Issuu on Google+

Mik채채n ei ole ilmaista. Paitsi t채m채.

1/2013 Turun AMK:n Taideakatemian Opiskelijayhdistys TOY ry:n julkaisu

Uskoa henkeen ja vereen Haastattelussa Usko Eevertti Luttinen


Ilmoitus

0€

Niinpä niin. Opiskelijana saat ilmaiseksi kaikki hyödyt. Tee itsellesi palvelus

ja liity jo tänään.

ad copy ad-assistentti graafinen suunnittelija medianomi mediasuunnittelija multimedia designer tuotanto-ad tutkimushaastattelija uusmediasuunnittelija kuvittaja peligraafikko peliohjelmoija tuotemuotoilija teollinen muotoilija

www.mamary.fi/opiskelijainfo Markkinointiviestinnän, -tutkimuksen ja digimedia-alan ammattilaiset MaMa ry. ERTOn jäsenyhdistys.

Palstojen kuvaukset: Harrastus: Taideakatemialaisten harrastukset Porina: Palstalla julkaisemme vaihtuvien kirjoittajien pakinoita Opettaja: Esittelemme Taideakatemian opettajia Työkatsaus: Taideakatemian kasvatit Galleria: Julkaisemme vaihtuvien taiteilijoiden tuotoksia. Voit itsekin lähettää teoksesi meille osoitteeseen kaaoslehti@gmail.com. Mielipidepalsta: Lähetä meille mielipiteesi osoitteeseen kaaoslehti@gmail.com. Ilmiö: Esittelemme mielenkiintoisia ilmiöitä. Fin-Win situation: Vaihto-oppilaat kertovat kokemuksistaan englanniksi. Keittokomero: Täl ruokapalstal olis sit niinkus tarkotus tehrä halpaa ja toivottavas kans hyvä ruoka meil köyhil opiskelijoil. Ja Turun murteel tiätty.

-2-


tys.

Pääkirjoitus

Haastattelussa Usko

Toimitus

Galleria

Harrastus

Mielipidepalsta

Porina

Ilmiö

Opettaja

Horoskooppi

Haastattelussa Array

Fin-Win situation

Kolumni

Kolumni

Sarjakuva

Ilmiö

Työkatsaus

Keittokomero

Oman näköinen pyörä se paras pyörä

Uskovaiset

Burleski jakaa mielipiteitä

“Journalismi kuuluu Taideakatemiaan” Amazing Finland

Uskoa henkeen ja vereen

Oman tiensä kulkijoille

Valomiekan välkettä ja opiskelua

Paperihatussa animoidaan yhdessä

Läpätessä roiskuu

Menossa mukana: Taideakatemian opiskelijayhdistys TOY ry toyry.fi

-3-


Pääkirjoitus Me uskomme, että jokaisella on oma uskonsa. Aina ei kyse ole ukkeliuskosta, vaan arvokkaana voi kokea esimerkiksi rahan, hyvä ruoan, fixipyöräilyn, jääkiekon tai sketsihahmon. Jos me olisimme uskoneet jokaista ukkelia, Kaaos ei näyttäytyisi näin persoonallisena lukijoilleen. Meille kuitenkin on merkityksellistä antaa mahdollisuus tekijöille kykyjensä näyttämiseen. Uskoa tulee miettineeksi usein silloin, kun se on kadoksissa. Tärkeimmät asiat unohtuvat tuhansien kalenterimerkintöjen alle, vaikka muuta väittäisimme. Meillä on onneksi mahdollisuus muutokseen, joskin se on hyödytöntä. Paitsi silloin, kun halu muutokseen lähtee itsestä. Kannattaa antaa arvoa sille, mitä tykkää tehdä ja näyttää se muille. Oman juttunsa löytänyt ihminen on kaunis näky. Tämän numeron teemana on usko. Tekijämme antoivat teemalle erilaisia tarttumapintoja, joihin voit tutustua. Mikä on sinun uskosi? Päätoimittajat Tiia Koskela ja Reetta Haanpää

Kuvitus: Tiia Koskela

-4-


Kuvittajat & valokuvaajat:

Toimittajat:

Mika Koskinen Jenny Mäkinen Aino Neuvonen Jessi Ristilä Essi Orpana Jan Roering Nikita Matilda Hanne Härkönen Reetta Hietaranta Tiia Koskela Fanni Vapola

Jenny Mäkinen Aino Neuvonen Jessi Ristilä Miika Halmela Lotta Lybeck Emma Heinonen Mira Alhonen Miranda van Lammeren Sami Sainio Stina Frimodig Juuso Suominen

Taittajat: Tiia Koskela Reetta Haanpää Jan Roering Kuisma Väänänen Tessa Stenroos Fanni Vapola Aino Neuvonen

Päätoimittajat: Tiia Koskela Reetta Haanpää

Tuottajat: Zuzana Kyppö Mika Koskinen

-5-


Harrastus

OMAN NÄKÖINEN PYÖRÄ SE PARAS PYÖRÄ Toista vuotta Taideakatemiassa mediatuotantoa opiskeleva Mikko Huuskonen tutustui kesällä 2009 fixipyöräilyyn. Tuolloin hän kasasi ensimmäisen pyöränsä pelastaen isänsä vanhan maantiepyörän Bianchin kokoamalla siitä fiksin. Mikä fixipyöräilyssä kiehtoo? – Nopeat tilanteet ja itse harrastus kaiken kaikkiaan. Se on nopea laji ja siinä tulee vahingossa urheiltuakin hiukan. Meillä on mukava porukka kenen kanssa sitä harrastamme. Yhteisöllisyys on aika tärkeässä osassa. Millainen on Turun fixipyöräilyn oma skene? – Turussa on noin parinkymmenen hengen aktiiviporukka, ketkä järjestävät näitä pyöräpoolo –juttuja. Sitten on tällaisia leikkimielisiä kilpailuja kuten alleycat racingia eli vedetään pyörälähetti-tyyliin ympäri Turkua. Siihen annetaan sellainen manifesti mitä noudatetaan. Montakos pyörää olet harrastuksesi parissa fiksannut? – Vuodesta 2009 eteenpäin minulla on ollut kuusi pyörää. Tällä hetkellä en omista yhtäkään. Myin edelliseni koska sain siitä niin hyvän tarjouksen. Onko mietteisäsi ollut hankkia jälleen uusi pyörä? – Tässä koko ajan koitan katsella. Minulla on sellainen Excel-taulukko mihin olen listannut näitä mahdollisuuksia. Taulukossa kolme kokoonpanoa mistä sitten voisin alkaa rakentaa sitä seuraavaa pyörää.

-6-

Mistä ostat kaikki pyöräsi osat? – On tosi paljon ulkomaisia verkkokauppoja, joista haalin pyörään osia. Viimeisimmät pyörät joita minulla on ollut, ovat olleet ihan rehellisiä ratapyöriä, joiden rungot maksavat sen 600 euroa. Se on ollut tähän mennessä se kallein sijoitus. Vanteisiin uppoaa myös aika paljon rahaa. Vastakohtana on sitten esimerkiksi vanhat retkipyörät, joita ihmiset ovat ostaneet ja tehneet niistä fixejä. Se on myös ehkä se halvin tapa aloittaa harrastus. Miten paljon lajin parissa on harrastajia? – Sanotaan että aktiiveja on varmaan satoja. Yksivaihde.netin kautta porukka on tosi aktiivista. Vuosittain järjestetään yksivaihde-synttärit ympäri Suomea ja keväisin päätetään missä kokoonnutaan isommalla porukalla. Turussa kokoonnuttiin viimeksi keväällä 2010 ja paikalla oli noin 150 harrastajaa ympäri Suomea tulleita. Pyöräiletkö kesät talvet? – En hirveästi. Olisikohan se ollut 2010-2011 alkutalvea kun jäin auton alle pyöräillessäni. Itselleni ei käynyt pahasti, mutta pyörä otti vähän iskua, toinen vanne meni vähän hajalle. Vedin myös pari kertaa kunnon lipat. Se vähän hyydytti tuota pyöräilyä. Nyt mennään ihan jalkamiehenä.


Mikä tässä harrastuksessa on parasta? – No tekeminen ei ainakaan lopu kesken. Koko ajan tulee jotain uutta ja oman ajokin päivittäminen pitää työn touhussa, joka on aika olennainen osa harrastusta. Samoin aktiivinen porukka, jossa on mukavia ihmisiä. Tämä tarjoaa kaikille jotakin.

