__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 3

Turposta saa puhua

K

adettikunta profiloitui kylmän sodan kuumimpina vuosina 1980-luvulla turvallisuuspoliittisen (turpo) keskustelun avaajaksi. Kiivaana käynyt suurvaltapolitiikka ja suurvalta Neuvostoliiton varjo kuitenkin vaiensivat lähes kaiken kriittisen ulkoja turvallisuuspoliittisen sekä maanpuolustusta koskevan keskustelun. Tämän päivän turvallisuuspoliittinen keskustelu on moniäänisempää. Turvallisuuspolitiikkaa tai sitä sivuavaa tematiikkaa tutkivia oppilaitoksia, organisaatioita ja asiantuntijoita on neljän vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen verrattuna huomattavasti enemmän. Tätä havaintoa todistavat myös kuusikymmentä vuotta täyttäneen Ulkopoliittisen instituutin juhlaseminaarissa käytetyt puheenvuorot. Toisaalta turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on edelleen jännitteitä, ja valitussa retoriikassa voi joskus tunnistaa kiertoilmaisuja. Tämä herättää kysymyksiä: Onko ajassamme yhä sellaisia tabuja, joita rautaesiripun aikana ei Suomessa voinut käsitellä ilman idän painetta? Ovatko turpo-asiantuntijamme riittävän valistuneita arvioimaan valtion kohtalonkysymyksiin niveltyvää monimutkaista turvallisuuspolitiikkaa? Näihin kysymyksiin lukijamme saavat vastauksia #turpo-teemalehtemme kirjoituksista. Tulkinta oikeista vastauksista jää kuitenkin teille, hyvät lukijat. Asiantuntijakirjoittajamme edustavat alansa parasta ja ajankohtaisinta osaamista. Turpoa tarkastellaan hybridiajan monialaisen vaikuttamisen näkökulmasta, strategian opetuksen ja tutkimuksen näkökulmasta, turpo-keskustelun ja vuorovaikutuksen työkaluna, viestinnän lyömäaseena – palautuen monissa kirjoituksissa hybridin monisyiseen kudokseen. Ajassa alati muuttuvien ilmiöiden tulkinta turvallisuuspoliittista viitekehystä vasten on yhä vaikeampaa. Mikä on puhdas turpo-oppi, voidaanko sellaista määritellä? Eräs kirjoittajistamme toteaa, että ”turvallisuuspolitiikassa hoidetaan ulkosuhteita ensin ulkopolitiikalla ja puolustuspolitiikkaan turvaudutaan, jos kaikesta huolimatta puhkeaa konflikti”. Näinhän asia on ja siinä on jotain historiallisesti tuttua. ”Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin”, totesi jo Carl von Clausewitz. Tietyt fundamentit pysyvät, ja niistä on hyvä muistuttaa, kuten ajan kaikuja -kolumnissa muistutetaan presidentti Juho Kusti Paasikivenkin peräänkuuluttamasta realismin tajusta. Kaikki uudet ilmiöt eivät edellytä monimutkaisen ratkaisun hakemista, sillä perusfundamentit toimivat turvallisuuspolitiikassakin. Historiallista perspektiiviä tuo myös 80 vuotta sitten alkaneen jatkosodan syitä pohtiva laaja artikkeli. Turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa eivät valinnat, saati vaihtoehdotkaan,

välttämättä ole valtion kannalta helppoja. Hyvään lopputulokseen ei päästä koskaan, jos vaihtoehdot ovat toinen toistaan huonompia. Siedettävä lopputulos voi olla sekin, että huonoista vaihtoehdoista pystytään valitsemaan vähiten huono. Turvallisuuspoliittista keskustelua ohjaa alati muuttava turvallisuustoimintaympäristö, joka on tämän lehden varsinaisen teeman taustalla. Kyberuhkat, laaja-alainen hybridivaikuttaminen, ilmastonmuutos, teknologian kehitys ja avaruuden hyödyntäminen asettavat uusia vaatimuksia Suomelle, Euroopan unionille ja muulle kansainväliselle yhteistyölle. Pelisäännöt puuttuvat, eikä niitä ehditä tehdä valmiiksi, kun jokin uusi vaikuttamisen muoto kehitetään lähtöoletusten rinnalle. Aikamme ongelmia ovat vihamielisen vaikuttajan toiminnan todistaminen ja attribuutio, syyksi lukeminen, kun tekojen välikäsinä hyödynnetään esimerkiksi yrityksiä tai yksityisiä toimijoita. Pahalla (diktatuuri) on hyvään (demokratia) nähden jatkuvasti etumatkaa, jota ei useinkaan saada kiinni. Turvallisuuspoliittinen keskustelu on tämän julkituomisessa erittäin tärkeää. Sillä vaikutetaan suomalaisten turvallisuudentunteeseen ja tuetaan poliittista päätöksentekoa. Turvallisuustoimintaympäristön kehitys ja turvallisuuspoliittiset valinnat vaikuttavat luonnollisesti puolustusratkaisuun. Sen käsittelyyn keskitymme seuraavassa syksyn Kylkiraudan numerossa, kun hallitus on hyvin todennäköisesti antanut puolustuspoliittisen selonteon. Kadettikunta on 100-vuotisjuhlansa kunniaksi päivittänyt digitaalisten palveluidensa lippulaivan, Turvallisuuspoliitti­ sen tietopankin. Siinä käsitellään valtaosaa edellä mainituista ja tässä lehdessä käsitellyistä uusista ilmiöistä, vanhojakaan unohtamatta. Suosittelen merkitsemään tietoalustanne suosikkeihin https://turpopankki.fi/, niin vastaus turpo-kysymyksiin löytyy nopeasti ja laadukkaasti. Toivotan lukijoillemme lämmintä kesää ja mukavia lukuhetkiä lehtemme parissa.

Päätoimittaja Eversti Vesa Valtonen vesa.valtonen(at)kylkirauta.fi

Profile for Kadettikunta

Kylkirauta 2/2021  

Advertisement
Advertisement
Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded