__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

Kartanonomistajien Kajaani Kuinka kaupungin keskusta rakentui Raili Kauppila


Kartanonomistajien Kajaani Kuinka kaupungin keskusta rakentui Raili Kauppila

1


Etukannen kuva: SergejeďŹƒn talo Kauppakatu 30. Piirustukset vuodelta 1905, julkisivu. Takakannen kuva: Lehtovaaran talo Kauppakatu 7. Osa muutospiirustuksesta vuodelta 1901. Teksti: Raili Kauppila Taitto: Kristiina Välisaari ISBN 978-951-800-318-5 Paino: Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2008

2


MUUTTUVA KAUPUNKI: MITEN KAJAANI RAKENTUI? Kajaanin kaupungin asemakaavoitettu ja rakennettu alue pysyi käytännössä samana perustamisvuodesta 1651 aina 1880-luvun alkuun asti. Kaupunkialueen rajat olivat pohjoisen suunnassa Kajaaninjoki, eteläpuolella nykyinen Pohjolankatu ja kirkon seutu, laidoilla nykyiset Lönnrotinkatu ja Ämmäkoskenkatu. Ensimmäinen pienistä hirsimökeistä osaksi savupirteistä - koostunut Kajaani poltettiin maan tasalle isovihan aikana 1700-luvun alussa. Tuon perinpohjaisen hävityksen jälkeen Kajaanista rakentui hitaasti uudelleen kitulias sisämaakaupunki, jonka vähille asukkaille maatalous oli tärkein toimeentulon lähde. Tarkoitushan oli alunperin ollut, että Kajaanista olisi tullut koko Ruotsin valtakunnalle tärkeä Vienan Karjalan kaupan keskus. 1800-luvun alussa koko Suomi siirtyi Ruotsin vallan alaisuudesta osaksi Venäjän keisarikuntaa. Tuolloin Kajaanin rakennukset olivat piirilääkäri Elias Lönnrotin ehkä hieman liioitellun kuvauksen mukaan pääosin ”tuohi- tai turvekattoisia matalia mökkejä, jotka sijaitsivat sikin sokin kuraisten kujien varrella”. Juuri noihin aikoihin alkoi kuitenkin tapahtua asioita, joiden seurauksena Kajaanissakin alettiin herätä vuosisadan kestäneestä lamaannuksen tilasta. Rajan avautuminen Venäjän suuntaan merkitsi Kajaanille paljon: paitsi Vienan Karjalaan, yhteydet Aunuksen suuntaan ja sitä myötä myös Sortavalaan ja suurkaupunki Pietariin lisääntyivät. Kajaaniin tuli muualta uusia kauppiaita, käsityöläisammattien harjoittajia, monenlaisia virkamiehiä perheineen. Heidän mukanaan tuli uudenlaisia virikkeitä eri ilmansuunnista ja pientä vaurastumistakin alkoi olla havaittavissa. Yksi osoitus tästä olivat elinkeinoelämän kehittämiseen liittyvät hankkeet, joista ensimmäisiä olivat vesisahan rakentaminen Ämmäkoskeen ja tervakanavien rakentaminen sekä Ämmä- että Koivukoskeen. Uusi aika alkoi näkyä myös kaupungin ulkoasussa. Sen suhteen tärkeä merkkipaalu oli arkkitehti C. L. Engelin suunnitteleman uuden em-

piretyylisen raatihuoneen valmistuminen vuonna 1831. Keisarillisesta empirestä tulikin hallitseva rakennustyyli Kajaanissa aina 1800-luvun viimeiselle vuosikymmenelle asti. Tuolloin kaupunki oli jo alkanut laajentua; aluksi 1880-luvulla yläkaupungille, uuden vuosisadan alkaessa ensin seminaarin, sitten rautatieaseman suuntaan. Uusia rakennustyylejä olivat 1880-luvulta alkaen uusgotiikka ja uusrenessanssi, jota monimuotoisuutensa ansiosta myös nikkarityyliksi kutsutaan. ”Kertaustyylien” rinnalla suosituksi tuli kansallisromanttinen jugend. 1920-luvulla palattiin antiikin rakennusmaailmaan uusklassismin myötä. Seuraavalla vuosikymmenellä tehtiin taas pitkä harppaus modernin maailman suuntaan: valtatyyliksi tuli funktionalismi eli ”funkis”, jonka ihanteiden mukaisesti rakennettiin vielä 1950-luvulla. Funktionalismin kaudella alkoi nykyisen kerrostalokeskustan rakentuminen sellaiseksi kuin se tänäkin päivänä on. Tässä kirjassa kerrotaan Kajaanin edellä rajatun vanhan ydinkeskustan kortteleista ja niillä sijainneiden rakennusten historiasta pääosin 1800luvun alkupuolelta tähän päivään asti. Ajan kuluessa tapahtunut muutos rakennustyyleissä tulee selkeästi ilmi paitsi uudisrakentamisessa, myös vanhempiin taloihin tehdyissä muutoksissa. Paitsi itse rakennuksiin, tutustutaan varsin moniin niistä ihmisistä, jotka aikanaan noita taloja rakensivat ja niissä asuivat. Jotkut heistä ovat historiankirjoista tai muutoin tuttuja kaupunkimme merkkihenkilöitä. Useimmat ovat kuitenkin tavallisia kajaanilaisia, joiden nimet ovat ajan myötä painuneet unholaan. Kajaanilaisittain heitä joskus jopa virallisissa asiakirjoissa kutsuttiin ”kartanonomistajiksi”. Tuon komean ammattinimikkeen taustana oli se, että kansanomaisesti ”kartano” usein tarkoitti talon pihapiiriä - kaupunkioloissa tonttia - rakennuksineen. Ainoa varsinainen kartano Kainuussa on toki ollut Kajaaninjoen pohjoispuolella sijaitseva Karolineburg.

3


Vasemmalla: Tämän julkaisun karttapohjana käytetty Kajaanin kaupungin asemakaavaehdotus vuodelta 1872, jossa alkuperäistä kaupunkialuetta ensimmäisen kerran esitettiin laajennettavaksi. Kartalla esiintyy ensimmäisen kerran myös hahmotelma ”Kauppatoriksi”, joka toteutui vuonna 1914. Oikealla: Vuonna 1919 vahvistettu Kajaanin uusi asemakaava, jonka laatija oli helsinkiläinen arkkitehti Harald Andersin. Kaavassa keskusta on jaettu kolmeen kaupunginosaan, jotka puolestaan jakautuvat nimellä varustettuihin kortteleihin sekä tontteihin. Ensimmäisen kaupunginosan - vanha keskusta ja yläkaupunki - kortteleissa on käytetty imettäväisten nimiä. Toisen kaupunginosan - rautatieaseman puoli ja osa radanvarresta - korttelit on nimetty lintujen mukaan. Kolmannessa kaupunginosassa - seminaarin puoli ja loput radanvarresta - on käytetty kalojen nimiä.

4


5


Entinen Lönnrotin talo alkuperäisessä asussaan 1800-luvun lopulla. Etualalla olevan aidan ja niityn paikalla on nykyisin Lönnrotinkatu sekä kauppatorin laita.

6


KORTTELI ILVES

KAUPPAKATU 5 Vuonna 1807 Kajaania kohtasi sen historian pahin rauhanaikainen tulipalo, jossa Ilves-nimen vuoden 1919 asemakaavassa saanut Kauppakadun kortteli paloi lähes kokonaan maan tasalle. Ensimmäisiä palon jälkeisiä uudisrakennuksia oli kruununvouti Daniel Elfvingin Kauppakadun varrelle vuonna 1812 rakennuttama pieni asuintalo, jonka Elfvingin vävy postimestari Edvard Montgomery myi piirilääkäri Elias Lönnrotille vuonna 1835. Talo, jossa Lönnrot tuossa vaiheessa asui vain lyhyen ajan, purettiin 1800-luvun loppupuolella. Samalle tontille, myöhemmän Lönnrotinkadun varteen, Lönnrot rakennutti vuonna 1850 perheelleen uuden suuremman asuinrakennuksen. Lönnrot perheineen kuitenkin jätti Kajaanin jo vuonna 1854 ja myi tonttinsa taloineen seuraajalleen piirilääkäri Petter Ervastille. Ketjua jatkoivat vuoteen 1920 asti piirilääkärit Pippingskiöld, Procope, Inberg ja Arvelin; poikkeuksena ajanjakso 1890-1902, jolloin entinen Lönnrotin talo oli kruununvouti Gustaf Spåren omistuksessa. Kuopiossa liiketoimintansa aloittanut tukkukauppias, kauppaneuvos Herman Saastamoinen oli perustanut haaraliikkeen Kajaaniin vuonna 1912. Viisi vuotta myöhemmin hän sai tiedon, että piirilääkäri Arvelinin tuolloin omistama talo tontteineen oli myytävänä, ja tarttui välittömästi

tilaisuuteen. Näin Saastamoinen Oy sai käyttöönsä toimitilat kaupungin keskeisimmältä paikalta, uuden kauppatorin laidalta. Vuonna 1930, Kalevalan satavuotisjuhlan lähestyessä, alkoi pitkällinen ja monivaiheinen kamppailu Elias Lönnrotin muiston vaalimiseksi hänen aikanaan omistamallaan kaupunkitontilla. Ensimmäinen erä koitui suojelijoiden tappioksi, kun Saastamoinen Oy:n uusi liikerakennus valmistui tontin puisto-osalle Kauppakadun ja Lönnrotinkadun kulmaan vuonna 1935. Tuolloin tontilta kaadettiin Lönnrotien istuttamiksi mainitut koivut. Vanha asuinrakennus torin laidalla jäi vielä paikoilleen konttorinhoitajan asunnoksi sekä toimistotiloiksi. Vuonna 1965 Tukkuliike H. Saastamoinen & Pojat ilmoitti aikovansa purkaa tontiltaan sekä Lönnrotin aikanaan rakennuttaman talon että 1930-luvulla valmistuneen liikerakennuksen. Viimeiset vetoomukset Lönnrotin talon säilyttämiseksi osoittautuivat turhiksi, ja purkaminen tapahtui vuonna 1968. Oman aikakautensa laatikkoarkkitehtuuria aidoimmillaan edustava uusi yksikerroksinen liikerakennus valmistui pian tämän jälkeen. Vuonna 1979 liike yrityskaupan myötä muuttui Anttila -tavarataloksi.

7


Ylhäällä vasemmalla: Kauppakatu 5:n pihapuistikkoa vuoden 1900 paikkeilla. Koivujen kerrotaan olleen Lönnrotin istuttamia. Ylhäällä oikealla: Tohtori Alexis Arvelin perheineen kotioloissaan. Arvelinit asuivat entisessä Lönnrotin talossa vuosina 1902-1920. Alhaalla oikealla: Torielämää Lönnrotin talon edustalla 1930-luvun alussa. Talon ulkoasua oli uudistettu vuonna 1923.

8


Ylhäällä: Rakenteilla oleva liikerakennus Kauppakadun kulmassa vuonna 1935. Talossa toimi 1950-luvulle asti viinakauppa, mitä paikkakunnan raittiusväki paheksui suuresti. Olihan tontin aiemmin omistanut Eilas Lönnrot perustanut Kajaaniin maan ensimmäisen raittiusseuran. Torin kulmassa puhelinkioski sekä Kajaanin ensimmäinen taksiasema. Oikealla: Pekka Heikkisen leipomon baari toimi Saastamoisen liiketalon kulmahuoneistossa siihen asti kunnes talo purettiin vuonna 1968. Muita pitkäaikaisia liikeyrityksiä talossa olivat Lihakeskus kuvan oikeassa laidassa sekä Toini Volasen kangasliike Kauppakadun puolella.

9


Kauppakatua 1920-luvun puolivälin jälkeen. Edessä oikealla Lönnrotin talon aita, siitä eteenpäin kaksi asuin- ja liikerakennusta Kauppakatu 7.

10


KORTTELI ILVES

KAUPPAKATU 7 Ilves-korttelin keskiosa oli 1800-luvulla jaettu kahdeksi tontiksi, jotka 1900-luvun alussa asemakaavaa uusittaessa yhdistettiin. Kauppakadun varrella oli kaksi asuinrakennusta, joista entisen Lönnrotin talon naapurina sijainnut talo oli palovakuutustietojen mukaan rakennettu vuonna 1884. Talon pitkäaikaisimpia asukkaita oli Kajaanissa vuodesta 1880 alkaen kirjansitojan ammattia harjoittanut Karl Fredrik Karjalainen, joka omisti puolikkaan talosta parinkymmenen vuoden ajan. Vuokralaisista mainittavin oli Kajaanin yhteiskoulussa vuosina 1904-1906 venäjän kielen opettajana toiminut Ilmari Calamnius-Kianto. K. F. Karjalainen kuoli vuonna 1918. Hänelle kuuluneen talo-osuuden osti räätäli Frans Airaksinen, josta kaupan myötä tuli koko talon omistaja. Kymmenen vuotta myöhemmin Airaksinen myi talonsa Pohjoismaiden Yhdyspankille ja muutti perheineen Brahenkadulle. Yhdyspankin kaksikerroksinen kivirakennus valmistui Kauppakadun varteen vuonna 1928. Yhdyspankin naapuriksi jäi edelleen toinen vanha asuinrakennus Kauppakadun varrella. Sen tarkkaa rakentamisaikaa ei tiedetä. Perimätiedon mukaan rakentaja oli 1860-luvulla Juho Kurkinen, joka 1880-luvun puolivälissä myi talonsa Paltamon kirkkoherran leskelle Jemina Andelinille.

Leskirouva Andelin tyttärineen muutti pois Kajaanista vuonna 1900, jolloin Kauppakadun talon osti leipuri Emil Lehtovaara. Lehtovaara - joka myöhemmin palasi takaisin Kajaaniin Brahenkadulle - muutti Viipuriin vuonna 1914. Talonsa hän myi iisalmelaiselle Kärkkäinen & Putkonen Oy:lle, joka tuolloin jo omisti myös Koivukoskenkadun kulmassa sijainneen naapuritontin osoitteessa Kauppakatu 9. Yritys omisti näin puolet koko korttelista. Kärkkäinen & Putkonen Oy, ja vuoden 1938 jälkeen uusi omistaja Säästöpankki, vuokrasivat Kauppakadun talojensa liiketiloja eri yrityksille. Yhdyspankin viereisessä puutalossa toimi vuoteen 1950 asti Antti Arolan vaatetusliike, joka oli perustettu jo vuonna 1908 Joensuussa. Saman rakennuksen pihasiivessä toimi H. J. Hyvärisen 1920-luvulla perustama leipomo. Yhdyspankin vanha toimitalo - yksi Kajaanin ensimmäisistä kivirakennuksista - purettiin vuonna 1980. Viime vaiheessa talossa toimi P. Kormanon koneliike. Kaksi vuotta myöhemmin Anttilan tavaratalon naapuriksi valmistui nykyinen A. Kaakinen Oy:n liikerakennus. Sen toisella puolella sijaitsee nykyisin Säästöpankin kerrostalo, jonka katuosoite onkin Kauppakatu 9.

11


Ylhäällä: Räätäli F. J. Airaksisen talo Kauppakatu 7 vuoden 1920 paikkeilla. Päätyhuoneistossa toimi vielä tuolloin Suomen Kauppapankki; hieman myöhemmin Airaksinen sijoitti samoihin tiloihin vaatturiliikkeensä. Ikkunassa oikealla pankinjohtaja Pietari Fredrik Kariniemi. Oikealla: Väkeä Kauppakatu 7 pihassa vuonna 1927. Kuvan oikeassa laidassa räätäli Airaksinen perheineen.

12


Ylhäällä vasemmalla: Airaksisen talon paikalle vuonna 1928 valmistunut Yhdyspankin kivitalo, jonka rakennustyylissä vielä oli selvästi uusklassistisia piirteitä. Ylhäällä oikealla:Yhdyspankin viereisessä puutalossa toimi viime vaiheessa Antti Arolan vaatetusliike. Alunperin asuintaloksi valmistuneen puurakennuksen ulkoasu uusiutui, kun se muutettiin liiketiloiksi suurine näyteikkunoineen. Alhaalla oikealla: Kuva 1950-luvulta. Yhdyspankin naapurina on jo massiivinen Säästöpankin uudisrakennus.

13


Alkoholiliikeen avautumista odotellaan kieltolain jälkeen 5.4.1932. Liike sijaitsi vuoteen 1935 asti Kauppakatu 9 keskimmäisessä puutalossa, jossa seuraavalla vuosikymmenellä toimi Säästöpankki. Vasemmalla tontin Koivukoskenkadun kulmassa sijainneen talon pääty.

14


KORTTELI ILVES

KAUPPAKATU 9 Kauppakadun ja Koivukoskenkadun kulmassa sijainneen vuonna 1812 valmistuneen asuintalon rakensi värjäri Hans Unaeus, jonka entiset rakennukset ja likipitäen kaikki omaisuus olivat tuhoutuneet vuonna 1807 tulipalossa. Taloa lienee ensimmäisen kerran vuorattu ja laajennettu 1850-luvun lopulla, jolloin omistajana oli kelloseppä ja kaupunginvouti August Lundvall. Vuosina 1891-1914 talon omisti satulaseppä, sittemmin kaupunginkamreeri Ivar Fagerlund (Rantala). Toisen Kauppakadun varrella sijainneen talon rakensi vuonna 1880 kauppias Johan Rikhard Sivonen. Sivosen kauppaliike ajautui vuosisadan vaihteessa konkurssiin, mutta talo ja tontti kuitenkin säilyivät perheen hallussa tyttären Ines Sivosen nimissä vuoteen 1914. Vuonna 1914 tehtiin Ilves-korttelissa tulevaisuuden kannalta merkittäviä kiinteistökauppoja. Kärkkäinen & Putkonen Oy Iisalmesta osti aluksi molemmat edellä mainitut talot tontteineen, ja hieman myöhemmin myös puolet näiden naapuritontista (aiemmin Kauppakatu 7). Vuonna 1938 koko kiinteistön osti suurempia toimitiloja jo tuossa vaiheessa suunnitellut Paltamon Säästöpankki. Uudisrakennusta varten tilattiin jo kahdetkin luonnospiirustukset, laatijoina arkkitehdit Tuomas Väyrynen ja Eino Pitkänen.

Erimielisyydet rahoituksesta sekä sota-aika kuitenkin mutkistivat hankkeen toteutumista, ja entiset puiset asuinrakennukset säilyivät paikoillaan Kauppakadun varrella vielä kymmenen vuoden ajan. Ajan kuluessa julkisivut toki moneen kertaan muuttuivat erinäköisiksi toimintojen ja liikeyritysten vaihtuessa. Kuin ihmeen kaupalla koko kortteli säästyi talvisodan suurpommituksilta helmikuussa 1940. Viereisestä korttelista, Koivukoskenkadun toiselta puolelta, sen sijaan tuhoutui muun muassa Säästöpankin aiempi toimitalo osoitteessa Kauppakatu 11. Talvisodan jälkeen Säästöpankin konttori sijoitettiin Kauppakatu 9 puutaloista keskimmäiseen, entiseen kauppias Sivosen taloon. Vuonna 1950 valmistui Kauppakadun varrelle Säästöpankin nelikerroksinen kivinen liike- ja asuinrakennus, jonka suunnitteli arkkitehti Eino Pitkänen. Vuonna 1968 tontin Koivukoskenkadun puoleiselle sivulle rakennettiin Pohjolan Vaatetuksen yksikerroksinen myymälärakennus, jossa viimeksi kevääseen 2008 asti toimi käytettyjen tavaroiden kauppa ”Iitukka”.

15


Ylhäällä: Asemapiirros vuodelta 1926, jossa näkyvät Ilves-korttelin kaikki rakennukset. Jo tuolloin puolet koko korttelista oli samaa tonttia n:o 15, Kauppakatu 9. Ko. tontin Kauppakadun kolmesta tontista vasemman puoleinen on käsitelty Kauppakatu 7 yhteydessä. Oikealla: Koivukoskenkadun ja Välikadun kulmassa oli vielä 1950-luvulla pieni asuinrakennus. Kuvassa sen edustalla lapsineen Eino Heikkinen, joka vaimonsa kanssa piti turkisliikettä Kauppakadun kulman puutalossa, myöhemmin uudessa kerrostalossa.

16


Ylhäällä vasemmalla: Kauppakadun varren rakennuksia 1930-luvulla. Oikealla Ilves-korttelin kulmassa sijainnut liikerakennus Kauppakatu 9. Ylhäällä oikealla: Kajaanin Säästöpankki 1940-luvulla, jolloin rakennuksen julkisivu oli uudistettu funkistyylin mukaiseksi. Vasemmassa laidassa näkyy osa viereisen kuvan liiketalosta. Alhaalla oikealla: Kauppakatua vuonna 1956 Veljekset Karhumäen ilmakuvassa, keskellä Säästöpankin uusi kerrostalo. Etualalla valmistumassa Valjuksen liiketalon perustukset.

17


Etualalla Ikäheimon liikerakennus Kauppakatu 11, sitä seuraavana samalla tontilla sijainnut Kyanderin talo. Taustalla muita korkeampana IpatoďŹƒn vuonna 1925 valmistunut kerrostalo. Kuva 1920-luvun lopulta.

18


KORTTELI AHMA

KAUPPAKATU 11 Nykyinen Kauppakatu 11 oli vielä 1800-luvun lopulla edellisten tonttien tavoin jaettu kahdeksi tontiksi. Kauppa- ja Koivukoskenkadun kulmatontin omisti tuolloin Kalle Määttä. Hänen aikanaan, todennäköisesti vuonna 1885, valmistui tontille uusi asuinrakennus Kauppakadun varrelle sekä liiteri- ja aittarakennus Koivukoskenkadun puolelle. Niiden tieltä purettiin tontilla aiemmin sijainneet huonokuntoinen isohko pirttirakennus kadun varrella sekä pieni asuttava pihahuone, jotka todennäköisesti olivat valmistuneet vuoden 1807 suurpalon jälkeen. Vuoden 1917 jälkeen Määtän suku myi tonttinsa taloineen liikemies Matti Kerviselle, jolta sen ostivat kauppiasveljekset Paavo ja Heikki Ikäheimo vuonna 1923. 1920-luvun alkupuolella Kauppakadun talo koki perinpohjaisen muutoksen: se korotettiin kaksikerroksiseksi ja koko alempi kerros muutettiin liikehuoneistoiksi. Vuonna 1930 Ikäheimojen liikeyritys ajautui konkurssiin, ja konkurssipesän omistamasta kiinteistöstä muodostettiin Asunto-osakeyhtiö Ahma. Toinen asuinrakennus Kauppakadun varrella oli maanmittari Samuel Kyanderin palovakuutuksessaan ilmoittaman tiedon mukaan valmistunut vuonna 1850. Maanmittari Kyanderin kuoltua vuonna 1896 talon peri tytär Aline, joka jäi siihen asumaan seuranaan lukuisa määrä vuok-

ralaisia. Aline Kyander kuoli vuonna 1929, ja seuraavana vuonna perikunta myi tonttiosuuden taloineen silloiselle Paltamon Säästöpankille. Taloon sijoitettiin Säästöpankin Kajaanin konttori. Talvisodan pommituksissa tuhoutuivat sekä Asunto Oy Ahman että Säästöpankin rakennukset Kauppakadun varrella. Välirauhan tultua Pohjolan Vaatetusliikkeen omistaja, kauppias Heikki Luostarinen, osti Säästöpankin omistaman puolikkaan tontista aikoen rakentaa sille 4-kerroksisen asuin- ja liikerakennuksen. Arkkitehti Eino Pitkäseltä tilatut piirustukset valmistuivat maaliskuussa 1941. Samoihin aikoihin Luostarisen omistukseen kuitenkin siirtyi myös Asunto Oy Ahman tonttiosuus, ja alkuperäinen suunnitelma jäi toteutumatta. Pian tämän jälkeen syttyi jatkosota, ja koko rakennushanke jäi odottamaan sodanjälkeistä aikaa. Uudispiirustukset, joihin sisältyi asuin- ja kerrostalo Kauppakadun varrella koko tontin mittaisena, laati Eino Pitkänen huhtikuussa 1945. Talo valmistui vuonna 1947, ja Pohjolan Vaatetusliikkeen lisäksi siihen sijoittui hotelli ja ravintola Seurahuone. Vuonna 2005 liikekiinteistö siirtyi maakuntalehti Kainuun Sanomien omistukseen ja toimitiloiksi.

