Issuu on Google+

kajahdus 03/09

KAJAHDUS 03/09

 


Päätoimittaja AKI TETRI Kirjoittajat ANNA HURMERANTA SIMO S. HÄMÄLÄINEN ANTTI JAUHIAINEN HANNU-PEKKA KOMONEN TIMO KOPOMAA VILLE KOPRA SUVI LINNANVIRTA PETRA MALIN PEKKA PENNANEN J.P. ROOS JUKKA RUUSKANEN TUOMAS SALONEN JONAS SJÖBLOM AKI TETRI TUOMAS TUURE Valokuvat ANNA HURMERANTA TIMO KOPOMAA PEKKO PISTOKOSKI Taitto ANNA NÁDASI AKI TETRI Paino PICASET OY, HELSINKI 2009 Painos 200 kpl Julkaisija STIGMA RY, HELSINGIN YLIOPISTON SOSIAALIPOLITIIKAN JA SOSIAALITYÖN OPISKELIJAT Stigma ry, Snellmaninkatu 10 00014 HELSINGIN YLIOPISTO aki.tetri@helsinki.fi blogs.helsinki.fi/kajahdus-lehti Kajahdus lisää hyvinvointia! Tämä lehti on painettu uusiopaperille.



KAJAHDUS 03/09

SISÄLLYS 3

PÄÄKIRJOITUS

4

NELJÄ KOHTAAMISTA

5

LEPPOISTAMISEN PARTISAANIT

8

JUOKSE HENKESI EDESTÄ

11

USKO HYVINVOINTIIN

15

NÄR MÖJLIGHETER BLIR PRESTATIONSTVÅNG

16

SADVENTURES

18

PENNANEN

21

YLIOPISTOPOLITIIKKAA JÄSENMAKSUJA VAI JUUSTOHÖYLÄÄ

22

KARJAHDUS

24

KEN KAIPAA PERUSTULOA?


PÄÄKIRJOITUS

AKI TETRI Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta kertaa sosiaalityön tai -politiikan opiskelija törmää hyvinvointivaltio-sanaan opintojensa aikana. Jokainen menetelmäkurssilla istunut tietää, kuinka vaikeaa pelkän hyvinvoinnin käsitteen määritteleminen on. Hyvinvointia on poliitikkojen puheissa, yliopiston oppikirjoissa ja gradujen surveykyselyissä, mutta kukaan ei tunnu tietävän, mitä käsitteellä tarkoitetaan. Kajahdus tarttuu vuoden kolmannessa numerossa härkää sarvista ja pyrkii tarjoamaan hyvinvointia monesta eri näkökulmasta. Käsittelemme työhyvinvointia, leppoistamista ja liikuntaa, unohtamatta tietenkään opiskelijoiden itse määrittelemää hyvinvointia, eli lähestyviä edarivaaleja.

Lähestyvät edarivaalit ei ole ainoa politiikkaa sivuava artikkeli lehdessämme. Hyvinvointivaltion tulevaisuuden luonnostelmissa on lähes poikkeuksetta noussut kysymys perustulosta. Pureudumme perustuloon useamman kirjoittajan voimin sekä useiden asiantuntevien kommentoijien avustamana. Kajahdus on saanut uusia kaikuja myös uusien kirjoittajien ja yhteistyön ansiosta. Olemme saaneet lehteemme mausteita niin uusilta fukseilta, Soc&Kom:in opiskelijalta, kasvatustieteilijöiden Peducalehden toimitukselta kuin SAK:n ekonomistiltakin. Kajahdus tarjoaa hyvinvointia, toivottavasti tämän lehden myötä entistäkin monipuolisemmin ja runsaammin.

KAJAHDUS 03/09




Neljä kohtaamista

1. 3.

menee ihan hyvin ei mitään uutta tuomiota odotellessa kaveri sanoi, että olen varas ja vartija käski lähteä menemään jos aika pikaisesti päätöksen saisi, kun ei ole kaapissa kuin pelkät blandikset.

astmalääkkeet on loppu ja masennuslääkkeet reseptit on uusittavana eikä tiliotetta löydy rahat menivät vein koiran lääkäriin.

4. 2. hyvä sosiaalitarkastaja tahtoisin lapsille kirjoituspöydän ja kirjahyllyn polkupyörät ja isovanhemmat jotka tulisivat käymään.

minä katsoin sen perään koko elämän nyt se on kuollut sanokaa, kenelle minä tuon sen lompakon minä en sitä ota.

PETRA MALIN



KAJAHDUS 03/09


LEPPOISTAMISEN PARTISAANIT

TIMO KOPOMAA Leppoistamisessa suositaan tempon vaihdosta aiempaa hitaammaksi ja rauhallisemmaksi, pysähdytään tai valitaan hiljaisempi käytäntö. Esimerkiksi vilvoittelu kesäisen mökkisaunan terassilla on eräänlainen leppoistamisen ideaalitila. Leppoistaminen voi näin viitata harjoitettuihin käytäntöihin tai toteutettuihin ratkaisuihin. Se voi myös olla asenne: ihminen osaa ottaa asiat leppoisasti. Kolmanneksi leppoisuus voidaan nähdä kriteerinä, jonka pohjalta on mahdollista arvioida ympäröivää yhteiskuntaa. Lisäksi leppoistaminen linkittyy myös yhteiskunnallisiin liikkeisiin, kuten Slow Food tai Guerilla Gardening, sissiviljely. Sissiviljelylle on tyypillistä jonkun toisen omistaman tilan tilapäinen haltuunotto. Puhe kevytaktivismista on tässä yhteydessä varsin osuvaa. Aktiivisten kansalaisryhmien toimintaa kau-

pungeissa leimaa usein satunnaisuus, lyhytaikaisuus ja projektikohtaisuus. Leppoisuus saattaa olla joillekin, kuten vaikkapa ikäihmisille, ”parasta mahdollista vauhtia”. Omarytminen puuhastelu esimerkiksi puutarhassa on oiva esimerkki leppoisuuden vaalimisesta. Leppoisuudella on vahva yhteys paikan henkiseen ilmapiiriin. Yksilöiden tai ryhmien mahdollisuudet leppoisuuteen saattavat tuottaa uusia yhteiskunnallisia jakolinjoja. Elvyttävä ajankäyttö näyttäisi olevan kaikkine valintoineen osa ylempien yhteiskuntaryhmien ja luovan luokan eliitin toteuttamaa elämäntyyliä. Esimerkiksi niin sanottu al fresco -elämäntyyli, mikä merkitsee ”ulkoilmassa”, näyttäytyy aineellista yltäkylläisyyttä vieroksuvana uutena luksuksena, meillä tyypillisesti kesämökki- ja huvilaelämässä. Sama

KAJAHDUS 03/09




leppoistamisen tavoite ja elämäntapa kukoistaa ja nousee myös asvaltti- ja ruohonjuuritasolta, ei yksin eliitin parista. Helsingin Maunulassa muutamat iäkkäät naispuoliset asukkaat ovat omatoimisesti hoitaneet kerrostaloa ympäröivää pihaa kivi- ja kukkapuutarhanaan. Sissiviljelyn luonteisesti työstetty maa-ala on laajentunut viereiseen (kaupungin) metsän reunaan. Tämä on puutarhanhoitoa, jonka soisi yleistyvän ja löytävän paikkansa kaikenlaisen tiiviin kaupunkiasumisen yhteydessä. Vai olisiko tästä sittenkään yleisemmäksi urbaanin ympäristön ja yhteisön kehittämisen malliksi?