”Tämä tarjoaa kaikille jotakin”

Onko tämä enemmän miesten vai naisten laji? – Kyllä tämä on ehkä enemmän miesten laji, mutta kyllä aktiivisia naisiakin on jonkun verran. Turussa ainakin silloin tällöin on näkynyt muutamia tyttöjä aktiiviporukoissa.

Lajista on tullut muoti-ilmiö, joten mistä tunnistaa aidon fixipyörän? – Pyörät jotka näyttävät käyttämättömiltä, niistä voisi sanoa etteivät ole aitoja fixejä. Aidon tunnistaa siitä, että siinä on paljon käytön jälkiä.

Miten näet lajin tulevaisuuden Turussa? – Kyllähän se koko ajan nousee, mutta aktiiviharrastajia jotka tulisivat mukaan itse toimintaan, niin heitä ole hirveästi näkynyt. Heitä pitäisi motivoida enemmän mukaan. Joka kesä näkyy enemmän fiksejä ja sinkuloita, kyllä laji tasaista vauhtia kasvaa. On kuitenkin muodikasta olla ekologinen ja kulkea pyörän kanssa.

Opettelitko lajin pariin itse vai opettiko sinua joku? – Minulla on muutama hyvä tuttu jotka harrastivat tätä ja sitä kautta sitten sain vinkkejä juuri sen ensimmäisen pyöräni kasaamiseen. Samoin myös yksivaihde.net, sieltä saa tosi paljon tietoa.

Koetko, että fixi-pyöräily on kallis harrastus? – En koe. Tässä on kuitenkin paljon mahdollisuuksia, kuten tehdä retkipyörästä itse fixi tai jostain vanhasta 80-luvun kilpapyörästä. Vanhoja osia löytyy tosi paljon jostain kierrätystehtaalta, kuten Aurinkotehtaalta, sieltä saa hyviä osia ja yksivaihde.netissä liikkuu käytettyjä osia paljon. Halvimmillaan joku pari sataa euroa ja käsissäsi on jo hyvä fixi. Voiko lajissa jotenkin kilpailla? – Joka kesä järjestetään näiden yksivuotissynttäreiden yhteydessä näitä king of fixed- kilpailuja, kuten kuka skidaa eli jarruttaa pisimmälle, koska fixillähän tosiaan hidastetaan jalkojen kanssa. Sitten on myös trackstand -kisa, eli kuka pysyy kauiten pyörän päällä ilman, että jalat osuvat maahan. Sitten tietysti alleycateissa kisataan myös. Leikkimielistähän tämä on, ei mitään ammattilaisjuttuja. Onko pyörän värillä väliä? – Kyllä tällaiset muotivärit on jossain määritelty. Viime vuonna oli sellainen vitsi, että hiilikuitu on se väri. Hiilikuitu on kuitenkin kevyimpiä komponentteja mitä voi olla. Väri vaihtelee joka vuosi. Tänä vuonna veikkaan jotain kirkasta väriä, kuten fuksiaa.

Millainen on mielestäsi täydellinen fixipyörä? – Omistajansa näköinen. Kaikki ovat kuitenkin erilaisia, se palvelee jokaisen omaa käyttötarkoitusta. Alunperin kiinteävälitteiset pyörät eli fiksit oli tarkoitettu ratapyöräilyä varten velodromille. Kiteytettynä lajin nykymuoto on lähtenyt liikkeelle rapakon takaa jenkeistä pyörälähettien toimesta joskus 80-luvun paikkeilla, kun lähetit saivat käsiinsä vanhoja ratapyöriä ja niiden osia. Suomessa fiksejä on enemmän ja vähemmän esiintynyt 2000-luvun alusta lähtien helsinkiläisten pyörälähettien toimesta, jotka ovat sitten kollegoiltaan muualta maailmasta saaneet käsiinsä ratapyörien raatoja ja osia. Aiheesta lisää: http://www.yksivaihde.net http://www.yksivaihde.net/site/ fiksi-info/ http://fixie-king.dk/Fixed%20101/ book101.pdf Teksti: Jenny Mäkinen Kuvat: Jenny Mäkinen ja Mikko Huuskonen

-7-


THESE SHOES ARE MADE FOR WALKIN’ me ho

Kävele omaan kotiin. Meiltä saat sellaisen edullisesti, vieläpä laajakaistan, veden ja sähkön kera. Astu sisään: www.tys.fi

www.satumaa.eu

TURUN YLIOPPILASKYLÄSÄÄTIÖ Asuntoja opiskelijoille.


Porina

USKOVAISET Kummallista kyllä, että ihmisen evoluutio ei millään kitke pois erästä erikoista ominaisuuttamme, vaikka sitä koetellaan ihan syntymästämme lähtien. Kuvittelisi, että näin järjestäytyneellä toiminnalla olisi saatu muutamassa sukupolvessa kyseinen piirre eliminoitua, mutta ehei vaan! Aloitetaan ihan alusta siitä, kun sinä synnyit. Olit ehkä ensimmäinen lapsi ja uskoit tietysti, että olet vanhemmillesi erityisen rakas asia tässä maailmassa. Sitten he menivät ja hankkivat sinulle pikkusisaria. Sen jälkeen sinulle syötettiin pajunköyttä joulupukista ja tontuista. Lapsi uskoo ja alkaa toivottavasti käyttäytyä risulahjojen pelossa. Nyt kun on päästy vauhtiin, tuleekin kaiken maailman hömppää hammaskeijuista ja pääsiäispupusta. Ehkä sinut pistettiin työntämään irronnut hammas tyynyn alle ja kun keiju oli vaihtanut hampaasi kolikkoon, ilostuit ja uskoit, että maailmassa tosiaan on helppoa rahaa. Jossain välissä, viimeistään Taideakatemiaan asuttuasi, sinulle juolahtaa, että tämä oli pelkkää petkutusta. Ne kalliit joululahjalelusikin tulivat vanhempien kukkarosta. Ja entäs ne jutut haikarasta ja mehiläisistä ja sen sellaisesta? Kaikkea sitä yritetään hyväuskoisen ihmisen mieleen syöttää.

-9-

Ihmisparan uskon koettelu ei tokikaan lopu lapsuuteen. Perinteisestihän lapsi oppii kokemusten kautta, mutta uskonasioissa tämä ei päde sitten laisinkaan. Meissä asuu se hullu usko, vaikka kaikki todennäköisyydet olisivat meitä vastaan. Eikö se ensimmäinen suuri rakkaus pitänyt kestää läpi elämän? Eikös se ollut juuri se sinun ekspressionistinen taide-elokuvasi, josta piti tulla niin iso juttu, ettei sinun täytyisi enää ikinä nostella opintolainaa? Minäkin ihan rehellisesti petyin, kun en jostain syystä voittanutkaan 12 miljoonaa lotosta. Kaaos-lehden päätoimittajat kyselivät taannoin, ovatko toimittajien kirjoitukset millaisessa kunnossa, sillä deadline lähestyi kovaa vauhtia. Nyökyttelin totta kai muiden mukana ja sanoin ”juu juu, hyvin menee”. Luonnollisesti, en ollut porissut paperille vielä sanaakaan. Päätoimittajat lienevät kuitenkin uskoneen sanani. Uskothan sinäkin, että kaunistelin päätoimittajakaksikolle porinani tilannetta tietysti ainoastaan tutkimuksellisista syistä?

Teksti & kuvitus: Aino Neuvonen


Opettaja

JOURNALISMI KUULUU

TAIDEAKATEMIAAN -10-


Hei journalismin koulutusohjelman opettaja Jussi Arvio. Miten olet päätynyt opettajaalalle ja mistä ”radio-open” uran kiinnostus lähti liikeelle? – Opiskelin alun alkaen kaupallisia aineita, mutta jossakin vaiheessa kiinnostuin enemmän mediasta. Päädyinkin lopulta useamman välivaiheen kautta opiskelemaan medianomiksi Diakin Turun toimipaikassa. Kesken opintojeni minut rekrytoitiin samaan paikkaan töihin, alun perin tekniseksi assistentiksi. Lopulta ura ohjautui yhä enemmän opetus-, projekti(Palestiina- ja JOCID-projektien kaltaisiin), suunnittelu- ja erityistehtäviin. Työnkuvan muutoksen jälkeen huomasin olevani mediatekninen suunnittelija, jolla on kirjattuna myös opetusvelvollisuus työsopimukseen. Olen myös toimittaja ja yrittäjä.

Omasta näkökulmastani näen pelikentän erittäin kiinnostavana, suurena hiekkalaatikkona. Rakennusaineita on vaikka mihin, se tekee työstä sekä haasteellisen että kiinnostavan. No, toki vaisut talousnäkymät vaikuttavat esimerkiksi kaluston määrään ja laatuun, mutta eivät onneksi luovuuteen. Tekniikka on toki vain väline, niin taiteessa kuin tieteessäkin. Millaista on olla journalistiopettaja? Opetatko myös muita koulutusohjelmia? – Työpanoksestani journalismille kuuluu tietty prosentti. Olen siis koko akatemian palveluksessa. Toistaiseksi opetan kuitenkin vain journalismissa, sillä resurssien ohjaaminen laajemmin opetukseen olisi pois suunnittelijan muista tehtävistä. Olen kyllä sekä suunnitellut että toteuttanut opetuspaketteja myös muualle, kuten Åbo Akademille, Turun Yliopistolle, yksityissektorille, organisaatiomme omalle, sisäiselle koulutustiimille sekä erilaisille projekteille.

Miten sitten päädyit juuri Taideakatemian opettajaksi? – Ministeriön sulkiessa rahahanojaan siirtyi Diakin medianomikoulutus Turun kaupungille, Taideakatemiaan. Siirrossa ei juurikaan ollut dramaan kaarta, joskin työympäristön kasvun vaikutus ja erilaisten toimintatapojen oppiminen veivät kokonaisen vuoden. Tai, no vieläkin tässä totutellaan…

Olemmeko me opiskelijat aina yhtä ihania vai käymmekö joskus hermoille? Mikä oman aineen opetuksessa on parasta tai mikä joskus aiheuttaa vähän ylimääräisiä otsaryppyjä? – Aargh, käytte hermoille, mutta niin pitääkin. Ja se on ihanaa. Jos nyt joku asia harmittaa erityisen paljon, niin se on se, että välillä joku saattaa unohtaa opiskelevansa itseään varten, ei meitä. Aina silloin tällöin huomaa kuitenkin jonkun saavan ahaa-elämyksen tunnilla. Silloin muistaa, että miksi aamulla kömpikään peiton alta arjen riepoteltavaksi.

Miltä tuntuu olla periaatteessa tekniikan opettaja, kun Taideakatemia on melko taidepainotteinen? – Ensinnäkin, mielestäni Taideakatemia on oikea paikka journalismille. Täällä on runsaasti yhtymäkohtia esimerkiksi elokuvan ja animaation kanssa, onhan akatemiassa perinteisesti hyvin vahva kuvakerronnan osaaminen. Kuvitteellisia raja-aitoja kaatamalla voimme luoda jotakin sellaista, joka toimii myös opiskelijoiden näkökulmasta laaja-alaisen osaamisen lähtökohtana. Otetaan taide, tekniikka ja journalismi, sheikataan ja tarjoillaan tuoreena.

Ja lopuksi: Olisiko lähettää jotain terveisiä taideakatemian opiskelijoille? – Oikeuscasen uhallakin; just do it. Teksti ja kuva: Jessi Ristilä Kuvitus: Fanni Vapola

-11-


Haastattelu

PROGEMIESTEN USKO OMAAN SOUNDIIN

P

rogressiivinen rock elää ja voi paksusti. Turkulainen Array on tästä hyvä esimerkki. Viiden nuorukaisen yhtye veivaa tunnelmallista musiikkia, joka sisältää enemmän koukkuja kuin isoäidin virkkuuvälineistö. Oppia musiikin tekemiseen on saatu esimerkiksi Turun Konservatoriosta. Bändi perustettiin vuonna 2010, mutta nykyinen kokoonpano on vakiintunut viime vuoden lopussa. Menin ja kyselin pojilta hieman kuulumisia! Teksti: Miika J.K. Halmela Kuvat: Jonna Keränen

-12-


Miten menee? – Kiitos hyvin. Uuden materiaalin luominen ja keikkakuntoon harjoitteleminen vievät tällä hetkellä suurimman osan ajastamme. Miks soitatte just progea eikä jotain mainstreamimpaa? – Emme miellä itseämme puhtaasti progeyhtyeeksi vaan soitamme musiikkia josta pidämme, genrestä riippumatta. Valtavirtamusiikin taiteellinen arvo jää usein kaupallisuuden varjoon. Meille musiikki ei ole pelkkä kulutushyödyke, vaan tunteiden välitystä esittävän taiteen kautta. Arraylle progeilu ei ole kuitenkaan itseisarvo. Voiko progella päästä pinnalle ja massojen tietoon? – Mielestämme hyvällä musiikilla on aina mahdollisuudet menestyä. Vaaditaanks progemiehiltä uskoa omaan tekemiseen? – Array tuskin olisi olemassakaan, jos emme uskoisi kaiken työn ja panostuksen kannattavan. Millasii esikuvii bändiltä löytyy? Onks 60- ja 70- lukujen suuret progenimet vaikuttanu meininkeihin? – Suurimmat vaikutteet tulevat nimenomaan 60- ja 70-luvun taitteesta. Tällä hetkellä ammennamme inspiraatiota muun muassa Led Zeppelinistä, King Crimsonista, Deep Purplesta ja muista aikakauden yhtyeistä. Myös modernimman rockmusiikin vaikutukset kuuluvat musiikissamme. Varmaan jottain tulevaisuudenhaaveita on? – Lähitulevaisuudessa toivomme saavamme mahdollisimman monta keikkaa, joiden avulla wsaattaisimme laajentaa yhtyeemme kuulijakuntaa. Myös kiinnostus levy-yhtiöiden suunnalta olisi hienoa.

Onks konsan opeista ollut hyötyä nyt bändissä soitellessa? – Turun Konservatorion oppien avulla yhtyeemme on tavallista omavaraisempi musiikin tuottamisen osalta. Pystymme demottamaan ja äänittämään studiotasoista materiaalia omilla laitteillamme omissa tiloissamme. Myös konsalta saatu musiikin tuntemus on auttanut sävellys- ja sovitustyössä. Tietenkin soittotaito on myös parantunut konsan tasokkaan soitto-opetuksen ansiosta. Mihis te ite uskotte? – Me uskomme omaan tekemiseemme ja kappaleisiimme. Emme pidä jonkinlaista menestystäkään täysin mahdottomana ajatuksena. Kertokaas lopuks kolme syytä siihen, miks jokaisen kannattais antaa progelle mahdollisuus. 1. Progressiivinen musiikki sisältää laajan tunteiden kirjon ja haastaa kuulijan. 2. Puhtaasti kaupallinen musiikki ei ole tehty kestämään. Uskomme että haastavammalla musiikilla on enemmän tarjottavaa pidemmäksi aikaa. 3. Musiikki on aitoa, ja tehty vailla rajoitteita, rakkaudella musiikkiin. Kiitos!

Array voitti vuoden 2013 Bandstandin. Kaaos onnittelee!

Tutustu bändin musiikkiin: https://soundcloud.com/arrayband ...ja Facebookiin: https://www.facebook.com/arrayband

Array on: Matti Yli-Pietilä (koskettimet), Tommi Leiritie (leadkitara), Ilkka Kuosmanen (rummut), Tomi Uusitupa (laulu & taustakitara) ja Paavo Korvenmaa (basso)

-13-


Kolumni

Uskoa henkeen ja vereen Itselleni ei heti tulisi mieleen yhdistää uskoa ja urheilua toisiinsa. Toki pelaajat katselevat kohti taivasta ja tekevät ristin merkkejä ennen suorituksiaan, mutta nyt ei puhuta siitä. Urheilussa uskotaan joukkueen tai yksilön suorituksiin, yllättäviin käänteisiin ja viime hetken pelastuksiin. Niihin minä ainakin uskon urheilua seuratessani. Usko on siis koko ajan läsnä urheilussa. Teille, jotka ette sen kummemmin urheilua seuraa, tämä kuulostaa todennäköisesti siltä, että joillekin urheilu on se yksi ja ainoa asia elämässä ja muulla ei ole väliä. Ei hätää kuitenkaan, vaikka jotkut ihmiset pitävät urheilua jopa uskontonaan, meille muille penkkiurheilijoille usko on osa urheiluelämystä. Uskomista pidetään sydämen asiana ja sitä se on myös urheilussa. Seurauskovaisuus on ehkä tunnetuinta ja helpoiten huomattavissa. Kannatetaan jotain seuraa ja uskotaan seuran suorituksiin ja mahdollisuuksiin henkeen ja vereen. Tarkastellaan esimerkiksi Englantia ja jalkapalloa. Lontoosta löytyy iso joukko seuroja, huippuseuroja. Esimerkiksi Chelsea ja Arsenal. Silti vuonna 2011 uudelleen Valioliigaan nousseella Queens Park Rangersilla on mieletön määrä uskollisia faneja. Seura ei ole menestynyt hyvin eikä sitä lueta huippuseuraksi ja se on tippunut pääsarjasta useasti. Mutta who cares?

