Issuu on Google+

Q

V/04


Q-Kautinen Lääketieteenkandidaattiseura ry:n virallinen tai vähemmän virallinen tiedotuslehti Helsinki Helsingfors

S i s ä l l y s 03 04 05 07 08 10 12 14 16 17 18 20 22 23 24 25 26 27

Päätoimittaja

Yliopistopaino, Helsinki 2004 400 kpl

Pääkirjoitus Puhiksen palsta Ajankohtaista Rytkönen sarjiksella Profundus Galoppius Qtest Höppelqvist Alkuperäistutkimus Juoruja Alfa-Beeta ‘04 Filosofiaa Mielipiteitä NVN Hallitus ‘04 Contractura Smash Qkauden kuva Ilkka Ilonen

Toimituskunta

Painopaikka: Painos:

V/04

Juho Peltonen Taru Ahvenainen Julia Saxén Sari Rekunen Toni Mattila Milla Linna 02

Suvi Aalto Jonna Haapkylä Riikka Tulamo Timo Lukkarinen Sari Vähäaho Maria Alander


PÄÄKIRJOITUS

Syksystä talveen Syksyn edetessä puiden lehdet ovat jo ehtineet pudota maahan ja joulun mainosrummutus on juuri alkamassa. Joulu onkin usein opiskelijan ainoa kunnon lomakausi, jolloin siirrytään muutamaksi viikoksi vanhempien huomaan. Jouluun on kuitenkin puolitoista kuukautta aikaa ja opiskelun loppukiri on kaikilla edessä. Toivotan teille kaikille siihen voimia. Lapsuudessani sanottiin, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Olen osittain samaa mieltä, mutta asialla on myös varjopuolensa. Vaikka Suomen koulutustasoa on monesti kehuttu, olen kuitenkin pettynyt osaan saamastani opetuksesta tiedekunnassamme. Onko oikein, että Suomen korkeatasoisin lääketieteellinen opetus järjestetään resurssipulan takia osaksi talkoovoimin? Esimerkiksi fysiologian opetuksissa on käytetty kolmannen vuosikurssin opiskelijoita keikkaopettajina. Patologian ryhmäopetuksesta vastaavat kuitenkin pääasiassa dosenttitason erikoistuvat patologit, jotka ovat päteviä sekä tieteellisesti että käytännössä. Laitokset syyttävät rahapulaa, jonka takia esimerkiksi biolääketieteen opetuksessa ei enää jaeta monisteita. Mielestäni tiedekuntaan on kuitenkin perustettu paljon opetuksen kannalta turhempiakin palveluita ja virkoja. Minua henkilökohtaisesti ihmetyttää TUKE:n kohtuuton resurssointi. Olisiko kohtuutonta pyytää ulkopuolista arviointia vastaavien ostopalveluiden

hinnasta verrattuna nykyisiin TUKE:n menoihin? Mielestäni suurempi hyöty opetukseen saataisiin ohjaamalla vastaavat resurssit uusien apulaisopettajien virkojen perustamiseen. Vastaavasti tiedekuntamme professoreiden virkojen määrä on vuosien saatossa selkeästi lisääntynyt. Aleksanterin yliopistossa tiedekunnallamme oli aluksi vain kolme professuuria. Nykyajan vastaperustetuista viroista eksoottisin lienee lääketieteen professuuri, johon Olli Jänne valittiin. Viimeksi lääketieteen professorin virka toimi silloisessa Turun akatemiassa, jossa viranhaltija opetti pääasiassa käytännön lääketiedettä. Ehkä tunnetuin heistä oli Johan Haartman, jonka mukaan Haartman-instituutti on saanut nimensä. Professori Olli Jänne taas on tänä päivänä tunnetumpi Biomedicumin Helsinki-säätiön asiamiehenä kuin lääketieteen opettajana. Ehkäpä tulevaisuudessa Biomedicumia kutsutaan Jänne-instituutiksi. Ilkka Ilonen, Q:n päätoimittaja (Etelä-Pohjalaisen osakunnan jäsen) Kuriositeettina prof. Haartman kielsi nimikkostipendin lahjoituksen Pohjalaisten osakuntien jäsenille, koska hän epäili jonkun heistä kirjoittaneen hänen tautioppiaan kritisoivan kirjoitelman. Boikotoikohan prof. Jänne mahdollisessa omassa nimikkorahastossaan Pohjalaisten osakuntien jäseniä? 03


PUHIKSEN PALSTA

Kunnanlääkäriksi Pohjanmaalle? Perjantaina astuin pitkästä aikaa junaan, joka kuljetti minut pieneen kotikuntaani Etelä-Pohjanmaalle. Edellisestä käynnistäni oli vierähtänyt jo muutama kuukausi. Pohdin, miten elämästäni oli tullutkaan niin kiireistä, että en ehdi käydä tapaamassa vanhempiani kuin kerran lukukaudessa. Näinkö nopeasti olin muuttunut pohojalaasesta stadilaiseksi? Kuulin kuntani virassa olevista kolmesta terveyskeskuslääkäreistä kahden olevan lähdössä eläkkeelle muutaman vuoden sisällä. Tämänkään hetken aukinaisiin virkoihin ei ole ollut yhtään hakijaa. Tilanteesta kertoo sekin, että kunnanjohtaja on ehtinyt henkilökohtaisesti tarjota minulle tontin ja kuun taivaalta. Aloin miettiä olisiko oikeasti olemassa vaihtoehto palata kotikuntaani terveyskeskuslääkäriksi? Tällainen valinta tarkoittaisi haaveen akateemisemmasta urasta unohtamista. Olin ehtinyt suunnitella väitöskirjani mielellään valmistuvan ennen kuin täytän kolmekymmentä ja erikoislääkäripaperienkin olevan taskussa ennemmin tai myöhemmin. Pohdin, olivatko nämä ajatukset valmiina päässäni ennen koulutuksen alkua, vai olenko hukannut pohjalaisuuteni Meilahteen?

Ilman toimivaa perusterveydenhuoltoa ei voi olla toimivaa erikoissairaanhoitoa. Keskussairaalan päivystäjän ja poliklinikalla työskentelevän erikoislääkärin paras ystävä on taitavia lähetteitä laativa terveyskeskuslääkäri. Pula terveyskeskuslääkäreistä on ilmeinen. Tämä tosiasia on kaikkien tiedossa. En kuitenkaan ole kuullut monenkaan kurssikaverini sanovan aikovansa erikoistua yleislääketieteeseen. Jos maalle palaaminen ei ole minulle itsestään selvää, kuinka helppo ratkaisu se on helsinkiläisille kurssikavereilleni? Tähän ongelmaan ei tuo ratkaisua muuntokoulutus tai armeijasta kopioitu pakollisten palveluvuosien määrän kasvattaminen. Koulutuksen pitäisi huomioida enemmän perusterveydenhuollon tarpeita. Kuorossa lausumme feokromosytooman diagnoosin opetuspotilaille, mutta kuinka hyvin osaamme hoitaa yksinkertaisia terveyskeskusongelmia? Eeva Ventelä Hallituksen pj.

