Kajaanin matkailuoppaat historiikki by Kajaanin Matkailuoppaat Ry

Kerrontaa lĂ¤heltĂ¤ ja kaukaa tuleville 1976 - 2016

Kajaanin kaupungin painatuskeskus, elokuu 2016 ISBN 978-952-93-7486-1 ISBN 978-952-93-7487-8

Kajaanin Matkailuoppaat ry:n 40-vuotishistoria

KERRONTAA LÄHELTÄ JA KAUKAA TULEVILLE 1976 - 2016 Kajaanin Matkailuoppaat ry:n 40-vuotishistoria

Kajaanin Matkailuoppaat ry:n 40-vuotishistoria Julkaisija: Toimitus: Taitto: Painopaikka: Kannen kuva: Kuvat:

Kajaanin Matkailuoppaat ry Kajaanin matkailuoppaiden historiatoimikunta Raija Elsinen Kajaanin kaupungin painatuskeskus, elokuu 2016 Raija Elsinen Kajaanin matkailuoppaiden, Kainuun Sanomien ja Koti-Kajaanin kuvaarkistot sekä yksityiset valokuvaajat: Jussi Mielikäinen, Antti Mäkinen, Kalevi Sorsa, Jorma Huusko, Pekka Agarth ja Reima Pääkkönen.

ISBN ISBN

978-952-93-7486-1 (nid.) 978-952-93-7487-8 (PDF)

Sisällysluettelo LUKIJALLE ............................................................................................ 5 KAJAANIN KAUPUNGIN TERVEHDYS ................................................. 6 KAJAANISSA 40 VUOTTA MATKAILUOPASTOIMINTAA ..................... 8 PUHEENJOHTAJAT MUISTELEVAT ................................................... 15 Perustimme opaskerhon ................................................................... 15 Alusta alkaen mukana ...................................................................... 19 In memoriam Erkki Keränen ............................................................. 23 Metsästä leipä -valtakunnalliset opaskoulutuspäivät 1987............. 24 Valmiiseen pöytään .......................................................................... 26 Kaksi ja kuusi on kahdeksan ............................................................. 28 Kreivin aikaa -valtakunnalliset opaskoulutuspäivät 1997 ............... 33 Uudelle vuosituhannelle .................................................................... 37 Muutosten aika ................................................................................. 43 Vuoden opas 2015 -yhdistys ............................................................. 47 Kainuun alueopaskoulutus Kajaanin kaupungin kansalaisopistossa 1987 - 1989 ................................................................................... 52 Opaskouluttajakurssi Kuusamossa 1991 ....................................... 53 Matkailuoppaan peruskursseja ...................................................... 54 OPPAIDEN MONIPUOLISTA TOIMINTAA ........................................... 58 Tuokiokuvia Kajaanin historiasta -hanke ........................................... 59 Aikamatkalle Kajaanin rantapuistoon! ............................................... 62 Hautausmaat kertovat omaa hiljaista tarinaansa ............................... 65 Muistoista tulevaisuuteen -ekomuseohankkeessa 2012 - 2014 ...................................................................................... 67 Kajaanin oppaita valtakunnallisilla opaskoulutuspäivillä ................ 69 Kajaanin oppaita Pohjois-Suomen alueen aluekokouksissa .......... 74

OPPAIDEN KERTOMAA ..................................................................... 78 Kirkkoon keskellä yötä ...................................................................... 78 Opasmuistoja viime vuosisadalta...................................................... 81 Opastuksia saksaksi ja englanniksi .................................................. 84 Aikamatkalla rooliopas Serafina Heikkisen kanssa ........................... 85 Olisi bussillinen ulkomaalaisia tulossa Kajaaniin... ............................ 87 Opastaminen on kulttuuriperinnön jakamista .................................... 89 Söikö Messenius hiiriä ja muita kysymyksiä matkailuoppaalle .............................................................................. 92 Miten minusta tuli matkailuopas? ...................................................... 95 Mikään ei voi mennä vikaan ............................................................. 97 Kirjaston maakuntakokoelma oppaan palveluksessa ...................... 101 Tuokiokuvia kirkkopäivästä Paltaniemellä....................................... 103 Kerta se on ensimmäinenkin - there´s a first time for everything ....................................................................................... 105 Tapaamisia naapuriyhdistysten kanssa....................................... 107 Yhdistys täyttää vuosia ............................................................... 109 Opastustilanteita vuosien varrelta ............................................... 111 Kansainvälisen matkailuoppaan päivän viettoa ........................... 114 Oppaiden kokouksia ja tapaamisia .............................................. 116 Liitteitä ............................................................................................ 125 Kiertoajelukartta 1978 ................................................................. 126 Mainoskirjeitä ja esitteitä ............................................................. 127 Kajaanin matkailuoppaiden kiertoajelut 1976 - 2015 ................... 132 Suomen Opasliiton vaatimusten mukaan auktorisoidut oppaat, opaskurssin pitopaikat ja kurssin johtajat .................................... 133 Yhdistyksen toimihenkilöt ............................................................ 134 Yhdistyksen johtokunnan jäsenet 1976 - 2016 ............................ 135 Jäsenet vuonna 2016 .................................................................. 138

LUKIJALLE Kajaanin Matkailuoppaat ry perustettiin neljäkymmentä vuotta sitten Eino Leinon syntymäpäivänä 6.7.1976 – tuolloin nimellä Kajaanin Opaskerho. Nimi muutettiin 1990-luvun alussa Kajaanin Matkailuoppaat ry:ksi. Tämä julkaisu esittelee yhdistyksen historiaa sanoin ja kuvin 1970-luvulta nykypäivään oppaiden itsensä kertomana. Vuoden 2015 alussa perustettiin työryhmä suunnittelemaan 40-vuotisjuhlajulkaisua. Työryhmään kuuluivat yhdistyksen perustaja- ja kunniajäsen Aila Latipää, kannattajajäsenet Anneli Piirainen, Pirjo Sirviö ja Leenakaisa Sonny sekä yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Ritva Kemppainen ja sihteeri Raija Elsinen, joka on koonnut ja taittanut tämän historiajulkaisun. Juhlajulkaisu sisältää tiivistelmän neljänkymmenen vuoden opastoiminnasta. Yhdistyksen puheenjohtajat ovat muistelleet omaa puheenjohtajaaikaansa ja kertovat mieleenpainuvimmista tapahtumista vuosien varrelta. Loppuosassa on oppaiden mielenkiintoisia kirjoituksia ja kuvia niin koulutuksista, opastustilanteista kuin jäsenten tapaamisista. Kuten oppaat kertovat kierroksilla tarinoita, niin tämäkin juhlajulkaisu kertoo oppaiden monenlaisista ja rikkaista kokemuksista ja tapahtumista opastaipaleelta. Liitteinä olevat luettelot ja opastustilaston on koonnut Aila Latipää. Valokuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvat on koottu yhdistyksen valokuva-arkistosta, johon niitä on saatu mm. Mirjam Naakan ja Anneli Piiraisen albumeista sekä useiden oppaiden irtokuvista, samoin myös Kainuun Sanomien ja Koti-Kajaanin arkistoista sekä yksityisiltä valokuvaajilta. Tämä kirja on tarkoitettu paitsi oppaille itselleen muistoksi myös niille, joille yhdistyksen toiminta ei ennestään ole aivan yhtä tuttua. Esitän lämpimät kiitokset kaikille kirjoittajille ja julkaisun valmistelutyössä mukana olleille sekä valokuvien luovuttajille. Raija Elsinen

KAJAANIN KAUPUNGIN TERVEHDYS

Kajaanin Matkailuoppaat ry viettää tänä vuonna 40-vuotisjuhliaan. Kajaanin kaupungin edustajana minulla on ollut ilo tehdä yhteistyötä yhdistyksen kanssa lähes koko tämän toimintakauden ajan. Yhteistyömme alkoi heti yhdistyksen perustamisen jälkeen, jolloin jouduin työssäni suunnittelemaan ja järjestämään kaupunkiin tuleville vieraille tai delegaatioille vierailuohjelmia, joihin miltei poikkeuksetta sisältyi oppaan johdolla tehty kaupunkikiertoajelu. Myös ystävyyskaupunkivieraillemme halusimme järjestää tutustumisen kaupunkiin, jolloin tarvittiin usein venäjän, saksan tai ruotsin kielen taitoisia oppaita näitä esittelykierroksia vetämään. Siirryttyäni kaupungin matkailu- ja markkinointitehtävien pariin yhteistyö oppaiden kanssa entisestään tiivistyi. Uudessa työssäni tarvitsin perusteellisempia tietoja kaupungin historiasta, nykypäivästä ja nähtävyyksistä, ja niin päätinkin osallistua matkailuoppaan peruskurssille saadakseni lisätietoa näistä asioista. Tätä tietoa olen tarvinnut työssäni monissa yhteyksissä ja vieraitteni kanssa liikkuessa. Vuosien saatossa olemme järjestäneet yhteistyössä kesäisiä kiertoajeluja, tervansoutunäytöksiä, kävelykierroksia, olleet yhdessä messuilla ja erilaisissa tapahtumissa. Oppaat ovat tarvittaessa esitelleet kaupunkia myös omissa tilaisuuksissaan. 29.6. vietettävä Pietarin-päivä ja sen juhliminen on saanut alkunsa yhteistyöstä, ja tapahtumasta on muodostunut jo perinne. Päivän ohjelmaan osallistuvat oppaiden roolihenkilöt ja itse kreivi Pietari Brahe vaimoineen ovat tuoneet oman lisämausteensa tähän Kauppatorin tapahtumaan. Matkailuoppaat ovat osallistuneet kesäisten lasten linnan kierrosten, Linnanjuhlien ja myös valtakunnallisten kotiseutupäivien oheisohjelman järjestämiseen. Lisäksi oppaat ovat toimineet niin Runoviikon kuin Barokki Soi -tapahtumankin talkoolaisina. Kajaanin Matkailuoppaat ry palkittiin Vuoden opas 2015 -yhdistyksenä. Sain mieluisan tehtävän käydä kaupungin puolesta onnittelemassa yhdistystä tämän arvokkaan saavutuksen johdosta. Uusien ideoiden ja ohjelmien kehittämistyö sekä yhteiset suunnittelupalaverit ovat olleet tärkeitä meille molemmille osapuolille. Yhteistyö Kajaanin Matkailuoppaat ry:n ja kaupungin edustajien kesken on ollut mer6

kityksellistä ja toivon sen jatkuvan myös tulevaisuudessa. Nyt vietettävän juhlavuoden kunniaksi kaupunki tarjosi kesän kaikille avoimet kaupunkikiertoajelut ilmaiseksi. Kajaanin kaupungin ja myös omasta puolestani lämpimät onnittelut juhlavuottaan viettävälle Kajaanin Matkailuoppaat ry:lle. Aila Vähämaa Kajaanin kaupunki markkinointi- ja matkailusihteeri

KAJAANISSA 40 VUOTTA MATKAILUOPASTOIMINTAA

Matkailu on vanha elinkeino Kainuussa. Jo 1800-luvulla maakunnan erämaat ja kalavedet houkuttelivat kävijöitä kauempaakin, ja laajoja alueita yhdistävillä vesi- ja koskireiteillä tarvittiin taitavia oppaita, jotka ohjasivat matkamiehet turvallisesti kohteesta toiseen. Suomen vanhin matkailualan järjestö on vuonna 1887 perustettu Suomen Matkailijayhdistys ry. Samana vuonna perustettiin myös Suomen Matkailijayhdistyksen Kajaanin paikallisosasto, jonka perustajajäseniä ja puuhamiehiä olivat Hannes Gebhard ja Herman Renfors. Heidän aloitteestaan järjestettiin muun muassa säännöllistä diligenssi- eli hevosvaunuliikennettä Kajaanin ja Iisalmen välille tuomaan matkailijoita, ”lohilordeja”, Kajaaniin. Suomen Matkailijayhdistys julkaisi vuonna 1925 kajaanilaisen rouva Hanna Wuoriston laatiman suomen- ja saksankielisen, tiettävästi Kajaanin ensimmäisen, matkailuesitteen Kajaani ja sen ympäristöt. Sitten kulkuneuvot kehittyivät, rakennettiin maanteitä ja rautateitä, haluttiin liikkua nopeasti, saada tietoja ja elämyksiä. Niitä tarjosivat asiansa osaavat paikalliset. Yhdistystoiminta Pari vuotta Suomen opasliiton perustamisen jälkeen alettiin Kajaanissa kouluttaa oppaita, koska kaupunkia haluttiin esitellä kotija ulkomaisille vieraille mahdollisimman hyvin. Keväällä 1976 Kajaanin kauppaoppilaitoksella järjestettiin ensimmäinen kurssi, joka jatkui syksyllä. Kesällä Eino Leinon syntymäpäivänä 6. heinäkuuta 1976 pidettiin 8

Seurahuoneella Kajaanin Opaskerho -nimisen yhdistyksen perustava kokous. Seuraavana vuonna opasmerkkinsä saivat ensimmäiset Suomen opasliiton vaatimusten mukaan koulutetut auktorisoidut matkailuoppaat, yhteensä kahdeksan. Kiinnostus opastoimintaa kohtaan ja koulutettujen oppaiden tarve näkyi selvästi. Teoriatietoja ja käytännön taitoja sekä kohteisiin perehdyttäviä, yleensä kaksi lukukautta kestäviä matkailuoppaan peruskursseja on tähän mennessä järjestetty yhdeksän, ja niiltä on valmistunut auktorisoituja oppaita yhteensä 99. Järjestäjänä kahta kertaa lukuun ottamatta on ollut kaupungin kansalaisopisto, vuodesta 1987 alkaen nimeltään Kaukametsän opisto, yhdessä paikallisen opasyhdistyksen kanssa Suomen opasliiton valvonnassa. Kiinnostus ja halu päästä opastamaan asiakkaita houkuttelee kouluttautumaan, mutta hyvin tärkeä merkitys on toimimisella opasyhdistyksessä. Tätä kautta hahmotetaan asian ydin, suuremmat linjat, ollaan yhteydessä muihin yhdistyksiin ja saadaan opasliiton tuki. Luottamustehtävässä toimiminen on arvokas kokemus, ja kysyttäessä, mitä toiminta on antanut, useimmat vastasivat saaneensa sellaisia tietoja ja taitoja, joita ei muuten olisi tullut kohdalle. Kotimaan ja kotiseudun tuntemus on lisääntynyt, matkailijoille on voinut tarjota uusia kokemuksia, opaskollegoista on tullut ystäviä. Kajaanin opasyhdistyksen perustajajäsenistä ovat edelleen toiminnassa mukana Pekka Lackman, kunniajäsen vuodesta 2011 alkaen, sekä Aila Latipää, kunniajäsen vuodesta 2014 alkaen. Pekka Lackman oli puheenjohtajana ensimmäiset neljä vuotta, samoin hän on toiminut liiton tilintarkastajana ja näyttötutkintotoimikunnan jäsenenä. Aila Latipää oli vastaperustetun yhdistyksen sihteerinä ensin neljä ja puoli vuotta, kaksi vuotta puheenjohtajana ja myöhemmin taas sihteerinä kaksi vuotta. Pekka Lackman on ollut 17 vuotta ja Aila Latipää 27 vuotta johtokunnan jäsenenä. Pitkäaikainen puheenjohtaja ja opastoiminnan kantava voima oli Erkki Keränen (pj. 1983 - 1988, 1991 - 1992), jonka poismeno oli suuri menetys yhdistykselle. Muita puheenjohtajia ovat olleet Leenakaisa Sonny (1989 - 1990, 1995 - 2000), Anneli Piirainen (1993 - 1994), Pirjo Sirviö (2001 - 2006), Riitta Auer (2007 - 2012) ja Ritva Kemppainen (2013 -).

Aina opittavaa Matkailuoppaana toimiminen on useimmille harrastus, johon täytyy suhtautua kuin ammattiin. Tietoja ja taitoja on pidettävä ajan tasalla, mikä vaatii innostusta ja halukkuutta jatko- ja täydennyskoulutukseen. Kerhotoiminta ei terminä vastaa sisällön vaatimuksia, joten yhdistyksen nimi muutettiin vuonna 1990 Kajaanin Matkailuoppaat ry:ksi. Kajaanin oppaat ovat aina olleet innokkaita kouluttautumaan ja etsimään uusia tapoja palvella asiakkaita. Vuosien mittaan on järjestetty Kainuun historiaan, kulttuuriin ja luontoon liittyviä luentoja, joista useat ovat olleet avoimia kaikille halukkaille. Esimerkiksi Oulujärvi-aiheinen luentosarja herätti suurta kiinnostusta, ja syksyllä 2010 pidetyt oppaiden suunnittelemat ja toteuttamat tarinaillat kiinnostivat sekä suurta yleisöä että mediaa. Viitenä kokoontumiskertana saatiin kainuulaisilta talteen hyvää muistitietoa torielämästä, liikenteestä, koulunkäynnistä, terveydenhoidosta ja yleisestä saunasta. Näin kerättyjä tietoja on hyödynnetty rooliopastusten henkilöhahmojen luomisessa. Pari kertaa on koulutettu matkanjohtajia ja kerran järjestetty alueopaskurssi, jonka suoritti 28 kainuulaista auktorisoitua opasta Kajaanista, Kuhmosta, Paltamosta, Sotkamosta ja Suomussalmelta. Suomen opasliiton hyväksymän 120 tunnin kurssin suorittaminen antoi erikoisvalmiudet matkanjohtajana ja matkailuoppaana toimimiseen Kainuussa, Kainuun kiertomatkojen reitin ja ohjelman suunnitteluun ja kokous- ja kulttuurimatkailun sekä Kainuun erityispiirteitä painottavan luonnossa liikkumisen yhdistämiseen. Kajaanilaiset ovat vuorollaan järjestäneet Pohjois-Suomen opasyhdistysten jäsenille aluekoulutuspäiviä Kajaanissa. Valtakunnalliset opaskoulutuspäivät on Kajaanissa järjestetty kaksi kertaa. Vuoden 1987 huhtikuussa Kaukametsän salin tilat eivät olleet vielä käytössä, joten Metsästä leipä -teema oli esillä hotelli Kajanuksen tiloissa. Kymmenen vuotta myöhemmin, lokakuisen viikonvaihteen 1997, valtakunnan oppaat olivat taas koolla Kajaanissa. Silloin vietettiin Kreivin aikaa Kainuun pääkaupungissa. Moni on muistellut onnistuneita yli kolmen tunnin Pietari Brahen pitoja, jolloin tarjoiltiin 1600-luvun menu. Tuokiokuvia Kajaanin historiasta Kajaanin matkailuoppaiden Tuokiokuvia Kajaanin historiasta -hankkeen tavoitteena oli tehdä pienimuotoisia esityksiä kävelykierrosten ja kiertoajelujen elävöittämiseksi. Tätä varten suunniteltiin kaupungin historiaan 10

eri aikoina liittyvien henkilöiden rooleja oppaille. Hanke toteutettiin Suomen Kulttuurirahaston Kainuun rahaston apurahan turvin. Käsikirjoittajina olivat roolien esittäjät itse tai muut Kajaanin matkailuoppaiden jäsenet. Rooleja harjoiteltiin touko-kesäkuussa 2011 Kaukametsän opistossa Kajaanin kaupunginteatterin johtajan Miko Jaakkolan ohjauksessa. Puvustuksen suunnittelivat Kainuun ammattiopiston stylistiopiskelijat opettajanaan lehtori Eeva Ipatti, joka myös valmisti puvut. Rooleja on nyt kahdeksan. Tosin kreivi Pietari Brahe, joka perusti Kajaanin kaupungin vuonna 1651, on ehtinyt tulla hahmossaan tutuksi jo vuoden 1997 opaskoulutuspäivistä saakka, kun hän on komeana töyhtöhatussaan miekka vyöllä näyttäytynyt kaupunkilaisille milloin toritapahtumissa milloin juhlatilaisuuksissa. Historiallinen roolihenkilö on saanut rinnalleen puolisonsa Kristiina-rouvan, joka Kainuun oloja tuntematta ihastelee kunnioitetun kaupunginisän saavutuksia valtakunnan syrjäkolkan hyväksi. Uusia roolihenkilöitä ovat Maria Lönnrot, piirilääkäri Elias Lönnrotin vaimo, joka muistelee elämäänsä Kajaanissa sekä opettajatar, neiti Agnes Castrén, joka seurustelee tehtailija Herman Renforsin kanssa. Arvokasta sisältöä kantoi sinetöidyssä laukussaan Posti-Stiina, joka milloin jalkaisin milloin hevoskyydillä kuljetti postia Kajaanista Paltaniemelle 25 vuoden ajan. Virka-asuun kuului tikari ja revolveri. Kansannaisia esittävät torimyyjät Serafina Heikkinen, Vanni Karjalainen ja Caisa Moilanen. Vanhanajan kauppatavarat ja tavat ovat kiinnostavien kertomusten kohteena. Roolihenkilöt ovat esiintyneet ensimmäisen viiden vuoden aikana reilut kaksisataa kertaa. Uusia roolihenkilöitä on suunnitteilla. Historia ja nykypäivä kietoutuvat luontevasti yhteen yleensäkin opastusten kokonaisuudessa. Kaikille avoimia kesäkierroksia on järjestetty ja markkinoitu yhdessä Kajaanin kaupungin kanssa vuodesta 1977 alkaen. Matkailuoppaiden markkinointityöryhmä on vuodesta 2007 lähtien laatinut ensin Pirjo Sirviön sitten Aila Latipään, vuonna 2015 Anne Pitkäjärven ja vuonna 2016 Päivi Dahlin johdolla esitteitä ja tiedotteita sekä suunnitellut teemallisia retkiä Kajaaniin ja Kainuuseen. Esimerkkejä retkistä: Kajaanin linna, Kultaisen 60-luvun Kajaani, Kalevalainen Kajaani, Retki Vuolijoelle, Keisarillinen matka Vuolijoelle, Herman Renforsin Kajaania, Kulttuuriretki Kajaaniin, Koululaisretki Kajaaniin, Eino Leinon lapsuusmaisemat ja uusimpina Sinisiä ajatuksia Sotkamossa ja Vanhan ajan Paltamoa -retket. Kaikille avoimista kaupunkikierroksista yleisöä kiinnostivat eniten kesällä 2015 Eino Leinon lapsuusmaisemat, Kultaisen 11

60-luvun Kajaani sekä Teknologiapuisto ja elinkeinoelämä. Vuonna 2016 Kajaanin matkailuoppaiden juhlavuoden kunniaksi kävely- ja bussikierrokset olivat ilmaisia. Bussikierrosten kävijämäärä kaksinkertaistui. Markkinointia on tehostettu, Ota opas – koet enemmän -yleisesite valmistui vuodeksi 2011. Yhdistykselle on luotu verkkosivut, jotka ovat Kajaanin kaupungin www-sivuilla. Yhdistys on myös Facebookissa, ja jäsenasioissa on siirrytty sähköiseen tiedottamiseen. Kumppaneita ja asiakkaita Kajaanin matkailuoppaiden tehtävänä on esitellä kotikaupunkiaan kotija ulkomaisille matkailijoille sekä oman paikkakunnan asukkaille. Aluetta on toki laajennettu kaupungin rajojen ulkopuolellekin, ja lisäkoulutuksen turvin voidaan toimia matkanjohtajana ulkomaita myöten. Oppaana toimiminen ei rajoitu bussikierroksiin, vaan yhä enemmän on kysyntää eräja luonto-oppailla. Kajaanissa oppaat tekevät myös kävelykierroksia ja kohdeopastuksia sekä selostavat kesäsunnuntaisin tervansoutunäytöksiä entistetyllä tervakanavalla. Oppaan työasun pitää olla tehtävään sopiva. Kajaanin kaupunki on ymmärtänyt puvun tärkeän merkityksen tehtävän hoitamisessa ja kustantanut oppaidensa kolme pukua vuodesta 1981 alkaen vuoteen 2001. Ensimmäiset puvut olivat naisilla valkoinen pusero ja kalevalaistyylinen liivihame, miehillä kalottilakki, pellavapaita ja suorat housut. Toinen opaspuku oli naisilla punainen jakkupuku, miehillä punainen puvuntakki ja mustat housut. Kolmas asu – se on edelleen osalla käytössä – on naisten vihreä jakku- tai housupuku ja miesten vihreä puku. Kainuun maakuntavärejä mukaillen naisten kaulaan solmittava huivi ja miesten solmio on keltaoranssi. Nämä puvut saatiin vuonna 2001 kaupungin 350-vuotisjuhlavuoden ja asuntomessujen opastuksiin. Naisten asut suunnitteli ja valmisti Irina Kesti. Kajaanin kaupunki on kustantanut kaikki kolme edellistä asua oppailleen. Vuonna 2010 monet oppaat tilasivat Opasliitosta sinisen pikeepaidan, jonka kauluksessa on tekstit Opas ja Guide. Opasliiton valtakunnalliseen käyttöön tilaaman Suomi-opas -pukukankaan ja puvun kanssa käytettävän huivin on suunnitellut Stefan Lindfors. Uudet opaspuvut, nyt omakustanteiset, ovat olleet vuodesta 2013 lähtien käytössä Kajaanissa.

Opasvälityksen hoitajana oli 1970-luvulla Kainuun Matkapalvelu, vuodesta 1987 alkaen Kajaanin kaupungin matkailutoimisto, Vuokatin Matkailukeskus sekä 1993 alkaen Kajaani Info. Nykyisin opasvälitystä hoitavat yhdistyksen sihteeri ja puheenjohtaja. Opastustilauksia tulee myös suoraan oppaille. Oppaiden kysyntä vaihtelee yhteiskunnan muutosten mukaan. Vielä 1990-luvulla opastettiin kaikki saapumiserät Kainuun prikaatin ja Rajavartioston alokkaita. Kahdeksankin bussillista yhtä aikaa ja toinen mokoma myöhemmin kiersi kaupunkia, ja opas esitteli varuskunta-alueen ulkopuoliset nähtävyydet ja iltaloman vieton mahdollisuudet.

Oppaat lähdössä Kainuun prikaatin opastuskierrokselle. Vasemmalta Pirkko Wihervaara, Veijo Muranen, Mirjam Naakka, Leenakaisa Karhunen-Sonny, Kirsi Kilpeläinen, Aila Latipää, Liisa Turunen ja Anneli Piirainen.

