Kylkirauta 3/2021

Page 51

RESERVI PUOLUSTUSTAISTELUN VIIMEISENÄ LUKKONA TEKSTI: JUSSI PAJUNEN

Puolustuksellinen reserviajattelu kumpusi kylmän sodan aikakaudella jatkosodan suurhyökkäyksen torjunnan syvän ja joustavan puolustuksen opeista. Nopeat vastahyökkäykset säilyivät kuitenkin reservin pääasiallisena tehtävänä.

K

Käsittelen sotatieteiden kentältä -artikkelissani reservin merkitystä suomalaisessa sotataidossa. Kirjoitus perustuu yleisesikuntaupseerikurssin diplomityöhöni. Tarkastelen reservin arvoa ja käyttöperiaatteita puolustustaistelussa kylmän sodan ensimmäisinä vuosikymmeninä. Käsittelyssä keskityn mielipiteitä jakaneeseen keskusteluun reservin puolustuksellisen ja hyökkäyksellisen käytön eduista ja haitoista.

Sodan opeista ohjesääntötyöhön

Sotakokemukset suurhyökkäyksen torjunnasta painottivat reserviä syvän puolustuksen peruspilarina. Upseerien keskusteluissa korostuivat reservin käyttö puolustuksen syvyyden lisäämiseen sekä nopeat ja häikäilemättömät vastahyökkäykset. Reservin oikea-aikainen ja -oppinen käyttö oli merkityksellisempää kuin sen koko, eikä reserviä saanut pirstoa eri suuntiin tai käyttää sitä taisteluun vähän kerrallaan. Etummaiset reservit osallistuivat ensivaiheen murtojen rajoittamiseen. Puolustusaseman joukkojen ryhmityksen tuli olla sellainen, että vihollista voitiin kuluttaa, kunnes hyökkäys tyrehtyi ja se oli kypsä taaempien reservien vastahyökkäyksille. Sotatoimi ratkaistiin operatiivisten reservien keskitetyillä hyökkäyksillä.

Suurhyökkäyksen torjunnan oppien mukaisesti yhtymä ryhmitti reservin puolustusaseman takaosan puolustuskeskuksiin ja tukikohtiin, mikä lisäsi puolustuksen syvyyttä. Syvyyssuuntaiset sulkulinjat muodostivat erityisen edullisia lähtökohtia vastahyökkäyksille. Puolustukseen käytettävän reservin tehtävänä oli kuluttaa ja pysäyttää vihollinen sekä luoda edellytykset ylemmän johtoportaan reservin käytölle. Reservi miellettiin taaempien asemien lukoksi enemmän kuin sotavuosina. Vuoden 1958 Kenttäohjesäännön yleisen osan vahvistama reservin aiempaa puolustuksellisempi käyttöperiaate oli luonteva jatkumo sotakokemuksille ja 1950-luvun puolivälissä julkaistuille ohjesäännöille. Reservin takapainoinen ryhmitys ei kuitenkaan saanut estää sen käyttöä vastahyökkäyksiin. Sodankäynnin yleisiin periaatteisiin vakiintui varautuminen odottamattomiin tilanteisiin. Sekä epäedullisten tilanteiden ratkaiseminen että menestyksen hyödyntäminen edellyttivät vahvaa reserviä. Reservi mahdollisti voimien keskittämisen ratkaisukohtaan, ja se oli avainasemassa toiminnanvapauden säilyttämisessä. Reservi ymmärrettiin 1960-luvulla joukon osaksi, jonka johtaja varasi käyttöönsä voidakseen vaikuttaa ratkaisevasti taistelun kulkuun. 49

JUSSI PAJUNEN

Reserviä käytettiin puolustusasemaan tehtäviin vastahyökkäyksiin, selustaan tunkeutuneen vihollisen lyömiseen tai murron rajoittamiseen ja ajan voittamiseen ylemmän johtoportaan vastatoimenpiteille. Vastahyökkäysten päämääränä oli vihollisen tuhoaminen ja menetetyn puolustusaseman takaisinvaltaaminen. Reserviä käytettiin hyökkäykseen silloin, kun voitiin lyödä tai tuhota vihollinen ja vallata takaisin menetetty puolustusasema. Vastahyökkäystilaisuuksiin tuli edullisissa tilanteissa tarttua. Kyse oli taistelun otollisista hetkistä, jolloin aloite oli temmattavissa ja vihollinen nujerrettavissa. Reserviä käytettiin puolustukseen, jos siten voitiin saavuttaa todennäköi-

Kylkirauta 3/2021


Millions discover their favorite reads on issuu every month.

Give your content the digital home it deserves. Get it to any device in seconds.