Eivät ainakaan QPR-kannattajat, sillä uskosta ei horjuta. Mitäs sitten jos horjut? Aijai. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii se, että Suomessa entinen HIFK:n kannattaja siirtyisi Jokereiden leiriin. En usko, että siinä ihan ristiinnaulittaisiin, mutta ei se kaukana olisi. Uskominen urheilussa ei tietenkään rajoitu johonkin joukkueeseen uskomiseen. Voit uskoa urheilijaan, liigaan, tuomariin, yksittäiseen suoritukseen, mitä ikinä keksitkään. Se on kuitenkin varma, että kaikilla urheilua seuraavilla on aina uskoa mukana. En nyt sano, että usko on kaiken avain ja ratkaisu, mutta isoa roolia se pelaa urheilussa. Jos kukaan ei uskoisi mihinkään tai kehenkään, miksi kukaan edes jaksaisi yrittää? Mihin sitten itse uskon? Minä uskon unirytmin sekoittamiseen jääkiekon vuoksi, Messiin, Rinteeseen ja siihen, että jonain kauniina päivänä Suomi selvittää tiensä jalkapallon MM-kilpailuihin.

Teksti: Lotta Lybeck Kuvitus: Fanni Vapola

-14-


-15-


Työkatsaus

PAPERIHATUSSA ANIMOIDAAN YHDESSÄ Kävelen tuttua koulumatkaa Taideakatemialle, mutta poikkeankin kadun yli Linnankatu 61:een. Ovea koristaa Paperihatun logo. Jatkan matkaani rakennuksen kolmanteen kerrokseen, missä virittäydyn heti työpajan rauhaisaan ja pohtivaan tunnelmaan. Paperihatun jäsenillä on omat, nimikoidut työhuoneet, joissa he puurtavat töitään yksin tai kaverin kanssa. Kurkistan erääseen työhuoneeseen ja näen pohtivan näköisen tytön työpöydän ääressä. Paperihatun synty Paperihatun idea syntyi alun perin Elina Minnin, Ami Lindholmin ja Anna Virtasen ajatuksesta perustaa oma yritys. He olivat käyneet Taideakatemiassa yrityskurssin, jonka innostamana päättivät perustaa animaattoreiden kollektiivin. – Osuuskunta oli helppo tapa aloittaa, koska siinä ei tipu täysin sosiaalietuuksien ulkopuolelle, Elina Minn kertoo. Yrityksille on helpompaa, että palkka maksetaan laskulla kuin verokortilla. Osuuskunnan kautta yrityksiä voidaan laskuttaa, eikä tarvitse kuljettaa verokorttia aina jokaiselle työnantajalle. Yksi Paperihatun jäsenistä, Antti Laakso kertoo, että laskutus antaa taiteilijasta myös ammattimaisemman kuvan. – Paperihatussa ei tarvitse taistella yksin byrokra-

Paperihattu on Turun Taideakatemiasta valmistuneiden animaatio-ohjaajien osuuskunta. Se perustettiin vuonna 2008 ja siihen kuuluu tällä hetkellä noin viisitoista taiteilijaa. Paperihatun animaatio-ohjaajat ovat tehneet yhdessä kaksi lyhytelokuvaa, jotka ovat Taikaikkuna ja Kaupungin varjot. Taikaikkuna syntyi siten, että eri puolille Turkua tuotiin vanhoja lasi-ikkunoita, joihin maalattiin, muovailtiin ja piirrettiin improvisoiden. Ohikulkevat ihmiset saivat katsella animaation syntyä. Animaatioista tehtiin myöhemmin lyhytelokuva, joka esitettiin Turun pääkirjastossa. Kaupungin varjot -lyhytelokuvaa tehtäessä animaatio-ohjaajat animoivat kohtauksia Turun kaduilla ja ihmiset saivat seurata heidän työskentelyään. Elokuvan teemana olivat varjot ja niistä animoimalla syntyvät uudet maailmat. Teos tehtiin Olohuone-kaupunkifestivaalille.

-16-


”On parempi osata jokin asia hyvin, kuin että osaa vähän kaikkea” Freelancerina työskentely antaa taiteilijalle paljon vapauksia, mutta jatkuvasti joutuu kilpailemaan työtehtävistä. Sekä Laakso että Minn korostavat oman rohkeuden ja omien erikoistaitojen tärkeyttä. – Sellainen, joka osaa vähän kaikkea, ei välttämättä pärjää niin hyvin kuin sellainen, jolla on jokin erityinen taito tai tyyli, Antti Laakso kertoo. Minn ja Laakso neuvovat alalle hakeutuvia selvittämään itselleen, mistä on kiinnostunut ja minkälaisia projekteja haluaisi tehdä. Jos esimerkiksi on kiinnostunut erityisesti jostakin tekniikasta, kuten 3D-tekniikasta, kannattaa paneutua siihen. Minn kertoo animaatioalan olevan Suomessa vielä pieni. Kilpailu töistä ei ole kovin suuri, mutta ala on koko ajan kasvamassa ja tekijöitä on jatkuvasti enemmän. Vaikka töitä on enemmän, on toisaalta myös enemmän ihmisiä tekemässä niitä.

tiaa vastaan, Elina Minn kertoo. Monet animaatio-ohjaajat työskentelevät valmistuttuaan freelancereina. On helpompaa aloittaa työt opiskelun jälkeen, kun on jokin yhteisö taustalla. Paperihatussa saa tukea ja apua muilta ja asioista otetaan yhdessä selvää. Itseensä uskominen tärkeintä Työelämään siirtyminen opiskelun jälkeen oli aluksi vaikeaa sekä Elina Minnille että Antti Laaksolle. – Mulla oli noin yksi tai yksi ja puoli vuotta sellasta outoa aikaa, Antti Laakso kuvailee. Laakso oli tottunut koulun pitkiin työpäiviin ja säännöllisyyteen. Kun opiskelun jälkeen päivässä olikin paljon niin sanottua tyhjiötä, oli siihen haastavaa tottua. Laakso kertoo, että freelancerin työrytmiin oppi ja tottui vähitellen. Elina Minn kuvailee opiskelun jälkeistä aikaa samanlaiseksi. – Töiden saaminen on hyvin vaihtelevaa, enkä tiedä totunko siihen oikein koskaan, Minn kertoo. Työpäivät koulussa olivat intensiivisiä ja täynnä erilaista tekemistä ja sen vuoksi opiskelun jälkeinen toimettomuus tuntui vaikealta. Minn kuvailee opiskelun jälkeistä aikaa kahden vuoden henkiseksi raoksi.

Taideakatemian ajatellaan olevan laadukas koulu – Taideakatemiasta tulee supertaitavia tekijöitä, Antti Laakso kertoo. Hän uskoo Taideakatemian profi loituvan hyvin animaatioalalla. Jos on opiskellut Taideakatemiassa, etenkin Turussa sitä arvostetaan paljon. Laakson mielestä esimerkiksi animaatioharjoittelijat osaavat paljon jo opiskeluvaiheessa eikä heille tarvitse opettaa paljon asioita.

-17-


Sekä Minn että Laakso kuvailevat opiskeluaan Taideakatemiassa laadukkaaksi. Paperihatussa on ollut paljon hyötyä siitä, että kaikki ovat opiskelleet Taideakatemiassa. Kaikilla on samanlaiset tiedot ja taidot, joita on helppo lähteä yhdessä soveltamaan ja kehittämään. Miten Paperihatun jäseneksi? Paperihatun jäseneksi voi hakea perinteisesti lähettämällä vapaamuotoisen hakemuksen. Tärkeintä on selvittää itselleen, miksi haluaa liittyä ja mitä haluaisi Paperihatussa tehdä. – Ei ole mitään järkeä tulla jäseneksi, jos vain haluaa liittyä, koska moni muukin liittyy, Antti Laakso kommentoi. Elina Minnin mielestä Paperihatussa työskentely on mukavaa, mutta se ei sovi kaikille. Koska työskennellään yhdessä, täytyy ottaa vastuuta asioista, olla mukana auttamassa ja osallistua. Paperihatussa saa apua pyytämällä, mutta täytyy myös antaa jotakin takaisin. Seuraavaksi pureudutaan yhdessä tekemiseen Tulevaisuudessa Paperihatun jäsenet aikovat tehdä jonkinlaisen projektin yhdessä. Koska jäseniä on viime vuosina liittynyt niin paljon, ovat animaattorit työskennelleet suurimmaksi osaksi yksin. Ennen lähtöäni tarkastelen kahvihuoneen liitutaulua ja kaapin oveen kiinnitettyä siivousvuorolistaa. Liitulaululla pyydetään jotakin lainaan ja siivousvuorolistasta varataan itselle sopiva siivousaika. Tilasta huokuu yhdessäolon tuntu. Uskon taiteilijoiden tuntevan olonsa turvalliseksi Paperihatussa. Teksti: Emma Heinonen Kuvat: Essi Orpana

Ilmoitus

-18-


Ilmoitus

Vuonna 1986 Turun kauppakorkeakoulun opiskelijoiden ideasta alkunsa saanut henkilöstövuokrausyritys Legioona Oy tarjoaa töitä pääasiassa eri alojen korkeakouluopiskelijoille ja valmistuneille Turun seudulla. Jo 2000 opiskelijaa on työllistynyt tai työllistyy parhaillaan Legioonan riveissä. Liity sinäkin heihin! Töitä opintojen ohessa? Tarvitsetko lisätienestiä? Haluaisitko tehdä osaaikatöitä ilman, että se häiritsisi opiskelujasi? Legioonalla on tarjolla töitä useilta eri aloilta, erilaisiin tarpeisiin korkeakouluopiskelijoille. Opiskelitpa sitten insinööriksi, medianomiksi tai tradenomiksi, Legioonan kautta löydät itsellesi sopivaa työtä. Täytä hakemus netissä jo tänään www.legioona.f Saat opiskelujen aikana arvokasta työkokemusta sekä totta kai kaivattuja lisätuloja. Keikkatöitä voit tehdä itsellesi sopivan aikataulun mukaisesti eikä opiskelusi kärsi. Lisäksi luot kontakteja ja kukaties saatat löytää tulevaisuuden alasi tai työpaikkasi.

Valmistuneille opiskelijoille Legioona tarjoaa mahdollisuuden ensimmäiseen vakituiseen työpaikkaan. Kuvataiteilija – kaipaatko töitä? Opiskeletko kuvataiteita tai luovaa alaa tai oletko valmistumassa kuvataiteilijaksi? Ruokkiiko työ kaupan kassalla luovuuttasi vai haluaisitko tehdä oikeasti töitä kuvataiteiden parissa? Legioona välittää nyt töitä myös kuvataitelijoille peruskoulun kuvaamataidonopettajan sijaisena. Pääset välittämään luovuuden inspiraatiota nuorten parissa Turun seudun peruskouluissa. Lähetän avoin hakemus Legioonan nettisivujen kautta www.legioona.fi jo tänään! Sinut kutsutaan haastatteluun, jonka jälkeen pääset Legioonan rekisteriin ja sitä kautta käsiksi arvokkaisiin sijaisuuksiin. Kuvaamataidonopettajan sijaisuudet sopivat myös muille opiskelijoille, joilla on kokemusta ja osaamista kuvataiteen saralta sekä halukkuutta työskennellä nuorten kanssa.


Haastattelu

HAASTATTELUSSA

USKO EEVERTTI LUTTINEN Usko on Usko Eevertti Luttisen asia. H채nen mielest채채n joulupukki on satuhahmo ja nainen voi tulla uskoon.

-20-


Onko usko sinun asiasi, Usko? Sitähän sä kysyit. Niin, meillä kaikilla on koettelemuksemme ja se Jeevelin ja Peevelin paini on sitä isojen poikien painia siinä raskaimmassa sarjassa. Ja tässä painissa tahdon olla osallisena. Eli usko on minun asiani aivan totta kuin se on myös nimekseni lasetettu. Mihin uskot? Olen vahvasti evankelisluterilaisen kristinuskon edustaja. Onhan se jo nimessäni. Usko Ev. Lut.

Oletko piilopervo? Hui. En tietenkään. Tämä kysymys oli taidettu lasettaa Leena Hefnerille, tuolle naiselle, joka täyttää kaikki hullun piirteet. Onko nimesi vaikuttanut ammatinvalintaasi? Mikä on ylhäältä lasetettu, se on ylhäältä lasetettu. Tutkimattomat ovat herran tiet ja minä toimin vain välikappaleena, joka nenänpää musteessa joka ilta kirjoittelen saarnoja. Sitähän sä kysyit.

”Taidekouluun pääsemiseen ei varmasti juurikaan vaikuta se, onko saanut paljon älliä ja kukkia.”

Onko joulupukkia olemassa? Vaikka kaikki meistä tahtoisivat silloin tällöin saada hyvistä teoistaan palkaksi sitä kovinta pakettia, on kuitenkin todettava, että Joulupukki on pakanallinen satuhahmo aivan kuten Munamieskin. Moniin kirkollisiin pyhiin liittyy pakanallisuutta, kuten Pääsiäiseen. Todellinen sanoma on unohdettu ja silloin kaikki tutut virpoo ja trullit kuiskii. Arvo toki joskus hokee, kuinka hän haluaisi päästä pukille, mutta olen yrittänyt selittää, että pukki on satua. Miten julkinen elämäsi eroaa kotioloistasi? Kotioloissa saatan joskus vaihtaa vapaalle, maistella hieman ruskapunkkua ja pukeutua mikroshortseihin. Hiihiihii. Mutta aina syljen, koskaan en niele.

Miksi nielet useammin kuin syljet... ehtoollisviinin? Vaikka viini olisi viimainen tuttu ja siinä olisi houkuttelevaa viikunaa ja vattun vatun vattua, on se juuri siksi aiheellista sylkeä, jottei joutuisi Peevelin houkuttelemaksi. Mieluummin turvaudun mustaan kenialaiseen kahviin. Muki tolkulla tietty. Voiko nainen tulla uskoon? Totta kai. Typerä kysymys. Juuri eilen Sorvankylän viimeinen pakana Sirpa Kylmänen tuli uskoon. Millaisia terveisiä haluaisit lähettää Turun taideakatemian opiskelijoille? Niin. Taidealalle sisältyy paljon pakanallisuutta, mutta on sitä myös kirkon piirissä. Monet ortodoksipastorit usein eivät välitä uskon asioista vaan pinkkaavat rupliaan. Mutta opiskelkaa ahkerasti, vaikkei taidekouluun pääsemiseen varmasti juurikaan vaikuta se, onko saanut paljon älliä ja kukkia.

Millaisia muistoja sinulla on opiskeluajoilta? Se ikävän muisto liittyy tietysti Arvon penaaliin ja siihen kuka sen todella väkisin otti, kun vain Arvon silmä vältti. Oi niitä aikoja.

Teksti: Jenny Mäkinen Kuva: MTV3

-21-


Galleria

-22-


Where the spirit does not work with the hand, there is no art. - Leonardo da Vinci

Work by Nikita Matilda -23-


Ilmoitus Ilmoitus

Dance with The Monkey On lauantai-ilta. Aurakatu 3:n kohdalla näkyy jotain poikkeavaa: kiemurainen häntä vilahtaa ja iloinen apina kutsuu mukaan iltaa viettämään. Apinaa seuratessa aukeaa The Monkeyn ovi ja sisäDance with The Monkeyltä kantautuu korviin tunnetut listahitit, mutta apina osoittaa yläkerran suuntaan. Rappusia noustessa hittimusiikki väistyy ja tilan täyttää EDM-genreen profiloitujen residentti-DJ:iden miksaama musa.

The Monkey, tuttavallisemmin ”Apina”, on erityisesti dance-musiikkiin erikoistunut yökerho, joka tuo Turkuun kevään aikana jopa Swedish House Mafiaakin kovempia nimiä. Maaliskuun lopulla reivattiin John de Sohnin tahtiin ja toukokuussa Club L.Y.X.:ssä päästään jälleen bailaamaan Skandinavian parhaiden soittajien miksaamien soundien tahtiin. Club L.Y.X. onkin melkoista luksusta, mutta kuitenkin opiskelijaystävälliseen hintaan, sillä sisään pääsee vain yhdeksällä eurolla! Muutakin luksusta Club L.Y.X.:än lisäksi Apinasta löytyy: tanssilattian takaa paljastuva tyylikäs ja viihtyisä VIP-tila, josta kuka tahansa voi tehdä pöytävarauksen. Varaus kannattaa tehdä, jos haluaa pientä luksusta opiskelija-arjen keskelle. VIP-tilan erinomaisesta palvelusta vastaa baarimestari Jaakko Halsinaho, joka aloitti Apinassa ensin kesäpoikana ja kipusi siitä sitten kohti yläkertaa aina VIP-tilan baaritiskille asti.

Nykyisin Jaakon ilta lähtee käyntiin seurustelemalla VIP-puolen asiakkaiden kanssa ja sheikkaamalla mitä eksoottisempia drinkkejä The Monkeyn erikoisuuksista – tuorepuristettuja mehuja, joita saa vaikkapa inkiväärin tai granaattiomenan makuisina. The Monkey panostaa myös juomasekoitusten laatuun – opiskelijaystävällisiä hintoja unohtamatta. Mikä ihmeen The Monkey? • Baari osoitteessa Aurakatu 3 • Musaa listahiteistä danceen • Opiskelijaystävälliset hinnat • Tuttavallista asiakaspalvelua • VIP-tila: jonon ohi, juomat pöytään ja hyvää palvelua • Turun paras yökerho 2013 • Residentti-DJ:itä ja kovia ruotsalaisia nimiä • Tsekkaa: www.themonkey.fi

TURUN VUODEN 2013 PA YÖKERHR AS O


Mielipide

Karpolla on asiaa

Sähköpostiviesti joka saapui sen jälkeen, kun ainutkaan oppilas ei ollut ottanut kantaa palautekyselyyn ja koulutuspäälikkö perui aikaisemmin sovitun palautepäivän, siirtäen sitä kuukaudella eteenpäin. Oppilaita ei kiinnosta antaa palautetta, sillä palautteeseen ei mitenkään puututa. Kyseessä on ilmeisesti AMK:n byrokratian kannalta pakollinen palautepäivä, pakkopullaa ilmeisesti niin päättäjille kuin opiskelijoillekkin. Olen itse ottanut osaa pariin palautekeskusteluun, enään en aio osallistua yhteenkään. Neljää edellistä Kaaos lehteä selatessani, huomasin, että jokaisessa Kaaoksessa on mielipidepalstalla otettu kantaa samaan asiaan. Miksi lukujärjestykset eivät toimi Maceilla? Lukujärjestykset toimivat vain Internet Explorerissa. Kaikkien muiden toimialojen lukujärjestykset saadaan auki millä tahansa selaimella, miksi Taideakatemian täytyy jälleen kerran olla “erilainen”. Mainonnan suunnittelun opiskelijat käyttävät pääosin Mac -tietokoneita, kyseessä ei ole mikään statushipsterivillitys, vaan puhdas oppimisen halu ja työelämään valmistautuminen. Suurin osa mainostoimistoista käyttää OSx käyttöjärjestelmää. Puheet AMK:n “työelämään valmista valmistamisesta” ovat tällä perusteella täyttä paskaa. Osa Taideakatemian opiskelijoista haluaa oikeasti opintojensa jälkeen siirtyä työelämään, ei viereiseen työkkärin rakennuksen kautta tukia nostamaan. Me emme myöskään suuntaudu alalle, jossa työelämä pyörii täysin yhteiskuntamme maksamien tukirahojen puitteissa. Haluamme oikeasti tehdä töitä ja koulun pitäisi siihen meitä valmentaa.

“Asiaa ei voida hoitaa, se ei ole niin yksinkertainen” Palaten vielä palautekeskustelujen “myöhästymisnurinaan”, haluaisin huomauttaa asiaan liittyen vielä pari hyvää pointtia. Linnankadulla ei ole käytössä “akateemista varttia”, joka on yleisesti käytössä muissa AMK:n toimipisteissä, taas ollaan niin helvetin erilaisia. Kun kursseja on monessa eri toimipisteissä, olisi mukava päästä varmistamaan koska tunnit alkaa, varsinkin kun opettajille tulee viimehetken muutoksia “pakollisten palavereiden” merkeissä. Ei ole mitään kanavaa, jota pitkin oikeasti päästäisiin perille siitä, koska koulua on ja koska ei ole. Työelämässä (johon koulu meitä niin mallikkaasti valmistaa) tämä ei taaskaan mene näin, työajat on asioita, joista pidetään kiinni (tällä perustellaan myös oppilaiden myöhästymistä, sillä “koulu on meidän työ”). Töissä kuitenkin on mahdollisuus tarkistaa työvuoronsa joko digitaalisessa muodossa tai sitten paperille tulostetussa excel -taulukossa. Mikäli perusasiat eivät ole kunnossa, vaan jämähtäneet 90-luvun alkupuolelle, ei vika välttämättä ole aina oppilaissa. Ainiin… Sitten on vielä tämä “mobiilialan murros”, älypuhelimet ja tabletit… No eihän niilläkään pääse lukkaria katsomaan, ellei omista nimenomaan windows -puhelinta. Onko opettajilla ja koulutusalojen päälliköillä rahoja kiinni Nokian osakkeissa? Lopuksi hyräillään suomalaisen taiteilijan Ismo Alangon tahtiin, vittu kun vituttaa, pohtien samalla milloin huomenna mahtaa alkaa koulu.

-25-


Ilmiö

BURLESKI JAKAA MIELIPITEET

Burleski on viime vuosina ollut se pinnan alla kytevä hieno juttu. Mutta puhutaanpas nyt totta; minulle koko taiteenlaji on edelleen yksi iso glitterein koristeltu kysymysmerkki ja mielikuvani burleskista vaihtelevat päivän mukaan tyylikkäästä viihdelajista aina siihen perinteiseen ”läskithän siellä pomppii liian pienissä hepeneissä lavalla”. Burleski sai alkunsa Yhdysvalloissa 1800luvulla, mutta muodissa se oli erityisesti 1920-luvulla ja uudelleen nyt 2000-luvulla. Kyse on viettelystä ja yleisön viihdyttämisestä tanssia, musiikkia, teatteria ja stripteasea sekoittaen. Paino tuntuu olevan sanalla tease eikä strip, vaikka vaatteet voivat vähentyä rajustikin. – Burleskissa on kyse kokonaisuudesta. Siinä voi laulaa, siinä voi olla kabareeta, siinä voi olla mitä vain, kyse on siitä kuinka haluaa esitellä itseään, kertoo Kaaos-lehden kysymyksiin vastannut burleskitaitelija Sophie le Sucré. No niin, sehän kuulostaa itse asiassa jo aika upealta. Kuka tositaitelija Taideakatemiasta ei innostuisi wanhan hengen glamourista, burleskin visuaalisuudesta, tarinankerronnasta ja viettelyksestä? Siinä on totta vie kaikki elementit, joista minäkin innostun, mutta silti burleski jättää minut edelleen hiukan kylmäksi! Missä vika?!

– Kaikki lähtee asenteesta. Tulee olla sinut itsensä kanssa ja uskoa itseensä. Kun on sisäistä voimaa ja hehkuu ulkoisesti, on ihan sama miltä näyttää. Täytyy asennoitua siihen mitä on ja ottaa lava haltuun. Pitää olla munaa, hiirimeininki ei riitä, neuvoo Sophie. Mitä tämä kertoo oikeastaan burleskin yleisöstä? Yleisöstä, joka tulee taputtamaan ja vislaamaan suosiota sille Tanja-tavikselle, joka lavalla muuttuu näyttäväksi taideteokseksi. Tai entäs ne burleskitaitelijat, jotka haluavat tarkoituksella näyttää lavalla rumalta, samalla kun minä piiloudun kotona peiton alle ulkonäköäni itkemään. Ehkä me, jotka suhtautuvat burleskiin epäillen, kaipaisimme pientä asennehoitoa. Koska voi veljet, minäkin tahtoisin olla lavalla, pukeutua näyttävästi, kertoa tarinoita ja saada aplodeja osakseni! Taitaa olla minun aika korkata jotkut burleskibileet ja nähdä yleisöstä meno ihan omin silmin. Teksti: Aino Neuvonen Kuvat: Säde Kankare

-26-


Etkö sinäkään tiedä vielä, mitä ajatella burleskista? Oli taidemuoto tuttu tai ei, niin kokemuksia voi kartuttaa esimerkiksi toukokuussa Helsingissä: 25.05 Ravintola Kaisaniemi, Helsinki Sinsational Spring Awakening.

Ilmoitus


Horoskooppi

Uskomatonta mutta totta? Teksti: Mira Alhonen Kuvitus: Hanne Härkönen

Kauris 22.12.–19.1.

Vesimies 20.1.–19.2.

Kalat 20.2.–20.3.

Oinas 21.3.–20.4.

Usko tai älä, hurahdat mehiläisten hoitoon. Varaudu salvalla.

Uskotko itseesi? Älä kuitenkaan testaa uskoasi lauantaiyön kohtalokkaina tunteina Aurajoessa.

Uskotko ihmeisiin? Toivottavasti, tänä keväänä niitä tarvitaan.

Saat loistavan liikeidean ja muutat pohjoisnavalle myymään monikäyttöisiä varvas-sandaaleja.

Härkä 21.4.–20.5.

Kaksonen 21.5.–21.6.

Pieraiset kovaäänisesti kolme kertaa ruokalassa. Tiedätkö mitä se merkitsee?

Uskotko kohtaloon? Paina hissinappia kolmesti ja odota.

-28-


Rapu 22.6.–22.7.

Leijona 23.7.–22.8.

Älä kävele tikkaiden alta, varo särkyviä peilejä ja mustia kissoja.

Uskomatonta mutta totta, eräs henkilö katsoo sinua sillä silmällä – vinoon.

Neitsyt 23.8.–22.9.

Vaaka 23.9.–22.10.

Oletko sinkku? Uskon. Oletko parisuhteessa? Uskomatonta!

Nait nuoren, mukavan ja hyvännäköisen miljonäärin, ja elät onnellisena elämäsi loppuun asti.

Skorpioni 23.10.–22.11.

Jousimies 23.11.–21.12.

Uskottomuus uhkaa täydellistä suhdettasi, siis varo tai vakoile.

Uskotko hauskanpitoon ilman viinaa? Pyöri kymmenen kertaa ympäri ja kaikki näyttää selvemmältä.

-29-


Kolumni

Oman tiensä kulkijoille Eräälle kansalle muinoin, vaellettuaan autiomaassa tarpeeksi kauan, iski uskon puute. Kansa hylkäsi uskonsa ja sai rangaistukseksi vaellusmatkalleen 40 vuotta lisäaikaa. Onko usko uskon asia? Ihmiset uskovat mitä ihmeellisimpiin asioihin, kuten satuhahmoihin, henkiin, luomiskertomukseen, lainan ottamiseen, lottovoittoon, hyvään ja pahaan onneen ja ensiiltapotkuun. Vähättelemättä näitä uskomuksia en voi olla kysymättä itseltäni: mihin minä olen oikeasti tarvinnut uskoa. Myönnän, olen huutanut jumalaa, äitiä ja perkelettä avukseni hädän hetkellä. Mieleenpainuva epätoivon hetki koitti minulle armeijassa. Siellä olin mukana testissä, jonka tarkoituksena oli testata kestävyyttä ja johtajuutta. Nukkua ei saanut seuraavaan 48 tuntiin ja tehtävänä oli täydessä varustuksessa marssia pitkin poikin Haminaa tehden samalla erilaisia johtamistaidon tehtäviä. Pituutta marssille kertyi noin 80 km. Se oli minun kunnolleni todellinen haaste. Meitä kehotettiin vähän väliä luovuttamaan, autokyyti kasarmille ja lämpö olisivat valintani päässä. Muistan itkeneeni keskellä pimeää pakkasmetsää ja katsellen taivasta. Halusin pois, mutta ajattelin, että sitten vanhoina päivinä voin kertoa lapsilleni tästä hetkestä ja valinnasta. Sadasta miehestä kolmannes jäi kasarmille ja yli puolet testissä olleista keskeytti. Jaksoin loppuun. Olin todistanut jotain itselleni.

En tiedä oliko se hulluutta, ylpeyttä vai mielenlujuutta, että en luovuttanut, mutta minun tuli kamppailla henkisesti itseni kanssa epätoivon hetkellä. Onko usko vain toive siitä miten asiat menisivät? Sanotaan, että toivon liekillä lämmittelevät kokonaiset kansakunnat. Uskommeko enää parempaan hetkeen tai onnellisempaan aikaan? Hädän tullen me huudamme apua. Koen, että elämä itsessään on aina valinta kahden asian välillä: luovuttaako vaiko yrittää. Aina kun elämä potkii tai mätkii vasten kasvoja, me voimme aina tehdä valinnan yrittääksemme vielä kerran silläkin riskillä, että saisimme turpiimme. Rakkaus tästä hyvänä esimerkkinä. Luovuttaminen voi tuntua helpottavalta, mutta se ei vie minnekään. Onko usko dialogia itsensä sisimmän kanssa? Minusta se on itsensä puhtainta kohtaamista. Se on se oma juttu. Oman tiensä kulkijoille toivon vaellusta, joka ei pääty edes 40 vuoden jälkeen.

Teksti: Sami Sainio Kuva: Matti Vahtera

-30-


Fin-Win situation

Amazing Finland

Finland? Yes! Why? I don’t know. I’ll just go! Some people from The Netherlands really think I’m stupid. Why Finland?? It’s cold. Why are you not going to Spain or Italy? That were the questions which I’ve heard everyday. I still hear them. Exactly I don’t know why I chose for Finland, but I really like it!! It’s not that cold, there are a lot of great exchange students and the Finnish people are really helpful. So I’m happy that I chose Finland for my studies abroad. The Netherlands, where I come from, is a small country. There live a lot of people in a small area. But I think you already know that. Finland is not that different exactly. Okay, there lives not that many people, but the roads are the same, the school and houses look similar.

-31-

So it feels really like home! Only the language. It’s so weird to hear a language I really don’t understand. No word of it. O, and the prices for food and drinks. So expensive! That’s the only thing I don’t like of Finland. But I have to deal with it. For so far I really like it here and I think I will enjoy the other months the same as I did with the first ones! Kiitos for all the fun Finland! Teksti: Miranda van Lammeren Kuva: Janneke Vos


Ilmoitus

Nitro tykkää Kaaoksesta. Tykkää sinä Nitrosta.

Hae yhteishaussa Turun ammattikorkeakouluun. Mieti, mikä sinua kiinnostaa ja valitse kohteesi osoitteessa matka.turkuamk.fi Hae kevään yhteishaussa 4.3.–3.4.2013 Vieraskielisiin koulutuksiin voit hakea 7.1.–12.2.2013

Ilmoitus

Opiskelu Turun AMK:n Taideakatemiassa voi olla elämäsi parasta aikaa. Matka alkaa osoitteesta:

matka.turkuamk.fi

www.vimeo.com/turkuamk Turun AMK, Turku University of Applied Sciences

www.turkuamk.fi


mk.fi

Ilmiö

VALOMIEKAN VALOMIEKAN VÄLKETTÄ VÄLKETTÄ JA JA OPISKELUA OPISKELUA A long time ago in a galaxy far, far away... Tarkalleen ottaen Linnunradan yhden aurinkokunnan kolmannessa planeetassa auringosta laskien, eli Maassa, eräs Kars Skywalker niminen jediritari päätti perustaa Jediakatemian, noin kymmenisen vuotta sitten. Jediakatemia sai siis alkunsa 2000-luvun vaihteessa, Kars Skywalkerin toimesta. Skywalker koulutti oma-aloitteisesti kaksi jediä, ja sai sitä kautta idean perustaa Jediakatemian. Akatemian saavutettua 30 henkilön lukumäärän, pidettiin akatemian perustamiskokous, jossa Kars Skywalkerin ja kahden muun jediritarin toimin päätettiin, että Karsista tehtäisiin jedineuvoston johtaja. Jediakatemia toimii siis Internetissä ja sinne voi hakea kuka vain, ilmoittautumalla sähköpostitse. Hakijan tulee kertoa itsestään ja luonteestaan rehellisesti, sitä kautta katsotaan onko hakijasta jediksi vai ei. Kars Skywalkerin mukaan hyviä jedikokelaan piirteitä ovat kärsivällisyys, rauhallisuus ja kohtuullinen alkoholinkäyttö. Vakaa ja peloton luonne on myös jediltä vaadittava ominaisuus.

Opiskelun alkuvaiheessa padawanin on kohdattava pelkonsa, ja ystävystyttävä eri tunteiden kanssa, ja sitä kautta saavutettava mielenrauha. Padawanin on myös opittava aistimaan voima ja hallittava se, tämän jälkeen oppilas on valmis oppimaan jedimiekkailun. Koska lehden aihe on usko, kysyin mitä jediys merkitsee ja onko se uskon asia? Kars Skywalker ei näe jediyttä uskon asiana vaan ennemminkin filosofiana, kurinalaisena elämäntapana ja kutsumuksena, jonka arvot määrittää jedilaki. Kyseinen laki auttaa jedikokelasta saavuttamaan opinnoissa tarvittavan mielenrauhan ja pelottomuuden. Lopuksi kysyin, millaisia neuvoja Jediakatemiasta halutaan lähettää Kaaoksen lukijoille. Vastaus oli: kohdatkaa pelkonne ja löytäkää mielenrauha. Olkaa rohkeita ja luottakaa itseenne. Antakaa positiivisuuden valon hehkua töissänne ja luottakaa vaistoonne. Voima Olkoon Kanssanne. • •

• •

Akatemiassa on tällä hetkellä yli 60 opiskelijaa. Opintojen kesto riippuu täysin opiskelijasta, ja siitä kuinka ahkerasti opiskelee ja treenaa tarvittavia taitoja. Toisilla menee 1,5 vuotta, toisilla 3 tai enemmän. Puolentoista vuoden opintojen jälkeen jedikokelas eli padawan voi erikoistua esimerkiksi ennustajaksi, parantajaksi tai jediritariksi. Opiskelijoista koulutetaan vahvoja hyväntahdonlähettiläitä, jotka voivat valmistuttuaan toimia esimerkiksi vapaaehtoisina vartioina ja järjestysmieinä.

Teksti: Stina Frimodig

-33-


Keittokomero

Läpätessä roiskuu Kyl maar sitä sit ain haukutaa ja kaikkee muuta, mut kyl kaik sitä silti ostava ja syävä. Määki syän, sääki syät, Manu syä, Ahtisaari etengi ja sit kans toinoi toi Ile varmaa. Ens mä esittele teil mikä se o, ja sit mä kerro kui sitä käytetää! Nyy ei olssiis kyse mistää autoje osist, kerran kuus tarvittavist nykyjää jo siivekkäist housuvaipoist tai juur ja juur karvakalkkunan peittävist hameist. Nyy on kyse siit vuan kahreksakymentyks syntyneest torella monikäyttösest palast eväst, joka sopii sit tilanteesee ku pilantekemisee. Täs o kyse roiskeläpäst! No mikä sit on tää roiskeläppä? No pitsa tiätengi! Joku tais joskus sanno sitä kans kusilätyks tai pulikiakoks. Koko homma koostuu piänest palast vaihteleva värist taikinaa, jonka pääl o sit heitelty kaikkee iha välimere tomaateist lihaa verrattavis olevii aineisii, pernaan. Roiskeläppää myyrää muutamaa erilaist. Tän ruokalajin Rols Roissina on piretty sitä Saarioiste versioo. Meijän äiti pilaa teijä äitie ruuat! Lakka valhettelemast! Kyl Saarioine varmaa se paras on, mut hyvän kakkosen tulee kyl sit Atria.

Pakkaus on jotakuinki samalaine kaikis. Pääl on ens ohut muavi, joka aukee joka kerta eri taval, minkä seurauksena pitsa sit saatta purot –yleensä pääliset päi lattiaa tai Ruisroki kurast maat. Pitsa on sitsiäl muavi sisäl. Pitsan alla o ain joku valkone läpyskä. Saarioisel se o lautane ja Atrial se o joku, jonka käyttötarkotukse tiäs ainoastaa Kekkone.

-34-


Sit ku pitsa on otettu poijes siält muavist, ni se näyttää hiuka semmoselt yli ajetult katilt. Haju puolestas riippuu siit onk se kylmä vai lämmin. Kylmä haisee iha hyvät ja lämminki haisee iha hyvält. Riippuu tiätyste et misä se o lämmenny ja kui kaua. Onk se ollu mikros minuuti vai repus kaks viikkoo. Kuka näit sit syä? No kaik tiätyste! Vaik kui oltais kaupas ostamas jottai terveellist, ni ain siält lähtee kans pari roiskeläppää mukkaa! Kaik voi sen ny täsä ja nysimyäntää! Ei sunkkas se mittää terveellist ol mut iha hyvält se maistuu! Pääasias näit syä joku nörtti taik hikidataaja, mut kyl nää sit kuuluu kans opiskelijoitte päivittäisee ruakavalioo. Ja turha selostaa! Kyl kaik kauniitki tytöt kakal käyvä! Misä näit sit yleensä syärää? No kuule ku iha mis vaan! Riippuu tiätyste siit mite se o valmistettu! Alkuperäse ja samal ainoan ohjee mukaa roiskeläppää ei kuitenkaa saa, eikä kuulu lämmittää tai paistaa! On mul täs kuitenki pari ohjet mitä voi kokeilla! Nä o viäl sen verta helpoi ettei kenenkkä tarvi pakata veitei, eikä lähtee kotti! Yks on tiätty see et levittelee siihe pitsan pääl paljo juustoo ja tomaatei. Nii paljo etse näyttää melkkest sellaselt Lidlin pakastetäytekakult. Sen voi sit syärä iha semmosenaa tai sit viäl taittaa kahtii kotzoneks.

Teksti: Juuso Suominen Kuvitus: Reetta Hietaranta

Yks on kans see, et sen pitsan lämmittääekaks ja kippaa sen jälkee sit purkillise tonnikalaa siihe pääl. Tonnikalaa ei kannata lämmittää mikros. Sen jälkee haisee meinaa kämppä samalt ku Vierumäe 80 vuat vanhas yhteissaunas. Yks hyvä on kans sellane aromipesä-tyyline valmistus mikä sopii sit hyvi esimerkiks kesäfestareil. Pitsa pitää laittaa reppuu aamul ja antaa sen sit hautuu 6 tuntii ja pari moshpittii. Kannattaa aina välil tarkkailla ettei pitsa pala pohjaan. Se tarkottaa sitä et muavi o menny rikki ja pitsa o pisin repun pohjaa, mist sitä o vaikia irrottaa. Sama ku koittais Nuuskamuikkuselt huuliharppuu viärä –ei lähre. Sit siit voi tehrä rullakebabinki! Yäl ku o käyny hakemas kebabranska, eikä olkkaa jaksanu syärä kaikkii tai jos kebabliha onki sit jostai syyst pitkin kämppää tai pairal, ni sen lihan voi kerätä taltee, käärii roiskeläppää, pistää viäl vähä juustoo lissää, sit vaa mikroo ja jumangaut! ”Justorula! Valmis!”. Mut yhtä kaik! Syäkää roiskeläppää! Se o pelastanu mone ihmise elämän! Myäs opiskelijat o selvinny! Se o ollu tääl jo reilut kolkkäänt vuat ja niit o syäty reilu kuussataamiljoonaa kappalet. Niit tehrää joka vuasi semmone kakskymentmiljoonaa kappalet, eli jokane suamalaine syä komest neljää roiskeläppää vuares, halus tai ei!

-35-


Innostuitko Kaaoksesta? L채hde mukaan mahtavaan tiimiin tekem채채n seuraavaa Kaaosta. Ota yhteytt채: kaaoslehti@gmail.com.


KAAOS, 1/2013