Page 1

Arkistolaitoksen asiakaslehti 1/2011

sivu 6 Valtiovarainministeriรถ testasi VAPAn

sivu 12 Kansallisarkisto sai upeita merikuvia

sivu 18 Kirkonkirjojen digitointi etenee


2

akti 1/2011

akti

1/2011

Julkaisija Arkistolaitos Osoite Kansallisarkisto PL 258 00171 Helsinki

Sisältö 3

Tietomassojen bittiavaruuden hallinta tarvitsee inhimilli-

4

Lyhyet

6

Valtiovarainministeriö selvisi VAPA-pilotoinnista ja nyt

sen ammattilaisen, muistutetaan pääkirjoituksessa.

edelläkävijäministeriö tähtää paperittomaan valtionhallintoon.

Lehden taitto Mainostoimisto HINKU

8

Motivoituneet opiskelijat suorittivat HAUSin asiakirja-

9

Edesmennyt pääjohtaja Veikko Litzen johti murrosajan

10

Juhlivassa Vaasan maakunta-arkistossa muisteltiin

hallinnon ja arkistotoimen ammattitutkinnon.

Painopaikka Kopijyvä Oy

arkistolaitosta.

Kotisivu www.arkisto.fi

ensimmäisiä vuosia sodan varjossa.

Tilaukset ja palaute akti@narc.fi

12 Merenkulkuhallituksen negatiivikokoelman aarteet

Kansallisarkistossa paljastavat 1800-luvun lopun suomalaisen dokumenttivalokuvauksen huikean tason.

ISSN 1798-2065 Päätoimittaja Heidi Mustajoki, Kansallisarkisto Toimituskunta yksikön johtaja Juhani Tikkanen, Kansallisarkisto

14

Vanhojen valokuvien ja negatiivien säilytykseen on valitta-

15

Kartanoiden arkistot ja kirjakokoelmat halutaan

16

Arkistohoitajien pätevyyttä määritellään myös kansain-

va oikeat suojamateriaalit ajan hampaita vastaan.

inventoida ja luetteloida tutkimusta varten.

yksikön johtaja Marja Pohjola, Kansallisarkisto tutkija Pertti Vuorinen, Kansallisarkisto johtaja Päivi Hirvonen, Jyväskylän maakunta-arkisto

välisellä tasolla, mutta se edellyttää ammatin yhteisten nimittäjien löytämistä.

Toimitussihteeri Minna Nurro, Viestintätoimisto Lumitähti minna.nurro@pp.inet.fi

Kannen kuva

18

Kirkonkirjojen tallentamisella on pitkät perinteet jo ennen

20

Arkistouralla: projektipäällikkö Anni Rinne, Poliisihallitus

21

Asiakkaat ovat tyytyväisiä Suomalaisen Kirjallisuuden

Matti Tiisanoja/Kansallisarkisto

nykyistä digitointia, joka parantaa tiedon saatavuutta.

Seuran uudistettuihin tiloihin. Peruskorjauksessa myös SKS:n arkistot saivat ajanmukaiset tilat.

Valtiovarainministeriön tietopalvelupäällikkö Irja Peltonen kuuluu niihin asiakirjahallinnon ammattilaisiin, jotka näkevät arkistolaitoksen vastaanotto- ja palvelujärjestelmä VAPAn tarjoamat mahdollisuudet. Pääkirjoituksen kuva Kansallisarkisto

22

Rummutusta: Moskovan Münchhausen – suomalaisen syväkurkun kertomuksia


akti 1/2011

3

Pääkirjoitus

Rajatonta tietopalvelua Elämme muutosten aikaa. Pohjoinen Afrikka kamppailee kohti

Esimerkkinä elävästä elämästä pieni tapaus, jolla on suuri merki-

demokraattisempaa yhteiskuntaa, ja Wikileaks myllertää tiukaksi

tys tiedonhakijalle. Helmikuussa sain sähköpostin Ruotsista. Siinä

miellettyä ulkoasiainhallinnon asiakirjojen salassapitoa.

pyydettiin kopiota Godegårdin ruukin 1400-luvulta peräisin olevasta käsikirjoituksesta. Sitä säilytetään lähdeviitteen mukaan Kansal-

Helsingin Sanomien toimittaja Heikki Aittokosken kolumni

lisarkistossamme. Vuosikymmenien takaisten tutkimusyritelmieni

12.2.2011 sai minut miettimään arkistojemme tietopalvelujen tule-

perusteella muistin, että etsitty lähde kuuluu pergamenttikokoel-

vien vuosien suurta haastetta. Hän kirjoitti kokemuksistaan Oslos-

maamme. Digitaaliarkistomme paljasti, että ruotsalaistutkijan kai-

ta, jossa oli etsimässä Wikileaksista Suomea koskevia asiakirjoja.

paama käsikirjoitus on luettavissa hänen omalta kotikoneeltaan

Sähköistä tietomassaa oli yli 250 000 asiakirjaa, mutta miten ih-

välittömästi. Viesti kysyjälle, ja palaute tuli puolessa tunnissa. Ja

meessä löytää sieltä maatamme koskevia viestejä? ”Ja kokonai-

mikä parasta: koekäytössä oleva Astia-verkkopalvelukin löysi teks-

suutena erittäin merkityksellistä. Jos osaa tehdä oikeita poiminto-

tin.

ja ja suhteuttaa ne tapahtuneisiin tosiasioihin, tietää maailmasta vähän enemmän. Takaisin kahlaamaan.”

Kiinnostavaa on, että Riksarkivetin Vadstenan toimipisteessä säilytettävässä Godegårdin arkistoluettelossa on maininta käsikirjoi-

Niinpä. Sopivia hakumääreitä ei ole. Arkistoalan ammattilaisten

tuksesta: saknas. Hämeenlinnalainen historian lehtori G.E. Eurén

suuri haaste on rakentaa kansalaisilleen sähköinen väylä, jonka

oli tutkimusmatkallaan ”löytänyt” asiakirjan ja lahjoittanut sen

avulla tiedon tarvitsijat voivat päästä haluamansa lähteen äärelle

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle, joka oli siirtänyt sen Valtion-

mahdollisimman luotettavasti. Siihen eivät riitä raportit digitoitu-

arkistoon. Tänään ei tuon pergamentin sijoituspaikalla ole merki-

jen sivujen lukumäärästä vaan voimat olisi nyt suunnattava haku-

tystä. Se on luettavissa kaikkialla maailmassa reaaliaikaisena, jos

toimintoihin. Muuten voi käydä niin, että bittiavaruuden miljoonat

kiinnostusta ilmenee. Mutta sen löytäminen edellyttää ammatti-

mahdollisuudet eivät koskaan kohtaa tarvitsijaansa.

taitoa ja huolellista indeksointia. Pertti Vuorinen, tutkija, Kansallisarkisto


4

akti 1/2011

maakunta-arkiston kokoista rakennusta. Uuteen arkistoon päästään muuttamaan vuoden 2018 alussa. Laajennusosa valmistuu 2020-luvun puolella.

Lyhyet

VAPA avattu asiakkaiden käyttöön Arkistolaitoksen sähköisten aineistojen vastaanoton ja säilyttämisen mahdollistava vastaanotto- ja palvelujärjestelmä (VAPA) otettiin käyttöön maaliskuun alussa. Palvelun tehtävänä on turvata aineistojen säilyminen luotettavasti ja tietoturvallisesti. VAPAn avulla arkistolaitos voi vastaanottaa valtionhallinnossa syntyvät, pysyvästi säilytettävät sähköiset aineistot. Organisaatiot voivat käyttää VAPAan tallentamiaan asiakirja-aineistoja esimerkiksi oman asianhallintajärjestelmänsä kautta. Järjestelmän toteutti Tieto Oyj. Arkistolaitos ostaa järjestelmän käyttöpalvelut Tieteen tietotekniikan keskukselta CSC:ltä. Kahtena ensimmäisenä vuonna asiakkaita on hyvin vähän, sillä organisaatioiden todellinen valmius hyödyntää VAPA-palvelua on toistaiseksi heikko. Valmiuden lisääminen edellyttää muun muassa siirtotoiminnallisuuksien toteuttamista tietojärjestelmiin. Tavoitteena on, että VAPA-palvelun asiakasmäärä kasvaa huomattavasti vuoteen 2015 mennessä.

Osallistu Aktin lukijakyselyyn!

SÄHKE3-normin tähtäin vuosissa 2013–2014

Aktin toimitus kerää palautetta lehdestä verkkokyselyllä. Gallupilla kartoitetaan lukijoiden lukutottumuksia ja kerätään kehitysehdotuksia.

Arkistolaitos on käynnistänyt vuoden alussa SÄHKE3-normin suunnittelun. Kuluvana vuonna keskitytään vielä taustaselvitysten tekoon ennen normin varsinaista laadintaa.

Kyselyyn voi vastata 11.4. - 31.5.2011 välisenä aikana osoitteessa www.arkisto.fi/lukijakysely. Kaikkien yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan Aktin vuosikerta. Tuloksista kerrotaan seuraavassa numerossa.

SÄHKE3-normi tulee kohdentumaan erityisesti sähköisiin rekisterimuotoisiin tietokanta-aineistoihin, joiden säilyttämisestä ja käsittelystä ei ole määrätty aiemmissa SÄHKE-normeissa. Tarkoituksena on määrittää menetelmät tietokantojen käsittelylle, hallinnalle, säilyttämiselle ja siirtämiselle arkistolaitoksen vastaanotto- ja palvelujärjestelmään VAPAan.

Keskusarkistopäätös sinetöitiin Opetus- ja kulttuuriministeriö teki joulukuussa periaatepäätöksen arkistolaitoksen keskusarkiston rakentamisesta Mikkeliin. Keskusarkistossa tullaan säilyttämään vähän käytettyä tai jo digitoitua aineistoa. Uusi arkisto tarvitaan, jotta arkistolaitos voi vastaanottaa 1970- ja 1980-luvuilla syntyneet valtionhallinnon suuret asiakirjamäärät. Keskusarkisto rakennetaan kahdessa osassa. Ensimmäisessä rakennusvaiheessa se tulee vastaamaan hyllymetrimäärältään noin kahta ja laajennusvaiheen jälkeen noin kuutta Hämeenlinnan

Kuluvan vuoden aikana selvitetään tietokantojen säilyttämistä koskevia kansainvälisiä standardeja ja niiden soveltamista. SÄHKE3:n suunnittelussa kiinnitetään huomiota myös aineiston käytettävyyden edistämiseen. Erityisesti selvitetään, miten alkujaan digitaalisten aineistojen kuvailukäytäntöjä voidaan kehittää. Tavoitteena on saada SÄHKE3-normi voimaan vuosien 2013 - 2014 aikana. SÄHKE2-normin voimassaoloaikaa jatketaan vuoden 2014 loppuun saakka. SÄHKE3-normi ei tule edellyttämään muutoksia nykyisin asianhallintajärjestelmiin.


akti 1/2011

5

Mittavia siirtoja Kansallisarkistosta Hämeenlinnan maakunta-arkistoon

Arkistolaitos kartoittaa viranomaisten pysyvästi säilytettäviä asiakirjoja

Kansallisarkisto on siirtänyt viime vuoden lopusta lähtien aineistoja Hämeenlinnan maakunta-arkistoon. Siirroilla varaudutaan tutkijasalitoimintojen keskittämiseen Rauhankadulle vuoden 2012 alussa, jolloin Sörnäisten tutkijasalista luovutaan.

Arkistolaitos tiedustelee toukokuun aikana viranomaisilta pysyvästi säilytettävien asiakirjojen määriä. Tuloksia hyödynnetään arkistosiirtojen suunnittelussa ja säilytystilatarpeiden arvioinnissa.

Kevään kuluessa Hämeenlinnan maakunta-arkistoon siirretään runsaat 2 000 hyllymetriä asiakirjoja sinne jo aiemmin siirretyn 6 500 hyllymetrin lisäksi. Sörnäisten toimipisteestä Rauhankadulle siirretään puolestaan noin 4 000 hyllymetriä käytetyimpiä asiakirjoja.

Kysely suunnataan niille valtion viranomaisille, jotka ovat velvollisia siirtämään pysyvästi säilytettävät asiakirjansa arkistolaitokseen.

Hämeenlinnan maakunta-arkisto saa säilytettäväkseen yhteensä 8 500 hyllymetriä Kansallisarkistosta siirrettyjä aineistoja. kuva: Mervi lampi

Kysely kohdistuu niihin pysyvästi säilytettäviin asiakirjoihin, jotka on sijoitettu päätearkistoon tai vastaaviin tiloihin. Sähköisessä muodossa olevat tai esimerkiksi työskentelytiloissa säilytettävät asiakirjat eivät sisälly kyselyyn. Sen sijaan organisaatioiden hallussa olevat edeltäjäviranomaisten asiakirjat kartoitetaan. Virastot saavat arkistolaitokselta sähköpostitse kyselypyynnön, jossa on linkki sähköiseen kyselylomakkeeseen. Saaduista tiedoista tehdään yhteenveto alkusyksyn aikana, minkä jälkeen tietoja käytetään arkistolaitoksen vastaanottosuunnitelmien laadinnassa. Kyselyn toteuttaa Kansallisarkisto yhteistyössä maakunta-arkistojen kanssa.

Oletko käyttänyt digitoituja aineistoja? Kerro kokemuksistasi ja mielipiteistäsi! Svenska litteratursällskapet i Finlandin selvityshanke Tutkijoiden ääni ja sähköiset aineistot kerää verkkokyselyllä tietoa niin arkistojen, kirjastojen kuin museoidenkin digitoitujen aineistojen käytöstä sekä käyttäjien kokemuksista, toiveista ja tarpeista. Vastauksia toivotaan niin akateemisilta tutkijoilta, sukututkijoilta kuin muiltakin aineistojen käyttäjiltä. Kysely aukeaa 20.4.2011 kummallakin kotimaisella kielellä osoitteessa www.sls.fi/forskarnasrost ja on käynnissä 19.6.2011 saakka. Vastaukset kerätään nimettöminä, mutta yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan kirjapalkintoja.

Arkistolaitokselle uudet yhteystiedot Arkistolaitoksen yhteystiedot ovat muuttuneet vuoden alusta. Sekä Kansallisarkistolla että maakunta-arkistoilla on nyt käytössään yhteinen sähköpostiosoite: arkisto@narc.fi. Lisäksi Kansallisarkistossa on otettu käyttöön yksi postiosoite: PL 258, 00171 Helsinki.


6

akti 1/2011

Ministeriö selvisi VAPA-pilotoinnista ”Tienraivaajiahan tässä ollaan”, toteaa tietopalvelupäällikkö Irja Peltonen valtiovarainministeriön osallistumisesta VAPA-pilotointiin.

Ministeriö on mukana eräiden valtioneuvoston virastojen MAHTI-

Tässäkö on valtionhallinnon sähköisen säilyttämisen tulevaisuus? Valtionvarainministeriön aulassa seinä on keltaisten muistilappujen peitossa. Lasiovien takana arkistokotelot ovat sentään hyvässä järjestyksessä. Niistäkin päästään ministeriössä eroon, kun valtionhallinto siirtyy lähivuosina VAPAn eli sähköisen vastaanotto- ja palvelujärjestelmän käyttäjäksi.

yhteistyössä ja asianhallintajärjestelmä on SÄHKE2-normin kanssa yhteensopiva. Yhteistyö arkistolaitoksen kanssa on ollut luontevaa, sillä VAPA-pilotoinnin aikana ministeriö on hakenut pysyvää sähköisen säilyttämisen lupaa. ”Pystyimme myös tekemään VAPA-palvelun edellyttämän tietoturva-auditoinnin pilotoinnin yhteydessä”, Peltonen sanoo. Tietoturvan auditoinnin osalta valtiovarainministeriö teki yhteistyötä Valtiokonttorin Valtion IT-palvelukeskuksen kanssa. ”Meidän yhteistyöstämme on suoraa hyötyä kaikille muille organisaatioille.”

Kun VAPA muuttuu lähivuosina osaksi arkistolaitoksen arkea, kyse on ennenkokemattomasta muutoksesta, jonka merkitystä

Peltonen uskaltautuu melko suoraan toteamaan, että pilotoin-

harva pystyy hahmottamaan. Jos aikaisemmin on puhuttu paperit-

nissa ei ilmennyt ministeriön osalta suurempia ongelmia. Kaiken

tomista toimistoista, niin nyt tavoitteena on paperiton valtionhal-

taustalla on SÄHKE-yhteensopiva asianhallintajärjestelmä, jonka

linto, jonka pysyvästi säilytettävät arkistot tallennetaan jälkipolville

ansiosta esimerkiksi metatietojen kanssa ei kohdattu ongelmia.

vain sähköisessä muodossa VAPAssa. ”Varmasti niitä olisi ilmennyt, jos metatietoihin liittyviä asioita ei Valtiovarainministeriössä tietopalvelupäällikkö Irja Peltonen kuu-

olisi otettu huomioon jo aivan alkuvaiheessa, kun asianhallintajär-

luu niihin asiakirjahallinnon ammattilaisiin, jotka näkevät VAPAn

jestelmää otettiin käyttöön.”

tarjoamat mahdollisuudet. Tämä konkretisoitui alkuvuonna päättyneessä VAPA-pilotoinnissa, johon osallistuivat Kansallisarkiston ja VM:n lisäksi sisäasiainministeriö ja Valtiokonttori.

Luottamus välttämätöntä VM:ssä MAHTI-asianhallintajärjestelmä tai sen kehittyneempi

Pohjatyö oli tehty valmiiksi

versio on tulevaisuudessa ainoa kanava, jonka kautta ministeriön pysyvästi sähköisesti säilytettävä tieto siirtyy VAPAan. ”Jos meillä

Peltosen mukaan päätös lähteä mukaan koetestaukseen oli

on tietoa muissa asianhallintajärjestelmissä, niin tieto siirretään

VM:ssä helppo: ”VAPA-pilotointi tuli meille mahdollisuutena viedä

ensin MAHTIin ja sieltä edelleen VAPAan.”

asiaa eteenpäin, sillä pohjatyö oli ministeriössä tehty jo valmiiksi.”


akti 1/2011

7

VAPAan yhteensopivia asianhallintajärjestelmiä voisi melkein ver-

Peltonen näkee VAPAn hyödyt kiistattomina valtionhallinnon nä-

rata standardikokoisiin asiakirjojen säilytyskoteloihin, jotka mah-

kökulmasta: ”On järkevää, että kaikki tehdään keskitetysti. Orga-

tuvat vain tietynkorkuisiin hyllyihin. VAPA-järjestelmässä koteloita

nisaatio saa hyvin toimivasta sähköisestä asianhallinnasta välittö-

tai hyllyjä ei perinteisessä mielessä enää ole, vaan tieto tallentuu

män taloudellisen hyödyn. Jos ei ole VAPAa, niin organisaation

sähköiseen järjestelmään. Tärkeät metatiedot – tieto tiedosta –

täytyisi itse varmistaa jatkuva tekninen ylläpito, käyttöympäristö

pysyvät sähköisen aineiston mukana. Metatiedot kertovat säh-

ja palvelut järjestelmästä. Kyse on valtion yhteisestä palvelusta”,

köisen aineiston synty-, käsittely- ja käyttöhistorian, eli asiakirjan

Peltonen tiivistää.

koko elinkaaren. Toistaiseksi vapaaehtoinen ja maksuton VAPA on edelleen yllätJotta sähköisesti talletettava tieto säilyisi ikuisesti, on asiakkaalla

tävän huonosti tunnettu valtionhallinnon organisaatioissa. Kan-

oltava vahva luottamus säilyttävään viranomaiseen eli tässä tapa-

sallisarkiston viime syksynä teettämä kysely paljasti, että siihen

uksessa arkistolaitokseen.

vastanneista 41 organisaatiosta vain vajaa puolet aikoo hakea sähköisen säilyttämisen lupaa vuoteen 2015 mennessä.

”Kun säilytettävä tieto on sovitun normin mukaista, niin taustalla toimivan järjestelmän tulee uusiutua sitä mukaa kun tekniikka

Valtionhallinnossa kaikilla organisaatioilla on luonnollisesti omat

kehittyy.”

aikataulunsa, mutta Peltonen ei näe mitään estettä sille, miksi VAPAn käyttö ei yleistyisi julkishallinnossa.

Valtionhallinnossa tämä merkitsee säästöjä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pysyvästi säilytettävän sähköisen tiedon omistus

”Jos arkistolaitos pystyy tarjoamaan hyvän palvelun kohtuullisel-

siirtyy lopullisesti arkistolaitokselle, ei valtionorganisaatioiden

la hinnalla, ohjeistamaan organisaatiot siitä, minkälaista tiedon

tarvitse murehtia mistään. Vastuu säilytettävästä aineistosta on

pitää olla ja kaiken lisäksi tarjoamaan sähköiseen säilyttämiseen

lopullisesti vain ja ainoastaan arkistolaitoksella.

liittyvän tietotaidon, niin kyllähän hyöty on merkittävä,” Peltonen muistuttaa.

Ministeriö muuttuu paperittomaksi

teksti: Eeva-Kaisa Ahtiainen, tiedotusharjoittelija, Kansallisarkisto

Kaikki pilotointiin osallistuneet organisaatiot hyötyivät kokemuk-

kuva: Matti Tiisanoja, Kansallisarkisto

sesta, sillä muutaman kuukauden mittaisen koejakson aikana ne pystyivät paikantamaan erilaisia ongelmakohtia. Vaikka pilotointi oli vielä kesken tätä haastattelua tehtäessä, totesi tietopalvelupäällikkö Peltonen, että ministeriössä ainakin pysyttiin ajan tasalla siitä, missä kokonaisuudessa mennään. ”Tiedämme nyt, mihin suuntaan järjestelmäämme ja tietoturvaa pitää kehittää. Kun saamme luvan pysyvään sähköiseen säilyttämiseen, niin tämä kokonaisprosessi on nyt kertaalleen käyty läpi.” VAPAn käyttöönotossa seuraava vaihe valtiovarainministeriössä on siirtosopimuksen teko, jonka jälkeen edessä on varsin konkreettinen työsarka. ”Sitten päätetään mitä ja milloin siirretään.”