04


A J A N K O H T A I S T A

LKS:n pikkujoulut Mocambossa 2.12.-04 21-04 Thorax-LKS Sitsit 13.11.-04 LKS:n kulttuuritoimikunta järjestää: G. F. Händelin Messias-oratorio Akateeminen Laulu ja Ylioppilaskunnan Soittajat esittävät G. F. Händelin Messias-oratorion keskiviikkona 24.11.2004 klo 19.00 Johanneksen kirkossa. Esityksen johtaa David Searle ja solisteina Hanna-Leena Haapamäki, Essi Luttinen, Petri Bäckström ja Arttu Kataja. HYY juhlistaa tällä konsertilla 137-vuotista taivaltaan ja tarjoaa sen kunniaksi jäsenilleen loistotilaisuuden päästä kuuntelemaan tätä klassisen musiikin suurteosta todella edulliseen hintaan. LKS:N JÄSENET SAAVAT LIPPUNSA HUIPPUEDULLISEEN 5 EURON HINTAAN. Akateeminen joulukonsertti Perinteinen osakuntakuorojen yhteiskonsertti Kallion kirkossa pe 10.12. klo 19. Tule kuulemaan perinteistä ja uudempaa kuoromusiikkia sekä laulamaan jouluisia yhteislauluja. Liput LKS:n jäsenille 2 euroa, muut 10/5 euroa. Ilmottautumiset konsertteihin: ulla.otava@helsinki.fi

05


22


Rytkönen sarjiksella Aikakone sai uuden treenikämpän. Sani teetti tilat.

Surisiko kärpänen kaverin kuollessa? Tekevälle sattuu: Ompeluvirheen takia napit vastakkain paitatehtaalla!

Gorbatshovilla oli omituinen päähänpinttymä.

Tytöt varokaa: Intian matkalla on aina vaarana, että tulee guru puseroon.

Jacksonin laulavat sisarukset ovat maksaneet kauneusleikkauksistaan useita miljoonia per nenä.

Vangilla oli karatessa musta vyö.

Join kustakin mukista.

Vein autoni korjattavaksi vaihteen vuoksi.

Jos olemme kaikki Jumalan luomia, hänellä täytyy olla suuri naama.

Vihanneskauppiaan hintalappu meni väärään kurkkuun.

Kissat protestoivat menemällä naulakkoon.

Petokalan kudosnäyte on usein haista kaavittu.

Kustavilainen tilaa olutta rahtina: "Milloin olut on kustavissa?"

Blackmetalisti antoi ensijulkaisulleen nimeksi "Demoni".

Lakimies tietää kaikenlaista.

Muusikko oli alkanut lammasfarmariksi. Eräänä iltapäivänä kaverit tulivat kyselemään, josko farmari lähtisi baariin kaljalle. "Enpä taida keritä tänään", muusikko-farmari totesi ja lähti kaljalle.

Lensi ulos sähköasentajalinjalta. Teki vääriä johtopäätöksiä. Lontoon vartijoiden talvisotahenkeä: "Toweria ei jätetä!" Mistä alkuihminen sai kipinän tulen tekoon?

Nörtti ei päässyt koodauksen MM-kisoihin, sillä hänellä ei ollut näyttöä.

Morsian katosi, mutta vainukoira pääsi vihille.

Naamioitumisen mestari meni sukkana läpi turvatarkastuksesta.

Mykkä kissa on mauton.

Sirkusseurue joutui kolariin -osa pelleistä meni lyttyyn.

Nikottelulääkkeen keksijä sai hikoilla omaisuutensa.

"Nyt ei naarata" sanoi savolaisukko kun anoppi järveen tippu.

Nykyiset avovankilat pitävät vankilanjohtajia pakokauhun vallassa.

07


Profundus

Hävittäjäsukeltajat LKS:n sukellusseura Profundus järjesti syyskuun alussa sukellusmatkan Kotkan edustalle saaristomerelle. Reissu oli enemmän kuin onnistunut, säät suosi, meressä oli vettä, sukellusparit katosivat ja näkyvyys oli suorastaan loistava. Parhaimmillaan lähes kolme metriä. Sukellukset alkoivat myöhään perjantai-iltana pimeäsukelluksella Haapasaaren edustalla. Ilta huipentui räpylänetsintäharjoituksiin säkkipimeässä. Lauantaiaamuna jatkoimme sukeltamista lähimaisemissa, tällä kertaa kohteena oli 25-metrinen saaristolaiskaljaasi. Pinta-aikaa käytimme tehokkaasti puolustusvoimien vakoojatehtävissä Haapasaaren merivartiotornissa. Valvonta-aseman päällikkö antoi meille kuuman vinkin lähistöllä alasammutusta ja uponneesta Toisen Maailmansodan aikaisesta neuvostoliittolaisvalmisteisesta hävittäjästä. Sitä lähdimme haravoimaan koko porukan voimilla. Päivän lisätiedustelutoiminnan jälkeen löysimme lentokoneen toisella sukelluksella. Hävittäjästä ei aivan valtavasti ollut jäljellä, mutta jotain kuitenkin. Pimeässä meressä eräs suketajistamme kertoi nähneensä myös itse lentäjän sekä konekiväärit koneen keulassa. Havaintoa ei ole vahvistettu. Typpinarkoosilla saattaa olla osuutta asiaan. Illalla jatkoimme matkaa Kaunissaarta kohti, tähtitaivasta ja mahtavaa

merta ihaillen. Siellä vietimme iltaa makkaranpaiston merkeissä. Sunnuntaiaamuna siirryimme lähistölle valmistautumaan aamun sukellukseen. Osa porukasta sukelsi hiekkarannan rapuja sekä ihmettelemään harppauskerroksen lämpötilaeroja, osa meni tutkimaan hieman syvemmällä sijaitsevaa hylkyä, s/s Torasta. Kyseessä on vuonna 1947 uponnut noin 40-metrinen rahtilaiva. Näissä maisemissa suoritettiin myös viimeinen dyykki, jossa AOWDkurssilaiset pääsivät kokeilemaan typpinarkoosin vaikutuksia syväsukelluksellaan. Muutaman tunnin laivamatkan jälkeen palasimme Kotkan satamaan, jossa meitä odotti tuttu ja turvallinen sukellusbussi. Matkasimme illalla Helsinkiin kiivaan regu-typpi-nostevitsimämeinasin-näittekstesitäaiettäkunolisiistiä-keskustelun siivittämänä. Eino Palin ja Matti Tolonen