KAJAHDUS 03/09

Ympäristöalan tutkijan esiin tuomana kritiikkinä voin listata seuraavia huomioita: sissiviljely on muoti, jota markkinoidaan voimaannuttavana markkeeraustoimintana; globaalisti yhdenmukaistava nurmikko- ja cottage-garden-forever -toteutus saattaa kauhistuttaa viheralan ammattilaista; taustalla keski-eurooppalaisen kaupunkiasujan tilanvaltaustarve sekä tarjonnaltaan puutteelliset viheralueet; sissiviljely ilmentää lyhytjännitteistä, vieraantunutta luontosuhdetta, kylvöterrorismia kaupunkiluonnossa; viljely keskittyy biodiversiteetiltään arvokkaisiin kaupunkitiloihin; viljelyhalu tulisi suunnata omalle pihalle, viljelypalstoille tai mökkeilyn yhteyteen, ei myrkkymaille tai


muutoin epäekologiseen toimintaan; tarvitaan sissi-kitkijöitä, on torjuttava ”pahiskasvit”. Vastakkain näyttäisivät tutusti asettuvan ammattilais-, viranomaisnäkemys sekä spontaani kansalaistoiminta. Kaunistaminen ja elävöitys ovat pitkälti makukysymyksiä ja arvovalintoja. Vahva perustelu sissiviljelyn puolesta lienee, että pienimuotoisella kaupunkiviljelyllä on globaalisti merkitystä ruuan tuotannossa, ehkä tulevaisuudessa enemmän kuin osaamme kuvitella. Ainakin kaupunkien kriisivarautumiseen kytkeytyy omavaraisuuden tavoite. Etenkin nuoremman polven kaupunkiasujat ovat olleet mukana kaupunkitilan valtauksissa, joissa on

puolustettu jalan liikkuvan ja itseään toteuttavan kaupunkilaisen oikeutta miellyttävään asuin- ja elinympäristöön. Yhteiskunnalliset muutokset ja kaupunkikehitys ovat koetelleet viihtymistä ja arkijaksamista. Huomio kiinnittyy kaupunkiasujan elämän ulkoiseen ja sisäiseen hallintaan. Elvyttävät, leppoistavat käytännöt ja ihmisen itsensä näköiset ympäristöt tarjoavat pohjaa sopeutumiselle urbaaniin ja sovittumiselle kaupunkimaisen elämäntavan vaateisiin.

TIMO KOPOMAA Laitoksemme professori Timo Kopomaa on julkaissut lähitulevaisuutta luotaavan pamfletin ”Leppoistamisen tekniikat” (2008).

KAJAHDUS 03/09

 


JUOKSE HENKESI EDESTÄ



KAJAHDUS 03/09


Miika Nousiainen on kirjoittanut nyt kaksi romaania pakkomielteestä. Ensimmäinen parin vuoden takainen Vadelmavenepakolainen käsitteli kouvolalaisen kansallisuustransun kaipuuta kolmen kruunun maahan, ja tämä toinen, Maaninkavaara, valottaa poikansa menettäneen isän fiksaatiota suomalaiseen kestävyysjuoksuun. Romaanien kerronnallinen ero on se, että ensimmäisessä päähenkilö oli erakoitunut yksineläjä, ja toisessa tarina kietoutuu perhedraaman ympärille kuin juoksuhaudantiellä aikanaan. Maaninkavaara-kirjassa lahjakkaan juoksijapojan mystinen katoaminen johtaa siihen, että perheen tytär alkaa harrastaa kestävyysjuoksua hieman vastentahtoisesti valmentaja-isänsä terapiaksi. Martti-isän elämänfilosofiaa kuvaa hyvin hänen käyttämä lauseensa: juoksu on muiden harrastus, meidän elämäntapa. Siinä Heidi-tytär sitten käy koulua painoliiveissä, palvoo juoksulegendojen kuvia seinällään ja juoksee säässä kuin säässä miellyttääkseen masentunutta isäänsä äidin tehdessä hiljaa kaikille ruokaa. Martin valmennusmetodit juoksemisessa kommentoivat nyky-yhteiskuntaa laajemminkin. Martin mielestä menestyjä juoksee silloinkin, kun se ei ole hauskaa, ihminen on kauneimmillaan oksentaessaan

ja juoksijat ovat yhteiskunnan suurimpia ajattelijoita. Maaninkavaara ei ole niin hersyvä kuin Vadelmavenepakolainen, mutta se on koskettavampi. 15-vuotias Heidi yrittää tosissaan pitää perhettä kasassa kriisin keskellä ainoana toivonaan kuvataidelukion aloittaminen seuraavana vuonna Helsingissä. Urheilu korvaa puhumisen. Mikä naurattaa? Nousiaisen tekstin imu perustuu kielen paisuttelevaan ironiaan synkän aiheen äärellä. Pakkomielle on juuri sopiva aihe mustalle huumorille. Mukaan tulee myös se efekti, että kirjan epätoivoinen päähenkilö voisi oikeasti jopa ajatella noin. Verrattuna Hotakaisen lakoniseen tyyliin Nousiaisen ilmaisu on mukavan runsasta. Lukija riemastuu, kun ymmärtää, mitä kirjoittaja tarkoittaa sanoessaan jotain ronskisti yli. Samalla lukija kokee salaa olevansa älykäs. Ironia on kaunokirjallisuuden huumorin laji. Oikeastaan muunlainen huumori, kuten puujalat, pissakakat ja tilannekomiikka, eivät edes toimi romaaneissa - paitsi ironisesti. Verta, hikeä ja mitä sitten Juha Itkonen muotoili coolin aikakauslehden jutussaan, että nykyaikana ”juoksemme kalliissa

02/08 KAJAHDUS 03/09

 9


Sitten kun monien rakkojen, rasitusvammojen ja hajalla olevan mielen jälkeen ylität maaliviivan ajassa 4.38.02, sinut valtaakin mieletön tyhjyys. Paluumatkan Itsensä voitto -juhla Silja Linen tanssibaarissa ei tuokaan sitä tyydytystä, mitä olit hakemassa. Kaiken kruunaa parin viikon jälkeen lääkäriltäsi saama tieto, että polvesi on nyt lopullisesti rikki. Katumus iskee.

tamineissa kuolemaa karkuun, karkotamme ahdistusta kintereiltä”. Se on hienosti sanottu. Oletko sinäkin miettinyt, että voisihan sitä alkaa treenata ensi vuoden Tukholman maratonille? Ehkä tehdä se jollain kivalla porukalla ja tsempata toinen toisiaan? Olisi se sitten siistiä kerskua kavereille ja kokeilla oikeasti omia rajojaan - nauttia äärimmäisen rasituksen tuomista flow-tiloista! Maraton näyttäisi varmasti hyvältä myös CV:ssä todistaessaan, että olet pitkäjänteinen ja hyväkuntoinen ihminen.

10

KAJAHDUS 03/09

No joo, en ole itsekään tämän hypetyksen ulkopuolella. Juoksinhan sentään viime keväänä Helsinki City Runin, eli puolet maratonista, vielä kohtuulliseen aikaankin. Se kyllä loi itselleni hyvinvointia, eikä prosessin aikana ollut tarvetta kuin yhdelle rakkolaastarille. Hyvässä fyysisessä kunnossa todella jaksaa arjessa paremmin ja nukkuu yönsä hyvin. Mutta uskon, että 21 km on riittävä matka. Toisaalta ei kenellekään voi sanoa, miten aikansa pitää käyttää. Keskisalo, Vasala ja kumppanit kokevat varmaan elävänsä oikein tyydyttävää ja täysipainoista elämää elättäessään itsensä kestävyysjuoksulla, toivottavasti ainakin. JONAS SJÖBLOM


USKO HYVINVOINTIIN Yli kolme neljästä suomalaisesta uskoo yhä jumalaan, mutta noin viidesosa ei joko usko tai epäilee jumalan olemassaoloa. Luterilaisella kirkolla on Suomessa pitkät ja vahvat perinteet. Kirkon ja uskon asema ei ole dramaattisesti heikentynyt, mutta selkeä trendi on ollut nähtävissä jo pitkään: uskovien määrä pienenee jatkuvasti, ja uskovista vain runsas neljännes uskoo, kuten kirkko opettaa. Kirkkoon kuulumisesta on myös tullut materialistinen väline, jonka avulla taataan ”perinteiset” kaste-, hää- ja hautajaistilaisuudet. Viimeistään paljon mediahuomiota saanut eroakirkosta.fi -sivusto pakottikin luterilaisen kirkon Suomessa viemään jäsenyyttään yhä maallistuneempaan ja kaupallisesti katsottuna houkuttelevampaan suuntaan, kuin markkinoitavaksi kanta-asiakkuudeksi S-, Plussa- ja bonuskorttien rinnalle. Nykypäivän yhteiskunnassa yhä useampi etsiikin vastauksia elämän kysymyksiin kirkollisten piirien ulkopuolelta, ja rakentaa identiteettiään muiden asioiden kuin uskon kautta. Mitä tämä tarkoittaa, ja mitä

merkityksiä ja seurauksia sillä voi olla yhteiskunnalle? Uskon vaikutusta tutkinut John Gartner on tutkimuksissaan havainnut, että uskolla on myönteinen vaikutus moniin hyvinvointia kuvaaviin tekijöihin, muun muassa fyysiseen terveyteen, itsemurhien määrään, päihteiden käyttöön, kuolleisuuteen sekä yleisesti tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen. Tulokset ovat puolestaan olleet kielteisiä esimerkiksi autoritaarisuuden, epävarmuuden siedon ja itsensä toteuttamisen saralla. Tutkimuksen perusteella voi vetää helposti johtopäätöksen, että korkea uskovien määrä voisi olla yhteiskunnan kannalta monella tapaa hyvä, nykypäivän näkökulmia painottaen jopa taloudellisesti tehokas ja hyvinvointia edistävä asia. Hieman yleistettynä arvokonservatiivinen Suomi on kuitenkin muuttumassa. Ei ole vaikea havaita asiaa selkeästi elämänpoliittisena kysymyksenä: perinteiset arvot ja tavat eivät enää määritä ihmisten elämää

KAJAHDUS 03/09

11


läheskään niin paljon kuin ennen. Jälkitraditionaalisessa yhteiskunnassa ihmisellä ei ole enää yhtä selkeää identiteettiä tai elämänkulkua, vaan niitä voi olla monia, ja ne voivat vaihdella. Jotkut arvokonservatiivit uskovaiset näkevät nykyisen, kulutuskeskeisen ja pinnallisen yhteiskunnan johtuvan juuri uskonnon merkityksen vähenemisestä. Moni puolestaan näkee, että olemme – vihdoinkin – siirtymässä liberaalimpaan ilmapiiriin, jossa ihmiset joutuvat ottamaan enemmän vastuuta itsestään. Totuus lienee jotain tältä väliltä. Vuosikymmenten mittaista ajanjaksoa tarkasteltaessa kirkon ja

12

KAJAHDUS 03/09

uskonnon holhoava, nykypäivänä varmasti ahdistavalta tuntuva muottiin pakottaminen alkaa olla mennyttä aikaa. Toisaalta monet tämän päivän yhteiskunnallisista epäkohdista sekä markkina- ja kulutusyhteiskunnan kyseenalaisemmista ilmiöistä kuten pinnallisuus, oman edun kohtuuton tavoittelu ja hektinen, suorituskeskeinen elämäntapa ovat kirkon oppien vastaisia asioita. Kärjistäen voisikin sanoa, että itse tuote on hyvä, mutta oheissälä ja markkinointi eivät. Vai onko näin? Vika ei välttämättä ole kirkossa itsessään vaan yksinkertaisesti siinä, että nykyään yhä useampi ei vain yksinkertaisesti näe syytä uskoa jumalaan, jonka olemassaoloa ei


voida tieteellisesti todistaa. Vaikka uskonto tarjoaakin ihmiselle muun muassa elämänohjeita, vastauksia perimmäisiin kysymyksiin, turvaa ongelmatilanteissa ja ennen kaikkea yhteisöllisyyttä, voi agnostikko tai ateisti rakentaa identiteettiään, elämänkulkuaan ja näkemyksiään muiden asioiden kautta. Myös kirkon tarjoamille yhteisöllisille ja muille normaalia arkielämää tukeville toiminnoille on ominaista niiden saatavuus myös muualta yhteiskunnasta, ilman uskonnollista taustavirettä. Raamatun antamista elämänohjeista monet ovat varmasti sellaisia, jotka agnostikko tai ateistikin allekirjoittaa. Merkitystä on kuitenkin myös koulussa annettavalla opetuksella sekä ihmisen omilla elämänkokemuksilla. Viime aikoina julkisuudessa on väläytelty nykyisen uskonnon opetuksen lopettamista tai korvaamista joko yleisellä uskontotiedolla tai elämänkatsomustiedon tapaisella aineella, kuten Ruotsissa on tehty. Ainakin ennakkoluulojen vähentämiseksi muita uskontokuntia ja kansalaisuuksia kohtaan tästä olisi varmasti hyötyä. Muutos myös vähentäisi ainakin omilta peruskouluajoilta muistuvaa vastakkainasettelua häviäjiin, joille kirkon pitämät aamunavaukset olivat pakollisia ja voittajiin, jotka saivat virsien veisuun ajan katsoa piirrettyjä.

Toisaalta uskontojen kenttä alkaa olla jo nyt niin pirstaloitunut, että muutoksella on helppo sotkea pienten lasten päät, varsinkin jos kotoa tuleva kasvatus on ristiriidassa koulussa opetetun kanssa. Monet oletetut käyttäytymismallit, normit sekä eettiset ja moraaliset valinnat ihmisten välisessä kanssakäymisessä pohjaavat myös uskonnollisiin tarinoihin ja elämänohjeisiin. Ohjeisiin, jotka toki ainakin kristinuskon tapauksessa löytyvät myös vanhemmista uskonnoista tai tarustosta, mutta jotka siitä huolimatta on opittava jostain pärjätäkseen elämässä. Agnostismi tai ateismi voivat vapauttaa ihmistä ja siten saada elämän tuntumaan yhä merkityksellisemmältä, mutta ne voivat myös vaikeuttaa ihmisen identiteetin ja maailmankuvan luontia sekä hankaloittaa elämän merkityksen löytämistä. Ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tunteet kun saavuttavat ihmisen varmasti epävarmuuden hetkellä riippumatta siitä, minkälaisia valintoja on oman uskonsa suhteen tehnyt. Varsinkin Suomen kaltaisessa maassa, jossa uskoa pidetään vahvasti yksityisasiana. Vaikka uskonto voi taas osaltaan auttaa ihmistä merkittävästi, voi se myös kahlita. Liian voimakas asioiden sitominen jumalan olemassa-