Opastusten ja opastettavien määrää on aina seurattu. Vuonna 1979 ryhmiä oli yli sata, vuonna 1988 jo 302, joista varusmiesryhmiä 32, ja asuntomessuvuonna 2001 taas 257 ryhmää. Vuonna 2002 tilanne huononi, kun kajaanilainen matkailuopas perusti yksityisen yrityksen kilpailemaan opastettavista. Vuonna 2003 opasyhdistyksen asiakkaina oli 129 ryhmää, vuonna 2005 enää 98. Tilanne parani 2010-luvulla ja opastusmäärissä päästiin yli sadan: opastuksia oli 128 vuonna 2015. Vuosikymmenittäin laskettaessa kaikista eniten opastuksia on ollut vuosina 1986 - 1995 yli 2500. Kaiken kaikkiaan vuosina 1976 - 2015 opastuksia oli ilmoitettu 6830. 13

Kajaanin opasyhdistyksessä oli alkuvuosina kahdeksan aktiiviopasta. Oppaiden määrä on vaihdellut vuosittain; eniten aktiivioppaita on ollut vuoden 2006 lopussa yhteensä 32. Tällä hetkellä aktiivioppaita on 23, joista ammattitutkinnon suorittaneita on 8. Vuoden 2015 kurssilta valmistui 5 opasta, jotka lisäsivät lukumäärää vuoden 2016 alusta. Neljänkymmenen vuoden aikana oppaita on koulutettu yhteensä 99. Opastuskielet ovat suomi, ruotsi, englanti, saksa, venäjä ja unkari. Vain opastamalla opastustaito säilyy ja paranee. Kaupunkia tehdään tutuksi pyydettäessä tai erilaisten teemapäivien yhteydessä lapsille, vanhuksille, koululaisille, opiskelijoille. Myös propastuksia on ollut usein. Tällaisia ovat esimerkiksi heinäkuussa Runoviikolla päivittäin tehdyt kävelykierrokset. Talkootyökin on oppaille tuttu toimintamuoto. Opastoimintaa on tehty tunnetuksi osallistumalla vuodesta 1988 Runoviikon ja kesästä 2012 lähtien barokkimusiikkifestivaalin käytännön töihin. Nykyisin kokousjärjestäjät haluavat näyttää osanottajille kaupunkia ja sijoittavat opastetun kiertoajelun muun ohjelman lomaan. Pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita ovat olleet yritykset, oppilaitokset ja seurakunnat. Viime vuosina maahanmuuttajia on perehdytetty uuden kotiseudun kieleen ja tapoihin kiertokäynneillä. Paitsi tilauksesta Kajaanin matkailuoppaat järjestävät kaikille kaupunkilaisille ja heidän vierailleen myös avoimia parin tunnin opastettuja bussikierroksia kerran viikossa kesäiltoina sekä noin 1,5 tunnin kävelykierroksia. Juhlavuoden 2016 kunniaksi kesäkierrokset olivat ilmaisia. Vuosittain 21. helmikuuta Kansainvälisenä matkailuoppaan päivänä toimintaa on esitelty yhdessä esimerkiksi teatterin, taidemuseon ja kirjaston kanssa. Oppaat tarjoavat myös ilmaisia kävelykierroksia niin Kansainvälisen matkailuoppaan päivänä kuin kaupungin syntymäpäivänäkin. Ei ole samantekevää, miten opas työhönsä suhtautuu. Ulkomaisen ryhmän Suomen-matkalla saattaa olla vain yksi kiertoajelu. Sen opas antaa kuvan paitsi itsestään myös maastaan. Esitteissä käytetty slogan ”Ota opas, koet enemmän” velvoittaa opasta pysymään puheissaan ajan tasalla ja tarjoamaan kuulijalle tietoa myös paikkakunnan tulevaisuudensuunnitelmista. Kainuulaisen oppaan pitää osata kertoa sekä eilisen tervanpoltosta että tämän päivän pelialasta. Leenakaisa Sonny Aila Latipää

PUHEENJOHTAJAT MUISTELEVAT

Perustimme opaskerhon Tulin Kainuuseen yrittäjäksi Kuhmon Ontojärven Lomakylään vuoden 1966 alkupuolella. Totesin heti, että pääasiassa ulkomaalaisille asiakkaille on hyvin tärkeää tutustua ympäristöön opastettuna, niinpä vein heitä Lentualle koskenlaskuun ja Pielisen kierrokselle Eeva Ryynäsen ateljeehen ja karhunkaatajan Väinö Heikkisen näyttelyyn. Vaelluksia tehtiin Hiidenportille, Siniselle polulle, Saunajärvelle jne. Niinpä tullessani vuonna 1967 opettajaksi Kajaanin Kauppaoppilaitokseen heräsi siellä ajatus mm. vuoden kestäneen 1968 - 69 ”Matkailukeskuksenhoitajan kurssin" yhteydessä opaskoulutuksen järjestämisestä. Tässä välissä kului aikaa muutama vuosi ja Kajaanin Kansalaisopistossa järjestettiin kurssi 1971 - 72. Onneksi kaupungin matkailulautakunta ja Suomen Matkaíluliiton Kajaanin osasto olivat asiasta samaa mieltä. Niinpä kauppaoppilaitoksen kurssiosasto järjesti keväällä 1976 Kaisa Reinin johtaman Kainuun ensimmäisen opaskurssin, joka jatkui syksyllä. Valmistuin itsekin seitsemän muun kanssa Opasliiton auktorisoimaksi matkailuoppaaksi 1977. Pidimme tärkeänä järjestäytyä. Perustava kokous pidettiin Kajaanin Seurahuoneella 6.7.1976 ja Kajaaniin perustettiin opasyhdistys Rovaniemen jälkeen toisena yhdistyksenä. Minut valittiin puheenjohtajaksi ja "taisteluparini" Aila Latipää suureksi helpotukseksi sihteeriksi. Olin yhdistyksen viisi ensimmäistä vuotta 1976 - 1980 puheenjohtajana ja Aila jatkoi siitä vuonna 1980. Meille oli tärkeätä pitää hyvät yhteydet naapuriyhdistyksiin ja Opasliittoon. Niinpä olin alkuvuosina neljä kertaa virallisena edustajana Opaskoulutuspäivillä eri puolilla Suomea. Jäsenemme15

kin ymmärsivät hyvin koulutuksen ja Suomen eri osien tuntemisen merkityksen. Joillain päivillä saattoi olla toistakymmentäkin kajaanilaista. Oma osallistuminen johti siihen, että minut valittiin useaksi vuodeksi opasliiton tilintarkastajaksi.

Pekka Lackman ja Aila Latipää Kuusamossa opaspäivillä 1991.

Valtakunnalliset opaskoulutuspäivät on järjestetty Kajaanissa kaksi kertaa. Idean ja teeman pitäisi sopia järjestäjäpaikkakunnalle mahdollisimman hyvin. Kajaani Oy oli 1987 voimissaan ja päiviemme teemana oli Metsästä leipä. 10 vuotta myöhemmin, lokakuussa 1997 vietettiin Kreivin aikaa Kainuun pääkaupungissa. Varmasti kaikille muistorikkaat olivat kolmen tunnin Pietari Brahen pidot, jolloin tarjoiltiin 1600-luvun menu. Tuolloin sain tulikasteeni rooliopastuksissa. Olin jo kevään 1997 päivien yhteydessä ollut hoviväkeni kanssa kutsumassa oppaita viettämään Kreivin aikaa Kajaanissa. Tämän jälkeen Pietari Brahe on kutsuttu mitä moninaisenpiin tapahtumiin: avantouinnin MM-kisoihin, barokkikonsertteihin, myymäläavajaisiin, Raahen Pekan päiville jne. Onpa viime aikoina vietetty Kajaanin torillakin kesäkuun 29. päivänä ohjelmallisia Pietarin-päiviä. Pietari Brahen urakkaa helpottaa tänä päivänä vaimo Kristiina.

Kreivi Pietari Brahe ja vaimonsa Kristiina.

Paikka, jossa pääsin vaikuttamaan opastoiminnan kehitykseen tuli minulle hieman erikoisesti. Valtakunnalliseen matkailun ohjelmapalvelujen näyttötutkintatoimikuntaan oli opetuspuolelta valittu pelkkiä naisia. Tasaarvovaltuutettu puuttui asiaan ja niin OAJ valitsi minut poisarvotun naisedustajan tilalle. Olin monta vuotta toimikunnassa, jonka työstä iso osa kosketti juuri opastuksen koulutusta. Opasliiton puheenjohtaja Seija Sorsavirtakin oli kollegana hyväksymässä näyttöjen järjestäjiä. Tutustuin mm. toimikunnassa puheenjohtajana olleeseen Pauli Verhelään, ja kun WSOY pyysi minua kirjoittamaan oppikirjan ohjelmapalveluista pyysin Paulia mukaan. Näin syntyi kirja: Verhelä - Lackman: Matkailun ohjelmapalvelut. Kirja sisältää mittavan osuuden mieliaiheitani matkanjohtaja- ja opastoimintaa. Sitä käytettiin sekä keskiasteen että ammattikorkeakoulujen koulutuksessa noin neljän vuoden ajan, mutta se on tällä hetkellä loppuunmyyty. Kajaanin matkailuoppailla on ollut mielenkiintoinen kesäduuni, olla vuosittaisten neljästä viiteen kertaan vaihtelevien Tervakanava-näytösten 17

selostajana. Olen ollut alusta alkaen mukana. Tehtävä on mielenkiintoinen. Ajoitus on tärkein. Pitää huomioida matkan vaiheet, esiintyjien esittelyt, kanavan toiminta, soittajien musiikkikappaleet, tervaveneiden ja niiden erojen esittely ja tietysti Oulun tervaporvareiden kehuminen. Opetustoimessani Kajaanin Kauppaoppilaitoksella ja AMK:lla pyrin tekemällä oppimiseen. Jos meinataan tehdä matka, pitää ensin hankkia rahat. Alkuaikoina tämä hoitui Kainuun Matkailumessujen avulla. Järjestimme kahdeksat messut ja matkustimme niin pitkälle kuin rahalla pääsi: Kööpenhaminaan, Saksaan, Tukholmaan, Buharaan, Samarkandiin, Tashkentiin tai Istanbuliin. Jokaisella oli oma osansa matkasta, jonka hän osin suunnitteli ja toteutti matkanjohtajana. Sama periaate oli myös kotimaisilla opintomatkoilla. Olen ylläpitänyt tuntumaa opastuksiin suunnittelemalla ja toteuttamalla matkoja sekä kotimaahan että ulkomaille. Näin olen päässyt tutustumaan itsekin mitä mielenkiintoisimpiin paikkoihin. Vuosina 1985 ja 1988 tein kaksi noin kolmen viikon maailmanympärysmatkaa. USA: ssa olen käynyt kahdeksasti, Venäjällä monia kymmeniä kertoja. Kajaanin Eläkeliiton matkasihteerinä suunnittelin matkailutiimimme kanssa lähes sata matkaa. Nyt työtä jatkaa kaksi opasyhdistyksemme ansioitunutta jäsentä: Raija Elsinen ja Anja Hongisto. Minulta on usein kysytty: Mitä ihmettä sinä teet tuollaisissa akkojen hommissa? Kysyin tätä kaveriltani ollessani ensimmäisen maailmanympärysmatkani aikana lähdössä Tahitin pääkaupungin Papeteen tanssityttöjä katsomaan. Pertti vastasi: ”Ei nämä oo mitään akkojen hommia”. Sitä mieltä olen minäkin. Pekka Lackman

Alusta alkaen mukana Kun Kajaanin Kansalaisopistossa, nykyisin Aalto kansalaisopisto, ilmoitettiin Matkaopaskurssista 1971, pyrin ja pääsin mukaan. Kurssi oli opasliiton vaatimusten mukainen, mutta Kajaanissa ei ollut vielä opasyhdistystä järjestämässä opastuskoetta. Jo kurssin aikana keväällä 1972 opastin koululaisryhmiä samoin kuin kurssikaverini Maria Bogdanoff. Tuolloiseen työhöni kaupungin matkailusihteeri-toimistoapulaisena kuului matkailijaryhmien opastaminen. Kainuun Matkailuyhdistys ry lähetti kaupungille kirjeen, jossa toivottiin opaskoulutuksen järjestämistä. Keväällä 1976 Kajaanin kauppaoppilaitoksella alkoi matkailuopaskurssi, jolta valmistuin auktorisoiduksi oppaaksi 1977. Opaskouluttaja I ja II -koulutukset suoritin 1980-luvulla samoin opastuskokeen vastaanottajakurssin, matkanjohtajakurssin ja alueopaskurssin. Toimin neljä ja puoli vuotta perustetun yhdistyksen sihteerinä ja sitten kaksi vuotta puheenjohtajana. Opaskerhon toiminta oli alusta alkaen vilkasta. Ensimmäisessä johtokunnassa oli mukana Aune Kähkönen, joka oli jo aiemmin toiminut Seinäjoen opasyhdistyksessä, häneltä saimme paljon hyviä toimintamalleja. Pohjois-Suomen kolmen opasyhdistyksen yhteistyö alkoi tiiviinä Turusta Ouluun 1976 muuttaneen matkailuopas Rita Mattlarin vetämänä. Järjestimme kansalaisopiston kanssa luentosarjoja oppaiden jatkokouluttamiseksi ja yhdessä Kainuun Matkapalvelun kanssa markkinoimme palvelujamme. Kaupungin sosiaalitoimiston kanssa toteutimme osallistujille maksuttomia lasten kierroksia monena vuonna. Syksyllä 1979 kuuteen Kauppatorilla odottaneeseen bussiin ilmaantui 420 lähtijää. Vanhainkotien asukkaille teimme myös bussikierroksia ja kerrankin tarjosimme Lehtikankaan seurakuntakodilla kierroksen jälkeen kahvit. 1978 kutsuimme ”kaupungin isät” heitä varten suunnitellulle opastetulle kierrokselle. Yhdistyksellä oli osasto Kauppaoppilaitoksen matkailumarkki19

noilla, ja tarjosimme ilmaisia kiertoajeluja. Yhdistyksen ensimmäinen oma esite oli Jouni Keräsen 1979 opaskurssityönä laatima Opintoretkelle Kajaaniin - Kainuun keskukseen. Pohjois-Suomen opasmatrikkelia julkaistiin yhdessä alueen muiden yhdistysten kanssa 1977 - 90, mistä lähtien alettiin julkaista Pohjoisen Opas -lehteä 26 vuotta sitten. Näillä markkinoitiin opastoimintaa, ja ne ovat olleet yhdistyksemme tärkein tulonlähde. Yhdistys on ollut 1980-luvun alusta lähtien mukana suunnittelemassa ja järjestämässä Kainuun kierroksia. Minä ja monet muut oppaat toimivat niillä matkanjohtajina samoin kuin muualle Suomeen, Ruotsiin tai Norjaan suuntautuvilla bussimatkoilla. Opaskerhon alkuaikoina luotiin vankka pohja toiminnalle, jossa jatkuva koulutus ja opastettujen kierrosten markkinointi olivat etusijalla. Kainuun Matkapalvelu, opastusten välittäjä, auttoi monella tavalla markkinoinnissa ja Kajaanin kaupungin kansalaisopisto, nykyisin Kaukametsän opisto, järjesti perus- ja jatkokoulutusta. Me kajaanilaiset osallistuimme valtakunnallisille koulutuspäiville ehkä vilkkaammin kuin monet muut yhdistykset. Varusmiesten opastuksista saatuja palkkioita ei maksettu oppaille, vaan niistä sai kukin matkustustukea opaspäivien ja aluekokousten kuluihin. Varsinkin ihan alkuaikoina, kun yhdistys oli hyvin pieni, nousi monesti esille opastusten jakautuminen oppaiden kesken, keskusteltiin tasapuolisuudesta. Yhdessä sovittiin, että kukaan ei voi olla etusijalla riippumatta siitä, onko vailla ansiotyötä. Vuonna -81 opastuksia oli 151 ja vuonna -82 oli 157. Opastukset olivat tuolloin kiertoajeluja, useimmiten kahden tunnin pituisia. Opastusten määrä on sittemmin monesta syystä pienentynyt. Vuonna 2015 oli yhteensä 128 opastusta, jossa määrässä ovat bussikierrosten lisäksi kävelykierrokset ja kohdeopastukset. Oppaiden ensimmäiset työasut valmistuivat kesäkuussa 1981 Puheenjohtajakauteni 1981 - 82 tärkein hanke oli ensimmäisten opaspukujen saaminen. Yhdistyksessä oli tuolloin 16 auktorisoitua opasta. Opaspuvulla halusimme erottautua ja kunnioittaa kalevalaista perinnettä. ”Opasasussa naisten puvun mallina on ollut 1100-hautalöytöjen pohjalta uusitun muinaispuvun hame ja pusero sovellettuna nykyajan käyttöön”, 20

pukujen suunnittelija Kerttu Lammassaari kertoi. Myös miesten puku pohjautui 1100-luvun hautalöydöistä tavattuun mekkoon. Miesten asuun kuului patalakki. Puku ei ollut kansallispuku eikä kansanpuku, vaan se oli valmistettu perinteellisiä aiheita käyttäen suunnittelijan mielikuvien mukaan. Puvut esiteltiin matkailulautakunnalle ja kaupunginhallitukselle keväällä 1981, ja monien vaiheiden jälkeen kaupunginhallitus myönsi määrärahan, joka kattoi kokonaan pukujen kustannukset.

”Virallinen pukuvalokuva” Jussi Mielikäinen keväällä 1982.

Opastaminen on liittynyt leipätyöhöni. Ajantasaisista paikkakunnan tiedoista oli paljon hyötyä myös Kaukametsän kongressikeskuksen markkinointipäällikön työssä, jossa pystyin ehdottamaan opastettuja kierroksia tilaisuuksien järjestäjille. Yhdistyksen sihteerinä toimin toiseen otteeseen 2009 - 2010, nyt minulla on markkinointitoimikunnassa menossa 10. vuosi ja johtokunnassa 28. Yhdistyksen ja Kajaanin matkailun hyväksi toimiminen on kannustanut pysymään vuosikymmeniä mukana joskus hyvin haasteellisessa, mutta hyvinä aikoina mukavassa, yhdistystyössä. Monista oppaista on tullut vuosien varrella hyviä ystäviä. 21

Muistoja Prikaatin alokkaiden opastuksiin tarvittiin 6 - 8 bussia ja opasta yhtä aikaa. Useamman kerran sattui niin, että jonkin bussin mikrofoni teki lakon kesken kierroksen. Ei auttanut muu kuin mennä keskelle bussia käytävälle seisomaan ja kertomaan niin kovalla äänellä kuin suinkin. Onneksi tutut kuljettajat osasivat reitin, jottei heille tarvinnut huutaa ajo-ohjeita. Ennen kännykkäaikaa odottelin Paltaniemen kuvakirkossa 10 kilometrin päässä keskustasta tärkeää ryhmää saapuvaksi liki tunnin. Ryhmä oli tulossa Kuhmosta ja halusi kamarimusiikkijuhlilta palatessaan ennen lentokoneen lähtöä tutustua kuvakirkkoon. Siinäpä oppaan oli vain hoettava itselleen olevansa ”oikea henkilö oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan”, ja ryhmä - Suomen maaherrat - tuli vihdoin ja vain tosi pikaisesti käväisi kirkossa, jottei myöhästyisi koneesta. Puheenjohtajapestin jälkeen huomasin, että Porvoon matkailuopistoon voi suorittaa oppaan ammattitutkinnon. Piti saada tarpeeksi kajaanilaisia oppaita ilmoittautumaan kokeeseen, jotta sen kirjallinenkin osuus pidettäisiin omalla paikkakunnalla. Millään ei meinannut löytyä tarpeeksi osallistujia, kunnes aina avulias Nina Piirainen sanoi, että minä saatan ilmoittautua mukaan sinne istumaan, en kyllä aio lukea ollenkaan. Näin tehtiin ja neljä meistä läpäisi ensi yrittämällä kokeen 1983. Aila Latipää

Aila Latipää opastamassa 60-luvun kierroksella Marimekon asussa. Kuva Antti Kärkkäinen Kainuun Sanomien arkisto.

In memoriam Erkki Keränen Kajaanin matkailuoppaiden pitkäaikainen jäsen Erkki Keränen kuoli lyhyehkön ankaran sairauden murtamana 4.10.1993. Hän oli syntynyt Kajaanissa 18.5.1927. Erkki Keränen toimi auktorisoituna oppaana vuodesta 1979 lähtien. Kajaanin Matkailuoppaat ry: n, aikaisemmalta nimeltään Kajaanin Opaskerhon, puheenjohtajana hän oli vuosina 1983 - 88 ja 1991 - 92. Hän oli suorittanut matkailuoppaan ammattitutkinnon, alueopas-, matkanjohtaja- ja opaskouluttajakurssit. Hän oli myös opastuskokeiden vastaanottajana useilla paikkakunnilla sekä matkanjohtajana kotimaassa ja ulkomailla. Erkkl Keränen teki päivätyönsä Valtion rautateiden palveluksessa, josta hän jäi 40 työvuoden jälkeen henkilöasiain hoitajan ja apulaisasemapäällikön tehtävistä eläkkeelle toukokuussa 1990. Työnsä ohessa Erkki Keränen tunnettiin monista harrastuksistaan. 0pastoiminnan lisäksi hän tunsi erityisen läheiseksi seurakuntatyön: kirkkokuoro, lähetystyö ja Herättäjä-yhdistys olivat hänelle rakkaita. Hän oli samoin Kainuun Lausujat ry:n ja Kainuun Matkailuyhdistys ry:n pitkäaikainen johtokunnan jäsen. Erkki Keränen opasti Kajaanissa voimiensa loppuun saakka. Hyvänä organisoijana hän oli aktiivisesti suunnittelemassa ja kehittämässä Kainuun matkailua ja hoiti vastuunsa tuntien hänelle uskotut tehtävät. Erkki Keräsen poismeno jätti tuntuvan aukon opastoimintaan. Leenakaisa Sonny

Metsästä leipä -valtakunnalliset opaskoulutuspäivät 1987

Juontajat Leenakaisa Karhunen-Sonny ja Veijo Muranen (ruotsi).

Kokousvieraita, eturivissä vasemmalta Kalle Juntunen, Pekka Virkkunen, Ritva Iivanainen ja Bo Grönholm.

Opasliiton puheenjohtaja Bo Grönholm kiittelee Kajaanin matkailuoppaita.

Nina Piirainen ottaa tervetuliaismaljan Aila Latipään tarjoilemana ja tilannetta seuraa Riitta Sihvonen.

Valmiiseen pöytään Perin Kajaanin matkailuoppaiden puheenjohtajuuden Erkki Keräseltä (yhdistyksen 17. ja 18. toimintavuosi). Erkin kaudella olin suorittanut viiden muun oppaan (Liisa Turunen, Veijo Muranen, Mirjam Naakka, Elvi Valli, Rauha Roiha) kera ammattioppaan tutkinnon vuonna 1991. Niin ikään olin samana vuonna päässyt osallistumaan opaskouluttajakursseihin I ja II. Erkin kaudella toteutettiin myös Nuasjärvellä Sininen ajatus -retket valmentavine koulutuksineen. Pääsin siis tavallaan "valmiiseen pöytään": aktiivisesti toimiva yhdistys, koulutetut ja innostuneet opasjäsenet, joita aloittaessani oli yhteensä 17. Erkki Keräsen vaikea ja tuskallinen sairaus ja hänen kuolemansa 4.10.93 oli yhdistykselle menetys ja meille hänen opastovereilleen järkytys ja suru. Vuoden 1993 syksyllä aloitettiin oppaiden peruskurssi, joka jatkui myös seuraavan kevätlukukauden. Tavoiteltiin erityisesti kielioppaita, joita katsottiin olevan liian vähän. Kaukametsän opiston kanssa viriteltyyn koulutukseen saatiin haastattelujen perusteella 12 osanottajaa. Lopputulos oli kuitenkin laihahko: keväällä todistuksen sai neljä kurssilaista. Heistä kaksi - Tuula Moilanen ja Marja-Liisa Ojavuo - antoivat opasnäytteen ja saivat merkin. Yleisesti voi todeta yhdistyksen toimineen vireästi: osallistuttiin usean jäsenen voimin sekä aluekoulutuspäiviin että valtakunnallisiin kokouksiin. Mainittakoon, että vuonna 1993 myös SOL:n järjestämille Tukholman- ja Viron-matkalle oli lähtijöitä. Kesäviikkojen tiistaikiertoajelut vetivät yleisöä vaihtelevasti. Tervakanavan sunnuntai-iltojen soutunäytökset taas olivat varsin suosittuja, ja niiden onnistumisessa oppaiden selostusosuus oli olennaisen tärkeä. Kesällä 1994 tervansoutunäytöksiä järjestettiinkin kymmenen kertaa.

Kajaanin Matkailuoppaat ry oli Kainuussa suurin opasyhdistys. Maakunnan pääkaupungissa sillä oli myös mahdollisuudet monipuoliseen toimintaan. Yhteistyötä muiden yhdistysten kanssa oli erityisesti Iisalmen suuntaan. Tapaamiset Iisalmen oppaiden kanssa olivat riemukkaita. Myös kuhmolaisten kanssa pidettiin yhteyttä pikkujoulun ja teatteritapaamisen myötä. Käväisivätpä oululaisetkin Kajaanissa teatterissa ja vierainamme. Opastoiminta on merkinnyt minulle hyvin paljon. Mitenkään en olisi tullut hankkineeksi sellaista tietomäärää kotiseudustani kuin sain opaskursseilla ja päntätessäni ennen opastusta. Lisäksi tulivat harrastuksen myötä ystävät ja kaverit. Avautuivat myös tutustumiskäynneillä ovet, joista yksityishenkilönä ei olisi päässyt, ei edes tullut pyrkineeksi. Hieno harrastus! Olen ylpeä, että olen saanut olla matkailuoppaana. Anneli Piirainen

Imatran opaskoulutuspäivillä 27. - 28.10.1990. Vasemmalta Anneli Piirainen, Leenakaisa Karhunen-Sonny, Erkki Keränen, Veijo Muranen ja Liisa Turunen.

Kaksi ja kuusi on kahdeksan Aloitin opasyhdistyksen puheenjohtajan tehtävissä vuonna 1989. Se pesti kesti kaksi vuotta. Olin suorittanut matkailuoppaan peruskurssin ja tutkinnon 1983 ja saanut seuraavana vuonna auktorisoituna merkkioppaana oikeuden opastaa suomeksi ja englanniksi. Matkailuoppaan ammattitutkinto oli vuorossa 1986. Ensimmäistä puheenjohtajakautta seurasi myöhemmin, 1995 - 2000, kuuden vuoden jakso, mikä sääntöjen mukaan on pisin aika minkä sama henkilö voi toimia tässä tehtävässä. Yhteensä vuosia kertyi kahdeksan. Edellinen puheenjohtaja ja yhdistyksen turvallinen isähahmo oli Erkki Keränen vuosina 1983 - 88. Hän toimi puheenjohtajana vielä uudelleen pari vuotta 1991 - 92, kunnes menehtyi vaikeaan sairauteen. Yhdistystoiminta oli vilkasta ja antoisaa molempina ajanjaksoina, ja opastuksia oli runsaasti verrattuna nykyvuosiin. Paitsi muualta tulevia ryhmiä säännöllisinä asiakkaina olivat paikalliset koululuokat ja eri oppilaitosten opiskelijat. Parhaiten silloisille oppaille ovat kuitenkin jääneet mieleen Kainuun prikaatin ja Rajavartioston varusmiesopastukset. Jokainen saapumiserä pääsi kiertoajelulle, jolla esiteltiin palvelusajan paikkakuntaa. Pakkasella tai helteellä aamuvarhaisesta alkaen kahdeksankin bussia kiersi samanaikaisesti kaupunkia. Niistä ajoista on jo kauan. Koulutusohjelmat muuttuivat, määrärahat pienenivät. Vuonna 1990 tehtiin yhdistykselle nimenmuutos. Kajaanin Opaskerhosta tuli toimintaa paremmin kuvaava Kajaanin Matkailuoppaat ry. Puheenjohtajakaudellani järjestettiin myös yksi uusi matkailuoppaan peruskurssi, jonka suorittaneet saivat opasmerkkinsä 1999, ja Kajaanissa pidettiin valtakunnalliset opaskoulutuspäivät lokakuussa 1997.

Kreivin aikaa Kajaanissa 25. - 26.10.1997 Suomen Opasliitto järjestää yhteistyössä jonkin paikallisen opasyhdistyksen kanssa kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä, valtakunnalliset opaskoulutuspäivät ja liittokokouksen. Se on tärkeä ja vaativa tapahtuma, jota valmistellaan kauan ja jonka onnistuminen on ilon aihe kaikille osapuolille. Kun oppaiden vieraina ovat toisten paikkakuntien oppaat, järjestävä yhdistys panee parastaan, että osallistujat saisivat mahdollisimman monipuolisen ja hyvän kuvan paikkakunnasta ja koko alueesta. Näin teki myös Kajaanin Matkailuoppaat ry. Lisäksi on tapana, että se yhdistys, joka järjestää koulutuspäivät, on toimitusvastuussa tapahtumaa ennen ilmestyvästä Opas-Guide-jäsenlehdestä. Perinteeksi on muodostunut sekin, että kutsu omille opaspäiville mennään esittämään niitä edeltäville päiville. Kutsun viejäksi kootaan isompi tai pienempi joukko oppaita, jotka esittävät samalla jotain hauskaa tai yllättävää ohjelmaa ikään kuin esimakuna tulevista koulutuspäivistä. Muuten, ennen nyt puheena olevia Kreivin ajan päiviä Kajaanissa oli järjestetty valtakunnalliset opaskoulutuspäivät kymmenen vuotta aikaisemmin, 1987, teemanaan Metsästä leipä. Helsinkiläiset olivat isännöineet edellisiä päiviä laivaristeilyllä, jolle osallistuimme. Totta puhuttiin, kun kerrottiin, että oltiin ruotsinlaivan yöklubissa esiintymässä! Esitys oli kalevalamitalla kuorona laulettu runomuotoinen kutsu, Keräsen Erkin käsikirjoituksen mukaan. Kaukametsän kongressi- ja kulttuurikeskukseen oli valmistunut kansalaisopiston lisäksi konsertti- ja kokoussali 1988, joten edelliset valtakunnalliset päivät oli järjestetty alueen ensimmäisessä rakennuksessa, hotellissa, silloiselta nimeltään Arctia Hotel Kajanus. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin voitiin levittäytyä koko alueelle, pääpaikkana Kaukametsän sali. Mutta ensin piti miettiä, miten esitettäisiin kutsu Kreivin juhliin. Huhtikuussa 1997 koulutuspäivät pidettiin Turussa. Sinne siis matkustetaan. Menihän siinä muutama ilta, kun askarreltiin kutsuja jaettavaksi Turkuun kokoontuville. Paksusta paperista leikattiin pitkiä ja kapeita suikaleita. Niitä siveltiin tervalla, reunoja poltettiin vanhan näköisiksi, käärittiin rullalle ja sidottiin keskeltä hamppunarulla. Sisäpuolelle oli tietysti kirjoitettu Kreivin esittämä kutsu, inbjudan.

Yöjuna kulki, makuuvaunuun majoituttiin moneen vierekkäiseen hyttiin. Tervakääröt oli pakattu Kreivi Brahen, Lackmanin Pekan, matkalaukkuun. Siinäpä olikin hänen hyttikumppanikseen sattuneella miehellä ihmettelemistä, mikä on tämä kainuulainen, jonka tavaroista leviää väkevä tervantuoksu käytävälle asti! Jo ennen varsinaista rooliopastoimintaa yhdistyksemme oppaat ovat tarpeen mukaan pukeutuneet historiallisiin asuihin ja esiintyneet rooleissa. Turun päivillä kutsun esittäneeseen kreivilliseen seurueeseen kuuluivat kreivitär Beata de la Gardie, Brahen ensimmäinen puoliso, linnanpäällikkö Zacharias Palmbaum, Kajaanin ensimmäinen pormestari ja kihlakunnan tuomari Johannes Curnovius puolisoineen, lisäksi kamaripalvelijoita, pikkupiika ja jopa hovinarri. Muistan ommelleeni yöllä hytissä vaaleansinistä pitsiä pienentämään teatteripuvun laajaa kaula-aukkoa, ettei koko komeus valahtaisi alas esityksen aikana. Kreivi kääri Turussa juhlavasti kutsun auki, luki sen, esitteli seurueensa ja sanoi lopuksi: ”Arvoisat Suomenmaan, Skandinavian, Vironmaan ja koko tunnetun maailman matkailuoppaat! Koska valtakunta on tyytyväinen meihin ja me valtakuntaan, kutsumme Teidät viettämään Kreivin aikaa kanssamme Kajaanin vapaaherrakuntaan. Ottakaa vastaan tervantuoksuinen kutsukäärö, jossa luvataan ravita henkeänne ja ruumistanne. Sydämellisesti tervetuloa! Hjärtligt välkomna!” Koulutuspäivien päätapahtumat Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty, voisi todeta. Vieraita saapui pitkälti kolmattasataa. Yhdistyksemme yhteistyökumppaneina ja tukijoina olivat Suomen Opasliiton lisäksi Kajaanin kaupunki, Kainuun liitto sekä useat yhteisöt ja yhdistykset. Päivien suojelija oli kaupunginjohtaja Pentti Hakulinen. Kaukametsän salissa kuultiin aluksi dosentti Reijo Heikkisen luento teeman mukaisesta aiheesta ”Pietari Brahe ja Kainuu”, sitten kirjailija Raija Oranen valotti kirjoittamisprosessiaan otsikkonaan ”Nouskoot tarinat maan uumenista”. Professori Pekka Pesonen valmisti kuulijoita iltaa varten luennollaan ”Syömisen ilot ja surut venäläisessä kulttuurissa”. Luontomatkailu oli aiheena sunnuntaina, jolloin tehtiin myös bussikierrokset. Oheisohjelmana järjestettiin kaksi pretour-retkeä, toinen Suomussalmelle ja toinen Kuhmoon ja Venäjän puolelle Kostamukseen. 30

Kolmas retki suuntautui varsinaisen ohjelman päätyttyä Vuokattiin ja Sotkamoon. Kreivin pidot Lauantain iltatilaisuus oli opaskoulutuspäivien kohokohta. Aluksi oli ohjelmaa. Kajaanin kaupunginteatterin näyttelijät esittivät Viulunsoittaja katolla -musikaalin rakastetuimpia lauluja. Pietari Brahe oli aikansa ensimmäisiä kulinaristeja, joka toi uusia ruokalajeja pohjoismaisiin keittiöihin. Varpu Poutanen, edesmennyt jäsenemme, tarmonpesä, huolehti yhdessä Kajanuksen ravintolan kanssa siitä, että pidot saisivat arvoisensa menun. Kirjan tapaan aukeavan ruokalistan teksti oli fraktuuraa, kielenä ranska. Keskikohdan taitteeseen sijoitettiin silkkilanka, jonka solmut ja tupsut näperreltiin talkoilla. Ranskaa taitamattomille oli painettu pienempi menu suomeksi. Iltajuhlaan oli varattu aikaa lähes neljä tuntia eikä se tuntunut pitkältä. Oli kuultavaa ja nähtävää, syötävää ja juotavaa. Melkein mässäiltiin. Ja mitkä herkut! Menu koostui seuraavista ruokalajeista, joita pöydät olivat kukkuroillaan. Oli Isännän pöytä täynnä erilaisia kalaruokia, Kreivin tuliaiset Euroopan hoveista kuten marinoituja herkkusieniä ja konjakkigraavattua härkää; Keisari puolestaan oli tuonut Venäjän hovista mätismetanaleipiä ja kasakan kylmäsavupaistia, Paronin paistipöydässä oli tarjolla olutpaistia porsaasta ja Skånen perunoita, muiden lämpimien ruokien pöydästä voi ottaa lautaselleen, jos jotain vielä mahtui, Gallian kukkoa viinissä tai kokonaisena keitettyä lohta ja haudutettua punakaalia. Juustopöydän juustot ja eksoottiset hedelmät sekä jälkiruokatarjoilun suklaamakeiset Ranskanmaalta jättivät suun makeaksi. Väki vaikutti tyytyväiseltä! Työtä ja huvituksia Monella on se kokemus, että matkailuopastoiminta on harrastuksista parhaita, vaikka onkin lähisukua työnteolle. Yhteistyö paitsi asiakkaiden myös opaskollegojen kanssa kotimaassa ja ulkomailla avartaa ja virkistää. Aluekoulutuspäivät ja valtakunnalliset päivät lisäävät sekä järjestäjien että osallistujien omia taitoja ja tuovat vaihtelua arkeen. Oman yhdistyksen ja Suomen Opasliiton jäsenyyden kautta jokaisella oppaalla on mahdollisuus osallistua pohjoismaiseen toimintaan. Inter 31

Nordic Guide Club (IGC) järjestää alueellaan joka vuosi kongressin. Yhteistyö toimii myös Baltian maiden opasyhdistysten kanssa. Virossa on Eesti Giidide Liit, jonka järjestämiin tilaisuuksiin muutamat kajaanilaisetkin oppaat ovat osallistuneet. Minä olin puheenjohtajakaudellani edustamassa yhdistystämme Matkailuoppaiden maailmanjärjestön kongressissa Tampereella vuonna 1990. World Federation of Tourist Guide Association (WFTGA) järjestää maailmankongressin joka toinen vuosi. Nykyisin olen yhdistyksen kannattajajäsen, mielestäni aika aktiivinen. Kirjoitan ja koulutan kun tarvitaan. Ja koulutuspäiville on edelleen mukava matkustaa! Osallistukaa. Se kannattaa! Leenakaisa Sonny

Oppaat uusissa punaisissa opaspuvuissa, vasemmalta eturivissä Kirsi Kilpeläinen, Rauha Roiha, Leenakaisa KarhunenSonny, Majlis Salohalme, Nina Piirainen, toisessa rivissä Anneli Piirainen, Riitta Auer, Liisa Turunen, Pirkko Wihervaara, takarivissä Aila Latipää, Veijo Muranen Aune-Leea Huotari Pekka Lackman, Mirjam Naakka ja Elvi Valli. Kuva Antti Mäkinen.

Kreivin aikaa -valtakunnalliset opaskoulutuspĂ¤ivĂ¤t 1997

Puheenjohtaja Leenakaisa Sonny.

Kreivin pitojen alussa kajaanilaiset iltajuhlapuvuissaan.

Kreivin pitojen tarjoilupĂśytĂ¤ hotelli Kajanuksessa.

Kreivin pitojen iltatilaisuuden vieraita.

Kajaanin kaupungin valtuuston pj. Vesa Kaikkonen ja Opasliiton pj. Seija Sorsavirta.

Majlis Salohalme mittaa ”tervatynnyrin sisältöä”.

Kreivin aikaa -pitojen menu ranskaksi ja suomeksi.

Uudelle vuosituhannelle ”Joka ei tunne kotiseutunsa historiaa, ei osaa arvostaa nykyisyyttä, saati suunnitella tulevaisuutta.”

Valmistuin oppaaksi 1999 ja heti tuoreeltaan 2001 vuoden alusta minut valittiin johtokunnan puheenjohtajaksi. Kauteni kesti kuusi vuotta aina vuoteen 2006 saakka. Kuten eräs opaskollega totesi, jouduin suuriin saappaisiin Leenakaisa Sonnyn puheenjohtajuuden jälkeen. Mutta sain tehtävään häneltä tarpeen tullen apua ja ohjausta, olihan kaikki tehtävät alussa minulle uusia ja outoja. Uusien pukujen hankkiminen vuodeksi 2001 Jo ennen puheenjohtajuuskauteni alkamista yhdistyksessä oli päätetty hankkia oppaille uudet opaspuvut. Kajaanin kaupunki täytti 350 vuotta vuonna 2001, ja samana vuonna Kajaanissa oli myös asuntomessut. Työryhmään johtokunta oli valinnut yhdistyksen jäsenistä Mirjam Naakan ja meistä silloisista uusista oppaista Pekka Jaakolan ja minut. Vuonna 2000 olin aloittanut uusien asujen hankkimisen oppaille. Kajaanin kaupunki oli myöntänyt suhteellisen ison avustuksen (25 000 markkaa) oppaille asujen hankkimiseen, ja olihan yhdistyksellä myös hiukan varoja säästetty hankintaa varten. Asuprojekti oli iso ja työläs urakka hoitaa: hankittiin ompelija, tilattiin kangas ja ennen kaikkea – päätettiin malli ja väri. Väristä oli niin monta mieltä kuin oli opastakin, mutta lopulta päädyimme Kainuun väreihin, vihreään ja keltaiseen. Ompelija oli Irina Kesti, ja hän tilasi vihreän villakankaan Italiasta. Lisäksi hankimme naisille keltaisen huivin ja miehille keltaisen kravatin. Kaikista oppaista otettiin mitat ja niin päästiin ottamaan mittoja ja ompelemaan asuja, sovituskertoja oli useampi. 37

Miesten puvut olivat ongelmallisia, koska miesten takkien tekeminen vaati vaatturin taitoja. Monen soiton jälkeen löytyi Hämeenlinnassa toimiva Valtion pukutehdas, jonka vaatturi kävi työmatkansa ohessa ottamassa mitat miesoppaista ja puvut ommeltiin Hämeenlinnassa. Ja niin saimme uudet asut vuoden 2001 alussa, yhteiskuva oppaista uusissa puvuissa otettiin helmikuussa.

Oppaat monessa mukana Oppaat ovat koko toimintansa ajan olleet mukana monissa Kajaanissa pidetyissä tapahtumissa. Osallistuminen Runoviikon talkootöihin on ollut monen oppaan kesäohjelmassa jo vuodesta 1988. Vuonna 2001 asuntomessujen aikaiset opastukset olivat iso urakka. Joka päivä ajalla 13.7. - 12.8. oli opaskierros, parhaina viikonloppuina jopa kaksi kierrosta päivässä. Mutta jokainen oli valmis tekemään oman osansa Runoviikon talkootöiden ja oman työnsä ohessa. Sen lisäksi oppaat ovat olleet mukana niin Kalevalan päivän juhlissa, kävelykadulla kuin Taiteiden yössä esittelemässä toimintaansa. Tervaveneenlaskunäytökset ovat olleet myös vakiotapahtuma oppaiden toi38

minnassa. Oppaat ovat olleet kertomassa näytöksissä tervanpolton ja tervankuljetuksen historiasta Lisäksi on huomioitu kaupungissa järjestetyt monet muut tapahtumat ja juhlat. Vuonna 2001 Kajaani täytti 350 vuotta ja oppaat esittelivät toimintaansa Kaukametsässä ja ns. Juhlaeloviikon aikana opastettiin kävelykierroksilla. Yhdistys täytti 25 vuotta 6.7.2001 Vuonna 2001 opasyhdistys täytti 25 vuotta, ja merkkipäivää juhlittiin vasta elokuussa Ruuhijärvellä. Myös media huomioi kesällä työn touhussa juhlivan yhdistyksen ja niinpä olimme joka keskiviikkoaamu kertomassa illan bussikierroksesta mm. Yleisradion Kainuun toimituksessa. Televisiossa esitetty Antiikkia, antiikkia -ohjelma pyysi myös oppaita ohjelmaan kertomaan ja esittelemään Paltaniemen kuvakirkkoa. Opas Leenakaisa Sonny oli mukana elokuussa 2001 esitetyssä ohjelmassa. Opastaminen laajenee Sotkamoon ja Vuokattiin sekä Oulujärvelle Sotkamossa ei ollut enää opasyhdistystä eikä auktorisoituja oppaita, joten vuonna 2002 Kajaanin matkailuoppaat opiskelivat talven aikana Sotkamon ja Vuokatin asioita osallistuen esim. Sotkamon kunnan edustajien pitämään koulutukseen. Opastamaan Sotkamossa päästiin vuoden 2002 kesällä, ja opastuksia Sotkamon ja Vuokatin alueelle tehdään myös nykyisin. Vuohengin Retket -laivayhtiö teki laivaretkiä muutaman kesän aikana Hövelönlahdelle ja Oulujärvelle. Opaskoulutus 2005 - 2006, yhdistys täyttää 30 vuotta vuonna 2006 Uusien oppaiden koulutus vuonna 2005 - 2006 oli myös yksi haaste. Kurssi suunniteltiin Kaukametsän opiston kanssa ja opas Anneli Piirainen oli kurssin vetäjä, toimin koko kurssin ajan mukana apuna kirjallisissa töissä Opasliittoon päin ja osittain myös opettamassa. Niinpä sitten yhdistyksen täyttäessä 30 vuotta 7.6.2006, jaoimme 30.9.2006 merkit 18 uudelle oppaalle. Samassa juhlassa muistettiin yhdistyksen perustajajäseniä ja Pekka Jaakolalle ja minulle myönnettiin ammattioppaan tutkinnon suorittamisen jälkeen kultainen opasmerkki. Juhlavuonna järjestimme kaupunkilaisille 30 ilmaista kävelykierrosta, joten uudet oppaat pääsivät heti kokeilemaan taitojaan käytännössä. Koti-Kajaani -lehti teki oppaista myös juttusarjan, jossa toimintaa ja yhdistystä esiteltiin laajasti.

Yhdistyksen markkinointi sai uutta potkua Yhdistyksen markkinointia tehostettiin ja yhdistys teki esitteitä kesän kierroksista. Jokaisesta kierroksesta tehtiin A4-kokoinen esittely kuvan kera ja nämä jaettiin kaikkiin hotelleihin laitettavaksi esille vastaanottotiskeille. Esitteet olivat yhdistyksen jäsenten tekemiä, mutta hoitivat asiansa oikein hyvin. Vuonna 2003 oppaat laativat mm. kävelyesitteen Katsele Kajaania kävellen. Esite päivitettiin myöhemmin vuosittain muutamana kesänä. Hotelleihin vietiin ns. hotellikansiot, joihin kerättiin tietoa niin Kajaanista kuin Kajaanin matkailuoppaiden toiminnasta ja opaskierroksista. Yhdistykselle laadittiin ja painatettiin myös ensimmäinen esite mainostoimistossa. Kesän kävely- ja bussikierroksista laadittiin myös omat esitteet vuosittain. Yhdistys käytti esitteissään teemaa Avaa ovi Kajaaniin. Yhdistykseen perustettiin vapaaehtoinen markkinointitiimi alkuvuonna 2006. Markkinointitiimin nimi vahvistettiin myöhemmin markkinointityöryhmäksi ja yhdistyksen vuosikokous vahvisti sen toiminnan kokouksessaan syksyllä 2006. Markkinointitiimi laati ensi töikseen useamman tunnin kestäviä retkiä, joilla jokaisella oli oman teemansa. Näin syntyivät yhdeksän retkeä, jotka ovat edelleenkin voimassa: Eino Leinon lapsuusmaisemat, Herman Renforsin Kajaania, Kajaanin linna -retki, Kalevalainen Kajaani, Keisarillinen matka Vuolijoelle, Retki Vuolijoelle, Kultaisen 60-luvun Kajaani, Koululaisretki Kajaaniin ja Kulttuurimatka Kajaaniin. Myöhemmin retkiä on laadittu kaksi lisää, Vanhan ajan Paltamoa ja Sinisiä ajatuksia Sotkamossa. Päivän kestävien retkien suunnittelu ja markkinointi kohtasi myös vastustusta. Retkien järjestäminen koettiin yrittäjätaholta harrastustoiminnaksi, joka ei hinnoittelussa noudattanut liiketoimintaa tukevaa tasoa. Yhdistys toimi kuitenkin kaikkien sääntöjen mukaisesti ja päiväretkien tekemistä jatkettiin, toiminnalle antoi täyden tukensa myös Kajaanin kaupunki ja Suomen Opasliitto. Opastoimintaa markkinoitiin myös kouluille sekä eri järjestöille ja yhdistyksille suunnatuilla markkinointikirjeillä.

Verkkosivut ja siirtyminen sähköpostiin Suuri edistys oli se, että yhdistykselle luotiin omat verkkosivut. Sivut avattiin vuonna 2005 Kajaanin kaupungin Matkailu -sivuston alle. Asia saatiin neuvoteltua Kajaani Infon kanssa, ja niinpä sivut saatiin Infon avustuksella luotua suhteellisen vaivattomasti. Oppaat tekivät tekstit ja valittiin kuvat, Satu Härkönen Infosta vei tiedot verkkosivuille. Myöhemmin opas Leena Marja Tikkanen on päivittänyt tietoja oppaiden sivuille. Sivut löytyvät osoitteesta: http://www.kajaani.fi/fi/palveluopas/tourism/opastetut-kiertoajelut-ja-retket.

Ajan hengen mukaan siirryttiin maaliskuussa 2006 käyttämään entistä tehokkaammin sähköpostia opasasioiden hoitamisessa. Päästiin pois suurista kopiointimääristä ja postituksen tuomasta lisätyöstä ja maksuista. Nykyisin nämä toiminnot ovat niin itsestään selviä, että paperiposti on jäänyt lähes kokonaan pois ja kaikki yhteydenpito hoituu sähköpostilla. Laskutuskäytännön muuttaminen Suureksi asiaksi muodostui yhdistyksen laskutuskäytännön muuttuminen vuonna 2003 nettoperusteisesta laskutuksesta siten, että mukaan huomioitiin myös työnantajamaksut ja lomarahat. Uuden käytännön omaksuminen vei paljon aikaa ja sitä vastustettiin myös jyrkästi. Mutta uusi käytäntö on ollut tarpeellinen, kun opastukset tulevat yhä enemmän suoraan yhdistyksen kautta ja yhdistys hoitaa myös laskutuksen. Opastoiminnan haasteet Kaikkein haasteellisinta oli opastusten saaminen kasvaneelle opasjoukolle. Ja kuten yhdistystoiminnassa usein on, haastetta oli myös saada kaikki oppaat mukaan varsinaiseen yhdistystoimintaan, sen johtokuntaan ja erilaisiin muihin tehtäviin. Sihteerin saaminen yhdistykseen oli välillä vaikeaa, kaikilla oli omat päivätyönsä ja irrottautuminen yhdistyksen toimintaan koettiin liian paljon aikaa vieväksi. Opastoiminta oli Kajaanissa jo vakiintunutta toimintaa, joten sen tunnetuksi tekemiseen ei tarvinnut enää paljon satsata. Toki myös jokainen opas tuo yhdistyksen toimintaan uusia kohteita opastaa ja tutustua eri organisaatioiden toimintaan.

Mitä opastoiminta antaa oppaalle Opastoiminta on opettanut ja antanut minulle äärettömän paljon. Jo opaskoulutuksen aikana huomasin, että omat tietoni Kajaanista, sen historiasta ja kulttuurihistoriasta olivat hyvin ohuet. Kun oppi uutta, se toisaalta kasvatti nälkää oppia lisää. Todennäköisesti en ilman opastoimintaa olisi koskaan kahlannut läpi sitä aineistoa ja materiaalia, mitä nyt olen tehnyt ja kirjahyllyyni hankkinut. Oma työ on hyvä näköalapaikka opastoimintaan ja toisinpäin, myös opastoiminta antaa paljon lisätietoa päivätyöhön. Ja toivottavasti tuo nälkä uuden oppimiseen säilyy, vaikkei opastoiminta sinänsä enää ole kovin aktiivista kohdallani. Vaikkei opaskoulutuksen käyneestä koskaan tulisi aktiiviopasta, koulutus antaa kuitenkin laajan pohjan oman kotiseudun kulttuurista ja historiasta. Yhdistyksen jäsenenä on mahdollisuus tutustua myös moniin eri paikkoihin, joihin tuskin muuten olisi mahdollista tutustua. Opastoiminta on antanut myös paljon hyviä ystäviä. Yhdistystoiminta on parhaimmillaan mukavaa ja hauskaa yhdessäoloa, jolloin myös yhdistyksen välttämättömät asiat hoituvat yhdessä tehden. Näin asia on ollut Kajaanin matkailuoppaiden parissa. Myös monet yhteiset tapahtumat, matkat ja tutustumisretket muihin yhdistyksiin ovat omiaan lujittamaan yhteishenkeä. Pirjo Sirviö

Pirjo Sirviö opastamassa Vainajien varvikossa.