08


09


Galoppius

Napa eteen, varpaat alas ja häntä koipien väliin! - tämä käsky kaikui moneen kertaan Galoppiuksen ratsastusleirillä Virossa. Paikka on Ruila, monelle galoppiuslaiselle tuttu ratsastuskeskus vajaan tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta. Vietimme tällä kertaa aurinkoisen lokakuun viikonlopun Ruilan maalaismaisemissa kymmenen innokkaan ratsastajan voimin. Matka alkoi perjantaina. Osa leiriläisistä suuntasi laivalla kohti Tallinnaa jo aamusta muun porukan seuratessa perässä heti pakollisten opetusten jälkeen. Tuttuun tapaan taksi haki meidät satamasta ja kyyditsi tallipihalle asti, viikonlopun ruuat ostimme marketista matkan varrelta. Ruilassa meitä odottivat idylliset maalaismaisemat ja hieno hevosurheilukeskus useine talleineen ja maneeseineen. Majoituimme tallin vintillä oleviin kodikkaisiin huoneisiin ja sitten jo kipin kapin hevosten luo. Aiemmin saapunut ryhmä ehti ratsastamaan perjantaina sekä koulua että esteitä, meidän myöhäisempien ratsastaessa tehokkaan puolentoistatunnin koulutreeniin. Loppuilta kuluikin saunoessa ja kohta jo perinteeksi muodostuvia tortilloja nauttiessa. Ja uni maistui. Lauantaina leirin teemaksi näytti muotoutuvan istunta. Istunta on ratsastuksen A ja O, ratsastajan on pystyttävä istumaan satulassa

suorana, hyvässä tasapainossa ja hevosen liikkeitä myötäillen. Helpommin sanottu kuin tehty! Voi sitä selkä- ja vatsalihasten tuskaa, kun tätä olotilaa yritettiin saavuttaa. Erinomainen opettajamme Kati osasi kuitenkin antaa hyviä neuvoja (lue otsikko!) emmekä vaipuneet epätoivoon. Päinvastoin, ryhti suoreni kummasti ja suukin kääntyi hymyyn. Jotain tekemistä asian kanssa saattoi tietenkin olla mukaan otetulla videokameralla. Sehän ei tunnetusti anna armoa. Päivän harjoitusten jälkeen oli aika rentoutua. Ilta alkoikin shamppanja-tarjoilulla a la Maija. (Hox! jos putoaa hevosen selästä on tarjottava kaikille shamppanjat). Kalvarheppa oli päättänyt luopua ratsastajastaan ennen estettä! Onneksi selvittiin pelkillä mustelmilla, ja Nooran lääkevarastosta löytyi sopivat relaksantit mahdollisiin myöhäiskomplikaatioihin. Ilta jatkui Laitse Lossiin, lähistöllä olevaan vanhaan linnaan, jossa on mukava keskiaikaistyylinen ravintola. Paikallinen erikoisuus, villisika, oli ollut vikkelä ja päässyt karkuun metsästäjiltä. Mutta onneksi myös muu ruoka oli hyvää, ja edullista. Totesimme virolaisen Irish Coffeen erikoispiirteen: viskiä rutkasti enemmän kuin kahvia! Loppuilta menikin kippurassa nauraen, katselimme nimittäin päivällä kuvattuja videonpätkiä…Toisessa huoneessa hihiteltiin kuin pikkutytöt heppaleirillä konsanaan valojen jo sammuttua. Todettiin, että niin paljon ei ole naurettu piiiitkiin aikoihin kuin Ruilassa :) Ihanaa, ettei tarvitse olla niin iso ja vakava aina!

10


Sunnuntaiaamu koitti aikaisin, ensimmäinen ryhmä oli hevostensa selässä jo ennen yhdeksää. Ohjelmassa oli tuttuun tapaan pohkeenväistöä, laukannostoja ja voltteja. Esteryhmäläiset pääsivät mittaamaan taitojaan derby-kentällä, eli nurmikentällä, jossa on erilaisia maastoesteitä, mm. halkopino, risuaita, traktorinrenkaita, puunrunko, banketteja eli "rappusia". Tyylejä oli monenlaisia mutta esteet kyllä ylitettiin. Bilton-hevosen bravuuri oli pukkihyppely esteen jälkeen ja shamppanjaahan siitä seurasi! Juss, Theodor, Tarzan, Dukat, Iidol, Gulliver, Lipton ja muut karvaiset ystävämme jäivät talliin päiväkauroilleen meidän lähtiessä haikeina kohti Suomea. Hevosille kuuluu suurin kiitos leirin onnistumisesta, he jaksoivat tehdä parhaansa tunnista toiseen. Tallin väki, opettaja Kati eritoten sekä Galoppiuksen leiriorganisaattori Paula ansaitsevat myös suurkiitoksen. Tämä oli minulle kolmas kerta Ruilassa, ja jokin ihmeellinen vetovoima saa minut haluamaan sinne yhä uudestaan ja uudestaan. Onko se pienen Tembu-

ponin kutsuva hörähdys tallissa aamuvarhaisella, tallikoira Oton iloinen hännänheilutus ovensuussa vai se mukava yhdessäolo samanhenkisten ihmisten kanssa, en tiedä. Mutta Ruilaan on palattava :) Galoppius löysi Ruilan Teekkariratsastajien vihjaamana joitakin vuosia sitten ja järjestääkin ratsastusleirejä Ruilassa useamman kerran vuodessa. Mukaan pääsee parhaiten liittymällä Galoppiuksen sähköpostilistalle ja seurailemalla ilmoittelua. Seuraava leiri on näillä näkymin helmikuussa. Ratsastuskokemusta kannattaa hankkia jo Suomessa, Galoppius järjestää nimittäin ratsastuskursseja säännöllisesti Ruskeasuon tallilla. Mm. seuraava alkeiskurssi alkaa tammikuussa. Rohkeasti mukaan! Kirjoittaja: elina.a.leinonen@helsinki.fi Sähköpostilistalle liittyminen: mari.k.sipila@helsinki.fi (nimi, sposti, kurssi, puh. nro) Ruilan nettisivut: www.hot.ee/ruilatall

11


Qtest

Viikkarin skumppien hyttijuotavuus Koska viinilehtien vertailujen testitilanteet poikkeavat suuresti opiskelijoiden arkielämän nautintatilanteista, Q:ssa havaittiin selvä tarve täyin uudenlaiselle testinäkökulmalle. Niinpä jalkauduimme opiskelijoiden keskuuteen ja testasimme erään laivayhtiön tax-freen skumppatarjonnan soveltuvuutta opiskelijakäyttöön. Testiviinit nautittiin ostolämpiminä laivayhtiön tarjoamista muovimukeista aidoissa hyttiolosuhteissa.

Codorníu, Brut Clasico

Blue Nun, Finest Quality Sparkling Wine

Henkell Trocken, Feiner Trockener Sekt

Kuvaus:

Kuvaus:

Kuvaus:

Ensinuuhkaisulla haju kuiva ja kellarinen, intensiivisemmin haisteltuna vahvan juureksinen. Naurismainen hajuaromi lisääntyy lämmetessä. Maku porkkanan keitinliemen omainen, häivähdys siperialaista kaalikeittoa.

Haju nenäänpirskahteleva, mutta mitäänsanomaton, vivahde parsaa syöneen henkilön pissanäytettä. Impattaessa liuotinaineiden haju korostuu. Suuhun otettaessa miellyttävä, ehkä turhan löysä. Maku laimean omenamehun.

Tuoksussa kahvin aromia ja karvautta, selkeän tanakka. Maku kuivan kitkerä, mutta hedelmäinen, kuplivaisen täysi, ei liian helppo.

Tuomio:

Tuomio:

Tuomio:

:Päihtymistarkoituksessa korvattavissa vodkalla höystetyllä kasvisliemellä.

Helppo limuviina, paha maku häviää suusta nopeasti. siiderinkorvike.

Maistuu oikeasti skumpalta, vahvan aromikas maku voi häiritä aloittelijoita.

Raati suosittelee skumpan valitsemista käyttötarkoituksen mukaan. Testissä olosuhteita ei haluttu vakioida intoksikaation suhteen vertailukelpoisiksi.

12


13


Tri Höppelqvist

...Ja vaalinnan vaikeus W on tyylinä toimivin... ...senhän tietää jokainen amerikkalainenkin. Men det spelar ingen roll, om vi spelar rock'n'roll. Maailman suurimman hevibändin johtaja on jälleen valittu, ja tämä johtaja ainakin tietää, mitä termi death metal tarkoittaa. Maailman toiseksi tunnetuin abortinvastustaja (Paavi-Bush 2-1) tuli jo kotiosavaltiossaan tunnetuksi kuoleman kuvernöörinä, eikä laakereilla ole tullut levättyä presidenttinäkään. Vaikka ainakaan toistaiseksi USA:n armeijan menestys Irakin massatuhoaserintamalla ei ole ollut tiedustelupalvelun Osama-tarkkuutta parempi. No, huonollakin laadulla on tekijänsä ja jokaisella sotansa sodittavanaan, toisilla tosin konkreettisemmin kuin toisilla. Ja jolleivat tavalliset sotilaat ja siviilit riitä, niin ainahan voi myös hidastaa ja hankaloittaa lääketieteen kehitystä muutaman lisäuhrin toivossa. Pipetit pois ja kantasolut kunniaan! Eipä ole menneinä päivinä meiltä vanhan mantereen asukkailta puuttunut ainakaan kahvipöytäkeskustelun aiheita (ja täällähän ei sentään mitään kofeiinitonta hömppäkahvia juoda). Osa on repinyt itseään ja lähes epätoivon partaalle, osa vain lohduttautunut sillä, että saapa Michael Moore ainakin lisää aineistoa viihdedokumentteihinsa. Huumoriakin 14

on sentään jaksettu repiä, erityisesti USA:n politiikan uskontovärittyneisyydestä. EU-Eurooppahan on sentään sivistyneisyydessään noussut moisen yläpuolelle. Vai onko? Tohtori Höppelqvist nimittäin ainakin muistelee tietävänsä, että USA:ssa valtio ja uskonto on virallisesti erotettu toisistaan jo perustuslaissa - tilanne, johon kovin moni Euroopan maa, Suomi mukaanlukien, ei ole päässyt vieläkään. Vaikka teoriat ovat teorioita, käytännöt käytäntöjä ja teoreemat matemaattisia, jäiköhän jälleen malka omassa silmässä huomaamatta? Takuuta takuulla! Olipa omassakin leijonakodossa vaalit. Ja terveydenhoidolla ratsastettiin, kuinkas muuten. Eipä sillä, tietäähän toki tohtori Höppelqvistkin, että ratsastaminen on hauska harraste. Kristillisistä on sanottu, että aiemmin Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin, nyt aasit ratsastavat Jeesuksella vaaleihin. Vaikka nykypolitiikan laimeudessa ei moinen ehkä niin pidäkään paikkaansa, voi sentään todeta, että ainakaan vihreät eivät tällä kertaa ratsastaneet oikeastaan millään minnekään. Ehkäpä juurettomuus näkyy myös suunnattomuutena, eikä jälkimmäinen termi viittaa tällä kertaa kokoon. Mutta nyt keppihevonen


takaisin aasinsillan kautta. Terveydenhoidossa keppihevosta on viime aikoina näytellyt hoitotakuu. Tähän tohtori Höppelqvist voisi todeta erään paluun tehneen yhtyeen vanhoja sanoja mukaellen, ”vain sanoja paperilla, ei niistä asiat miksikään muutu...”, sillä niin kauan kuin ei puhuta myös resursseista, ei puhuta myöskään itse asiasta saatika sen ytimestä. Tai kuten Lapinlahden Linnut kyselivät jo vuosia sitten, ”miksei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä?”

tilaukset viivästyneet tai tuottaneet jopa kokonaan vääriä tuloksia, milloin vaikkapa kännykkäliittymän vaihto ei ollut onnistunut useampaan kuukauteen. Tohtori Höppelqvistille tuli näitä valituk-sia kuunnellessa mieleen, etteivät puheet vanhenevien ihmisten nk. kelkasta tippumisesta taidakaan olla aivan tuulesta temmattuja; eihän tämäkään poloinen ollut onnistunut hylkäämään vanhakantaista ajatustaan palveluyhteiskunnasta ja siirtymään muiden mukana seuraavalle, korkeammalle tasolle: itsepalveluyhteiskuntaan. Tosin pankithan ovat tässäkin asiassa jo muita edellä, sillä harvapa muu taho vielä veloittaa itsensäkin palvelemisesta.

Ennen kuin ryhdyttiin aktiivisemmin puhumaan hoitotakuusta., puhuttiin potilasjonoista. Ja kun jonoja tarkasteltiin, huomattiin muutamia hämmästyttäviä asioita: 1) kun henkilö on jonossa tarpeeksi pitkään, hän saattaa ottaa ja kuolla pois, 2) jos henkilö nyt ei satu ihan kuolemaan, hänen sairautensa tilanne saattaa jonotusvuosien aikana muuttua ja 3) jos resursseja lisätään, myös niitä hyödyntävien potilaiden määrä kasvaa. Erityisesti viimeinen havainto hämmästytti tohtori Höppelqvistia, hän kun on aina luullut, että jos jotain palvelua on saatavilla, niin ihmiset nimen omaan eivät halua sitä. Tohtori Höppelqvistillä olisi myös yksinkertainen apu jono-ongelmiin: jos poistetaan palvelut, niin poistuvat myös jonot! Mihin hävisi palveluyhteiskunnasta palvelu?

Strålande som en strömming! Loistavaksi lopuksi ja kirjoituksen taiteellisen tason turvaamiseksi tohtori Höppelqvist haluaa lainata paria suurta ajattelijaa, joista ensin Frank Zappa: ”Jotkut tutkijat väittävät, että vety, koska se on niin yleinen, on maailmankaikkeuden perustekijä. Olen eri mieltä. Mielestäni tyhmyyttä on enemmän kuin vetyä, ja se on maailmankaikkeuden perustekijä.” Sitten Frank Pappa:

Olematon palvelua ei toki ole vain utopioissa. Tohtori Höppelqvistin pahan päivän tuttu nimittäin otti ja otti ja ihmetteli, kuinka hänestä oli alkanut tuntua, että melkeinpä mitä tahansa palvelua hän olikin yrittänyt hyödyntää, oli aina pitänyt itse huolehtia jälkikäteen, että todella saa mitä tilaa. Milloin olivat tehdyt

”Kosketelkaa toisianne.” Kuten Helsingin taksit, myös tohtori Höppelqvist roikkuu mielellään puskureissa. Tohtori Höppelqvist homelopaatti

15


Alkuperäistutkimus

Mitä naiset oikeasti... Q-kautinen pahoittelee seuraavan artikkelin mahdollisesti aiheuttamaa mielipahaa ja kiihottaakin teitä kirjoittamana tähän vastinetta!

hurjiin peppuleikkeihin. Miksi siis tästä ei avoimesti keskustella? Miksi vielä 2000-luvulla naisten täytyy pystyttää tekopyhyyden tiivis valli vaikka useat miehetkin tietävät millaista tissinlutkutusta ja pakarahierontaa jokaisessa maamme naisten pukuhuoneessa tapahtuu. Otin pitkän kiertelyn jälkeen asian esille naispuolisen kollegani Hella Puolipoliisin kanssa ja yllätyksekseni hän oli samaa mieltä. Naistenkin mielestä tämä salailu on raskasta. Varsinkin, kun monet naisjoukkiot haluasivat innokaita miehiä mukaan leikkeihinsä. Miksi he eivät vain uskalla pyytää? Moni mies varmasti voisi kiireidensä keskeltä mielellään tulla mukaan eroottiseen joukkohierontaan. Mies ja 12 naista. Se tekee kokonaista 24 nälkäistä tissiä imuteltavaksi. Ja melkein yhtä monta tuheroa kutiteltavaksi. Ainakin se kävisi vastapainoksi raskaalle työlle.

Miksi naiset edelleen antavat valheiden puhua puolestaan? Eikö feministien tiukka agenda siivellisestä ja yksiavioisesta naisesta ole jo vanhentunut myytti? Vieläkö nämä telaketjumeikkaajat säätelevät jokapäiväistä elämää? Nämä ja monet muut kysymykset ovat jo pitkään vaivanneet mieltämme. Olemme yhdessä varovasti tunnustelleet toistemme mielipiteitä, kunnes rohkaistuimme keskustelemaan asioista niiden oikeilla nimillä: Naisten pukuhuoneissa, saunoissa ja pyjamakutsuilla tapahtuu paljon asioita, joista monilla miehillä ei ole aavistustakaan. Ensin epäilyt heräsivät, kun näki satunnaisia valokuvia naisten illanistujaisista tai käveli vahingossa naisten pukuhuoneeseen. Heti ovelta kääntyneenä, hämillään ja anteeksi pyydellen ei ensimmäiseksi nähnyt sitä mikä oli olennaista. Naiset esimerkiksi hierovat tuttavallisesti toistensa rintoja pukuhuoneessa. Tuhannet hieromasauvat ympäri suomenniemen keräävät voimiaan iltaisin seuraavan päivän tiukkaan rumbaan. Sama peli jatkuu uimahallien saunoissa ja välillä terhakkaalta nänniriehalta ryhdytäänkin

Tiedämme, että tämä on kuin ronkkisi mehiläispesää hammastikulla: monet ovat niin häpeissään tästä luonnollisesta asiasta, että heti heissä herää vastareaktio. Rohkeimmat rumpalitytöt marssivat eturintamassa kertomassa vuosien kiihkoisasta hassuttelustaan. Ja kaikille muillekin alkaa jo olla selvää missä todella mennään. Vierailevat kynät yhdessä: Hella Puolipoliisi ja Muniainen 16


Juoruja

Q näkee, Q kuulee ja Q kertoo Samuel F. (L5) on tunnustanut, että hänellä on avioton 6-vuotias lapsi Norjassa. Lisäksi hänet on nähty seuraavassa “aikuisten” elokuvassa: “Horny Firemen III”. Nimeltä mainitsemattomien alfapojan ja alfatytön nähtiin huhujen mukaan menevän erääseen hyttiin kaksistaan. Myöhemmin hytistä löytyi kuitenkin vain ko. alfapoika yksin; juttu ei kerro, mitä hän oli tekemässä. Lieneekö juomakilpailu sittenkin ollut sopupeliä, sillä eräs järjestävän tahon jäsen ja ko. kilpailun voittaja nähtiin varsin intiimeissä tunnelmissa kilpailua edeltävänä iltana. Juomakilpailun voittajan puhe taisi kokonaisuudessaan kuulua ”Mä haluan vaan sanoa että jokaisessa mun lasissa oli VETTÄ.” Toisena yönä matkailijoita ilahdutti beetapoikien sulosointuinen kvartetti (??) upealla Matti Nykäsen parhaat –kokoelmallaan. Alfojen suosikkilaulu sen sijaan tuntui olevan iki-ihana Yogi Bear. Ja kukapa voisi unohtaa perinteisiä maakuntalauluja! Eräs laivapoliisien mielivaltaan kyllästynyt beetapoika vietti ensimmäisen yönsä putkassa, kuten kunnon risteilyyn kuuluukin. Risteilyllä eräs hyvinpukeutunut nuorimies paljasti intiimejä osiaan erinäisille beetatytöille.Tytöt villiintyivät (no, osa ainakin). Samoin risteilyllä eräs vanhempi suomalais-ruotsalainen herrasmies nähtiin viihdyttämässä beetaemännistön puolikasta värikkäillä tarinoilla elävästä elämästä. Risteilyllä Q:n toimituskunnan jäsen ahdistui keski-ikäisten japanilaisten ehdotteluista. Hannu S. (Prof.) osallistui alfa-beetan legendaariseen juomakilpailuun ja sijottui siinä kolmanneksi! Qkauden Äijä-palkinto menee Hannulle. Palkinnon voi noutaa toimituskunnalta anonyymisti. Henkku “Fast and not-so-furious” S. (L3) on erittäin pettynyt, ettei hänen jättämään Qkautistreffi ilmoitukseen ole tullut yhtään vastausta. Mikäli haluat lohduttaa henkkua, lähetä postia Qkautistreffit@yahoo.com tai hänelle suoraan. QueenBoyz on aloittanut keikkailun Tilaa heidät häihin, hautajaisiin tai syntymäpäiville! He varmasti saavat acapella laulullaan kenen tahansa Queen-fanin kääntymään haudassaan. Tiedustelut: Lauri K. (L4). 17


Alfa-Beeta ‘04

18


Euro - ja erikoislääkärikoulutus Aika: Paikka:

Keskiviikko 24.11.2004 klo 14.00 Biomedicum seminaarihuone 3

Ilmoittautuminen sähköpostitse anne.paivio@helsinki.fi

Tilaisuudessa on tarkoituksena antaa valmistuville lääkäreille hyvät tiedot erikoistumisesta Helsingin yliopistossa. Taustatietoja löytyy www.med.helsinki.fi/erikoislaakari Ohjelma 14.00

Tilaisuuden avaus ja esittely

14.05

Erikoislääkärikoulutus ”step by step”, Professori Martti Siimes

14.20

Muutokset perusterveydenhuollon lisäkoulutuksessa Professori Matti Klockars

14.35

Vinkkejä hallinnon ”viidakkoon”,

14.45

Kokemuksia erikoistuvilta lääkäreiltä 2 erikoisalalta: Kysymyksiä ja keskustelua

15.15

NLY:n puheenvuoro

15.45

Kliininen tutkijakoulu, Professori Mikael Knip

16.00

Kahvit

19

Koulutuspäällikkö Kirsi Rauhala


FILOSOFIAA

Vain muutaman dollarin tähden Olin ollut kuukauden töissä lääkärinä, kun ylilääkäri antoi minulle paperin, johon oli merkitty viime kuukausien aikana osastollani käytetyt lääkkeet ja niiden hinnat. Tällainen lappu annettiin kaikkien osastojen lääkäreille. En ymmärtänyt paperin merkitystä. En kokenut, että sillä olisi mitään merkitystä, eikä ylilääkäri selittänyt tarkoitustaan. Hymyilin ylilääkärille, otin paperin ja lukematta sitä heitin sen kulman takana paperikoriin. Miksi tuollainen paperi sitten on merkityksetön? Skotlantilainen David Hume (17111776) oli filosofina mielenkiintoinen yhdistelmä empiristiä ja skeptikkoa. Monipuolisena miehenä hän oli myös historiankirjoittaja sekä taloustieteilijä. Eräs hänen parhaiten tunnetuista argumenteistaan on niin sanottu Humen laki, joka voidaan tiivistää muotoon: ”No ought from is.” Mitä tämä sitten tarkoittaa? Tiede voi kertoa meille, miten jokin asia on (is). Voimme tietää, että ihmisellä on yleensä yksi umpilisäke. Todennäköisesti tulehtuneen umpilisäkkeen omaava henkilö kuolee ilman hoitoa. Tiede ei kuitenkaan voi kertoa meille, koska umpilisäke pitäisi (ought) leikata. Kyseessä on eettinen ongelma. Umpilisäke pitäisi leikata, koska silloin potilas ei kuole ja tämä on hyvä asia. Entä, jos tietäisimme, että potilaasta

20

tulee myöhemmin kansanmurhaaja, joka surmauttaa miljoonia ihmisiä? Olisiko hänen leikkaamisensa silti hyvä asia? Kyseessä on selvästi eettinen kysymys; olipa vastaus sitten mikä tahansa. Hoitopäätöstä tehtäessä on aina kyse siitä, miten ihmistä tulee hoitaa (ought). Näin kyseessä on normatiivinen päätös, jota ei voi suoraan päätellä tieteellisistä tosiseikoista. Miten minä sitten teen hoitopäätöksiä? Tiedehän on tunnetusti epävarmaa todennäköisyyksillä pelailua. Eräällä ensimmäisistä lääkärinä hoitamistani potilaistani oli pitkittynyt keuhkoputkentulehdus. Potilas oli huonokuntoinen, joten määräsin roksitromysiini-kuurin ”varmuuden vuoksi”. Myöhemmin luin aiemmin terveestä lapsipotilaasta, joka oli saanut roksitromysiinistä maksansiirtoon johtaneen hepatiitin. Tuntuisi kovin epämiellyttävältä määrätä potilaalle ”varmuuden vuoksi” lääke, jonka takia hän joutuu maksansiirtoon. Lääkkeen vaihtaminenkaan ei auta, koska harvinaisia hirvittäviä sivuvaikutuksia on melkein joka lääkkeellä. Hyvin pian lääkärin toimen alettuani omaksuinkin tiukan dikotomisen eli kahtiajakautuneen hoitolinjan. Määrään lääkkeen, jos olen ehdottoman varma potilaan sitä tarvitsevan. En määrää lääkettä, jos taas on täydellisen selvää, ettei potilas sitä tarvitse. Joskus kollegat


huomauttavat kaiken olevan epävarmaa tieteessä. Silloin voin aina vedota Humen lakiin. Hoitopäätökseni on minun henkilökohtainen eettinen päätökseni, joka on täysin varma. Horjuttaakseen tätä varmuutta tieteen keinoin täytyy ensin kumota Humen laki. Olen turvallisin mielin, koska 250 vuoden aikana ei ole mielestäni tehty yhtään vakavasti otettavaa yritystä Humen lain kumoamiseksi. Miksi se ylilääkäriltä saamani paperi sitten on merkityksetön? Määrään lääkkeen, jos on täysin selvää, että potilas ehdottomasti tarvitsee sitä. Mitä väliä silloin on lääkkeen hinnalla? Toisaalta ilman tuollaista listaakin on selvä, että kahta potilaan kannalta samanarvoista lääkettä valitessa on

järkevää valita halvempi. Näin ollen listan lukeminen ei vaikuta mihinkään, joten voin jättää sen lukematta. Toivon, etteivät tuollaisia listoja minua tunnollisemmin lukevat kollegat tunne huonoa omaatuntoa osastoillaan käyttämistään rahasummista. Me olemme kuitenkin lääkäreitä. Me pelastamme ihmishenkiä, lohdutamme kuolevia ja kannustamme niitä, joilla elämässä menee kaikkein huonoimmin. Joka jaksaa hymyillen ja pystypäin tuon kaiken tehdä, ei tarvitse kokea tunnontuskia, vaikka olisi se sairaalan eniten törsäävä lääkäri. Maailmassa on kyllä ihan tarpeeksi ihmisiä, jotka viettävät elämänsä ankeissa toimistoissa pennosia laskeskellen. Ei meidän tarvitse siihen ryhtyä.

Qkauden vitsi Zenon sairastui sydäninfarktiin. Miksi hänen lääkärinsä ei määrää häntä vuodelepoon? - Liikkuva Zenon on joka hetki levossa

33 21


MIELIPITEITÄ

Kadonnutta aikaa etsimässä Olin yhtenä päivänä Biomedicumissa syömässä ja näin siellä nuorempia kollegoita. Aloin muistella oman opintotaipaleeni ensimmäisiä vuosia. Aloitimme opinnot Siltavuorenpenkereellä. Se oli parasta aikaa elämästä. Opiskelijakahviloiden, snobbailevien valtiotieteilijöiden, humanistihörhöjen, jugendtalojen Kruunuhaka kuhisi elämää. Maailma oli nuori, Seattlessa vasta aloiteltiin mellakointia, globalisaatiokaan ei tainnut olla muotisana, terrorismin vastaisesta sodasta puhumattakaan. Anatomian vanha rakennus kappeleineen ja vanhoine luentosaleineen oli kohtumme, jossa kasvoimme ymmärtämään ihmisyyttä. Vanhassa dissektiosalissa kuolleet iloitsivat, kun saivat auttaa eläviä. Ja elävät iloitsivat upeista näkymistä yli talvisen Töölönlahden. Kannoimme Hippokrateen sytyttämää soihtua, Avicennan valo paloi meissä. Kuinka kauniilta ja luonnolliselta kuolema tuntuikaan silloin. Istuttiin koulussa puoli tuntia liimailemassa hassuja lappusia ja sen jälkeen kuusi tuntia keskustakahvilassa pohtien syntyjä syviä. Opetuskin alkoi

yleensä sopivasti yhdeltätoista ja iltaohjelmaan jäi puhtia. Se oli sitä villiä nuoruusaikaa ja Halonen ministeri vain. Mitä Biomedicumilla on tarjottavana tätä korvaamaan? Maisemahissejä, kyllästyneitä rottatutkijoita, liituraitaisia liikemiehiä, kylmiä lasi-ikkunoita. Eihän se ole mikään paikka kasvaville nuorille! Kaksi vuotta siellä ja sitten klinikalle kylmän kliinisiksi koneiksi. Missä kandidaatit enää oppivat perintönsä? Tällaisenko maailman me haluamme tuleville sukupolville jättää? Aikanaan on jokaisen meistä valmistuttava ja niin loppuu aikanaan minunkin maallinen vaellukseni tiedekunnassa. Viimeisenä päivänäni täällä kiitän ylempiä voimia, että sain tavallaan elää kaksi elämää yhden hinnalla. Kumpaakin rakastin syvästi. Sen lahjan haluaisin antaa kaikille tiedekuntamme lapsille. Niinpä vetoankin Biolääketieteen laitoksen johtoryhmään: Soittakaa Penkan vallanneelle väelle. Ottakoot he Biomedicumin. Pyytäkää heitä antamaan takaisin meidän talomme. Rukoilkaa heitä polvillanne. Antakaa meille takaisin meidän perintömme!

22


Keskustelua

Kaunapolitiikkaa? Vanha viisaus politiikassa tuntuu valitettavasti olevan, että kun itseltä loppuu sanottava niin kannattaa alkaa mollata muita - tuleepahan ainakin sanottua jotakin. Esimerkin tästä antoi LT Sami Heistaro vaalikirjoituksessaan Qkautisessa (Q IV/04) kirjoittaessaan: ”Etenkin vasemmistopuolueissa kytee jostain syystä sammumatonta lääkärikaunaa, ja mm. terveydenhuollon johtotehtäviin halutaan systemaattisesti ajaa ei-lääkäreitä.” Itse koen tällaisen negatiivisen mainonnan halvaksi tempuksi kerätä ääniä vetoamalla lääkärien kuviteltuun vasemmistolaiskaunaan. Itse en usko tällaista kaunaa olevan sen enempää kuin vasemmistolaista lääkärikaunaakaan. Helsingin terveyslautakunta on ennen kaikkea poliittinen elin. Sen tehtävä on ennen kaikkea edustaa kaikkia Helsinkiläisiä. Toisaalta mielestäni lääkärien hyvät työedellytykset ovat kaikkien etu, sekä

lääkärien, mutta ennen kaikkea kuntalaisten, jotka asettavat terveytensä lääkärikunnan käsiin. Lääkäreillä on paljon sanottavaa, miten hyvät työedellytykset luodaan. Olenkin LT Heistaron kanssa samaa mieltä, että lääkärikunnan tulee tukea nimenomaan lääkäreitä pääsemään päättämään terveydenhuoltomme tulevaisuudesta. Vasemmistolainen lääkärikauna ei kuitenkaan ole esteenä lääkärien nousulle päättäviin elimiin, siitä todistavat lukuisat menestyneet vasemmistolaispoliitikko-lääkärit. Itse toivoisin, että politiikassa mukanaolevat lääkärit voisivat tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen. Heillä on kuitenkin ylivoimainen oman alamme asiantuntemus maallikkoihin verrattuna. Nuorten kandi-daattien pelottelu vasemmisto-möröillä ei kuitenkaan ole hyvä alku tällaiselle yhteistyölle. Markus Pääkkönen LK

Nuoret vihaiset naiset

Pakkohankintaa? Oletko koskaan sattunut vilkaisemaan opinto-oppaasta kurssien kirjaluetteloita? Tunnollinen opiskelija tarvitsee etenkin tenttiin lukiessaan järjettömän määrän useiden tiiliskivien kokoisia opuksia monisteläjistä puhumattakaan. Eihän standardikokoiseen opiskelijakämppään mahdu tarvittavan kokoista pöytää! Opiskelijan on siis välttämättä linnoittauduttava lukumateriaalin kanssa sänkyyn. No meneehän siinä kiimaisemmaltakin halut ennen kuin

23

kirjat on saatu raahattua syrjään! Tilanne on sitä paitsi auttamattomasti ohi, jos anatomian kirja levähtää auki väärästä kohdasta. Toiminta on siirrettävä pöydälle, joten ei ole mikään ihme, että nykyopiskelijat kärsivät selkävaivoista. Onhan se nyt naurettavaa, että kaikki kirjat ovat pääkaupunkiseudun puhelinluetteloa suurempia. Aamupöhnässä sitten vielä kompastutaan sängyn viereen koottuun kirjabarrikadiin. Kyllä ärsyttää.


Hallitus ‘04

Pääsihteeri on Seuran hallituksen jäsen, jonka tehtävänä on hoitaa käytännön asoita ja edustaa Seuraa erilaisissa tilaisuuksissa. Pääsihteeri osallistuu valtuuskunnan kokouksiin ja tekee niistä pöytäkirjat sekä tuo valtuuskunnan ja hallituksen nähtäväksi ja luettavaksi Seuralle tullutta postia. Myös valtuukunnassa käsiteltävät hakemukset esim. opiskelijaedustajan tehtäviin kulkevat pääsihteerin kautta. Pääsihteeri toimii tarvittaessa myös muissa kokouksissa (kuten Isäntäkollegion kokous vuoden lopulla) kirjanpitäjänä. Alkuvuosi on pääsihteerille kiireistä aikaa, kun uusi hallitus aloittaa toimintansa ja valtuuskuntakin on juuri vaihtunut. Tähän liittyy paljon pieniä käytännön tehtäviä, kuten esim. Seuran nimenkirjoitusoikeuksien muuttaminen patentti- ja rekisterihallitukseen. Pääsihteeri pyytää kerhoilta ja vanhoilta hallituslaisilta valiokuntien toimintakertomukset (osa tästä hoidetaan jo vuoden lopulla), joista hän kokoaa Seuran toimintakertomuksen. Samoin kerhoilta ja hallituksen uusilta jäseniltä pyydetään toimintasuunitelmat Seuran tulevan toimikauden toimintasuunnitelman kokoamista varten. Vuoden alussa valtuuskunta valitsee vuosijuhlissa jaettavien kunniamerkkien saajat. Pääsihteerin tehtävänä on ilmoittaa valituille ja ommella merkit ja myöhemmin vuosijuhlassa ojentaa ne heille. Vuosijuhlaviikolla pääsihteeri tekee kunniakirjat vuoden opetushenkilöksi, luennoitsijaksi ja pienryhmäopettajaksi

Maria Rajecki valituille henkilöille ja käy kukittamassa heidät Vuoden Opettaja-tilaisuudessa. Kevään aikana on paljon kurssien käytännön asioihin liittyviä tehtäviä sekä SML:n liittokoukoukseen osallistuvien henkilöiden varustaminen tarvittavilla valtakirjoilla. Ennen kesälomia pääsihteeri kokoaa hallituslaisten kesäajan yhteystiedot, jotta heidät tarvittaessa saadaan kiinni. Kesällä pääsihteerin on hyvä silloin tällöin käydä Kandiomassa lukemassa Seuralle tullutta postia. Syksyllä alkavat uudet tohinat. Syksyn tärkeimpiä tehtäviä on valtuuskunnan vaalien järjestäminen (nytkin ne lähestyvät- muista äänestää!) yhdessä erikseen valittavan vaalilautakunnan kanssa. Syksyn muita tehtäviä on osallistuminen yhdessä muiden hallituslaisten kanssa alfoille järjestettävään Järjestöiltaan. Loppusyksystä pääsihteeri kerää kerhoilta kerhotukianomukset valtuuskunnan päätettäväksi ja varustaa taas SML:n liittokokoukseen menijät tarvittavilla papereilla. Marras-joulukuun vaihteessa pääsihteeri vie yhdessä hallituksen puheenjohtajan kanssa joulutervehdykset Seuran kunniajäsenille ja huolehtii joulukorttien tms. lähettämisestä Seuran yhteistyökumppaneille ja tiedekunnan taholle. Näitä tervehdysten ja kukkien lähettämitä tapahtuu ympäri vuoden, ja siksi pääsihteerin onkin hyvä jatkuvasti seurata, mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu.

24


Contractura

KIIPEILYKERHO CONTRACTURA TIEDOTTAA: Viime keväänä perustettu kerho on heti aloittanut toimintansa virkeästi! Kuluneen kiipeilykauden aikana kerhon väkeä kävi yhdessä boulderoimassa ainakin Taivaskalliolla, Meilahdessa ja Koivusaaressa. Nyt, kun kaltsit ovat märkiä on treeni jatkunut keskiviikkoisin Kumpulassa ja Liikuntamyllyssä. Siirrymme treenaamaan kaksi kertaa viikossa viikosta 48 eteenpäin. Tiistaisin väännetään Kumpulassa ja Torstaina ähelletään Liikuntamyllyssä. Osallistujamäärä vakiotreeniajoissa on kasvanut jatkuvasti, tervetuloa mukaan kaikki muutkin kynnelle kykenevät. Contracturan tarjoamat kiipeilykurssit saavuttivat heti suuren suosion. Kursseja tullaan järjestämään myös tulevaisuudessa. Toivottavasti mahdollisimman moni kurssin käynyt viitsii sijoittaa sen verran lajiin, että hankkii itselleen vähintään tossut. Valjaitahan saa lainaksi Contracturalta eikä niitä tarvitse hankkia omaksi ihan heti. Syksyn ohjelmaksi on suunniteltu myös filmi-iltaa ja pikkujouluja. Filmi-illassa voisi katsoa esim. Vertical Limitin, Cliffhangerin (kiipeilyosuudet) tai muun vastaavan huumoripätkän. Pikkujoulut on suunniteltu järjestettäväksi 3. tai 4.12. Lisää infoa ja paikka myöhemmin. Lisätietoja saat: antti.huotarinen@helsinki.fi Ville.sallinen@helsinki.fi kursseista: johannes.karkkainen@helsinki.fi Kerhon sähköpostilistalle voi liittyä postittamalla toivomuksensa: timo.lukkarinen@helsinki.fi

25


SMASH

Golf mestaruus 29.9.2004 Jokavuotinen golfkisa pidettiin tänä vuonna Nordcenter Golf & Country Clubilla Karjaan lähistöllä. Tiukkaa tiukempi kisa ratkesi lopulta Maria Vihervaaran voittoon. Marian peli takerteli kuitenkin alussa niin pahasti ettei kukaan uskonut hänen voittoonsa. Hän kokosi kuitenkin itsensä pelikavereiden lukuisista psyykkausyrityksistä huolimatta ja vei kisan yhden lyönnin turvin. Maria on jo parissa viime kisassa saanut miehet näyttämään lähinnä mailapojilta. Tasoituksellisten kisan voiton vei Henrik Sandelin, toiseksi ylsi Anni Lehtoviita ja kolmanneksi Ilkka Kalliala. Viheriöiden noviisi Ilkka näytti viimeistään tässä kisassa miten hyvin hänen heilurimaisen tasainen svingi toimii vähäisestä harjoittelusta huolimatta. Viime vuoden voittaja Tuure Saarinen ei aivan löytänyt tänä vuonna sitä niin Tuuri(e)maista lyöntivirettään.

On jännittävää nähdä miten pelikausi jatkuu sisäkentille siirryttäessä. Simulaattorigolfmestaruus pidetään helmikuussa. Eli kaikkia joita luonnossa kuljeskelu ei kiinnosta mukaan lyömään valkokankaalle. Pallopeliturnaus on tarkoitus pitää vielä tämän vuoden puolella. Siellä olisi tarkoitus ottaa miehestä/naisesta mittaa tenniksessä, sulkapallossa ja kössissä. Toivotamme kaikki lajista kiinnostuneet ja sitä jo harrastavat tervetulleiksi toimintaamme. Uutiset tiedotamme sähköpostin kautta. Lisätietoja osoitteesta henrik.sandelin@helsinki.fi Terv

Henrik Sandelin, Puheenjohtaja

Mukana menossa oli Aventis Pharma

26


Q-Kauden kuva Foculuksen toiminnasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä kerhon Pj. Varpuun sähköpostitse (varpu.junnilainen@helsinki.fi) ja siten osallistua Foculuksen toimintaan..

27



Q-04_5