KAJAHDUS 03/09

13


oloon, armoon ja hyvyyteen saattaa romahduttaa uskovaisen maailman täysin vaikean tai pysäyttävän elämänmuutoksen osuessa kohdalle. Uskon vaihtuessa epäuskoon ja ”miksi juuri minä” -kysymyksiin ei kirkko välttämättä enää tunnukaan sopivalta taholta, jonka suunnalta hakea apua. Myös kyvyttömyys soveltaa Raamatun ja kirkon oppeja nykypäivän yhteiskuntaan voi ajaa ihmisen täysin eristyneeksi muusta maailmasta, omien tapojensa ja uskomustensa orjaksi. Jumalaan uskovien määrä tullee Suomessa jatkamaan laskuaan, mutta sen seurauksia on vielä vaikea arvioida. On ainakin toistaiseksi melko vaikea kuitenkaan nähdä

14

KAJAHDUS 03/09

selkeitä syitä vaikkapa sille, että esimerkiksi ihmisten pahoinvointi, masennus ja muut ongelmat lisääntyisivät tästä syystä. On toki syytä kantaa huolta niistä, jotka jäävät yhä vaativamman yhteiskunnan marginaaliin, sillä heidän määränsä voi hyvinkin jatkaa kasvuaan. Nämä ihmiset voivat kuitenkin olla niin uskovaisia kuin agnostikkoja tai ateisteja. Sen sijaan kirkon toimintakyvyn heikentyessä resurssien pienenemisen myötä tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota ei-uskonnollisten tahojen pahoinvointia torjuvien tai ennalta ehkäisevien palvelujen saatavuuteen.

HANNU-PEKKA KOMONEN JUKKA RUUSKANEN


När möjligheter blir prestationstvång Tack vare globalisering, utvecklad teknologi och förbättrade flygförbindelser har dagens ungdomar mera möjligheter än sina föräldrar någonsin haft. Man kan resa världen runt, tillbringa ett sabbatsår som aupair i Europa eller som volontär i Afrika, studera nästan vad som helst eller ha alla slags häftiga hobbyer. I den postmodernistiska världen får man alltid en chans till och kan alltid börja om. Man kan skapa sin egen livspolitik och bli vad som helst man önskar. Åtminstone i teorin. Men myntet har också sin baksida. Man kan aldrig vara säker på att det som man har valt är vad man egentligen vill eftersom det alltid kommer nya alternativ och möjligheter. Det är fruktansvärt svårt att engagera sig i en examen, i en arbetsplats eller i ett förhållande, när man vet att det alltid kan vänta någonting bättre bakom hörnet. Ett annat problem med ändlösa möjligheter är att man kan drabbas av en känsla av otillräcklighet. Det finns fortvarande bara 24 timmar i dygnet, och man hinner helt enkelt inte med allt som man anser är värt att göra. När man ändå försöker göra det blir livet lätt ett rena rama presterande. Man hinner inte njuta av sina framgångar utan har alltid ett nytt mål att sträva efter. Till och med sällskapande, semestrar och fritid fylls med prestationer när man måste ha så många häftiga erfarenheter som möjligt - och så fort som möjligt. Det känns som om man inte är vid liv om man inte hela tiden gör någonting avsevärd. Det är alltså inget under att var femte studerande behöver professionell hjälp med depression eller ångest (Aamulehti 11.9.2009). Jag känner flera unga vuxna som har blivit tvungna att hoppa ur ekorrhjulet och vänja sig av med prestationstvånget med hjälp av terapi och till och med psykisk medicinering, allt detta när de är under 25 år gamla. Utmattning eller ”burn out” är inte längre bara ett problem hos medelsålders arbetsnarkomaner utan det kan drabba sådana människor som anses vara i bästa fysiska och psykiska skick, åtminstone enligt deras ålder. SUVI LINNANVIRTA

KAJAHDUS 03/09

15


sadventures - avartavan matkailun ja paskojen reissujen puolesta

PEDUCALEHTI MATKUSTAA Yhä useammalle herää periodien väliviikoilla, kesäisin tai vaikka joululomalla himo nähdä jotain muuta ja lähteä kaukomaille matkustelemaan. Kajahduksen kanssa yhteistyön aloittanut Peducalehti kertoo nyt kaikille trävellereille hyvän reissun aabeeseen.

Nykyään tuntuu siltä, että kaikki varaavat matkansa netistä, etsien kaikkein halvimmat lennot ja edukkaimmat hotellit. Ja tuntuma on oikea, niinhän melkein kaikki tekevätkin. Siispä läppäri auki ja reissuun. Halpalentoyhtiöitä riittää ja osaava trävelleri on omaksunut taitoja ja asennetta ihmiskunnan elinmahdollisuuksia kunnianhimoisesti kaventaneelta ammattikunnalta, pörssimeklareilta. Äkkilähdöt, tarjoukset ja aikaisen varaajan edut muodostavat verkon jossa pitää osata luovia taiten. Jos hiirikäsi on nopea, ja osuu paikalle oikeaan aikaan, voi lennot saada hintaan josta yli 90% maksetaan ns. luonnossa, kaukaisten maiden öljysodissa ja sademetsien intiaaniheimojen sukupuutoilla. Proceed to checkout siis, ja lähtöpäivää odottamaan!

ton lunastanut opiskelijaträvelleri nousee yhdelle niistä. Taakse jää loskainen arki matkarahoja keräävänä työnantajan pikku huorana, edessä kaukoidän mojitot, relaaminen aurinkoisella hiekkarannalla ja aamuun asti jatkuvat teknobileet samassa paikassa, irtiottaminen ja/tai totaalinen dokaaminen. Lennoilla kannattaa muistaa pari seikkaa: vieressä istuvaan kanssamatkustajaan on yleensä siistiä tutustua, eikä ainoastaan hehkuttaa kavereille käytävän yli tulevien viikkojen ohjelmaa. Kaukoidän lentoyhtiöillä on hyvät leffatarjonnat ja niistä kannattaa ottaa pitkillä lennoilla ilo irti. Liharuokaa tällaisella luontoa muutenkin raiskaavalla megalennolla syövät vain äärimmäiset kusipäät, ota siis kasvisvaihtoehto platalle, niin pesukarhut kiittää.

Jokaikinen päivä maailmassa lennetään yli 60000 kaupallista lentoa. Eräänä päivänä netin lentolippukaupassa pikavoi-

Kun touchdown orienttiin on tehty, on aika etsiä ruokaa, majoitus, seuraa ja tekemistä. Paikallista ruokaa ei kannata pelätä,

16

KAJAHDUS 03/09


vaan trävelleri sukeltaa rohkeasti paikallisten katukojujen kulinaristisiin anteihin. Lisäksi paikallinen ruoka on halvempaa, ja rahaa jää enemmän lasten tekemiin piraattivaatteisiin ja aktiviteetteihin, jotka pitävät tylsät hetket loitolla. Majoituksenkin suhteen vapaan maailman vapaalla kansalaisella riittää valinnanvaraa. Lompakon ja sietokyvyn mukaan on tarjolla melkein mitä tahansa. Viileintä ja katuuskottavinta on löytää paikallinen, joka antaa katon pään päälle - tietysti ilmaiseksi. Torakoiden kansoittamat hostellit ovat myös must, niistä riittää romanttista kauhisteltavaa facebook-päivityksiin. Jos haluaa pysyä sopivan etäällä paikallisesta kulttuurista, on valintasi paikallinen hotelli Vantaa, ilmastoituine huoneineen ja järjestettyine iltaohjelmineen. Carpe diem, ja elämä on ihanaa. Loppuun on hyvä summata vielä keskeiset reissuvinkit jotta työpaikan pomo saa hyvin relannutta, tuottoisaa työvoimaa parin viikon onnistuneen tauon jälkeen. Eihän sitä arkea loputtomiin jaksa, välil-

lä pitää saada pitää taukoa! Rokotukset kannattaa ottaa ajoissa, ja viisumit ja muut paikalliset kuviot selvittää internetin ja tuttujen trävellereiden kanssa vietettyjen illanviettojen avulla. Rokotukset löytää kansanterveyslaitoksen sivuilta (www.ktl. fi), viisumit kohdemaan suurlähetystöjen sivuilta. Kiireellisen rajanylityksen tullessa eteen laita googleen kohdemaa+”visa on arrival”. Kyllä valkoinen mies keinot keksii. Näillä ohjeilla pääsee alkuun, ja voi antaa turvallisesti matkakärpäsen puraista. Aukot voi täyttää itse sitä mukaa kun kokemuksia kertyy, ja yhä uudet vieraat siirtokunnat tulevat tutuiksi. Nyt siis klikvitun-klik sinne nettiin, ja seuraavaa matkakokemusta suunnittelemaan. Muista, että pieneltä tutkimusmatkailijalta ei maailma koskaan lopu kesken. ANTTI JAUHIAINEN TUOMAS SALONEN Juttu on julkaistu Peducalehden numerossa 01/09

KAJAHDUS 03/09

17


pennanen

TYÖSTÄ HYVINVOINTIA - TYÖHÖN HYVINVOINTIA

Taloudellisesti heikkoina aikoina hyvän johtamisen ja inhimillisen yrityskulttuurin merkitys korostuu, kun taas jatkuvat muutokset ja heikko organisaatiohenki ajavat helposti sekä työntekijät että esimiehet jatkuvaan ristiriitaan työn ja henkilökohtaisen elämän vaatimusten edessä. Suomalaista työelämää on tutkittu pitkään ja muun muassa viimeisimmästä Option (9/09) kyselystä kantautui huolestuttavia viestejä työelämän laadusta ja suunnasta. Option kysely kartoitti työelämässä jaksamista ja johtamisen laatua. Kyselyn perusteella alle 40-vuotiaista työntekijöistä 43% tahtoisi jäädä eläkkeelle ennen 60vuotispäiviään mutta vain noin 20prosenttia tästä joukosta uskoo sen olevan realistista. Karua luettavaa on myös Taloudellisen tiedotustoimiston julkaisema selvitys, jonka mukaan nuorista, 17-25-vuotiaista, jopa puolet kokee työelämän pelottavana paikkana ja lisäksi heitä huolettaa oma jaksaminen koventuvassa kilpailussa. Lisäksi nuorille myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on

18

KAJAHDUS 03/09

ollut kasvussa pääasiassa masennuksen vuoksi. Samaan aikaan masennus sinänsä ei ole yhteiskunnassa kasvanut, vaan jossain määrin voi todeta masennuksesta tulleen erään kunniallisen tavan poistua työelämästä voimavarojen ehtyessä. Erityisen heikkoa tämä kehitys on yksilön hyvinvoinnin sekä myös kansantalouden kantokyvyn kannalta, koska bruttokansantuotteen supistuessa kansantaloudellinen pelivara kaventuu samaan aikaan kun taloudelliset tarpeet kasvavat. Tämä yhtälö muodostaa tilanteen, joka on pitkään jatkuessaan kestämätön niin yksilöiden kuin valtion budjetinkin kannalta. Jotain on siis tehtävä ja mielellään pian. Työhyvinvoinnin kannalta oleellinen funktio työpaikoilla on menestynyt johtaminen, mielekkäät kommunikaatiokäytännöt sekä merkitykselliseksi koettu työ. Epäselvä ja ongelmia pakeneva johtaminen sekä hajanainen kommunikaatiokulttuuri aiheuttaa työntekijöille turhautumista sekä epätietoisuutta työtehtävien että henkilösuhteiden hoitamiseen. Myös rajaamattomat


vastuualueet luovat selkeytymättömiä tilanteita, joista jokainen koettaa selvitä parhaansa mukaan, usein vaihtelevalla menestyksellä. Pitkään jatkuessaan epäselvyyden kierre voi johtaa siihen, että työntekijä alkaa kyseenalaistamaan työnsä mielekkyyden ja pohtia, kuinka työelämästä pääsisi kunniakkaasti pois. Yksilön kannalta työelämästä poispääsy voi olla suurikin helpotus jos työhön on linkittynyt paljon negatiivisia tunteita ja kokemuksia mutta voimakasta joukkopakoa työelämästä kansantaloutemme ja hyvinvointijärjestelmämme ei kestä. Työelämästä on siis saatava mielekkäämpi paikka jo siksi, että tulevaisuudessa työurien piteneminen lienee yksi eläkkeiden maksamisen perusedellytys, ainakin nykyisel-

lä talouspolitiikalla ja eläkkeiden tasolla. Option aikaisempi työyhteisöjen tilaa kartoittanut tutkimus (12/08) tuo esille ongelmallisen ja osittain jopa kriisiytyneen johtamisja ihmissuhdekulttuurin suomaisessa työelämässä. Vastaajat nimesivät ongelmiksi muun muassa huonon johtamisen, jonka mainitsi 53% vastaajista sekä henkilösuhteet, jotka aiheuttivat ongelmia 43% kyselyn vastaajista. Myös selkeytymättömät vastuualueet loivat osaltaan ongelmia työyhteisön sisälle. Tämän mainitsi hieman yli 40% vastaajista. Työyhteisövalmentaja ja terapeutti Simo Kuurne toteaakin Option (12/08) artikkelissa seuraavaa: “Uudet neuropsykologiset tutkimustulokset osoittavat, että ymmärrys, oppiminen, yhteys ja myötätunto perustuvat emotionaaliseen

KAJAHDUS 03/09

19


tarkkaavaisuuteen, joka puolestaan edellyttää turvallisuutta, avoimuutta, aikaa ja tilaa tunnistaa asioita. Tällainen tarkkaavaisuus vahvistaa keskushermoston synaptista rikkautta ja antaa ihmiselle sitä kautta käyttöön elämän suuret perusenergiat ja tärkeät ilot. Jos ne jäävät aliedustetuiksi, seuraukset ilmenevät muun muassa huonona johtajuutena tai pahoinvointina, joka heijastuu yhteiskunnassa esimerkiksi nuorten ja perheiden kriisinä.” Ihmiset voivat kuitenkin henkisten valmiuksienkin puuttuessa pitää pakkomenestyksen illuusiota pystyssä yllättävän kauan mutta lopulta illuusio menestyksestä ja pärjäämisestä romahtaa. Seurauksena on uupumista sekä selittämätöntä pahoinvointia, joka mahdollisesti johtaa pitkään jatkuessaan poistumiseen työelämästä ennen aikojaan. Työyhteisöjen johtaminen vaatii ihmiseltä suuria voimavaroja ja jo työn tuottavuuden ja tehokkuuden kannalta on vahingollista, jos johtajaksi pääsee ihminen, jolla ei näitä edellytyksiä ole. Tietenkään työyhteisöjen ilmapiirin ja johtamisen muuttaminen ei käy hetkessä mutta olisi kuitenkin tarpeen tarkastella nykyisiä johtamiskäytäntöjä kriittisesti, ne kun näyttävät aiheuttavan verraten paljon yksilö- ja yhteisötason ongel-