Muutosten aika Kajaanin kansalaisopistossa järjestettiin Opasliiton edustajan Rita Mattlarin johdolla 1981 - 82 matkanjohtajakurssi, jolle osallistuin. Matkailuoppaan peruskurssin kävin 1983 ja valmistuin auktorisoiduksi oppaaksi 1984, matkailuoppaan ammattitutkinto oli vuorossa 1987 ja samana vuonna myös matkanjohtajakurssi ja kaksi vuotta myöhemmin Kainuun alueopaskurssi. Kainuun tuntemus -kurssin kävin 1999 ja Opasliiton järjestökurssin 2009. Aloitin työn matkailun parissa 1982. Menin naapurissa asuneen Kainuun Liikenteen kuljettajan ja opasyhdistyksen jäsenen Arvi Leinosen innostamana kysymään töitä Kainuun Liikenteen johtajalta Y.A. Korhoselta. Korhonen otti sinikantisen vihkon, teki siihen lyijykynällä merkintöjä ja lupasi töitä. Matkanjohtajan pesti alkoi Skellefteåhon, Sundsvalliin sekä Uumajaan bussi- ja laivamatkoilla. Sitten olin matkanjohtajana Helsinkiin suuntautuneilla perhematkoilla kesällä melkein viikoittain. Matkanjohtaja etsi tiedot reitin varren paikkakuntien nähtävyyksistä erilaisista esitteistä, historiankirjoista ja kuvateoksista, tuolloin kun ei menty nettiin tiedonhakuun. Helsingin kiertoajelustakin oli selvittävä itse, paikallisia oppaita ei palkattu. Haasteellisimpia olivat Neuvostoliiton matkat, joilla sattui monenlaista. Kerran eräs matkalainen sai sairauskohtauksen Neuvostoliiton tullissa, ja hänet piti saada ambulanssilla Lappeenrantaan, sillä potilaalle ei kelvannut paikalle saatu Viipurin sairaankuljetus. Kun paluumatkalla mentiin bussilla Lappeenrannan sairaalalle hakemaan matkalaista, kuultiin hänen jo palanneen taksilla Kajaaniin. Venäjän kielen taidosta olisi ollut paljon apua, mutta tästäkin selvittiin. Tein myös Finnsov toursin ”kenttäsaattoja”, joilla vietiin tietyn reitin varrelta tulleet matkailijat Leningradin lentokentälle. Sieltä matkalaiset jatkoivat lentäen lomakohteisiin Sotshiin ja Jaltalle. Kentältä otettiin taas paluumatkalle auto täyteen asiakkaita, jotka jäivät omille paikkakunnilleen. Eikä välillä yövytty. Monia vuosia 43

kestänyt matkanjohtajan työ Neuvostoliittoon loppui 1991 Neuvostoliiton hajoamiseen, kotimaan matkanjohtajuuksia tein vuoteen 1992 asti. Matkailualan työtä tein 1993 - 2003 kaupungin kulttuuritoimiston hallinnoimalla Paltaniemen Eino Leino -talolla. Olin talon koko henkilökunta kesäisin noin kaksi kuukautta joka päivä vain häälauantait pois lukien. Pidin talolla omaan laskuuni kahvilaa. Kaikki mahdollinen työ kuului tehtäviini, myös talon esittely kesällä. Talvella kartutin harrastuksenani talon kirjastoa, johon kuului yli 40 Einon Leinon teosten ensipainosta. Antikvariaatit tulivat tutuiksi. Kajaanin opasyhdistyksen johtokunnan jäsen olin 1992 - 1998 ja 2003 2012, johtokuntavuosia kertyi yhteensä liki 20, joista rahastonhoitajan työssä 7 vuotta ja varapuheenjohtajana 2004 - 2006. Sitten minua pyydettiin ehdolle puheenjohtajaksi ja suostuin, olinhan 38 sotilaskotivuodesta toiminut 16 vuotta puheenjohtajana. Opasyhdistyksen puheenjohtajan työ 2007 - 2012 vei paljon aikaa, ja opettelin tuolloin myös tietokoneen käytön, koska kaikki viestintä käytiin sähköpostin kautta. Kesäisin tuntui, että omat menot piti suunnitella sen mukaan, mitä puheenjohtajan tehtävät vaativat. Toki yhdistyksen sihteeri oli apuna. Puheenjohtaja-aikanani opastusten välittäminen siirtyi käytännössä kokonaan yhdistyksen sihteerille ja puheenjohtajalle. Ja vaikka opastustehtävien vuosittainen lukumäärä laski monesta syystä alle sadan, kesäkuukausiin keskittyvissä kierroksissa oli järjesteltävää. Markkinointityöryhmä teki töitä, jotta saataisiin lisää opastuksia, ja sitten piti ihan suostuttelemallakin saada opastamaan joku oppaista. Opastukset tilastoitiin tarkasti, sillä yhdistyksen pyrkimyksenä oli se, että opastuksia olisi kaikilla oppailla mahdollisimman tasapuolisesti. Vuodesta 2011 lähtien puheenjohtajalla ja sihteerillä on ollut yhdistyksen kännykät käytössä. Kohokohtia Vuonna 2007 Pohjois-Suomen aluekoulutuspäivä pidettiin 29.9. Kajaanin Kaukametsän kulttuurikeskuksessa. Kokouksen valmisteluun perustettu työryhmä teki useamman kuukauden töitä suunnitellessaan ja järjestellessään kokousta. Tilaisuus oli mielenkiintoinen, monipuolinen ja hyvin toteutettu. 44

Kokouspäivälle oli myös Kaukametsän kansalaisopisto järjestänyt luennon Herman Renforsista. Kainuun kulttuurihanke tarjosi 2010 ilmestyneen Ota opas -yleisesitteen ja yhdeksän teemaretkipaketin taittotyön. Nämä esitteet on pidetty ajan tasalla ja niistä on otettu uusintapainoksia. Syksyllä 2010 aloitettiin kansalaisopiston Tarinaillat, joilla kerättiin aineistoa Tuokiokuvia Kajaanin historiasta -hankkeeseen. Suomen kulttuurirahaston Kainuun rahastolta saatiin 2011 peräti 4000 euron apuraha käytettäväksi rooliesitysten ohjaukseen, käsikirjoittajille maksettuihin korvauksiin ja rooliasuihin. Teatterinjohtaja Miko Jaakkola ohjasi matkailuoppaiden omien kirjoittajien laatimiin käsikirjoituksiin pohjautuvat esitykset. Tätä hanketta veti tarmokkaasti oppaamme Seija Karjalainen. Kesäkuun tiedotustilaisuudessa oli roolihenkilöiden ensimmäinen julkinen esiintyminen, joita tähän mennessä on kertynyt jo reilut 200. Rooliopastukset ovat hauskoja, ja ne herättävät huomiota. Itse olen kotiutunut Posti-Stiinan rooliin, pidän siitä. Yhteistyö Kajaanin seurakunnan kanssa laajeni puheenjohtaja-aikanani. Vuonna 2011 seurakunnan kanssa järjestettiin uutuutena teemalliset hautausmaakierrokset kesällä ja lisäksi pyhäinpäivänkierros. Yhdistyksen historian kahdeksas matkailuoppaan peruskurssi järjestettiin vuonna 2012 Aikuis- ja täydennyskoulutuspalvelut AIKOPAn ja Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa. Tähän saakka kurssit oli ensimmäistä lukuun ottamatta pidetty kaupungin kansalaisopiston ja oppaiden yhteistyönä. Kurssille pyrki 36 henkilöä, jotka kaikki haastateltiin. Keväällä valmistui 13 opasta, joista kuusi oli venäjänkielistä. Valitettavasti 45

näille koulutetuille kielioppaille ei ole kuitenkaan juuri ollut kysyntää, vaikka Kainuussa vierailee paljon venäläisiä. Yhdistykseen liittyi yhteensä 11 opasta, joista on edelleen jäsenenä seitsemän. Olen opastanut paljon, ja mieluisimpina ovat mieleen jääneet vieraspaikkakuntalaiset varttuneiden matkailijoiden ryhmät. Kiitolliset kuulijat ovat muistaneet opasta jälkeenpäinkin kiitoskortilla tai mukavilla viesteillä. Suosikkikohteeni on Rantapuisto ja Kajaaninjoen varren kaikki nähtävyydet, joilla helposti voisi viettää vaikka koko päivän. Pidän kovasti myös Kajaanin kirkkojen esittelystä. Merkkihenkilöistä Eino Leino on ykkönen. Vuodesta 2008 lähtien olen opastanut Eino Leinon syntymäpäiväkierroksen heinäkuun alussa. Kierroksilla on käyty Hövelön, Eino Leinon syntymäkodin, pihapiirissä. Nämä käynnit on joka kerta pitänyt neuvotella erikseen omistajan kanssa. Matkanjohtajan tehtävissä viettämäni monet vuodet kasvattivat siihen, että tehtävät on osattava hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla. Hankalistakin tilanteista on selvittävä. Oman opasyhdistyksen kaupunkioppaana olen toiminut yli kolmekymmentä vuotta, sinä aikana on ollut monenlaista ryhmää ja kesän kaupunkikierrosta eri teemoilla. Riitta Auer

Riitta Auer opastamassa Kajaanin ortodoksisessa kirkossa.

Vuoden opas 2015 -yhdistys Kiinnostukseni matkailuun alkoi jo nuorena, jolloin isä suunnitteli perheen lomamatkat. Hän piirsi reitin Suomen karttaan ja kävi läpi kaupunkien nähtävyydet. Nähtävyyksiin kuului aina kirkot ja linnat, jos paikkakunnalla sellainen oli. Autoa meillä ei ollut, joten käytimme matkanteossa junaa, linja-autoa tai sisävesilaivaa, jossa myös joskus yövyimme. Yleensä yövyimme teltassa vartioidulla leirintäalueella tai matkustajakodissa. Matkatavarat kulkivat matkalaukuissa. Myöhemmin kiinnostus matkailuun ja opastamiseen tuli työelämästä. Olin paperitehtaalla töissä, ja yksi mielenkiintoisimmista tehtävistäni oli tehtaan esittely vieraille. Se oli hyvin antoisaa aikaa. Kun sitten Kajaanin matkailuoppaat järjestivät matkailuoppaan peruskurssin, niin päätin hakea sinne. Valmistuin ja vuodesta 2006 alkaen olen toiminut Kajaanin Matkailuoppaat ry:ssä. Johtokunnan jäsenenä olen ollut vuodesta 2008. Varapuheenjohtajana olin vuosina 2009 2012 ja vuodesta 2013 alkaen olen ollut puheenjohtaja. Kajaanin matkailuoppaiden toiminta on aktiivista: siihen kuuluvat opastuksien lisäksi mm. vierailut eri yrityksiin. Pohjois-Suomen alueen alukekokous pidettiin Kajaanissa 16.3.2013 Kaukametsän opiston auditoriossa. Kokoukseen osallistui 26 kokousedustajaa. Kokouksen alussa luovutettiin opasmerkit uusille matkailuoppaille. Kokouksen päätteeksi kuultiin amanuenssi Raili Kauppilan luento Kajaanin linnasta ja linnan elämästä. Luento oli 47

avoin kaikille. Päivien ohjelmaan kuului myös ruokailu Ravintola Kisällissä, jossa ruoka oli tarkoin mietitty ja sovellettu 1600-luvulle. Kreivi Pietari Brahe, Anssi Hukkanen, toimi ohjelmallisen lounaan juontajana. Pietarin-päivää toritapahtumana on vietetty vuosittain. Tapahtumassa juhlitaan Pekan ja Pietarin nimipäivää kaupungin perustajan Pietari Brahen kunniaksi. Siellä ovat esiintyneet roolihenkilöistä torimyyjät Serafina Heikkinen, Caisa Moilanen ja Vanni Karjalainen. Lisäksi Posti-Stiina, sekä kreivi Pietari Brahe puolisonsa kanssa. Tässä perinteeksi muodostuneessa kesäisessä tapahtumassa soi aina myös haitari. Eräs mieleenpainuvimmista opastuksista oli bussikierros näkövammaisten ja heidän avustajiensa kanssa. Tapaaminen sovittiin hotellille, jossa bussi odotti. Lähdin kotoa autolla ja kun peruutin auton parkista, törmäsin pihaan tulleen auton kylkeen. Vauhti ei ollut kova, mutta ”ruttua” tuli. Toisen auton kuljettaja oli nuori poika, joka oli liikkeellä isänsä autolla. Hän kertoi olevansa Jyväskylästä. Minä kerroin hänelle, että olen menossa opastamaan myös jyväskyläläisiä ja minulla on hieman kiire. Soitin poliisille ja sanoin, että tulisivat mahdollisimman pian, sillä minua odotetaan oppaaksi. Poliisit tulivat, ja pääsin selvitysten jälkeen jatkamaan matkaa. Kun saavuin kohteeseen ja kerroin nimeni sekä toivotin vieraat tervetulleeksi Kajaaniin, niin bussista tuli vastaus ”ihana ääni”. Lähdimme tutustumaan Kajaaniin, kävimme mm. Urho Kekkosen Suuri aika -muistomerkillä tunnustelemassa käsin sen suurta kokoa. Kajaanin matkailuoppaat ovat vuosien saatossa opastaneet kajaanilaisille ja heidän vierailleen Kajaanin linnaa. Olemme halunneet tuoda kuitenkin linnaa enemmän esille ja niin ideoimme Linnan juhla -tapahtuman. Vuonna 2015 saimme mukaan yhteistyökumppaneita, joiden kanssa suunnittelutyö jatkui. Vetovastuun otti Metsähallitus, mutta olimme tiiviisti mukana suunnittelussa ja tapahtuman toteuttamisessa. Tapahtuman nimeksi tuli Linnanvirta 2015. Se oli vuoden menestys, jolle toivottiin jatkoa. Tämän vuoden elokuussa järjestetään vastaava tapahtuma Linnanvirta 2016. Nyt voimme sanoa, ettei linna ole vain raunio, vaan sillä on elämä. Linnaan liittyvät oppaiden historialliset roolihenkilöt ovat vahvasti siinä mukana. Yksi kesän suosituimmista kierroksista on lasten Linnan aarre -kierros. Olen ollut kierrosta toteuttamassa roolihenkilönä eli kreivi Pietari Brahen puolisona. Yhdellä näistä kierroksista sattui hauska tilanne. Olin ennen 48

kierrosta kysynyt lapsilta, ketkä haluaisivat olla prinsessoja. Käsiä nousi pystyyn lähes kaikilta. Kuitenkin olin varannut vain kaksi Tiimarista ostamaani kruunua, jonka antaisin valitsemilleni prinsessoille. Heidän tarkoitus oli kulkea kierroksella vierelläni. Valittuani prinsessat lähdimme linnaan aarteen etsintään. Toinen prinsessoista kertoi jo matkalla, miten onnellinen hän on, kun saa olla prinsessa. Linnan pihalla pysähdyimme ja kerroin linnan tarinaa kuulijoille. Mukana oli myös lasten vanhempia. Yhtäkkiä kesken kaiken toinen prinsessoista sanoi kovalla äänellä, ”eiköhän tämä ole jo tässä, jatketaan matkaa”. Ja arvata saattaa miten yleisöllä oli hauskaa.

Linnan aarre -kierros kesäkuussa 2016, mukana oli noin110 henkilöä. Kuva Reima Pääkkönen.

Kajaanin matkailuoppaat järjestivät vuonna 2015 Kaukametsän opiston kanssa yhdeksännen matkailuoppaiden peruskurssin, jolta valmistui viisi uutta opasta. Kurssi sisälsi luentoja, tutustumiskäyntejä yrityksiin, käytännön harjoituksia sekä itseopiskelua, ja kurssilaiset saivat sähköisesti luennoitsijoilta hyvin paljon perusaineistoa. Kajaanin Matkailuoppaat ry sai Vuoden opas 2015 -tittelin, joka on Suomen Opasliiton tunnustus yhdistyksen kovasta työstä ja aktiivisesta toiminnasta matkailun hyväksi. Tunnustus jaettiin toisen kerran, ja Ka49

jaanin matkailuoppaat saivat sen ensimmäisenä yhdistyksenä liiton sadasta yhdistyksestä. Vuoden opas 2015 -titteli julkistettiin Eurajoen syysliittokokouksessa, jonne matkustimme junalla. Mukana olivat Leenakaisa Sonny, Anneli Piirainen, Rauha Roiha, Aila Latipää sekä minä puheenjohtajana. Tunnustuksen saamisesta eivät matkalaisista tienneet muut kuin puheenjohtaja. Myös yhdistyksen sihteeri Raija Elsinen tiesi asiasta, mutta Suomen Opasliitosta tulleen sähköpostiviestin mukaan emme kumpikaan saaneet asiasta hiiskua ennen Eurajoella julkistamista. Junamatka Eurajoelle meni mukavasti. Itselläni oli koko ajan pieniä perhosia vatsassa, kun ajattelin mitä tulee tapahtumaan. Tuli kokouksen aika. Minä mietin kirjoittamaani puhetta, joka poltteli taskussa. Mietin myös koko ajan, milloin se tapahtuu. Sitten tuli seuraava asia. Vuoden opas 2015 on Kajaanin matkailuoppaat. Vieressäni olleet kollegat eivät tahtoneet uskoa kuulemaansa. Näin kuitenkin oli ja salin eteen menimme vastaanottamaan tunnustuksen. Mennessäni kiitospuhetta pitämään olivat mukana olleet kajaanilaisoppaat huolestuneet ja ihmetelleet, oliko minulla jo puhe valmiina. No, vielä tässä vaiheessa he eivät tienneet, että olin saanut tiedon jo aikaisemmin ja olin jo siihen varautunut.

Vuoden opas 2015 -titteliä vastaanottamassa, vasemmalta Anneli Piirainen, Leenakaisa Sonny, Aila Latipää, Rauha Roiha ja Ritva Kemppainen. Suomen Opasliiton puheenjohtaja Hanna-Leena Laihonen onnittelee.

Yhdistys täytti 40 vuotta Eino Leinon syntymäpäivänä 6.7.2016. Juhlavuosi on ollut täynnä elämyksellisiä opastuksia ja tapahtumia, jotka on toteutettu hyvien yhteistyökumppanien kanssa. Suuret kiitokset kuuluvat Kajaanin kaupungille, Kajaanin seurakunnalle ja Kaukametsän opistolle. Tässä yhteydessä on syytä kiitollisena muistaa kaikkia aktiivisia jäseniä, niin menneinä vuosina toimineita kuin nykyisiä. Historiansa aikana yhdistys on kehittynyt matkailun tarpeiden mukaan, mistä esimerkkinä voi mainita roolihenkilöiden esitykset. Kajaanin yhdistyksen toiminta on aina ollut vilkasta ja tuloksellista. Tästä on hyvä jatkaa. Ritva Kemppainen

Kainuun alueopaskoulutus Kajaanin kaupungin kansalaisopistossa 1987 - 1989

Todistusten jakotilaisuus Kainuun Museolla. Vasemmalta Anneli Piirainen, Mirjam Naakka, Liisa Turunen, Tuula Piirainen (Kuhmosta), Varpu Poutanen, Veijo Muranen, Nina Piirainen, Aila Latipää, Erkki Keränen, Pekka Lackman, Marialiisa Bogdanoff, rehtori Matti Väisänen, Pirkko Wihervaara, Irja Valtanen (Paltamosta), kurssinjohtaja Leenakaisa Karhunen-Sonny, Rauha Roiha, Aune-Leea Huotari, Vuokko Sivonen ja Jorma Piirainen (Kuhmosta).

Nina Piirainen saa todistuksen rehtori Matti Väisäseltä.

Kajaanin kaupunki pyysi Ninaa 1950- ja 1960-luvuilla venäläisvieraiden oppaaksi ja tulkiksi. Nina oli se opas, joka opasti Donin Rostovin ryhmää kaupunkikiertoajelulla Välikadulla, kun ryhmäläiset huomasivat jalkakäytävälle kertyneen pitkän jonon Pekka Heikkisen leipomon vanhan pikkuisen myymälän ovella. Vieraat ihmettelivät, että mitähän ihmiset jonottavat. Nina vastasi: Leipää. Tätä juttua kerrotaan usein.

Opaskouluttajakurssi Kuusamossa 1991

Opaskouluttajakurssille Kuusamoon menossa, kahvilla Anneli Piirainen ja Varpu Poutanen.

Kurssilla vasemmalta Hilkka Kangastie ja kajaanilaiset Varpu Poutanen, Anneli Piirainen ja Mirjam Naakka.

Matkailuoppaan peruskursseja

Ensimmäisen opaskurssin opiskelijoita Kajaanin Kauppaoppilaitoksella 1976. Vasemmalta Pekka Lackman, Pirkko Pääskylä, Ida Punju, Kerttu Lammassaari, Helena Airaksinen ja Aune Kähkönen.

Opasmerkkien jako, vasemmalta Marialiisa Bogdanoff, Aune Kähkönen, Pekka Lackman, Kerttu Lammassaari, Aila Latipää, Ida Punju, Pirkko Pääskylä ja matkailulautakunnan puheenjohtaja Vilho Paussoi. Kuva Kainuun Sanomien arkisto.

Vuonna 1999 kurssilta valmistuneita. Vasemmalta Torben Axelsen, Anja Hongisto, Elisa Yalçin, Irene Karppanen, Pirjo Sirviö. Sirpa Nissinen ja Pirkko Aulanko.

Kurssin johtaja Leenakaisa Sonny.

Leipomo- ja kondiittoriliike Pekka Heikkinen & Kumpp. valmistama täytekakku.

Matkailuoppaan peruskurssilta 2006 valmistuneita. Vasemmalta Päivi Huusko, Leena Marja Tikkanen, Katimari Partanen, Päivi Dahl, Annamaria Kortelainen, Virpi Injan, Seija Karjalainen, Sabrina Logeais, Ritva Kemppainen, Nailja Huotari ja Anne Punkeri.

Matkailuoppaan peruskurssi 2012, opasmerkkien jako aluekokouksessa 2013. Vasemmalta Elena Ollikainen, Anne Pitkäjärvi, Heidi Parkkinen, Outi Mikkola, Seppo Kavilo, Raija Elsinen ja Irina Chesnokova sekä Pohjois-Suomen alueen alue-edustaja Hilkka Kangastie.

Matkailuoppaan peruskurssilta 2012 valmistuneita. Vasemmalta Heidi Parkkinen, Elena Ollikainen, Anne Pitkäjärvi, Irina Chesnokova ja Raija Elsinen. Kuva Antti Hyvärinen Kainuun Sanomien arkisto.

Matkailuoppaan peruskurssi 2015, opasmerkkien jako Kalevalan päivänä 28.2.2016. Vasemmalta Päivi Heikkinen, Teija Suominen, Hannele Taurovaara ja Heli Luhtaniemi. Eeva Mäntymäki sai opasmerkkinsä 26.4.2016.

OPPAIDEN MONIPUOLISTA TOIMINTAA

Hyvä Kajaani -kampanjaan

osallistumassa ja kukkia valitsemassa, vasemmalta Vuokko Leinonen, Mirjam Naakka, Anneli Piirainen, Erkki Keränen ja AuneLeea Huotari.

Kukat istutettu ja kunniakirjat saatu, vasemmalta Anneli Piirainen, Mirjam Naakka, Vuokko Leinonen, Erkki Keränen, Aune-Leea Huotari ja Liisa Turunen

Tuokiokuvia Kajaanin historiasta -hanke Suunnittelua Suomen Kulttuurirahaston Kainuun rahastolta saatiin myönteinen apurahapäätös toukokuussa 2010. Hankesuunnitelma täsmennettiin vastaamaan resursseja kesän ja alkusyksyn 2010 aikana. Lisäksi kartoitettiin hankkeeseen osallistuvia oppaita ja yhteistyökumppaneita. Hankkeen toteuttamisesta ja vastuuhenkilöistä sovittiin. Tarinaillat Hankkeen varsinainen toiminta käynnistyi Tarinailloilla Kaukametsän opistossa lokakuussa 2010. Tarinailloissa kerättiin aineistoa rooleihin osallistujien muistitietoon pohjautuvista tarinoista. Tarinailtoja oli yhteensä viisi ja teemoina olivat torielämä, kulkuneuvot, terveydenhoito, koulunkäynti ja yleinen sauna. Tarinailtojen jutut nauhoitettiin ja niissä on paljon aineistoa jatkotyöstämistä varten. Käsikirjoitukset Rooleihin laadittiin yhdeksän, Kajaanin historiaan pohjautuvaa käsikirjoitusta: Kajaanin linnan vanki Johannes Messenius, rouva Maria Lönnrot, Posti-Stiina, torimuija Serafina Heikkinen, torimuija Vanni Karjalainen, torimuija Caisa Moilanen, opettajatar Agnes Castrén sekä kreivi Pietari Brahe ja Kristiina-rouva. Käsikirjoittajina olivat Kajaanin matkailuoppaiden jäsenet. Roolien työstäminen Roolien työstäminen aloitettiin huhtikuussa 2011 Kaukametsän opiston tiloissa. Ohjaajana toimii Kajaanin kaupunginteatterin johtaja Miko Jaakkola. Roolien rakentaminen aloitettiin lukemalla käsikirjoituksia ääneen ja rakentamalla hahmoille identiteettejä. Osa rooleista saatiin esityskuntoon, osa vaatii vielä harjoitusta. Rooleissa esiintyy pääasiassa Kajaanin matkailuoppaat. Harjoituskertoja oli kymmenen ja tunteja noin 40. Roolien ensiesiintyminen oli Pietarin päivän tapahtumassa 29.6.2011. Kesän 2011 aikana roolihahmot ovat olleet esillä monissa tilaisuuksissa ja kävelykierroksilla Kajaanissa.

Kreivi Pietari Brahe (Pekka Lackman) ja rouva Kristiina (Ritva Kemppainen) harjoittelevat.

Ohjaaja Miko Jaakkola.

Torimyyjät Vanni Karjalainen (Aila Latipää) ja

Caisa Moilanen (Anja Hongisto) harjoituksissa.

Puvustus Kainuun ammattiopiston stylistiopiskelijat suunnittelivat roolipuvut keväällä 2011. Puvut suunniteltiin rooleihin ja aikakausiin sopiviksi. Eeva Ipatti (kuvassa), Ebbasta ompeli puvut kuuteen rooliin. Tiedottaminen ja markkinointi Hanke on ollut hyvin esillä julkisuudessa. Hankkeesta on kirjoitettu artikkelit Opas Guide- ja Pohjoisen Opas -lehteen. Paikallisissa sanomalehdissä julkaistiin useita juttuja tarinailloista sekä rooliopastuksista. Hankkeesta järjestettiin tiedotustilaisuus 28.6.2011. Rahoitus Hanke toteutettiin Suomen Kulttuurirahaston Kainuun rahaston apurahalla. Hankkeen toteuttaminen vaati myös runsaasti talkootyötä Kajaanin matkailuoppailta. Yhteistyö Merkittävässä roolissa hankkeen toteuttamisessa olivat Kajaanin matkailuoppaiden lisäksi yhteistyökumppanit Kaukametsän opisto ja Kainuun ammattiopisto.

Vasemmalta tarinatuokioiden vetäjät Anneli Piirainen ja Leenakaisa Sonny, hankevetäjä Seija Karjalainen ja yhdistyksen puheenjohtaja Riitta Auer.