VAPA ARKISTOLAITOKSEN SÄHKÖISEN SÄILYTTÄMISEN PALVELU

Ministeriössä toivotaan, että lupa sähköisen aineiston pysyväissäilytykseen saataisiin tämän vuoden aikana. ”Me pyrimme siihen, että ministeriössä ei kymmenen vuoden kuluttua ole paperiasiakirjoja. Turhaa kiirettä ei kannata itselleen tehdä, mutta tavoitteet on asetettava pitkäjänteisesti.”

Keskittäminen hyödyttää kaikkia Sama tavoite on ministeriön ohjauksessa olevalla Valtiokonttoril-

TULE TUTUSTUMAAN VALTIO EXPO 2011 -MESSUTAPAHTUMASSA TIISTAINA 3.5.2011 HELSINGIN KATAJANOKALLA MARINA CONGRESS CENTERISSÄ

lakin, jonka Valtion IT-palvelukeskus räätälöi julkishallinnolle sähköisiä palveluita. Tämän vuoden aikana palvelukeskus kehittää

Valtionhallinnon päättäjille ja asiantuntijoille

edelleen VALDA-palvelua, jotta se täyttää SÄHKE2-normin vaati-

www.valtioexpo.fi

mukset. Tämän jälkeen palvelua käyttävät valtionhallinnon organisaatiot voivat ryhtyä valmistelemaan VAPAn käyttöönottoa.


8

akti 1/2011

Hymy oli herkässä, kun HAUSin asiakirjahallinnon ja arkistotoimen ammattitutkinnon ensimmäisenä suorittanut ryhmä sai tutkintotodistuksensa.

HAUSin ammattitutkinnon ensimmäinen ryhmä juhli valmistumista

Tiivistä yhteistyötä työpaikan kanssa Ammattitutkinto koostuu kahdesta osasta: asiakirjahallinnon suunnittelusta, ohjauksesta ja organisoinnista sekä asiakirjahallinnon ja arkistotoimen hoidosta ja asiakirjoja koskevasta tietopalvelusta. Ammattitutkinnon suorittaminen vaatii opiskelijalta myös omaa suunnittelu- ja toteutustyötä. Kullekin opiskelijalle laaditaan hen-

HAUS:in järjestämän asiakirjahallinnon ja arkistotoimen ammattitutkinnon ensimmäisenä läpi käynyt pilottiryhmä kokoontui viime vuoden marraskuussa juhlimaan valmistumistaan. Tunnelma oli juhlallinen mutta vapautunut.

kilökohtainen näyttösuunnitelma sekä suunnitelma valmistavasta koulutuksesta ja työssäoppimisesta. Tällöin otetaan huomioon jo olemassa oleva ammatillinen osaaminen. Opiskelija suunnittelee näyttönsä yhteistyössä oppilaitoksen ja työpaikkansa kanssa, joten myös työpaikka hyötyy opinnoista. Näyttöjä toteutetaan todellisissa työtilanteissa ja ne dokumentoi-

HAUS kehittämiskeskus Oy solmi sopimuksen opetushal-

daan huolellisesti arviointikeskusteluja varten.

lituksen alaisen asiakirjahallinnon ja arkistotoimen tutkintotoimikunnan kanssa alan ammattitutkinnon järjestämisestä keväällä

Kullekin opiskelijalle nimetään myös työpaikkaohjaaja, joka tukee

2009. Sen pohjalta HAUS järjestää ammattitutkintoon valmistavaa

tutkinnonsuorittajaa. Oli ilahduttavaa, että valmistujaistilaisuudes-

koulutusta ja sen edellyttämät näytöt.

sa oli läsnä useampia työpaikkaohjaajia.

Ensimmäinen 23 hengen ryhmä aloitti lokakuussa 2009 ja sai työnsä valmiiksi reilun vuoden työskentelyn jälkeen. Pilottiryhmä

Innostunut ja motivoitunut ryhmä

kokoontui 4.11.2010 valmistujaistilaisuuteen HAUS:in tiloihin Hel-

Ryhmää luotsannut koulutuspäällikkö Marja Laine-Asikainen

singin Munkkiniemeen.

luonnehti ryhmää innostuneeksi, motivoituneeksi ja kehittämismyönteiseksi. Marjalle itselleen ensimmäisen ryhmän vetäminen

Uusia ideoita ja osaamista työhön

teki koko alaa uudella tapaa tutuksi. Oli ilo oppia tuntemaan paremmin asiakirjahallinnon ammattilaisia ja heidän työtään. Samal-

Juuri todistuksen saaneet asiakirjahallinnon ammattilaiset kertoi-

la hän sai tutustua myös erilaisiin työpaikkoihin ja työpaikkaoh-

vat saaneensa koulutuksesta runsaasti uusia ideoita ja osaamista

jaajiin.

työpaikan asiakirjahallinnon ja samalla oman työn kehittämiseen. Kunnioitus alaa kohtaan on lisääntynyt, sillä nyt viimeistään kurs-

Laine-Asikainen kiitti lämpimästi Kansallisarkiston viranomaisar-

silaisille valkeni, miten moninaisia asioita asiakirjahallinnon am-

kistoyksikön asiantuntijoita valmistavan koulutuksen toteutuksis-

mattilaisen on kyettävä nykyään hoitamaan.

ta. Yhteistyö on toiminut loistavasti ja jatkuu myös seuraavan, viime marraskuussa aloittaneen asiakirjahallinnon ja arkistotoimen

Tiedonhallinnan työt läpäisevät koko organisaation ja niillä on vah-

ammattitutkinnon HAUS-ryhmän kanssa.

va yhteys riskienhallintaan ja laadun kehittämiseen. Tutkinnossa arvostetaan muun muassa sitä, että tutkinnon suorittaja saa päte-

teksti: Armi Helenius, ylitarkastaja, Kansallisarkisto

vyyden alan tehtäviin ja turvaa tulevaisuudelle.

kuva: HAUS


akti 1/2011

9

Valtionarkistossa Veikko Litzen osallistui suuriin järjestämishankkeisiin. Hän muun muassa saattoi loppuun Rautatiehallituksen vanhemman arkiston järjestämisen ja laati sen luettelon sekä järjesti uudelleen Vaasan senaatin arkiston.

Jätti jäljen kokonaiseen sukupolveen Kun Turun yliopistoon perustettiin maamme ensimmäinen kulttuurihistorian professorin virka, haki Litzen sitä ja sai sen. Kausi Turussa kesti 1978–1987, ja sen aikana hän kehitti itsenäisesti professuurin sisällöllistä ja pedagogista ilmettä. Litzenin turkulaiset kollegat ovat todenneet, että hänen opetuksensa jätti jäljen kokonaiseen sukupolveen, josta kasvoi tutkijoita, kirjailijoita ja taiteilijoita. Tähän kauteen kuului Suomen Rooman instituutin johtajuus 1983–1985.

In memoriam: Veikko Litzen 1933–2011

Tutkijana Litzeniä kiehtoivat vaikeat ja vielä lopullista ratkaisua vailla olevat ongelmat. Leimallista hänen kirjalliselle tyylilleen oli viehtymys pelkistettyihin aforistisiin ilmaisuihin. Hänen täyttäessään 60 vuotta 1993 Turun yliopisto perusti vuosittain pidettävän ”Veikko Litzen -luennon”, ja silloin ilmestyi myös hänelle omistettu juhlakirja.

Arkistolaitoksen murroskauden johtaja Arkistolaitokseen Veikko Litzen palasi 1987, kun hänet nimitet-

Arkistolaitoksen entinen pääjohtaja ja kulttuurihistorian professori Veikko Litzen kuoli Roomassa tammikuun 17. päivänä 2011. Hän palveli koko aktiivisen työuransa ajan sekä arkistolaitosta että tiedeyhteisöä. Näissä rooleissa hän hyödytti sekä arkistolaitosta että yliopistomaailmaa.

tiin valtionarkistonhoitajaksi, virkanimikkeenä vuodesta 1992 pääjohtaja. Hän hoiti virkaa eläkkeelle siirtymiseensä saakka 1996. Hänen aikansa virastopäällikkönä oli murroskautta, jolloin valtionhallinnon rakenteita muutettiin ja tietotekniikka kehittyi nopeasti. Hän suhtautui myönteisesti ja ongelmakeskeisesti ajan haasteisiin, kuten atk:n käyttöönottoon. Arkistotie-

Valmistuttuaan ylioppilaaksi vuonna 1953 Veikko

tokantajärjestelmän (VAKKA) kehitystyö käynnistettiin ja se

Litzen ryhtyi opiskelemaan historiaa valmistuen filosofian

tuli yleiseen käyttöön 1997. Maamme sai uuden arkistolain

kandidaatiksi vuonna 1961. Väitöskirja, joka käsitteli Sir John

1994. Litzen oli kauan tietohuollon neuvottelukunnan (TINFO)

Fortescuen kirjoituksia naisen perimysoikeudesta Englannin

jäsen ja toimi sen puheenjohtajana 1990-luvun puolivälissä.

kruunuun, valmistui vuonna 1971 ja tuotti seuraavana vuonna yleisen historian dosentuurin.

Veikko Litzen pyrki edistämään arkistoalan pohjoismaista yhteistyötä, jonka tuloksia olivat muun muassa vuosittain pi-

Litzenin ura arkistoalalla alkoi Helsingin kaupunginarkistossa

dettävät pohjoismaisten maakunta-arkistonjohtajien neuvot-

1960 ja virkaura Valtionarkistossa (Kansallisarkistossa) vuon-

telupäivät. Hän osallistui myös arkistoalan kansainväliseen

na 1962. Vuonna 1973 hänet nimitettiin arkistoneuvokseksi ja

yhteistyöhön ja toimi muun muassa Kansainvälisen arkisto-

Valtionarkiston tutkimusosaston johtajaksi.

neuvoston (ICA, International Council on Archives) toimeenpanevan komitean jäsenenä 1990–1992.

Yhteys yliopistomaailmaan kuitenkin säilyi, sillä 1970-luvun alkuvuosiin saakka hän hoiti ajoittain assistentin ja apulais-

teksti: Eljas Orrman, arkistoneuvos, Kansallisarkisto

professorin virkoja Helsingin yliopistossa. Hän myös esitel-

kuva: Kansallisarkisto

möi radiossa.


10

akti 1/2011

Vaasan maakunta-arkisto juhli 75 toimintavuottaan Vaasan maakunta-arkisto vietti 75-vuotismerkkipäivää 24. tammikuuta 60 juhlavieraan kera. Seuraavana päivänä järjestettiin arkistoja ja tutkimusta käsittelevä seminaari sekä esiteltiin yleisölle arkiston toimintaa avointen ovien päivässä.

