Issuu on Google+

Pirkka

80 vuotta

Mitä Pirkka sinulle merkitsee? Mikä on suhteesi Suomen suurimpaan aikakauslehteen? Kuulimme koskettavia ja kekseliäitä tarinoita Pirkan merkityksestä lehden ystäviltä Lenniltä, Renulta ja Ulla-Kaisalta. T e k s t i pä i v i l e h to -t r a p n o w s k i   |  k u vat h a r r i j o e n s u u, dinesh subr a m ania m , henri luom a

12

9/2013

Lenni Heikkilä, Lappi Lennillä on aarre, joka ei lakkaa kiehtomasta pienen miehen mieltä. Kun aarteen avaa, näkyy värikäs ilotulitus, iloinen lintu ja paljon takkoja. Kaikkein paras kuva on kuitenkin se, jossa parrakas setä on huoltoasemalla. Lennin vaalima aarre ei ole satukirja, vaan Pirkka-lehden joulunumero. Lenni kutsuu sitä ”tankkauslehdeksi”. Kaksivuotias Lenni Heikkilä ei ehdi itse antaa haastattelua, sillä hänellä on täysi touhu leikkikeittiössään. Täytyy keittää kaurapuuroa ja paistaa jauhelihaa. Niin ja kännykkäkeittoa. Ei kiireinen keittiömestari ehdi hoitaa lehdistösuhteita. Onneksi Lennin äidillä Laura Yli-Pietilällä on aikaa: – Lenni rakastui Pirkan joulunumeroon vuodelta 2012. Hän selaili lehteä uudelleen ja uudelleen niin, että se meni koirankorville. Lopulta se jouduttiin heittämään pois, hän kertoo. Lennin erityisesti rakastama kuva lehdessä on Neste Oilin mainos, jossa Stan Saanila vetää perässään pulkkaa täynnä ostoksia. Miehellä on punainen kaulaliina ja karvalakki, ja hän vilkuttaa iloisesti. Kuvassa ei näy autoa eikä tankkaamista. Fiksuna poikana Lenni kuitenkin tunnistaa kuvassa näkyvän Neste Oilin merkin ja huoltoaseman, koska perhe ostaa polttoaineen yleensä sieltä.

– Lennistä tankkaamisessa on jotain jännää. Opittuaan puhumaan Lenni alkoi hokea ”tankkaamaan, tankkaamaan” aina bensa-aseman ohi ajettaessa. Lenni katselee lehdestä myös tuote- ja ruokakuvia. Sotkan mainoksessa esiintyvä lintu on saanut nimen Titityy. Myös värejä on opeteltu lehden avulla, uusimpana opittiin juuri beige, Laura-äiti kuvailee. Rauman Lapissa asuvan Lennin kesä on sujunut kotosalla uuden pikkuveljen, äidin ja isän kanssa. Kesällä koko perheellä on paremmin aikaa lukea aamiaispöydässä päivän lehteä. Kun vanhemmat lukevat Länsi-Suomea, Lenni selailee tärkeänä omaa lehteään. Pikkuveljeä Lenni halii ja suukottelee mielellään, joskus vähän rajuin ottein. Paitsi hellä isoveli, Lenni on myös kova urheilumies. Urheilua katsotaan televisiosta ja yleisurheilukisoissa käydään lähes viikoittain. Lenni ehti lukea ”tankkauslehden” jo puhki. Onneksi mummolassa se on vielä tallessa. Siellä vieraillessa Lenni kysyykin aina ensimmäiseksi tankkauslehteä. Kotiinkin olisi kiva saada taas oma lehti. Mikä neuvoksi? Hätiin tuli Lennin täti, Elina Yli-Pietilä. Hän otti yhteyttä Pirkan toimitukseen. Lennille on nyt toimitettu kaksi uutta ”tankkauslehteä”. 9/2013

13


Renu Nair, Singapore Joskus elämä muuttuu kertaheitolla. Renu Nairille muutok-

sia tuli kerralla kaksi: hän muutti ikuisen kesän maasta kylmään pohjolaan. Samalla bisnesnaisesta tuli kotiäiti. Vieläpä maassa, jonka kieltä hän ei ymmärtänyt. Olin kuin sammakko kaivon pohjalla, kuvaa Renu käyttäen singaporelaista sanontaa. Onneksi oli Pirkka: lehdet ja tuotteet. Niiden avulla hän harjoitteli suomen kieltä ja suomalaista ruokakulttuuria. Renu, poika Nikhil ja aviopuoliso Dinesh Subramaniam muuttivat Suomeen neljä vuotta sitten, kun puoliso sai töitä Nokiasta. Suomessa perhe vielä kasvoi, ja Neel-poika syntyi 2010. – Ystävämme eivät ymmärtäneet, miksi valitsimme Suomen kun vaihtoehtoina olivat Australia ja Dubai. Meitä peloteltiin kylmyydellä, pimeydellä ja suomalaisten vaitonaisuudella. Solmimme siellä kuitenkin elinikäisiä ystävyyssuhteita. Ymmärtääkseen mitä uudessa kotimaassa tapahtuu ja päästäkseen sisälle suomalaiseen kulttuuriin Renu aloitti kieliopinnot Helsingin yliopistossa. Lehtien avulla hän harjoitteli kieltä. – Kun tavasin tekstejä sanakirjan avulla, sanastoni laajeni ja kielitaitoni karttui. Ruokaohjeiden lisäksi luin Pirkasta sisustusjutut ja henkilökuvat. Olen aina ollut kiinnostunut ruuanlaitosta, joten ihastuin lehden herkullisen värikkäisiin ruokakuviin. 14

9/2013

Alkuun Renun äiti lähetti tyttärelleen tuttuja elintarvikkeita Singaporesta. Vähitellen Renu kuitenkin alkoi käyttää suomalaisia elintarvikkeita. Ruokaohjeiden kautta Renu oppi millaisia raaka-aineita kannattaa hyödyntää eri vuodenaikoina ja millaista ruokaa Suomessa tehdään juhlakausina. – Kokeilin monia Pirkan reseptejä, leivoin runebergintorttuja ja laskiaispullia. Makaronilaatikosta tuli meille lasten kanssa yhteinen lohturuoka. Kesäisin kokeilin marjaleivonnaisia. Kun tuli aika muuttaa takaisin Singaporeen, Renu pakkasi laukkuun Pirkasta irti leikkaamansa lehtileikkeet. Pirkan rakennusvinkkejä hyödynnettiin Singaporen-kodin keittiöremontissa. – Kotimaamme tuntuu muuttuneen entistäkin kiivastahtisemmaksi. Olemme myös itse muuttuneet Suomessa asumisen myötä. Meistä on tullut täsmällisempiä, kaipaamme enemmän yksityisyyttä ja tilaa ympärillemme. Totuimme siihen, että kotipihaltamme pääsi suoraan luontoon, Renu kertoo. Suomalaiset herkut maistuvat edelleen. – Kävimme Suomessa ystäviemme häissä. Palatessamme laukuistamme löytyi leipäjuustoa, karjalanpiirakoita, lakkahilloa ja pullapitkoa. Mukaan tuli myös Reissumiestä, kuten maailmanmatkaajille hyvin sopii. 9/2013

15


Ulla-Kaisa Niemelä, Oulu Suksipussi, salaattilinko, kalansyötti. Kansan ehtymätön mielikuvitus on tuottanut mitä eriskummallisimpia sukkahou­ su­niksejä. Ulla-Kaisa Niemelän ja Luna Borealis-luistelujoukkueen Pirkka.fissä kuvan kera julkaistu niksi kertoo, miten sukkahousuista saa taiottua luistelupuvun yläosan. Aikuisten muodostelmaluistelujoukkue Luna Borealis ompeli pukunsa itse talkootyönä. Ensin piti keksiä, mistä puvun olkapäille ja käsivarsiin saataisiin läpinäkyvää kangasta. Ratkaisu löytyi lähempää kuin arvaisikaan. – Siskon kanssa ideoitiin pukua ja haettiin sitten K-marketista 25 Pirkka-sukkahousut. Lahkeista tehtiin hihat, ja kangasta riitti olkapäillekin. Jotta kaikki materiaali saataisiin hyödynnettyä, vyötärönauhasta askarreltiin vielä hiusnauhat. – Hyvin puvut ovat kestäneet ja näyttävät kauniilta jäällä. Joukkue harjoittelee sunnuntai-iltaisin Oulun jäähallissa. Ryhmään kuuluu muun muassa psykiatri, lääkäri, sairaanhoitaja, opettaja ja muutama yrittäjä. Onpa mukana juristikin. – Erilaiset elämänalueet ovat laajasti edustettuina, nauraa Ulla-Kaisa, joka itse on kätilö. Luistelijoiden keski-ikä on 30 tienoilla, vanhin luistelija on 45-vuotias ja nuorin 19. Monella lasten harrastukset vievät pal-

16

9/2013

jon aikaa. Sunnuntaisin on naisten vuoro tehdä jotain ihan omaa. – Aikuiselle tekee hyvää hakea rajojaan muualtakin kuin jääkaapin ja hellan välistä, sanoo Ulla-Kaisa, joka ehdotti joukkueelle, että keksitty niksi lähetettäisiin Pirkkaan. Osa joukkueesta vähän ujosteli, mutta lopulta hän sai luvan. Niksit Ulla-Kaisa lukeekin lehdestä aina. Legendaarisista sukkahousunikseistä Ulla-Kaisan mieleen on jäänyt idea sitoa kalastamaan lähtiessä sukkahousut vyötärölle. Sukkahousun lahkeeseen sujautetaan sitten kännykkä. Eipähän puhelin luiskahda veteen. – Työhöni liittyviä sukkahousuniksejä ei ole vielä tullut mieleen, nauraa satoja lapsia maailmaan auttanut Ulla-Kaisa. Pirkkaa luettiin jo Ulla-Kaisan lapsuudenkodissa. Niksien lisäksi Ulla-Kaisa katsoo Pirkasta myös ruokaohjeet, etenkin aina juhlasesongin alla. – Revin parhaat ruokavinkit talteen. Jos ovat kadonneet, kun niitä kaipaan, ne löytyvät nykyaikana onneksi myös netistä. Mitä Ulla-Kaisa toivoo Pirkalta jatkossa? – Samanlaisia juttuja kuin tähänkin asti, sellaisia, jotka ottavat erilaiset kohderyhmät huomioon. Ja tietysti myös arjenläheisiä niksejä. •


Pirkka 80 vuotta - pääjuttu