19


Ylhäällä: Kyanderien talon pihaa 1920-luvulla. Henkilöistä tunnistettu hattupäinen neiti Kyander keskellä sekä Iivari Kemppainen oikealla. Oikealla: Kyanderin perikunta myi Kauppakadun talonsa Paltamon Säästöpankille vuonna 1930. Pankin konttorin muuttaessa taloon julkisivua uudistettiin suurentamalla ikkunoita ja avaamalla ovi kadulle.

20


Ylhäällä: Kauppakatu 11 rakennusten jäänteet talvisodan pommitusten jälkeen talvella 1940. Raunioista kohoavat uunit piippuineen sekä säästöpankin tiilestä muurattu kassaholvi. Oikealla: Uusi liikerakennus Kauppakatu 11 1950luvun alussa. Talossa toimi mm. Heikki ja Maija Luostarisen omistama Pohjolan Vaatetus 1990luvun alkuvuosiin asti. Aiemmin liike oli toiminut vuokratiloissa osoitteessa Kauppakatu 17.

21


Ipatin kerrostalo, jonka vieressä samalla tontilla sijainnut puinen liikerakennus 1930-luvulla. Kajaanin ensimmäisen kerrostalon suunnitteli rakennusmestari Johannes Korhonen. Tuotteliaan Korhosen käsialaa oli myös suuri osa Kajaanin 1900-luvun alun puutaloista.

22


KORTTELI AHMA

KAUPPAKATU 13 Korttelin keskiosan tontilla asui vuonna 1807 seppä Daniel Söderström, jonka pajasta tuolloin pääsi valloilleen lähes kaikki Kauppakadun joenpuolisen varren rakennukset nykyiseen Kauppatoriin asti tuhonnut tulipalo. Samaisella tontilla vuoteen 1940 sijainnut puinen rakennus valmistui tiettävästi vasta 1850-luvun puolivälissä. Vuosina 1881-1900 kyseisen talon omisti Kajaanin silloinen postinhoitaja Charlotta Backman, joka oli ensimmäinen postikonttorin johtajana toiminut nainen koko Suomessa. Postikonttorina toimi yksi talon huoneista. Postinhoitaja Backman sai eron ja eläkkeen vuonna 1900 ja muutti Porvooseen.

Eino Pitkäsen laatimat ensimmäiset piirustukset kaksikerroksista asuinja liikerakennusta varten valmistuivat jo heinäkuussa 1940. Jo näihin suunnitelmiin sisältyi elokuvateatteri Raate, jonka nimessä haluttiin säilyttää muisto talvisodan ratkaisutaisteluista.

Vuonna 1910 Kauppakadun tontin taloineen osti karjalaissyntyinen, Kuhmossa kauppiaanuransa aloittanut Ivan Ipatoff. Seitsemän vuotta myöhemmin Ipatoff siirsi pääliikkeensä Kajaaniin laajentaen yrityksensä tukkuliikkeeksi. Vuonna 1925 valmistui Kauppakatu 13 tontille vanhan puutalon vierelle Ivan Ipatoffin nelikerroksinen asuin- ja liikerakennus, Kajaanin ensimmäinen kerrostalo. Osa liikkeen toiminnoista siirtyi uudisrakennukseen, mutta kaupanpitoa jatkettiin myös entisissä liiketiloissa.

Vuonna 1987 Kauppakatu 13:n kiinteistö koki perustavanlaatuisia muutoksia; runsaasti huomiota sai osakseen elokuvateatterin lopettaminen ja sen purkaminen. Elokuvateatterin sisäänkäynnin paikalle rakennettiin liiketiloja, ja osa ylempien kerrosten huoneista yhdistettiin viereisen Seurahuoneen rakennukseen hotellihuoneiksi.

Talvisodan pommituksissa 7. helmikuuta tuhoutuivat Ipattien - nimi vaihtui vuoden 1930 paikkeilla - molemmat rakennukset Kauppakadun varrella. Uuden liiketalon suunnittelu alkoi välittömästi rauhan tultua:

Lokakuuhun mennessä rakennushanke oli laajentunut 4-kerroksiseksi liiketaloksi, ja uudisrakennus valmistui jatkosodan alkuvaiheissa kesällä 1941. Silti rakennukseen sijoitettu elokuvateatteri sai lopulta rauhanomaisemman nimen Ratto.

Pihan puolelta purettiin elokuvateatterin näyttämöosan lisäksi suutarinverstaana toiminut viimeinen talousrakennus, ja Välikadun varrelle rakennettiin uusi kerrostalo. Kauppakadun ja Välikadun välille tuli kauppakuja sitä reunustavine liikehuoneistoineen.

23


Ylhäällä: Ipatoffin talot vuonna 1927. Tuolloin kerrostalossa toimi mm. Hotelli Louhi, puutalossa Ipatoffien oma vaatetusliike. Taustalla entinen koulurakennus Kauppakatu 15. Oikealla: Ipatin piha 1940-luvulla. Taustalla Välikadun varren rakennuksia sekä liikkeen autoja kuljettajineen.

24


Ipatin vuonna 1941 valmistunut liiketalo, jonka oikeassa laidassa elokuvateatteri Raton sisäänkäynti. Kuva 1950-luvun alusta.

25


Kauppakadun entinen koulutalo liikehuoneistoineen 1920-luvun lopulla. Sen piirsi vuonna 1849 arkkitehti A. F. Granstedt, jonka muita töitä oli mm. Kerimäen puukirkko.

26


KORTTELI AHMA

KAUPPAKATU 15 1800-luvun puoliväliin asti Kajaanin ainoa koulu - silloinen ala-alkeiskoulu - toimi vanhassa rapistuneessa piharakennuksessa pappilan tontilla Brahenkadulla. Vasta lupaus, että valtiolta saataisiin avustusta uuden koulurakennuksen rakentamista varten, sai kaupungin päättäjät tositoimiin. Vanha koulutalo purettiin pappilan uudisrakennusten tieltä, ja vuonna 1851 valmistui uusi koulukiinteistö piharakennuksineen Kauppakadun ja Kirkkokadun aiemmin rakentamattomalle kulmatontille, joka tuohon asti oli ollut pappilan heinäpeltona. Ala-alkeiskoulu, jonka nimi koululaitoksen uudistusten myötä muuttui ensin reaalikouluksi ja vuonna 1883 alkeiskouluksi, toimi Kauppakadun varrella lähes 40 vuoden ajan. Vuoden 1887 jälkeen alkeiskoulu siirrettiin Kauppakadulta Väinämöisenkadun ja Kirkkokadun kulmaan valmistuneeseen uudisrakennukseen (nykyinen Väinölän koulu). Siellä sen toiminta sittemmin jatkui yhteiskouluna, jonne oli pääsy jo tytöilläkin, ja josta aikanaan valmistuivat Kajaanin ensimmäiset ylioppilaat. Kajaaniin vuonna 1872 perustettu kansakoulu toimi aluksi entisessä tuomari Carlssonin talossa Brahenkatu 3 (nykyisin Kainuun Pirtin toimitiloina). Vuonna 1887 kansakoulu siirtyi tyhjilleen jääneeseen alkeiskoulun kiinteistöön Kauppakadun varrelle. 1890-luvun alussa koulun tontille Kirkkokadun varteen valmistui Kajaanin ensimmäinen koululais-

ten käyttöön tarkoitettu uudenaikainen voimistelusali kiipeilytankoineen ja muine voimisteluvälineineen. Samaan rakennukseen sijoitettiin kaupunkilaisille tarkoitettu lukusali, jossa pidettiin myös yleisiä kokous- ja juhlatilaisuuksia. Kansakoulu toimi Kauppakadun vanhassa koulutalossa vuoteen 1925. Sen jälkeen rakennuksen sisätilat remontoitiin vuokrattaviksi liikehuoneistoiksi, joihin tuli sisäänkäynti Kauppakadulta. Eri aikoina näissä toimivat mm. Emil Meriön perustama Kajaanin ensimmäinen autoliike, Juho Laapotin sekatavarakauppa sekä vaatetusliike ”Muoti-Kuosi”. Ipatin talon puoleinen päätyhuoneisto palveli Helsingin Osake-Pankin toimitiloina vuoteen 1935, jolloin entisiin pankin tiloihin sijoitettiin kaupungin sähkö- ja vesijohtolaitoksen konttori ja myymälä. Vuonna 1952 Kajaanin kaupunki - sodanjälkeistä asuntopulaa helpottaakseen - päätti rakennuttaa entiselle koulutontille kaksi aravalainoitteista asuin- ja liikerakennusta, joita varten piirustukset laati arkkitehti Eino Pitkänen. Jo seuraavana vuonna valmistui 4-kerroksinen talo Kauppa- ja Kirkkokadun kulmaan, ja vuonna 1954 vastaavanlainen rakennus tontin Välikadun puoleiselle sivulle.

27


Ylhäällä vasemmalla: Partiolaisia Kauppakadun kansakoulun pihalla syksyllä 1925. Oikealla voimistelusali ja lukutupa tontin Kirkkokadun puoleisella sivulla. Alhaalla vasemmalla: Kauppakatu 15 kerrostalojen ympäröimänä vuonna 1952, hieman ennen purkamista. Alhaalla oikealla: Kauppakadun vanhan koulun piharakennus, julkisivu Kirkkokadulle vuonna 1952.

28


Vasemmalla: Osa Kauppakatu 15 funkisjulkisivusta liikekyltteineen jouluvalaistuna vuonna 1956. Alhaalla: Kortteli Ahman sodanjälkeistä funkistyyliä komeasti edustava kerrostalorivistö 1950-luvun puolivälissä. Etualalla Kauppakatu 15.

29


Oikealla Kauppakatu 17 1920-luvun lopulla. Tuolloin talossa toimi joensuulaisen Wahlgrenin vaatekaupan Kajaanin sivuliike hoitajina Heikki ja Maija Luostarinen. Vuonna 1930 Luostariset ostivat liikkeen , jonka nimeksi tuli Pohjolan Vaatetus.

30


KORTTELI NÄÄTÄ

KAUPPAKATU 17 Kauppa- ja Kirkkokadun kulmatontilla vielä viime sotien jälkeen sijainneen puutalon rakensi vuonna 1840 tontin silloinen omistaja vanginvartija Henrik Rahikainen. Vuonna 1853 - pari vuotta Rahikaisen kuoleman jälkeen - tämän leski Brita Stina Levoska meni uudelleen naimisiin Kuluntalahden Lietun talon pojan Johan Henrik Korhosen kanssa. Avioliiton kautta kaupunkitalon omistajaksi tullut tuolloin vasta parikymmenvuotias nuorimies osoittautui tarmokkaaksi ja ahkeraksi mieheksi, joka mielellään otti hoitaakseen hänelle tarjotut toimet ja luottamustehtävät. Niinpä Kauppakatu 17 pian saikin kaikkien kajaanilaisten aikanaan tunteman nimen ”Homma-Korhosen talo”. Elantonsa Juho Heikki Korhonen hankki vuokraamalla kaupunkitalonsa huoneita liike- ja asuintiloiksi, sekä viljelemällä laajoja tiluksiaan kaupungin ympäristössä. Aviomiestään huomattavasti vanhempi Brita-vaimo kuoli jo vuonna 1867. Juho Heikki Korhosen kuollessa vuonna 1906 talon sekä isänsä liikanimen peri toisesta avioliitosta syntynyt poika Hannes Korhonen (1876-1945). Isän ja pojan viimeisiä yhteisiä hankkeita oli Tehdaskadun varrella vuosina 1900-1911 toiminut yleinen sauna, johon oli rakennettu omat erilliset osastot naisia ja miehiä varten. Kajaanilaisille tämä oli aivan uutta.

Korhosen talon tiedetään aluksi olleen pitkään hirsipintainen ja punamullattu. On mahdollista, että siipiosa Kirkkokadun puolella oli hieman myöhemmin rakennettu. Vasta vuoden 1880 tienoilla talo lautavuorattiin ja maalattiin valkoisella öljymaalilla. Perimätiedon mukaan talon Kauppakadun puoleinen etuosa oli alun perin rakennettu kylmiksi narikkapuodeiksi, joita markkinoiden aikaan vuokrattiin markkinakauppiaille. Väliaikoina tiloja voitiin käyttää kauppatavaran varastointiin. 1800-luvun Kajaanissa tämä oli varsin yleinen tapa: vasta aivan vuosisadan lopulla kyseisen kaltaisia pikkupuoteja alettiin varustaa uuneilla ja muuttaa pysyviksi liikehuoneistoiksi. Viimeisiä 1940-luvun lopulla Korhosen talossa toimineita liikeyrityksiä olivat Otto Wille Kunnaksen konttoritarvikekauppa OoWeeKoo, sekä nuoremman Homma-Korhosen vävyn Ali Alavan omistama urheiluja kalastusvälineliike Aja Oy. Arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema 4-kerroksinen asuin- ja liikerakennus Talo Oy Korhonen Kauppa- ja Kirkkokadun kulmassa valmistui keväällä 1951. Se rakennettiin uuteen katulinjaan siten, että pääosa vanhasta puutalosta purettiin vasta kun kerrostalo oli käytännössä valmis. Nykyisin kerrostalon omistaa Maakunta.

31


Ylhäällä vasemmalla: Korhosen talo Kauppakatu 17 keväällä 1951. Kirkkokadun puoleinen siipi on jo purettu, ja sen paikalla vanhan talon Kauppakadun puoleisen osan takana on vastavalmistunut kerrostalo. Ylhäällä oikealla: Korhosen talo pihan puolelta noin 1950; vasemmassa laidassa Kirkkokadun siipi vielä paikoillaan. Taustalla Wuoren talo Kauppakadun toisella puolella. Alhaalla oikealla: Korhosen piha Välikadun suuntaan noin 1950. Taustalla Brahenkadun pikkupappilan pääty.

32


Ylhäällä: Vastavalmistuneen kerrostalon pääty Kirkkokadulle. Taustalla vielä vanha asuinrakennus tontin Välikadun kulmassa. Oikealla: Nykyistä Sokoksen korttelia Kirkkokadun kulmasta kuvattuna 1950-luvulla. Urheiluvälineliike Aja Oy:n omistaja Ali Alava oli 1930-luvulla Valtiollisen poliisin palveluksessa. Myöhemmin hän kirjoitti useita vakoilutoimintaa Suomessa käsitteleviä teoksia.

33


Kuvassa keskell채 Rydbergin talo Kauppakadun varrella kerrostalojen v채liss채 vuonna 1952. Talon sijainti osoittaa selv채sti, kuinka paljon kapeampi Kauppakatu aikanaan oli.

34


KORTTELI NÄÄTÄ

KAUPPAKATU 19 Alkuaan Ruotsista tullut Rybergin eli Rydbergin suku asettui Kajaaniin jo 1700-luvun puolivälissä. Yksi heistä oli sorvari Nils Ryberg, joka 1800luvun alussa omisti talon tulevan raatihuoneentorin laidalla, nykyisen ravintola Rosson paikalla. Sorvari Rybergin talon mainitaan tuolloin olleen jo korjauskelvottomassa kunnossa, likipitäen romahtamaisillaan. Ehkä tämä oli osasyy siihen, että yksi perheen pojista, vuonna 1804 syntynyt Adam, 1830-luvun puolivälissä hankki omistukseensa tontin melkein lapsuudenkotinsa naapurista, paikalta missä nykyisin sijaitsee Maakunnan matala tavaratalo-osa. Toinen syy oli se, että Adam Rydberg avioitui 1830-luvun alussa, ja perhe alkoi nopeaan tahtiin kasvaa. Rakensiko Adam Rydberg 1830-luvun lopulla Kauppakadun tontilleen kokonaan uuden talon, vai laajensiko hän entistä rakennusta, se ei ole tiedossa. Ulkoasultaan talo oli hyvin samankaltainen kuin vuonna 1840 valmistunut Korhosen talo naapuritontilla. Samoin kuin naapurissa, myös Rydbergeillä mainitaan alun perin kadun varressa olleen vuokrattavia markkinapuoteja myöhempien liikehuoneistojen paikalla. Adam Rydberg elätti kymmenpäiseksi kasvaneen lapsikatraansa tavallisena työmiehenä. Hänen kuollessaan vuonna 1877 talon perivät pojat Adolf ja Johan. Heidän sekä heidän perikuntiensa lisäksi talossa asui vuosikymmenten ajan lukuisa määrä muita suvun jäseniä useammas-

sa polvessa niin että Rydbergien voi sanoa muodostaneen todellisen suurperheen. Useat Rydbergit toimivat käsityöammateissa, kuten muurareina. Kalle Pekka Rydberg oli ensimmäinen, joka perusti pysyvästi toimivan kaupan taloon vuonna 1896. Uuden kerrostalon valmistuttua entiselle Korhosen tontille Kauppa- ja Kirkkokadun kulmaan vuonna 1951 vanha Rydbergin talo jäi yksin seisomaan keskelle Kauppakatua. Vuonna 1953 silloiset tontinomistajat sopivat kaupungin kanssa vanhan rakennuksen purkamisesta sillä ehdolla, että kaupunki laittaisi Kauppakadun jalkakäytävineen kuntoon tontin kohdalta. Tontinomistajat saisivat myös rakentaa tontille maistraatin hyväksymän uuden rakennuksen. Seuraavana vuonna valmistuikin Kauppakadun varteen matala liikerakennus, jossa kauppaa käytiin vielä kymmenisen vuotta. Osuusliike Maakunnan omistukseen Kauppakatu 19:n tontti rakennuksineen siirtyi vuonna 1965. Seuraavan vuoden syksyllä alkoivat nykyisen SOKOS-tavaratalon rakennustyöt, ja oman aikansa laatikkoarkkitehtuuria edustavan uuden tavaratalon juhlavat avajaiset pidettiin elokuussa 1967.

35


Viereinen sivu Ylhäällä vasemmalla: Rydbergin pihaa 1950-luvun alussa. Taustalla Wuoren ja Sergejeffin talot Kauppakadun toisella puolella. Alhaalla vasemmalla: Rydbergin pihan talousrakennuksia Maakunnan hotellin puoleisella sivulla. Oikealla: Uusi liikerakennus entisen Rydbergin talon paikalla 1950-luvun lopulla. Vuonna 1967 sen paikalle valmistui nykyisen Sokoksen liikekiinteistön matalampi osa.

Ylhäällä: Mankisen parturiliike toimi Rydbergin talossa 1920-luvulla. Ovensuussa parturimestari Felix Mankinen ja Annikki Heiskanen vuonna 1926. Oikealla: Rydbergin talon julkisivu 1940-luvun lopulla. Portista oikealla Korhosen talon pääty.

36


37


Sotilasparaati Raatihuoneen torilla noin vuonna 1926. Taustalla entinen Revon talo, oikealla MitrofanoďŹƒn talo.

38


KORTTELI NÄÄTÄ

KAUPPAKATU 21 Raatihuoneentorin kulmassa sijaitseva nykyinen Kauppakatu 21 oli 1800-luvulla jaettu kahdeksi tontiksi, joilla oli eri omistaja. Linnankadun puoleisen tontin osti vuonna 1838 Sortavalasta Kajaaniin muuttanut kauppias Mathias Repo. Entisen omistajan sorvari Rydbergin ränsistyneet rakennukset purettiin, ja vuonna 1844 tontille valmistui empiretyylinen vinkkelirakennus, jonka julkisivut olivat torille ja Linnankadulle. Mathias Repo (1806-1873) oli arvossapidetty kauppias ja toimi pitkään raatimiehenä. Vaimo Maria oli toisen merkittävän kajaanilaisen kauppiaan Carl Gustaf Berghin sisar. Maria Revon kuollessa vuonna 1884 talo siirtyi C. G. Berghin omistukseen. Vuonna 1896 Berghin vanhin tytär Jenny lunasti talon kokonaan itselleen isänsä kuoleman jälkeisessä konkurssihuutokaupassa; näin se säilyi vielä suvun hallussa. Vuonna 1918 tontti taloineen myytiin Osuuskauppa Maakunnalle. Vuonna 1848 kohosi torin laidalle Repojen naapuritontille uransa laukkukauppiaana aloittaneen vienankarjalaisen Mikko Mitrofanoffin talo. Erikoista siinä oli torinpuoleisen julkisivun korkea ristipääty; Kauppakadun varrelle talo jatkui matalampana siipirakennuksena. Mitrofanoff itse ei talossaan asunut, vaan käytti sitä tukikohtana eri puolille Suomea suuntautuvissa kauppatoimissaan. 1870-luvulta lähtien talon huoneistoja vuokrattiin myös paikallisille kauppiaille liiketiloiksi.

Mikko Mitrofanoff kuoli vuonna 1861. Vaimo Maria ja hänen jälkeensä veljenpoika Ivan Mitrofanoff jatkoivat kaupankäyntiä Kajaanissa entiseen malliin. Vuonna 1883 Ivan muutti Suomeen ja perusti oman kaupan Laihialle. Talo Kajaanissa siirtyi vanhan Mitron vävylle Jyrki Andronoffille, joka edesmenneen appensa tavoin asui Vienassa Enonsuun kylässä lähellä Vuokkiniemeä. Venäjän vallankumouksen jälkeen Andronoff muutti Hyrynsalmelle ja myi Kajaanin talonsa Maakunnalle vuonna 1920, kaksi vuotta ennen kuolemaansa. 1920-luvun alusta lähtien koko torinkulma oli siis Osuuskauppa Maakunnan omistuksessa. Uudisrakentaminen alkoi tontin perältä, Linnakadun ja tulevan Välikadun kulmasta, jonne valmistui Maakunnan osin nelikerroksinen leipomo- ja asuinrakennus vuonna 1937. Kaksi vuotta myöhemmin - aivan talvisodan kynnyksellä syksyllä 1939 - kohosi entisen Mitrofanoffin talon paikalle Maakunnan hotelli- ja liikerakennus. Mathias Revon rakentama talo toimi Maakunnan myymälänä vuoteen 1955, jolloin se tuhoutui tulipalossa. Seuraavana vuonna valmistui paikalle kaksikerroksinen liikerakennus, nykyinen ravintola Rosso.