20

KAJAHDUS 03/09

mia, jotka lisäksi tulevat kalliiksi veronmaksajille ja työpaikoille. On tärkeää tukea ihmistä kokonaisvaltaisena inhimillisenä olentoja, eikä pelkästään tuloksentekokoneena, koska silloin ihmisyys unohtuu liian helposti ja ihminen voi kokea omat vaikutusmahdollisuutensa mitättömiksi. Tärkeää työyhteisöissä on kannustaa ja kuunnella myös esimiestä, joka joutuu olemaan jatkuvasti suurennuslasin alla. Tämä tosin tämä edellyttää oikeudenmukaisia ja rehellisiä johtamiskäytäntöjä, joista suomalaisessa työelämässä on selvästikin pula. Mahdollisesti jossain tapauksissa johtajaksi pääsee liian helposti se, joka pitää häikäilemättä itseään pinnalla sekä uskaltaa käyttää härskisti kyynärpäitään avuksi. Tällaisessa pelissä hiljaisemmat ja analyyttisemmat ajattelijat jäävät huomaamatta jalkoihin, vaikka kenties työyhteisön tuloskunnon ja henkisen hyvinvoinnin kannalta voisi olla parempi kuunnella juuri heitä. PEKKA PENNANEN


Yliopistopolitiikkaa - jäsenmaksuja vai juustohöylää? Omassa ylioppilaskunnassamme joudutaan tulevana vuonna pitkälti valtion budjettiriihtä muistuttavien säästötalkoiden pariin. Kaikki edustajistoryhmät myöntävät yhteen ääneen, että HYY:ssä on suuret säästöpaineet. Ensi kauden edustajisto joutuu siis nostamaan jäsenmaksua, leikkaamaan palveluja, tai valitsemaan näistä yhdistelmän. Säästöjen kohdistumisesta on keskusteltu jo vuonna 2007 laaditussa keskipitkän aikavälin taloussuunnitelmassa. Säästö- tai leikkauskysymykset tulevat kuitenkin jakamaan uutta edustajistoa, kun juustohöylä alkaa heilua. Osa vaikuttajista haluaa hakea säästöjä mm. vuokraamalla ulkopuolisille sellaisia tiloja, joiden käyttö maksaa ylioppilaskunnalle merkittävästi. Jäsenmaksun korotus eurolla tai kahdella per vuosi ei myöskään kohtuuttomasti iske kehenkään ja antaisi HYY:lle jatkossa liikkumavaraa. Luonnollisesti pieni korotus jäsenmaksuun tai tilajärjestelyt eivät olisi mukavia asioita - kovin harva haluaa löytää tilojamme Vantaalta - mutta vaihtoehto voi olla kurjempi: leikkauskohteena voivat olla Unicafe, YTHS tai omien järjestöjemme tuet. Jos emme tätä voi hyväksyä, on syytä priorisoida. Olisiko siis loogista pyrkiä hakemaan mm. jäsenmaksun nostolla, edustuskuluja karsimalla sekä satunnaisilla tilajärjestelyillä lisärahaa, jota sitten käytettäisiin HYY:n palvelutason turvaamiseen? Mistä Stigman jäsenet olisivat valmiita luopumaan, ja mitä tulisi varjella? TUOMAS TUURE Kirjoittaja on ehdolla HYY:n edustajistovaalissa (419). Kommentoi täyspitkää juttua netissä: blogs.helsinki.fi/kajahdus-lehti/keskustelu/

KAJAHDUS 03/09

21


KARJAHDUS

1. 10 Kolmannen kerroksen ilta Yhteiskuntapolitiikan laitoksen mystisen kolmannen kerroksen väki esittäytyi työelämä- ja alumnivastaavien järjestämässä tilaisuudessa. 20.-22.9 Stigman fuksiristeily 40 innokasta stigmalaista valtasi toistamiseen tänä vuonna Itämeren laineet. Ensimmäinen ilta alkoi yhteisellä ohjelmalla konferenssitilassa. Selväksi tuli ainakin se, että janoinen stigmalainen on tositilanteessa valmis ohittamaan esteet, vaikkapa ryömien. Raikkaan Tukholmassa vietetyn shoppailu-, ruokailu-, laahustelu- tai hautausmaahan tutustumispäivän jälkeen fuksit järjestivät vanhemmille opiskelijoille rauhanpäivän kunniaksi rauhaisaa ohjelmaa.

22

KAJAHDUS 03/09

10.9 Kannun fuksisuunnistus Suhteiden luomista myös muihin valtsikan fukseihin. Rastia pidettiin tuttuun tapaan Statuksen kanssa. 9.9 Kolmoskierros Raitiovaunun kolinaa ja kaljaa. 3.9 ja 8.9 Sosiaalityön – ja Sosiaalipolitiikan laitosesittelyt Perinteinen tapahtuma järjestettiin ensi kerran pääaineittain. 4.9 Fuksiaiset Stigman fuksiaisissa jalkauduttiin Kruunuhaan kaduille. Rasteilla nähtiin mm. opiskelijaelämää pikakelauksella, sokkoilua, akrobatiaa, laulua ja kuumia tunteita. Perinteinen Wariksenpesän appro keräsi huimat osanottajajoukot. Jatkoja jorattiin myöhään yöhön asti.


2.9 Peli- ilta Kaisaniemenpuistossa ratkaistiin Stigman mölkky, petanque ja kroketti -mestaruudet. Voittajat jäivät kuitenkin jostain syystä epäselviksi. 27.8 Fuksipiknikki Vuoden jännittävin tapahtuma sujui jännittyneen leppoisasti.

tervehdyksen jälkeen kesäisestä buffetpöydästä ja maittavista juomista. Perinteisten pöydän alla ja päällä laulettujen laulujen jälkeen ilta jatkui kiihkeänä Singstar-mittelönä. Saunan löyly lämmitti ja heinäkuinen yö vilvoitti. ”Taasko Stigmalla on bileet…?” ANNA HURMERANTA

25.7 Kesäsitsit Stigma ry tutustui ensi kertaa uuteen Leppäsuon kattosauna Sivistykseen. Reilu parikymmentä osallistujaa nautti alkumaljan ja puheenjohtajan

KAJAHDUS 03/09

23


KEN KAIPAA PERUSTULOA? Täällä sitä ollaan, hyvinvointivaltion raunioilla. Hyvinvointivaltion kultainen ja ihanainen rakennuskausi on takanapäin, ja nyt on käynnissä hyvinvointivaltion alasajo. Leipäjonot pitenevät ja eriarvoisuus kasvaa. Kun akateemiset sosiaalipolitiikan tutkijat valittelevat hyvinvointivaltion alasajoa ja tutkivat muuttunutta työelämää, nousee nopeasti esiin ajatus perustulosta. Perustulosta riittää ainakin keskusteltavaa: yhden mielestä perustulo antaa paljon viemättä mitään. Toisen mielestä sitten perustulo rapauttaa kansantaloutemme, kansalaisten moraalin ja hyvinvointiyhteiskunnaan jääänteetkin siinä sivussa. Ristiriitaisia lupauksia. Neutraali perustulo Perustulo tai kansalaispalkka on laajasti keskusteltu sosiaaliturvan malli, jossa syyperusteinen sosiaaliturva on kokonaan tai osittain korvattu vastikkeettomalla kansalaispalkalla. Useimmissa perustulomalleissa kyseessä on universaali etuus, jota ei peritä pois millekään tulotasolle siirtyessä. On kuitenkin olemassa myös lukuisia progressiivisia perustulon kaltaisia malleja,

24

KAJAHDUS 03/09

joissa alimmat sosiaaliturvan tasot korvattaisiin yhdellä kaikille maksettavalla tukimuodolla. Perustulon kaltaisia vaikutelmia voi pyrkiä luomaan myös negatiivisen tuloveron mallilla. Negatiivisessa tuloverossa luodaan verottoman tulon rajapyykki esimerkiksi 1000 euroon ja kaikkien tämän tulotason alle jäävien kansalaisten tuloihin lisätään kyseinen väliosa ikäänkuin käänteisenä verona. Autuaaksitekevä perustulo Perustulokysymyksessä on kyse – poliittisten erovaisuuksien lisäksi – tulkinnasta ja näkemyksestä työstä ja toimeentulon lähteestä. Perustulon puolustajien mielestä työn luonne on usein niin radikaalisti uusiutunut, että myös sosiaaliturvajärjestelmä kaipaa perustavanlaatuista muutosta. Kannattajien mukaan perustulon suurimpia ansioita ovat ennen kaikkea sosiaaliturvajärjestelmän kannustinloukkujen poistaminen, universaali turva kaikille kansalaisille, työn merkityksen väheneminen sekä mahdollisuus harjoittaa


individualistisempia ratkaisuja oman työuransa tai elämänsä suhteen. Perustulo myös haastaa selkeästi täystyöllisyyden eetoksen. Idea täystyöllisyyden unelmasta, jossa jokainen elättää itsensä omalla työllään, on jäämässä perustulon kannattajien mukaan postmodernissa maailmassa pysyvästi historiaan. Jokaiselle myönnettävä tuki myös poistaisi sosiaalityön stigmatisoivaa vaikutusta, sillä tuen saisi ilman kerjäämistä sosiaalitoimistosta. Monet myös näkevät, että ansiosidonnaisen sosiaaliturvan ja perusturva välinen juopa onkin ollut kriittinen tekijä suomalaisen köyhyyden lisääntymisessä viime vuosikymmeninä, koska hyvä ansiosidonnainen turva on syönyt poliittista kannatusta perusturvan kehittämiseltä. Perustulon kannattajat peräänkuuluttavatkin perustulon

vastustajilta esitystä sosiaaliturvan mallista, jossa turvataan kunnollinen sosiaaliturva myös marginaaliryhmille – ilman kannustinloukkuja. Poliittinen perustulo Perustulon saama tuki on tullut vuosikymmenten saatossa sekä laitaoikealta että laitavasemmalta. Lähtökohtaisesti oikeistopuolueiden päänavaukset, kuten Kokoomuksen kannanotot ja Liberaalipuolueen vuonna 2003 julkaisema malli, ovat lähteneet liikkeelle hyvin pienistä rahasummista, jotka myös poistaisivat useimmat harkinnanvaraiset etuudet. Polittisen kentän vasemmalla laidalla SKP ajaa 800 euron kansalaispalkkaa, ja Vasemmistoliittokin valmistelee omaa perustuloesitystään vuoden 2010 puoluekokousta varten.

KAJAHDUS 03/09

25


Keskustapuolue on puolestaan edeltäjänsä Maalaisliiton tavoin ollut aina kiinnostunut perusturvan tasosta. Maanviljelijät emäntineen eivät ole perinteisesti päässeet nauttimaan anisosidonnaisista etuuksista, joten perusturvan parantaminen on jo historiallisesti lähellä keskustalaisia.

tulomyönteisellä agendalla. Vihreät esittelivät oman, kustannusneutraalin ja verouudistuksia sisältävän perustulomallinsa, jossa jokain Suomessa asuva Suomen kansalainen olisi oikeutuettu 440 euron perustuloon. Vihreiden mallissa on keskeistä useiden harkinnanvaraisten etuuksien säilyminen.

Suomessa perustulo nousi poliittisella agendalla keskiöön kun Vihreät lähtivät vuoden 2007 eduskuntavaaleihin selkeästi perus-

Kritiikki iskee Kuten myös perustulon puolestapuhujia, myös sen kriitikoita löytyy

PASSIVOIVA PERUSTULO EI KANNUSTA IHMISIÄ TÖIHIN Otan perustulon ongelmista esille tässä yhteydessä kaksi teemaa. Perustulon vaikutukset olisivat yhteiskunnassa epäsymmetrisiä. On tärkeää huomata, että perustulo todella voi samaan aikaan sekä “passivoida” että “kannustaa”. Kuukausittainen raha-automaatti passivoisi helposti esimerkiksi syrjäytymiskierteessä olevia nuoria. Toisekseen “työn eetosta” ei pitäisi mielestäni käsitellä arvona tai asiana sinänsä, vaan välineenä hyvinvointiin ja palveluihin. Sanotaan se suoraan: hyvinvointiyhteiskunnan onkin voimakkaasti ohjattava ihmisiä töihin. Tämä lähtökohta ei ole menneisyyttä, vaan ikärakenteen muutoksen kautta nimenomaan tulevaisuutta. Asian voi halutessaan muotoilla jopa niin julmasti, että valinnanvapautta työn ja vapaa-ajan kesken ei pidä lisätä, vaan sitä pitäisi nykyisestään vähentää. Hyvinvointiyhteiskunta ei mene umpeen ilman huomattavan korkeaa työllisyysastetta, ja perustulo ohjaisi tässä mielessä kehitystä väärään suuntaan. Väite siitä, että perustulo nimenomaan lisäisi työntekoa kannustavuuden parantumisen kautta, ei toimi. Vastikkeettomana perustulo passivoisi erityisesti hankalimmassa asemassa olevia työllistettäviä. Toisaalta kannustavuutta on edelleen mahdollista lisätä merkittävästi syyperusteisen järjestelmän sisällä, esimerkiksi pienten ansiotulojen verotusta edelleen laskemalla. Olisi myös hyvä kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten ansiosidonnainen sosiaaliturva kannustaa työntekoon: tekemällä työtä kertyy aina hieman parempaa turvaa, eikä tämä ole keneltäkään pois. VILLE KOPRA Kirjoittaja työskentelee SAK:ssa ekonomistina. Kommentissa esitetyt mielipiteet ovat kuitenkin henkilökohtaisia.

26

KAJAHDUS 03/09


poliittisen kentän molemmilta laidoilta. Vihreiden perustulomallia on kritisoitu ylimääräisen byrokratian säilyttämisestä sosiaaliturvajärjestelmässä, vaikka perustuloa puolustettiin nimenomaan sosiaaliturvaa yksinkertaistavana ratkaisuna. Kriitikot väittävät perustulon johtavan myös tarpeettomaan rahan kierrättämiseen, kun useimmat ihmiset eivät tukea tarvitsisi. Perustulon vastustajat uskovat myös syrjäytymisen pahenevan, jos kohdennettua sosiaaliturvaa pyritään korvaamaan universaalilla ja vastikkeettomalla etuudella. Näin yhteiskunta ikäänkuin pesisisi kätensä sosiaalisista ongelmista. Myös sosiaaliturvaan vaadittavien verojen maksumoraalin uskotaan vähenevän, jos tuki kohdentuu kaikille vailla perusteita.