Aikamatkalle Kajaanin rantapuistoon! Tule mukaan aikamatkalle Kajaanin historiaan. Aikamatkalla selviää, miten nimet Messenius, Brahe tai Lönnrot liittyvät Kajaanin menneisyyteen. Osaisitko kuvitella, millaista oli elämä yleensä Kajaanin syrjäisessä erämaalinnassa 1600-luvulla? Miltä tuntuisi kohdata ihka elävä Johannes Messenius, Kajaanin linnan kuuluisin vanki? Messenius kertoo mielellään itse, mitä hän on tehnyt joutuessaan karkotetuksi Ruotsin valtakunnan syrjäisimpään kolkkaan Kajaaniin. Messeniuksen lisäksi linnasaarella saattaa nähdä muitakin erämaalinnan asukkaita. Kannattaa olla tarkkana. Kreivi Pietari Brahe rouvineen on jo tuttu näky kesäisessä Kajaanissa. Kreivi muistaa parhaiten aikaa, jolloin kaupungissa oli vain turvekattoisia tupia, kirkko ja linna joen saaressa. Myös Kajaanin kaupungin perustaminen vuonna 1651 on kreivillä kirkkaana mielessä. Kysyttäessä Pietari Brahe voi antaa kommentteja myös nykypäivän Kajaanin elämänmenosta. Kannattaa kysäistä! Siirrytäänpä aikamatkalla parisataa vuotta eteenpäin. Mitä kertoo Maria Lönnrot (kuvassa), Elias Lönnrotin vaimo, Lönnrotin perheen elämästä 1800-luvun Kajaanissa? Erityisen kiehtovia tarinoita liittyy Elias Lönnrotin ja Maria Piponiuksen ensimmäiseen kohtaamiseen sahalla joen rannassa. Kylmällä suihkulla ja hammassäryllä on merkityksensä tässä tarinassa. Neiti Agnes Castrénilla, Kajaanin tyttökoulun opettajattarella, on taatusti kiehtovia tarinoita Maria Renforsista. Maria oli tehtailija Herman Renfor62

sin sisar ja näppärä käsistään. Perhonsidonta kuuluu olleen Marialle suorastaan intohimo. Maria herätti kummastusta harrastamalla valokuvausta ja kuvaamalla ihmisiä ateljeessaan. Voi sitä kummaa! Unohtaa ei sovi Posti-Stiinaa, joka kuljetti postia Kajaanista Paltaniemelle yli 25 vuotta. Aluksi hän haki postin Kajaanista kerran viikossa, myöhemmin kahdesti viikossa. Postin kuljettaminen oli säädetty postin johtosäännössä ja sitä Posti-Stiina noudatti kirjaimellisesti! Mitä Posti-Stiinalla on kerrottavana postireissuiltaan ja miksi Posti-Stiinalla oli mukanaan revolveri ja tikari? Torimyyjät kauppaavat pottuja ja muita tuotteita kauppatorilla ja kertoilevat samalla kaupungin kutkuttavimmat jutut kaikille, jotka haluavat kuunnella. Ja kuulijoita riittää! Kaikki nämä henkilöt ja muutamat muut, voit tavata tulevana kesänä opastetulla kävelykierroksella Kajaanin rantapuistossa. Kajaanin matkailuoppaat johdattavat sinut aikamatkalle Kajaanin historiaan. Tervetuloa mukaan aikamatkalle Kajaanin historiaan! Seija Karjalainen

Roolihenkilöt vasemmalta Caisa Moilanen, Vanni Karjalainen, Posti-Stiina, Serafina Heikkinen, rouva Kristiina Brahe, kreivi Pietari Brahe ja neiti Agnes Castrén.

Hautausmaat kertovat omaa hiljaista tarinaansa Opastettuja hautausmaakierroksia on Kajaanissa tehty vuodesta 2002 alkaen, jolloin pyhäinpäivänä opastettiin Kajaaninjoen varrella olevalla vanhalla hautausmaalla ja Paltaniemen kirkon hautausmaalla. Pirjo Sirviö ja Anneli Piirainen olivat koonneet tiedot Vanhan hautausmaan 20 kohteesta sekä Paltaniemen tunnetuimmista haudoista, ja Anneli opasti. Tämä tiedosto oli pitkään oppaiden perustietona hautausmaista. Kaikille avoimista opasyhdistyksen järjestämistä kävelykierroksista yhdeksi kohteeksi otettiin Vanha hautausmaa, ja oppaana oli Riitta Auer. Sitten seurakunnalle ehdotettiin hautausmaakierrosta myös pyhäinpäivänä, ja vuodesta 2011 lähtien kierros on toistunut vuosittain. Kahtena viime vuonna suositulle kierrokselle on varauduttu kahteen opastettavaan ryhmään yleisömäärän kasvettua 60 - 70 henkeen. Vuonna 2013 ryhdyttiin Rauha Roihan, Raija Elsisen ja Aila Latipään voimin kokoamaan tietoja uusista kohteista. Pian tähän henkilöhistorioita tutkivaan ryhmään liittyivät Riitta Auer, Anneli Piirainen, Pirjo Sirviö ja Leenakaisa Sonny. Tietoja haetaan historiankirjoista, vanhoista sanomalehdistä ja myös haastattelemalla vainajien sukulaisia. Kesällä 2014 seurakunnan kanssa järjestettiin kolme opastusta, ja kaikista kierroksista tiedotettiin seurakuntalehdessä oppaiden kirjoituksilla. Kävelyt nimettiin valittujen elämänkertojen kuten opettajien, taiteilijoiden tai kauppiaiden mukaan. Kierrokset uudistuivat, ja museon rakennustutkija Rauni Laukkanen vieraili niillä kertomassa hautamuistomerkkien historiasta. Kierrokset on aloitettu siunauskappelin esittelyllä ja urkumusiikilla. Keväällä 2015 opastettiin kaksi tilauskierrosta ja kesällä seuraavat kierrokset: Opettajia, lehtoreita ja rehtoreita, Taiteilijoita ja kulttuuripersoonia sekä Pikkukaupungin kuuluisia naisia. Osallistujia oli kaikkiaan 127, ja ylivoimaisesti suurin oli naiskohtaloista kertovan kävelyn 60 hengen yleisö. Nyt hautausmaakierrosten suunnitteluryhmällä on esittelytiedot yli 100 haudasta, ja kiehtova etsintätyö jatkui kesää varten. Tänä vuonna kesäkierroksia oli jo neljä, ja lisäksi järjestetään perinteinen pyhäinpäivän 65

kierros. Paltaniemi-päivien aikana esiteltiin kuvakirkkoa ja opastettiin Vainajien varvikko -hautausmaakierros. Hautausmaakierroksilla on oma erityinen tunnelmansa. Niillä kuljetaan rauhalliseen tahtiin hautamuistomerkiltä toiselle, ja usein joku kuulijoista kommentoi tai kertoo jonkin oman muistonsa. Ihmisten elämäntarinat kiinnostavat. Aila Latipää

Raija Elsinen oppaana hautausmaakierroksella 2014.

Muistoista tulevaisuuteen -ekomuseohankkeessa 2012 - 2014 Paltamossa oli alkanut kansainvälinen ekomuseohanke, jossa kyliltä kerättiin kansainvälisenä hankkeena lähihistoriaa, työtapoja ja tietoja seudun merkkihenkilöistä. Yhdistyksen markkinoijat arvelivat, että hankkeesta saatavasta aineistosta ja seudun muusta historiasta saataisiin laadittua retkipaketti Vuolijoen retkien tapaan. Johtokunnassa hankkeesta keskusteltiin useaan kertaan hankesuunnitelman ja hankkeen vetäjän esittelyjen pohjalta. Lopulta helmikuussa 2012 johtokunta äänesti hankkeeseen liittymisestä. Hetki oli historiallinen, sillä enpä muista johtokunnan juuri äänestäneen aiemmin. Täpärästi yhden äänen enemmistöllä päätettiin liittyä hankkeeseen, johon kolme markkinointityöryhmän jäsentä sitoutui ja lupasi osallistua talkootyönä palavereihin siten, ettei yhdistykselle tule hankkeesta mitään kuluja. Monet kerrat kokoonnuttiin milloin Kainuun Opistolla, Hakasuon Myllypirtillä tai Vaarantalolla. Oppaat saivat kuulla innostuneilta paltamolaisilta vielä kirjoittamattomia lähihistorian tietoja ja tarinoita seudusta ja jakoivat omasta puolestaan koko ajan tietoa opasyhdistyksestä ja sen toiminnasta. Vanhan ajan Paltamoa -retkipaketti koottiin keväällä 2014 ja retki tehtiin kainuulaiselle osallistujaryhmälle kaksi kertaa ensimmäisenä vuotena. Nyt sama retki edusti Kainuuta Valtakunnallisten Kotiseutupäivien retkitarjonnassa elokuussa 2016. Onneksi ekomuseoretki saatiin tehdyksi. Yhdistystoiminnan mukaviin kuvioihin kuuluu sekin, että johtokunnassa hanketta vastustaneetkin ovat tulleet mukaan ekomuseoretkille. Ehkäpä tämä retki muokkasi maaperää Sotkamoon ja Vuokattiin suuntautuvalle Sinisten ajatusten Sotkamo -retkelle, joka synnytettiin ilman sisäistä vastarintaa toukokuussa 2014. Vanhan ajan Paltamoa -retkipaketissa kohteita kuvataan seuraavasti: ”Paltamon kansainvälinen ekomuseohanke on nimeltään Muistoista tulevaisuuteen. Kylillä on yhteisvoimin kerätty lähihistoriaa, työtapoja sekä tietoja merkkihenkilöistä. Tärkeimmistä kohteista on koottu ekomuseokartat, joihin retki pohjautuu. 67

Opas tulee linja-autoon ja ekomuseoretki Paltamoon alkaa. Matkan aikana saadaan tietoja ja kuullaan tarinoita Paltamon emäpitäjästä. Kylän edustaja kertoo vanhoista asioista ja niiden nivoutumisesta tähän päivään. Mukana voi olla myös oppaiden historiallisia roolihenkilöitä. Mieslahdessa tutustutaan vuonna 1909 perustetun, arvostetun Kainuun Opiston historiaan ja nykypäivään. Mahdollista on myös kävellä PostiKallen reitti. Melalahdessa kohde voi olla Pertinpiha, 1920-luvulla rakennettu mökki. Sisälle astuessa tuntuu siltä kuin isäntäväki olisi sieltä vain hetkeksi poistunut askareilleen, kaikki näyttää asutulta. Luontopolulla voi ihailla erityisen rehevää ja rikasta kasvillisuutta. Kierretään ainakin kylätie rannan kautta. Vaarankylän komeissa maisemissa kyläyhdistyksen Vaarantalossa ruokaillaan, tutustutaan aittamuseoon ja vaikkapa hierimen tekoon. Hakasuolla juodaan munkkikahvit, tutustutaan Vanhojen sanojen seinään, edelleen toimivaan myllyyn ja Kiveksen rosvoihin, Varisjokeen sekä raudan ja tervan valmistukseen. Kirkonkylässä on 1946 valmistunut Ilmari Launiksen suunnittelema kirkko, Kotiseutumuseo sekä Eino Leinon Ukonlintu ja virvaliekki -muistomerkki, joka on Jouko Toiviaisen käsialaa.” Aila Latipää

Melalahden rannassa vasemmalta Ritva Kemppainen, paikallisopas Seppo Härkönen ja Aila Latipää.

Kajaanin oppaita valtakunnallisilla opaskoulutuspäivillä

Mirjam Naakka ja Varpu Poutanen Saarijärvellä 1989.

Imatran opaskoulutuspäivät 1990. Iltajuhlassa vasemmalta Leenakaisa Karhunen-Sonny, Erkki Keränen, Mirjam Naakka, Veijo Muranen ja Liisa Turunen.

Mikkelin valtakunnalliset opaskoulutuspäivät 1990. Kahvilla vasemmalta Riitta Auer, Erkki Keränen, Aune-Leea Huotari ja Vuokko Leinonen.

Kuusamon valtakunnalliset opaskoulutuspäivät lokakuussa 1991. Vasemmalta Riitta Auer, Anneli Piirainen, Liisa Turunen ja Pirkko Wihervaara.

Erkki Keränen ja Mirjam Naakka Kuusamossa 1991.

Keväinen lämpö aivan yllätti Järvenpäässä 1994. Vasemmalta punapukuisia kajaanilaisia Anneli Piirainen, Liisa Turunen, Leenakaisa Sonny, Vuokko Leinonen ja Aila Latipää.

Tervetuloa Kajaaniin! Vuonna 1997 Turun päivillä kutsuimme Suomen oppaat Kreivin aikaa -päiville syksyksi Kajaaniin. Vasemmalta linnanpäällikkönä Aila Latipää, pikkupiikana Kirsi Kilpeläinen, kreivi Pietari Brahena Pekka Lackman, Varpu Poutanen säätyläisrouvana, Leenakaisa Sonny pormestarinna Carnoviuksena sekä itse pormestari, jota esittää Nina Piirainen.

Pirjo Sirviö ja Aila Latipää Tahkon opaskoulutuspäivillä lokakuussa 2014.

Eurajoen valtakunnalliset opaskoulutuspäivät 2015. Vasemmalta Ritva Kemppainen, Leenakaisa Sonny ja Anneli Piirainen.

Pohjois-Suomen alueen juhlaväkeä Eurajoella 2015. Vasemmalta Ritva Kemppainen, Kaarina Kokko, Leenakaisa Sonny, Helena Aro, Kyösti Karjalainen, Hilkka Kangastie, Anneli Piirainen, Rauha Roiha, Aila Latipää ja Anni Lyytikäinen.

Kajaanin oppaita Pohjois-Suomen alueen aluekokouksissa

Aluekokouksessa 1990 Kajaanissa ja Kajanuksessa. Oikealta Mirjam Naakka, Erkki Keränen, alueasimies Sinikka Rastas Rovaniemeltä, Leenakaisa Karhunen-Sonny ja perällä Aila Latipää.

Aluekoulutuspäivät Oulussa 6. - 7.10.1990. Lounaalla kajaanilaisia vasemmalta Erkki Keränen, Liisa Turunen ja Leenakaisa Karhunen-Sonny.

Rovaniemen aluekoulutuspĂ¤ivillĂ¤ 1991. Vasemmalta Varpu Poutanen, Pirkko Wihervaara, Mirjam Naakka, Liisa Turunen ja Anneli Piirainen.

Raahessa aluekokouksessa 11. - 12.4.1992. Oikealta kajaanilaisia Varpu Poutanen, Liisa Turunen ja Riitta Auer.

Aluekokouksessa Puolangalla 3.4.1993 Manner-Suomen keskipisteessä kaikki osallistujat. Alhaalla vasemmalta kajaanilaisia Leenakaisa Sonny ja Anneli Piirainen.

Torniossa 5.9.2015 iltajuhlaan lähdössä vasemmalta Anneli Piirainen, Leenakaisa Sonny ja Ritva Kemppainen.

Aluekoulutuspäivät Oulussa 2. - 3.4.2016. Vasemmalta Heli Luhtaniemi, Hannele Taurovaara, Teija Suominen ja Päivi Heikkinen. Alakuvassa vasemmalta Aila Latipää, Ritva Kemppainen, Päivi Dahl ja Anne Pitkäjärvi.

Kainuulaisia Oulun aluekoulutuspäivillä 2016. Vasemmalta Hannele Taurovaara, Ira Määränen, Vesa Heikkinen, Teija Suominen, Anne Pitkäjärvi, Ritva Kemppainen, Päivi Heikkinen, Aila Latipää ja Heli Luhtaniemi.

OPPAIDEN KERTOMAA

Kirkkoon keskellä yötä Kajaanissa toimineista oppaista vanhin on 95-vuotias Aune-Leea Huotari, jota kävin haastattelemassa hänen kotonaan perjantaina 26.2.2016. Ensin puhuimme edellisillan Kaukametsän salin konsertista, jonne Lottavanhin Aune-Leea oli kutsuttu kunniavieraaksi. Totesimme, että Lapin Sotilassoittokunta solistinaan Pentti Hietanen onnistui erinomaisesti. Aune-Leea kertoi, että leskeksi jäätyään hän kaipasi Pohjolan Vaatetuksen päivätyönsä lisäksi jotain uutta tekemistä. Hän oli aina ollut innostunut liikkumisesta, matkustamisesta ja ihmisten kanssa toimimisesta. Hän huomasi Kainuun Sanomista opaskurssin ilmoituksen ja pyrki sekä pääsi kaupungin kansalaisopiston matkailuoppaan kurssille, jota veti Kainuun Matkapalvelun johtaja Jorma Hemmi. Kurssilta valmistumisen jälkeen 1979 ensimmäisiä opastettavia olivat Kainuun prikaatin alokkaat. Kainuun Liikenteelle Aune-Leea oli tehnyt paikallisia opastuksia, ja pian häntä pyydettiin matkanjohtajatehtäviin kotimaahan, Ruotsiin ja Neuvostoliittoon. Aune-Leea sanoi, ettei hän osaa kieliä. ”Sinä osaat puhua vaikka käsilläsi”, kuului vastaus. Siitä alkoivat suoraan ilman mitään matkanjohtajakoulutusta työt Turkkiin, Kreikkaan, Ruotsiin, Neuvostoliittoon ja Norjaan suuntautuneilla viikonkin kestäneillä matkoilla. Neuvostoliitossa käytiin rantalomillakin ja Ruotsista haettiin margariinia, sokeria, hilloja ja suklaata. Kerran Otanmäen Marttojen kanssa kierrettiin 10 vuorokautta Keski-Euroopan puutarhoja ja linnoja. Aune-Leea toimi Kajaanin matkailuoppaiden johtokunnassa 1982 1984, osallistui valtakunnallisille opaskoulutuspäiville ainakin 14 kertaa, kävi matkanjohtajakurssin 1987 ja alueopaskurssin 1989. Kun tarvittiin 78

vastuuhenkilöä, Aune-Leea otti tehtävän ja hoiti sen tarmokkaasti ja huolellisesti kuten vuoden 1987 Kajaanin valtakunnallisten opaspäivien järjestelytoimikunnan puheenjohtajuuden. Kannattajajäseneksi hän siirtyi 2000-luvun alussa. Hän jatkoi paljon aikaa vievissä harrastuksissa, joita olivat sotilaskotityö prikaatilla ja rajavartiostolla, Kainuun Lottien yhdistys ja Rintamanaisten yhdistys. Näin hyvämuistinen ja reipas Aune-Leea muistelee. ”Minä pidin kovasti opastamisesta, tapasin paljon hyviä opastettavia ja näin matkoilla ympärilläni paljon uutta ja outoa. Aamuyöhön asti piti joskus valmistella kierroksia ja matkoja, opastaminen teetti paljon työtä. Liikennöitsijät ja kuljettajat siinä tulivat hyvin tutuiksi. Mieluisimpia opastuskohteita Kajaanissa olivat tervakanava, voimalaitokset, linnanrauniot, kirkot ja kirkkotarhat. Vedin myös Kainuun kierroksia, joilla Kuivajärvi oli yksi mieleenpainuvimmista kohteista. Ennen ensimmäistä Neuvostoliiton matkanjohtajatehtävää nousivat sodanaikaiset muistot pelottavina mieleen. Lähdin lotaksi heti, kun tuli Paasikiven ilmoitus sodan alkamisesta. Lottapuku oli ollut valmiina odottamassa, ja 19-vuotiaana aloitin työn. Hurjinta oli olla kaksi vuotta kuljettamassa verta Uhtualle. Vietin siellä kerran kolme yötä ainoana naisena yksin korsussa, jossa minulla oli ladattu ase pöydällä turvana. Olin saanut ohjeen olla avaamatta ovea kenellekään ja olla vastaamatta mihinkään puheeseen. Ja jos joku olisi yrittänyt tulla ovesta, minun oli määrä ampua heti kohti. Taistelujen keskellä ei koskaan tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu. Sota oli kova koulu oppia näkemään elämää ja soisin, että nykyajan nuoret saisivat kuulla tuosta ajasta.” Kahdeltakymmeneltä opasvuodelta on kirkkaana muistoissa monenlaisia sattumuksia yhdistyksen toiminnasta sekä yhteisiltä matkoilta ja retkiltä. Oppaiden johtokunnan kokouksia, erilaisia palavereja ja myös vuosikokouksia pidettiin jäsenten kodeissa, monesti Aune-Leeankin luona. Opastuksia oli paljon, samoin matkanjohtajatehtäviä. Matkailuoppaiden yhdistys ei kuitenkaan ollut vielä kovin tunnettu. Pohjolan Vaatetukseen tuli kerran kirje, jonka vastaanottajaksi oli merkitty Aune-Leea Huotari, Kajaanin Opaskoirakerho. Siitä riitti hupia pitkäksi aikaa. Seuraavan tarinan todenperäisyyden todistavat sekä haastateltava että haastattelija. Kajaanissa pidettiin Kalevan kisat 1984, ja kutsuvieraiden rouville tarjottiin opastetut kiertoajelut. Oppaina olivat Aune-Leea ja Aila. 79

Kierrosten reitit poikkesivat hieman toisistaan, mutta ortodoksisessa kirkossa molemmat ryhmät olivat yhdessä. Aune-Leea oli hakenut kirkon avaimen ja avasi kirkon oven. Pois lähtiessä Aila sulki kirkon, ja avain jäi Ailalle. Aune-Leea kertoo, että yöllä minua rupesi huolettamaan, että oliko kirkko suljettu ja ettei vain avain ollut jäänyt oveen. En halunnut keskellä yötä soittaa Ailalle ja herättää koko perhettä. Asia vaivasi niin paljon, että lähdin polkemaan pyörällä sateessa Palokankaalta keskustaan kirkolle. Sotkamontien sillalla huojui pyörätien vieressä olevalla jalkakäytävällä niin kovassa tuiterissa oleva mies, etten uskaltanut ohittaa häntä muuten kuin kävelemällä ja taluttamalla pyörää. Mies käveli vieressäni ja yhdessä mentiin linja-autoasemalle asti, josta käännyin Sammonpuistoon päin. ”Mihin sinä olet menossa?” mies kysyi. Vastasin, että kirkkoon. ”No ei kukaan mene kirkkoon keskellä yötä”, mies tuumasi. Heilautin kättäni hyvästiksi ja jatkoin matkaa. Kirkon ovi oli tiukasti kiinni, eikä lukossa ollut avaimia. Aila Latipää

Pohjois-Suomen alueen aluekokouksessa Kittilässä 8. - 9.10.1988. Vasemmalta Varpu Poutanen, Anneli Piirainen ja Aune-Leea Huotari.

Opasmuistoja viime vuosisadalta Ystävyyskaupunki ja -piiritoiminta oli Kajaanissa vireää 1960 - 70-lukujen vaihteesta alkaen. Oli maiden välisiä vieraita ja vähitellen myös urheilu- ja eri kulttuuriryhmien sekä ystävyyskoulujen oppilaiden välisiä vierailuja. Saksan Schwalm-Eder -ystävyyspiiristä alkoi pian tulla myös turisteja. Varsinkin vanhempaa väkeä kiinnostivat isien sota-aikaiset paikat ja tapahtumat. Siksi oli käytävä myös Rovaniemellä saksalaisten hautakappelissa, nähtävä poroja ja koettava Napapiirin ylitys, Lapin kaste ja joulupukin paja. Käänsin kaupungin saksan- ja ruotsinkielisen ystävyyskirjeenvaihdon ja olin samalla tulkkina vierailujen aikana. Pian tulivat mukaan ohjelmaan vieraiden opastuskierrokset. Muistan ensimmäisen opastukseni – se oli ruotsiksi! Ruotsin puolustusvoimien komentaja vieraili Kainuun prikaatilla, ja seurueella oli kaupungin vastaanotto opastuskierroksineen. Kaupunginlakimies Sakari Korhonen kertoi kaupungin kehityksestä suomeksi, ja minä tulkkasin häntä ja kerroin myös nähtävyyksistä. Voi niitä jännityksen hetkiä! Kohteet olivat jo ohi bussin liikkuessa ennen kuin pääsin kertomaan ruotsiksi. Enhän ollut saanut mitään opaskoulutusta. Muistona tuosta ensimmäisestä opastuksesta on komentajan antama kolmen kruunun komea rintakoru. Kun seuraava opaskoulutus järjestettiin, lähdin mukaan oppimaan ja valmistuin auktorisoiduksi oppaaksi 1979 ja matkailuoppaan ammattitutkinnon suoritin 1991. Yhdistyksen johtokunnan jäsenenä toimin 2000 2006. Saksalaisia tuli joka kesä useita bussillisia, kun ystävyyspiirimme sihteeri Werner Zabbee innostui järjestämään vierailuja. Suomalais-saksalainen yhdistys perustettiin ja sen toiminnassa me saksanopettajat järjestimme turisteille ohjelmat opastuksineen. Niihin kuuluivat mm. kotivierailut perheissä. Vieraskirjamerkinnät kertovat, että useita maksimissaan 81

20 hengen ryhmiä tuli kesäisin koteihimme. Heille järjestettiin myös mökeillä saunailtoja, joissa saimme opastaa heille saunomista, uistelua ja veneilyä. Kuinkahan monta kertaa lienen tehnyt saksalaisten kanssa ns. Lapinretken Rovaniemelle. Silloin piti valmistautua kertomaan kolmituntisella ajomatkalla niin matkan kohteista kuin Suomen historiasta, kulttuurista ja suomalaisesta elämästä yleensä. Rovaniemellä tehtiin porontaljakauppoja paikallisen myyjän kanssa. Lähes jokainen palasi sieltä porontalja kainalossa. Saksalaisilla oli kuitenkin valitettavasti alussa käsitys, että sen voi Suomessa maksaa konjakkipullolla! Kerran meitä onnisti, kun paluumatkalla Kajaaniin tullessa oli komea hirvi torilla vastassa. Sitä seurasi sitten myöhemmin maaneuvos August Franken hirvenmetsästysmatka, jonka kaupunki järjesti Haukilammen maastossa. Monet hauskat ja yllätykselliset tapahtumat jäivät mieleen yli 30 vuotta kestäneiltä opasvuosilta. Muistan, miten tutustutin kaupunkiimme erään valtiohallinnon johtoryhmää. Matkalla Paltaniemelle pääjohtaja alkoi kuorsata edessäni etupenkillä. Oli siinä aloittelevalle oppaalle sellainen hetki, ettei oikein tiennyt, mitä tekisi. Kyllä hänet kirkkoon herätettiin. No, minua lohduteltiin, että johtaja oli pian siirtymässä eläkkeelle ja vastaavaa oli sattunut ennenkin! Oppaan ei tarvinnut harmitella. Viikon kestävät ystävyyskouluvierailut sisälsivät aina kaupunkikierroksen ja Lapin-matkan lisäksi opastuksen muuallakin Kainuussa. Oppilaathan olivat perheissä vieraina, joten isännät täydensivät käytännössä Kainuun tuntemusta monin tavoin. Suunnittelin aluksi kaikki retket vihkoon – varsinkin vieraskieliset. Niitä oli sitten hyvä täydentää. Opastustilanteissa ei vihkoja käytetty. Vuohengin lukion oppilasmatkat SchwalmschuleGymnasium -ystävyyskouluun vaativat paljon suunnittelua sekä Suomen että Saksan reiteillä. Tärkeintä oli aina selvittää, millainen opastettava ryhmä oli, ja oliko sillä erikoistoivomuksia. Oppilasryhmät olivat myös haastavia. Oli paneuduttava mm. eri-ikäisten nuorten mielenkiinnon herättämiseen. Oli myös tehtävä selvä ero siinä, mitä kerrotaan kotimaisille ja mitä ulkomaalaisryhmille. Kulttuurierot on huomattava! Opastaminen on mielenkiintoinen ja vaativa harrastus, jossa sattuu monenlaisia tilanteita niin hauskoja kuin vähemmän hauskojakin. 82

”Purukumilla paikkasimme sen” oli totta eräällä opastusreissulla. Ei tosin autonrengasta, vaan auton öljypohjan paikkasimme. Schwalm-Eder -piirin maaneuvos Hasheider perheineen oli 90-luvulla lomalla Kajaanissa. Kaupungin vastaanoton ja opaskierroksen jälkeen lähdimme viemään heidät lomamökille Iijärven rannalle. Kivisellä mökkitiellä heidän autonsa öljypohja rikkoutui. Öljyt tiellä ja mökille vielä matkaa! Apu löytyi kaikenkokeneelta liikennöitsijältä, entiseltä kansanedustajalta Ville Tikkaselta, jonka haimme Kajaanista. Ostimme Villen neuvosta purukumia. Sillä hän paikkasi öljypohjan, joka olisi korjaamomiesten mukaan kestänyt vielä paluumatkan Saksaan. Kajaanissa opastaminen voi olla vain harrastus. Minulle se oli elämyksiä, kokemuksia, mielenkiintoisia ihmisiä - jopa ystäviäkin antava. Rikasta elämää! Elvi Valli

Kreivin aikaa -valtakunnalliset opaskoulutuspäivät Kajaanissa 1997. Vasemmalta Leenakaisa Sonny, Elvi Valli, Anneli Piirainen, Mirjam Naakka ja Pirkko Wihervaara.

Opastuksia saksaksi ja englanniksi Jo ennen opaskurssia jouduin joitakin kertoja remmiin, kun tarvittiin vieraskielistä apua, lähinnä saksaa. Ystävyystoimintaa Kajaanin ja Saksan SchwalmEder -piirin välillä viriteltiin ja se alkoi virallisesti vuonna I973. Elvi Valli ja minä toimimme tulkkeina ja muunakin apuina, koska toiminta niin virallisissa kuin vapaamuotoisemmissakin yhteyksissä oli vilkasta. Tämä sai meidät hakeutumaan opaskurssille ja meidät hyväksyttiin oppaiksi keväällä 1979. Elvillä oli opastuskielinä saksa ja ruotsi, minulla saksa ja englanti. Nina Piirainen opasti venäjäksi, mikä oli noina aikoina hyvinkin tarpeen. Muita kielioppaita ei tältä kurssilta muistini mukaan tullut. Myöhemmin kielivalikoima on laajentunut ainakin unkarin ja ranskan kieliin, myös ruotsiin ja englantiin on tullut uusia taitajia. Ymmärtääkseni ainakin ruotsissa on jouduttu tarjoamaan eioota, vaikka jopa minäkin vanhalla kouluruotsillani olen joskus joutunut hätiin. Tällä hetkellä aktiivioppaissa ei ole saksaksi opastavia. Tarvittaessa me reserviläiset olemme mahdollisuuksien mukaan olleet apuna. Erityisesti saksan kielen merkeissä teimme paljon muutakin kuin opastuksia, nimenomaan Kajaanin ja Schwalm-Eder -piirin ystävyystoiminnassa. Oli koululaisvaihtoa, erilaisia kuoro- ja yhdistysvierailuja, juhlia ja kokouksia jne. Opaskoulutus oli erittäin hyvä tuki kaikessa tässä. Muistelen mielelläni ja kiitollisena niitä vuosikymmeniä, jolloin toimin aktiivioppaana. Ensinnäkin oppi paljon omasta kotiseudustaan ja maastaan, seurasi asioita tietoisemmin ja aktiivisemmin. Sai myös tavata mielenkiintoisia ihmisiä ja pääsi paikkoihin, joihin tuskin olisi muuten päässyt. Ennen kaikkea tietenkin toivoo, että on voinut välittää myönteisiä elämyksiä ja vaikutelmia kotiseudustaan ja maastaan. Pirkko Wihervaara

Aikamatkalla rooliopas Serafina Heikkisen kanssa Eletään 1800-luvun jälkipuoliskoa Kajaanin kaupungissa. Suomi on liitetty Venäjään vuonna 1809. Venäjän keisari Aleksanteri I tekee pitkän tutustumismatkan 1819 Suomeen, Kainuuseen ja Kajaaniin. Perusilmeeltään Kajaani on samanlainen erämaakaupunki kuin 200 vuotta sitten perustamisensa alkuaikoina. Linna törröttää raunioina kahden kuohuvan kosken välissä. Näitä jokinäkymiä keisari ihailee rauniolinnan korokkeelta ja vaeltaa sitten kaupunkiin. Serafina Heikkinen on ollut tyttönen keisarin vierailun aikaan, mutta on ollut Ämmäkosken alapuolella kajaanilaisten kanssa ottamassa vastaan keisaria ja hänen seuruettaan. Se on ollut merkittävä tapahtuma silloisessa Kajaanissa elokuussa 1819. Nyt Serafina käy torikauppaa raatihuoneen torilla kesäaamuisin maanantaina, keskiviikkona ja lauantaina. Kolmesti vuodessa hän on markkinoilla ja kertoo värikkäästä torielämästä markkinoiden aikaan. Serafinan turkikset eli nahat ja riistaeläimet käyvät hyvin kaupaksi. Serafina kertoo mielellään myynnin ohessa ja myytävien loppuessa tästä keisarivierailusta ja sen vaikutuksista Kajaaniin. Roolini Serafinaksi syntyi helposti. Minua oli aina kiinnostanut Venäjän keisarin, Suomen suuriruhtinaan vierailu syrjäiseen, tiettömien taipaleitten Kainuuseen ja Kajaaniin. Mietitytti, mikä häntä houkutti, mitä hän näki ja koki matkallaan. Kajaani hyötyi keisarivierailusta. Lähinnä keisarin varoin saatiin maantie Iisalmesta Kajaaniin ja uusi, upea Raatihuone, joka tänäkin päivänä on arvorakennus Raatihuoneentorin laidalla. Muistona keisarin vierailusta Paltaniemellä on kuvakirkon vieressä keisaritalli, jossa keisari seurueineen ruokaili 28. elokuuta 1819. 85

Serafinana olen esiintynyt vuodesta 2011 eri juhla- ja merkkipäivätapahtumissa: Pekan-päivänä Kauppatorilla, kansainvälisenä matkailuoppaiden päivänä, Kajaanin kaupungin perustamispäivänä, Runoviikolla, Paltaniemi-päivillä ja Eino Leino -talon kirjapäivillä, kekrinä ja viime elokuussa Linnanvirta-tapahtumassa linnanraunioilla. Luontevimmat esiintymispaikat ovat Raatihuone, Raatihuoneentori, Kauppatori ja Paltaniemen kuvakirkko ja keisarintalli. Toki yksityisissä juhlissa ja palvelutaloissakin on ollut mukava käydä. Serafina Heikkinen (Rauha Roiha)

Serafina Heikkinen torimyyjien Vanni Karjalaisen ja Caisa Moilasen seurassa Linnanvirta2015 -tapahtumassa. Kuva Jorma Huusko.

Olisi bussillinen ulkomaalaisia tulossa Kajaaniin... Noin 15 vuoden opastusurani aikana olen tavannut lukemattomia ulkomaalaisryhmiä ja esitellyt heille kotikaupunkiani Kajaania tai laajemminkin Kainuuta. Jokainen ryhmä on erilainen. Valmistautuminen vaatii aina kohdetietojen kertaamista, huolellista paneutumista ryhmään ja sen kulttuurin ja opastuskierroksen toiveiden huomioimista. Oppaana edustan ulkomaalaisille paitsi omaa kotikaupunkia usein myös koko Suomea ja suomalaisuutta. Tehtäväni on asiantuntevan tiedon lisäksi luoda heille kuva Suomesta, suomalaisista, elämästä täällä pohjoisessa, Kainuussa ja tarjota myös eksoottisia elämyksiä. Kuinka sitten selviydyn näistä vaatimuksista? Oppaan pitää olla kohtelias, reipas ja esiintymiskykyinen, yhteistyöhaluinen, kiinnostunut opastettavasta ryhmästä jne. Paljon muitakin vaatimuksia voisi luetella. Tärkein ominaisuus kuitenkin mielestäni on olla oma itsensä - siis oma persoona peliin ja itseensä on luotettava. Olipa kyseessä bussikierros tai kävelykierros tai niitä molempia, esittelen kohteita omaan rauhalliseen tyyliini, mutta heitellen sinne tänne pieniä yksityiskohtia, joilla tiedän herättäväni ulkomaalaisten kiinnostuksen. Siis asioita, jotka meille itsellemme voivat olla jokapäiväisiä, mutta ulkomaalaisille erikoisia. Tällainen on esimerkiksi jokamiehenoikeus, voimme mennä metsään poimimaan marjoja ja sieniä. Jo Kajaaniin tullessaan he ovat saattaneet ihmetellä, kuinka paljon täällä on metsää. Seuraava kysymys on tietenkin, onko metsässä karhuja? No, onhan siellä, mutta olen nähnyt elävän karhun vain eläintarhassa. Sitten ryhmä jo rauhoittuukin, kunnes kerron, että on siellä susiakin, mutta niitäkin olen onnistunut näkemään vain eläintarhassa. Miksi sitten tiet kulkevat metsässä eivätkä järven rantoja pitkin kauniissa maisemissa? Mainostetaanhan Suomea tuhansien järvien maana. Siinäpä onkin oppaalle vaikea kysymys. Tässä vaiheessa parasta onkin suunnistaa Paltaniemelle Kirkkoniemeen ja näyttää vieraille edessä 87

avautuva Oulujärven maisema tai Sotkamossa nousta Vuokatin vaaralle ihastelemaan sieltä avautuvia järvimaisemia. Jo parin tunnin kierroksella heille on mahdollista näyttää kainuulaista kaupunkielämää, maaseutua, metsää ja meidän kaikkien ihastelemaa järvimaisemaa. Sitä, joka on meille jokapäiväistä ja aina lähellämme, mutta ulkomaalaisille juuri sitä eksotiikkaa, jota he ovat tulleet hakemaan ja kokemaan matkaltaan. Ulkomaalaisille kerron yleensä merkkihenkilöistä hyvin harkiten. Kajaanin historiastakin kerron vain pääkohdat, jotka nekin on hyvä kytkeä Kajaanin linnan tapahtumiin ja kaupunkiarkkitehtuurin muutokset sotavuosiin. Elämykset ovat niitä, jotka jäävät ulkomaalaisten mieleen paremmin kuin historian merkkihenkilöt, joilla on kaiken lisäksi oudot nimetkin. Sen sijaan heille kannattaa kertoa, kuinka ihmiset elävät täällä pohjoisessa, jossa pitkän talven aikana pitää sietää lunta ja pakkasta ja kesä on lyhyt. Onhan meillä selkeästi neljä vuodenaikaa, jotka kaikki ovat omalla tavallaan kauniita ja erilaisia harrastusmahdollisuuksia riittää kaikille. Opastusurani ajalta ehkä mieleenpainuvin opastukseni on ollut erään amerikkalaisen opastus Kajaanista Kuhmoon ja takaisin. Vasta matkan aikana minulle selvisi, miksi hän oli tänne matkustanut ja mitä hän loppujen lopuksi halusi kokea. Miehen isoäiti oli muuttanut 1900-luvun alussa Amerikkaan ja kertonut, kuinka vaikeaa elämä oli Kuhmossa ollut. Nähtävyydet eivät juuri kiinnostaneet miestä, mutta hän katseli maisemia auton ikkunasta ja halusi omin silmin nähdä, että Kuhmossa asiat ovat hyvin ja ihmiset elävät täällä onnellista elämää ja tulevat hyvin toimeen. Kierroksen lopuksi hän kiitti ja sanoi voivansa palata rauhallisin mielin takaisin kotiin Amerikkaan viettämään eläkepäiviään. Minulle ulkomaalaisten opastaminen on ollut myös muistutus siitä, mitä kaikkea meillä on kotikaupungissamme Kajaanissa ja sen lähiympäristössä. On paljon asioita, jotka ovat meille itsestään selvyyksiä emmekä osaa antaa niille arvoa kuten ulkomaalaiset osaavat. Voimme todellakin lähteä hiihtämään kotinurkalta, poimia marjoja lähimetsästä, kävellä kauniissa jokimaisemissa, elää turvallista elämää. Oppaan työssä olen myös itse oppinut arvostamaan omaa kotikaupunkia, koko Kainuuta, sen historiaa ja nykypäivää. Irene Salomäki

Opastaminen on kulttuuriperinnön jakamista Kävelen Kajaanissa Linnankatua pitkin kohti linnan rauniota. Näen keltaisen, vanhan puutalon, joka seisoo arvokkaasti mäen päällä. Mäki viettää alaspäin ja asfalttikatu muuttuu mukulakivikaduksi. Keltaisen talon takana avautuu puistonäkymä hiekkakäytävineen, joista yksi vie raunioille johtavalle kävelysillalle. Näky on perin kummallinen: tie johtaa sillalle, joka ylittää kivilinnan rauniot, jatkuu raunioiden toisella puolella vastamäkeen. Siis linnan rauniot ovat sillan alla. Millaisia tarinoita tuo rauniolinna osaisikaan kertoa, jos se voisi puhua? Kummallinen näky on lähes ikiaikainen, siitä on kuljettu joen yli tavalla tai toisella pian 400 vuotta. Kajaanin linna oli keskeinen rakennus koko kaupungin perustamisen kannalta. 1600-luvulla linnaa rakennettiin pitkään ja hartaasti, kunnes se Ruotsin ja Venäjän välisessä sodassa vuonna 1716 pitkän piirityksen jälkeen tuhoutui. Linnaa puolustaneet kaupunkilaiset antautuivat, koska muonavarat ja lämmitystarvikkeet olivat lopussa ja pakkanen oli purevaa. Niin venäläiset pääsivät linnaan, ajoivat puolustajat talven selkään ja löysivät linnaan jääneet ruutitynnyrit. Venäläiset räjäyttivät linnan taivaan tuuliin. Tapauksesta on kulunut jo 300 vuotta, mutta silti linna tarinoineen ja ympäristöineen kiehtoo ihmisiä. Tarinat kuuluvat ihmisten perinteisiin vuorovaikutuskeinoihin. Kalevalan aikaan tarinat opeteltiin tiettyä poljentoa hyödyntäen muistin syövereihin ja niitä laulettiin vieraille ja kylän lapsille erilaisissa illanistujaisissa. Tarinat kuuluvat myös matkailuoppaiden reppuun elävöittämään kertomuksia kaupungista ja sen asukkaista. Opastetut kierrokset kävellen tai bussissa ovat aina ainutlaatuisia kulttuuriperinnön siirtämisen tilaisuuksia, joissa tärkeänä osana on tiedon ja paikkakunnan historian välittäminen asiakkaille mukavassa ja ymmärrettävässä muodossa.

Opastaminen ei ole totista toimintaa, vaan kyllä siinä on usein huumorin siemen kylvettynä itse opastustehtävään. Toisinaan kierroksella oppaat voivat yllättää jopa itsensäkin ja heittäytyä vaikkapa lausuntaesiintyjäksi. Monet kerrat on oppaiden kuultu lausuvan ainakin Eino Leinon laajasta tuotannosta jotakin ajankohtaan tai paikkaan sopivaa runoa. Usein myös runot kuvastavat omaa aikaansa ja kirjoituspaikkaansa sekä rikastuttavat paikallista kulttuuriperintöä. Vaikka jokainen opastuskerta vaatii paljon teemaan ja kierroksen aiheeseen perehtymistä, siis raakaa työtä, niin lopputulema on se mukavin, joka palkitsee tehdyn työn. Jokainen kerta minulla on perhosia vatsassa ja hermostuttaa niin vietävästi ennen h-hetkeä, mutta itsensä unohtaminen ja asiaan keskittyminen tuottavat tulosta. Kajaanissa on rikas kulttuuriperintö, siitä on ilo ammentaa jokaiseen opastettuun kierrokseen. Kuitenkin jokaisella kerralla parasta ovat asiakkaat, jotka ovat kiinnostuneita päivän teemasta ja asiasta. Se hetki, kun bussikierros on lopullaan ja opas kertoo tulevista kierroksista ja kesän sekä oppaiden muusta tarjonnasta ja kiittelee asiakkaita, kun bussi pysähtyy ja asiakkaat aplodeeraavat, niin kyllä - se tuntuu mukavalta ja silloin tietää onnistuneensa. Se palkitsee silloinkin, kun itse tiedät, ettet ehtinyt kertoa kaikkea siitä vaaleanruskeasta puutalosta tai mainita kaikista haluamistasi Kajaanissa vaikuttaneista merkkimiehistä tai kun sekosit hieman vuosiluvuissa tai kerroit vahingossa väärän arkkitehdin nimen. Se mikä asiakkaille jää mieleen on kerronta, tarinat, tunnelma - oliko se välitön vai jotain muuta. Asiakkaat kyllä palkitsevat opastuksen, kun se tulee sydämestä ja aidosta halusta välittää Kajaanin kulttuuriperintöä tarinoiden ja tiedon muodossa. Niin se linna ja silta ovat kuuluneet Kajaaniin aina. Linna on toiminut luontaisena joen ylityskohtana aina rakentamisestaan lähtien. Se on ollut kajaanilaisten reittinä ja yhdistänyt etelän ja pohjoisen puoleiset rannat toisiinsa. Kajaaniin rakennettiin toinen silta joen ylittämiseen turvallisesti vasta 1960-luvulla ja sen tunnistaa kaupunkilaisten puheesta, kun puhutaan uudesta sillasta. Vanha silta on kuitenkin tätä nykyä painorajoitettu eikä sitä saa ylittää raskailla ajoneuvoilla, jotta linnan raunioiden perustukset eivät enää heikkenisi.

Tiedon jakaminen on siis kulttuuriperinnön jakamista. Matkailuoppaan tehtävä on hieno ja arvokas työ, jatketaan siis vielä seuraavatkin 40 vuotta! Päivi Dahl

Linnan yläpuolella näkyy silta sekä keltainen talo, joka tekstissä mainitaan. Kuva Päivi Dahl.

Söikö Messenius hiiriä ja muita kysymyksiä matkailuoppaalle Opaskierroksilla sattuu kaikenlaista, mikä elävöittää historian kerrontaa. Kierrosten vakiokohteita ovat kaupungin alueella mm. Kajaanin linna, Paltaniemellä Kuvakirkko ja Keisarintalli. Uudisasutusta turvaamaan rakennettiin Ruotsi-Suomessa linnaa Vuohenkijokeen (Kajaaninjokeen) Koivukosken ja Ämmäkosken väliselle luodolle vuodesta 1604 alkaen. Kajaanin linnaa käytettiin paitsi puolustustarkoituksiin myös vankilana. Tukholmasta katsoen tänne maanääriin karkotettiin henkilöt, jotka haluttiin pois vallanpitäjien silmistä. Yksi näistä vangeista oli historiantutkija Johannes Messenius vuosina 1616 - 1635. Opaskierroksilla kerrotaan Kajaanin linnan historiaa ja myös sen kuuluisista vangeista. Joskus opas kertoo Messeniuksen kurjasta kohtalosta, vilusta ja nälästä niin, että monen sadan vuoden kuluttua kuulijakin huolestuu vangin oloista. Näin kävi eräällä kierroksella, jolla oli mukana muutamia kouluikäisiä. Yksi pikkupoika oli seurannut tarinaa tarkasti. Hän näytti hyvin tuumivalta ja ykskaks hän näytti keksineen ratkaisun Messeniuksen ruokahuoltoon. Hiiriähän on jokaisessa vanhassa rakennuksessa! Iloinen ääni kuului koko joukolle: Söikö Messenius hiiriä! Olikohan poika lukenut kuvauksia piiritettyjen kau92

punkien nälänhädästä, jolloin syödään kaikki elävä. Opas pysyy vakavana ja pohtii hetken vastaustaan. Jotain epämääräistä muminaa… Juuri aikaisemmin on eräs vanha rouva kysynyt, miten linnassa keitettiin ruokaa. Opas lupasi tutkia lisää linnan muinaista ruokataloutta. Opastuksen jälkeen pikavauhtia historian tuntijan pakeille. Vastaus olikin monisyinen. Messeniuksen ruokahuoltoa hoitivat vankeuden alussa vaimo ja palvelija, jotka saattoivat hankkia elintarvikkeita vangin omaisuuden avulla eri puolilta pitäjää. Myöhemmin vangin olot kurjistuivat, mutta ilmeisesti hän saattoi kalastaa Kajaanijoesta ja se turvasi hänen ravintoaan. Historian tuntija arveli, että jos Messenius olisi joutunut syömään hiiriä, hän olisi kyllä maininnut siitä teoksessaan Scondia Illustrata tai kirjeissään, muiden valitusten joukossa. Pikkupojan harmiksi hiiriä ja rottia ei Kajaanissa tuohon aikaan edes juuri ollut. Eipä ollut tullut tutkittua rottien yleistymistä Kainuussa, sisämaassa, kaukana satamista ja laivoista. Paltaniemen kuvakirkon kupeessa on pieni mökki, jossa monet kajaanilaisetkaan eivät ole käyneet. Tällä mökillä, Keisarintallilla, on kuitenkin arvokas historia. Eräällä kierroksella opas selitti, että tämä on todella ollut oikea talli, jossa Venäjän keisari Aleksanteri I nautti matkansa aikana vuonna 1819 aamiaista. Iäkkään oloinen herra totesi suuttuneena, että nyt opas huijaa vanhaa miestä. Tuosta ovesta ei sovi hevonen sisälle. Opas vilkaisi ovea, sekunnin murto-osassa vilahtivat mielessä komeat hevoset raviradalla ja toteamus oli selvä: eivät sopisi. Mieleen tuli myös lapsuuden ajan kotitalon kiltti hevonen Santtu, joka osasi taivuttaa päätään ja jalkojaan matalasta ladon ovesta mennessään. Ennen hevoset taisivat olla pienempiä, pohdittiin yhdessä. Opas lupasi selvittää lisää hevosten kokoja 1800-luvulla. Historian tutkija vahvisti: niin hevoset kuin myös ihmiset olivat nykyistä pienempiä keisarin vierailun aikaan. 1800-luvun alussa ei hevosia jalostettu samalla tavalla kuin nykyisin. Käytössä oli vain yksi hevostyyppi, joka ilmeisesti oli lähinnä piensuomenhevonen, kooltaan lähellä ponin mittasuhteita. Näin se ei tarvinnut tallissakaan kovin suurta oviaukkoa. Oven koko pyrittiin pitämään pienenä, koska tallissa ei ollut lämmitystä ja hevosen oli pärjättävä siinä pakkasillakin. Tallin siirrossa Vuolijoelta Paltaniemelle 1826 ja uudelleen kokoamisessa kirvesmiehillä on ollut 93

ratkottavanaan hirsien kuivumisesta johtuvia mittaongelmia ja näin oviaukko on voinut pienentyä lisää. Opas totesi itsekseen, että suomenhevosten jaottelua työhevosiksi, juoksijoiksi, ratsukoiksi ja pienhevosiksi ja hevosten säkäkorkeutta ennen ja nyt täytyy vakavasti pohtia ennen seuraavaa kierrosta! Menneisyyden ihmisten elämäntarinat kiinnostavat nykyihmisiä. Halutaan tietää merkkihenkilöiden syntymästä ja kuolemasta, rakkaudesta ja sen loppumisesta. Suurta mielenkiintoa herättävät mahdolliset yllätyslapset, yhdellä jos toisella Kainuussa käyneellä tärkeällä henkilöllä tuntuu olevan kuulijan ”varman tiedon” mukaan Kainuussa sukua. ”Ai eikö opas tiedä sitä?” No ei ole dna-tutkimuksen antamaa tietoa…voihan se olla niinkin…Asiakas on aina oikeassa? Opaskierrosten arvaamattomin yllätystekijä on sää. Kauniissa auringonpaisteessa alkanut kävelykierros voi joutua vimmaisen sadekuuron tai ukkosen alle. Kierroksen keskeyttäminenkään ei taivasalla heti onnistu, vaan ensin on ohjattava kuulijat suojaan. Joskus joku kaukaa tullut Lönnrot-fani ei välitä läpimäräksi kastumisesta mitään. Muutaman kerran on teemaa jatkettu Kaukametsän ja hotellin välisen käytävän kuvien avulla – suunnitellusta reitistä poiketen, mutta katto pään päällä. Vuokatin vaaralla on vauhdikasta olla kovalla tuulella, liikuntatuokioissa voisi puhua myötä- ja vastatuulen antamasta tuloksesta. Onpa Vuokatinvaaralla oltu joskus pilvienkin sisällä ja yläpuolella. Jokivarren kävelykierros tuo esiin suuren määrän valtakunnallisesti tunnettuja, historiallisia henkilöitä. Johannes Messenius, Lars Vivallius, Pietari Brahe, Elias Lönnrot, Eino Leino, Heikki Savolainen, Urho Kekkonen… Etelästä tullut turisti on hiukan ihmeissään: Miten voi olla mahdollista, että Kajaaniin liittyy niin monta merkkihenkilöä? Anja Hongisto

Miten minusta tuli matkailuopas? Päiväkirjassani vuonna 1998 kannan huolta, että mitähän minä tekisin eläkkeellä ollessani. Jäin vuoden 1999 alussa työeläkkeelle 48-vuotiaana ja omasta mielestä hyväkuntoisena. Vuonna 1986 lomaillessani Roomassa näin Tiber-joella melojia. Olisin halunnut mennä mukaan, mutta sinne ei otettu turisteja, koska heillä ei ollut oppaita. Ajattelin, että voisin liikunnallisen elämäntavan omaavana ja monen ulkoilu- ja retkeilymuodon taidot omaavana olla Kainuussa vieraileville oppaana. Tämä ajatus kypsyi 12 vuotta. Vuoden 1998 syksyllä alkoi Kaukametsän kansalaisopistossa matkailuoppaan peruskurssi. Syksyn ja kevään kävin iltaisin opaskurssia ja valmistuin auktorisoiduksi matkailuoppaaksi. Elokuussa 1998 alkoi Sotkamossa Vuokattiopistossa erä- ja luonto-oppaan koulutus, joka valmisti oppilaita ammattitutkintoon. Kyselin kurssista, mutta siellä vaadittiin päivittäistä läsnäoloa ja minä olin 1998 syksyllä vielä työelämässä. Mutta olin kerännyt ja säästänyt useana vuonna vuosilomapäiviäni, niin että minulla oli syys-joulukuussa vuosilomaa pitämättä 99 arkipäivää. Marraskuussa Vuokattiopiston opettaja Martti Korhonen soitti ja kertoi, että heillä on eräs oppilas keskeyttänyt opinnot ja tarvitsevat nyt yhden opiskelijan eräopaskurssille, jotta opisto saisi vaadittavat valtionavut kurssin läpiviemiseen. Puhelua seuraavana aamuna olin jo matkalla Hiidenportin kansallispuistoon eräopaskurssin oppilaana. Kurssi oli minulle ”ohjelmoitua lystinpitoa”. Toukokuussa 1999 läpäisin erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinnon ja näin minulla oli uusi ammatti. Vuonna 2006 suoritin vielä matkailuoppaan ammattitutkinnon. Näin olin täyttänyt eläkkeelle jäätyäni vapaa-ajan uusilla ulottuvuuksilla. Nykyisin olen hyvin kiinnostunut paikallishistoriasta. Erilaisia opastuksia on vuosittain ollut 12 - 25. Oppaan työssä olen huomannut, että se sopii minulle mielestäni hyvin. Työ on mielenkiintoista, ja siinä voi laittaa itsensä likoon. Asioiden, joita kerron, on oltava fak95

taa. Siis ensin on opiskeltava ja tiedettävä asiat, ennen kuin kertoo kuulijoille. Eräällä retkellä Paltaniemellä kerroin, että Kajaanijoen suulla on laskin, joka laskee ohiuivien haukien liikkeet ja olinpaikat. Silloin eräs kuulija totesi, että nyt opas taitaa jutella omiaan. Usein kuulijat kysyvät, että mistä minä muistan nuo kaikki asiat? Olen vastannut, että ettehän tekään kerro toiselle sellaista asiaa, mitä ette muista. Olen järjestänyt Kajaanissa muutamia urheiluaiheisia kiertoajeluja kävelyopastuksia. Olen todennut, että kulttuuriväki ja urheiluväki ovat kaksi eri rotua. He eivät käy toistensa riennoissa. Olen laajentanut opastusvalikoimaani myös marjastus-, sienestys- ja karhunkatseluretkiin. Ihmettelen myös suuresti sitä, miksi suomalainen ei halua valmiiksi tiedustelluille ja merkityille marjapaikoille. Korvasienipaikoilla olen jopa ennakkoon merkinnyt maastoon korvasienien paikat. Hyvin mieleen jäänyt tapahtuma oli Paltaniemen Kuvakirkon seutuvilla, kun olin kertonut Pitkästä-Tanelista peruskoulun ensiluokkalaisille. Opastuksen lopuksi kysyin, että onko teillä jotakin kysyttävää näistä kertomistani asioista. Silloin eräs 6-vuotias pikkutyttö kysyi: ”Sopiko se pikkuautoon?” Pekka Jaakola

Pekka Jaakola opastamassa Heikki Savolaisen muistomerkillä.