39


Ylhäällä vasemmalla: Talon väkeä kanoja ruokkimassa Kauppakatu 21 pihamaalla 1910-luvulla. Ylhäällä oikealla: Maakunnan uusi leipomo ja asuinrakennus nykyisen Välikadun varrella 1930-luvun lopulla. Tuolloin Välikadun alue oli vielä palokujana; huomaa aita Linnankadun varrella kuvan oikeassa laidassa. Välikadun puoleinen siipi purettiin 1990-luvun lopulla. Alhaalla oikealla: Hartaasti odotettu kahvilähetys on saapunut Maakunnan pihalle vuonna 1955. Kahvihan oli lopullisesti vapautunut säännöstelystä vasta edellisenä vuonna.

40


Vasemmalla: Maakunnnan puinen liikerakennus - entinen Revon talo - vaurioitui korjauskelvottomaksi tulipalossa vuonna 1955. Sammutustöitä valokuvasi Maakunnan hotellissa lomamatkallaan yöpynyt Viljo Nordlund. Alhaalla: Maakunnan uusi liikerakennus vastavalmistuneena 30.7.1957. Alkuperäisen suunnitelman mukaan torin puoleinen sivu oli tarkoitus rakentaa viereisen vuonna 1939 valmistuneen hotellin tavoin nelikerroksiseksi. Tästä kuitenkin luovuttiin.

41


Entinen Komulaisen talo liikehuoneistoineen hiukan ennen purkamista 1920-luvun alussa. Aiemmin 1800-luvun lopulla Heikki Komulainen piti talossaan kestikievaria. Vasemmassa laidassa v채rj채ri Wahlmanin vanhan talon p채채ty. Pieni asuinrakennus Linnankadun varrella purettiin vasta 1950-luvulla.

42


KORTTELI ORAVA

KAUPPAKATU 23 Torinkulman tontin omisti 1800-luvun puolivälissä kokonaan värjäri ja kestikievarin pitäjä Abraham Wahlman (1796-1858). Tontin silloiset rakennukset olivat hänen appensa kauppias Petter Härckmanin perua 1810-luvulta. Vuonna 1850 torin laidalle valmistui uusi komea vinkkelirakennus, jonka julkisivu oli torille ja siipiosa Kauppakadulle. Raatihuonetta vastapäätä jäi vielä paikoilleen Härckmanin vanha talo. Viime vuosinaan Wahlman joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Hänen kuoltuaan tontti joutui konkurssipesän haltuun ja myytiin vuonna 1860 kahtena osana, joille tuli eri omistajat. Kauppakadun kulman vinkkelirakennuksen käsittävällä tontinosalla asuivat 1860-1865 henkikirjuri Simon Nylander, 1865-1876 apteekkari ja kauppias Petter Leonard Hedman, 1877-1889 metsänhoitaja Ferdinand Gebhard sekä vuodesta 1889 rehtori ja pankinjohtaja Hugo Ticcander. Linnankadun puoleisen osan tontista osti vuonna 1860 Heikki Komulainen (1831-1904). Hän oli 1840-luvun puolivälissä tullut Kuhmosta Kajaaniin pastori Gustaf Högmanin renkipojaksi ja sittemmin pestautunut oululaisen Snellmanin kauppahuoneen palvelukseen laivuriksi Oulujärvelle. Vuonna 1867 valmistui raatihuonetta vastapäätä Heikki Komulaisen uudisrakennus, jonka tieltä purettiin viimeinen kauppias Härck-

manin aikainen talo. Komulaisen kuoleman jälkeen talo oli perikunnan hallussa vuoteen 1912. Uusi omistaja kauppias Kaarlo Korhonen muutti talon liikehuoneistoiksi, joissa toimivat ainakin Kajaanin Osuusliikkeen ensimmäinen myymälä, H. Ikäheimon sekatavarakauppa ja Anna Heneliuksen muotiliike. Erottuaan rehtorinvirasta vuonna 1897 Hugo Ticcander (1842-1927) loi uuden uran Kansallis-Osake-Pankin Kajaanin konttorin johtajana. Pankin toimitilat sijaitsivat hänen talossaan siihen asti kun pankin uusi kivinen toimitalo valmistui Heikki Komulaisen talon paikalle vuonna 1925. Kansallispankin omistukseen koko tontti oli siirtynyt jo vuonna 1919. Värjäri Wahlmanin 150 vuotta sitten rakennuttaman talon tarina päättyi talvisodan suurpommitukseen 7. helmikuuta 1940. Sen paikkeilla sijaitsee nykyisin autojen paikoitusalue sekä Raatihuoneentorin laidalle rakennettu esiintymislava katoksineen. Komea kivinen pankkirakennus purettiin vuonna 1968. Samana vuonna KOP rakennutti paikalle arkkitehti K. A. Pinomaan suunnitteleman uuden liikerakennuksen, jossa vuonna 2008 torin varrella toimii apteekki sekä vaatetusliike Lindex.

43


Ylhäällä: Torin laitaa 1800-luvun lopulla raatihuoneen tornista kuvattuna. Kauppakadun kulmassa ylempänä värjäri Wahlmanin vuonna 1850 rakennuttama komea vinkkelitalo, jossa Wahlman aikanaan piti kestikievaria. Oikealla: Wahlmanin talon rauniot torin kulmalla pommitusten jälkeen keväällä 1940.

44


Vasemmalla: Kansallis-Osake-Pankin kivitalo vuonna 1967, jolloin se oli jo m채채r채tty purettavaksi. Arkkitehti Annikki Paasikiven suunnittelema rakennus oli valmistunut vuonna 1925. Alhaalla: Sama torinkulma 1980-luvun alussa. Vuonna 1968 valmistuneessa talossa toimivat tuolloin edelleen KansallisOsake-Pankki sek채 apteekki.

45


Kauppakatua vuonna 1920 Raatihuoneentorin suuntaan. Vasemmalla Rรถnnyn talo, jossa tuolloin - kieltolain aikaan - toimi Raittiusravintola majoitushuoneineen.

46


KORTTELI ORAVA

KAUPPAKATU 25 Orava-korttelin keskimmäisellä tontilla, nykyinen Kauppakatu 25, asuivat 1800-luvun alkupuolella Lindhit. Heistä ensimmäinen, hatuntekijä Gustaf Lindh, oli muuttanut Ruotsista Kajaaniin vuoden 1800 paikkeilla. Gustafin poika Carl Fredrik Lindh kuoli vuonna 1866, ja kaksi vuotta myöhemmin hänen leskensä Eva Grönberg meni uusiin naimisiin Sotkamon Nuaskylältä kotoisin olevan talokkaanpojan Karl eli Kalle Rönnyn kanssa. Pian tämän jälkeen Kalle Rönty (1841-1912) lunasti muiden perillisten osuudet, ja hänestä tuli koko tontin ja sille vuonna 1869 rakennetun uuden talon omistaja. Viimeistään 1880-luvulla talo maalattiin kellanruskealla öljymaalilla, ja vuonna 1904 sitä laajennettiin rakentamalla siipiosa pihan suuntaan. Rönnyn talo oli 1900-luvun alkupuolelle asti markkinavieraiden suosima majapaikka. Talossa oli suuri pirtti, jossa markkina-aikaan järjestettiin monenlaisia maksullisia kansanhuveja, kuten taikatemppuesityksiä ja posetiivinsoittoa. Erityisen suosittuja olivat tanssit, joissa vuoro vaihtui joka toinen tunti, jotta kaikki halukkaat saisivat osansa hauskuudesta. Kalle Rönty, joka harjoitti myös nahkurin ammattia, oli aikanaan yksi Kajaanin merkittävimmistä maatalouden harjoittajista kaupungin laitamilla sijaitsevine viljelysmaineen ja kymmenpäisine karjoineen. Kar-

janpitoa ja maanviljelystä jatkoi poika Heikki Rönty (1873-1941), josta isän kuoleman jälkeen tuli talon uusi omistaja. Heikki Rönty piti myös kauppaa talossaan, ja hänen vaimonsa Sikke Rönty tuli tunnetuksi kotileipomonsa tuotteista. Röntyjen talo Kauppakadun varrella tuhoutui perustuksiaan myöten talvisodan suurpommituksessa. Toisin kuin naapuritontin Kauppakatu 27:n asukkailla, tuho ei kuitenkaan ollut aivan täydellinen: talousrakennukset navetoineen säilyivät pääosin vahingoittumattomina. Niinpä sota-ajan ruokatalouden kannalta tärkeää karjanpitoa voitiin jatkaa edelleen. Jo välirauhan aikana syksyllä 1940 valmistui tontille sen Kauppakatu 27:n puoleiselle reunalle Röntyjen uusi asuinrakennus, jossa Heikki Rönty itse ei kauan ehtinyt asua. Leskirouva Sigge Rönty kuoli vuonna 1956, ja kaksi vuotta myöhemmin perikunta myi tontin Kainuun Osuuspankille. Arkkitehtien Tuomas Väyrynen ja Eero Haataja suunnittelema kerrostalo Asunto Oy Kainuun Orava Kauppakadun ja nykyisen Kassakujan varrella valmistui vuonna 1960. Talon Kauppakadun puoleiseen osaan kuuluu myös puolet viereisestä tontista Kauppakatu 27.

47


Ylhäällä: Rönnyn talo pihan puolelta 1930-luvulla. Oikealla vuonna 1904 valmistunut siipirakennus, joka vielä tuolloin olil maalaamaton. Oikealla: Pojat leikeissään Rönnyn ja Ronkaisen tonttien välissä olevalla palokujalla vuonna 1935. Kuva otettu Kauppakadun suunnasta nykyisen Välikadun suuntaan.

48


Vasemmalla: Maakunnallisten voimistelujuhlien osanottajia Kauppakadulla vuonna 1945. Kuvan oikeassa laidassa talvisodassa raunioitunut Orava-kortteli, jonka keskellä Röntyjen syksyllä 1940 valmistunut asuinrakennus. Alhaalla: Rönnyn talon pommituksissa säästyneitä piharakennuksia Välikadun varrella vuonna 1952. Vasemmalla kivinavetta.

49


Kauppakatua Kruununpuodinmäen suunnalta noin vuonna 1900. Kadun vasemmalla puolella ensimmäisenä suutari Leinosen tuolloin vielä ulkoasultaan empiretyylinen talo. Härän vetämää rekeä ohjastamassa Anna Wahlroos-Planting, Seppälän karjanhoitokoulun meijerska ja Paltaniemen Sutelan tilan hoitaja.

50


KORTTELI ORAVA

KAUPPAKATU 27 Nykyinen tontti Kauppakatu 27 on aiemmin ollut jaettuna kahteen osaan, joilla on ollut eri omistaja. Kauppa- ja Ämmäkoskenkadun kulmassa sijainneen talon silloiselle tontille 35 rakensi vuonna 1875 puusepän poika Knut Tervo (1851-1905), joka oli isänsä kuoltua lunastanut tontin omakseen perikunnalta. Vuonna 1898 Knut Tervon talo siirtyi pakkohuutokaupassa suutari Johannes Leinosen omistukseen.Vuoden 1911 lopulla Leinosen taloa laajennettiin, ja ulkoasu muutettiin uuden jugendtyylin mukaiseksi. Saman vuoden helmikuussa tontilla oli ollut tulipalo, jossa päärakennuskin oli uhattuna. Pahimmat vahingot kärsi pihan perällä ollut asuinrakennus. Suutarimestari Johannes Leinonen (1866-1928) kuului Kajaanin lestadiolaisen herätysliikkeen kantaviin voimiin. Vuonna 1936 Leinosen perikunta myi tonttinsa taloineen pari vuotta aiemmin perustetulle Lestadiolaiselle Lähetysyhdistykselle, joka sai näin käyttöönsä pysyvät toimitilat aina vuoteen 1940 asti. Tontin toisella osalla - entinen numero 36 - sijainneissa pienissä vanhoissa rakennuksissa asusti pääasiassa vuokralaisia aina 1800-luvun lopulle asti. Vuonna 1895 tontin osti työmies Kusti Ronkainen. Vuonna 1905 Ronkainen rakensi Kauppakadun varteen uuden asuinrakennuksen Leinosen talon naapuriksi siten, että talot olivat aivan kiinni toi-

sissaan. Kusti ja Amanda Ronkainen sekä heidän vuonna 1903 syntynyt poikansa Eljas - myöhemmin myös hänen perheensä - asuivat itse pihan perällä sijainneessa asuinrakennuksessa. Päärakennustaan Kauppakadun varrella he vuokrasivat liike- ja asuinhuoneistoiksi. Kauppakatu 27:n kaikki rakennukset tuhoutuivat täysin talvisodassa helmikuun suurpommituksessa. Jo kesällä 1941 rakennettiin Ämmäkoskenkadun ja Välikadun kulmaan Lestadiolaisen Lähetysyhdistyksen uusi kokoushuone. Ronkaisten uusi kaksikerroksinen asuinrakennus valmistui Välikadun varrelle vasta jatkosodan jälkeen vuonna 1945. Molemmat Välikadun rakennukset purettiin 1970-luvun alussa, mutta Ronkaisen talon Välikadun katukäytävälle jääneet betoniportaat poistettiin vasta vuonna 2001. Vuonna 1947 lähetysyhdistys myi tonttinsa Kauppakadun puoleisen osan Kainuun Osuuspankille. Arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema pankin uusi toimitalo (nykyinen Suomen Terveystalo) valmistui vuonna 1949. 1950-luvun lopulla Osuuspankki osti myös Ronkaisten Kauppakadun puoleisen tontinosan, josta tuli osa vuonna 1960 valmistunutta Asunto Oy Kainuun Oravaa, Kauppakatu 25-27 b.

51


Ylhäällä vasemmalla: Leinosen talo uudistettuna jugendtyyliseksi vuonna 1916. Oikealla näkyy osa Ronkaisen talosta. Ylhäällä oikealla: Opintokerhoväen kulkue Leinosen/Ronkaisen talon edustalla vuonna 1934. Kuvaaja on Ronkaisen talossa valokuvausliikettään pitänyt Joopi Heikkinen. Taustalla kruunuvouti Enwaldin talo Kruununpuodinmäellä, nykyisen kerrostalon paikalla. Alhaalla oikealla: Leinosen talon pihajulkisivu vuonna 1916.

52


Vasemmalla: Kauppa- ja Ämmäkoskenkadun kulma 1950-luvulla. Osuuskassa toimi kerrostalon liiketiloissa vuoteen 1961, jolloin se muutti pankin rakennuttamaan naapuritaloon Kauppakatu 25, Kassakujan kulmaukseen. Alhaalla: Kauppakatu 27 Kruununpuodinmäeltä kuvattuna 1960luvulla. Edessä vasemmalla Lähetystalo, jonka takana Ronkaisten vuonna 1945 valmistunut asuintalo; oikealla Osuuspankin talo, nykyinen Terveystalo.

53


Kauppakadun alkupää 1900-luvun alussa. Kadunkulmassa nahkuri Öhrnin 1800-luvun puolivälissä rakennuttama talo Kauppakatu 16. Sen jatkeena maanmittari Nordbergin talo vuodelta 1862.

54


KORTTELI HIRVI

KAUPPAKATU 16 Kajaaniin Oulusta muuttanut nahkuri Gustaf Öhrn (1793-1865) omisti vuodesta 1822 peräti kolme silloista kaupunkitonttia: nykyiset Kauppakatu 16 ja puolet Kauppakatu 18 tontista. Hänen aikanaan vuonna 1851 valmistui Kauppa- ja Lönnrotinkadun kulmaan kookas vinkkelirakennus. Vuonna 1860 Öhrnin nahkurinliike ajautui konkurssiin, ja tontit taloineen osti maanmittari Gustaf Nordberg. Hän rakensi tonttimaalleen toisen asuintalon laajentamalla ja yhdistämällä toisiinsa kaksi Kauppakadun varrella sijainnutta vanhempaa rakennusta.

na 1913 muutettiin liiketiloiksi, ja ulkoasu uudistettiin jugendtyyliseksi kulmatorneineen. Edvard Kääriä aloitti sekatavarakaupassaan rautakauppatavaroiden myynnin, jota hänen jälkeensä talossa jatkoivat Juho Koski ja Heikki Komulainen vuoteen 1919. Tuolloin perustettiin Kainuun Rauta Osakeyhtiö, jonka omistukseen tontti taloineen siirtyi. 1920-luvun alkupuolella yhtiön perustajajäseniin kuulunut Matti Kervinen (18781942) lunasti itselleen osake-enemmistön, ja rautakauppa tontteineen siirtyi käytännössä hänen omistukseensa.

Vuonna 1878 Gustaf Nordberg myi omistamansa tonttimaan taloineen Johanna Svedlinille sekä tämän miehelle Theodor Kellanderille, joka oli edellisenä vuonna tullut Turusta Kajaaniin vastaperustetun oluttehtaan panimomestariksi. Nykyisen uuden torin laidalla sijainnut oluttehdas paloi maan tasalle jo vuonna 1879. Kellanderin pariskunta jäi kuitenkin Kajaaniin ja piti Kauppakadun tontillaan kievaria sekä olutmyymälää. Vuonna 1891 he myivät tontistaan kaksi kolmannesta - eli myöhemmän Kauppakatu 16:n tontin kadunkulmassa sijaitsevine taloineen - Sotkamossa kauppaliikettään pitäneelle kauppias Antti Komulaiselle.

1950-luvun alussa Kainuun Raudan talo uudistettiin kokonaan arkkitehti Eino Pitkäsen vuonna 1949 laatimien piirustusten mukaisesti; tuolloin mm. kulman jugendtorni hävisi. Vuoden 1955 lopulla sen viereen Kauppakadun varteen rakennettiin nelikerroksinen asuin- ja liikerakennus. Vuonna 1964 vanha talo Kauppa- ja Lönnrotinkadun kulmassa purettiin ja sen paikalle rakennettiin yksikerroksinen myymälähalli lasisine julkisivuineen.

Komulaisen jälkeen Kauppa- ja Lönnrotinkadun kulmatalon omisti vuosina 1904-1918 kauppias Edvard Kääriä. Kääriän toimesta talo vuon-

1970-luvulla tontin kiinteistöineen osti Kainuun Säästöpankki. Nykyinen Kauppakadulta Pohjolankadulle ulottuva liikerakennus, jossa toimivat mm. Sampo-pankki ja Kainuun Radio, valmistui 1980-luvun alussa.

55


Ylhäällä: Kauppakatu 16 jugendtorneineen 1920luvun alussa. Kadun toisella puolella Lönnrotin talon puistikko. Oikealla: Lönnrotin- ja Pohjolankadun kulmaan valmistui vuonna 1913 yleinen sauna, joka toimi 1950-luvulle asti. Saunan hoitajana toimi useita vuosikymmeniä Mari Heikkinen. Kuva 1920- tai 1930-luvulta.

56


Vasemmalla: Kainuun Rauta Oy:n toimitalo vuonna 1963; vieressä vuonna 1955 valmistunut kerrostalo. Ohi marssii Kainuun Osuusliikkeen 50-vuotisjuhlakulkue. Alhaalla: Kainuun Raudan uusi myymälähalli valmistumassa 20.9.1964. Vanha saunarakennus Pohjolankadun puolella oli purettu hieman aiemmin. Kuvan omistaa Matti Kervinen.

57


Vasemmalla Kauppakatu 16-18 1920-luvun lopulla. Keskellä olevan pitkän rakennuksen omisti tuolloin kauppias Ivan Sergejeff, siitä eteenpäin nahkuri Antti Partasen talo.

58


KORTTELI HIRVI

KAUPPAKATU 18 Panimomestari Theodor Kellanderin (1848-1894) omistukseen jäi vuonna 1891 tehtyjen tonttikauppojen jälkeen Kauppakadun varrella oleva tontinosa, josta uudessa asemakaavassa tuli osa korttelin keskimmäistä tonttia Kauppakatu 18. Sillä sijainnut vuonna 1862 valmistunut asuintalo jäi osaksi naapuritontin Kauppakatu 16 alueelle. Kellanderin kuoleman jälkeen talossa asuivat leskirouva Johanna Kellander sekä tämän sisaret Anna ja Emma Svedlin. Vuonna 1912 talon ostivat Venäjällä asuneet Ivanoffin kauppiasveljekset. Heidän aikanaan siihen asettui vuokralaiseksi Kajaanin Telefoni Osakeyhtiö, joka sittemmin osti talon Ivanoffeilta. Vuonna 1919 puhelinyhtiö myi talonsa kauppias Ivan Sergejeffille, jonka aiempi liiketalo raatihuoneentorin varrella oli samana vuonna siirtynyt Kainuun Osuusliikkeen haltuun. Sergejeffin toimesta talo muutettiin liikehuoneistoiksi, joissa oman liikkeen lisäksi toimivat eri aikoina mm. Koivulehdon vaatetusliike, Kajaanin Rohdoskauppa, Kajaanin Muotiaitta ja Naisten Vaatetus. Ivan Sergejeffin kuoltua vuonna 1934 talo siirtyi perikunnan omistukseen.

pieni 1800-luvun aikana valmistunut puinen asuinrakennus, joka sittemmin perikunnan toimesta muutettiin liikehuoneistoiksi. Vuoden 1910 tienoilla liikkeenpidon talossa aloitti nahkuri Antti Partanen, josta vuonna 1920 tuli talon uusi omistaja. Antti Partanen laajensi entistä liiketaloa vuonna 1923 rakentamalla sen jatkeeksi kapean kaksikerroksisen lisäosan tiilestä. Partasen nahka-, kenkä- ja valjaskauppa toimi talossa 1960-luvun alkuun asti. Partasen kenkäkaupan talon paikalle Kauppakadun varrelle valmistui vuoden 1965 alussa Yhdyspankin nelikerroksinen asuin- ja liikerakennus. Sergejeffin perikunnan talo oli lyhentynyt lähes puoleen 1950luvun alkupuolella, kun siitä oli purettu viereisellä rautakaupan tontilla sijainnut osa. Jäljelle jääneen talon osti siinä liikettään pitänyt kelloseppä Allan Kaakinen. Vuonna 1972 paikalle valmistui Kaakisen uusi yksikerroksinen liiketalo. Edellisessä kappaleessa mainitut rakennukset hävisivät katukuvasta 1990-luvun alussa, jolloin valmistui tontilla nykyisin sijaitseva liikekiinteistö Kauppapaikka 18.

Tontin toisen puolikkaan Valjuksen talon (Kauppakatu 20) naapurissa omisti vuodesta 1860 ajuri Julius Kemppainen (1826-1909) sekä hänen perikuntansa vuoteen 1920. Kemppaisella oli Kauppakadun varressa

59


Ylhäällä: Entinen ajuri Kemppaisen talo 1910-luvulla ennen tiilisen lisäosan valmistumista.Tuolloin rakennuksessa toimivat Sahlmanin kahvila ja Antti Partasen nahka- ja kenkäliike.Oikealla Valjuksen talon pääty Kauppakatu 20. Oikealla: Kauppakatu 16-18 1950-luvun alkupuolella. Keskellä entinen Sergejeffin talo, josta naapuritontilla sijainnut osa on purettu; oikean puoleisessa rakennuksessa Partasen kenkäkauppa sekä Kainuun Naistenvaatetus.