Vahvin vastustus perustulolle löytyy nykyisin etenkin sosialidemokraateista ja ammattiyhdistysliikeestä, jossa ansiosidonnaisen sosiaaliturvan sekä vahvan kolmikannan merkitys on ollut olennainen. Perustulon vastustamisen argumentteina käytetään järjestelmän oletettua raskasta hintalappua, yleissitovuuden kaatumista sekä ay-liikkeen aseman heikkenemistä. Muun muassa Kalevi Sorsa – Säätiö sekä Pentti Arajärvi ovat voimakkaasti kritisoineet perustuloa. Perustulo nähdään uusoikeistolaisena mallina, jossa työ alistetaan kilpailulle, sosiaaliturvaa jaetaan vastikeetta ja työ irroitetaan sosiaaliturvan tasosta. Kriitikot uskovat myös työmoraalin kärsivän, mikäli jokainen 18-

KAJAHDUS 03/09

27


vuotias alkaa saada perustuloa täysi-ikäistyttyään. Tämän pelätään helpottavan syrjäytymistä ja työelämään hakeutumisen välttämistä. Näin perustulo johtaisi sopimusyhteiskunnan rappioon sekä tilanteeseen, jossa yritys voisi kilpailuttaa helpommin työläisiä valtion tukiessa palkkaamista perustulolla. Suomalainen ammattiyhdistysliike on ollut myös huolissaan perustulon mahdollisista vaikutuksista, kuten paikallisen sopimisen lisääntymisestä, pätkätöiden yleisestä hyväksynnästä ja kolmikannan tulevaisuudesta. Tässä kysymyksessä perustulomallit ja niiden esittämät ratkaisuvaihtoehdot tosin vaihtelevat keskenään. Kannattajia ja vastustajia erottaa usein myös suhtautuminen sosiaa-

28

KAJAHDUS 03/09

liturvan luonteeseen. Perustulon myötä täydentävä perustulo mahdollistaisi osatyön ja perusturvan yhdistäminen, kun taasen kriitikot näkevät sosiaaliturvan ja työn toistensa vaihtoehtoina. Perinteinen täystyöllisyyden ajatusmalli lähteekin liikkeelle siitä, että pääasiassa työkykyisten ihmisten tulisi elättää itsensä työllä, eikä perustuloa tarvita, jos yhteiskunnan syyperustainen järjestelmä on kunnossa. Huono ennuste Loppujen lopuksi perustulokysymys taitaa olla poliittisuudessan vahvasti ideologinen. Nyt en tarkoita vain ja ainoastaan poliittisia ideologioita päivänpolitiikan tasolla, vaan ideologioita, jotka suuntaavat yleistä sosiaalipoliittista ja


yhteiskunnallista kehitystä. Esimerkiksi työ hyvinvoinnin lähteenä tuntuu seisovan hallitusohjelmissa vuodesta toiseen riippumatta siitä, kuka ohjelmaa raapustaa. Suuri osa perustulon ihanuudesta ja kamaluudesta kiteytyykin työn aseman kysymyksen lisäksi kysymykseen perustulon universalismista. Perustulon haasteet ovat pitkälti universalismin kohtaamia haasteita, ja sen kohtaama kritiikki universalismin kritiikkiä. Kehityssuunta universaalin sosiaalipolitiikan suhteen näyttää kuitenkin olevan selvä. 1990-luvun jälkeen suomalainen sosiaaliturva eriytyi ansisidonnaiseen ja tarveharkintaiseen sosiaaliturvaan ja universalis-

mi sai vetäytyä taka-alalle. On myös hyvä muistaa, että Euroopan yhdentymisen syventyessä suomalainen universalismi, kuten myös kyky itsenäiseen sosiaalipolitiikkaan, ovat kovilla. Eurooppalaisten sosiaaliturvajärjestelmien yhdistäminen perustuu pitkälti työperäisyyteen, eikä pohjoismainen universalismi tunnu sopivan Euroopan unionin pirtaan. Näillä hyvinvointivaltion raunioilla on kansalaisen ansaittava työllä sosiaaliturvansa. TUOMAS TUURE MUOKANNUT AKI TETRI Alkuperäinen teksti ja täyspitkä kommentti netissä: blogs.helsinki.fi/kajahdus-lehti/

KAJAHDUS 03/09

29


Vastikkeellinen perustulo korvaamaan vähimmäisetuuksia?

Perustulo on sikäli omituinen reformi, että sitä ajavat todellakin hyvin monen eri ajatussuunnan edustajat – ja silti se on vankasti vähemmistössä. Erityisesti oikeistolaiset perustuloversiot, jotka ovat lähellä negatiivista tuloveroa, ja joissa kaavaillaan kaikkien kohdennettujen erityistukien samanaikaista poistamista, ovat käytännön sosiaalipolitiikan kannalta puhdasta utopiaa.

30

KAJAHDUS 03/09

Sellaisiin ei takuulla pohjoismaisen hyvinvointivaltion puitteissa mennä. Ainoat järkevät perustulomallit ovat niitä, joissa perustuloa saa määrätyillä kriteereillä, jopa mahdollisesti jonkinlaisella vastikkeellisuudella (osallistuminen kansalaistoimintaan), perustuloa pitää hakea (niin kuin kaikkia muitakin etuuksia), ja joissa perustulo ei korvaa monia tärkeitä etuuksia.


Perustulon pitää tietenkin olla myös verollista, joten parempituloiset eivät välttämättä ottaisi sitä edes vastaan. Tällöin perustulo antaisi käytännössä lähinnä enemmän valinnanvaraa niille ihmisille, jotka eivät halua, tai voi sitoutua kokopäivätoimiseen palkkatyömalliin. Perustulo on myös hyvä välivaihe pienituloisille pätkätyöläisille: he voivat siis olla paremmin turvassa perustulon avulla. Ansiosidonnaisia etuuksia perustulo ei korvaa, mutta sen sijaan nykyiset perusturvan muodot korvautuisivat perustulolla, mikä olisi valtava helpotus. Ei tarvitse hakea toimeentulotukea, ei työmarkkinatukea, ei peruseläkettä, vaan kaikki olisi samansuuruista perustuloa, jonka saaminen ei edellyttäisi mitään ansioita koskevia selvityksiä ja pienimpienkin tulolähteiden kertomista. Sen verran olen lautakuntien jäsenenä joutunut perehtymään toimeentulotukiselvitykseen, että tiedän kuinka nöyryyttävää ja alentavaa se on ja kuinka vähäisistä virheistä voi menettää koko kuukauden toimeentulotuen. Sosiaalidemokraattinen moraalihaitta-argumentti on juuri sellainen, jonka suhteen on mahdoton sanoa mitään etukäteen. Joko näin käy – siis nuoriso laiskistuu eikä halua tehdä työtä - tai sitten ei käy. Väite pitää testata, sillä ei suinkaan voi torpata koko esitystä. Kielteiset perustelut - joissa perustulo kiis-

tetään sen takia, että se on lähtökohtaisesti ideologisesti mahdoton - ovat pelkkiä näkemyksiä, mutta argumentit, joissa esitetään empiirinen väite, eivät ole. Henkilön tai poliittisen suuntauksen, joka esittää tällaisia väitteitä, pitäisi olla valmis muuttamaan näkemystään, jos väitteet osoitetaan vääriksi. Suomen oloissa perustulo, joka vastaisi nykyistä toimeentulotukea, työmarkkinatukea ja kansaneläkettä, mutta ei tietenkään kata esimerkiksi asumistukea tai lapsilisiä (tai muita perhe-etuuksia), merkitsisi selvää yksinkertaistusta eikä olisi kovinkaan antelias. Se tuskin merkitsisi valtavaa menojen lisäystä nykyiseen verrattuna. Perustulolla voisi olla kiintoisia perhepoliittisia seuraamuksia, koska se olisi riippumaton perheenjäsenten välisistä suhteista. Yksi tapa rajata perustulon soveltamisalaa on aloittaa sen maksaminen ensin vain varttuneemmalle väelle. Tällöin se koskisi lähinnä pitkäaikaistyöttömiä ja kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle joutuneita (ja olisi siis lähinnä eräänlainen osaeläke). Mikäli järjestelmä näyttäisi toimivan, sitä voisi laajentaa vähitellen nuorempiin ikäluokkiin, mutta itse en maksaisi perustuloa heti koulunsa lopettaneille nuorille miehille, vaan säilyttäisin opintotuen nykyisellään. J.P. ROOS

KAJAHDUS 03/09

 31


32

KAJAHDUS 03/09


Kajahdus III/09