhään iltapäivällä, kun maan historian voimakkain rekiste­ röity maanjäristys iski. Noin 300 000 ihmistä menetti hen­ kensä ja noin 150 000 raken­ nusta tuhoutui. Tuho pääkau­ pungissa Port-au-Princessä oli lähes täydellinen.

Pessimistisimpien arvioiden mu-

ICA:n delegaatioita on käynyt Haitissa, ja

ilman toimistoa, ovat tulleet auttamaan

maan Kansallisarkiston johtaja Jean-Wil-

ylityöllistettyjä arkistolaisia. Ja siinä missä

frid Bertrand on raportoinut tilanteesta

modernit tietokoneet tuhoutuivat, perin-

ICA:lle. Aikaisempien arkistotuhojen seu-

teiset kirjoituskoneet selvisivät tuhosta

rauksena maksetut oppirahat ovat olleet

paremmin.

suuri apu: kriisitilanteissa asiakirjoja ja muuta kulttuuriomaisuutta varastetaan, mutta tähän osataan varautua. The Blue

Osa arkistoista menetetty

Shield International on perustanut kulttuu-

Lukutaidottomuudesta kärsivässä maas-

riomaisuudelle ”sairaalan”, jossa asiakir-

sa tieto omasta historiasta on siirtynyt

jat, kirjat ja muu materiaali saa ensiapua

usein suullisesti sukupolvelta toiselle.

ja suojan esim. sadekauden ja varkaiden

Haitissa on kuitenkin merkittäviä asiakir-

varalta.

jakokoelmia, joista tärkeimpiä ovat Haitin

kaan vain 20 prosenttia rakennuksista

vallankumouksen (1791–1804) aikaiset

jäi kokonaan ehjiksi. Muut joko sortui-

Köyhässä maassa, jossa lukutaidottomia

vat tai vaurioituivat niin, ettei niitä voinut

on 40 prosenttia asukkaista, sivistys­

käyttää. Haitissa tuhoutui niin presidentin

infrastruktuurin tuhoutuminen on erityisen

Itsenäistymiseen kuului orjuudesta luopu-

virka-asunto, parlamenttitalo kuin yliopis-

kohtalokasta. Lukutaito ja tieto ovat väyliä

minen, ja asiakirjoja on pidetty maailman

torakennuksia, pankkeja ja ministeriöitä –

pois köyhyydestä.

ihmisoikeushistoriankin kannalta merkit-

työntekijöineen.

Christophe Jacobs, ICA

Jean-Wilfrid Bertrand, Archives Nationales D’Haiti

tävinä dokumentteja. Itsenäisyyden alku-

teri Jean Julien Olsen johtaa Haitin kult-

Kansallisarkiston

tuurin jälleenrakennuskeskusta ja -projek-

melko ehjinä, mutta ennestäänkin haja-

tia. Hänen mielestään tilanne Haitissa on

nainen kirjastoverkko kärsi suuria tuhoja.

ICA:n Christine Martinez kertoo, että

lokakuussa 2010 vielä aika lohduton:

Kokoelmia on saatu talteen, kiitos kypä-

Haitissa arkistonluovutukset ovat laahan-

räpäisten

sinnikkään

neet jäljessä suositusaikatauluja, minkä

käsityön. ICA:n Emergency management

takia moni luovutettavaksi aiottu arkisto

että mitään ei ole tehty. Vastapäätä pre-

-ohjelman

Christophe

oli vielä ministeriöiden tiloissa maanjäris-

sidentinpalatsia ja pitkin pääkaupunkia on

Jacobs korostaa myös Haitin arkistolais-

tyksen aikana. Ja koska ministeriöt ovat

edelleen telttakyliä, joissa ihmiset asuvat.

ten valtavaa työpanosta.

romahtaneet, voi arvata, mitä arkistoille

rakennukset

kirjastonhoitajien koordinaattori

säilyivät

”Jean Wilfrid Bertrandin johdolla Kansallis-

mihin mennä.”

arkiston henkilökunta on raatanut vaikeis-

Lisätietoja: http://haiti2010.blueshield-international.org Facebook-ryhmä: ”Haiti 2010 Blue Shield Solidarity”

Suuntana tulevaisuus

”Vaikka 300 000 ihmistä menetti henken-

on tärkeää, mutta suurimman työn ovat

Haitissa suuntaudutaan kuitenkin vahvasti

sä maanjäristyksessä, Kansallisarkistossa

tehneet haitilaiset itse. Olemme oppineet

tulevaisuuteen. Kulttuurihallinnon suurin

kuolleita oli vain yksi. Moni henkilökun-

heiltä valtavasti.”

ja kunnianhimoisin projekti on rakentaa arkistojen kaupunki, City of Archives. Tä-

ja sukulaisia. Lisäksi osa työntekijöistä tu-

Hyvä esimerkki valtavasta ponnistuksesta

män suunnitteilla olevan kulttuuriperintö-

lee yhä töihin väliaikaisesta telttakylästä.

on yhden Kansallisarkiston tärkeimmistä

keskuksen tarkoituksena on koota yhteen

Elämä on edelleen hyvin vaikeaa”, Olsen

palveluista saaminen kuntoon 2–3 kuu-

paikkaan historialliset arkistot ja muutakin

kertoo.

kauden kuluttua järistyksestä. Kansallisar-

kulttuuriomaisuutta kuten audiovisuaalisia

kiston tehtävänä on antaa erilaisia virkato-

aineistoja.

distukseen rinnastettavia dokumentteja, joiden arvo siviilisäädyn tai perintökaaren

Ajatus keskuksesta oli olemassa jo ennen

Kansainvälisiä auttajatahoja on onneksi

todentajana on korvaamaton. Omaisuu-

maanjäristystä, mutta sen jälkeen se on

useita, kuten arkistoväelle tutut UNESCO,

den ja suvun tuhouduttua nämä viralliset

saanut uutta puhtia. Keskuksen tulevai-

ICA ja Blue Shield, eli Punaisen ristin vas-

dokumentit ovat erityisen tärkeitä.

suus ei ole vielä aivan varma, mutta mikäli

tine kulttuuriomaisuuden suojelussa. Kun

Vapaaehtoisia auttamassa arkistossa.

ovat hyvin huonossa kunnossa.

sa oloissa vuorotta. Kansainvälinen apu

Kansainvälinen apu

Tuhot Kansallisarkistossa jäivät melko pieniksi muihin virastoihin verrattuna.

on ollut arkistossa, joka romahti. Asiakirjat

on käynyt.

doton olla – tällöin ihmisillä ei ole paikkaa

nasta menetti kuitenkin perheenjäseniä

Jean-Wilfrid Bertrand, Archives Nationales D’Haiti

taipaleen merkkihenkilöiden kirjeenvaihto

Haitilaiset urakoivat eniten

Jos sataa tai on tuulista, teltoissa on mah-

Oikeustalo maanjäristyksen jälkeen.

asiakirjat.

Haitin entinen kulttuuri- ja viestintäminis-

”Port-au-Princen kaduilla näyttäisi siltä, Jono Kansallisarkiston edessä.

17

Haitin Kansallisarkistolta kysytään, se tu-

viimeiset jälkijäristykset vielä vavahdutte-

Haitin Kansallisarkiston edessä onkin ollut

livat Haitin maaperää, myös sosiaaliseen

valtavia jonoja. Onneksi poikkihallinnolli-

mediaan ilmestyi tukiryhmiä haitilaisten

nen yhteistyö auttaa tässäkin: eläkehal-

auttamiseksi.

lintoviranomaiset, jotka ovat tällä hetkellä

lee varmasti. Paikka on jo katsottuna. teksti: Aino Heikkinen, ylitarkastaja, Kansallisarkisto


18

akti 3/2010

akti 3/2010

Ilmatorjuntaa kultasormuksilla?

Keräyksen valtava tulos Kultakeräys päättyi helmikuussa 1941. Keräys tuotti noin 315 000 kultasormusta ja noin 20 000 muuta kultaesinettä, joista kertyi yhteensä 1 752 kiloa kultaa. Sormuksista

Vuosina 1940–1941 kerättiin Suomes­ sa 315 000 kultasormusta. Sormuksilla oli määrä hankkia Suomelle vahvempi ilmapuolustus. Mihin isoisän ja -äidin kihlasormukset joutuivat?

kertyi erilaisia kiviä yli 10 kiloa. Kesällä 1944 valtioneuvosto päätti siirtää Suomen Pankin holveissa säilytetyt kultaesineet Ruotsiin. Kullan sulattaminen kansainvälisesti hyväksyttäviksi harkoiksi tuotti ongelmia, samoin kultaesineiden käyttö maksuna sotatarvikkeista. Suomen Pankki myi syksyllä 1945 noin

Lotta Svärd -järjestö, Suomen Sosialidemo-

930 kilon kultaerän Ruotsin valtion pankille Suomen

kraattinen Työläisnaisliitto ja Suomen Ilmapuolus-

valuuttavarannon kartuttamiseksi. Myynnistä saa-

tusliitto perustivat yhdessä huhtikuussa 1940 Kul-

duilla rahoilla rahoitettiin elintarvikehankintoja. Loput

taesineiden keräystoimikunnan, jonka tehtävänä oli

Ruotsissa säilytetyistä kultaesineistä (ml. korukivet)

kerätä kansalaisilta vapaaehtoisina lahjoituksina kul-

myytiin Ruotsiin tai palautettiin Suomeen (noin 225

tasormuksia ja muita kultaesineitä. Niiden avulla oli

kiloa). Historiallisesti arvokkaimpia lahjakoruja oli jo

tarkoitus tukea rahallisesti Suomen ilmapuolustuk-

aiemmin myyty edulliseen hintaan Kansallismuseolle

sen (hävittäjien ja ilmatorjuntatykkien) hankintoja.

ja maakuntamuseoille.

Keräyshanke sai arvovaltaiset suojelijat ja valtavat

Kultaesinekeräyksen rahallinen tulos oli noin 178 miljoo-

mittasuhteet. Kultaesineet saattoi viedä lähimpään

naa markkaa. Keräyksen tuotolla ei siis ehditty hankkia

pankkiin, josta ne toimitettiin edelleen Suomen

ilmatorjuntatykkejä eikä hävittäjiä talvi- ja jatkosodan aikaisen

Pankin holveihin.

puolustuksen vahvistamiseksi. Toisaalta oli tärkeää saada elintarvikkeita sodan jälkeen syntyneille suurille ikäluokille. Suomea

Lahjoittaja sai rautaisen vastikesormuksen, joita oli kaksi erilaista. Toinen oli sileä sormus, jossa oli heraldinen ruusu koristeena ja joka tavallises-

arkistossa on kortisto kultaesineiden luovuttajista.

ti vaihdettiin kihla- tai vihkisormukseen. Toinen

Salakuljetusta, huhuja ja selvityksiä

oli ilmapuolustussormus, johon oli kuvattu ilma-

Kullan siirtämisessä Ruotsiin oli turvauduttava poikkeuksellisiin

voimien tunnus, hakaristi, sekä tyylitellyt siivet.

menettelyihin. Ulkoasiainministerin sihteeri Johan Anders Se-

Sormusten sisäpinnalle oli kaiverrettu vuosi 1940.

gercrantz siirsi salaisina kuriirikuljetuksina kaikkiaan yli 1 000 ki-

Sormukset oli suunnitellut kuvanveistäjä Mauno

loa kultaa sekä sormusten kiviä ja muita arvoesineitä Tukholmaan.

Oittinen.

Kulta varastoitiin aluksi Suomen Tukholman lähetystön kellaritiloi-

Kansallisarkistossa säilytetään Kultaesi-

hin ja myöhemmin ruotsalaispankin säilytystiloihin.

neiden keräystoimikunnan arkistoa (1940–1941,

Lahjoittajien tiedot Kansallis­arkistossa

noin 40 hyllymetriä), johon kuuluu mm. lahjoitta-

”Isänmaallinen velvollisuus”

Sotasensuurin vuoksi keräyskullan kohtalosta ei voitu sodan ai-

jista laadittu kortisto ja lahjoituksia koskevat kuitit.

Suomalaiset innostuivat keräyksestä niin, että

kana uutisoida. Sodan jälkeen liikkui huhuja, joiden mukaan kulta

Kortistosta ja lahjoituskuiteista käy ilmi, mitä iso-

tuntui olevan jokaisen isänmaallinen velvollisuus

olisi kulkeutunut Neuvostoliittoon tai joutunut Suomessa vääriin

äiti tai isoisä lahjoitti: kultasormuksen, kultakellon,

luopua jostakin kultaesineestään. Eräs leskirou-

käsiin. Kun huhuja ei aktiivisesti kumottu, heräsivät epäilykset,

rintaneulan tai jotain muuta.

va Pohjois-Karjalasta kirjoitti keräystoimikunnalle

että huhuissa olisi jotain perääkin.

saatekirjeessään seuraavasti:

Keräystoimikunnan puolustusministeriölle luovutValtioneuvosto asetti vuonna 1950 kahden hengen tutkimustoi-

tamista asiakirjoista löytyy mm. luettelo erilaisista

”Lähetän tämän kolmannen ja samalla viimei-

mikunnan selvittämään kultakeräyksen toteutusta, koska valtion

kivistä, joita kansalaiset luovuttivat kultakorujensa

sen kihlasormuksen. Aijoin sen itse pitää muis-

tilintarkastajat olivat sitä toistamiseen vaatineet. Toimikunnan

yhteydessä. Hyvätuloisimmat kansalaiset luovutti-

tonani, olihan se vihkisormukseni, ja sen antaja

mukaan keräyshanke oli hoidettu asianmukaisesti eikä siinä ollut

vat keräykseen mm. helmiä, smaragdeja, briljant-

on jo kuollut. Omatuntoni ei kuitenkaan salli

ilmennyt väärinkäytöksiä. Keräyksen tuotto oli tuloutettu valtion

teja, rubiineja ja topaaseja. Keräyskampanjasta

minun sitä pitää eikä varmaan vainajakaan sitä

tulo- ja menoarvioon valtion satunnaisena tulona.

ja kerätyn kullan käsittelyvaiheista löytyy tietoja

sallisi. Toivoisin hartaasti, että asia tulisi jokaisel-

myös Suomen Pankin arkistosta. Rahamuseossa

le aivan omantunnon asiaksi ja aivan jokainen sormus lähtisi liikkeelle, niin kauan kun vielä on tilaisuus. Nyt tunnen, että olen tehnyt tässä asiKultaesinekeräyksessä käytetyssä julisteessa on esitelty myös vastikesormusmallit.

Kansallis-

odottivat myös suuret sotakorvaukset Neuvostoliitolle.

assa velvollisuuteni…”

voi katsella Suomi-Filmin tuottamaa lyhytelokuteksti: Markku Leppänen, ylitarkastaja ja Ville Vuolle, tutkija, Kansallisarkisto kuvat: Kare Salonvaara, arkistosihteeri, Kansallisarkisto

vaa keräyshankkeesta.

19


20

akti 3/2010

Sota-ajan kuvat digitaalisiksi

akti 3/2010

kuva: Matti Tiisanoja

den elämää kuin tavallisten suomalaisten arkea sota-ajan Suomessa”, he kertovat. Erityisesti talvisodan kuvat sisältävät runsaasti otoksia tavallisesta siviilielämästä sekä kaupunkien pommituksista. Jatkosodan kokoelmaan kuuluu enemmän kuvia myös rintamalta. Digitoidut kuvat valottavat myös sotavankien kohtelua vankileireillä.

Kansalliskirjaston digitointi- ja konservointikes­ kuksessa digitoidaan talvi- ja jatkosodan kuvia kovaa vauhtia. Ainutlaatuiset negatiivit kuuluvat Puolustusvoimien Kuvakeskuksen kokoelmiin, jotka sisältävät yli 160 000 Suomen sodista ker­ tovaa kuvaa.

21

Digitoijat kuvailevat työtään kiinnostavaksi: työn ohessa heidän on ollut mahdollista tutustua kuvien sisältöön, myös mielikuva sota-ajan arjesta on muuttunut. Kuvat vainajista ja ruumiskasoista ovat pysäyttäneet ja antaneet ajattelemisen aihetta – niihin konkretisoituu pieni osa sodan aiheuttamien kärsimysten määrästä.

Tänä vuonna sota-ajan kuvien digitoinnin on mahdollistanut

Aineistot paremmin käyttöön

eduskunnan vuoden 2009 lopussa Puolustusvoimien Kuvakeskuk-

Kuvien digitointi on arvokasta työtä, sillä se mahdollistaa kuvien

selle myöntämä rahoitus. Kesäkuun alussa alkaneeseen ja kuusi

saattamisen verkkokäyttöön. Näin aineistot saadaan nykyistä pa-

kuukautta kestävään hankkeeseen on palkattu kaksi digitoijaa, joi-

remmin niin tutkijoiden, historioitsijoiden kuin muidenkin aiheesta

den työn tuloksena saadaan digitoitua yhteensä noin 30 000 ku-

kiinnostuneiden ulottuville.

vaa. Digitoinnin avulla mm. suomalaisten sotilaiden arjesta kerto-

Arkistouralla Eri organisaatioissa työskentelevät arkistoinnin ammattilaiset kertovat Aktin Arkistouralla-palstalla urastaan ja työstään. Tämän numeron kysymyksiin vastasi Kansallisarkiston tutkija, Rauhankadun tutkijasalin esimies Pertti Vuorinen.

Opastusta tiedon lähteille

vat kuvat saadaan turvattua myös tulevien sukupolvien käyttöön.

Hankkeelle on mahdollista saada jatkoa myös vuoden 2011 puolel-

Talvisodasta kertovat kuvat on jo digitoitu ja työ jatkuu jatkosodan

la, sillä Etelä-Savon vaalipiirin kansanedustajat ovat tehneet aloit-

Milloin ja miten alkoi urasi arkistoalalla?

Mitä nykyisiin tehtäviisi kuuluu?

kuvien digitoinnilla.

teen digitointityön jatkamisesta erillismäärärahan turvin. Loputkin

Astelin pamppailevin sydämin Valtionarkistoon työhaastatteluun

Kuten edellisestä vastauksesta ilmenee, tutkijasalipäivystystä ja

jatkosodan negatiiveista olisi tärkeää digitoida pikaisesti, ennen

toukokuussa 1979. Arkistoneuvos Toini Aunola punnitsi ansio-

sen käytännön organisoimista. Lisäksi osallistun erilaisiin tietopal-

kuin niiden laatu kärsii liikaa ajan aiheuttamista vaurioista.

ni historian opiskelijana ilmeisesti niin merkittäviksi, että pääsin

velua kehittäviin hankkeisiin ja mm. HJT-työryhmään, joka sovel-

seuraavana päivänä aloittamaan harjoitteluni laitoksen 5. jaostolla

taa henkilötieto- ja julkisuuslakia tutkijasalipalveluissa.

Ajattelemisen aihetta Kuvien sisältö ja aiheet ovat yllättäneet kuvia digitoimaan palkatut

teksti: Anna Eskola, suunnittelija, Kansalliskirjasto

arkistonhoitaja Mirja Härkösen johdolla. Erinomaisina tutoreina

Anssi Heinosen ja Paavo Paukun. ”Kuvat valaisevat niin sotilai-

kuvat: Puolustusvoimien Kuvakeskus

toimivat opiskelutoverini, kokeneet arkistoammattilaiset Jarno Linnolahti ja Arska Nirkko.

Tuntematon pikkupoika ja tuntematon sotilas.

Evakuointia

Sillä tiellä olen edelleen, vaikka väliin mahtuu muutama katkokin

Kannaksella

ja arkistotyön ohella 18 vuoden jakso Suomen Sukututkimusseu-

talvisodan alussa.

ran palveluksessa.

"Halutun tiedon löytäminen arkistosta ja arkistoista on monimutkainen prosessi lähes aina."

Miten ala on muuttunut vuosien varrella?

Mikä tekee työstä palkitsevan / haasteellisen?

Huomattavasti. Kolme vuosikymmentä sitten virka-arkistoja hoiti

Tietopalveluammattilaisen päivä arkistossa on aina haasteelli-

viisi yksikköä, kukin omaa hallintosektoriaan. Kuudes jaosto vas-

nen. Asiakkaittemme tiedontarpeet ovat lukemattomat: päivittäin

Vankien vaihtoa

tasi yksityisarkistoista. Nykyään luovuttava organisaatio seuloo ja

joudumme opastamaan heitä niin 1500-luvun voudintilien, isoja-

16.4.1940.

järjestää virka-arkistot, ja työn jälkeä valvoo virka-arkistoyksikkö.

kokarttojen, vuoden 1918 tapahtumien tai ministeriöiden ja kes-

Varsinaista järjestämistyötä tehdään oikeastaan vain yksityisarkis-

kusvirastojen toimintaan tai vaikkapa tasavallan presidenttiemme

tojen parissa.

arkistojen pariin. Palkitsevaa on, kun päivän työn tehtyään havaitsee, että asiakkaat ovat saaneet haluamansa dokumentit luetta-

Tutkijapalvelu on myös muuttunut. Ennen siihen osallistuivat suu-

vikseen.

rin piirtein kaikki jaostojen tutkijat, nykyään meitä kokopäiväisiä yleisöpalvelijoita on kolme.

Millaisena näet arkistolaitoksen huomisen? Digitoitujen aineistojen määrän valtava lisääntyminen verkossa

Kolmas suuri muutos on verkkopalveluiden lisääntyminen. Arkis-

tekee asiakirjamme ja itse arkistolaitoksen entistä helpommin

totietokanta VAKA:n, digitaaliarkiston ja muiden hakumahdolli-

saavutettavaksi. VAKKA ja Astia ovat keskeisiä apuvälineitä, joiden

suuksien myötä arkistolaitos on vastannut nykyajan haasteeseen

kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta tulevaisuudessa tutki-

tuoda asiakirjallista tietoa sähköisenä mahdollisimman monille

jamme saisivat luettavakseen haluamansa dokumentit. En kuiten-

asuinpaikasta riippumatta. Tutkijasalipäivystys on siis monipuolis-

kaan usko, että ns. perinteisen tutkijapalvelun merkitys vähenee.

tunut: asiakirjojen pariin opastamisen lisäksi toimimme nykyään

Halutun tiedon löytäminen arkistosta ja arkistoista on monimut-

esimerkiksi mikrotukihenkilöinä.

kainen prosessi lähes aina.


22

akti 3/2010

akti 3/2010

23

tuttu, mutta kun sille ei mitään mahdettu, sen kanssa piti vain elää ja vaieta. Kylmän sodan hankauspinnat olisivat milloin tahansa voineet

Rummutusta

roihahtaa maailmanpaloksi. Tilanteen tullessa päälle Porkkalaan sijoitetut joukot ja aseet olisi hajautettu suomalaisilta kysymättä isoimman osan Etelä-Suomea käsittävälle väistymäalueelle. Selvää on – ja hieman myöhemmin se sanottiin suomalaisille ääneenkin – ettei lännen sodanjohto olisi jättänyt divisioonien tai ar-

Piispat tupakalla Kultarannassa

meijakuntien kokoista vihollisvoimaa omiin oloihinsa. Sen lyömiseksi olisi tehty mahdollisimman voimakkaita iskuja, jotka olisivat tärvelleet maat ja mannut, satamat ja vesiväylien solmukohdat sekä rata- ja tieverkot Helsingin-Kotkan-Kouvolan-Riihimäen-Tampereen-Turun-Hangon väliseltä alueelta.

Lainasana piispa periytyy monen mutkan takaa kreikan kielestä. Episkopos (εпίσκoпς) tarkoit­ taa kirjaimellisesti päältä katsojaa, asiain kulun seuraajaa ja tietenkin myös menon ja opin oi­ keellisuuden vaalijaa.

Jos sodassa olisi käytetty ydinaseita, olisi Suomen ja suomalaisten tarina kansakuntana päättynyt siihen.

Katu-uskottavuus koetuksella Sodan jälkeen suomalaisten arkipäivään ilmestyi suuri helpotus, tavattoman tehokas syöpäläismyrkky DDT. Omanlaistaan vapau-

Nykyään piispanvaalissa kilpaillaan siitä, kuka on mennee-

tusta lupaili äärivasemmiston SKDL:kin, minkä pilkkakirveet kään-

seen sitoutumattomin, sallivin tai poliittisesti korrektein. Tilantee-

sivät iskuksi ruohonjuuritason nauruhermoon.

seen on tultu kirkon ja yhteiskunnan kehityksen myötä, jommankumman osapuolen – kumman kulloinkin – kulkiessa kehityksen

Vääräleukainen tarina kertoi syrjäkylän mummon kauppareissusta

etunenässä.

hakemassa lutikkapulveria. Uusien asioiden kummalliset nimily-

"Erinomaisen onnistunut hetki", kirjoitti Paasikivi

henteet eivät olleet asettuneet sijoilleen vanhuksen aivoituksissa.

päiväkirjaansa pohjoismaisten piispojen vierailusta 26.8.1949.

Ottamatta kantaa sukupuolineutraaliin pappeuteen tahi piispuu-

Kirkonkylän kaupan tiskillä oikeaa nimeä pähkäillessään hän tuli

teen, seuraavassa sukelletaan aikaan, jolloin piispat olivat vielä

kajauttaneeksi kuuluvalla äänellä: ”Sitä … sitä … sitä, joka tappaa

miehiä ja sana tulta ja tulikiveä. Kovin kauas ei kuitenkaan tarvitse

kaikki! … sitä äskooteeällää!”

Jatkosodan aikana Linkomiehen hallitus moitti väestönsuojelun

Oli aivan tavallista, että piispat tai muut huomattavat ulkomaiset

johdossa toiminutta Sihvoa, jonka suunnitelmien katsottiin lietso-

vieraat kävivät isäntineen presidentin luona. Kun kylässä oli kirkon

Äärivasemmiston katu-uskottavuus alkoi kadota kiihtyvällä tem-

van levottomuutta. Ylipäällikkö Mannerheimilla ei ollut parem-

miehiä, oli virrenveisuukin luonnollista, siksikin, että Paasikivi itse

polla Pariisin rauhan jälkeen. Niin kunnallis- kuin eduskuntavaalit-

paa käyttöä kenraaliluutnantti Sihvolle, mutta Paasikiven aikana

oli entinen kuoronjohtaja.

kin söivät kannatusta.

tahti muuttui. Voi kysyä, löysivätkö tällöin toisensa ”sota-ajan”

mennä. Sukupolvi, pari riittää.

Koti, uskonto ja isänmaa Iso paha Neuvostoliitto kävi pienen Suomen kimppuun syksytal-

sivulliset?

Virren valinta viittaa kuitenkin tilaisuuden poliittiseen puoleen.

vella 1939. Sotaa käytiin monta vuotta syksyyn 1944 asti. Viholli-

Uhoa vaalitulokset eivät sentään vähentäneet. Kun kommunis-

suuksiin todettiin joudutun kodin, uskonnon ja isänmaan puoles-

tien ylisuuret vaatimukset tiputtivat heikäläiset hallituksesta, alkoi

Vaikka itsenäisyyden alussa tasavaltalainen eversti-kansanedus-

niin paljonpuhuvia, että tulee kysyneeksi, olisiko piispojen viestin

ta. Suomen ollessa hetkellisesti niskan päällä lämmitti runoilija

ulkoparlamentaaristen keinojen käyttö. Toistuvien lakkorettelöiden

taja Sihvo ja monarkistinen pankinjohtaja-pääministeri Paasikivi

voinut enää selvemmin ilmaista:

teemaa kehaisemalla: ”Äänislinnaksi muuttuu saatanan pesäkin,

pelättiin vievän ties mihin.

olivat toimineet porvarillisen kentän vastalaidoilla, arvosti presi-

Petroskoi…” Helpolla ei sotatalkoissa päästy. Niin yksityiset kuin yhteisötkin

Sotalaiva oli toimiva konsti

kokivat korvaamattomia tappioita, mutta kaikki kolme perusarvoa

Uhkaavimmalta näyttävä tilanne kehittyi Kemissä kesällä 1949.

pelastuivat jälkipolvien ylläpitää ja harjoittaa.

Jopa tasavallan presidentin turvallisuuden pelättiin olevan pelissä.

Uhka idästä – ja lännestä

J. L. Runebergin keskiaikaiseen sävelmään runoilemat sanat ovat

dentti Paasikivi Sihvoa nimenomaan itsenäisyysmiehenä ja kalte-

Sä siunaa mielet vakaiset

rijääkärinä. Sihvo puolestaan näyttää osoittaneen vastavuoroisesti

ja hurskaat työt ja aikehet.

ylipäällikölleen suojelevaa erityishuolenpitoa.

Lyö maahan maansa pettäjät, tuo julki juonet ilkeät.

Hallitus ja armeijan johto varautuivat pahimpaan. Muun muassa

Onnistunut värssyhetki

Ei ihme, että presidentti oli tyytyväinen pohjoismaisten veljeskan-

Kultarannan laituriin ilmestyi puolustusvoimain komentajan, ken-

Perjantaista 26. elokuuta 1949 merkitsi presidentti Paasikivi päi-

sojen uskonnollisten johtajien henkisestä tuesta.

raali Aarne Sihvon sinne määräämä tykkivene.

väkirjaansa seuraavan: ”Pohjoismaiset piispat, jotka ovat Suomes-

Sotaa seurasivat paineen ja ahdistuksen vaaran vuodet, ennen

sa viettämässä stilla dagar, olivat Kultarannassa på uppvaktning.

(Virren sanat kokonaisuudessaan: Virsikirja 577 (på svenska 546) tai www.evl.fi)

kuin ajassa opittiin jotenkuten elämään. Vaara väijyi kahdeltakin

Sotalaivan tehtävä lienee ollut pikemminkin vertauskuvallinen

Ruotsin arkkipiispa Eidem puhui minulle. Minä vastasin. Ennen

taholta, niin kauan kuin Porkkalan tukikohta kuului Neuvostoliitol-

kuin käytännöllinen. Toimiva konsti se kyllä oli. Samaa menetel-

puheita ja niiden jälkeen laulettiin Isänmaan virrestä ensin kolme ja

le. Se veti päälleen pelottavan uhan lännestä, mikä usein unohde-

mää kaappausta vastaan Sihvo oli käyttänyt menestyksellisesti jo

sitten kaksi värssyä. Sitten tarjottiin kahvia ja tupakkaa. Erinomai-

teksti: Kauko Rumpunen, tutkija, Kansallisarkisto

taan historiankirjoituksessa. Omana aikanaan uhkakuva oli kyllä

keväällä 1948 Helsingissä.

sen onnistunut hetki.”

kuvat: Kansallisarkisto


SUOMI MEKSIKO 2010 FINLANDIA MÉXICO 2010

Näyttely, 17.9. – 23.12.2010. Ti – pe 11 – 17. Ryhmille sopimuksen mukaan. Kansallisarkisto, Rauhankatu 17, Helsinki Vapaa pääsy! Exhibición, 17.9. – 23.12.2010, mar – vier 11 – 17. Grupos según el acuerdo. Archivos Nacionales, Rauhankatu 17, Helsinki ¡Entrada libre!

Akti 3/2010  

Arkistolaitoksen asiakaslehti

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you