Historiantutkija ja opettaja Johanna Bonäs korosti esitelmässään, että arkistohenkilökunnan osaaminen edistäisi tiedon lähteille pääsyä ja helpottaisi tutkijan

Opetus- ja kulttuuriministeriön tervehdyksen esitti

työtä, koska tutkija ei

juhlassa ylitarkastaja Anne Luoto-Halvari. Maakuntajohtaja Asko

aina itsekään tiedä, mitä

Peltola korosti puheessaan maakunta-arkiston merkitystä alueel-

tietoa hän etsii.

lisena kulttuurilaitoksena ja pohjalaisen identiteetin vahvistajana.

Vaasa sai maakunta-arkiston vuonna 1936

Vaasan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Hå-

Maakunta-arkiston johtaja Arja Rantanen totesi puheessaan,

kan Nordman muistutti onnittelupuheessaan, että maakunta-

että ajatus alueellisten arkistojen perustamisesta syntyi 1800-lu-

arkiston olemassaolo on oikeudenmukaisuuskysymys alueille ja

vun lopun historiantutkimukselle myönteisessä ilmapiirissä. En-

niiden asukkaille, mutta se edistää myös arkistolaitoksen toimin-

simmäinen maakunta-arkisto saatiin kuitenkin vasta vuonna 1927

taa.

Hämeenlinnaan. Vaasan vuoro saada oma yleinen arkisto tuli, kun presidentti Pehr Evind Svinhufvud antoi asetuksen Vaasan maa-

Arkistotoimi alkoi Senaatin arkistosta

kunta-arkiston perustamisesta 24. tammikuuta 1936.

Pääjohtaja Jussi Nuorteva kertoi juhlapuheessaan, että Suomen

Vaasan kaupunki rakennutti arkisto- ja kirjastotalon, joka valmistui

arkistojen asema määritettiin jo Ruotsin ja Venäjän välisessä Ha-

syksyllä 1935. Vuonna 1987 Vaasan maakunta-arkisto sai uudet

minan rauhansopimuksessa vuonna 1809. Valtiollinen arkistotoi-

toimitilat arkkitehti Erkki Huttusen suunnittelemassa funkkistyy-

mi käynnistyi Senaatin arkistona.

lisessä Opisto-talossa.

Senaatin arkisto muutettiin vuonna 1859 tutkijoille avoimeksi Valtionarkistoksi. Sen tehtävänä oli palvella sekä hallintoa että histo-

Ensimmäiset vuodet sodan varjossa

riantutkimusta. Nuorteva totesi, että molemmat tehtävät ovat sen

Vaasan maakunta-arkiston toiminta oli tuskin lähtenyt käyntiin tal-

jälkeen kuuluneet arkistolaitokselle.

visodan syttyessä. Toiminta jatkui normaalina syksyyn 1939 asti, mutta sota aiheutti poikkeuksellisia toimenpiteitä: Vaasan maakunta-arkisto vastaanotti muualta tulevia arkistojen evakuointeja ja huolehti niiden sijoittamisesta turvaan. Vaasa sai hoidettavaksi muun muassa rajaseudun seurakuntien arkistot, Viipurin maakunta-arkiston asiakirjoja ja ulkoministeriön salaiset asiakirjat. Aineistoja sijoitettiin Vaasaan, Isonkyrön vanhaan kirkkoon ja maatiloille Mustasaareen. Valtionarkisto siirtyi osittain Vaasaan ja sai käytettäväkseen tutkijasalin ja yhden tutkijahuoneen. Vaasan pommituksissa joulukuun lopulla vuonna 1939 arkistotalo ja muutamat asiakirjavihkot vaurioituivat. Samana vuonna tuli voimaan myös arkistolaki, jossa

Vaasan maakunta-arkisto toimii vuonna 1939 rakennetussa

luotiin raamit viranomaisten asiakirjahallinnon ohjaustoiminnalle,

SOK:n kiinteistössä, johon kunnostettiin arkistolle tilat 1980-

muun muassa arkistontarkastuksille.

luvun lopulla.


akti 1/2011

11

Juhlaväkeä Vaasan maakunta-arkiston tutkijasalissa.

Aineistoja kertynyt 8 800 hyllymetriä Vaasan maakunta-arkiston alkuvuosikymmeninä arkistoaineiston vastaanottaminen valtion viranomaisilta oli suurin työsarka. Ensimmäisenä toimintavuotena saatiin arkistoon 800 hyllymetriä yksistään Vaasan hovioikeuden arkistoa. Se on edelleenkin Vaasan suurin yksittäinen virastoarkisto.

Seminaari tarkasteli arkistoa tutkimuslaitoksena Vaasan maakunta-arkiston juhlaseminaarissa pohdit-

Jo 1930-luvulla Valtionarkistosta siirrettiin Vaasaan Etelä-Pohjalai-

tiin arkistojen roolia muuttuvassa tutkimusympäristös-

sen osakunnan kotiseutukeräyksenä kootut asiakirjat. Sotavuodet

sä. FM, historioitsija ja sukututkija Teppo Ylitalo Lapu-

hidastivat aineistojen luovutusta, mutta vuonna 1950 aineistoa oli

alta kuvaili esitelmässään sitä lakipykälien viitoittamaa

jo 3 200 hyllymetriä.

tietä, jota arkistot ja sukututkijat käyvät rinta rinnan. Ylitalo korosti esityksessään sukututkimuksen etiikkaa

Sotavuosien jälkeen arkistoon virtasi monenlaisia arkistoja, ja

ja kiitti arkistolaitosta hyvästä yhteistyöstä sukututki-

1950- ja 1960-luvuilla kertyi mittava taloarkistokokoelma. Vuoden

musyhteisön kanssa.

2010 lopussa aineistoa oli 8 800 hyllymetriä, josta yksityisarkistoja 1 300 hyllymetriä.

Hiljattain filosofian tohtoriksi Vaasan yliopistossa väitellyt Peter Ehrström esitelmöi paikallishistoriasta.

Yksityisten aineistojen hankinta on edelleen keskeistä. Kotiseu-

Hän on tutkinut Vaasan Palosaaren kaupunginosan ke-

tukeräykset ovat kuitenkin historiaa. Tänään henkilökohtaiset suh-

hittymistä vaatimattomasta satama-alueesta työläis- ja

teet arkiston luovuttajiin ja maakunta-arkiston näkyvyys ja tunnet-

teollisuuskaupunginosaksi ja edelleen Vaasan yliopis-

tuus ovat tärkeitä.

to- ja korkeakoulukeskukseksi.

Asiakkaan palveluksessa

FM Johanna Bonäs kertoi elävästi tutkijan työn haasteista. Hän valmistelee väitöskirjaa Åbo Akademin

Vaasan maakunta-arkisto kirjasi vuonna 2010 yli 2 000 asiakas-

historian laitokselle Pohjanmaan talonpojista ja La-

käyntiä. Arkiston ovi käy nykyisin entistä harvemmin, vuodesta

puan liikkeestä. Bonäsin kuvaus yksittäisen asiakirjan

2000 kävijämäärä on puolittunut. Verkkopalvelujen käyttö sen si-

löytymisen merkityksestä sekä historiantutkijan asia-

jaan lisääntyy niiden tarjonnan runsastuessa myös arkistolaitok-

kirjalähteiden etsimisestä ja tietojen kokoamisesta lu-

sessa.

kuisista eri arkistoista ja arkistoinstituutioista sai varmasti jokaisen kuulijan ymmärtämään historioitsijan

Kiinnostus historiaa kohtaan ei aina realisoidu asiakaskäynniksi

työn vaivat.

arkistossa. Uusien palvelukonseptien luominen, arkistopedagoginen toiminta ja yhteistyö tutkijoiden kanssa ovat Vaasan maakun-

Seminaarin päätti arkistolaitoksen pääjohtaja Jussi

ta-arkistolle tärkeitä elämän ehtoja.

Nuorteva, joka toi esitelmässään monipuolisesti esiin, kuinka tiedonhallinnan käytännöt ja tarpeet ovat muut-

Teksti: Arja Rantanen, johtaja, Vaasan maakunta-arkisto

tuneet. Hän totesi, että aineistojen sähköistyminen

Kuvat: Mikael Herrgård

muuttaa myös tutkimusprosessia kaikilla tieteenaloilla.


12

akti 1/2011

Kai muistat kannella kun… tu kuvan numero sekä vuosiluku. Lasinegatiivit ovat kokoa 9x12.

Aaltojen kevyttä keinuntaa, purjeiden pullistelua, keulan alla rytmikkäästi murtuvat mainingit. Kuka kehtaa väittää, että kuvat eivät osaisi kertoa tarinoita? 1800-luvun lopussa silloisen Luotsi- ja majakkalaitoksen ylihallitus teki kauaskantoisen päätöksen ja hankki kameran.

Kyse on mitä ilmeisimmin ollut virkatehtävästä, sillä valokuvaaja on ikuistanut majakoita ja saarten asuin- ja huoltorakennuksia. Kuvaaja on kiertänyt kesän aikana useilla majakkasaarilla: Bogskärin luodon lisäksi Porin Reposaaressa, Viipurinlahden Uuraansaarella, Kotkan Pirköyrissä, Mustasaaren Norrskärillä, Kaskisten Sälgrundissa ja Merenkurkun Valassaarilla.

Luotsi- ja majakkalaitoksen kameran käyttäjät doku-

Tuokiokuvia menneestä maailmasta

mentoivat majakat ja muut merenkululle tärkeät turvalaitteet Suo-

Kameran ja materiaalin hankkiminen luotsi- ja majakkalaitokselle

men vesialueilla, mutta he ikuistivat jälkipolvien onneksi paljon

oli merkittävä menoerä. Päätös kameran hankkimisesta kertoo,

muutakin. Muuten ei olisi selitettävissä, miten Kansallisarkistoon

että laitoksessa oli henkilöitä, jotka hallitsivat kuvaamisen, jopa

tämän vuoden alussa luovutetussa entisen Merenkulkuhallituk-

haastavissa olosuhteissa.

sen negatiivikokoelmassa on kymmeniä tai jopa satoja lasi- ja panoraamanegatiiveja, jotka johdattavat kirjaimellisesti mennee-

Merimerkkien ja loistojen lisäksi kameralla taltioitiin lasinegatii-

seen maailmaan.

veille Majakka- ja luotsilaitoksen kartta- ja piirroskokoelmien originaaleja. Jo 1800-luvun lopulla on etsitty tapoja arkistoida ainutlaa-

Majakkasaaret taltioitu taitavasti

tuista aineistoa useammalla eri tavalla.