60


Vasemalla: Kauppakatu 18 1960-luvun alussa. Partasen kenkäkaupan talo on entisellään, mutta Kaakisen liiketalon julkisivu on kokenut muodonmuutoksen. Alhaalla: Kauppakadun korjaustyö kesällä 1979 Kauppakatu 18 kohdalla. Etualalla Kaakisen vuonna 1972 valmistunut uusi liiketalo, sen vieressä vuonna 1965 valmistunut SYP:n kerrostalo.

61


Valjuksen talot Kauppakadun varrella 1950-luvun puolivälissä hieman enne purkamista. Taloista korkeammassa tehtiin aikanaan kajaanilaisen elokuvatoiminnan historiaa: Maat ja kansat -niminen elokuvateatteri aloitti siinä säännölliset elokuvaesitykset vuonna 1907.

62


KORTTELI HIRVI

KAUPPAKATU 20 Kauppa- ja Koivukoskenkadun kulmatontin taloineen omisti vuodesta 1830 kauppias ja kestikievarinpitäjä Michel Michelsson nuorempi (1805-1854). Todennäköistä on, että tontin kulmassa sijainnut matala empiretyylinen asuin- ja liikerakennus valmistui hänen aikanaan. Vuonna 1891 tontin osti kauppias Johan Lindh (1865-1936) maanmittari Carl Fredrik Roosin konkurssipesästä. Vuosisadan vaihteen tienoilla Johan eli Janne Lindh rakensi Kauppakadun varrelle entisen talonsa viereen uuden korkeamman liikerakennuksen. Hänen vuokralaisenaan aloitti liiketoimintansa Kajaanissa mm. Antti Arola vuonna 1920. Jo pari vuotta aiemmin avasi Lindhin talossa sekatavarakaupan sotkamolaissyntyinen maanviljelijän poika Antti Valjus (1895-1937), joka oli avioitunut Janne Lindhin tyttären Liisin kanssa. Ennen oman liikkeen perustamista nuori Valjus oli ehtinyt toimia kauppa-apulaisena Ristijärvellä ja Kajaanissa Reinhold Korhosen, Matti Kervisen ja Ivan Ipatoffin liikeyrityksissä. Janne Lindh kuoli vuonna 1936 ja Antti Valjus yllättäen jo seuraavana vuonna. Kaupanpitoa jatkoi leskirouva Liisi Valjus, mutta jo vuonna 1938 Valjuksen kauppaliike perikunnan päätöksellä myytiin liikemies

Emil Penttiselle Jyväskylästä. Kauppaehtojen mukaisesti entinen toiminimi säilytettiin, ja liike muutettiin osakeyhtiöksi nimellä Valjus Oy. Vuonna 1940 Emil Penttinen ja Antti Valjuksen tytär Toini solmivat avioliiton; näin sekä liike että Kauppakadun tontti taloineen pysyivät edelleen saman suvun hallinnassa. Sotien jälkeen Valjus Oy:n toiminta laajeni huomattavasti, ja vuodesta 1951 liikkeen toimitiloina oli Kauppakadun varren korkeampi rakennus kokonaisuudessaan. Matalassa kulmatalossa jatkoivat edelleen pitkäaikaiset vuokralaiset Väisäsen Kenkäkauppa, Kulta- ja Kellosepänliike J. V. Toivanen sekä Tolvasen Radioliike. Kauppakadun varren vanhat rakennukset purettiin vuonna 1956, ja saman vuoden lopulla otettiin käyttöön Valjus Oy:n uusi kaksikerroksinen liiketalo. Vuonna 1972 sen jatkeeksi valmistui hotellisiipi Koivukoskenkadun ja Pohjolankadun varrelle. Vuonna 1992 hotellia laajennettiin Valjuksen talon Kauppakadun puoleiseen osaan, joka korotettiin nelikerroksiseksi. Nykyisin Valjus Oy:n kiinteistö hotelleineen ja ravintoloineen on vuokrattu Osuuskauppa Maakunnalle.

63


Vasemmalla: Rouva Liisi Valjus (os. Lindh) Valjuksen liikerakennuksen pihassa 1950-luvun alussa. Alhaalla: Keskellä Valjuksen tontti Pohjolankadun suunnasta. Vanhat talousrakennukset Pohjolankadun puolella tuhoutuivat tulipalossa vuonna 1937. Uusi pulpettikattoinen talousrakennus valmistui seuraavana vuonna. Kuva 1950-luvun alusta.

64


Valjus Oy:n liiketalo 1970-luvun lopulla alkuperäisessä asussaan. Vuonna 1992 rakennus remontoitiin nelikerroksiseksi.

65


Kauppa- ja Koivukoskenkadun kulma vuonna 1904. Plantingin talo on vielä alkuperäisessä empireasussaan; viereistä Grönbergin taloa laajennetaan.

66


KORTTELI HUKKA

KAUPPAKATU 22 Kauppakatu 22 oli 1900-luvun alkuun asti jaettu kahdeksi tontiksi. Vaikka vanhat tontit tuolloin yhdistettiin, niillä vielä tänäkin päivänä on eri omistaja. Kauppakadun ja Koivukoskenkadun kulmatontilla sijainneen empiretyylisen asuintalon rakensi vuonna 1847 värjäri ja kaupungin pitkäaikainen raatimies Carl Tallgren (1810-1876). Tallgrenin kuoleman jälkeen tonttia isännöi pitkään hänen vävynsä kaupunginviskaali Frans August Planting (1843-1922), jonka perilliset muuttivat rakennuksen liikehuoneistoiksi 1920-luvun alussa. 1920/1930 -luvulla Plantingin talossa toimineista liikeyrityksistä moni vielä muistaa liikemies Otto Karjalaisen, ”Koru-Karjalaisen”, rihkama- ja koristetarvikekaupan. Pääosin naisasiakkaita houkuttelivat Uusi Hattuja Muotiliike sekä Liisi Haukian parturi-kampaamo. Toinen osa tontista oli jo 1700-luvun puolivälistä alkaen kuulunut Grönbergin suvulle. Sen tunnetuimpia jäseniä oli kansanparannustaidoistaan kuuluisa lukkari Anders Grönberg (1765-1845), piirilääkärien Samuel Roosin ja Elias Lönnrotin aikalainen ja ammatillinen kilpailija. Asuintalo Kauppakadun varrella oli vielä 1800-luvun lopulla pieni ja huonokuntoinen pirtin ja yhden huoneen käsittävä rakennus. Vuoden 1904 paikkeilla veljekset Kalle ja Juho Grönberg korottivat ja laajensivat talon osittain liikehuoneistoiksi.

Kalle Grönbergin kuoltua vuonna 1914 Juho-veli lunasti itselleen hänenkin tonttiosuutensa. Vuonna 1920 Juho Grönberg myi tontin taloineen elävien kuvien näyttäjä Johan Sariolalle, jonka aikomus oli rakentaa tontille elokuvateatteri. Hanke kuitenkin raukesi, ja vuonna 1922 talon osti apteekkari Artturi Erik Isotupa. Vuonna 1927 Kajaanin I apteekki muutti Isotuvan remontoimiin uusiin toimitiloihin aiemmasta osoitteestaan Kauppakatu 26. A. E. Isotupa luopui apteekkarintyöstään jo vuonna 1929 muuttaen pois Kajaanista. Tontti apteekkeineen kuitenkin pysyi hänen ja hänen perikuntansa hallussa vuoteen 1969 asti. Apteekin sekä Plantingin perikunnan talot tuhoutuivat maan tasalle talvisodan pommituksissa 7. helmikuuta 1940. Jo samana vuonna valmistui apteekin puoleiselle tontinosalle Eino Pitkäsen piirtämä uudisrakennus. Apteekin siirtyessä toisaalle 1970-luvun alussa talo purettiin, ja nykyiset liikerakennukset Kauppakadun ja Pohjolankadun varrella valmistuivat vuonna 1973. Plantingin perikunta myi tonttinsa vaatetusliikkeen omistajille Antti ja Rosa Arolalle jo 1940-luvun alussa. Arolan uusi liiketalo Kauppa- ja Koivukoskenkadun kulmassa valmistui vuoden 1950 lopulla.

67


Ylh채채ll채: Plantingin talo 1920-luvulla muutettuna liikehuoneistoksi n채yteikkunoineen. Tontin rakennukset tuhoutuivat talvisodan pommituksissa. 1940-luvulla ennen Arolan liiketalon valmistumista tontilla toimi Sotainvaliidipiirin kahvila-kioski. Oikealla: Plantingin piharakennukset Pohjolankadun puolella; taustalla Kajaanin kirkko. Kuva 1920-luvulta.

68


Vasemmalla: Vastavalmistunut Arolan liikerakennus 1950-luvun alussa. Arolan laajennusosa Koivukoskenja Pohjolankadun kulmassa valmistui vuonna 1963. Alhaalla: Arolan liiketalon vieressä oikealla talvisodan pommitusten jälkeen valmistunut apteekkirakennus. Kuva 1950-luvulta.

69


Kauppakatua kieltolakiäänestyksen aikaan vuonna 1932. Kuvan oikeassa laidassa ensimmäisenä kelloseppä Olasteen, sen vieressä kauppias Vartiaisen liikerakennusten julkisivut Kauppakatu 24.

70


KORTTELI HUKKA

KAUPPAKATU 24 Myös Kauppakatu 24:n tontilla oli 1900-luvun alussa kaksi omistajaa. Nykyisen Intersportin paikalla asui Oulusta Kajaaniin vuonna 1896 muuttanut kelloseppä Gustaf Michelsson (1874-1913), jonka liike sijaitsi Kauppakadun varrella olleessa vanhassa talossa. Tontin Pohjolankadun puoleiselle sivulle Michelsson rakensi uuden asuintalon vuonna 1901. Michelssonin kuoleman jälkeen tontin taloineen osti kauppias Matti Vartiainen (1876-1933). Hänen toimestaan Kauppakadun liiketalo uudistettiin täysin ulkoasultaan jugendtyyliseksi. Tontin toisella - nykyisin rakentamattomalla - laidalla asui vuodesta 1880 värjäri Josef eli Juuso Hartikainen (1856-1942). Pian talonomistajaksi tultuaan Hartikainen laajensi sekä vuorilaudoitti ja maalautti keltaisella öljyvärillä aiemmin hirsipintaisen vuonna 1844 rakennetun talonsa Kauppakadun varrella. Värjäystoimensa ohella Hartikainen piti talossaan lanka- ja kangaskauppaa. Vuonna 1914 värjäri Hartikainen myi Kauppakadun puoleisen osan tontistaan liiketaloineen kajaanilaissyntyiselle, Oulussa oppinsa saaneelle kelloseppä Herman Akilles Ockenströmille (1888-1951). Hartikaisten asunnoksi muutettiin aluksi entinen värjärinverstas tontin Pohjolankadun puoleisessa päässä. 1920-luvulla sen viereen valmistui uusi asuin-

talo, jossa Hartikaisen tyttäret Betty ja Hildi asuivat vielä 1980-luvulla, tuolloin jo varsin iäkkäinä. Vartiaisen sekä 1930-luvun puolivälissä nimensä Olasteeksi muuttaneen Ockenströmin liiketalot Kauppakadun varrella tuhoutuivat talvisodan pommituksissa. Jo välirauhan aikana niiden paikalle kohosivat Vartiaisten yksikerroksinen puinen, ja Olasteen kaksikerroksinen rapattu liikerakennus. Tonttien Pohjolankadun puoleinen sivu säilyi pitkään entisellään: Vartiaisten asuinrakennus purettiin 1970-luvun lopulla ja Hartikaisen talo vasta vuonna 1990. 1980-luvun alussa Vartiaisten tontinosa siirtyi Kajaanissa vaatetusliikettä pitkään pitäneen Koivulehdon suvun omistukseen, ja uudisrakennus Kiinteistö Oy Koivunkolo valmistui vuonna 1982. 1990-luvun alussa rakennus oli pitkään tyhjillään, ja sitä suunniteltiin laajennettavaksi niin, että uudisrakennukseen olisi kuulunut myös elokuvateatteri. Alkanut taloudellinen lamakausi ilmeisesti kaatoi hankkeen, ja vuodesta 1997 rakennuksessa on toiminut urheilutarvikeliike (nykyisin Intersport). Samasta syystä lienee entinen Olasteen/Hartikaisen tontinosa 1990luvun alusta alkaen ollut rakentamaton.

71


Ylhäällä: Kauppias Matti Vartiaisen liiketalo 19201930-luvulla. Matti Vartiainen muutti Kajaaniin Savosta vuonna 1899, ja piti aluksi kauppaa Revon talossa Raatihuoneentorin varrella. Oikealla: Vartiaisten välirauhan aikana Kauppakadun varteen rakennuttama liiketalo vuonna 1979. Vieressä Olasteen samanikäisen liiketalon pääty.

72


Vasemmalla: Värjäri Hartikaisen 1920-luvulla valmistunut asuintalo Pohjolankadun varrella. Talon erikoinen ikäänkuin toisesta päästä katkaistu ulkoasu selittyy sillä, että alkuperäispiirustuksista todella toteutui vain puolikas. Kuva 1950-luvulta. Alhaalla: Vartiaisten Pohjolankadun varrella sijainnut asuintalo, jonka oli rakentanut kelloseppä Michelsson vuonna 1901.

73


Kauppakatua vuonna 1926. Äärimmäisenä vasemmalla apteekkari Steniuksen talo, vieressä Kajaanin Rautakaupan talo. Sen toisessa päässä toimi pitkään Hildenin sekatavaramyymälä.

74


KORTTELI HUKKA

KAUPPAKATU 26 Vaikka koko tontti Kauppakatu 26 oli useita vuosikymmeniä Kajaanin Rautakaupan hallinnassa, oli sekin aikanaan jaettu kahdeksi osaksi eri omistajineen. Rautakauppa aloitti toimintansa vuokralaisena vuonna 1910 Kauppa- ja Kirkkokadun kulmassa sijainneessa puutalossa, joka oli siirtynyt Kajaanin kaupungin omistukseen suurkauppias Carl Gustaf Berghin (1816-1896) konkurssipesästä vuonna 1896. Tontti oli vuodesta 1795 kuulunut C. G. Berghin apelle kauppias Michel Michelsson vanhemmalle (1762-1826). Asuintalo Kauppakadun varrella valmistui tiettävästi vuonna 1847. Kauppias Berghin omistukseen talo siirtyi Michelssonin muulta perikunnalta 1860-luvun puolivälissä. Rautakauppaosakeyhtiö oli valmis ostamaan entisen Berghin tontin kaupungilta jo vuonna 1927; kauppa vahvistettiin kuitenkin vasta vuonna 1942, kun sen ehdoista oli päästy yhteisymmärrykseen. Edellämainittuna vuonna 1927 rautakauppa laajensi toimintaansa naapuritontille, jonka se osti poismuuttaneelta apteekkari F. W. Steniukselta. Kajaanin I Apteekki oli toiminut kyseisellä tontilla jo vuodesta 1883, Steniuksen edeltäjän G. F. Granbergin toimiessa apteekkarina. Sitä ennen tontti oli 1800-luvun kuluessa useasti vaihtanut omistajaa. Mah-

dollista on, että päärakennus Kauppakadun varrella oli rakennettu kihlakunnantuomari Anders Jakob Roosin aikana 1840-luvun lopulla. Myös sen ulkoasua uudistettiin useita kertoja vuosisadan vaihteen molemmin puolin. Rakennustyylien vaihtuminen näkyi selvästi mm. ikkunoiden laudoituksessa. Täydellisen muodonmuutoksen julkisivu koki vuonna 1927, jolloin rakennukseen siirtyi Kajaanin Rautakaupan vähittäismyyntiosasto. Viimeiset muutostyöt molempiin rautakaupan liikerakennuksiin suunnitteli vuonna 1949 arkkitehti Eino Pitkänen. Kokonaan uutta liike- ja asuinrakennusta rautakaupan tontille kaavailtiin ensi kerran vuonna 1955, jolloin yhteistyössä arkkitehtiliitto SAFAn kanssa järjestetyn suunnittelukilpailun voittivat arkkitehdit Marjatta ja Martti Jaatinen. Voittajaehdotukseen sisältyi 4-kerroksinen liikerakennus Kauppa- ja Kirkkokadun varressa ja 7-kerroksinen asuinrakennus tontin Pohjolankadun puoleisella sivulla. Kajaanin Rautakaupan - vuodesta 1957 Rautakaja - tontin vanhat puurakennukset pysyivät kuitenkin katukuvassa vuoteen 1967 asti. Seuraavana vuonna paikalle valmistui nykyinen asuin- ja liiketalo Kiinteistö Oy Kajaanin Kauppakatu 26 moderneine ”city-käytävineen”.

75


Ylhäällä: C. G. Bergh oli 1800-luvulla pitkään Kajaanin menestyvin kauppias. 1860-luvulla hän rakensi Kajaanin kirkon kupeeseen nykyiselle Pohjolankadulle tonttinsa jatkeeksi komean navetan. Kuva kirkontornista vuodelta 1894. Oikealla: Näkymä kirkontornista Kauppakadun suuntaan 1920-luvun puolivälissä. Keskellä rautakaupan tontti Kauppakatu 26, oikealla Kauppakatu 24:n rakennukset Olasteen ja Hartikaisen tontin osalla.

76


Vasemmalla: Kajaanin Rautakaupan Kauppakadun rakennukset 1950-luvun alussa; niiden jatkeena välirauhan aikana valmistunut Olasteen liiketalo osoitteessa Kauppakatu 24. Alhaalla: Kajaanin Rautakaupan vanhoja piharakennuksia 1950-luvun alussa Pohjolankadun suuntaan kuvattuna.

77


Wuoren talo Kauppakadun ja Kirkkokadun kulmassa 1920-luvulla.

78


KORTTELI KONTIO

KAUPPAKATU 28 Wuoren kirjakaupan talona sittemmin tunnettu alun perin yksikerroksinen rakennus Kauppakadun ja Kirkkokadun kulmassa valmistui vuonna 1880 silloisille tonteille 4 ja 5. Tontit omisti kauppias Bergh; ensinmainitun hän oli ostanut vuonna 1875, ja jälkimmäinen - kulmatontti - oli tullut hänen haltuunsa apen kauppias Michel Michelssonin perintönä. Talossa asui kauppias Berghin poika ja liikekumppani Carl Petter Bergh. Vanhemman Berghin kuoleman jälkeen liike ajautui konkurssiin, minkä yhteydessä C. P. Bergh lunasti talon itselleen. Vuonna 1899 siirtyi C. P. Berghin omistukseen ja hänen taloonsa sisaren Jenny Berghin vuodesta 1886 Raatihuoneentorin laidalla pitämä kirjakauppa. Vuonna 1906 kirjakaupasta tuli Wuoren kirjakauppa C. P. Berghin suomentaessa nimensä Kalle Pekka Wuoreksi. Samana vuonna Wuoren talo koki täydellisen muodonmuutoksen, kun se korotettiin kaksikerroksiseksi ja koristeltiin julkisivuiltaan nikkarityylin mukaisesti. Vastaavanlaisen muodonmuutoksen koki samana vuonna Sergejeffin talo naapuritontilla. Kalle Pekka Wuori kuoli 66-vuotiaana vuonna 1920. Talo säilyi Wuoren suvun hallussa, ja kirjakaupanpitoa jatkoi leskirouva Dagmar (o.s. Pääkkönen) vuoteen 1939, jolloin hän heikentyneen terveytensä vuok-

si myi kirjakaupan kuhmolaiselle kirjakauppiaalle August Pääkköselle. Dagmar Wuori kuoli tammikuussa 1940 ollessaan Säräisniemellä evakkomatkalla Kajaanin pommituksia paossa. Wuoren kirjakaupan ohella talossa oli useita vuokrattavia liikehuoneistoja sekä Kauppakadun varrella että Kirkkokadun puoleisessa siipiosassa. Niissä toimivat eri aikoina mm. Pohjolan Osake-Pankki, Uusi Auto- ja Urheiluliike, Kahvila Kainuun Karhu sekä Höttösen muotiliike. Talvisodan pommituksista Kontio -kortteli säilyi vahingoittumattomana. Sen Kauppakadun katukuvasta hävisi ensimmäisenä vanha Wuoren talo, jonka paikalle valmistui nykyinen asuin- ja liikerakennus vuoden 1955 lopussa. Matala siipirakennus Kirkkokadun puolelle rakennettiin seuraavana vuonna. Wuoren Kirjakaupan toiminta jatkui entisellään myös uudessa rakennuksessa 1980-luvun puoliväliin asti. Vuonna 1957 kohosi tontin Pohjolankadun puoleiselle sivulle 7-kerroksinen Asunto-osakeyhtiö Kontionkulma. Yhdessä viereiseen kortteliin samaan aikaan valmistuneen Kainuun Sanomien kerrostalon kanssa se kertoo siitä, millaiseksi Pohjolankadun varsi kokonaisuudessaan olisi voinut rakentua.

79


Ylhäällä: Wuoren talo Kauppakadun ja Kirkkokadun kulmassa yksikerroksisena noin vuonna 1900. Vaaleapukuinen mies vasemmalla on Gustaf Enwald, joka toimi ensin Kajaanin pormestarina ja sitten Kajaanin kihlakunnan kruununvoutina kaikkiaan 32 vuotta, vuoteen 1926. Oikealla: Wuoren talo 1950-luvun alussa hieman ennen purkamista. Yleisin kulkuneuvo Kauppakadulla näyttää tuolloin olleen polkupyörä.

80


Ylhäällä vasemmalla: Wuoren kirjakaupan sisäänkäynti 1930-luvulla. Dagmar Wuori myi liikkeen vuonna 1939 kuhmolaiselle kirjakauppias August Pääkköselle. Ylhäällä oikealla: Wuoren talon Kirkkokadun puoleinen siipi sekä Pohjolankadun puoleisen talousrakennuksen pääty. Kauppakadun uusi talo rakenteilla vuonna 1955. Alhaalla oikealla: Kauppakatua 1950-luvun loppupuolella. Keskellä Wuoren tontin vuoden 1955 lopulla valmistunut uusi asuin- ja liikerakennus.

81


Vanhan torin laitaa raatihuoneen tornista kuvattuna 1800-luvun lopulla. Kuvan keskellä Kauppakadun varrella pääty torin suuntaan kauppias Sergejeffin talo.

82


KORTTELI KONTIO

KAUPPAKATU 30 Raatihuoneentorin itälaidassa, Kauppakadun ja torin kulmassa, sijainneen talon omisti 1830-luvun puolivälistä alkaen apteekkari Anders Johan Malmgren, piirilääkäri Elias Lönnrotin aikalainen ja lähin työtoveri. Tontin Kauppakadun varrella pääty torin suuntaan sijainneen päärakennuksen kerrotaan valmistuneen vuosien 1830 ja 1860 välillä; osa talosta oli näin ollen ehkä rakennettu jo tontin aiemman omistajan hatuntekijä Johan Jokelinin aikana. A. J. Malmgren - joka apteekin lisäksi piti talossaan myös sekatavarakauppaa ja kirjakauppaa - kuoli vuonna 1860. Talon- ja kaupanpitoa jatkoi leski Alvina, ja palkatut proviisorit hoitivat apteekkia aina vuoteen 1872, jolloin Malmgrenin perikunta möi talon apteekki- ja kauppaoikeuksineen apteekkari Edvard Löwenmarkille. Vuonna 1883 Löwenmark muutti Turkuun myyden tonttinsa taloineen Uhtualta Vienan Karjalasta Suomeen muuttaneelle kauppias Aksentij Sergejeffille. 1880-luvun lopulla Sergejeff korjautti Löwenmarkilta ostamansa talon perusteellisesti ja jatkoi sitä torin suuntaan yhdistämällä päärakennukseen torin laidalla sijainneen kauppapuodin. Vuonna 1900 vanha Sergejeff luovutti talonsa ja tonttinsa pojalleen Ivan Sergejeffille. Kauppakadun rakennus vaurioitui pahoin tulipalossa

vuonna 1905. Seuraavana vuonna Ivan Sergejeff rakennutti sen paikalle komean kaksikerroksisen tiilipäätyisen liikepalatsin, jossa hän jatkoi kaupanpitoa vuoteen 1917. Vuonna 1907 Ivan Sergejeff oli osakkaana mukana perustamassa Kajaanin Puutavara Osakeyhtiötä, ja yhtiön ensimmäinen konttori toimi joitakin vuosia hänen talossaan. Vuonna 1917 Sergejeff myi torinlaidan liiketalonsa kuopiolaisyritykselle, joka hänen tietämättään toimikin Kajaanin Osuuskaupan laskuun. Yksityistä kaupanpitoa kannattavalle Sergejeffille tämä oli suuri harmin aihe; näin talosta kuitenkin tuli Kainuun Osuusliikkeen tukikohta aina vuoteen 1969 asti. Sergejeff itse jatkoi kaupanpitoa parin vuoden ajan toisessa Kauppakadun talossaan, minkä lisäksi hän omisti lukuisan määrän taloja ja tontteja eri puolilla kaupunkia. Ivan Sergejeff kuoli 71vuotiaana vuonna 1934. Vuonna 1970 valmistui torin kulmaan Kainuun Osuusliikkeen pääosin yksikerroksinen Centrum-tavaratalo, jonka tieltä edellisenä vuonna oli purettu sekä entinen Sergejeffin talo että naapuritontilla Kauppakatu 32 (30) sijainnut liikerakennus. Vuonna 2008 tavaratalokiinteistön omistaja on Maakunta.

83


Ylhäällä: Kauppias Sergejeffin talo uudelleenrakennettuna vuonna 1905 tapahtuneen tulipalon jälkeen. Kajaanilaisittain poikkeuksellisen komean talon suunnitteli rakennusmestari A. Puranen, jonka piirtämä oli myös kauppias Wuoren talo naapuritontilla. Kuva noin vuodelta 1910. Oikealla: Sisäkuva Osuusliikkeen Kauppakadun myymälästä 1920-luvulla .

84


Kainuun Osuusliikkeen talo 1950-luvun alussa. Katonreunalta on poistettu kolmiopäädyt todennäköisesti katon remontoinnin yhteydessä.

85


Rimpiläisen taloa uudistetaan vuonna 1904. Rakennusta jatkettiin vinkkeliksi Linnankadun suuntaan ja julkisivua korotettiin.

86


KORTTELI KONTIO

KAUPPAKATU 30 (LINNANKATU 19) Kajaanin raatihuoneen rakentaminen silloiselle tontille n:o 1 vuosina 1830-1831 merkitsi myös sitä, että raatihuoneentori laajennettiin nykyisen kaltaiseksi, ja Linnankadun toisella puolella olevan naapuritontin nykyisellä torialueella sijainneet rakennukset määrättiin purettaviksi. Tontin silloiset omistajat - veljekset Knut, Henrik ja Johan Tervo - rakensivat uuden talonsa torin laidalle samaan linjaan raatihuoneen kanssa. Kyseinen tontti taloineen oli Tervon suvun hallussa 1760-luvun alusta 1840-luvulle asti. Sen jälkeen omistajat vaihtuivat tiuhaan tahtiin; heitä olivat mm. kauppiaat Ivan Moldakoff ja Carl Fredrik Castren, metsänhoitaja Ferdinand Edelmann ja kruununvouti Aleksander Theslöf. Kauppias Castrenin aikana vuonna 1855 taloa laajennettiin sellaiseksi kuin se oli 1900-luvun alkuvuosiin asti. Vuonna 1889 avasi kauppaliikkeensä raatihuoneen naapuritalossa tontin uusi omistaja Adolf Rimpiläinen. Kuluntalahdessa talollisen poikana vuonna 1848 syntynyt Rimpiläinen oli vuosisadan vaihteessa Kajaanin menestyneimpiä kauppiaita. Tämä näkyi myös torinvarren talon ulkoasussa: vuonna 1904 se uudistettiin perinpohjaisesti. Päätoimensa ohella Rimpiläinen perusti 1900-luvun alussa Tihisenniemen kupeeseen tiilitehtaan, jonka sittemmin myi Kajaanin Puutavara Osakeyhtiöl-

le, sekä yhdessä piirilääkäri Arvelinin kanssa markkinoi kehittämäänsä ”Rimpelin” -keuhkotautilääkettä. Hän toimi myös Kajaanin kaupungin raatimiehenä yli 50 vuotta, kuolinvuoteensa 1937 asti. Valtakunnalliseksi laajentunut keuhkotautisairaalahanke vei kuitenkin Rimpiläisen konkurssiin, jonka myötä menivät myyntiin myös torinvarren talo ja tontti vuonna 1909. Uusi omistaja oli Johan Konstantin Piipponen, joka aiemmin oli pitänyt kauppaliikettään vuokratiloissa Mitrofanoffin talossa torin toisella laidalla. J. K. Piipposen kuollessa vuonna 1927 liikettä jatkoi hänen poikansa Onni Piipponen. Piipposen kauppaliikkeen tarina päättyi Onni Piipposen kuollessa vuonna 1956. Tuolloin Kainuun Osuusliike, jolla oli jo pitkään ollut hallussaan naapuritontti taloineen, osti myös Piipposen perikunnan omistaman tontin. Näin koko torinkulma siirtyi Osuusliikkeen hallintaan, ja entisessä Rimpiläisen/Piipposen talossa toimi Osuusliikkeen rautaosasto siihen asti kun talo vuonna 1969 purettiin uudisrakennuksen tieltä. Vuodesta 1970 alkaen toriaukion Linnankadun puoleinen sivu on ollut osa entistä Centrum -tavarataloa, jonka nykyinen omistaja on Maakunta. Katutasossa oleva liiketila on pääosin S-Marketin käytössä.

87


Ylh채채ll채: Kauppias A. Rimpil채isen liike- ja asuinrakennus noin vuonna 1900, ennen laajennusta. Oikealla: Hautajaissaattue Linnankadulla matkalla kirkosta hautausmaalle. Taustalla silloinen kauppias Piipposen liiketalo, vasemmalla Maakunnan kulma. Kuva 1930- tai 1940-luvulta.

88


Vasemmalla: Talvinen näkymä Osuusliikkeen (Rimpiläisen/Piipposen) pihan suuntaan 1950-luvun lopulla Pohjolankadun puolelta. Alhaalla: Kainuun Osuusliikkeen molemmat rakennukset 1960-luvulla. Julkisivut ja tiilipääty ovat uusiutuneet ajanmukaisiksi. Taustalla vuonna 1957 valmistunut Kontionkulma.

89


Raatihuoneentoria noin vuonna 1910. Raatihuoneesta oikealla torin kulmassa silloinen J. J. Tolosen liiketalo, josta hieman myรถhemmin tuli Kainun Sanomien toimitalo.

90


KORTTELI KETTU

KAUPPAKATU 34 Torin kulmatontin vanhin säilynyt rakennus on vuonna 1831 valmistunut raatihuone. Linnankadun varrella sijaitseva arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema nykyinen taidemuseorakennus - alunperin poliisilaitos valmistui vuonna 1936. Tontin toisen osan päärakennus oli vuoteen 1940 asti komea vinkkelirakennus, josta vuonna 1918 tuli Kainuun Sanomien toimitalo. Talon vanhin osa oli torinpuoleinen siipi. Sen rakentamisen aloitti vuoden 1845 paikkeilla maanmittari Henrik Lillström, joka kuitenkin sairastui lavantautiin ja kuoli ennen talonsa valmistumista. Rakennustyön saattoi loppuun nahkuri Johan Berg vuonna 1850. Berg piti talossaan nahkurinliikettä kymmenen vuoden ajan, mutta päätyi lopulta ajalle varsin yleiseen tapaan konkurssiin. Sen jälkeen talo vaihtoi omistajaa pari kertaa kunnes sen vuonna 1868 osti Jonas Joel Tolonen. Ristijärvellä vuonna 1840 syntynyt Tolonen työskenteli kaupunkiin muuttonsa jälkeen aluksi kaupungin palkkaamana hevosajurina, joka kuljetti sekä tavaraa että matkustavaisia. Nuoren miehen sosiaalista nousua auttoi avioliitto leskirouva Anna Queflanderin kanssa vuonna 1866; tämän omistamassa talossa Brahenkadulla aviopari asui kaksi vuotta ennen muuttoa Raatihuoneentorin laidalle.

1870-luvun puolivälissä J. J. Tolonen vaihtoikin alaa ja ryhtyi pitämään torinvarren talossaan kauppaliikettä. Vuonna 1872 hän laajensi talonsa vinkkeliksi rakentamalla siiven, jonka julkisivu oli Kauppakadulle. Lisätuloja Tolonen hankki pitämällä talossaan runsaasti vuokralaisia; ensimmäiset vuokralaiset vuosina 1868-1870 olivat viskaali Johan Herman Wahlgren ja hänen sisarensa leskirouva Renfors lapsineen. 1900luvun alkupuolella Tolonen piti talossaan myös kestikievaria. Kainuun Sanomien puinen toimitalo - entinen Tolosen talo - tuhoutui talvisodan pommituksissa 1940. Jo välirauhan aikana vuonna 1941 paikalle valmistui uusi 4-kerroksinen liike- ja asuinrakennus, jonka suunnitteli Eino Pitkänen. Uudisrakennukseen liitettiin viereiselle tontille Kauppakatu 36 vuonna 1936 valmistunut toimitus- ja sitomorakennus, jota korotettiin kahdella kerroksella. Jo vuonna 1946 suunniteltiin Kainuun Sanomien tontin Pohjolankadun puoleiselle sivulle asuintaloa henkilökunnan käyttöön; hanke kuitenkin kariutui tuossa vaiheessa. Kaksi vuotta myöhemmin sisäpihalle valmistui autotallirakennus, jossa oli myös henkilökunnan sauna. Vasta vuonna 1957 rakennettiin Pohjolankadun varrelle arkkitehti Tuomas Väyrysen suunnittelema 7-kerroksinen asuin- ja liikekerrostalo.

91


Ylhäällä: Kajaanin Käsityö- ja Tehdasyhdistyksen jäseniä raatihuoneen istuntosalissa vuonna 1926, jolloin yhdistys täytti 50 vuotta. Edessä neljäs vasemmalta kunniajäseneksi nimitetty tehtailija Herman Renfors. Oikealla: Nykyisen taidemuseon paikalla sijaitsi aiemmin vuonna 1842 valmistunut kaupunginvankila ja ruiskuhuonerakennus. Kuvassa meneillään sen purkaminen vuonna 1935.

92


Vasemmalla: Kajaanin vastavalmistunut poliisilaitos vuonna 1936. Taustalla nykyisen seurakunnan virastotalon paikalla sijainnut vuonna 1925 valmistunut kaupungin virastotalo. Myös se tuhoutui helmikuun 1940 suurpommituksissa. Alhaalla: Kauppakatu 34 sen jälkeen kun Kainuun Sanomien talo oli tuhoutunut talvisodan pommituksissa 7. helmikuuta. Pieni asuinrakennus keskellä siirrettiin Pohjolankadun varrelle ja purettiin kerrostalon tieltä vuonna 1956.

93


Keskellä Kauppakatu 36:n pommituksilta säästyneet puurakennukset vuonna 1957. Tuolloin Kauppakadun pienessä talossa toimi Leinosen kenkäkauppa. Huonekaluliikkeen mainos talon seinässä lienee kohdistettu viereisen linja-autoaseman asiakkaille.

94


KORTTELI KETTU

KAUPPAKATU 36 Kettu-korttelin keskimmäinen tontti Kauppakatu 36 oli 1900-luvun alkuun mennessä enimmillään jaettu jopa neljään osaan, joilla oli eri omistajat. Tästä seurasi se, että tontti oli aivan täyteen rakennettu. Tontilla asuneiden ammatiksi on asiakirjoissa useimmiten mainittu työmies, ja pitkäaikaisimpien talonomistajien sukunimiä olivat tuossa vaiheessa Huotelin tai Pikkarainen. Kauppakadun varrella oli kaksi pientä asuintaloa, jotka oli todennäköisesti rakennettu 1800-luvun puolivälissä.

Myös tontin toisen puolikkaan omistaja vaihtui vuosisadan alkupuolella. Vuonna 1920 uudet omistajat ruokalanpitäjä Adolf Heikkinen ja hänen Ida-vaimonsa laajensivat Kauppakadun varrella olleen yksihuoneisen asuinrakennuksen nelihuoneiseksi. Adolf Heikkisen kuoltua 1930-luvun puolivälissä tarmokas Ida Heikkinen hankki omistukseensa myös viereisen tontin Kauppakatu 38, jossa hän jatkoi ruokalayritystään siihen asti kun rakennus tuhoutui talvisodan pommituksissa.

Tontin Kainuun Sanomien puoleisen osan osti Huotelineilta vuonna 1900 nahkuri Juho Kärnä, joka piti talossaan nahkurinliikettä vuoteen 1918. Seuraava omistaja oli Paavo Niemi, joka puolestaan myi tonttiosuutensa toimitilojensa laajentamista suunnittelevalle Kainuun Sanomille vuonna 1925.

Sekä Kainuun Sanomien toimisto- ja kirjapainorakennus että Ida Heikkisen omistama pieni asuinrakennus Kauppakadun varrella säilyivät kuin ihmeen kaupalla ehjinä talvisodan pommituksista, jotka tuhosivat valtaosan lähiympäristön rakennuksista. Sodan jälkeen entisessä Heikkisen talossa toimi 1960-luvun alkuun asti monien kajaanilaisten vielä hyvin muistama Juuso Leinosen kenkä- ja valjasliike.

Lehtitalon laajentumishankkeen ensimmäinen vaihe toteutui vasta vuonna 1936, jolloin Kauppakadun varteen valmistui arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema yksikerroksinen toimitus- ja sitomorakennus. Kaksi vuotta myöhemmin sen jatkeeksi tontin sisäosaan rakennettiin matala kirjapainorakennus, joka myös oli Eino Pitkäsen käsialaa. Kauppakadun varrella oleva rakennus liitettiin Kainuun Sanomien uuteen kerrostaloon ja korotettiin kolmikerroksiseksi vuonna 1941.

1960-luvun alussa Kainuun Sanomat jatkoi aluelaajennustaan ostamalla Kauppakadun vanhan rakennuksen tonttialueineen, ja vuonna 1964 korttelin viimeinen puutalo purettiin KS:n uuden kirjapaino- ja konttorirakennuksen tieltä. Kainuun Sanomien uudempaa kirjapaino- ja konttorirakennusta jatkettiin Pohjolankadulle asti ulottuvaksi vuonna 1979.

95


Ylhäällä: Kauppakatu vuonna 1921. Oikealla toinen Kauppakatu 36 pienistä puutaloista. Siitä eteenpäin Kainuun Sanomien talo sekä Osuusliike torin toisella laidalla. Oikealla: Kainuun Sanomien uusi toimisto- ja sitomorakennus, joka valmistui vuonna 1936 ylemmän kuvan oikeassa laidassa olevan puurakennuksen paikalle. Vuonna 1941 siitä tuli osa Kainuun Sanomien uutta kerrostaloa torin kulmassa.

96


Kettu-korttelia raatihuoneen tornista kuvattuna 1930luvun alussa. Alakuvassa Kauppakadun varrella oikealta Kainuun Sanomien pääty, kaksi asuinrakennusta Kauppakatu 36, sekä raatimies Tervon talo Kauppa- ja Ämmäkoskenkatujen kulmassa. Vasemmalla tonttien talousrakennukset Pohjolankadun puoleisella sivulla.

97


Kajaania Kruununpuodinmäen suunnasta aivan 1900-luvun alussa. Etualalla keskellä raatimies Tervon talo. Tervon vaimo oli kajaanilaissyntyinen raatimiehen tytär Fredrika Öhrn, jonka lapsuudenkoti oli kadun toisessa päässä, Kauppakatu 16.

98


KORTTELI KETTU

KAUPPAKATU 38 Nykyisen elokuvakeskuksen paikalla Kauppakadun varrella vuoteen 1940 asti sijainneen puutalon rakensi alunperin työmies Anders Haataja vuonna 1858. Vuonna 1870 Haataja myi talonsa nahkuri Alarik Tervolle, jonka aikana sitä laajennettiin useita kertoja, ensimmäisen kerran vuonna 1876 ja viimeksi vuoden 1910 paikkeilla. Tervon aikana tontin toiseen päähän nykyisen Pohjolankadun varrelle rakennettiin myös nahkurinverstas. Alarik Tervo oli syntynyt Murtomäessä vuonna 1843. Nahkurin ammatin hän oppi työskennellessään Åströmin nahkaverstaassa Oulussa 1860luvulla. Leipätyönsä ohella Tervo toimi Kajaanin kaupungin raatimiehenä 49 vuoden ajan, suurimman osan tuosta ajasta yhdessä kauppias Adolf Rimpiläisen kanssa. Raatimies Tervo kuoli vuonna 1926, ja muutamaa vuotta myöhemmin perikunta myi tontin. Uusi omistaja Paavo Kettunen ei itse asunut talossaan, vaan piti siinä vuokralaisia. Yksi heistä oli viereisessä talossa Kauppakatu 36 asunut leskirouva ja ruokalanpitäjä Ida Heikkinen, jonka ruokalayritys toimi Tervon talossa. Vuonna 1935 Tervon talo siirtyi Ida Heikkisen omistukseen.

Ida Heikkisen omistama entinen raatimies Tervon talo Kauppakadun varrella tuhoutui talvisodan pommituksissa 7. helmikuuta 1940. Jäljelle jäivät osa talousrakennusta Ämmäkoskenkadun varrella, ja pieni asuinrakennus Pohjolankadun puolella. Heikkisen perikunta myi tontin vuonna 1949 Osuuskauppa Maakunnalle, joka tuossa vaiheessa suunnitteli paikalle uuden keskusvaraston rakentamista. Toisin kävi: vuonna 1955 valmistui paikalle Maakunnan ja Oy Shell Ab:n yhteinen huoltamo- ja linja-autoasemarakennus. Linja-autoaseman siirryttyä nykyiselle paikalleen vuonna 1969 huoltamotoiminta jatkui edelleen, ja tyhjilleen jääneihin tiloihin sijoittui Maakunnan maatalouskauppa. Vuonna 1978 Kainuun Sanomat osti tontin tarkoituksena rakentaa sille lehtitalonsa laajennusosa. Piirustuksetkin ehtivät jo valmistua; uusi toimitalo päätettiin kuitenkin kustannussyistä rakentaa Pikku-Kettuun 1980-luvun puolivälissä. Entinen linja-autoasema purettiin 1980-luvun lopulla, minkä jälkeen tontti oli rakentamattomana parkkialueena vuosikymmenen ajan. Uuden vuosituhannen koittaessa Kainuun Sanomat myi tontin Kajaanin kaupungille, ja Kauppakadun varteen rakennettiin uusi elokuvakeskus Bio Rex ravintola- ja liiketiloineen.

99


Ylh채채ll채: Kajaanin Suojeluskuntapiirin paraati Kauppakadulla 1920-luvulla. Takana keskell채 raatimies Tervon talo. Oikealla: Shell-huoltamo ja linja-autoasema Kauppakadun puolelta kuvattuna 1950-luvulla.

100


Vastavalmistunut linja-autoasema Pohjolankadun suunnalta. Taustalla kerrostalo Kauppakatu 27, nykyinen Terveystalo.

101


Brahenkatu 1 vuonna 1935, jolloin turkiskauppias Emil Heikkilä osti talon ja tontin Maria Renforsin perikunnalta.

102


KORTTELI HILLERI

BRAHENKATU 1 1600-luvulla tontilla on todennäköisesti ollut asuinrakennus, joka on tuhoutunut isovihan aikana. Vuonna 1764 laadittuun Kajaanin mittauspiirrokseen tontti on merkitty asutuksi. 1950-luvun loppuun asti tontilla sijainnut asuinrakennus valmistui pormestarien Durchmanin ja A. F. Flanderin aikana vuosina 1839 ja 1846, siis kahdessa osassa. Flanderin vuodelle 1850 päivätyn palovakuutuksen mukaan talo oli rakennettu osaksi vanhasta, osaksi uudesta honkahirrestä. Voi olla, että osa hirsistä saatiin paikalla aiemmin olleesta asuinrakennuksesta. Uusi talo lautavuorattiin ja maalattiin öljymaalilla - luultavasti keltaisella - kahden vuoden kuluttua valmistumisesta. Adolf Fredrik Flanderin muutettua Kajaanista Jyväskylään vuonna 1865 hän vuokrasi talonsa Ämmä- ja Koivukosken sulkujen kaitsijalle Carl Grünerille. Neljä vuotta myöhemmin uudeksi sulkujen kaitsijaksi nimitettiin maaviskaali J. H. Wahlgren, joka perheineen muutti Brahenkadulle siellä vapautuneeseen ”virka-asuntoon”. Wahlgrenin perhepiiriin kuuluivat hänen sisarensa leskirouva Gustava Renfors sekä tämän neljä lasta. Vuonna 1871 Wahlgren osti talon ja tontin pormestari Flanderilta.

Viskaali Wahlgren kuoli vuonna 1889. Brahenkadun talon hän testamenttasi sisarentyttärilleen Anna ja Maria Renforsille. Myös sisarenpoika tehtailija Herman Renfors asui Brahenkadulla vuoteen 1897 asti, jolloin hänelle valmistui oma talo Tulliniemeen tehdasrakennuksen yhteyteen. Maria, nuorempi ”Renforsin neideistä”, ehti asua Brahenkadun talossa kaikkiaan 65 vuotta, ja hänen kuollessaan vuonna 1934 moni kajaanilainen tunsi 1800-luvun Kajaanin kadonneen lopullisesti. Seuraavana vuonna turkiskauppias Emil Heikkilä osti Brahenkadun talon perikunnalta, johon kuuluivat Anna ja Maria Renforsin sisarusten lapset Erik Melartin ja Herman Erik Renfors. Jatkosodan aikana talon perustusten kerrotaan kärsineen vakavia vaurioita Koivukosken voimalaitoksen rakentamiseen liittyneiden räjäytystöiden yhteydessä. 1950-luvulla ajan henkeen ei kuulunut vanhan talon perusteellinen korjaus ja säilyttäminen. Uusi 7-kerroksinen rantapuiston maisemaa tänäänkin hallitseva kerrostalo, jonka suunnitteli Emil Heikkilän poika arkkitehti Lasse Heikkilä, valmistui vuonna 1961.

103


Ylhäällä vasemmalla: Renforsin sisarusten pihapuutarhaa 1900luvun alussa. Taustalla Brahenkadun rakennuksia Koivukosken partaalla, nykyisellä puistoalueella. Ylhäällä oikealla: Maria Renfors kotinsa salissa vuonna 1934 yhdessä vuokralaisensa rouva Nyströmin kanssa. Alhaalla oikealla: Renforsin talon puiston puoleinen siipi 1920luvulla. Taustalla Kirkkokadun päässä jokirannassa sijainnut VPK:n palokalustovaja.

104


Vasemmalla: Vuonna 1952 otetussa kuvassa Brahenkatu 1 Rantapuiston suunnasta. Kadun toisella puolella vanha pappila. Kuvassa sivulla 141 sen paikalla on seurakunnan vuonna 1954 valmistunut uudisrakennus. Alhaalla: Brahenkatu 1 pihan puolelta 1950-luvun lopulla hieman ennen purkamista. Kuvassa näkyy hyvin siipiosan erikoinen kattorakenne.

105


Brahenkatu 3 1920-luvulla, jolloin talossa kirjaston lisäksi toimi muita kaupungin virastoja. Nykyisin talo on Brahenkadun varren ainoa säilynyt puurakennus ja vanhin asuinrakennus kaupunkialueella joen eteläpuolella.

106


KORTTELI HILLERI

BRAHENKATU 3 1600-luvulla tontilla on todennäköisesti ollut asuinrakennus, joka on tuhoutunut isovihan aikana. Vuonna 1764 laaditun Kajaanin mittauspiirroksen mukaan tonttia on tuolloin käytetty peltona. Brahen- ja Linnankatujen kulmatalon, joka nykyisin on Kainuun Pirtin toimitiloina, rakennutti tuomari Carl Adolf Carlsson asuintalokseen vuonna 1852. Aiemmin tontilla oli sijainnut piirilääkäri Samuel Roosin 1820-luvun puolivälissä rakennuttama pienempi talo, jossa tuomari Fredrik Calamnius asui rakennuttaessaan Karolineburgin kartanoaan joen toiselle puolen. On hyvin mahdollista, että Roosin talokin jossain vaiheessa purettiin tuon uuden kajaanilaisittain ennennäkemättömän upean kartanon rakennustarpeiksi. Tuomari Carlsson kuoli vuonna 1869. Hieman sen jälkeen tehtiin Kajaanissa päätös kansakoulun perustamisesta ja koululle ryhdyttiin etsimään toimitiloja. Carlssonin perikunta oli halukas myymään Brahenkadun talon ja tontin kaupungille 300 markan hinnasta, ja kauppa vahvistettiin raastuvan kokouksessa 27.6.1872. Siitä lähtien tontti rakennuksineen on ollut kaupungin omistuksessa ja julkisessa käytössä. Kansakoulu toimi entisessä Carlssonin talossa vuosina 1872-1886. Tuolloin osa tiloista oli myös kirjaston ja lukusalin käytössä. Kansakou-

lun mukana kirjastokin muutti pois Brahenkadulta, mutta palasi vuonna 1910 takaisin taloon, jossa se toimi siihen asti kun kaupunginkirjaston uudisrakennus valmistui vuonna 1985. Tänäkin päivänä monille kajaanilaisille Brahenkadun puutalo on ”vanha kirjastotalo”. Vuosina 1886-1910 Brahenkadun talo oli vuokrattuna valtiolle, ja siinä toimi yleinen sairaala aina siihen asti kun uusi sairaalarakennus valmistui Satamakadulle seminaarin taakse. Voi hyvin kuvitella, etteivät tilat olleet erityisen soveltuvat sairaalakäyttöön. Vuoden 1910 jälkeen talossa on kirjaston ohella ehtinyt toimia monia muita kaupungin virastoja ja laitoksia, joita vakinaisten toimitilojen puutteessa on siirrelty paikasta toiseen. Ennen viime sotia näitä olivat muun muassa sähkölaitoksen konttori sekä rakennuskonttori, jopa kansakoulukin uudelleen vuosina 19101924. 1930-luvun lopulla ja talvisodan aikana Brahenkadun talo palveli jopa synnytyslaitoksena Osmonkadulle juuri ennen sotaa valmistuneen synnytyslaitoksen toimiessa väestönsuojelukeskuksena. Talon ullakolla sijaitsevat huonetilat ovat olleet asuinkäytössä siihen asti, kun ne kirjaston laajentuessa muutettiin kirjastovirkailijoiden toimistotiloiksi.

107


Ylhäällä: Talvinen näkymä Brahenkadulle 1920/1930-luvun taitteessa. Vasemmalla Brahenkatu 3. Oikealla: Vanhan kirjastotalon Brahenkadun julkisivu sekä lankkuaidan ja portin rajaamaa pihapuistikkoa 1930-luvulla. Taustalla nykyinen Lönnrotin puisto sekä vanha puurakennus Brahenkatu 5.

108


Vasemmalla: Kaupunginkirjasto toimi Brahenkadun talossa vuoteen 1985. Koko rakennuksen kirjasto sai käyttöönsä vasta viime sotien jälkeen. Alhaalla: Kaupunginkirjaston tilanahtautta ei paljon helpottanut se, että rakennus oli kokonaan kirjaston käytössä. Toimisto- ja varastotiloina olivat ullakkohuoneet, joista osa oli lämmittämättömiä. Kuvat vuodelta 1979.

109


Kuvassa etualalla Ämmäkoskeen noin vuonna 1820 perustettu vesisaha, jonka toiminta lakkasi lopullisesti 1907. Sen takana Ämmäntörmällä sahanhoitajan asunto lukuisine talousrakennuksineen. Kuva vuodelta 1887.

110


KORTTELI HYLE

BRAHENKATU 5 1800-luvun alkupuolelle asti tonttialuetta Ämmäkosken törmällä käytettiin niitty- ja peltomaana. Rantatörmän tuntumassa oli jossain vaiheessa sijainnut myös kauppiaiden tavaramakasiineja. Ämmäkosken sahalaitoksen siirryttyä vuonna 1835 oululaisten Snellmanien omistukseen tuli sahanhoitajaksi Kajaaniin kapteeni Georg Gerhard Snellman. 1840luvulla - luultavasti vuonna 1842 - G. G. Snellman rakennutti kosken partaalle silloiselle tontille 69 komean vinkkelirakennuksen sahanhoitajan asunnoksi. Sahanhoitajan lisäksi talossa ajan tavan mukaan asui runsaasti sahan palveluksessa olevia henkilöitä sekä vuokralaisia. Vuokralaisista nimekkäin oli piirilääkäri Elias Lönnrot, jonka vaimo Maria Piponius palveli sahalla taloudenhoitajana useita kesiä ennen avioitumista heinäkuussa 1849. Nuoripari asui sahan vuokrahuoneessa vuodenvaihteeseen 1850 asti, jolloin he ostivat oman tontin Kauppakadun itäpäästä. Vuodesta 1855 peräti neljänkymmenen vuoden ajan sahanhoitajana toimi Leppävirralta Kajaaniin muuttanut David Johan Ikonen, jota kajaanilaiset kutsuivat ”Visapääksi”. Liikanimen taustalla lienee ollut sekä vaalea kähärä tukka että miehen luonteenlaatu. Ikosen aikana sahaa uusittiin ja sen toiminta oli laajimmillaan. Vuosina 1895-1901

tointa hoiti edellisen poika Arthur Ikonen, jonka elämänlanka katkesi jo 24 vuoden iässä keuhkotautiin. Ämmäkosken sahanhoitajista viimeinen oli Sotkamossa vuonna 1860 syntynyt Johan Erik Komulainen, joka ennen Kajaaniin tuloaan toimi Oulussa vuonna 1902 lakkautetun Tarkk’ampujapataljoonan aliupseerina. Vuonna 1916 Kajaanin Puutavara Osakeyhtiö osti entisen sahanhoitajan talon ja tontin. Taloon majoittui aluksi Ämmäkosken voimalaitoksen rakentajia, ja vuoden 1917 jälkeen Kajaaniyhtiön pääasiassa voimalaitoksella työskennellyttä henkilöstöä. Välirauhan aikana talvella 1941 tontille valmistui Kajaani Oy:n toimitusjohtajan uusi virka-asunto Koskikara, jonka suunnitteli arkkitehti Eino Pitkänen. Pihapiiriin kuuluva talonmiehen asunto valmistui vuonna 1955. Vanha sahanhoitajan talo purettiin pian sen jälkeen. Viimeisenä Kajaani Oy:n toimitusjohtajista Koskikarassa asui Juhani Ahava vuoteen 1989. Kesäkuussa 2002 fuusioiden myötä UPM Kymmeneksi muuttunut entinen Kajaani Oy myi Koskikaran tontteineen Sirius Oy:lle, ja rakennuksessa toimii nykyisin tilaus- ja lounasravintola Sirius.

111


Ylhäällä: J. E. Komulainen vaimoineen ja lapsineen kotipihassaan 1900-luvun alussa. Sahan toiminnan päätyttyä vuonna 1907 jatkui Komulaisen työ Kajaanissa Snellmanin kauppahuoneen palveluksessa tervan ja parkin ostajana. Hän asui perheineen Brahenkadun talossa vuoteen 1916, jolloin muutti yläkaupungilta ostamaansa taloon Louhikatu 5. Oikealla: Sahanhoitaja J. E. Komulaisen perhettä, palvelusväkeä sekä ohikulkijoita Brahenkatu 5 edustalla vuonna 1902.

112


Ylhäällä: Ilmakuvassa Ämmäkosken voimalaitoksen kupeessa Koskikara ja vanha sahanhoitajan asuinrakennus Brahenkadun varrella. Kuvannut Veljekset Karhumäki 1950-luvun puolivälissä. Oikealla: Brahenkatu 5:n rakennukset samoihin aikoihin linnanraunioilta kuvattuna.

113


Kuvan keskellä Brahenkatu 2 vanhat yhteenrakennetut asuintalot; vasemmalla valmistumassa uudisrakennus Lönnrotinkadun puolelle vuonna 1904. Uuden talon ensimmäisiä vuokralaisia oli Feodor Aleksandroffin limonaditehdas vuoteen 1909 asti. Talot oikealla Brahenkatu 4.

114


KORTTELI MAJAVA

BRAHENKATU 2 Brahenkadun etelänpuolisen sivun tontit ovat olleet rakennettuja aina kaupungin perustamisesta vuonna 1651 alkaen. Kadunvarren puutalot olivat suhteellisen matalia ja pienehköjä, ja useiden tarkkaa rakentamisaikaa ei tiedetä. Todennäköisesti ne saivat lopullisen ulkoasunsa 1800-luvun puolivälissä, jolloin aiempia rakennuksia joko laajennettiin tai ne purettiin uudisrakennuksen tieltä. Brahenkadun ja nykyisen Lönnrotinkadun kulmatontti, Brahenkatu 2, oli Määtän suvun omistuksessa jo viimeistään 1700-luvun lopulla. Yksi heistä oli vuonna 1768 syntynyt Erik Määttä, joka vuonna 1819 sai kunnian toimia keisari Aleksanteri I:n oppaana tämän lähtiessä Kajaaninvierailultaan ratsain läpi tiettömien metsäseutujen. Määtät hankkivat elantonsa pääosin palstaviljelystä kaupungin liepeillä sijaitsevilta tiluksiltaan sekä karjanhoidosta. Monet heistä, kuten hevosmiehenä tunnettu suvun viimeinen patriarkka Mikko Määttä (1911-1990), toimivat myös teurastajina ja lihakauppiaina. Mikko Määttä kuului kajaanilaisittain todelliseen suurperheeseen: hänen vanhemmillaan Sofia ja Kalle Määtällä oli kaikkiaan 19 lasta. Määtän tontilla oli Brahenkadun varrella kaksi vanhaa jossain vaiheessa yhteen rakennettua asuinrakennusta. Vuonna 1904 valmistui Lönnrotin-

kadun puolelle, suunnitteilla olevan uuden torin laidalle, rakennusmestari K. Nikanderin piirtämä uudisrakennus, jossa oli sekä asuinkäyttöön että liiketiloiksi vuokrattavia huoneita. Uuden torin käyttöönotto vuonna 1914 lisäsi talon merkitystä liikepaikkana. 1920-luvulla siinä aloittivat Thorvald Niemisen Radioliike ja pyöräkorjaamo, sekä suuren suosion saavuttanut Sirviön ruokala ja kahvila. Sodan jälkeen vuonna 1945 perusti Aimo Kemppainen taloon pyöräkorjaamon, joka tänäkin päivänä jatkaa toimintaansa Kemppaisen Urheiluliikkeen nimellä Välikadun toisessa päässä. Nykyisen Välikadun varrella Määtän tontin kulmassa pääty torin suuntaan oli vuonna 1884 rakennettu kivinavetta, joka sekin 1920-luvulla muunnettiin liiketilaksi. Uusi silta Kajaaninjoen yli Lönnrotinkadun jatkeeksi valmistui vuonna 1960. Samana vuonna rakennettiin Brahenkadulle sillan kaupunginpuoleiseen kulmaan torin suuntaan 7-kerroksinen asunto-osakeyhtiö Koskisalama. Entisen Määtän tontin kolmelle sivulle rakennettuna se oli vaikuttava näkymä uutta siltaa joen yli kaupunkiin tulijoille. Kahvilaperinnettä yhdessä talon alakerran liikehuoneistoista jatkoi Alma Savirannan omistama ”Alman baari” 1970-luvulle asti.

115


Määtän tontin rakennuksia 1950-luvulla pihasivulta kuvattuna. Ylhäällä vasemmalla osa Brahenkadun taloista, oikealla Lönnrotinkadun talo. Alakuvassa vanha liiketiloiksi muutettu kivinavetta, jossa sotien jälkeen toimi ensin O. Karjalaisen kone- ja pyöräkorjaamo, viimeksi Saaren kukkakauppa.

116


Vasemmalla: Brahenkatu 2 rakennukset 1950luvulla hieman ennen purkamista. Aikanaan suosittu Sirviön ruokala ja kahvila jatkoi vielä sotien jälkeen toimintaansa torinlaidan talossa nimellä Ruokala Koivukoski. Alhaalla: ”Salaman talo” vastavalmistuneena 1960-luvun alussa. Vasemmalla Lönnrotin talon nurkka nykyisen Anttilan tavaratalon paikalla.

117


Brahenkatua 1920-luvulla. Vasemmalla M채채t채n talo, istuvasta miehest채 oikealle molemmat Brahenkatu 4 talot.

118


KORTTELI MAJAVA

BRAHENKATU 4 Korttelin keskiosa, nykyinen Brahenkatu 4, käsitti 1900-luvun alkupuolelle asti kaksi erillistä tonttia eri omistajineen, ja aina 1920-luvulle asti molempien tonttien omistajat vaihtuivat välillä tiuhaankin tahtiin. Brahenkadun varrella sijaitsevat asuinrakennukset olivat todennäköisesti valmistuneet vuoden 1860 tienoilla. Näistä ensimmäistä, Määttien naapuritaloa, asui vuosien 1877-1894 välillä Kajaanin vankilan vahtimestari ja kaupunginvouti Jaakko Pääkkönen. Toimeliaana miehenä Pääkkönen oli 1870-luvulla ottanut hoitaakseen myös Kajaanin maalaiskunnan kunnankirjurin ja rahastonhoitajan toimet. Rahavaikeuksiin jouduttuaan hänellä kuitenkin menivät omat ja maalaiskunnan varat pahasti sekaisin. Seurasi tuomio kavalluksesta, viraltapano ja konkurssi, minkä myötä meni myös talo. 1900-luvun alussa entisen Pääkkösen talon osti kajaanilaisen kauppiassuvun jälkeläinen maanmittari Emil Bergh, vuodesta 1906 Wuori. Hänen aikanaan taloa laajennettiin rakentamalla siihen korkea siipiosa Määtän tontin laidalle. Vuonna 1920 talon omistajaksi tuli Helsingistä Kajaaniin muuttanut Emil Lehtovaara (1874-1949), joka vaimonsa kanssa jo vuosina 1897-1914 oli toiminut Kajaanissa leipurina ja kahvilanpitäjänä. Paluunsa jälkeen Lehtovaarat avasivat talossaan Brahenkadulla siirtomaatavarakaupan.

Viereinen tontti oli vuodesta 1894 kuulunut asioitsija Kaarlo Koskenkorvalle (ent. Fordell). Vuonna 1926 Lehtovaarat ostivat myös Koskenkorvan tontin rakennuksineen; näin koko Brahenkatu 4 siirtyi heidän omistukseensa. Vastahankittuun taloon Brahenkadun varrelle perustettiin huonekaluliike, jonka tuotevalikoimaan kuuluivat sittemmin myös ruumisarkut. Yritystoiminnassa olivat tuolloin jo mukana Lehtovaaran pojat Paavo ja Eino. Paavo Lehtovaara kaatui sittemmin jatkosodan loppuvaiheessa 1944. Kauppias Eino Lehtovaara (1899-1993) vaikutti näkyvästi myös Kajaanin taide-elämässä. Maalauksissaan hän usein kuvasi vanhaa vähin erin katoamassa olevaa puutalojen Kajaania, erityisesti omaa lähiympäristöään Brahenkadun tienoita. 1960-luvun alussa Lehtovaaran yksikerroksiset puiset liikerakennukset seisoivat vielä paikoillaan Brahenkadun varrella korkeiden kerrostalojen ympäröiminä. Vuonna 1964 valmistuivat tontille sen molempiin kulmiin kerrostalot sekä Brahenkadun että Välikadun varrelle. Autotallirakennus pihan sivulle rakennettiin kaksi vuotta myöhemmin. Lehtovaaran huonekaluliike jatkoi toimintaansa Välikadun kerrostalon katutason liikehuoneistossa 1970-luvun lopulle asti.

119


Ylhäällä: Brahenkadun pää torin suuntaan kuvattuna. Etualalla Lehtovaaran huonekaluliike, sen vieressä siirtomaatavaraliike korkeine asuntosiipineen. Ensimmäisen maailmansodan aikana Emil ja Wilhelmiina Lehtovaara perustivat Viipuriin kahvila- ja leipomoyrityksen, joka edelleen jatkaa toimintaansa Helsingissä ravintola Lehtovaaran nimellä. Oikealla: Siirtomaatavaraliikkeen talo pihan puolelta kuvattuna. Taustalla Brahenkatu 2:n talousrakennuksia tontin laidalla.

120


Vasemmalla: Oikealla Emil Lehtovaara kotiportaillaan 15.8.1925. Vasemmalla siirtomaatavarakaupan pihaovella ilmeisesti liikkeen henkilökuntaa. Alhaalla: Brahenkatu 4:n piharakenuksia palokujan, myöhemmän Välikadun, suuntaan.

121


Toinen ja kolmas vasemmalta Kajaani Oy:n talot Brahenkatu 6 1930-luvulla. Ensinmainitun aiempi omistaja oli Juho ”PikkuJussi” Karjalainen, jälkimmäisen Matti Grönberg.

122


KORTTELI MAJAVA

BRAHENKATU 6 Korttelin toisen reunan tontti oli 1900-luvun alkuun asti myös jaettu kahteen osaan, joilla molemmilla oli eri omistaja. Brahenkadun ja Koivukoskenkadun kulmassa sijainnutta taloa oli 1800-luvun alkupuolelta lähtien isännöinyt Grönbergin suku, joita kutsuttiin Alakadun Grönbergeiksi erotuksena Kauppakadulla asuneista nimikaimoistaan. Perimätiedon mukaan talo oli alun perin ollut savupirtti, jota oli vähitellen laajennettu.

Naapuri-Grönbergien tavoin Karjalaisten monilapsinen perhe eli viljelystensä ja karjansa tuotolla; viljelypalstoja ja laidunmaita oli Tihisenniemellä ja Armeijanlaaksossa. Vuokralaisia talossa pidettiin jatkuvasti, niin tervansoutajia, sulkujen korjausmiehiä kuin aikanaan rautatien rakentajiakin. Markkina-aikoina yöpymistaksa mieheltä ja hevoselta oli puolitoista markkaa, ja talo oli nurkkiaan myöten täynnä.

Tontin viimeiset Grönbergit olivat vanha isäntä Matti sekä pojat Juho ja Kalle perheineen. Elantonsa he hankkivat pääosin maata viljelemällä ja karjanhoidolla. Isolle perhekunnalle tarpeellisia vuokratuloja saatiin majoittamalla pirttiin tai tallin vintille markkinamiehiä ja kesäaikaan tukkijätkiä sekä muita tilapäisesti kaupungissa majailevia.

Tontin vanhat isännät kuolivat samoihin aikoihin; Juho Karjalainen vuonna 1912, Matti Grönberg jo hieman aiemmin. Maailmansodan vaikeina aikoina molempien perikunnat möivät talo-osuutensa Kajaanin Puutavara Oy:n johtajalle Paavo Paloheimolle, joka myi koko tontin yhtiölle vuonna 1919. Kajaaniyhtiö remontoi molemmat vanhat asuinrakennukset vuokra-asunnoiksi työväkeään varten.

Samassa pihapiirissä Grönbergien naapurina sijainneen talon omistajaksi tuli vuoden 1870 paikkeilla ”Pikku-Jussiksi” kutsuttu Juho Karjalainen, joka oli alun perin renkimies Jormualta. Talon kauppaan liittyi sopimus, että Karjalainen otti huollettavakseen talossa asuneen iäkkään leskivaimon. Asuinrakennus Brahenkadun varrella oli tuossa vaiheessa erittäin huonossa kunnossa ja niin matala, että kädellä ulottui hyvin räystääseen. Vuosisadan vaihteessa Juho Karjalainen korjasi talon perusteellisesti ja korotti sen normaalimittaiseksi.

Sota-ajan jälkeisen asuntopulan helpottamiseksi Kajaaniyhtiössä päätettiin rakentaa Brahenkadun tontti kokonaan uudelleen. Ensimmäiseksi valmistui vuonna 1945 kerrostalo tuolloin vielä työn alla olevan Välikadun varteen. Toinen kerrostalo Brahenkadun puolelle saatiin valmiiksi vasta 1949, koska materiaalipula hidasti rakentamista. Molempien piirustukset laati arkkitehti Eino Pitkänen.

123


Vasemmalla: Kajaani Oy:n Brahenkadun puutalot vielä paikoillaan vuoden 1945 jälkeen; tuolloin valmistui ensimmäinen tontin kerrostaloista Välikadun varrelle. Alhaalla: Kajaani Oy:n kerrostalo tontin Brahenkadun puoleisella sivulla rakenteilla vuonna 1949. Veljekset Karhumäen ilmakuvissa näkyvä Koivukosken voimalaitos, jonka myös suunnitteli arkkitehti Eino Pitkänen, valmistui jatkosodan aikana vuonna 1943.

124


Näkymä Rantapuistosta Brahenkadulle 1950-luvulla. Yhtiön asuintalot kohoavat korkealle vanhojen puutalojen rivistössä.

125


Oikealla Heikkisen, keskellä Kariniemen talo. Taustalla vastavalmistunut Kajaani Oy:n kerrostalo. Kuva 1950-luvulta.