Mikään ei voi mennä vikaan On vuoden ensimmäinen heinäkuinen sunnuntai, 150 vuotta tervansoudun huippukauden jälkeen (2015). Taivaalla leijailee ohutta yläpilveä, leppeä tuulahdus vaihtaa vain hieman helteisen kesäisen päivän lämmintä ilmaa. Tyytyväisenä totean, ettei sateen mahdollisuutta tälle illalle ole luvassa ja voin luottaa, että muusikkojen mukanaan tuomat äänentoistolaitteet ovat käytettävissä ja reipasta musiikkia luvassa. Opaspukuni vihreän takin rinnuksesta tarkastan vielä, että opasmerkkini ja nimikylttini ovat paikoillaan ja kaulassa keltainen kravatti suorassa. Peilistä takaisin katsova Kajaanin matkailuopas näyttää uhkuvan varmuutta siitä, että kaikki tarvitsemani tieto on talletettu muistilohkooni, sitä on riittävästi ammennettavaksi iltaa varten ja mikään ei voi mennä vikaan. Saapuessani Sotkamon vesireitin Ämmäkosken tervakanavalle on kello puoli kuusi. Seuraan katseellani kesän ensimmäistä tervansoutunäytöstä varten tehtäviinsä valmistautuvia tapahtuman järjestäjiä. Kainuun sukeltajien pintasukeltaja kiemurtelee sukelluspukuunsa ja testaa happipullonsa. Kyselen kuulumiset SPR:n kolmen hengen hoitotiimiltä, joka punaisen ristin univormuissaan on saapunut varmistelemaan piakkoin saapuvan yleisön hyvinvointia. Marssiessani kohti hanurisekstettiä ravistelen ja koettelen kanavan suojakaiteita varmistuakseni kiinnityksen pitävyydestä. Muistuttelen itseäni samalla, että juontamisen yhteydessä mainitsen yleisölle, etteivät kaikki nojaa yhtä aikaa kaiteeseen. Tervakanavan nykyisen toiminnan alkamisesta kuluneen kolmen vuosikymmenen aikana tehdyt kunnostustyöt ovat olleet pintapuolisia ja vain välttämättömät korjaukset on voitu tehdä. Aurinko paahtaa kanavan mustana kiiltävien seinälankkujen kylkeen. Kyllästykseen käytetty terva tuoksuu voimakkaasti ja siirtää jo ajatukseni aikaan, jolloin kanavan läpi kulki kiireisimpinä kesinä tusinan sataa venettä. Soutajat kuljettivat kevään tai kesän tuoreita tervatynnyreitä kohti Oulun tervahovia. Paluumatkalla kanavanvartijat suluttivat lähes saman 97

määrän veneitä takaisin, pois lukien ne latvavesien isännät, jotka olivat myyneet veneensä matkalla. Oli helpompi tehdä uusi vene kotona, kuin vastavirtaan soutaen tai möljää myöten köyden perässä kiskoen tuoda vanha vene kotiin. Harmonikkakerhon nokkamiehenä toimiva ja aina sanavalmis Määtän Eero kertaa kanssani vielä edelliskesien aikana hioutuneen rytmityksen musiikin soittamisen ja tapahtuman juontamisen sekä tervansoutajien tekemisten kesken. Selkäni takana tervaisännäksi ja rengeiksi pukeutuneet flanellipaitaiset ja huopahattupäiset Kajaanin erä- ja kalakavereita edustavat miehet irtautuvat tervahanhella tervakanavan ohjauslaiturista. Huomaan, että viikon seisottaminen jokivedessä ei ole vielä turvottanut talvivarastoitua kolmekymppistä tervavenettä riittävästi. Pohjan ja laitojen raoista tihkuvaa vettä täytyy äyskäröidä jatkuvasti laidan yli. Miehet soutavat verkalleen kevyttä vastavirtaa kohti tapahtuman lähtöpaikkaa, linnasaaren taakse katseilta piiloon. Yksinäinen joutsen seuraa katseellaan soutajia ja nyökkäilee kuin ymmärrystä suoden: hiellä ja kädet rakoilla on leipäsi ansaittaman. Tyytyväisenä seuraan suuren joukon tuttuja ja tuntemattomia vieraita saapuvan seuraamaan näytöstä. Väkijoukko asettuu kanavan reunamalle. Puheensorina ja kuulumisten vaihtaminen rauhoittavat odotuksen kihelmöintiä. Lussituvan vieritse tallustavien lomalaisten askeleet reipastuvat kun Kajaaninjoen ylitse kajahtaa Kesäillan valssin ensisävelet kuuden taitavan harmonikansoittajan käsistä. Tutun kappaleen päätyttyä parisataapäinen yleisö kiittää soittoniekkoja raikuvin aplodein. Samanaikaisesti linnanraunioiden takaa näkyviin tulevan tervaveneen kanssa aloitan tapahtuman juontamisen. Tervehdykset, tapahtuman osallistuvat tahot, tapahtuman kulku tulevat hoidetuksi oikeassa järjestyksessä. 98

Sulavasti ja tottuneesti tarinan kerronta etenee tervaisännän arkipäivän, soutamisen ja saapumisen Kajaanin tervasululle samaa tahtia kuin näytöksen soutajat saapuvat sululle. Vesi on laskettu kanavaan ja sulku avattu. Siirryn jo selostuksessa eteenpäin kohti Oulun tervahovia missä odottaa sitten tilipussi, piipullinen tupakkaa sekä viinaryyppy. Innostun suorastaan, kun tulee aika vaihtaa tilipussin sisältöä ostoksiin, joita tuodaan kotiinpäin. "Retonkia, pööniä, sokuria… ", yhtä aikaa puhumisen kanssa huomaan, että tervavene on juuttunut kiinni tervakanavan saapumiskynnykselle. Silmänräpäyksen ajaksi puhe keskeytyy…, mutta jatkan sujuvasti: " …siemenviljaa, kirveen ja lapion teriä ja muita tarvekaluja ja tietysti se kirkas pullo, josta tarjotaan myös sulunvartijoille paluumatkalla huikka." "Nämä arkipäivän sankarit kohtaavat monenlaisia vaaroja matkallaan, ärjyviä koskia, myrskytuulia aavalla Ärjänselällä, merirosvoja väijyksissä Neuvosenniemessä ja Toukansalmessa. He ovat neuvokkaita. Kuten nyt huomaatte, tässä sulkuun saapuneella venekunnalla on matkalla ollut vastoinkäymisiä. Venettä on jouduttu vahvistamaan kovien koskien ohituksen jälkeen tukemalla laidat poikkiparruilla, jottei vene aivan pettäisi loppumatkalla. Vene on tämän kunnostuksen myötä hieman liian leveä sopiakseen kanavaan. Sankarimme miettivät hetkisen miten tuosta parhaiten etenevät. Seuraavaksi on harmonikkakerhon kappaleen vuoro. Olkaapa hyvä. " Musiikin aikana neuvokkaat tervansoutajat sahaavat Kajaanin kaupungin omistaman tervaveneen koossapitävät poikkiparrut poikki ja vapauttavat laitojen jännityksen. Näin vene kaventuu alkuperäiseen leveyteen. Vuosikausia on venettä tervattu ahkerasti, ja se pysyy nyt pinnalla vain tervan avulla, sanoivat venettä huoltaneet Kajaanin erä- ja kalakaverit jälkeenpäin. Juuri musiikin päättyessä tervavene lipuu sulkuportista kanavan puolelle ja sulkuporttia hoitavat kanavanvartijat sulkevat yleisön avustuksella painavan portin. ”Ja näin ovat tervaisäntä ja renkinsä päässeet lähelle menomatkansa puoliväliä…" ja tarina jatkuu kuin mitään ongelmia ei olisi ollutkaan tapahtumassa. Vaikka tapahtuma sujui näennäisesti lähes käsikirjoituksen mukaisesti, oli muutaman minuutin ajan lähellä, ettei tervavenettä olisi saatu kanavaan, vaan olisi jouduttu mielikuvilla ja kielikuvilla täyttämään koko ta99

pahtuma. Todellista vaaraa uhmaten tervansoutajat ottivat riskin pysytellä veneessä senkin jälkeen, kun runko vapautui kiristyksestä. Veneen hajoaminen olisi saattanut tapahtua heti tai kanavassa vesimassojen ryöpsähtäessä sulkuportista ja heilutellessa venettä kanavan seinämiin. Vuonna 1984 Kuhmosta Kajaanin kaupungille lahjoitettu tervavene on joka vuosi tehnyt muutaman matkan heinäkuussa läpi tervakanavan, joka on tiettävästi ainoa toimiva tervakanava maailmassa. Olisi kaikille osallistujille eduksi, että uusi tervavene saataisiin tulevien näytösten vetonaulaksi. Olisi surkuhupaisaa seurata flanellipaitaisten tervansoutajien tulevan pelastetuksi soutunäytöksessä nykyaikaisella sukelluskalustolla varustautuneen Kainuun Sukeltajien pintasukeltajan avustamana. Kannustan edelleen etsimään osaavaa veneentekijää, jolta uusi tervavene tilattaisiin. Vähäinen on se panostus kun käyttöikä on 30 vuotta. Tervansoutunäytös on ollut iloksi niin monelle kaupunkiimme tulleelle vieraalle. Jatkakaamme perinnettä edelleen, turvallisesti. Anssi Hukkanen

Tervansoutunäytös 2014. Kuva Kalevi Sorsa Vaarojen valokuvaajat.

100

Kirjaston maakuntakokoelma oppaan palveluksessa Johannes Messenius karkotettiin miettimään syntyjä syviä Kajaanin linnaan vuosiksi 1616 - 1635. Kolkon vankeusaikansa hän kesti kirjoittamalla teoksen, jonka jälkipolvet muistavat. Scondia illustrata kertoo Ruotsin, Suomen ja Pohjolan historian Nooan ajoista Kustaa II Adolfin aikoihin saakka. 14osainen teos painettiin vasta 1700luvun alussa. Kajaanin kaupunginkirjastossa tämän harvinaiskirjan voi nähdä alkuperäispainoksena, 2- ja 3-osaisena teoksena. Kirjaston verkkosivuilta löytyy mm. Hannes Gebhardin kirja Kajaanin linnasta vuodelta 1887. Voi käydä etsimässä kainuulaisia kertomuksia ”Ryysyrannasta maailman kauneimpaan kylään” sekä Kasimir ja Eino Leinon runoja tai Kainuulaisia nykykirjailijoita. Kajaanilaisen nuoren naisen, ”Lina Rislachin päiväkirjasta” selviää, että vuonna 1853 pitkäperjantai oli 25.3. kuten vuonna 2016. Kainuulaiset ovat tunteneet tiedon järjestämisen ja tallentamisen arvon jo 1600-luvulla, kun Lönnrotin varhainen hengenheimolainen, Paltamon kirkkoherra Johannes Cajanus papin toimiensa ohella keräsi suomalaisia kansantaruja ja runoja. Hänen muistiinpanoistaan löytyy ensimmäisen kerran nimi Väinämöinen. Kirjaston kokoelmassa on Kalevalateoksia toista sataa, eri kielisinä ja muotoisina painoksina. Tärkeitä aiheita maakuntakokoelmassa ovat Kainuun asutushistoria, terva, puunjalostusteollisuus, sotahistoria ja sotaan liittyvä muistot. Kirjailijoiden ohella merkkimiehet, eritoten Kekkonen, kuuluvat kokoelmiin. Oulun yliopistolle lahjoitettu, arvokas Lauri Lounelan kirjakokoelma on sijoitettu Kajaanin kaupunginkirjastoon. Kyläkirjoja on kymmeniä, satoja ihmisiä, tuhansia muistoja Kainuusta. Lentiira, Parkuankylä, Kuhmonniemi, Aittokylä, Kankari, Mieslahti, Uva, Pyhäkylä, Korvua, Näljänkä, Lauvus, Juhonkylä, Riekinranta, Änättiky101

lä... Kirjasto tallentaa kainuulaisten oppilaitosten, yritysten ja seurojen historiikkeja ja julkaisuja. Kajaanissa ilmestyneet sanomalehdet löytyvät ensimmäisistä numeroista alkaen. Lehtiartikkelit tarjoavat mielenkiintoisia ajankuvia menneiltä vuosilta. Kainuun historian tutkija, kruununvouti G. Enwald on tehnyt arvokkaan työn kootessaan leikekirjoihin tietoa kainuulaisista henkilöistä ja tapahtumista 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Kirjastonhoitajat ovat jatkaneet artikkelien keräämistä, myös lahjoituksena on saatu leikekirjoja kokoelmia rikastuttamaan. G. Enwald on selvittänyt mm. Kajaanissa toimineiden kolmen oluttehtaan historian. Ensimmäinen oluttehdas sai perustamisluvan vuonna 1860. Herman Renfors perusti 1875 kivihiomon ja turkistehtaan lakkautetun oluttehtaan tiloihin Tullinimellä, mutta tilat paloivat vuonna 1890. Toisen oluttehtaan taru oli entistä lyhyempi. Kolmas oluttehdas toimi 1900-luvun alun, sen toiminta loppui kieltolakiin 29.5.1917. ”Tehtaan tuotteilla näytti olevan hyvä menekki ja oluen juojia oli lähellä oleva metsä täynnä kesäaikana.” Oluttehtaiden ”toiminta on kestänyt ylimalkaan lyhyen ajan eivätkä siitä syystä ole enemmän ehtineet turmella paikkakunnan väestöä” totesi Kainuun Sanomat 9.11.1935. Kansanlääkintä oli voimissaan Suomessa vielä 1800-luvun lopulla. Kajaanin Murtomäen takalistolla asui Hautamäen muori Kaisa-Reetta Tormulainen, josta Samuli Paulaharju on merkinnyt muistiin: ”Tämä muori se kuuluu niin kauas, jotta te ette tiijä sitä. Kolmekymmentä peninkulmaa Viipurin takaa, Helsingistä on tultu ja Ristijärveltä muorin luo…”. KaisaReetasta kertoi Niilo Halonen sanomalehti Kalevassa 22.4.1986. Caiania-maakuntakokoelma tarjoaa niin oppaille kuin muillekin tiedonhaluisille löytöretkiä kotiseudun historiaan, pieniä ja suuria uutisia parin sadan vuoden ajalta. Leena Marja Tikkanen

Lähteitä:

http://kainet.verkkokirjasto.fi http://www.kajaani.fi/palvelut/caiania-maakuntakokoelma Mainitut lehtileikkeet sisältyvät Anneli Suihkon kirjastolle lahjoittamiin leikekirjoihin

102

Tuokiokuvia kirkkopäivästä Paltaniemellä Nykyään on vaikea kuvitella, minkälaista elämä oli sata - sataviisikymmentä vuotta sitten Paltaniemellä. Alueella oli muutama kymmenen itsellistä, maata omistavaa taloa ja toinen mokoma torppia ja lampuoteja, jotka saivat niukan toimeentulonsa vuokrapelloilta ja luonnonniityiltä ja maksoivat vuokraa maanomistajille tekemällä työtä näiden pelloilla. Näin toimi yhteiskunta kaikkialla tuon ajan Suomessa. Paltaniemi oli pitkään Kainuun kulttuurin kehto ja keskus. Siellä eli sivistyneistö, pappeja, tuomareita, nimismies, maanmittareita ja muita tuolloin tarpeellisia virkamiehiä. Sunnuntaisin saapui väkeä kirkkoveneillä eri puolilta Oulujärveä kirkkoon. Kookkaita kirkkoveneitä lipui aalloilla, ja venekuntien kohdatessa saattoi syntyä kilpailua veneiden kesken. Perillä rantauduttiin ja väki siirtyi eväsvakkoineen kirkolle. Paltaniemeläisiä oli kerääntynyt rantatörmille, paltteille, katsomaan kirkkoveneiden saapumista. Saattoipa siellä seisoskella jokunen kylän virkamieskin keppiinsä nojaillen kirkkoasuun pukeutunut rouva vierellään. Alhaalla rannassa nautittiin veneistä leijuvasta tervan tuoksusta, sekin kertoi kesän tulleen pitkän talven ja kevään raskaiden rospuuttokelien jälkeen. Pappi ja sivistyneistö tulivat kirkkopihaan hevosten vetämissä kieseissä. Palveluksen aikana pappi saattoi viitata kirkon kuvituksessa päivän aiheisiin liittyviin kuviin. Omana aikanaan kirkossa olivat istuneet Daniel Cajanus, eli Pitkä-Taneli, Elias Lönnrot, nuori Eino Leino ja monia muita. Kirkonmenojen jälkeen tavattiin tuttavia, käytiin omaisten haudoilla ja nautittiin matkalle varattuja eväitä. Ehkä ihmeteltiin alueen vauraita taloja ja herrasväen hienoja pukuja. Saatettiinpa vilkaista keisarintallia, ja jos onni oli myötä, saattoi kuulla perinnetietoa joltakin vanhalta asukkaalta keisarin vierailusta Kainuussa ja muusta alueen elämästä. 103

Paluumatkalla soututahti oli rauhallisempi, vaan nopeasti kulki suuri vene kohti kotivaaran jyhkeää hahmoa. Oli huoli kotimiehistäkin, jotka olivat jääneet hoitamaan karjaa ja perheen pienimpiä. Kotona kirkkomatkan vaiheet piti käydä tarkoin läpi. Vanhukset kyselivät papin puheista ja nuoret tytöt röökynöiden puvuista. Kylätien hiljentyessä sivistyneistö kokoontui pohtimaan päivän kulkua, naiset joivat kahvia omalla puolellaan miesten kokoontuessa keskenään. Poltettiin sikareita ja saatettiinpa ottaa totiprikkakin esiin. Ehkäpä joku virkamiehistä pohti keskustelujaan tapaamiensa isäntien kanssa. Oli kysellyt kevätkylvöjen sujumisesta, karjan selviytymisestä talven koettelemuksista ja kalan saannista. Olipa pyytänyt muuatta lähikylän isäntää lähettämään lakkoja ostettavaksi, sitten kun niiden aika koittaisi. Vaan kovin oli hiljaista virkamiehestä tämä Kainuun kansa. Tuo murrekin vielä, kaikkea puheesta ei ymmärtänyt. Virkatehtäviin liittyen etelään piti lähettää tietoa alueen oloista. Lyhyeksi raportti taas jäisi. Pitäisi kysellä ruustinnalta, hän sai kylän emännät avautumaan tarjotessaan näille kahvia pappilan väentuvassa. Mukavasta seurustelusta huolimatta pitkä päivä vei veronsa ja kiesit suunnattiin kotipihaan. Illan tullen kylä jälleen hiljeni, alkukesästä saattoi tuntea vanamon tuoksun ja kuulla ruislinnun äänen, myöhemmin loppukesällä näkyi ehkä tähkäpäiden päällä täysikuu auringon painuessa Oulujärven aaltoihin. Yksinäinen purjevene saattoi tuoda mieleen nuoren Eino Leinon purjehtimassa kohti kotisatamaa. Nykyään Paltaniemi on rullaluistelijoiden, pyöräilijöiden ja veneilijöiden suosikkipaikka. Mutta jos pysähdyt ja hiljennyt, tai lähdet liikkeelle oppaan johdolla, voit edelleen eläytyä siihen elämänmenoon, joka on hiljaisena henkenä mukana kaiken kiireen keskellä. Seppo Kavilo

104

Kerta se on ensimmäinenkin - there´s a first time for everything ENSIMMÄINEN OPASTUS EVER! HELMIKUU 2016, IN ENGLISH. Peruskoulun viimeisillä luokilla haaveilin työskentelystä ja elämästä ulkomailla. Olin päättänyt, että heti lukion jälkeen lähtisin au pairiksi. Uneksin myös matkaoppaan työstä. Kuitenkin elämä ja suunnitelmat muuttuivat. Teinirakkaus piti minut kotiareenalla Suur-Tukholmassa, ja lukion jälkeen jatkoin opiskelua matkailualalla. Hotellin vastaanottovirkailijan opinnot johtivat vakituiseen työhön ja karriääri vei mennessään. Niin unohtui haave oppaan työstä ja muutosta ulkomaille. Myös nuoruuden rakkaudet kuihtuivat, ja elämänkulku tasoittui säännöllisen työn ja ensiasunnon oston myötä. Olin varttunut Svea-mamman helmoissa, ja passissanikin luki ”svensk”. Lapsuuskodissamme olimme aina pyrkineet puhumaan suomen kieltä, ja olin opiskellut useita kieliä. Tapasin tulevan aviomieheni ja muutin sittenkin ulkomaille tai ainakin maahan, joka minulle oli tavallaan vieras maa, Suomi. Kielitaitoni ansiosta työllistyin pienellä paikkakunnalla. Elämäntaival taittui arkea pyöritellessä, kun perheeseemme syntyi myös kaksi tyttölasta. Kuitenkin toive työstä matkailualalla käväisi mielessä aika ajoin. Paikallisessa lehdessä kuulutettiin matkailuoppaan koulutuksesta, mutta vielä en tarttunut tilaisuuteen. Kun muutama vuosi myöhemmin jälleen avautui mahdollisuus opiskella Kajaanin matkailuoppaaksi, en epäröinyt hetkeäkään. Olin 38-vuotias ja tuntui kuin koulutus tulisi tilauksesta juuri minulle. Tiesin, että ala olisi minulle sopiva. Lisäksi pohdin, että kielitaidostani olisi paljon hyötyä myös oppaan työssä niin kuin oli ollut kaikissa tähänastisissa toimissani. Opasopinnot sujuivat hienosti. Tosin välillä ”eniromaisessa” ansiotyössä. Oppaalla pitäisi olla suunnattomasti tietoa ja taidokas ulosanti. En kuitenkaan missään välissä halunnut luovuttaa. Nautin jokaviikkoisista luennoistamme enkä missannut ainuttakaan. Sitten, noin vuoden mittai105

sen koulutuksen jälkeen, harjoituskierros ja itse näyttötilaisuus lähestyivät. Niin sanotussa kenraaliharjoituksessa, ennen näyttökoetta, julistin vakuuttavalla äänellä paperitehtaan kohdalla, että seudulla oli aiemmin valmistettu selluliittia. Virheistä oppii, ja jatkossa puhun vain paperista. Opastuskokeessa kastoin presidentti Paasikiven Paasilinnaksi. Tulen aina muistamaan, että presidentti oli kivi eikä linna. Sammakoistani huolimatta näyttötilaisuuden tuloksena oli, että valmistuisin toiveeni mukaan Kajaanin matkailuoppaaksi. Eikä kestänyt kauaakaan, kun ensimmäinen keikka oli tulossa. Ajatus neitsytopastuksesta pyöri mielessäni jatkuvasti. Harjoittelin paljon ja suunnittelin pitkään sitä, miten tekisin kansainväliseen ryhmään vaikutuksen. Toivoin kovasti, että heihin jäisi myönteinen muistijälki. Vaikka kuinka olin ennalta ajatellut ja varautunut bussikierrokseen, tuli reitin aikana yllättäviä muutoksia. Onneksi yhteistyö kuljettajan kanssa sujui mainiosti, eikä asiakas uskoakseni huomannut kuinka kierrosta muokattiin matkan varrella. Siitä huolimatta, että olen kielellisesti lahjakas, jännitys aiheutti muun muassa sen, että heti opastuksen alkumetreillä kompastelin englannin kielen sanoissa. Keksin aivan uuden englannin sanan, jonka tarkoituksen tietysti tietää ainoastaan itse keksijä. Vieläkin sekä huvittaa että nolottaa, kun ajattelen asiaa. Ensimmäisen esiintymiseni lopputulosta summaisin silti aika hyväksi. Kerta se on ensimmäinenkin ja harjoitus tekee mestarin. Tuskin maltan odottaa seuraavaa opaskeikkaa! Hannele Taurovaara

Hannele Taurovaara toisella opaskeikalla yhdessä Heli Luhtaniemen kanssa 28.2.2016.

