artikkelit
Talvisota,
taistelu vailla vertaa Teksti: Sampo Ahto
Talvisodan alkamisesta täyttyi 30. marraskuuta 80 vuotta. Sodasta, joka kesti 105 kunnian päivää ja jonka torjuntavoitollaan ylivoimaisesta vihollisesta Suomi nousi maailmanmaineeseen ja säilytti itsenäisyytensä. Sampo Ahto kuvailee artikkelissaan talvisodan poliittisia ja sotilaallisia käänteitä.
T
alvisodan henki on jäänyt pysy väksi käsitteeksi suomalaises sa kielenkäytössä. Jo kehitys ennen vuotta 1939 oli luonut pohjaa yhteishengelle, mutta Neuvostoliiton raaka hyökkäys vuoden lopulla nosti sen vastarintatahdoksi, joka mahdol listi Suomen säilymisen alkaneessa epätasaisessa taistelussa. ”Nyt se peto on hyökännyt”, eräs reserviläinen Karjalan kannakselta kirjoitti marraskuun 30. päivänä 1939 puna-armeijan ylittäessä tykkitulen tu kemana Suomen rajan. ”Tuntuu vähän tuskaiselta ajatella, mitä tästä tulee.” Aamun valjettua myös kotiseutu heräsi pommien räjähtelyyn, ja kohta oli esimerkiksi Helsingistä johtavilla maanteillä loputtomat jonot maalle siir tyviä, varsinkin naisia ja lapsia. Val tiollisen poliisin raportissa sanottiin: ”Venäläisviha leimahti tuossa tuokiossa valtavaksi… Ryssä on osoittautunut ryssäksi, vieläpä pahemmaksi kuin koskaan ennen.”
Talvisotaan ajauduttiin Olisiko talvisota voitu välttää? Tietysti olisi. Virossa, Latviassa ja Liettuassa ei ollut talvisotaa, sillä Neuvostoliiton esitettyä vaatimuksensa ne olivat anta neet perään ilman taistelua. Seuraukset tunnetaan. Ensin vietiin pikkusormi,
sitten koko käsi ja lopulta kaikki. Sota tosin vältettiin – toistaiseksi – mutta lopputuloksessa ei ollut kehumista. Ei Suomikaan sotaa valinnut. Kun Neuvostoliitto esitti Suomelle vaa timuksensa, se ei selvästi uhannut hyökkäävänsä, jos sen vaatimuksiin ei suostuttaisi. Sen harjoittama pro paganda muuttui tosin äärimmäisen aggressiiviseksi, mutta Suomessa luo tettiin hyväuskoisesti sanontaan, ettei haukkuva koira pure. Ehkä näin oli kuitenkin parempi. Jos Neuvostoliitto olisi avoimesti il moittanut, että sen vaatimuksien tor juminen olisi merkinnyt puna-armeijan liikkeellelähtöä, Suomen johto olisi saattanut antaa perään. Se olisi mel koisella varmuudella merkinnyt joutu mista kaltevalle pinnalle, johon Baltian maat olivat jo menossa. Siinä mielessä Neuvostoliiton hyökkäys ei ollut yllätys, sillä Suo messa ei koskaan muualta hyökkäystä vakavissaan odotettukaan. Idästä tu levan maahantunkeutumisen puolesta puhuivat historialliset kokemukset, maantiede ja Venäjällä valtaa pitänei den bolševikkien maailmaa syleilevä ideologinen lähetysinto. Suomen puo lustusvalmistelut, joiden riittävyys tosin oli toinen asia, oli tehty lähes yksinomaan silmällä pitäen sitä, että vaara uhkaisi idästä. 9
Sampo Ahto Suomi yksin talvisodassa Sellaista tilannetta ei ollut harkittu kui tenkaan loppuun saakka, että Suomi joutuisi kohtaamaan idän jättiläisval tion päälle ryntäyksen aivan yksinään. Niin kuitenkin kävi. Neuvostoliiton voimia ei mikään merkittävä konflikti sitonut tuolloin muualle, Suomella ei ollut liittolaisia, ja Itämeren alueella voimatasapainoa ylläpitänyt ja aikanaan Suomen itse näistymistä auttanut Saksa oli siirtynyt yllättäen Neuvostoliiton ymmärtäjiin. Maailmanrauhan turvaamiseksi perus tettu Kansainliitto ei ollut enää edes varjo siitä, miksi se oli tarkoitettu. Länsivallat eivät lupauksistaan huoli matta pystyneet tukemaan edes Puolaa, joka kuitenkin oli niiden varsinainen liittolainen.
Kylkirauta 4/2019