126


KORTTELI SAUKKO

BRAHENKATU 8 Brahen- ja Koivukoskenkadun kulmassa sijainneen vinkkelirakennuksen omisti vuodesta 1918 Pietari Fredrik Kariniemi. Pankinjohtajan, palopäällikön opettajan ja monen muun viran haltijana toiminut Kariniemi oli aikansa todellinen monitoimimies ja lukuisien värikkäiden tarinoiden päähenkilö. Häntä aiemmin talossa oli asunut käsityöläisammattien edustajia, heistä viimeisenä vuodesta 1896 nahkuri Aapeli Karjalainen. Talon rakentamisaika ei ole tiedossa, ja sitä oli ainakin kertaalleen laajennettu; kerrotaan, että talon eri osissa lattioiden korkeus vaihteli huomattavasti. Lopullisen asunsa kuusiruutuisine ikkunoineen ja nurkkalaudoituksineen talo lienee saanut 1800-luvun jälkipuoliskolla. Kariniemien aikana näkyvin muutos oli katuoven muuttaminen Brahenkadulta Koivukoskenkadulle vuonna 1925. Samalla rakennettiin talon pihanpuoleiseen kulmaan ilmeisesti Brahenkadun ensimmäinen kylpyhuone kylpyammeineen ja sisävessoineen. Kariniemen suuren perhekunnan naapuriksi muutti vuonna 1919 leipuri Pekka Heikkinen, joka Brahenkadun tontillaan jatkoi Kajaanissa vuonna 1913 aloittamaansa leipomotoimintaa. Pekka Heikkisen kauppaliike Koski & Komulaiselta ostama talo oli valmistunut vuonna 1861, jolloin tontin omisti kirvesmies Henrik Dahlström. Dahlströmin jälkeen talossa

asuivat räätäli Jonas Häggman ja hänen kuoltuaan leski Kaisa Häggman vuosina 1869-1910. Pekka Heikkisen leipomo toimi aluksi Brahenkadun talossa, sen Kariniemen talon puoleisessa päädyssä. Vuonna 1947 valmistui arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema kaksikerroksinen kivinen leipomo- ja asuinrakennus tontin Välikadun puoleiselle sivulle. Vuonna 1953 leipomorakennusta jatkettiin rakentamalla pihasiipi. Koko korttelin ensimmäinen kerrostalo valmistui Kariniemen talon paikalle Brahenkadun ja Koivukoskenkadun kulmaan vuonna 1960. Rakentajana oli kuopiolainen vesijohtoliike Hyvönen, jonka yksikerroksinen liikerakennus valmistui samaan aikaan tontin Välikadun päähän. Vuodesta 1983 samaisessa liikerakennuksessa on toiminut Heikkisen leipomon myymälä ja kahvila. Pekka Heikkinen kuoli vuonna 1951, ja yritystä jatkoi hänen poikansa Tauno Heikkinen. 1960-luvun alussa Heikkiset ostivat naapurista Perttusen perikunnan tontin Brahenkatu 10. Tontit yhdistettiin ja paikalle ryhdyttiin suunnittelemaan asuinkerrostaloa, mistä enemmän Brahenkatu 10 yhteydessä.

127


Ylhäällä: Kariniemen talon Kirkkokadun siipi sekä pihamaata. Äärimmäisenä vasemmalla Heikkisen talon pihasivua. Kuva 1950-luvun lopulta. Oikealla: Pekka ja Erkki Kariniemi kotipihallaan kesällä 1940. Aidan takana Heikkisen puolella näkyy osa koko pihasivun mittaisesta leipomon halkopinosta.

128


Ylhäällä vasemmalla: Heikkisen uusi leipomo myymälöineen Välikadulla 1940-luvun lopulla. Myymälän ovi siirrettiin sittemmin näyteikkunan toiselle puolelle, ja muurattiin umpeen vuonna 1983. Ylhäällä oikealla: Kariniemen perhe talonsa salissa vuonna 1924. Alhaalla oikealla: Perhekuva Pekka Heikkisen 60-vuotispäiviltä vuonna 1943.

129


Paloharjoitus rantapuistossa vuonna 1938. Taustalla Brahenkatu 8 ja 10: Kariniemen, Heikkisen, Perttusen ja Kemppaisen talot.

130


KORTTELI SAUKKO

BRAHENKATU 10 Korttelin keskimmäisellä tontilla leipuri Heikkisen naapurina sijainneen talon omisti ja siinä asui vuodesta 1877 Perttusen suku, heistä ensimmäisenä suutari Antti Perttunen. Talo lienee rakennettu jo Perttusten edeltäjien aikana, luultavasti 1800-luvun puolivälissä. Antti Perttunen (1838-1895) oli käynyt suutarin opin Oulussa 1850-luvun loppupuolella ja asunut sen jälkeen neljä vuotta Pietarissa. Kajaaniin hän muutti vuonna 1866 ja harjoitti suutarin ammattia kuolemaansa asti. Antti Perttusen kuoltua talon perivät leskirouva Helena sekä pojat, joista isänsä ammatissa suutarina jatkoi Oskari Perttunen. Toinen poika Iivari oli ammatiltaan postinkantaja, mutta hoiti tarvittaessa jopa kaupungin maanmittaustehtäviä kartoittaen mm. Purolaan suunnitellun esikaupunkialueen vuonna 1912. Iivari Perttusen leski Augusta asui Brahenkadun talossa vielä sotien jälkeen. Tontin toinen puolikas Brahenkadun varrella sijaitsevine asuinrakennuksineen - senkään tarkkaa rakentamisaikaa ei tiedetä - vaihtoi omistajaa tiuhaan tahtiin. 1880-luvulta alkaen talonkirjoista löytyvät satulaseppä Leander Fagerlund, puuseppä Richard Juntunen, seppä Herman Pulkkinen, vääpeli ja sekatavarakauppias Albert Väänänen, neiti Liisi Rönty, lehtori Juho Rannisto ja suutari Pekka Haataja.

Vuonna 1923 tontin osti liikemies Iivari Kemppainen, joka harjoitti talossaan mm. nahkojen, vuotien sekä metsämarjojen välitystoimintaa. Hänen aikanaan tehtiin suuria muutoksia Brahenkadun asuinrakennukseen, mm. talon ulkoasu uusiutui kokonaan. Sotien jälkeen talossa asuivat leskirouva Anni Kemppainen ja Kemppaisten ottotytär Anna Reili perheineen. Viimeisen kerran talon ulkoasua muutettiin 1950-luvun alkupuolella, jolloin rakennusta korotettiin ja se vuorattiin pystylaudoituksella. Kerrostalo Brahenkadulle entisen Kemppaisen talon paikalle valmistui vuonna 1964 (katuosoite Brahenkatu 10). Tontin Välikadun puoleinen pää pysyi rakentamattomana aina vuoteen 1982, jolloin Välikadun varteen pystytettiin pieni kukkamyymälä. Kuten jo Brahenkatu 8 yhteydessä on kerrottu, Perttusen tontti taloineen myytiin 1960-luvun alussa naapuritontin omistajalle leipuri Tauno Heikkiselle. Sen jälkeen tontit yhdistettiin ja perustettiin asunto-osakeyhtiö. Kerrostalo Brahenkadun varteen saatiin valmiiksi vuonna 1965 (katuosoite Brahenkatu 8 a ja b).

131


Ylhäällä: Perttusen ja Kemppaisen talot vuonna 1923, jolloin jälkimmäinen sai uuden jugendtyylisen julkisivun. Oikealla: Saukko-korttelin Brahenkadun talorivistöä 1950-luvulla. Keskimmäisinä Perttusen sekä Kemppaisen (Reilin) talot, joista jälkimmäinen on jälleen uudistettu ajan hengen mukaiseksi.

132


Vasemmalla: Perttusen talo pihan puolelta 1950-luvulla. Alhaalla: Kajaani Oy:n kerrostaloista oikealle Kariniemen, Heikkisen, Perttusen ja Reilin (Kemppaisen) talot. Etualalla jokirannassa VPK:n palokalustovaja. Kuva vuodelta 1954.

133


Pulkkisen talo luultavasti 1940-luvun lopulla.

134


KORTTELI SAUKKO

BRAHENKATU 12 Brahen- ja Kirkkokadun kulmassa sijaitseva aiemmin kahtia jaettu tontti siirtyi vuonna 1838 kokonaisuudessaan Kajaanin kappalaisen Johan Appelgrenin omistukseen. Siitä lähtien se on ollut yhden omistajan hallussa. Vuonna 1853 tontin osti seppä Adolf Hämäläinen, joka pian tämän jälkeen rakensi työhuoneekseen Kirkkokadun varrelle kivisen pajarakennuksen. Rakennustarpeiksi lienee ainakin osaksi käytetty linnanraunioista otettuja kiviä. Asuintalona Hämäläisen perheellä oli pieni pirttirakennus Brahenkadun kulmauksessa. Vuonna 1900 seppä Hämäläisen perikunta myi tontin rakennuksineen kuhmolaissyntyiselle seppä Juho Pulkkiselle (1860-1942). Juho Pulkkiselle Hämäläisen rakentama paja oli tuttu jo 1880-luvun lopulta, jolloin hän oli Brahenkadulla naapuritontilla asuneen serkkunsa seppä Herman Pulkkisen oppipoikana; mahdollista on, että Pulkkiset vuokrasivat pajan käyttöönsä tuolloin jo iäkkäältä Hämäläiseltä. Vuoden 1890 paikkeilla Juho Pulkkinen läksi Amerikkaan Kaliforniaan, jossa hän toimi seppänä kultakaivoksella vuosikymmenen verran. Takaisin Kajaaniin palattuaan Pulkkinen rakensi tontilleen Brahenkadun varteen uuden suuren asuinrakennuksen, joka valmistui vuonna 1903. Kerrotaan, että hän ensimmäiseksi siirrätti kadunkulmassa olleen van-

han pirttirakennuksen kokonaisena tontin toiseen laitaan osaksi uudisrakennusta. Pulkkisen perhe asettui asumaan tuohon päätyyn, ja muut huoneet annettiin vuokralle. Pian Kajaaniin tulonsa jälkeen Juho Pulkkinen nimitettiin vastaperustetun seminaarin metallitöiden työmestariksi, mistä virasta hän jäi eläkkeelle vuonna 1927. Aluksi hän piti harjoitustunnit Brahenkadun pajassaan, mutta seminaarin saatua metallityöpajan hän vuokrasi oman pajansa ulkopuolisille. Vuosikymmenten ajan vuokraajana oli Piiraisten seppäsuku, niinpä paja tunnettiin myös Piiraisen pajan nimellä. Viime vaiheessa paja oli Juho Pulkkisen pojan Otto Pulkkisen (1911-1975) käytössä. Pulkkisen perikunta myi tontin ja rakennukset purettiin vuonna 1960. Asuinkerrostalo Brahenkadun varrelle sekä yksikerroksinen myymälärakennus Välikadun puolelle valmistuivat seuraavan vuoden loppupuolella. Vanhan pajarakennuksen moni kajaanilainen olisi halunnut säilyttää paikoillaan. Koivukoskenkadun leventymisen myötä paja olisi kuitenkin jäänyt katualueelle, minkä vuoksi se jouduttiin purkamaan.

135


Ylh채채ll채: Juho Pulkkinen kotonaan 70-vuotiskuvassaan 16.8.1930. Oikealla: Pulkkisen talon pihasivu vuonna 1960 hieman ennen purkamista. Pajarakennus on jo h채vinnyt kadunvarresta.

136


Vasemmalla: Pulkkisen paja vuonna 1952. Moni toivoi, että vanha pajarakennus olisi säilytetty vaikkapa kahvilakäyttöön. Kirkkokatua levennettäessä se olisi kuitenkin jäänyt katualueelle. Ylhäällä: Pajan vieressä Välikadun ja Kirkkokadun kulmassa sijainnut pieni asuinrakennus vuonna 1952.

137


Vanha pappila sekä väentupa alkuperäisessä asussaan 1900-luvun alussa. Pari vuosikymmentä myöhemmin ne yhdistettiin vinkkelirakennukseksi. Pihalla pastori Johannes Väyrynen perheineen.

138


KORTTELI KÄRPPÄ

BRAHENKATU 14 Kajaanin pappila on sijainnut Brahenkadun ja Kirkkokadun kulmatontilla jo vuodesta 1791, jolloin seurakunta hankki tontin omistukseensa vaihtokauppana kruununvouti Daniel Elfvingiltä. Elfvingin rakennuttama silloisen Kajaanin ainoa kaksikerroksinen rakennus toimi pappilana 1840-luvun lopulle asti. Tuohon aikaan jo kovin huonokuntoisen pappilan yläkerran päätyhuoneessa asui vuokralaisena piirilääkäri Elias Lönnrot vuosina 1842-1849. Pappilan empiretyylinen uudisrakennus valmistui Brahenkadun varteen vuonna 1849. Sen ensimmäinen asukas oli seurakuntaa vuodesta 1844 palvellut kappalainen Gustaf Fredrik Högman. Häntä seurasivat kappalaiset Frans Napoleon Salonius (virassa 1864-1877), Johan Zacharias Hartman (1879-1892) ja Johannes Väyrynen (1894-1927), joka kaksi vuotta ennen kuolemaansa valittiin vastaperustettuun kirkkoherran virkaan. Hänen seuraajansa kirkkoherrana oli Max Katavisto, josta perheineen tuli Brahenkadun vanhan pappilan viimeinen pitkäaikainen asukas. Pappilan ulkoasua muutettiin merkittävästi 1920-luvun puolivälissä, jolloin siitä tehtiin vinkkelirakennus yhdistämällä toisiinsa Brahenkadun päärakennus ja Kirkkokadun varrella sijainnut vanha väentupa. Uusi yhdysosa toimi seurakunnan kansliatiloina. Vanhassa väentuvassa,

joka alun perin vuonna 1850 oli rakennettu pappilan leivintuvaksi, pidettiin kuten ennenkin seuroja, pyhäkoulua ja muita hartaustilaisuuksia. Alkuvaiheessa Kirkkokadun siipi oli matalampi, mutta vuonna 1934 se korotettiin yhtenäiseksi vanhemman osan kanssa. Kun kirkkoherran virka perustettiin, myös kappalaisen virka säilyi. Vuonna 1927 pappilan tontille rakennettiin kirkkoherran apulaisen virkaasunnoksi ”pikkupappila”, jonka ensimmäinen asukas oli kappalainen Arne Vasunta perheineen. Kappalaisen pappilan suunnitteli arkkitehti Annikki Paasikivi. Kirkkokadun ja Välikadun kulmassa sijainnut, loppuvaiheessa seurakuntatalonakin palvellut rakennus purettiin 1970-luvun alussa. Sen paikalle valmistui nykyinen seurakuntatalo vuonna 1972. Vanhan pappilan kohtalo oli sinetöity jo paria vuosikymmentä aiemmin. Seurakunnan uuden kivisen nelikerroksisen pappila- ja virastorakennuksen piirustukset laati arkkitehti Eino Pitkänen, ja uudisrakennus valmistui vuonna 1954. Jo tuolloin suunnitelmaan kuului Brahenkadun tontille rakennettava uusi seurakuntatalo, mikä kuitenkin jäi vielä toteutumatta. Vuonna 1981 kirkkoherranvirasto muutti Brahenkadulta Pohjolankadun varrelle valmistuneeseen seurakunnan uuteen virastotaloon.

139


Ylhäällä: Seuraväkeä pappilan väentuvan portailla 1920luvun alussa; ylhäällä keskellä pastori Väyrynen. Rakennuksen takaa näkyy seppä Pulkkisen paja Kirkkokadun toisella puolella. Oikealla: Vanha pappila ja väentupa yhdistettiin 1920-luvun puolivälissä. Uudistetun pappilan pihakuistin vierellä kirkkoherra Max Katavisto, portailla rouva Lempi Katavisto. Kuva 1940-luvulta.

140


Vasemmalla: Kirkkokatua joen suuntaan 1940-luvulla. Äärimmäisenä vasemmalla nykyisen seurakuntatalon paikalla kappalaisen pappila, ”pikkupappila”. Kadun oikealla puolella kiviseinäinen Pulkkisen paja. Alhaalla: Jokivarren maisemaa 1950-luvun lopulla: vanhan pappilan paikalla seurakunnan vuonna 1954 valmistunut virasto- ja asuinrakennus. Kuvassa sivulla 105 näkyy vielä vanha pappila.

141


Oikealla Hyvärisen rakennukset Brahenkadun varrella 1958. Vieressä vuonna 1954 valmistunut pappila- ja virastorakennus.

142


KORTTELI KÄRPPÄ

BRAHENKATU 16 Nykyinen Brahenkatu 16 oli vielä 1800-luvun lopulla jaettu kahdeksi eri tontiksi. Pappilan puoleisella tontilla oli pieni talo, jossa asuivat mm. työmies Mikko Sirviö sekä suntio Joona Sirviö. Heidän naapurikseen seuraavalle tontille muutti 1870-luvulla nahkuri Johan Berg, jolla aiemmin oli ollut konkurssiin päättynyt nahkurinliike Kajaanissa raatihuoneentorin laidalla Kauppakatu 34. Vuonna 1877 Berg rakensi pienen talon tontilleen Brahenkadun varteen; kerrotaan että talo oli tehty Ämmäkosken sahalta hankituista sahalankun pätkistä. Saman tontin reunalla, Brahenkadun varrella, oli pieni vuokrattava asuinrakennus, jossa vielä 1900-luvun alussa asui työmies Kalle Huotari perheineen. Johan Berg kuoli vuonna 1900, ja tontti taloineen siirtyi vävypojan nahkuri Heikki Kurkisen omistukseen. Vuosisadan vaihteessa nahkuri Kurkinen osti myös Sirviöiden tuohon asti omistaman tontin taloineen, ja uudessa vuonna 1919 hyväksytyssä asemakaavassa vanhat tontit yhdistettiin. 1930-luvun alussa tontin omistajaksi tuli liikemies Juho Heikki Hyvärinen, joka vuodesta 1924 oli pitänyt leipomoliikettä ja kahvilaa Kauppakadun varrella. 1940-luvulla kahvila toimi Brahenkadun talossakin. Yrityksellä oli myös sivuliikkeet Teppanassa ja Purolassa.

Kuopiossa vuonna 1876 syntynyt Hyvärinen oli varsinainen monitoimimies, joka oli aloittanut uransa laivurina aluksi Kuopion, myöhemmin Kajaanin vesillä. Liiketoimiensa ohella hän oli myös innokas maanviljelijä sekä karjankasvattaja. Brahenkadun navetassaan hänellä oli monilukuinen kantakirjakarja sekä rotuhevosia. Tontilla asui Hyvärisen perheen lisäksi liikkeen henkilökuntaa: liikeapulaisia, tarjoilijoita, hevosmiehiä ym. Brahenkadun varren pappilan puoleisessa rakennuksessa - jota jatkettiin 1930-luvun alussa - oli pitkään leipomo ja leipurimestarin asunto. Hyväriset itse asuivat nahkuri Bergin rakentamassa talossa, jota oli jo Heikki Kurkisen aikana laajennettu. J. H. Hyvärinen itse kuoli vuonna 1938, minkä jälkeen yrityksen liiketoimintaa jatkoivat Hyvärisen tytär Saimi sekä hänen miehensä Eino Komulainen. Leskeksi jäänyt Saimi Komulainen muutti pois Brahenkadun talostaan vuonna 1962, ja samana vuonna tontin vanhat rakennukset katosivat jokivarren maisemasta. Kerrostalo Asunto-Oy Brahenkatu 16 valmistui vuonna 1963. Välikadun puoleinen sivu oli pitkään rakentamaton. Yksikerroksinen Kajaanin Lukko Ky:n liikerakennus Välikadun varressa valmistui vuonna 1983.

143


Ylhäällä: Brahenkadun talorivistöä 1920-luvun alussa. Kaariportista eteenpäin Brahenkatu 16:een alkuaan kuuluneet kolme rakennusta. Uuden asemakaavan tultua voimaan vuonna 1919 ensimmäinen niistä jäi osittain naapuritontille Brahenkatu 18. Sen vuoksi siitä purettiin pois tonttirajalla sijainnut puolikas. Jäljelle jäänyt osa näkyy kuvassa sivulla 108. Oikealla: Hyvärisen perhettä sekä kahvilan ja leipomon henkilökuntaa Brahenkatu 16:n pihassa 1940-luvun lopulla.

144


Vasemmalla: Hyvärisen tontin piharakennuksia pappilan puoleisella sivulla. Kuva luultavasti 1920-luvulta. Taustalla näkyy kirkontorni sekä Wuoren ja Sergejeffin talot. Alhaalla: Veljekset Karhumäen ilmakuva vuodelta 1949. Oikeassa alakulmassa Hyvärisen tontti, jonka keskellä sota-aikana valmistunut kaksikerroksinen rapattu asuin- ja leipomorakennus.

145


Brahenkatu 18:n talot vuonna 1952. Vain nurkka näkyy alunperin naapuritonttiin Brahenkatu 16 kuuluneesta pienestä rakennuksesta, jossa rouva Ada Nissinen piti kauppaliikettä vuodesta 1938.

146


KORTTELI KÄRPPÄ

BRAHENKATU 18 Tontin asuinrakennuksista Linnankadun ja Brahenkadun kulmatalo lienee saanut lopullisen laajuutensa sekä empiretyylisen ulkoasunsa 1800-luvun puolivälissä, jolloin sen omisti Anders Tuovinen. Ainakin osa rakennuksesta oli valmistunut jo aiemmin. Ontumisensa takia ”KeppiTuoviseksi” nimetty Anders kuoli vuoden 1880 paikkeilla. Sen jälkeen perikunta myi osuutensa tontista Paltamon Variskylässä vuonna 1857 syntyneelle Heikki Haloselle, joka asui talossa vielä 1940-luvulla.

Viisi vuotta myöhemmin entisen Airaksisen talon osti Kuopiossa vuonna 1894 syntynyt rakennusmestari Hannes Nissinen.1940-luvun lopulla Heikki Halosen perikunta myi hänelle oman osuutensa tontista. Näin koko Brahenkatu 18 oli siirtynyt Nissisen omistukseen. Rouva Ada Nissinen avasi siirtomaatavarakaupan aivan tontin reunalla Brahenkadun varressa olevaan pieneen yksihuoneiseen rakennukseen, joka vielä vuosisadan alussa oli sijainnut naapuritontilla Brahenkatu 16.

Heikki Halonen oli yksi kaupungin lukuisista ”kartanon omistajista”, jotka saivat suuren osan elannostaan vuokratuloista. Yksi Halosen talon pitkäaikaisimmista vuokralaisista oli Kajaanin eri kouluissa 1880-luvulta 1930-luvulle opettajattarena toiminut Hilma Roos (1863-1936), joka oli Kajaanissa aikanaan varamaanmittarina toimineen Carl Fredrik Roosin tytär. Hilma Roosin mukaan Brahen- ja Linnankadun kulmataloa yleisesti kutsuttiinkin ”Roosin nurkaksi”.

Rakennusmestari Nissinen kuoli vuonna 1952, ja kolme vuotta myöhemmin leskirouva Ada Nissinen myi tontin taloineen Kajaanin Kuljetus Oy:lle. Jo vuonna 1945 oli tontin sisäosaan entiselle Airaksisen puolelle valmistunut suurikokoinen pulpettikattoinen asuin- ja autotallirakennus, jossa kuljetusliikkeen huoltokorjaamo sittemmin toimi aina 1960-luvun puoliväliin asti. Tontin vanhat asuinrakennukset palvelivat kuljetusliikkeen toimistotiloina sekä henkilökunnan asuntoina.