Kokoelman yli 2 500 negatiivista vanhimmat lasinegatiivit ovat

Kokoelman helmiin kuuluu 59 nitraattifilminegatiivia, jotka ovat

1890-luvulta. Lasinegatiiveista löytyy jo kauan sitten Ahvenanme-

peräisin vuosilta 1903–1904. Tuntemattomalla valokuvaajalla oli

ren horisontista kadonnut Bogskärin majakka, jota syysmyrskyt

käytössään ns. panoraamakamera, jossa negatiivikoko oli 10x30.

ja ankarat talvet koettelivat vuodesta toiseen. Paikalla kävi arvo-

Kuvista valtaosa on herkullisia tuokiokuvia menneestä maailmasta.

valtainen vierasjoukko kesällä 1893 ja ylihallituksen Eläköön-tarkastusaluksen kannella seissyt valokuvaaja ikuisti majakan ”noin 200 metrin päästä”, kuten lasinegatiivin suojapaperin reunaan on

Vain harvan kuvaajan nimi tiedossa

raapustettu.

Merenkulkuhallituksen kuvakokoelma on nyt Kansallisarkiston makasiinissa. Tarkoitus on luetteloida aineisto mahdollisimman

Vuodelta 1893 on tunnistettavissa 18 negatiivia, joihin on kirjoitet-

tarkasti. Valitettavan monista vanhimmista negatiiveista puuttuvat


akti 1/2011

13

Näiden tuhansien kuvien digitointia kannattaa odottaa. Vaikka valtaosa negatiiveihin ikuistetuista kohteista on jo aikaa sitten poistuneita pookeja ja muita merimerkkejä sekä niiden rakennuspiirustuksia, joukossa on todellisia suomalaisen dokumenttivalokuvauksen helmiäkin.

tarkat tiedot kuvausajoista ja -paikoista, mutta toisiin kuviin on teh-

 Helsingin purjehdusseura järjesti syyskuussa 1904

ty merkintöjä, joiden avulla kuvien tunnistaminen on mahdollista.

purjehduskilpailun, jossa pääpalkintona oli matka-aluspokaali. Heikon tuulen vuoksi alukset eivät purjehtineet

Yksi nimeltä mainittu on Fritz August Werner Hertzell (1850–

alkuperäistä avomerireittiä pitkin, vaan kilpailu siirrettiin

1903), joka oli aikanaan Helsingin nimekkäimpiä valokuvaajia. Ko-

saaristoreitille.

koelmassa Herzellin ottamat kuvat eivät olekaan merimerkeistä tai majakoista, vaan tuokiokuvia Venäjän keisarillisen perheen ke-

q Elokuussa 1882 käyttöön otettu Bogskärin majakka

sänvietosta.

ikuistettiin lasinegatiiville kesällä 1893.

Vuonna 1886 Hertzell kauppasi itse ottamaansa valokuvapotrettia keisarillisesta perheestä. Tällaista kuvaa ei kokoelmasta löydy, mutta viittä vuotta myöhemmin Hertzell oli seuraamassa tsaariperheen kesänviettoa – sen ajan paparazzien tyyliin – sillä muutamassa lasinegatiivissa on etäämpää ikuistettu huvijahti Tsarevna, suomeksi Keisarin tytär, keisari Aleksanteri III:n ja hänen vaimonsa Maria Feodorovnan Suomenlahdella käyttämä huvipursi – yksi aikansa eleganteimmista. teksti: Eeva-Kaisa Ahtiainen, tiedotusharjoittelija, Kansallisarkisto kuvat: Merenkulkuhallituksen negatiivikokoelma, Kansallisarkisto


14

akti 1/2011

Uno Wegeliuksen kuvaamaa oululaista katumiljöötä tuomiokirkolta vuodelta 1901. Kyseessä on hopeagelatiinilasinegatiivi kokoa 9 x 12cm, joka on käännetty positiivikuvaksi. Kuvan yläreunassa näkyy menetelmälle tyypillisiä kosteusvaurioita: emulsio on vaurioitunut ja osin irronnut reunasta.

Vanhojen valokuvien tunnistaminen vaatii tarkkuutta ja taitoa

Mikroskoopilla määritetään mm. vedoksen kerroksellisuus, mahdollinen sideaine, paperin kuidut tai rasteri. Kuvan ajoitusta ja menetelmän määritystä edistävät kuvan sisältö, kuvakoko, marginaalit, sekä se, onko kyseessä suurennos vai pinnakkaisvedos. Kemiallisia analyysejä tai analyyttisiä tutkimuslaitteita tarvitaan vain harvoin.

Säilytettävä viileässä ja kuivassa Eri valokuvamenetelmiä on valokuvan historian aikana ollut jopa 1 500, mutta vain muutama kymmenen muodostaa valokuvauksen valtavirran. Varsinaiset valokuvamenetelmät luokitellaan mustavalko-, värivalokuva-, jalopaino- ja fotomekaanisiin menetelmiin.

Useat valokuvamenetelmät säilyvät varsin huonosti. Sävyttämätön hopeagelatiinivedos haalistuu tai kellastuu epätasaisesti hopean hapettuessa. Hopeagelatiinilasinegatiiveilla esiintyy peilimäistä hopeahuntua sekä emulsion mekaanisia vaurioita ja kosteusvaurioita. Kromogeeniset värivalokuvamenetelmät haalistuvat sekä valossa että pimeässä. Valokuvia tulee säilyttää viileässä ja kuivassa. Värimenetelmät

Valokuvamenetelmien luokittelu on mielenkiintoista

sekä nitraatti- ja asetaattifilmit tulisi säilyttää hyvin kylmässä,

menetelmätutkimusta. Vuokaaviot tai muut tunnistusta helpot-

muutamassa asteessa, mutta ilman suhteellisen kosteuden tulee

tavat kaaviot auttavat havaitsemaan valokuvasta oleelliset tun-

kuitenkin olla noin 35–40 prosenttia.

tomerkit, joilla menetelmä määritetään tai joitakin menetelmiä suljetaan pois.

Lasinegatiivit tulee säilyttää hieman huoneenlämpöä viileämmässä. Mustavalkoiset vedostusmateriaalit ja polyesterifilmit voidaan

Ajallinen määritys antaa myös suuntaa menetelmästä. Kuten pa-

säilyttää huoneenlämmössä, kunhan kosteus pysyy tasaisena.

periaineiston myös valokuvamenetelmien tunnistus alkaa visuaalisella tarkastelulla. Esimerkiksi monokromaattisesta vedoksesta määritetään kuvasävy, pintastruktuuri ja rakeisuus. Kuva-aineksen

Suojamateriaali valittava oikein

kemialliset vauriot antavat suuntaa kuvan muodostavasta yhdis-

Valokuvien suojamateriaalien laatukriteerit ovat vaatimuksiltaan

teestä tai metallista.

paperiaineiston suojamateriaaleja tarkempia, joten ne soveltuvat


akti 1/2011

15

myös muille asiakirjoille. Valokuvavedosten suojaamiseen ohjeistetaan käyttämään 40–120 g/m2 paksuista suojapaperia ja suojakuoria. Suojapaperit voivat sisältää alkalireserviä ja olla hivenen emäksisiä. Syanotypioillle sekä kromogeenisille värivedoksille ei suositella alkalisia puskuroituja suojapapereita. Valokuvien primääri- ja sekundäärisuojiksi ohjeistetaan käytettävän suojamateriaaleja, jotka läpäisevät ISO 18902:2001 standardin kriteerit sekä valokuva-aktiviteettitestin ISO 18916:2007 testimenetelmät. Vaikka jotkut muovit läpäisevät valokuva-aktiviteettitestin, ei niitä suositella niiden ilmatiiviyden vuoksi. Paperi on riittävän huokoista eikä kerää sisäänsä haitallista mikroilmastoa.

Konservaattorin on kyettävä tunnistamaan: • rasioidut valokuvamenetelmät • vedokset: suola- ja albumiinipaperimenetelmät, emulsiopaperimenetelmät (hopeakollodium- ja hopeagelatiinivedokset), ilmikopio- ja kehitysmene telmät • negatiivit: suolapaperinegatiivi, kollodium- ja gelatiinilasinegatiivit sekä selluloosanitraatti, sellu loosa-asetaatti ja polyesterifilmit • värivalokuvamenetelmät: autochrome ja lukuisat kromogeeniseen menetelmään pohjautuvat väri materiaalit • harvinaisemmat menetelmät: syanotypia, platina/ palladium ja muut jalopainomenetelmät

teksti: István Kecskeméti, yksikön johtaja, Kansallisarkisto kuva: Kansallisarkisto

Kartanoiden kokoelmat kukoistamaan Syksyllä 2010 käynnistyi useamman laitoksen yhteishanke, joka tähtää kartanoiden arkistojen ja kirjakokoelmien tilanteen kohentamiseen. Ehdotus Arrajoen kartanon ateljeerakennuksen julkisivuksi.

Hankkeella on kaksi päätavoitetta. Toisaalta tarkoituksena on saada tilanomistajat entistä aktiivisemmin huolehtimaan itse arvokkaista kokoelmistaan, toisaalta kerätä tietokantaan tietoa kokoelmista tutkimusta varten. Hankkeessa ovat mukana Kansallisarkisto, Svenska litteratursällskapet i Finland, Kansalliskirjasto, Åbo Akademis bibliotek sekä

Kartanoaineistoista tietokanta

Ritarihuone. Ne haluavat myös kannustaa kartanoita inventointi-

Projektityöryhmä on tuottanut tilanomistajille ja muille asiasta

ja luettelointiprojekteihin ja tarjoavat tähän asiantuntija- ja kon-

kiinnostuneille esitteen sekä suomeksi että ruotsiksi. Esite sisäl-

sultointiapua, muun muassa ohjausta arkistojen järjestämisessä

tää suppeat neuvot arkistojen ja kirjakokoelmien hoidosta sekä

sekä tietoa arkistojen ja kirjakokoelmien hoidosta.

hankkeessa mukana olevien laitosten yhteystiedot. Esitettä on saatavilla edellä mainituista laitoksista.

Arkistoinstituutiot voivat myös ottaa vastaan projektissa kartanoiden arkistoja, luetteloida niitä ja säilyttää tulevaa tutkimusta var-

Kartano- ja tilanomistajille lähetettiin helmikuun lopussa kysely

ten.

kartanoiden ja tilojen hallussa olevista arkistoaineistoista ja kirjakokoelmista. Kyselyn vastaukset muodostavat perustan tietokannalle, johon lisäksi viedään tiedot projektissa mukana olevien laitosten kokoelmista.

Ohjeita arkistojen ja kirjakokoelmien hoidosta: www.sls.fi/arkistointi ja www.sls.fi/arkivering

Kyselyn yhteydessä voi myös pyytää neuvontaa arkisto- ja kirjakokoelmien hoitoon. Kyselyn tuloksista kerrotaan myöhemmin tänä

Kartanokysely internetissä: www.sls.fi/kartanokysely

vuonna.

ja www.sls.fi/herrgardsenkaten teksti: Kenth Sjöblom, ylitarkastaja, Kansallisarkisto kuva: Arrajoen kartanon arkisto, Kansallisarkisto


16

akti 1/2011

Pätevyysmäärittely kokoaa arkistonhoitajan yhteiset nimittäjät Ruotsin ulkoasiainministeriön arkistonhoitaja Berndt Fredriksson selostamassa sikäläistä competency model -hanketta, jossa koulutuksen ja sertifioinnin kysymykset ovat tärkeitä. Svenska Arkivsamfundetille kaavaillaan keskeistä roolia arkistonhoitajien sertifioinnissa.

Vaatimusten kaksi profiilia Ammattiin kohdistuvat vaatimukset rakentuvat kahdentyyppisistä profiileista: professionaalisista (professional profiles) ja pätevyysprofiileista (competency profiles). Professionaalinen profiili määrittelee arkistonhoitajan ammatin erityislaadun. Uniikkeja piirteitä ovat ainakin aikaulottuvuus, aineiston todistusarvo ja yhteys prosesseihin sekä arvonmääritys. Määrittelyyn vaikuttaa ammatin jakaantuminen eri tasoihin. Eräänä luokitteluna on jako operationaaliseen, professionaaliseen ja

Kansallisarkistossa lokakuussa 2010 järjestetyn kansainvälisen workshopin aiheena oli arkistonhoitajan pätevyysmäärittely. Aiheen parissa työskentelee Kansainvälisen arkistoneuvoston ICA:n työryhmä, jossa on edustus myös Kansallisarkistosta.

johtajatasoon. Competency model -määrittelyssä on syytä ratkaista, mille tasolle se on ensisijaisesti tarkoitettu. Termien käytössä kannattaa olla tarkkana, koska esimerkiksi asiantuntija-termi (expert) sopii käytettäväksi kaikilla tasoilla; henkilö voi olla oman ammatillisen tasonsa puitteissa asiantuntija, vaikka ei sitä toisilla tasoilla olisikaan.

Projektissa pyritään tarjoamaan metodiset välineet, joita

Löydettävä ammatin yhteiset nimittäjät

voidaan hyödyntää, kun laaditaan pätevyysmäärityksiä kansal-

Eräs näkökulma on myös se, toimiiko arkistonhoitaja julkisella vai

lisella tasolla. Niitä kutsutaan projektissa termillä ”competency

yksityisellä sektorilla ja se, onko työympäristönä arkistonmuodos-

model”.

taja vai arkistoinstituutio. Erilaisista konteksteista huolimatta on suositeltavaa, että pätevyysmäärittely voisi koota ammatin yhtei-

Competency model -hankkeita on valmiina tai vireillä ainakin Yh-

set nimittäjät.

dysvalloissa, Hollannissa, Ranskassa ja Ruotsissa (hollantilaisten määritys on suomennettuna AAY:n kotisivustolla: www.aay.fi).

Monissa maissa keskeinen kysymys on, otetaanko määrittelyyn

Hankkeet ovat maiden arkistoyhdistysten vastuulla.

sekä arkistonhoitajan että records managerin ammatit. Suomessahan tätä jakoa ei periaatteessa tehdä.

Pätevyysmäärittelyllä voidaan pyrkiä esimerkiksi arkistoprofession tunnetuksi tekemiseen, koulutuksen kehittämiseen, urasuunnitte-

Pätevyysprofiili on professionaalista profiilia konkreettisempi ja

lun avustamiseen, ammatilliseen edunvalvontaan tai viiteaineis-

yksityiskohtaisempi. Sen sisältö riippuu siitä, mikä on pätevyys-

ton tuottamiseen kehityskeskusteluja varten. Ihannetapauksessa

määrittelyn konteksti: pyritäänkö ammatin vaatimusten mahdol-

competency model sekä kirjaa olemassa olevan tilanteen että an-

lisimman laajaan määrittelyyn vai rajoitutaanko tiettyyn toimin-

taa eväitä myös kehittämiseen.

taympäristöön.


akti 1/2011

17

Kansainvälistä kompetenssia Kansallisarkiston ja ICA:n yhteinen workshop-päivä viime vuoden lokakuussa rakentui siten, että viisi työryhmän jäsentä alusti eri hankkeista ja iltapäivä käytettiin keskusteluun. Tilaisuudessa ICA:ta edusti apulaispääsihteeri Christine Martinez. Muita alustajia ja työryhmän jäseniä olivat Josep Conejo Muntada (Espanja), Maria Cueva Blanco (Espanja), Agnès Dejob (Ranska), Berndt Fredriksson (Ruotsi), Thijs Laeven (Hollanti). Kansallisarkistoa edusti ylitarkastaja Armi Helenius, joka selosti suomalaisia näkemyksiä pätevyysvaatimuksista. Tilaisuutta isännöi arkistoneuvos Eljas Orrman. Ranskan arkistoyhdistys on kehittänyt competency model -mallin, joka on yhdistyksen kotisivustol-

ICA:n apulaispääsihteeri Christine Martinez keskustelemassa

la (www.archivistes.org, otsikkona La profession).

hollantilaisen konsultin Thijs Laevenin kanssa.

Mallia esitteli yhdistyksen edustaja Agnès Dejob. Pätevyysvaatimukset on esitetty taulukkona, jossa on neljä saraketta: toiminnot, tiedot, tekniset taidot ja käyttäytymistaidot.

Pätevyys on monen tekijän summa Pätevyys koostuu tiedoista, taidoista ja taipumuksista. Viimeksi

Eräänä toimintona on seulonta, joka edellyttää seu-

mainittuun liittyy laaja kirjo asioita, kuten ihmissuhde- ja kommu-

lontasuunnitelman tekoa. Se vaatii tietojen tasolla

nikaatiotaidot, kyky analyyttiseen ajatteluun, asenteet ja keskitty-

muun muassa lainsäädännön, hallinnon ja hallin-

miskyky jne. Osa taipumuksista on synnynnäisiä ja suhteellisen

tohistorian sekä seulontateorioiden tuntemusta.

pysyviä, osaan voidaan vaikuttaa.

Teknisten taitojen tasolla edellytetään esimerkiksi kykyä laatia konkreettinen seulontasuunnitelma ja

Pätevyyttä ei voi suoraan havaita, vaan se ilmenee käyttäytymi-

editoida sitä sekä kykyä erottaa säilytettävä aineis-

sessä. Se saa luonnollisesti monia ilmenemismuotoja: se voi olla

to hävitettävästä. Käyttäytymisen tasolla edellyte-

esimerkiksi rekisteröintiä, arkistonmuodostussuunnitelman laa-

tään ihmissuhdetaitoja, kykyä analyysiin ja syn-

dintaa, päätöksentekoa tai mitä tahansa työhön liittyvää. Käyttäy-

teesiin sekä itsekuria ja ahkeruutta.

tymistä ja sen tuloksia arvioivat henkilö itse ja monet ulkopuoliset tahot. Pätevyysprofiilia laadittaessa ratkaistaan, pitäydytäänkö

Keskustelussa mainittiin arkistonhoitajan ydin-

tiukasti arkistoammatillisiin vaatimuksiin vai otetaanko mukaan

kompetensseina kehittämistaidot, kyky ymmär-

myös yleisiä vaatimuksia, kuten henkilöstö- ja taloushallinto.

tää eri organisaatioiden rakenteita ja prosesseja, asiakkaiden huomioon ottaminen, lainsäädännön

teksti: Jari Lybeck, erityisavustaja, Kansallisarkisto

tuntemus, hyvät kommunikointivalmiudet ja joh-

kuvat: Matti Tiisanoja, Kansallisarkisto

tamistaito sekä IT-taidot.

Artikkeli perustuu ICA:n työryhmässä tekeillä olevaan käsikirjaan,

Pienestä osallistujamäärästä huolimatta tilaisuus

jonka tarkoituksena on tukea kansallisia competency model -hank-

oli antoisa. Käyty keskustelu oli vilkasta ja asian-

keita. Käsikirjan on määrä valmistua elokuussa 2011. Sen luonnos

tuntevaa. Jää nähtäväksi, onko Suomessa tilausta

tulee keväällä 2011 ICA:n kotisivustolle (www.ica.org) jäsenkun-

competency model -hankkeelle.

nan kommentoitavaksi.


18

akti 1/2011

Kettulan rippikirja vuosilta 1815–1822.

Kirkonkirjojen digitointi helpottaa tiedon saatavuutta Kirkonkirjoiksi nimitetään seurakuntien pitämiä väestökirjoja. Nii-

Kirkonkirjojen järjestelmällinen digitointi alkoi Suomessa viime vuosikymmenen puolivälissä, kun sukututkijat aloittivat vapaaehtoisvoimin yli 125 vuotta vanhempien kirkonkirjojen digitoinnin. Luterilaisen ja ortodoksisen kirkon omat laajat digitointihankkeet käynnistyivät muutamaa vuotta myöhemmin.

hin kuuluvat historiakirjat, muuttaneiden luettelot ja rippikirjat. Historiakirjoihin merkittiin aikajärjestyksessä tiedot kirkollisista toimituksista, kuten kasteesta, vihkimisestä ja hautauksesta. Muuttaneiden luettelot sisälsivät tiedot seurakuntaan ja sieltä pois muuttaneista henkilöistä. Rippikirjoihin kirjattiin seurakuntalaiset perhekunnittain. Kirkonkirjojen sisältö ja muoto on muuttunut ajan kuluessa. Seurakunnissa siirryttiin käyttämään 1950- ja 1960-luvuilla perhelehtiä

Kirkonkirjat ja muut väestörekisteriasiakirjat ovat sekä

kirkonkirjojen sijaan. 1990-luvulla useimmat seurakunnat ottivat

tieteellisen että harrastustutkimuksen keskeisintä lähdeaineistoa.

käyttöön jäsentietojärjestelmät. Nykyään kirkonkirjojen käsite

Niiden mikrofilmaus ja digitointi helpottavat merkittävästi aineiston

kattaa manuaalisten kirjojen ja perhelehtien lisäksi seurakuntien

saatavuutta ja ehkäisevät alkuperäisten asiakirjojen kulumista.

jäsentietojärjestelmien tiedot.


akti 1/2011

19

Vuonna 1918 luotiin siviilirekisteri uskontokuntiin kuulumattomis-

Seurakunnat vastaavat kirkonkirjojen digitoinnista ja metatietojen

ta henkilöistä. Väestörekisterikeskus perustettiin vuonna 1969,

tuottamisesta kirkkohallituksen määräysten mukaan. Digitoinnin

ja nykyinen väestötietojärjestelmä vuonna 1971: siihen koottiin

toivotaan valmistuvan vuoden 2014 loppuun mennessä. Digiosio

tiedot seurakuntien ja siviilirekisterin perhelehdistä. Seurakunnat

on aluksi seurakuntien virkakäytössä, mutta tavoitteena on myö-

säilyivät väestörekisteriviranomaisina aina vuoteen 2000 saakka,

hemmin avata siihen kansalaisliittymä, jonka kautta käyttörajoituk-

jolloin väestökirjanpito lopullisesti siirtyi valtiolle.

sista vapaat digitoidut kirkonkirjat ovat selattavissa.

Mormonit aloittivat mikrokuvauksen

Ortodoksinen kirkollishallitus on keskitetysti digitoinut seurakuntien kirkonkirjat ja perhelehdet 1800-luvun lopusta vuoteen 2008.

Kirkonkirjojen mikrokuvaus alkoi vuonna 1949, jolloin Myöhem-

Ortodoksinen kirkko on käyttänyt samaa metatietomääritystä ja

pien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa lähellä oleva

digitoinnin laatukriteereitä kuin luterilainen kirkko. Digitoimisen

amerikkalainen Genealogical Society of Utah -järjestö (GSU) ryh-

myötä ortodoksinen kirkko on keskittänyt kirkonkirjoista annetta-

tyi kuvaamaan luterilaisten ja ortodoksisten seurakuntien hallussa

van tietopalvelun Kuopioon perustettuun keskusrekisteriin.

olleita, ennen vuotta 1860 kertyneitä kirkonkirjoja. GSU luovutti näiden niin sanottujen mormonifilmien positiivikappaleet silloiselle Valtionarkistolle. Hanketta selvittänyt Lumikki Jokinen on

Siviilirekisteri yhä digitoimatta

todennut, että GSU:n mikrokuvaus oli kulttuuriteko, jonka ansios-

Rekisterihallinnossa on myös selvitetty maistraateissa olevien

ta osa merkittävimmästä arkistoaineistosta saatiin koko kansan

siviilirekisteriasiakirjojen digitointia, mutta hankkeelle ei ole vielä

käyttöön.

myönnetty rahoitusta.

1980-luvun puolivälissä Valtionarkisto mikrokuvasi Neuvostoliitolle

Arkistolaitos saattoi aloittaa kirkonkirjojen digitoinnin vuonna 2009

luovutetulla alueella toimineiden ja sittemmin lakkautettujen orto-

opetusministeriön myöntämän erillismäärärahan turvin. Tuolloin

doksisten seurakuntien kirkonkirjat vuoteen 1950 saakka. Vuonna

digitoitiin tallemikrokorteilta luovutetun alueen luterilaisten ja or-

1987 evankelis-luterilainen kirkkohallitus alkoi kuvata mikrokor-

todoksisten seurakuntien kirkonkirjat 1860–1949, ortodoksisten

teille luovutetun alueen luterilaisten seurakuntien vuosien 1860–

sotilasseurakuntien kirkonkirjat sekä luovutetun alueen siviilirekis-

1950 kirkonkirjoja, jotka olivat Lakkautettujen seurakuntien kes-

teriasiakirjat. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa vuo-

kusarkiston (LSKA) hallussa. LSKA liitettiin vuonna 1990 Mikkelin

den 2010 digitointihankkeessa arkistolaitos digitoi mormonifilmit

maakunta-arkistoon, jolle mikrofilmien omistusoikeus siirtyi.

yhteistyössä Suomen Sukututkimusseuran kanssa.

Luterilaiset ja ortodoksiset seurakunnat ovat 1970-luvulta lähtien

teksti: Tytti Voutilainen, johtaja, Mikkelin maakunta-arkisto

kuvanneet kirkonkirjojaan. Kuvaus on aloitettu joko 1860-luvulta

kuva: Mikkelin maakunta-arkisto

tai jopa seurakunnan perustamisesta lähtien. Rekisterihallinto käynnisti 1990-luvulla kihlakuntien rekisteritoimistojen siviilirekisteriasiakirjojen mikrokuvauksen.

Kumpikin kirkko digitoi kirjansa Keskustelu kirkonkirjojen digitoinnista virisi Suomessa 1990-luvun puolivälissä. Erityisesti sukututkimuskenttä ajoi asiaa aktiivisesti.

Työryhmä selvittää yhteistä käyttöliittymää

Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys käynnisti 2000-luvun puolivälissä vapaaehtoisvoimin yli 125 vuotta vanhemmista kirkonkirjois-

Väestörekisteriasiakirjoja

ta kuvattujen mikrofilmien digitoinnin.

kistolaitoksen ja rekisterihallinnon hallussa. Eri

on

seurakuntien,

ar-

osapuolten toteuttama väestörekisteriasiakirjojen Luterilainen ja ortodoksinen kirkko käynnistivät vuosina 2007 ja

digitointi antaa mahdollisuuden kehittää niiden

2008 laajat kirkonkirjojen digitointihankkeet, jotka liittyvät kirkko-

saatavuutta, käytettävyyttä ja niistä annettavaa tie-

jen jäsentietojärjestelmien uudistamiseen. Evankelis-luterilainen

topalvelua. Kansallisarkisto asetti vuonna 2009 ar-

kirkko rakentaa parhaillaan koko kirkolle yhteistä Kirjuri-järjestel-

kistolaitoksen, molempien kirkkojen ja rekisterihal-

mää, joka sisältää muun muassa jäsentietojärjestelmän, digitoi-

linnon edustajista työryhmän (KOVA-työryhmän),

dun aineiston hallintaosion eli digiosion ja kansalaisliittymän. Di-

jonka tehtävänä on selvittää väestörekisteriasiakir-

giosio kattaa digitoidut kirkonkirjat ja perhelehdet vuodesta 1860

jojen pitkäaikaissäilytystä, yhteisen käyttöliittymän

lähtien sekä seurakuntien laatimat sukuselvitykset.

luomista digitaalisiin aineistoihin sekä yhteisen virtuaalisen sukuselvityspalvelun luomista.


20

akti 1/2011

mittauslaitoksen arkistokeskuksessa korkeakouluharjoittelijana ja määräaikaisissa virkasuhteissa tuntui luontevalta.

Arkistouralla

Arkistonhoitotutkinnon suoritin opiskelun ja työn ohessa. Ymmärsin, että asiantuntijuuden kehittyminen edellyttää aktiivisuutta ja jatkuvaa substanssiosaamisen kehittämistä. Lisäksi osaavien

Eri organisaatioissa työskentelevät arkistoinnin ammattilaiset kertovat Aktin Arkistouralla-palstalla urastaan ja työstään. Tällä kertaa tutustumme projektipäällikkö Anni Rinteeseen, joka työskentelee tiedonohjauksen projektissa Poliisihallituksen Vitja-hankkeessa.

mentoreiden tuki ammatillisen kehitykseni alkuvaiheessa oli tärkeää. Vakituinen työpaikkasi on puolustusvoimissa Sotilaslääketieteen arkistossa. Kerro työstäsi. Arkistopäällikkönä minulla on paikallisia ja valtakunnallisia tehtäviä. Toimin esimiestehtävässä Sotilaslääketieteen arkistossa vastaten sen toiminnasta. Lisäksi johdan Sotilaslääketieteen Keskuksen asiakirjahallintoa toimialapäällikkönä. Työni kiteytyy johtamiseen, suunnitteluun, kehittämiseen ja kouluttamiseen niin esimies- kuin asiakirjahallinnollisissa tehtävissä. Parhaillaan toimit projektipäällikkönä Vitjahankkeessa. Mistä siinä on kysymys? Vitja-hanke on poliisiasiain toiminnanohjausjärjestelmän kokonaisuudistushanke. Sen tehtävänä on tuottaa poliisin sekä muiden turvallisuus- ja oikeusviranomaisten toimintaprosesseja tehostava ja yhtenäistävä tietoturvallinen tietojärjestelmäkokonaisuus. Hankkeen toimikausi on 1.1.2010–31.12.2014. Miksi Vitjan tiedonohjaus kiinnosti? Kyseessä on ollut erilainen hanke ensimmäisistä määrittelytöistä alkaen. Kokonaisuuden työstäminen on aloitettu käyttäjänäkökulmasta, joka on oleellista operatiivista toimintaa palvelevassa järjestelmäkokonaisuudessa. Hankeorganisaatiossa on neljä toiminnallista projektipäällikköä, ja sen alaisissa määrittelytyöryhmissä toimii yli 200 henkilöä. Toiminnanohjausjärjestelmän tiedonohjaus on haasteellinen tehtävä, jolla on suuri merkitys kokonaisarkkitehtuurissa. Mitkä ovat arkistoalan keskeisiä haasteita? Arkistoalan keskeiset haasteet ilmenevät parhaiten synergiaedun tavoittelussa tietoyhteiskunnassamme. Alan asiantuntijoilla on

Asiantuntijuutta kehittämässä

vastuu siitä, että katsomme tulevaisuuteen ja jatkuvasti uudistuvan tekniikan mahdollisuuksiin. Sähköisen kiirehdinnän keskellä on muistettava, että tekniikaltaan paras innovaatio saattaa pettää. Saavuttaaksemme enemmän kuin toimintojen vaikutusten summan tarvitaan niin lakeja, asetuksia, määräyksiä ja ohjeita kuin alamme asiantuntijoille vahva asema kehitystyössä. Merkitys korostuu erityisesti käsiteltäessä yksittäisten kansalaisten salassa

Miten Sinusta tuli arkistoalan ammattilainen?

pidettäviä tietoja. Vaikka alaa koskeva viranomaisohjaus koetaan

Aloitin Suomen historian opiskelijana Jyväskylän yliopistossa

usein turhauttavana organisaatioiden uudistuspyrkimyksissä, on

vuonna 2003 ja tarkastelin jo tuolloin työmahdollisuuksia valtion-

muistettava, että asiantuntijoiden tehtävänä on katsoa asioita ar-

hallinnossa. Ensimmäiset askeleeni arkistoalalla olivat Maanmit-

kistoalan ammattilaisen silmin.

tauslaitoksen arkistokeskuksen aineistosiirtoja valmistelevat työt Keski-Suomen Maanmittauslaitoksessa vuonna 2004. Tehtäväni olivat heti alusta asti monipuolisia ja haasteellisia. Jatko Maan-

kuva: Kaj Malmberg, Poliisihallitus


akti 1/2011

21

SKS:n arkistot palvelevat uusituissa tiloissa Kirjallisuusarkiston uusittu tutkijasali on valoisa ja kodikas.

Vuosina 2006–2010 toteutetun Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran peruskorjauksen yhtenä tavoitteena oli SKS:n kansanrunousarkiston ja kirjallisuusarkiston asiakaspalvelun parantaminen. Tavoite saavutettiinkin remonttien ja toiminnan järjestämisellä osittain uudelleen.

päivänä viikossa klo 18 saakka, syksyllä iltapäivystyksiä on kaksi kertaa viikossa. Näin teemme asiakkaiden toivomuksesta.

Aineistot ajanmukaisiin tiloihin Peruskorjauksen yhteydessä muutettiin arkistoaineistojen säilytystiloja paremmin nykyvaatimukset täyttäviksi. Täydellisethän ti-

Helsingin Kruununhaassa sijaitsevan SKS:n pääraken-

lat eivät koskaan ole, mutta digitoinnin ohella haluamme SKS:ssa

nuksen peruskorjaus ei juuri muuttanut kansanrunousarkiston

varmistaa myös alkuperäisaineistojen säilyvyyden.

ulkonäköä. Arkistosali, jossa asiakkaat työskentelevät, säilyi karjalaishenkisessä 1940-luvun lopun kuosissaan.

Myös saapuvan aineiston, noin 70 hyllymetriä ja noin 400 tuntia vuodessa, käsittelylle varustettiin remonttien yhteydessä omia

Suurin muutos sekä asiakkaille että työntekijöille oli se, että

tiloja. Kaikkia suunnitelmia ei kuitenkaan pystytty toteuttamaan,

myös kansanrunousarkiston kuva- ja ääniteyksikköjen asia-

koska toimitilojen neliömäärä ei peruskorjauksessa lisääntynyt.

kaspalvelu hoidetaan Hallituskatu 1:ssä. Näin asiakkaat saavat

Myös talouden realiteetit suitsivat suunnitelmia.

tarvitsemansa perinne- ja muistitietoaineiston tutkittavakseen yhdessä paikassa, oli aineisto missä muodossa tahansa. Henkilökunnalle yksi palvelupiste antaa mahdollisuuden keskittyä

Osa palveluista verkon kautta

aikaavieviin tutkijapalvelutehtäviin.

Remonteista ja muutoista huolimatta SKS:n arkistot toimivat koko ajan pieniä katkoksia lukuun ottamatta. Samalla suunniteltiin ja

Valoisa ja ilmava tutkijasali Kirjallisuusarkiston tilat Mariankatu 19:ssä remontoitiin koko-

toteutettiin aineistojen digitointia ja sähköisiä palveluita. Näin tavoiteltiin kokonaan uudenlaista palvelukokonaisuutta, jossa osaa palveluista tarjotaan selkeästi verkon kautta ja osaa paikan päällä.

naan vuoden 2010 aikana. 1970-luvun vähän jo tunkkainen tutkijasali muutettiin valoisaksi ja avaraksi työskentelytilaksi. Myös

On ollut ilahduttava huomata, että asiakkaat ovat ottaneet SKS:n

asiakasopastusta parannettiin, koska kirjallisuusarkiston löytä-

uudistuneet arkistot tyytyväisinä ja sankoin joukoin vastaan. Jat-

minen Mariankatu 19 sisäpihalta on ollut ainakin ensikertalaisille

kamme vuoropuhelua, jotta voimme jatkossakin vastata asiakkai-

hankalaa.

demme tarpeisiin.

Kirjallisuusarkiston henkilökunnan työtilat ovat eri kerroksessa

teksti: Tuomas M. S. Lehtonen, pääsihteeri, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

kuin asiakaspalvelu, näin on myös kansanrunousarkistossa. Tilamuutosten lisäksi SKS:n arkistot ovat uudistaneet ja yhdenmukaistaneet palvelukäytäntöjään. Esimerkiksi vuoden 2011 alusta myös kansanrunousarkisto palvelee asiakkaitaan yhtenä

kuva: Reijo Piispanen, SKS:n kuva-arkisto


22

akti 1/2011

kaupunkiin jopa oma talo. Hänellä piti siis olla hyvien tulojen lisäksi erinomaiset suhteet erinäisiin viranomaisiin. Jotakin Manner kaiketi tienasi siitäkin, että hän toimi 1930-luvulla

Rummutusta

konsulttina Suomen uutta lähetystöä rakennettaessa. Arvattavimmin hänet työllistettiin siksi, että insinööri osasi lahjoa oikeat tahot. Virallisesti hän vain kävi kiirehtimässä yhteistyökumppaneja. Lähetystö valmistui 1930-luvun lopulla, mutta sotien vuoksi talo jäi pian tyhjilleen.

Moskovan Münchhausen – suomalaisen syväkurkun kertomuksia

Mannerin avulla voidaan arvuutella, tiedettiinkö Stalinin Neuvostoliitossa ennakolta Saksan Barbarossa-hyökkäyksestä. Pika-pika -hengessä (vrt. Wiki-alkuiset verkkosivut) vuodetaan menneisyyden kätköstä julkisuuteen, mitä Kremlissä todella tiedettiin tai uskottiin kesän korvalla 1941.

Venäläiset luottivat puolustukseensa Myyttisten tarinoiden paroni von Münchhausen oli oikeasti arvostettu liikemies. Niin oli myös moskovalainen insinööri Väinö Manner. ”Välirauhan” aikana hän tapasi Suomen Moskovan lähettiläänä toimineen J. K. Paasikiven, joka suorastaan janosi taustatietoja neuvostojärjestelmästä. Niitä hänelle tarjosi järjestelmän sisällä toimiva Manner.

Toukokuun loppupuolella, kuukautta ennen Saksan hyökkäystä, Manner lausui käsityksenään, että venäläiset olivat hyvin optimistisia. Maassa uskottiin, että Neuvostoliitto voittaisi mahdollisen sodan Saksaa vastaan, koska marsalkka Semjon Timoshenko oli kuulemma – vähäisen luoteisen rajakahakan herättelemänä – vahvistanut tarmokkaasti maan sotalaitosta. Toisaalta Manner tiesi kertoa, että Moskovassa luultiin, ettei sotaa tule, koska Hitler tietää Saksan heikkouden ja tahtoo välttää sodan Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliitto oli Mannerin keskus-

Insinöörin tiedot olivat peräisin – tai ainakin näyttivät tule-

teluympäristön käsitysten mukaan paremmassa asemassa kuin

van – neuvostojärjestelmän terävimmän kärjen tuntumasta. Man-

Saksa: ”Nyt on Hitler pyytäjä ja Stalin voi olla jäykkänä.”

nerin keskusteluympäristö ylsi varaministeritasolle, mutta ”name dropping” saattoi yltää sitä ylemmäksikin. Vaikka Paasikivi tenttasi

Motivaatio olisi tyystin erilainen. Venäläiset sotilaat eivät olleet

Manneria Wenäjän oloista ja merkitsi saamansa vastaukset visus-

tahtoneet lähteä hyökkäyssotaan Suomea vastaan, mutta jos

ti muistiin, hän ei kai kuunaan raportoinut niitä Helsinkiin. Tuskin

Neuvostoliiton päälle käydään, niin sotaväki taistelisi tosissaan.

lähettiläs silti piti informaattoriaan mynkhausenina. Toukokuun viimeisenä päivänä Manner kertoi, että eräät piirit Väinö Manner oli tuttu mies Suomen Moskovan lähetystössä.

Moskovassa yhä pelkäsivät Saksan Lebensraum-hyökkäystä.

Lähettiläät tunsivat häntä jonkun verran, mutta herran taustoista

Mannerin mukaan venäläiset suhtautuivat optimistisen luottavai-

heillä ei näytä olleen täsmällisempää käsitystä. Väinö Vieno Man-

sesti puolustusmahdollisuuksiinsa. Jos Saksa hyökkäisi, joutuisi

ner (entinen Salonen, 1880–1954) oli Suomen kansalainen, mutta

Neuvostoliitto puolustussotaan ja koko kansa nousisi yhtenä mie-

oleskeli pysyvästi Neuvostoliitossa.

henä. Stalinista tulisi suuri kansanjohtaja.

Oltiin tietävinään – tai Manner itse antoi ymmärtää – että hänellä oli hallussaan keksintö, jota hän koetti myydä Neuvostoliitolle. Vii-

Lounaalla puhuttiin USA:n mahdista

tattiin sotateollisuuteen. Toisaalta Suomen turvallisuuspoliisi irvis-

Seuraavana päivänä Paasikivi tarjosi lähetystössä Mannerille lou-

teli insinöörin kaupittelevan Neuvostolalle ikiliikkujaa. Riskinä val-

naan. Keskustelussa ei sillä kertaa kajottu Saksan-Neuvostoliiton

tiollinen poliisi ei ilmeisesti Manneria pitänyt – tai siltä vain puuttui

sotaan. ”Suurusvieras” piti Saksan voittoa sodassa Iso-Britanniaa

keinoja täsmällisemmän tiedon hankkimiseksi.

vastaan hyvin epävarmana, koska USA:n voimavarat olivat tavattoman suuret ja sotilaallinen innostus iso.

Hyvät suhteet, herraskaista elämää

Mannerin mukaan USA ryhtyisi vuodesta 1942 alkaen sotaan ai-

Manner vietti kaikesta päätellen venäläisine avovaimoineen hy-

van tavattomalla teholla. Saksan teollisuuslaitokset ja kaupungit

väosaisen herraskaista elämää työläisten ja talonpoikien valtion

hävitettäisiin, mitä ei Saksan moraali eikä tuotanto kestä, ennusti

pääkaupungissa. Insinöörillä oli varaa ja mahdollisuus rakentaa

Manner. Hän selitti, että USA:ssa oli tehty merkittäviä keksintöjä


akti 1/2011

23

Suomen uuden Moskovan lähetystön harjannostajaisia vietettiin keväällä 1938. Väinö Manner on alarivissä neljäs vasemmalta, ja hänestä oikealle ovat lähetystön piirtänyt arkkitehti Hilding Ekelund ja lähettiläs, paroni A. S. Yrjö-Koskinen.

muun muassa lentokonetekniikan alalla ja uudet aseet otettaisiin käyttöön Saksaa vastaan.

Teksti: Kauko Rumpunen, tutkija, Kansallisarkisto KuvaT: Kansallisarkisto

Mannerin Suomea koskeviin johtopäätöksiin Paasikivi lienee ollut

Suomen Moskovan lähettilään, vapaaherra A. S. Yrjö-Koskisen

tyytyväinen. Lähettiläs merkitsi päiväkirjaansa, että Manner luuli

päiväkirjan maininta Väinö Mannerista (KA): Rakennuttajakonsultti

Neuvostoliiton jättävän Suomen rauhaan. Mannerista neuvosto-

kävi tarvittaessa kiirehtimässä neuvostoliittolaisia yhteistyö-

johdossa oli vallalla mielipide, ettei Suomesta ole mitään saavu-

kumppaneja.

tettavaa; Suomen kansa ei tahdo sovjettijärjestelmää. ”Mutta olisi koetettava olla hyvissä väleissä Neuvostoliiton kanssa.” Viimeinen teesi on niin tutunoloinen, että se voi olla Paasikiven oma johtopäätös, ellei peräti hänen ceterum censeonsa.

Selvisi hengissä Stalinin vainoista Paasikivi lähti Moskovasta Helsingin Taka-Töölön huvilaan pasianssin panoon, kunnes valtiolliset tehtävät taas kutsuivat. Manner joutui jatkosodan ajaksi turvasäilöön. Valtion tehtävät toivat hänet takaisin vankileirien saaristosta Moskovaan. Suomen lähetystö oli ränsistynyt vieraissa käsissä sodan aikana. Lähettiläs Cay Sundströmille hankittiin jostain Manner remontin vetäjäksi. Selvää on, että lähetystön isännöitsijäksi ja tulliasioiden hoitajaksi loppuelämäkseen jäänyt Manner joutui raportoimaan tekemisistään isäntämaan viranomaisille. Mikään muu ei oikein selitä sitä, että moinen ulkomaanelävä selvisi hengissä Stalinin vainoista ja kuoli kotikaupungissaan luonnollisesti 1954.


Arkistot kertovat Tavallisten ihmisten elämää valottavia asiakirjoja eri aikakausilta. Näyttely täydentyy vuoden loppuun saakka. Klikkaa osoitteeseen http://extranet.narc.fi/arkistotkertovat

Akti 1/2011  

Arkistolaitoksen asiakaslehti

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you