106

Tapaamisia naapuriyhdistysten kanssa

Iisalmelaisten vieraana 1987. Kilpailu meneillään; vasemmalta Riitta Auer, Annika Selander, heittämässä Aila Latipää, kuljettaja Kauko Schroderus, Aune-Leea Huotari, Leenakaisa KarhunenSonny ja Liisa Turunen.

Iisalmelaiset vierailulla Kajaanissa 16.9.1989; vasemmalta Erkki Keränen ja Aila Latipää.

107

Ohjelmanauhoituksessa Aila Latipää haastattelee Kuhmon Irja Kyllöstä ja tilannetta seuraavat Rauha Roiha, Tuija Rytivaara, Kirsi Kilpeläinen, Leenakaisa Karhunen-Sonny, Erkki Keränen, Majlis Salohalme, Veijo Muranen ja Jura Tarvasaho.

Oulun matkailuoppaat kajaanilaisten vieraina Eino Leino -talolla 27.11.1993. Vasemmalta Aila Latipää, Liisa Turunen, Varpu Poutanen, Anneli Piirainen ja oululaiset Seija Veikkolainen ja Karin Leppänen.

108

Yhdistys täyttää vuosia

Seurahuoneella 25.7.1991, yhdistys täytti 15 vuotta ja perustajajäsenet oikealta Aila Latipää ja Pekka Lackman saivat pöydällä näkyvät nauravat peilit.

Eino Leino -talolla 7.7.1996, yhdistys täytti 20 vuotta. Vasemmalta Liisa Turunen, Veijo Muranen, Riitta Auer, Leenakaisa Sonny, Pekka Lackman ja Aila Latipää.

109

110

Opastustilanteita vuosien varrelta

Yhdysvaltain Suomen suurlähettiläs Keith Nyberg vieraili Kajaanissa 1982. Oppaana Aila Latipää vasemmalla, oikealla suntio Erkki Mustonen.

Kalevi Tuhkanen esittelee Hövelöä kaupunkikierroksella ti 3.7.1990, oppaina Rauha Roiha, Leenakaisa Karhunen-Sonny ja Anneli Piirainen.

111

Suuri aika -veistoksen tekijä kuvanveistäjä Pekka Kauhanen toimittajien piirittämänä 3.9.1990.

Anneli Piirainen selostaa tervansoutunäytöstä 1992.

112

Riitta Auer opastaa Sininen ajatus -laivalla 1992.

Markkinakadulla 1996 vasemmalta Nina Piirainen, Leenakaisa Sonny, Veijo Muranen ja Riitta Auer.

Anneli Piirainen opastamassa kaupunginvaltuutettuja Onnelassa 2001, Laila Seppänen ja Jouko Härkönen etupenkissä.

113

Kansainvälisen matkailuoppaan päivän viettoa

Kansainvälinen matkailuoppaan päivä Kajaani Infossa, oikealta Aila Vähämaa ja Leena Marja Tikkanen.

Kansainvälistä matkailuoppaan päivää vietettiin Kaukametsän salin tilaisuudessa 19.2.1993. Pietari Brahe -pinssejä myivät Rauha Roiha ja Anneli Piirainen. Näyttely salin vitriineissä.

114

Kansainvälinen matkailuoppaan päivä Kaukametsässä 2009, Riitta Auer ja Aila Latipää.

Anne Pitkäjärvi opastaa maahanmuuttajia kansainvälisenä matkailuoppaan päivänä 2013.

115

Oppaiden kokouksia ja tapaamisia

Kajaani Oy:ll채 13.5.1981, mukana matkailuoppaita vasemmalta Riitta Auer, Marialiisa Bogdanoff, Kainuun Matkapalvelun Anja Leinonen, Aune-Leea Huotari, Aila Latip채채, Kirsi Tuura ja Kerttu Lammassaari.

Vanhassa Upsalassa opasliiton matkalla tammikuussa1990. Vasemmalta paltamolaiset Anneli Suomalainen, Irja Valtanen ja kajaanilaiset Liisa Turunen, Mirjam Naakka, Anneli Piirainen sek채 Leenakaisa Karhunen-Sonny.

116

Kesäisessä kokouksessa Annelin luona 1990, vasemmalta Nina Piirainen, Liisa Turunen ja Pirkko Wihervaara.

Kainuun radion vieraina 1990, vasemmalta Kirsi Kilpeläinen, Leenakaisa Karhunen-Sonny, Erkki Keränen, Veijo Muranen, isäntinä Jura Tarvasaho ja Kalle Heikkinen.

117

Lensiköhän lintu? Ihmettelemässä vasemmalta oppaat Anneli Piirainen, Aune-Leea Huotari sekä Eero Piirainen Kajaanin seudun lintujärvillä 22.5.1991.

Hiidenportin retkellä 4.8.1991. Kalliolla vasemmalta Pirkko Wihervaara, Aune-Leea Huotari, Aarno Peltonen, Anneli Piirainen, Liisa Turunen ja Erkki Keränen.

118

Jouluisilla kahveilla 1992 Riitta Auerin luona Anneli Piirainen, Liisa Turunen, Pekka Lackman ja Elvi Valli.

MaanselĂ¤n koululla oppaamme Marja-Liisa Ojavuon vieraina 23.9.1995, vasemmalta Leenakaisa Sonny, Aune-Leea Huotari, Pirkko Wihervaara, Liisa Turunen ja Varpu Poutanen.

119

Oppaat Vuolijoella toukokuussa 2009. Vasemmalta Nelli Huotari, Pirjo Sirviö, Aila Latipää, Elvi Valli, Riitta Auer, Elsa Leinonen, Pirkko Wihervaara, Ritva Kemppainen, Irma Härkönen, Leena Marja Tikkanen, Leenakaisa Sonny, Anneli Piirainen, Seija Karjalainen, Pekka Jaakola ja Pekka Lackman.

Vasemmalta Aila Latipää, Leena Marja Tikkanen, Pekka Lackman, Pekka Jaakola, Anssi Hukkanen, Leenakaisa Sonny, Elsa Leinonen, Pirkko Wihervaara ja Elvi Valli.

120

Pikkujoulu Eino Leino -talolla, vasemmalta Pirkko Wihervaara, Pekka Jaakola, Elvi Valli ja Kirsi KilpelĂ¤inen, seisomassa Riitta Auer.

Vimpelinlaaksossa 2010, vasemmalta Ritva Kemppainen, Seija Karjalainen, Pekka Jaakola, Leenakaisa Sonny, Pirkko Wihervaara ja Nelli Huotari.

121

Oppaat Angry Birds -puistossa Vuokatissa 2013, vasemmalta Raija Elsinen, Seppo Kavilo, Aila Latipää, Irina Chesnokova, Pirjo Sirviö, Rauha Roiha, Anneli Piirainen, Ritva Kemppainen, Anja Hongisto, Leenakaisa Sonny, Riitta Auer, Kirsi Kilpeläinen, Nelli Huotari ja edessä keinussa Pekka Jaakola.

Rajavartiostolla tutustumassa 2014, vasemmalta Anja Hongisto, Anneli Piirainen, Riitta Auer, Nelli Huotari, Aila Latipää, Rauha Roiha, Pekka Jaakola ja esittelemässä Päivi Dahl.

122

Kajaanin rautatieasemalla 2014, vasemmalta Anneli Piirainen, Riitta Auer, Päivi Dahl, Pirkko Wihervaara, Anja Hongisto, Aila Latipää, Ritva Kemppainen ja Rauha Roiha.

Vuosikokous Siriuksessa 9.12.2015, vasemmalta Pekka Jaakola, Leenakaisa Sonny, Anneli Piirainen, Pirjo Sirviö, Pirkko Wihervaara, Rauha Roiha, Päivi Heikkinen, Teija Suominen, Aila Latipää ja Hannele Taurovaara.

123

Muistinvirkistyskierros toukokuussa 2016, vasemmalta Heli Luhtaniemi, Hannele Taurovaara, Ritva Kemppainen, Teija Suominen, Anja Hongisto, Aila Latipää ja Raija Elsinen kuvakirkon avain kädessään.

Historiatoimikunta lounaalla työnsä päätteeksi, vasemmalta Ritva Kemppainen, Pirjo Sirviö, Anneli Piirainen, Aila Latipää, Leenakaisa Sonny ja kuvaajana Raija Elsinen.

124

LiitteitĂ¤

125

Kiertoajelukartta 1978

126

MainoskirjeitĂ¤ ja esitteitĂ¤ EnsimmĂ¤inen esite

127

EnsimmĂ¤inen mainoskirje

128

129

130

131

Kajaanin matkailuoppaiden kiertoajelut 1976 - 2015 Opastusten määrät perustuvat oppaiden tilastointilomakkeilla ilmoittamiin opastuksiin, määrä on todennäköisesti suurempi.

vuosi 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985

opastuksia ei tilastoitu ei tilastoitu ei tilastoitu 103 148 151 157 226 197 214

oppaita

vuosi

opastuksia

oppaita

8 8 12 20 16 16 12 23 22 20

1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005

232 209 201 227 150 257 181 169 153 98

17 17 16 27 24 22 20 19 17 16

1976 - 1985 1346 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995

245 241 302 254 301 282 245 250 234 169

1996 - 2005 1877 14 29 27 24 21 18 18 17 19 19

2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015

1986 - 1995 2523

96 106 91 92 113 101 112 122 123 128

16 31 24 22 19 16 16 20 21 21

2006 - 2015 1084

Kaikkiaan opastuksia 6830 Ensimmäisten toimintavuosien 1976 - 78 opastusten määräksi on arvioitu 150.

132

Suomen Opasliiton vaatimusten mukaan auktorisoidut oppaat, opaskurssin pitopaikat ja kurssin johtajat 1977: Kajaanin Kauppaoppilaitos, Kaisa Reini Bogdanoff, Marialiisa Härkönen, Maija-Liisa Kähkönen, Aune Lackman, Pekka Lammassaari, Kerttu Latipää, Aila Punju, Iida Pääskylä, Pirkko

Pirttijoki, Eila Poutanen, Varpu Sarén, Irja Saviranta, Soile-Maritta Selander, Annika Turunen, Liisa Vilbok, Maj 1995: Kaukametsän opisto, Anneli Piirainen Moilanen, Tuula Ojavuo, Marja-Liisa

1979: Kaupungin kansalaisopisto, Jorma Hemmi Heikkinen, Risto Huotari, Aune-Leea Huusko, Helena Kaksonen, Eevi Keränen, Erkki Keränen, Jouni Kuoppasalmi, Tarja Mikkonen, Liisa Piirainen, Nina Puhakka, Ritva Puskala, Pertti Tammenmaa, Raili Tuura, Kirsi Valli, Elvi Wihervaara, Pirkko Väisänen, Ulla

1999: Kaukametsän opisto, Leenakaisa Sonny Aulanko, Pirkko Axelsen, Torben Hongisto, Anja Ivanova, Olga Jaakola, Pekka Karppanen, Irene Lappalainen, Jaana Leinonen, Elsa Nissinen, Sirpa Parviainen, Anniina Rönkkö, Kimmo Tikkanen, Susanna Sirviö, Pirjo Yalçin, Elisa

1984:Kaupungin kansalaisopisto, Pekka Lackman Auer, Riitta Karhunen-Sonny, Leenakaisa Leinonen, Jaana Leinonen, Toini Mikkonen, Markku Mikkonen, Päivi Piippo-Lappalainen, Merja Rossi, Seija Rytivaara, Tuija Salohalme, Majlis Santala, Saga

2006: Kaukametsän opisto Anneli Piirainen ja Pirjo Sirviö Dahl, Päivi Helo, Maria Hukkanen, Anssi Huotari, Nelli Huusko, Päivi Injan, Virpi Karjalainen, Seija Kemppainen, Ritva Kortelainen, Annamaria Lappalainen, Niko Logeais, Sabrina Partanen, Katimari Paulomäki, Kaisamari Punkeri, Anne Pyykkönen Inna Tikkanen, Leena Marja Vaattovaara, Päivi

1987: Kaukametsän opisto, Leenakaisa Karhunen-Sonny Heikkinen, Irene Leinonen, Vuokko Muranen, Veijo Naakka, Mirjam Piirainen, Anneli Roiha, Rauha

133

2012: AIKOPA Chesnokova, Irina Elsinen, Raija Kananen, Natalia Kavilo, Seppo Mikkola, Outi Ollikainen, Elena Parkkinen, Heidi Pikkarainen, Svetlana Pitkäjärvi, Anne Seitamo, Antti Vedeneeva, Olga

2015: Kaukametsän opisto, Ritva Kemppainen ja Raija Elsinen Heikkinen, Päivi Luhtaniemi, Heli Mäntymäki, Eeva Suominen, Teija Taurovaara, Hannele

1983 1984-1985 1986-1987 1988 1989-1991 1992-1993 1993

Yhdistyksen toimihenkilöt Yhdistyksen puheenjohtajat: 1976-1980 Pekka Lackman, 1981-1982 Aila Latipää, 1983-1988 Erkki Keränen 1989-1990 Leenakaisa Karhunen-Sonny 1991-1992 Erkki Keränen 1993-1994 Anneli Piirainen 1995-2000 Leenakaisa Sonny 2001-2006 Pirjo Sirviö 2007-2012 Riitta Auer 2013Ritva Kemppainen

1994-1998 1999 2000-2001 2001 2002-2003 2004-2006 2007 2008 2009-2010 2011-2012 2013-

Varapuheenjohtajat: 1978 Aune Kähkönen 1979 Helena Airaksinen 1980 Helena Airaksinen 1981-1984 Pirkko Wihervaara 1985-1986 Aila Latipää 1987-1988 Leenakaisa Karhunen-Sonny 1989-1990 Pirkko Wihervaara 1991-1992 Anneli Piirainen 1993-1994 Leenakaisa Sonny 1995-1997 Majlis Salohalme 1998 Kirsi Kilpeläinen 1999 Pirkko Wihervaara 2000 Pekka Jaakola 2001 Pirkko Wihervaara 2002-2003 Anneli Piirainen 2004-2006 Riitta Auer 2007 Anssi Hukkanen 2008 Leena Marja Tikkanen 2009-2012 Ritva Kemppainen 2013-2014 Pirjo Sirviö 2015Seppo Kavilo Sihteerit: 1976-1980 1981-1982

Marialiisa Bogdanoff Päivi Mikkonen Majlis Salohalme Varpu Poutanen Kirsi Kilpeläinen Vuokko Sivonen 1.8. alkaen Pirkko Wihervaara Rauha Roiha Kirsi Kilpeläinen Elisa Yalçin 2000 ja alkuvuoden 2001 Susanna Tikkanen, loppu vuoden 2001 Kirsi Kilpeläinen Anja Hongisto Anne Punkeri Seija Karjalainen Aila Latipää Anja Hongisto Raija Elsinen

Rahastonhoitajat: 1978 Tarja Eskola 1979-1980 Tarja Kuoppasalmi 1980 20.3. alkaen Kirsi Tuura 1981-1982 Kirsi Tuura 1983 Majlis Salohalme 1984-1987 Kirsi Kilpeläinen 1988-1989 Liisa Turunen 1990-1991 Erkki Keränen 1992 Riitta Auer 1993 Erkki Keränen 2.8. saakka ja Liisa Turunen loppuvuoden 1994-1999 Riitta Auer 2000-2001 Pirkko Aulanko 2002-2003 Kirsi Kilpeläinen 2004 Pekka Jaakola 2005-2006 Kati Moilanen 2007-2008 Anne Punkeri 2009Irma Härkönen

Aila Latipää Kirsi Tuura

134

Yhdistyksen johtokunnan jäsenet 1976 - 2016 1976 Pekka Lackman, pj. Aila Latipää, Aune Kähkönen, Ida Punju, Helena Airaksinen Varajäsenet: Arvi Leinonen ja Eero Mustonen

1983 Erkki Keränen, pj. Aila Latipää, Pirkko Wihervaara, AuneLeea Huotari, Pekka Lackman Varajäsenet: Kirsi Kilpeläinen ja Nina Piirainen

1977 Pekka Lackman, pj. Aila Latipää, Aune Kähkönen, Ida Punju, Helena Airaksinen Varajäsenet: Arvi Leinonen ja Eero Mustonen

1984 Erkki Keränen, pj. Aila Latipää, Pirkko Wihervaara, AuneLeea Huotari, Kirsi Kilpeläinen Varajäsenet: Leenakaisa KarhunenSonny ja Nina Piirainen

1978 Pekka Lackman, pj. Aila Latipää, Kerttu Lammassaari, Aune Kähkönen 30.6. saakka, jonka jälkeen Arvi Leinonen, Iida Punju 4.5.saakka, jonka jälkeen Marialiisa Bogdanoff Varajäsenet: Marialiisa Bogdanoff ja Arvi Leinonen

1985 Erkki Keränen, pj. Aila Latipää, Pirkko Wihervaara, Kirsi Kilpeläinen, Leenakaisa KarhunenSonny Varajäsenet: Merja Piippo-Lappalainen ja Majlis Salohalme 1986 Erkki Keränen, pj. Aila Latipää, Leenakaisa KarhunenSonny, Pirkko Wihervaara, Kirsi Kilpeläinen Varajäsenet: Merja Piippo-Lappalainen ja Majlis Salohalme

1979 Pekka Lackman, pj. Aila Latipää, Kerttu Lammassaari, Helena Airaksinen, Arvi Leinonen varajäsenet: Helena Huusko ja Ritva Puhakka 1980 Pekka Lackman, pj. Kerttu Lammassaari, Helena Airaksinen, Aune Kähkönen, Jouni Keränen Varajäsenet: Ritva Puhakka ja Pirkko Wihervaara

1987 Erkki Keränen, pj. Aila Latipää, Leenakaisa KarhunenSonny, Pirkko Wihervaara, Kirsi Kilpeläinen Varajäsenet: Merja Piippo-Lappalainen, Majlis Salohalme

1981 Aila Latipää, pj. Aune Kähkönen, Jouni Keränen, Pekka Lackman, Pirkko Wihervaara Varajäsenet: Erkki Keränen ja Kerttu Lammassaari

1988 Erkki Keränen, pj. Aila Latipää, Mirjam Naakka, Leenakaisa Karhunen-Sonny, Merja PiippoLappalainen varajäsenet: Majlis Salohalme ja Liisa Turunen

1982 Aila Latipää, pj. Pekka Lackman, Pirkko Wihervaara, Aune-Leea Huotari, Erkki Keränen. Varajäsenet: Nina Piirainen ja Kirsi Kilpeläinen

1989 Leenakaisa Karhunen-Sonny, pj. Aila Latipää, Erkki Keränen, Mirjam Naakka, Kirsi Kilpeläinen Varajäsenet: Pirkko Wihervaara ja Liisa Turunen

135

1990 Leenakaisa Karhunen-Sonny, pj. Aila Latipää, Erkki Keränen, Mirjam Naakka, Liisa Turunen Varajäsenet: Pirkko Wihervaara ja Pekka Lackman

1998 Leenakaisa Sonny, pj. Aila Latipää, Riitta Auer, Rauha Roiha, Kirsi Kilpeläinen Varajäsenet: Liisa Turunen ja Pirkko Wihervaara

1991 Erkki Keränen, pj. Leenakaisa Karhunen-Sonny, Anneli Piirainen, Mirjam Naakka, Liisa Turunen Varajäsenet: Pekka Lackman ja Aila Latipää

1999 Leenakaisa Sonny, pj. ei tietoja johtokunnasta, ei pöytäkirjoja 2000 Leenakaisa Sonny, pj. Elisa Yalçin, Pirkko Aulanko, Elvi Valli, Pirkko Wihervaara Varajäsenet: Pekka Jaakola ja Liisa Turunen

1992 Erkki Keränen, pj. Anneli Piirainen, Mirjam Naakka, Liisa Turunen, Leenakaisa Karhunen-Sonny Varajäsenet: Vuokko Sivonen ja Riitta Auer

2001 Pirjo Sirviö, pj. Aila Latipää, Pirkko Wihervaara, Elisa Yalçin (erosi 30.4.), Elvi Valli Varajäsenet: Pekka Jaakola ja Leenakaisa Sonny

1993, Anneli Piirainen, pj. Leenakaisa Sonny, Erkki Keränen, Mirjam Naakka, Liisa Turunen Varajäsenet: Riitta Auer ja Vuokko Sivonen

2002 Pirjo Sirviö, pj. Aila Latipää, Elvi Valli, Susanna Tikkanen, Anneli Piirainen Varajäsenet: Pekka Jaakola ja Leenakaisa Sonny

1994 Anneli Piirainen, pj. Leenakaisa Sonny, Riitta Auer, Pekka Lackman, Pirkko Wihervaara Varajäsenet: Aune-Leea Huotari ja Rauha Roiha

2003 Pirjo Sirviö, pj. Anneli Piirainen, Riitta Auer, Elvi Valli, Susanna Tikkanen (erosi 1.5.) Varajäsenet: Pekka Jaakola ja Leenakaisa Sonny

1995 Leenakaisa Sonny, pj. Majlis Salohalme, Riitta Auer, Rauha Roiha, Pirkko Wihervaara Varajäsenet: Marja-Liisa Ojavuo ja Aune-Leea Huotari

2004 Pirjo Sirviö, pj. Riitta Auer, Anja Hongisto, Leenakaisa Sonny, Elvi Valli Varajäsenet: Anniina Parviainen ja Pirkko Wihervaara

1996 Leenakaisa Sonny, pj. Majlis Salohalme, Riitta Auer, Rauha Roiha, Aila Latipää varajäsenet: Marja-Liisa Ojavuo ja Pirkko Wihervaara

2005 Pirjo Sirviö, pj. Riitta Auer, Anja Hongisto, Elvi Valli, Pekka Lackman Varajäsenet: Pekka Jaakola ja Pirkko Wihervaara

1997 Leenakaisa Sonny, pj. Majlis Salohalme, Rauha Roiha, Riitta Auer, Aila Latipää Varajäsenet: Pirkko Wihervaara ja Kirsi Kilpeläinen

136

2006 Pirjo Sirviö, pj. Riitta Auer, Anja Hongisto, Pekka Lackman, Elvi Valli Varajäsenet: Pirkko Wihervaara ja Pekka Jaakola

2014 Ritva Kemppainen, pj. Pirjo Sirviö, Päivi Dahl, Raija Elsinen, Aila Latipää Varajäsenet: Rauha Roiha, Seppo Kavilo

2007 Riitta Auer, pj. Anssi Hukkanen, Pekka Lackman, Anja Hongisto, Pirjo Sirviö Varajäsenet: Leena Marja Tikkanen ja Anne Punkeri

2015 Ritva Kemppainen, pj. Seppo Kavilo, Päivi Dahl, Raija Elsinen, Aila Latipää Varajäsenet: Rauha Roiha, Anne Pitkäjärvi

2008 Riitta Auer, pj. Seija Karjalainen, Ritva Kemppainen, Pirjo Sirviö, Pekka Lackman Varajäsenet: Anne Punkeri ja Leena Marja Tikkanen

2016 Ritva Kemppainen, pj. Seppo Kavilo, Päivi Dahl, Raija Elsinen, Aila Latipää Varajäsenet: Heli Luhtaniemi, Hannele Taurovaara

2009 Riitta Auer, pj. Ritva Kemppainen, Pekka Lackman, Seija Karjalainen, Pirjo Sirviö Varajäsenet: Aila Latipää ja Päivi Dahl

Kajaanin matkailuoppaiden luottamustoimia Suomen opasliitossa

2010 Riitta Auer, pj. Ritva Kemppainen, Seija Karjalainen, Pirjo Sirviö, Pekka Lackman Varajäsenet: Aila Latipää ja Päivi Dahl

Pekka Lackman, 2002 - 2003, Suomen opasliiton varatilintarkastaja 2004 - 2006 Suomen opasliiton tilintarkastaja

2011 Riitta Auer, pj. Pirjo Sirviö, Seija Karjalainen, Ritva Kemppainen, Anja Hongisto Varajäsenet: Aila Latipää ja Päivi Dahl

Pohjois-Suomen alue-edustajan varajäsen ja samalla Suomen opasliiton hallituksen varajäsen 1991 - 1992 Anneli Piirainen

2012 Riitta Auer, pj. Pirjo Sirviö, Ritva Kemppainen, Anja Hongisto, Päivi Dahl Varajäsenet: Aila Latipää, Rauha Roiha

2001 - 2002 Pekka Jaakola 2003 - 2006 Pirjo Sirviö

2013 Ritva Kemppainen, pj. Pirjo Sirviö, Päivi Dahl, Raija Elsinen, Aila Latipää Varajäsenet: Rauha Roiha, Seppo Kavilo

137

Jäsenet vuonna 2016 1. Aktiivijäsenet

Roolihenkilöt

Auer Riitta Dahl Päivi Elsinen Raija Heikkinen Päivi Helo Maria Hongisto Anja Hukkanen Anssi Jaakola Pekka Kavilo Seppo Kemppainen Ritva Kilpeläinen Kirsi Klemetti Outi Latipää Aila, kunniajäsen Luhtaniemi Heli Mäntymäki Eeva Ollikainen Elena Pitkäjärvi Anne Roiha Rauha Salomäki Irene Seitamo Antti Suominen Teija Taurovaara Hannele Vedeneeva Olga

Posti-Stiina neiti Agnes Castrén

torimyyjä Caisa Moilanen kreivi Pietari Brahe

rouva Kristiina Brahe

torimyyjä Vanni Karjalainen

torimyyjä Serafina Heikkinen

2. Kannattajajäsenet Chesnokova Irina Huotari Nelli Lackman Pekka, kunniajäsen Piirainen Anneli Sirviö Pirjo Sonny Leenakaisa Tikkanen Leena Marja Valli Elvi Wihervaara Pirkko

138

Kerrontaa lĂ¤heltĂ¤ ja kaukaa tuleville 1976 - 2016

Kajaanin kaupungin painatuskeskus, elokuu 2016 ISBN 978-952-93-7486-1 ISBN 978-952-93-7487-8

Kajaanin Matkailuoppaat ry:n 40-vuotishistoria