Toinen puoli tontista kuului 1800-luvun lopulla räätäli Juho Mikkoselle, jonka talo sijaitsi Brahenkadun varrella aivan Halosen talon jatkeena. Vuonna 1928 Mikkosen perikunta myi tontinpuolikkaansa räätäli F. J. Airaksiselle. 1930-luvun alun lamakausi vei Airaksisen konkurssiin, ja vuonna 1932 Brahenkadun talo siirtyi muutamaksi vuodeksi Paltamon Säästöpankin hallintaan.

Entinen ”Roosin nurkka” oli Brahenkadun puretuista puutaloista viimeinen. Keväällä 1968 tontille valmistui Asunto Oy Brahelinna, johon kuuluivat asuinkerrostalo Brahenkadun varressa, ja yksikerroksinen liikerakennus Välikadun puolella. Välikadun liikerakennuksessa toimii nykyisin Aimo Kemppaisen urheiluliike.

147


Ylhäällä: Brahenkatu 18, Airaksisen talo vuonna 1928. Oven edessä räätäli Airaksisen tyttäriä. Oikealla: Talonomistaja Heikki Halonen vaimoineen kotipihallaan 1920-luvun lopulla. Taustalla Airaksisen puolen asuinrakennuksen pihasiipeä.

148


Ylhäällä: Entinen ”Roosin nurkka” Linnankadun puolelta vuonna 1952. Taustalla silloinen kirjastotalo, jossa vuonna 2008 toimii Kainuun Pirtti. Oikealla: Sama rakennus pihan puolelta vuonna 1952. Molemmista kuvista näkyy selvästi, kuinka talo on rakentunut useammassa vaiheessa.

149


Linnankatua 1900-luvun alussa. Oikealla Turistihotellin päärakennus, taempana myöhemmin Käsityö- ja Tehdasyhdistykselle luovutettu rakennus, joka myös oli Turistihotellin toimitiloina tuohon aikaan.

150


KORTTELI LUMIKKO

BRAHENKATU 20 Linnansillalta tultaessa puiston jälkeen oikealle puolelle jäävän tontin historia on värikäs. 1700-luvulla paikalla asui linnankomendantti Didrik Trolin, jonka tytär Anna Gretha sai rikoksistaan kuolemantuomion vuonna 1747. Myöhemmin Trolinin talo palveli raatihuoneena siihen asti, kun nykyinen raatihuone valmistui vuonna 1831. 1800-luvulla tontin omistaja ehti vaihtua useasti ennen vuotta 1877, jolloin majuri Emil Melart (1826-1908) osti sen apeltaan suurkauppias C. G. Berghiltä. Tuolloin tontilla oli kaksi asuinrakennusta. On arveltu, että Linnankadun varrella oleva vanhempi talo olisi ollut edellä mainittu raatihuonerakennus. Palovakuutusasiakirjojen mukaan se kuitenkin oli valmistunut vuonna 1812. Brahenkadun kulmassa sijainnut suurempi talo, jossa Emil Melart perheineen asui, oli rakennettu vuonna 1859.

kahteen osaan. Pienemmän osan, jolla sijaitsi talo Linnankadun varrella, Renfors lahjoitti Kajaanin Käsityö- ja Tehdasyhdistykselle. Loput tontista, jolla sijaitsi Turistihotellin päärakennus, hän myi ravintolan pitäjä Mia Henrikssonille, joka vielä jonkin aikaa jatkoi hotellitoimintaa. Vuonna 1927 entisen Turistihotellin osti hammaslääkäri Eeva Väyrynen, Kajaanin kirkkoherran Johannes Väyrysen tytär. Hän asui ja piti vastaanottoaan talossa siihen asti kun se talvisodan suurpommituksessa helmikuussa 1940 tuhoutui perustuksiaan myöten. Pihalla olleesta aittarakennuksesta Eeva Väyrynen rakennutti itselleen uuden asunnon, jota hän vuonna 1950 laajensi tontin laitaan Brahenkadulle.

Vuonna 1899 majuri Melart möi tonttinsa Suomen Höyrylaiva-Osakeyhtiölle ja sen perustama Kajaanin Turistihotelli aloitti toimintansa. Matkailijaliikenteen vähentyessä Turistihotelli joutui vaikeuksiin, ja vuonna 1919 Kajaanin matkailun voimahahmo, tehtailija Herman Renfors, osti sen tontteineen laivayhtiöltä.

Linnankadun varren vanha puutalo oli aivan liian pieni Käsi- ja Pienteollisuusyhdistykseksi nimensä muuttaneen Tehdasyhdistyksen toimitiloiksi. Vuonna 1956 perustettiin Kajaanin Pienteollisuustalo Oy, joka samana vuonna sai haltuunsa koko tontin Eeva Väyrysen myydessä oman osuutensa osakeyhtiölle. Pienteollisuustalon suunnitteli Eeva Väyrysen veli arkkitehti Tuomas Väyrynen, ja uudisrakennus Välikadun ja Linnankadun kulmassa valmistui vuonna 1958.

Hotellin ylläpito oli kuitenkin ilmeisesti liikaa tuolloin jo iäkkäälle ja sairastelevalle Renforsille. Niinpä vuonna 1925 Turistihotellin tontti jaettiin

Brahen- ja Linnankadun kulmaan valmistui vuonna 1961 korkea Asunto Oy Ämmäntörmä. Myös sen piirsi arkkitehti Tuomas Väyrynen.

151


Ylhäällä: Kajaanin Käsityö- ja Tehdasyhdistyksen talo 1950luvun alussa. Etualalla oleva osa katuovineen oli rakennettu vuonna 1930. 1800-luvun lopulla - ennen Turistihotellia - talossa toimivat aluksi Jenny Berghin yksityinen tyttökoulu, sitten naiskäsityökoulu. Oikealla: Lönnrotin patsaan takana hammaslääkäri Eeva Väyrysen vastaanotto- ja asuinrakennus, oikealla naapuritontilla Brahenkatu 22 sijainnut Rönnyn talo 1950-luvulla.

152


Ylhäällä: Vanha Turistihotelli tuhoutui talvisodan pommituksissa, mutta viereinen Tehdasyhdistyksen talo säilyi vahingoittumattomana. Talo hävisi katukuvasta lokakuussa 1957; ohessa purkutoimet meneillään. Oikealla: Edessä Pienteollisuustalo, johon alusta asti kuului matala siipiosa Linnankadun varrella, takana As. Oy Ämmäntörmä. Kuva 1960-luvulta.

153


Keskellä RÜnnyn talo Brahenkatu 22 1950-luvulla.

154


KORTTELI LUMIKKO

BRAHENKATU 22 Osa Rönnyn talona tunnetusta asuinrakennuksesta Brahenkadun varrella valmistui vuonna 1857, jolloin tontin omisti lastenopettaja Petter Qveflander perheineen. Vuonna 1868 leskirouva Qveflander muutti uuden aviomiehensä Jonas Joel Tolosen kanssa Raatihuoneentorin varrelta ostettuun taloon Kauppakatu 34. Brahenkadun talon osti seppä Anders Rönty, joka laajensi sen lopulliseen muotoonsa 1877. Anders Rönnyn isä Henrik oli muuttanut Kajaaniin Sotkamosta. Vuonna 1830 hän meni naimisiin kajaanilaisen Anna-Liisa Ockosen kanssa, ja poika Anders syntyi vuonna 1836. Andersin lapsuudenkoti sijaitsi Kauppakadun varrella, nykyisen elokuvakeskuksen paikkeilla. Vuoden 1860 tienoilla Anders Rönty oli oppipoikana seppä Hämäläisellä, ja vuodesta 1862 hän työskenteli Ämmäkosken vesisahan seppänä. Vuoteen 1869 asti hän asui perheineen ”työsuhdeasunnossa” sahanhoitajan tontilla Brahenkatu 5. Anders Rönty avioitui vuonna 1860 piika Karolina Elfvingin kanssa. Heidän poikansa Antti Vihtori Rönty (1868-1901) opiskeli Kajaanin alkeiskoulun käytyään kolme vuotta Oulun lyseossa, ja sai sen jälkeen työpaikan kirjurina Ämmäkosken vesisahan konttorissa. Antti Rönty jäi isänsä kuollessa vuonna 1879 orvoksi jo 11-vuotiaana, ja täysi-ikäiseksi

tultuaan hän lunasti äidiltään ja nuoremmilta veljiltään omistukseensa koko Brahenkadun talon. Antti Rönty toimi myös kaupunginvaltuutettuna, ja hoiti kaupungin taloudenhoitajan tehtäviä usean vuoden ajan. Kerrotaan, että hyvän lauluäänensä ansiosta hän tarvittaessa toimi seurakunnan kanttorin sijaisena. Isänsä tavoin hän kuitenkin kuoli verrattain nuorella iällä. Vaimolle Liisa Rönnylle jäi huollettavaksi poika Niilo sekä kaksi tytärtä. Niilo Rönty (1890-1958), jonka työpaikka oli Kajaani Oy:n konttorissa, oli perheineen Brahenkadun talon viimeinen omistaja ennen sen purkamista aivan 1950-luvun lopulla. Vuonna 1951 Rönnyn tontti oli jaettu kahteen osaan: Brahenkadun puoli jäi Niilo Rönnylle, ja Välikadun puoli perintöosuutena hänen kahdelle sisarelleen. Samana vuonna sisarten omistama puoli tontista myytiin Aino ja Kalle Ilvoselle. Asunto-osakeyhtiö Brahenranta - kerrostalo Brahenkadun varrella valmistui vuonna 1964. Ilvosten omistama tontinpuolikas Välikadun varrella, jossa sijaitsi Röntyjen vanha tallirakennus, pysyi pitkään koskemattomana. Vasta vuonna 1972 rakennettiin Välikadun varteen siinä nykyisin oleva toimisto- ja asuinrakennus.

155


Ylhäällä: Rönnyn talo ja portti Brahenkadulle 1950-luvulla. Brahenkatu oli tuolloin vielä melko laittamaton. Oikealla: Rönnyn talo pihan puolelta. Kuistin edessä Aleksandra (Sanni) Rönty 1950-luvulla.

156


Vasemmalla: Rönnyn piha 1940-1950-luvulla. Alhaalla: Välikatua vastavalmistuneen Pienteollisuustalon suuntaan 1950-luvulla. Kadun varrella vasemmalla Pikkaraisen piharakennuksen pääty ja mäen alla Rönnyn talon talli. Talli oli tuolloin vuokrattuna Rönnyn talossa asuneelle hevosmies Määtälle, joka puolestaan vuokrasi siitä tallipaikkoja markkinamiehille markkinoiden aikaan.

157


Pikkaraisen talo Kruununpuodinmäeltä kuvattuna 1930- tai 1940luvulla. Kadun toisella puolella vanha sahanhoitajan talo Brahenkatu 5.

158


KORTTELI LUMIKKO

BRAHENKATU 24 Brahenkadun päässä sijainneen komean talon, joka valmistui kahdessa vaiheessa vuosina 1856 ja 1866, rakentaja oli Adolf Pikkarainen (1820-1877). Tontilla aiemmin sijainneen talon omisti 1840-luvulle asti Adam Turpeinen, joka vuonna 1824 meni naimisiin itseään huomattavasti nuoremman piika Greta Pikkaraisen kanssa. Adolf Pikkarainen oli pariskunnan kasvattipoika, josta Turpeisen kuoltua vuonna 1843 tuli talon uusi omistaja.

äitinsä perintöosuudet. David Pikkarainen menehtyi yllättäen 47-vuotiaana hampaanpoistoa seuranneeseen verenmyrkytykseen. Hänen jälkeensä taloon jäivät pysyvästi asumaan leskirouva Anna, tyttäret Martta ja Alina, sekä poika maalarimestari Artturi Pikkarainen (s. 1891) perheineen. Viimemainitun poika Johannes Adolf (s. 1919), josta isänsä tavoin tuli maalari, ehti vielä perustaa perheen vanhaan kotitaloonsa ennen sen purkamista.

Kajaanissa pitkään elänyt perimätieto kertoo, että Adolf Pikkaraisen isä olisi ollut Kajaanissa elokuussa 1819 vieraillut Venäjän tsaari Aleksanteri I, joka käyntinsä aikana olisi mieltynyt pappilan piikatyttöön. Kajaanin tuon ajan kirkonkirjoista löytyykin piika Lisa Pikkarainen, jonka isättömäksi merkitty Adolf-poika kastettiin marraskuussa 1820.

Pikkaraisen taloon liittyy merkittävä vaihe Kajaanin sairaanhoidon historiaa. Vuosien 1875-1886 välisen ajan sen Kruununpuodinmäen puoleisessa päädyssä toimi Kajaanin ja koko Kainuun ainoa sairaala; sairaalakäytössä oli noin puolet talosta. 1890-luvulla talossa asui vuokralaisena Kajaanin silloinen piirilääkäri Oskar Wennerström.

Tarinan paikkansapitävyyttä voi vahvasti epäillä. Todisteeksi on kuitenkin mainittu muun muassa se, että Adolf Pikkaraisen kerrottiin saaneen uuden talonsa rakentamista varten rahoitusta Venäjän keisarihovista. Kysyä tietysti voi, kuinka tavalliseksi työmieheksi mainitulla miehellä oli varaa noinkin komean talon rakentamiseen?

Pikkaraisen talo purettiin vuoden 1960-luvun alussa, hieman myöhemmin kuin Rönnyn talo. Asunto-osakeyhtiö Brahenportti, kerrostalo Brahenkadun ja Ämmäkoskenkadun kulmassa Kruununpuodinmäen vieressä, valmistui kevättalvella 1965. Suunnitelmat kerrostalon rakentamiseksi tontin Välikadun puoleiseen päähän ovat jääneet toteutumatta, ja Pikkaraisen talon aitta- ja tallirakennuksen paikalla on tänä päivänä autojen paikoitusalue.

Adolf Pikkaraisen kuoleman jälkeen koko talon omistajaksi tuli hänen poikansa työmies David Pikkarainen (1859-1906), joka vähitellen lunasti itselleen Kajaanista pois muuttaneiden sisarustensa sekä Sofia-

159


Ylhäällä: Ämmäkoskenkadun puoleinen pihasivu. Kuistin edessä oikealla Martta Pikkarainen, vieressä Elias Pikkarainen vaimoineen 1930-luvulla. Oikealla: Aittoja ja tallit Pikkaraisen pihan perällä. Taustalla näkyvä rakennus Välikadun toisella puolella. Kuva 1950-luvulta.

160


Vasemmalla: Pikkaraisen talo pihasivu vuonna 1958. Pikkaraiset itse asuivat talon etumaisessa päädyssä ja loppuosa oli vuokrattuna. Yksi pitkäaikaisimpia vuokralaisia oli hevosajuri Aleksander Kettunen, joka sivutöinään ajoi seurakunnan ruumisvaunuja yllään musta shaketti, silinterihattu ja valkoiset hansikkaat. Alhaalla: Vasemmalla Pikkaraisen talo Brahenkadun päässä. Krununpuodinmäellä kaupungin perustajan Pietari Brahen patsas, joka paljastettiin vuonna 1954. Patsas siirrettiin Kauppatorille vuonna 1976.

161


Ilmakuva 1920-luvun alusta.

162


Ilmakuva vuodelta 1936.

163


Veljekset Karhumäen postikortti vuodelta 1949.

164


Veljekset Karhumäen postikortti vuodelta 1960.

165


Ilmakuva vuodelta 1980.

166


Lähdeaineistoa

Tutkimuksia ja kirjallisuutta:

Kajaanin kaupunginarkisto Kajaanin kaupunki, rakennuspiirustukset sekä asemakartat. Kajaanin kaupunki, taksoitusluettelot. Kajaanin kaupunginvaltuuston pöytäkirjat. Hannes Mikkosen arkisto: Hannes Mikkosen Kajaanin kaupunkia ja kajaanilaisia käsittelevät sanomalehtiartikkelit.

Ahonen, Felix: Kajaanin historia III. Kajaani 1980 (uusintapainos). Gardberg, C. J.: Kajaanin inventointi v. 1952. Kopio Kainuun Museossa, alkuperäinen materiaali Museovirastossa rakennushistorian osaston arkistossa. Heikkinen, Reijo: Kainuun linjoilla 100 vuotta. Kajaanin Puhelinosuuskunta ja sen edeltäjät 1898-1998. Kajaani 1998. Heikkinen, Reijo: Kunta kaupungin ympärillä. Kajaanin maalaiskunnan vaiheita kunnan lakkauttamiseen asti. Kajaani 1984. Heikkinen, Reijo: Wuoren kirjakauppa – osa Kajaanin ja Kainuun sivistyshistoriaa. Wuoren kirjakauppa 100 vuotta. Kajaani 1882. Kaskimies, Einari: Rautakaja Oy 1910-1960. Puoli vuosisataa Kajaanin Rautakauppa Oy:n toimintaa. Kajaani 1960. Kauppila, Raili: Herman Renfors. Näyttelyjulkaisu. Kainuun Museo 2005. Kauppila, Raili: Kajaanin pommitukset talvisodan aikana. Teoksessa ”105 päivää: uhri ja valkoinen kuolema Kainuussa vv. 1939-1940”. Kajaani 1990. Kauppila, Raili: Raatihuone Kajaanin kaupungissa. Kajaani 1988. Kukkonen, Otso: Kainuun Sanomat 1918-1968. Kajaani 1968. Laitinen, Eino-Suomalainen, Jorma: Niin pahat kielet kertoivat. Kaskuja Kainuusta ja kolmen j:n Kajjjaanista. Kajaani 1984. Lilius, Henrik: Kajaanin raatihuoneentori – torin synty ja rakennusvaiheet 1860-luvulla. Scripta historica 6, s. 206-243. Oulun Historiaseuran julkaisuja 1980. Läntinen, Aarre: Yhteistyötä oppimassa. Kajaanin maistraatin ja raastuvanoikeuden historia v. 1659-1993. Lyhentämätön käsikirjoitus. Kajaani 1995. Manninen, Turo: 90 vuotta yhteisillä linjoilla. Kajaani 1988. Paavilainen, Kalevi: Tolokkuja hankkeita, Kainuun Osuuspankki 75 vuotta. Somero 1991. Pajula, Paavo: Sortavalan Berg –suku. Helsinki 1947. Paulaharju, Samuli: Kuva sieltä, toinen täältä, kautta Suur-Suomen. Porvoo 1944. Pulma, Panu-Turpeinen, Oiva: Pikkukaupungin unelmia. Kajaani 1906-1976. Kajaani 1994. Rytkölä, Heikki: Kainuun ja Karjalan parantaja. Elias Lönnrotin Kajaanin aika. Joensuu 1998. Rytkölä, Heikki: Mit’ itket ihana koivu. Hövelö, Polvila ja Elias Lönnrotin kaupunkitalo suojelupyrkimysten kohteena. Jyväskylä 2002.

Kajaanin kaupunki, rakennustarkastuksen arkisto Kajaanin kaupunki, rakennuspiirustukset n. 1940 –luvulta alkaen. Kajaanin kaupunginkirjasto, Caiania –kokoelma Kruununvouti G. Enwaldin Kajaanin kaupungin historiaa sekä kajaanilaisia koskevat sanomalehtiartikkelit sekä hänen kokoamansa lehtileikkeet (sidottu/ kansioissa.) Kajaanin kaupunkia sekä kajaanilaisia käsittelevät muut kootut leikkeet ja kirjoitukset (mapeissa). Kainuun Osuusliike: toimintakertomukset. Osuusliike Maakunta: vuosikertomukset. Kajaanin puhelinluetteloita vuodesta 1914 alkaen (osa alkuvuosista puuttuu). Kainuun Museon arkisto Kajaani 1939; Kajaanin keskustan pienoismallia varten koottu aineisto. Oulun maakunta-arkisto Kajaanin kaupunki, henkikirjat. Kajaanin kaupunki, kartta-aineisto. Kansallisarkisto Palovakuutusyhtiö Tarmon arkisto.

167


Tervonen, Päivi (toim.): Eino Pitkänen- arkkitehtina Kajaanissa. Kainuun Museon julkaisuja 2001. Tola, A. V.: Kajaanin Säästöpankki 1861-1961. Kajaani 1961. Tyrkkö, Martti: Kajaanin historia II. Kajaani 1980 (uusintapainos).

Lehtiartikkeleja: Kauppila, Raili: Elämän jälkiä raatihuoneentorilla. Kainuun Sanomat 14.6.1998. Kauppila, Raili: Elämää ja ihmisiä Onnelassa. Onnelan huvilan historiaa. Koti-Kajaani 3.12.2000. Kauppila, Raili: Hantvärkkäreitä ja monen sortin porvareita. Raatihuoneentorin ympäristön historiaa. KS 30.5.1999. Kauppila, Raili: Ihmeitten maailmaa kansalle – elokuvatoimintaa Kajaanissa. KS 8.1.1996. Kauppila, Raili: Kajaanin vanha kirjastotalo – mutta mitä muuta se on. KS 8.12.1985. Kauppila, Raili: Kauppiaita ja käsityöläisiä. Raatihuoneentorin ympäristön historiaa. KS 23.5.1999. Kauppila, Raili: Lakia ja järjestystä. Raatihuoneentorin ympäristön historiaa. KS 13.6.1999. Kauppila, Raili: Mathias Revon talo Raatihuoneentorin varrella: pala Kajaanin kaupungin historiaa. KS 8.11.1987. Kauppila, Raili: Ruumiin parannusta – ja vähän sielunkin. Raatihuoneentorin ympäristön historiaa. KS 6.6.1999. Kauppila, Raili: Tuli on irti! Kajaanin suurpalo vuonna 1807. KS 14.11.1999. Kauppila, Raili: Volter Rihtniemellä oli kainuulaisia sukujuuria. Koti-Kajaani 2-3.9.2006. Julkaisun taustana on Kainuun Museolla 2006-2007 järjestetty ”Kajaanin keskustan kortteleita” –näyttelysarja. Näyttelysarjaan liittyen on Kainuun Sanomissa julkaistu kustakin korttelista artikkeli, jotka on kirjoittanut KS:n toimittaja (Sinikka Viirret, Aino Tiirikkala) amanuenssi Raili Kauppilalta saadun tutkimusaineiston sekä haastattelun pohjalta. Artikkelit ovat ilmestyneet Kainuun Sanomissa 8.1., 8.2., 5.3., 10.4., 11.5., 4.6., 3.9., 8.10., 16.11. ja 13.12.2006, sekä 11.2., 17.3., 22.4., ja 27.5.2007.

168

Haastatellut henkilöt: Arola, Risto Grönberg, Pirkko Heikkinen, Tapio Hyttinen, Hilkka/Laaksonen Lasse Ilvonen, Kalle Ipatti, Pekka Kariniemi, Liisa Katavisto, Mauri Katavisto, Riitta Kervinen, Matti Marin, Kaija Nyholm, Pirkko Penttinen, Matti Portano, Maija-Liisa Rantanen, Marjatta Reili, Sirkku Ronkainen, Eino Räihä, Pekka Suihko, Anneli Taka-Sihvola, Kaisa Tartia, Mauri

www –sivut: www.digi.lib.helsinki.fi www.genealogia.fi


Profile for Kainuun Museo

Kartanonomistajien Kajaani  

Kuinka kaupungin keskusta rakentui.

Kartanonomistajien Kajaani  

Kuinka kaupungin keskusta rakentui.

Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded