Page 1

NÄKÖKULMA SDP:N SUUNTAKESKUSTELUUN 1.5.2014 JUTTA URPILAINEN

Työn, hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden tulevaisuus ”Sosialidemokratian päämääränä on vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden oikeudenmukainen yhteiskunta. Siinä jokainen toimii kykyjensä mukaan oman ja yhteisen hyvinvoinnin puolesta. Ympäristöstä ja jokaisesta ihmisestä pidetään huolta. Oikeudenmukaisuus syntyy oikeuksien ja vastuun tasapainosta. Se toteutuu vapauden yhteiskunnassa, jossa vallitsee demokratia ja solidaarisuus, yhteisvastuu. Sosialidemokratian ihanteet ja tavoitteet ovat nähtävissä olevia mahdollisuuksia korkeammat. Unelmat, tahto ja poliittinen toiminta muuttavat todellisuutta ihanteitamme kohti.” - Sosialidemokratian periaatteet, hyväksytty Turun puoluekokouksessa 1999.

1


Sisällys

2

1.

Alkusanat ja kiitokset

2.

Kiteytys – miksi SDP on tänään aiempaakin tärkeämpi?

3.

Työn tulevaisuus – rehellinen vastuunkantaja

4.

Hyvinvointivaltion tulevaisuus – turvallinen uudistaja

5.

Oikeudenmukaisuuden tulevaisuus – kansainvälinen puolue

6.

Uudistavaa SDP:tä tarvitaan kipeästi – miten SDP on aiemminkin noussut?

7.

Teemme tulevaisuuden yhdessä


1. Alkusanat ja kiitokset Haluan kiittää kaikkia SDP:n jäseniä kuuden vuoden tuesta yhteiselle työllemme. Erityisen lämpimästi haluan kiittää osallistumisestanne kevään linjakeskusteluun, joka tervehdyttää ja tuulettaa kansanliikettä, selkeyttäen samalla tavoitteita ja antaen uutta vauhtia. Tämä puheenvuoro perustuu keskusteluihin, joita olen käynyt SDP:n jäsenten, ay-aktiivien, puolueen toritilaisuuksiin tulleiden ihmisten, koti- ja ulkomaisten asiantuntijoiden sekä monien muiden kanssa. Huolet työstä, toimeentulosta, palveluista ja oikeudenmukaisuudesta ovat tulleet kaikkialla vastaan. Puheenvuoro ei pyri kertomaan mitä kaikkia asioita SDP:n pitäisi tehdä. Niistä sovitaan yhdessä Seinäjoen puoluekokouksessa perustuen mm. puoluekokoukselle valmisteltuihin ohjelmiin ja niihin 203 aloitteeseen, joita puolueosaston ja puolueaktiivit ovat kokoukselle tehneet. Yritän puheenvuorossani vastata pelkistäen vain yhteen kysymykseen: Miksi SDP on tänään aiempaakin tärkeämpi? Keskityn tässä tulevaisuuteen. Olen muissa yhteyksissä perustellut nykyisen hallituksen tekemiä monia vaikeita päätöksiä. SDP:n päättävät elimet ovat ne hyväksyneet ja tietysti seison edelleen niiden takana. Toivon, että puheenvuoroni auttaa kohdistamaan Seinäjoen puoluekokouksessa ja sen alla käytävää keskustelua SDP:n tulevaisuuteen. Puheenvuoroni lopuksi tarkastelen puolueemme historian perusteella, miten SDP on aiempinakin vaikeina aikoina noussut suurimmaksi eduskuntapuolueeksi. Kiteytän tulkintani seuraavasti: 1. 2. 3.

SDP on ollut muita puolueita voimakkaammin eteenpäin ja tulevaisuuteen katsova. Tulevaisuuskuva on perustunut hyvin realistiseen kuvaan talouden reunaehdoista. SDP on pitänyt linjansa, vaikka siitä on käyty tiukkaa keskustelua puolueen sisällä.

On rehellistä todeta, että tavoitteisiin pääsy edellyttää vaikeitakin päätöksiä ja, että politiikan pitää puuttua myös ongelmien syihin ja sen pitää olla oikeassa suhteessa niiden vakavuuteen. Rehellistä on myöntää, että kaikki tavoitteet eivät voi olla yhtä tärkeitä. Muuten mikään ei ole prioriteetti, jolloin todellisuudessa ei ole myöskään mitään linjaa. Selkeällä ja realistisella linjalla SDP on aina ennenkin saavuttanut kansalaisten luottamuksen.

3


2. Kiteytys – Miksi SDP on tänään aiempaakin tärkeämpi? SDP on ihmisten liike. Kymmenientuhansien kansalaisten kansanliike, jossa on katto korkealla ja seinät leveällä. Toimintamme tavoitteena on ihmisarvoisen elämän turvaaminen jokaiselle. Tavallisen ihmisen hyvinvointia puolustava SDP on tänään aiempaakin tärkeämpi kolmesta jokaisen meidän elämäämme vaikuttavasta syystä: Työn tulevaisuus. Ilman työtä ei ole työntekijää, eikä työväenliikettä. Teknologian, globalisaation ja teollisuuden rakennemuutoksen takia suomalaisen työn tulevaisuus ei ole ollut aiemmin niin uhattuna kuin nyt. Tämän takia SDP on tänään aiempaakin tärkeämpi. Hyvinvointivaltion tulevaisuus. Ihmisillä on suuri huoli toimeentu-

”Demarit ovat turvallinen losta ja julkisista palveluista. SDP on ollut puolue, joka on tarjonnut ankkuri maailman ihmisille turvaa ja edellytyksiä ihmisarvoiseen elämään. Talouden myllerryksessä.” epävarmuuden ja väestön ikääntymisen takia tuon turvan tarve on kasvanut. Tämän takia SDP on tänään aiempaakin tärkeämpi.

Oikeudenmukaisuuden tulevaisuus. Eriarvoisuuden kasvu ja oikeudenmukaisuuden puute ovat nyt polttavia ongelmia. Avoimessa maailmassa nämä jokaista meistä huolettavat ilmiöt ovat yhä enemmän kansainvälisiä kysymyksiä. SDP on Suomen kansainvälisin puolue, osa globaalia sosialidemokraattista liikettä. Tärkeiden asioiden kirjo on laaja ulottuen euroalueen tulevaisuudesta veroparatiiseihin, köyhyyden poistamiseen, ilmastonmuutokseen ja rauhaan. Tämän takia SDP on tänään aiempaakin tärkeämpi. Suomi tarvitsee meitä talouspolitiikan rehellisinä vastuunkantajina, hyvinvointivaltion turvallisina uudistajina ja kansainvälisenä vaikuttajana niihin asioihin, jotka yhä enemmän vaikuttavat Suomeen.

3. Työn tulevaisuus – rehellinen vastuunkantaja Palkansaajat ja yrittäjät mutta myös työstään eläkkeelle päässeet elättävät tai ovat kaikki elättäneet itsensä työllä. Heidän unelmansa on tavallisen suomalaisen unelma. Se on sitä, että on mahdollista vaurastua omalla työllään. Tavalliset duunarit ovat hankkineet asunnot, autot ja kesämökit. Tämän on oltava mahdollista myös tulevaisuudessa. Tämän takuumiehenä SDP:n on seistävä. Työn murros Keskustelu työn tulevaisuudesta ei ole uusi. Teknologian ja automaation viimeaikainen kehitys sekä yhä etenevä globalisaatio ovat tuoneet siihen kuitenkin uuden ulottuvuuden. Vierailin viime lokakuussa Harvardissa ja MIT:ssa tapaamassa tutkijoita. Kaksi teemaa oli ylitse muiden: työn tulevaisuus ja eriarvoisuuden kasvu.

4


Hallituksen sisäisessä seminaarissa Vesa Vihriälä piti esityksen automaation vaikutuksista työpaikkoihin. Selvityksen mukaan tietotekniikka uhkaa tuotannon alojen työpaikkoja enemmän kuin palveluammatteja. Palvelualoilla katoavien työpaikkojen ammattiryhmiä voivat olla esimerkiksi myyntiassistentit, sihteerit, pankkivirkailijat ja erilaiset toimistotyöt. Teknologian ja globalisaation vaikutukset työpaikkoihin eivät todellakaan ole vain tutkijoita kiinnostavia asioita. Maaliskuussa Ylen nettisivujen luetuimman talousjutun otsikko oli ”Ovatko alasi työt katoamassa? Katso laskurista miten rakennemuutos on muuttanut Suomea.” Viime vuosien kehitys on osoittanut, miten globaalissa ympäristössä Suomen talous voi olla haavoittuvainen yhdenkin yrityksen tuotteiden menestykselle. Se on osoittanut myös teknologian muutoksen merkityksen esimerkiksi paperin kulutuksen kasvun hiipumisen kautta. Suomen teollisuuden ja talouden rakennemuutos ei ole pysähty”Työtäni ei enää tarvita, mässä. Teknologian ja globalisaation kehitys tulee jatkumaan. Näissä mitä huominen lupaa oloissa työllisyys ja talouskasvu turvataan vain luomalla toimintapuitteet, joissa yritystoiminta kasvaa Suomessa. Investointien edel- minulle?” lytykset ovatkin nyt aiempaa selvästi paremmat mm. yritysvero- ja palkkaratkaisujen seurauksena. Tarvitaan panostuksia kasvuun, mutta tarvitaan myös pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Olemme saaneet kuulla positiivisia uutisia viime päivinä. Siitä huolimatta on muistettava, että uusien työpaikkojen ja investointien saaminen vaatii poikkeuksellisia ponnistuksia ja pitkään. Minkälaisin eväin sitten työn vakaviin haasteisiin vastataan? Menemättä tässä syvälle kysymyksiin ”mitä” ja ”miten”, nostaisin esille kuitenkin viisi asiaa. Osaamisyhteiskunta Ensinnäkin laaja-alainen sivistys ja syvällinen erikoisosaaminen ovat sitä pohjaa, jonka varassa voimme tehdä työtä entistä tuottavammin. Koulutus ja sen laatu ovat avainasemassa. Se on ollut ja on Suomen vahvuus. Meillä on yliopistotasoinen opettajankoulutus ja olemme saaneet alalle paljon sitoutuneita ihmisiä. Mutta ei pidä tyytyä saavutettuun, vaan pitää pyrkiä eteenpäin. Tarvitsemme peruskoulu-uudistuksen, jossa katsotaan tulevaisuuteen niin opetusmetodien kuin sisällön osalta. Ruotsin puheenjohtajakollegani Stefan Löfven on heittänyt ajatuksen pakollisesta lukiosta. Suomessa oppivelvollisuuden ikärajan noston on askel tähän suuntaan. Korkeakoulutuksessa tarvitsemme vahvempia yksiköitä, jotka kykenevät profiloitumaan ja tekemään laadukasta tutkimusta sekä tukemaan aluekehitystä. Sopimusyhteiskunta Toiseksi, Suomen talouden suurten muutosten aikoina ammattiyhdistysliike on ollut sopimassa kilpailukyvyn ja työllisyyden edellytysten parantamisesta. Näin on ollut nytkin. Hyvin järjestäytynyt, edustava ja kokonaisetua tavoitteleva ammattiyhdistysliike on

5


Suomen voimavara erityisesti nyt, kun työ ja samalla työväenliike ovat ennen kokemattomien haasteiden edessä. Työ esimerkiksi nollatyösopimusten kitkemiseksi on tärkeää tulevaisuustyötä, joka yhdistää poliittista ja ammatillista työväenliikettä. Kasvun edellytysten rahoittaminen Kolmantena elementtinä ovat valtion voimakkaat panostukset, joilla tuetaan innovaatiotoimintaa, yritystoiminnan liikkeellelähtöä ja kasvua sekä pk-yritysten vientiä. Olemme myös menneet tässä eteenpäin. Viimeisimpänä esimerkkinä on hallituksen kehysriihessä hyväksymä kasvupaketti. Suomalaisilla vientiyrityksillä on käytössään kilpailukykyinen, julkisesti tuettu vienninrahoitusjärjestelmä, jotta ne menestyisivät tiukoissa tarjouskilpailuissa. Finnveran uudella vienninrahoitusohjelmalla on myönnetty mittavat valtiontakaukset. Valtiolla on tietysti keskeinen rooli infrastruktuurin luojana ja esimerkiksi kohtuuhintaisen asumisen varmistajana. Hallituksella pitää olla myös keinot tukea kestävien teollisten ratkaisujen syntyä vaikeuksissa olevilla aloilla kuten telakkateollisuudessa. Valtion tulee olla valmis lisäämään riskinottoa aloittavien kasvuyritysten rahoittamisessa silloin, kun yksityiset sijoittajat myös ottavat osuutensa. Valtio ei voi valita voittajia ja menestyjiä, mutta valtio voi tehdä analyysia Suomen vahvuuksista ja sillä perusteella aloista, joilla olisi erityisen hyviä edellytyksiä pärjätä varsinkin, jos elinkeinopolitiikalla luodaan edellytyksiä. Esimerkistä käy energia- ja ympäristöteknologiaan perustuva clean tech -liiketoiminta, jolla tuotetaan ratkaisuja luonnonvarojen kestävään käyttöön ja globaaleihin ympäristöhaasteisiin. Avoimuudella uutta palveluvientiä Neljäntenä asiakokonaisuutena on valtion rooli uusien liiketoimintamahdollisuuksien avaajana ja digitalisaation edistäjänä julkishallinnon omassa toiminnassa. Yksi tärkeä esimerkki tästä on julkisen datan avaaminen. Tätä kautta luodaan mahdollisuuksia uudelle liiketoiminnalle ja parannetaan palveluiden yhteensopivuutta. Samaa sukua on tulorekisterin perustaminen, joka mahdollistaa tulotietojen reaaliaikaisen välittämisen, vähentää raportointia ja tehostaa yksityisen ja julkisen sektorin toimintaa. Sen – samoin kuin julkisen datan avaamisen – voi odottaa synnyttävän myös sellaista palveluvientiä, jolla on kysyntää maailmalla. Muutosturvaa koulutuksella Viidenneksi meidän tulee vahvistaa kykyämme sopeutua oloihin, joissa työpaikkoja samalla sekä häviää että syntyy jatkuvalla vauhdilla. Näissä työttömyyden tason riittävä alentaminen ei ole mahdollista, jos työttömyyden keskimääräinen kesto ei lyhene. Nyt meillä jäädään liian pitkään vanhan ja uuden työpaikan väliin. Tarvitaan vahvempaa työn ja koulutuksen liittoa, jossa työnteko ja koulutus limittyvät tiiviimmin keskenään. Tämä luo parempia edellytyksiä myös siirtyä vanhasta työstä uuteen ja antaa työntekijöille turvaa.

6


Oma vakava ilmiö on syrjäytyminen työelämästä. Voi näennäisesti olla helppo ratkaisu antaa työttömän olla omissa oloissaan ja taata hänelle eräänlainen kansalaispalkka, vaikka hän ei pyrkisikään työelämään tai parantamaan valmiuksiaan saadakseen myöhemmin työpaikan. SDP ja ay-liike eivät ole kuitenkaan kannattaneet kansalaispalkkaa. Työn ja toimeentulon yhteyttä ei pidä katkaista. Yhteiskunnassa on oikeuksia ja velvollisuuksia. Sosiaaliturva on varattu ennen muuta heille, jotka syystä tai toisesta eivät pysty ansaitsemaan riittävää toimeentuloa. Hyvinvointivaltion rahoitus ajautuisi helposti suuriin ongelmiin, jos kaikille taattaisiin riittävä toimeentulo, vaikkei edes yritä osallistua työelämään tai omien valmiuksiensa parantamiseen. Sosiaaliturvan toimivuutta pirstaloituvan työn olosuhteissa on kuitenkin parannettava. Viisasten kivi? Keskusteluissani Suomessa ja muualla minulle on käynyt selväksi, ettei kenelläkään ole viisasten kiveä työn tulevaisuuden ongelmiin. Tarvitaan varmasti monia tosiaan tukevia toimia. Samaan aikaan, kun pohdimme miten sopeutua toimintaympäristön muutoksiin, on meidän yhdessä pohdittava mille uusille tavoitteille muutos avaa mahdollisuuksia. Ihmisten kyvyt ja mieltymykset ovat moninaisia, mutta kaikilla on tarve olla hyödyksi ja tulla arvostavasti kohdelluksi. Työn muutos voikin tarjota myös uusia väyliä saada ihmisten osaaminen käyttöön. SDP on aiemminkin ollut Suomen talouden tärkeissä murroskohdissa se eteenpäin vievä voima, joka on näyttänyt suunnan. Niin pitää olla nytkin.

4. Hyvinvointivaltion tulevaisuus – turvallinen uudistaja SDP saavutti sodanjälkeisen ajan parhaan vaalituloksensa 1995, kun se esitti realistisen suunnitelman hyvinvointivaltion pelastamiseksi. Talouden realiteetit olivat lamavuosien takia hyvin tiedossa ja SDP:n silloisen johdon kykyyn hoitaa velkaantumisongelma ja turvata hyvinvointivaltio selvästikin luotettiin. Nyt hyvinvointivaltion rahoituspohja on uhattuna rakenteellisten, ei suhdannesyiden takia. Näitä rakenteellisia syitä on kaksi: väestön ikääntyminen ja talouden rakenneongelmat.

”Kyllähän sitä kerran jos toisenkin miettii, että kenelle yhteiset rahat antaisi hoidettavaksi.”

Ikääntyvä Suomi Harmaantuva väestö on elintason nousun merkki. Ikäihmiset ovat valtava, osin vielä käyttämätön voimavara yhteiskunnassa. He hoitavat lastenlapsia, harrastavat, vaikuttavat ja luonnollisesti hoitavat myös omat yhteiskunnalliset velvollisuutensa. Siis vaikka ikääntyminen julkisessa taloudessa näyttäytyy epävarmuustekijältä, on se inhimillisesti onnistuneen yhteiskuntapolitiikan ja sosialidemokraattisen hyvinvointivaltiopolitiikan merkki.

7


Väestö ikääntyy nopeasti. Kun 2011 yli 65-vuotiaita oli 0,9 miljoonaa on heitä runsaan 15 vuoden kuluttua 1,5 miljoonaa eli 65 % enemmän. Talouden kakun on kasvettava tuntuvasti, jotta seniorikansalaisten eläkkeet ja palvelut pystytään rahoittamaan. Tosiasia on, että eläkkeistä vain neljännes on rahastoitu. Eläkkeet ja palvelut maksetaankin pelkistäen kunakin vuonna Suomessa syntyvästä BKT:sta tavalla tai toisella kerättävillä maksuilla ja veroilla. Tarvitsemme siis riittävästi työtä ja talouskasvua myös tulevien ikäihmisten takia. Suhdanneongelma ja rakenneongelma Talouden ongelmien kannalta on erittäin tärkeä muodostaa mahdollisimman hyvä tilannekuva ongelmista ja sen syistä. Suomen talouden ongelmat eivät suinkaan ole vain rakenteellisia. Vuoden 2007 jälkeisessä kehityksessä on ollut myös aimo annos suhdanneongelmia. Julkisuudessa esitetystä poiketen Suomi on liikkumavaransa puitteissa harjoittanut järkevää suhdannepolitiikkaa. Julkinen talous tuki talouden elpymistä. Siitä kertoo myös julkisen velan kasvu, joka nousi runsaasta 30 %:sta noin 60 %:iin. Kotitalouksien ostovoimaa tuki myös rahapolitiikka, kun korkoja laskettiin voimakkaasti. Mutta on selvää, että pääongelmamme eivät ole vain suhdanneluonteisia. Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Matti Pohjola tiivistävät talouden ongelmat toteamalla, että käsillä oleva kriisi on jopa vaikeampi kuin 1990-luvun lama, koska tuottavuuden kasvu on pysähtynyt ennen kokemattomalla tavalla. Olemme menettäneet työpaikkoja erityisesti korkean tuottavuuden alueilla. Nokia-vetoisen ICT-klusterin menestys ylläpiti pitkään petollisen suotuisaa talouskasvua. Tämän vuoksi budjettiylijäämät olivat isoja ja työttömyys alenevalla uralla. Seurauksena heidän mukaansa syntyi asetelma, jossa palkat nousivat enemmän – ja julkiset menot kasvoivat ripeämmin – kuin olisi ollut kestävän kehityksen kannalta suotavaa. Nyt olemme sitten tilanteessa, jossa uuden kasvun aikaansaaminen vaatii aikaa ja poikkeuksellisia ponnistuksia. Kuitenkin meillä on vahvuutemme, joille pitää rakentaa. Hyvien vuosien aikana Suomessa karttui paljon osaamista ja kansainvälistä kokemusta. Sitä tulisi jatkossa kyetä hyödyntämään. Kriisiä edeltävälle kasvu-uralle on mahdollista palata, jos kriisi kirvoittaa riittäviin toimiin. Kuitenkaan ripeään kasvuun pääsemiseksi ei ole mitään yksittäistä ja nopeavaikutteista keinoa. Talouspolitiikalta kysytään määrätietoisuutta, pitkäjänteisyyttä sekä kärsivällisyyttä. Kansalliset ratkaisut keskiössä Joskus kuulee sanottavan, että globaalissa taloudessa kansallisen politiikan merkitys on pienempi. Olen toista mieltä. Nimenomaan avoin talous vahvistaa omien päätösten merkitystä sekä hyvässä että pahassa. Globaalitalous jakaa maita ehkä aiempaa helpommin kriisimaihin ja menestystarinoihin. Esimerkiksi EU-maan velkajärjestelyn oletettiin pitkään olevan historiaa. Avoimien talouden ja globaalien rahoitusmarkkinoiden väärät tai tekemättä jääneet talouspolitiikan päätökset kostautuvat nopeammin ja vahvemmin. Vastaavasti hyvät ja ajoissa tehdyt päätökset voivat tuottaa aiempaa nopeammin parempia tuloksia. Minkälainen on sitten perintö, joka nyt on jäämässä tulevaisuuteen hyvinvointivaltion rahoituksen osalta? Eduskunnan lähetekeskustelussa 8.4. vertasin nykyistä taantumaa

8


1990-luvun lamaan. Tuolloin talous toipui kolmessa vuodessa, nyt kriisiä on jatkunut jo kuusi vuotta. Hallituksen laatiessa kehyspäätöstä tilanne oli kuitenkin olennaisesti toinen kuin 20 vuotta sitten Ensinnäkin siinä missä Lipposen ensimmäinen hallitus sai edeltäjältään perinnöksi kohoavan valtion velkaantuneisuuden, nyt kehyspäätös taittaa sen. Toiseksi, kun tuolloin uusi hallitus sai perinnökseen kohoavan joukkotyöttömyyden, nyt työttömyyden arvioidaan ensi vuonna hieman laskevan. Ensi vuoden ennakoitu työllisyysaste on jopa hieman korkeampi kuin hallituksen aloittaessa 2011. Kolmanneksi, osana julkisen talouden suunnitelmaa on hallitus tehnyt päätöksen rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosta. Ohjelmalla on suuri merkitys kestävyysvajeen poistamisessa. Pitkäjänteinen ja kestävä linja En väitä, että hyvinvointivaltio olisi nyt pelastettu. Tehtyjen päätösten toimeenpanossa riittää vielä paljon työtä. Lisäksi tiedämme, ettei maailmantalouden tai Euroopan talouskehityksen suhteen mikään ole varmaa. Hyvinvointivaltion pelastaminen vaatii jatkuvaa työtä ja valppautta. Katteettomien lupauksien sijaan tarvitaan määrätietoisia tekojen talouden ja työllisyyden perustan varmistamiseksi. Emme saa antautua sille väitteelle, että tiedämme mitä pitää tehdä, mutta emme tiedä, miten tulemme sen jälkeen valituksi. Uskon, että suomalaiset seuraavat ja ymmärtävät talouden tosiasioita. Mauno Koivistolla oli tapana sanoa, että politiikassa joskus yliarvioidaan kansalaisten kiinnostus politiikkaan, mutta aliarvioidaan heidän arvostelukykynsä. Täällä on perustellusti luotettu poliitikkoihin, jotka tekevät pitkäjänteisiä ja kestäviä talouspoliittisia ratkaisuja. Tällaisia poliitikkoja ovat olleet arvostamani Paasio, Koivisto, Sorsa ja Lipponen. Sellainen oli myös Väinö Tanner paljon aikaisemmin. Heidän vastuullisen toimintansa kautta SDP saavutti aina lopulta myös kansalaisten luottamuksen.

5. Oikeudenmukaisuuden tulevaisuus – kansainvälinen puolue Oikeudenmukaisuus on SDP:n perusarvo. Se on myös ammatillisen järjestäytymisen perusta ja tavoite. Yhdessä pystymme pitämään kaikkien oikeudenmukaisista eduista huolta. Nyt oikeudenmukaisuutta jäytävät suuret tuloerot ja eriarvoisuuden kasvu. Ilmiö on koskenut Suomea, mutta samanlainen kehitys on ollut myös Euroopassa muualla ja maailmanlaajuisesti. Ilman johdonmukaista ja päättäväistä politiikkaa tuloerot markkinataloudessa kasvavat. SDP:n tulee ajaa jatkossakin politiikkaa, jossa tuloerojen kasvua hillitään. Ei sen vuoksi, että olisimme kateellisia niille, jotka oman menestyksensä avulla vaurastuvat, vaan sen vuoksi, että pohjoismaisen hyvinvointimallin toimivuus perustuu laadukkaisiin hyvinvointipalveluihin, avoimuuteen ja kauppaan sekä kohtuullisiin tuloeroihin.

9


Tuloerojen kasvu kuriin Viime aikoina eniten keskustelua maailmalla aiheuttanut talouskirja on Thomas Pikettyn Pääoma 21. vuosisadalla. Mielenkiintoista on, että Piketty sai viime marraskuussa Suomessa Jahnsson-säätiön palkinnon parhaana eurooppalaisena alle 45-vuotiaana taloustieteilijänä. Helsingin Sanomat kirjoitti teoksesta maaliskuussa.

”Ongelmat ovat yhteisiä, joten vain yhteistuumin niitä voidaan myös ratkaista.”

Pikettyn mukaan pääomien tuotto on nyt suurempaa kuin talouskasvu. Eli pääomatulot kasvavat nopeammin kuin palkkatulot, mikä johtaa pääomien kasautumiseen. Jutussa eläkeyhtiö Ilmarisen talousjohtaja Jaakko Kiander arvioi, että muutos on nähtävissä myös Suomessa:

”Useissa länsimaissa siirryttiin 1970-luvun öljykriisin jälkeen hidastuvaan talouskasvuun. Se on johtanut siihen, että omaisuustulot ovat kasvaneet nopeammin kuin kokonaistuotanto. Suomi on tullut vähän jälkijunassa, sillä kehitys alkoi vasta 1990-luvulla.” ”Omaisuus kasautuu myös Suomessa yhä enemmän niille, joilla sitä jo ennestään on. Varallisuuserot varmasti kasvavat nopeammin kuin tuloerot.” Suomessa on viime vuosina tehty toimia yritysjohdon palkitsemisen kohtuullistamiseksi. Tätä työtä täytyy jatkaa. Palkitsemisen siirtäminen yhtiökokouksiin vahvistaisi yritysdemokratiaa. Tuloeroja on kavennettu myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevien toimeentuloa parantamalla. Köyhyyden torjumisessa tulee olla valmis myös kohdennettuihin toimiin: voisikin olla oikea hetki ryhtyä selvittämään yhden aikuisen talouksien – kuten yksinäisten vanhusten tai yksinhuoltajien – asemaa. Keskeisessä roolissa tuloerojen kaventamisessa ovat olleet kohdennetut veronkorotukset (mm. solidaarisuusvero, pääomatuloverotus, isojen perintöjen verotus ja kiinteistöverotus). On kuitenkin selvää, että verojen korotuksella on rajansa. Esimerkiksi pääomatulojen verotusta on vaikea vain Suomessa nostaa ilman, että se aiheuttaa näiden tulojen siirtymistä matalamman verotuksen maihin. Siksi tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Verotuksen vapaamatkustajuus kuriin Olen EU:ssa ja muissa yhteyksissä ajanut aktiivisesti veroparatiisien kuriin saamista. Onko tämä tuulimyllyjä vastaan taistelemista? Ei ole. Mainitsen kolme esimerkkiä. OECD:n globaali foorumi kattaa nyt 121 maata ja itsenäistä aluetta. Foorumin jäsenet ovat sitoutuneet verotietojen vaihtoon ja läpinäkyvyyteen. Sopimuksen ulkopuolelle jättäytyminen merkitsisi käytännössä eräänlaiselle mustalle listalle joutumista. Siihen veroparatiiseillakaan ei ole varaa. Yritykset ja yhteisöt Suomessa kiinnittävät nykyisin aiempaa enemmän huomiota veroparatiisikytköksiin. Veroja välttelevän yrityksen liiketoiminta uhkaisi kärsiä, kun kuluttajat äänestäisivät jaloillaan.

10


Kolmas esimerkki koskee varakkaita henkilöiden säästöjen sijoittamista verottajan ulottumattomiin. Maiden välisen automaattisen tiedonvaihdon yleistyessä tietojen pimittäminen viranomaisilta on aiempaa vaikeampaa ja kiinnijäämisen riski on suurempi. Tällä on taatusti vaikutusta. Tietojenvaihto on laajenemassa pakollisena EU-maiden kesken mutta sopimusten kautta myös esimerkiksi USA:n kanssa. Allekirjoitin Suomen puolesta 5.3. niin kutsutun FATCA-sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa. Sopimuksen nojalla tullaan vaihtamaan vuosittain automaattisesti verotusta koskevia tietoja. Tietojenvaihto alkaa vuonna 2015 ja se koskee tietoja vuoden 2014 alusta lukien. Ilmastonmuutos hallintaan globaalisti Verotietojen vaihdossa saavutetut edistysaskeleet ovat rohkaiseva esimerkki muidenkin globaaleihin kysymyksiin liittyen. Alue, jossa globaalit sopimukset ovat edenneet huonosti, on ilmastomuutoksen torjunta. Päästöt vaikuttavat globaalisti. Kun kyse on globaalista ongelmasta, tarvitaan globaali ratkaisu. Ongelma ei ratkea siten, että EU-maat asettaisivat vielä nykyistä paljon kunnianhimoisemmat, yksipuoliset kasvihuonepäästöjen alentamistavoitteet. EU:n on näytettävä suuntaa, mutta talkoot ovat yhteiset. SDP:n on kansainvälisenä puolueena autettava yhteisten, teollisuus- ja kehittyvät maat yhdistävien ratkaisujen löytymistä päästöjen hillitsemiseksi. Ympäristövastuu kytkeytyy sosialidemokraattiseen aatevirtaan syvällä. SDP hyväksyi 1969 ensimmäisenä puolueena ympäristöpoliittisen ohjelman. Ajoimme myös läpi ympäristöministeriön perustamisen ja ensimmäinen ministeri oli Matti Ahde, joka urheasti taisteli ympäristöarvojen puolesta. Globaalissa ekologisessa muutoksessa meillä on paljon annettavaa. Olenkin puhunut eettisestä markkinataloudesta, jossa uudistamme kansainvälistä talousjärjestelmäämme niin, että se tuottaa sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä. Eurooppa-politiikan keskiössä euro Euroalueen tulevaisuus on keskeinen lähivuosien Eurooppa-politiikan kysymys. Euroalue tarvitsee hyvin toimiakseen pankkiunionin. Sen sijaan se ei edellytä finanssipolitiikan yhteisvastuuta. Pankkiunionin tärkein tavoite on estää koetun kaltaisten pankkikriisien toistuminen. Tärkeät keinot tässä ovat tehokas pankkivalvonta, pankkien riittävä vakavaraisuus ja etukäteen sovitut säännöt, miten sijoittajat kantavat itse riskinsä. Suuria riskejä ottaneiden sijoittajien pelastaminen julkisin varoin on monissa maissa ollut viime vuosien suurimpia epäoikeudenmukaisuuksia. Olen finanssipolitiikan yhteisvastuuta ajavien kanssa eri mieltä sen tarpeellisuudesta lähinnä kolmesta syystä. Ensinnäkin euromaiden on vastattava itse finanssipolitiikastaan ja omista veloistaan. Tältä osin on kyse myös oikeudenmukaisuudesta maiden välillä. Toiseksi nykyisten ja entisten ohjelmamaiden (Kreikka, Irlanti, Portugali, Espanja) kohdalla pankkisektorin ongelmat osoittautuivat liian suuriksi kotivaltion kannettavaksi. EKP:n pank-

11


kivalvonta, korkeammat vakavaraisuusvaatimukset ja sijoittajan vastuun toteuttaminen ehkäisevät tehokkaasti liiallista riskinottoa tulevaisuudessa. Kun lisäksi valtion ja pankkien yhteys puretaan, on epätodennäköistä, että eurovaltio tarvitsisi muiden lainaa pankkikriisinsä hoitamiseksi. Kolmanneksi, olen läheltä nähnyt ja kokenut, mitä euromaiden keskinäiset rahavirrat aikaansaavat. Lainaa saavissa maissa lainoihin liittyvät talouspolitiikkaehdot aiheuttavat suurta vastustusta. Vastaavasti noiden ehtojen noudattamatta jättäminen ja suuret lainasummat aiheuttavat pettymystä ja huolta lainoittavissa maissa, joihin mm. Saksa ja Suomi ovat kuuluneet. Euromaiden välinen lainaaminen synnyttää velkojien ja velallisten leirit. Maat ottavat asioihin kantaa sen perusteella kumpaan leiriin ne kuuluvat. Jos lainaat ystävälle rahaa, menetät molemmat. Lainasin saksalaisessa Handelsblatt-lehdessä tätä vanhaa suomalaista sanontaa haastatteluni yhteydessä. SDP pystyy vaikuttamaan Sosiaalidemokraatit on vahva liike Euroopassa ja yhdessä voimme muokata tulevaisuutta myös suurissa globaaleissa kysymyksissä. SDP tekee aktiivista ja rakentavaa Eurooppa-politiikkaa. Samalla SDP:llä on ollut selkeät periaatteet, joiden puitteissa eurokriisiä on hoidettu. Noista periaatteista on myös vaikeissa tilanteissa pidetty kiinni. SDP:n toimintalinja on ollut ja sen pitää pysyä uskottavana. Silloin pystymme jatkossakin vaikuttamaan meitä koskeviin asioihin. On tärkeää, että pystymme vaikuttamaan tehokkaasti EU:ssa kaikissa meille tärkeissä asioissa. Tästä esimerkkinä ovat Ukrainan tapahtumat, joilla on Suomelle monia EU-maita suuremmat vaikutukset. Oikeudenmukaisen tulevaisuuden ehkäpä tärkein ehto onkin rauha ja ihmisoikeuksien kunnioitus. Tämän kevään uutiset kertovat, ettei vakauden säilyminen Euroopassa ole itsestään selvyys, jos yhteistyön voittaa etupiiriajattelu, voiman käyttö ja nationalismi. Sosialidemokraattinen liike on perustaltaan rauhanliikettä, joka työskentelee kaikilla foorumeilla yhteistyön ja neuvotteluratkaisujen puolesta.

6. Uudistavaa SDP:tä tarvitaan kipeästi - miten SDP on aiemminkin noussut? Emeritusprofessori Heikki Paloheimo käsitteli uusimmassa Politiikka-lehdessä politiikan pitkiä syklejä ja poliittisen kentän uusjakoa. Paloheimon mukaan 1960-luku ja 1970-luku olivat koko läntisessä Euroopassa sosialidemokratian kulta-aikaa. Tuon ajan kansallisessa toimintaympäristössä keynesiläinen talouspolitiikka ja valtion aktiivinen markkinasääntely toimi hyvin. Kansalaisten taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet paranivat merkittävästi koko läntisessä Euroopassa.

12


Paloheimon mukaan asetelmat kuitenkin muuttuivat ratkaisevasti parissa vuosikymmenessä, kun talouden kansainvälinen vuorovaikutus avautui. Globalisaatiokehityksen olosuhteissa sosialidemokraattiset puolueet ajautuivat puolustuskannalle. Tästä puolustuskannasta on noustava rohkeasti. Yhteinen työmme on kesken Helsingin Sanomien haastattelussa 26.4. VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiaisen pääviesti oli, että SDP on osin tehtävänsä tehnyt. Olen täysin vastakkaista mieltä. Vartiainen haluaa, että me sosialidemokraatit tunnustamme sekä markkinatalouden että hyvinvointivaltion välttämättömiksi. Hän haluaa, että me sosialidemokraatit uudistamme hyvinvointivaltiota - korostaen julkisen peruskoulun, korkeakoulujen, julkisen terveydenhoidon sekä sosiaaliturvan tärkeyttä. Tältä osin olen hänen kanssaan samaa mieltä. Puolueemme tehtävänä on torjua se, ettei julkisten palveluiden rapautumisen ja tuloerojen kasvun seurauksena keskiluokan ”Leuka ylös ja katse eteenpäin. Tavallisen ihveronmaksuhalu rapautuisi.

misen puolesta, rehdisti ja rohkeasti.”

Korkea työllisyysaste on taloudellisen menestyksen ja terveen julkisen taloudenpidon kivijalka. Lyhyellä aikavälillä pääongelma on korkea työttömyys ja liian vähäinen työn kysyntä. Siksi tarvitsemme nopeavaikutteisia kasvu- ja työllisyyspanostuksia, kuten kehysriihen kasvupaketin.

Jo keskipitkällä aikavälillä korkea työllisyysaste vaatii työn tarjonnan kasvattamista muun muassa työuria pidentämällä alusta, keskeltä ja lopusta. Työvoiman tarjontaa kasvattavat rakennetoimet eivät vaikuta nopeasti. Siksi päätöksiä on tehtävä nyt, jotta tulevina vuosina opiskelijat valmistuvat nuorempina työelämään, ihmisten työkyky säilyy pitempään ja eläkkeelle siirrytään nykyistä myöhemmin. Jotta Suomi olisi houkutteleva maa investoida, yritysten tulee voida luottaa, että osaavaa työvoimaa riittää myös vastaisuudessa. Vartiainen harmittelee sitä, että demareissa on samalla vastustusta niin rakenneuudistuksia, markkinataloutta kuin työlinjaa kohtaan. Itse en ole niin huolestunut kriittisestä keskustelusta puolueen sisällä. Se on elävän kansanliikkeen ja avoimen keskustelukulttuurin merkki. Enemmän minua kiinnostaa se, mikä on tämän uudistuslinjan tulevaisuus puolueessa keskustelun jälkeen. Siksi olen ehdolla jatkamaan puheenjohtajana, jotta puoluekokoukselle on tarjolla vaihtoehto uudistuslinjan jatkamiseksi. Ihmiset odottavat meiltä paljon. SDP:ltä odotetaan koko ajan ja oikeutetusti näkemystä Suomen kehittämiseksi. Pidän kevään linjakeskustelunkin valossa hyvin tärkeänä keskustelua sosialidemokraattien tehtävästä yhteiskunnan uudistajana. Minulle SDP on hyvinvointivaltiota turvallisesti uudistava ja rehellisesti vastuuta kantava kansainvälinen puolue. Tässä roolissa meitä sosialidemokraatteja tarvitaan kipeästi. Tässä roolissa voimme myös nousta eduskunnan suurimmaksi puolueeksi. Usko tähän nousuun vahvistuu, kun tarkastelemme SDP:n aiempien kultakausien alkuvaiheita.

13


SDP:llä on viimeisen 50 aikana ollut kaksi ”kultakautta”, jolloin se on ollut suurin eduskuntapuolue. Ensimmäinen kausi oli pitkä ulottuen 1966 vaaleista 1987 vaaleihin. Toinen kultakausi oli 1995 alkanut 8 vuoden jakso. Molempien kultakausien alkuvuosia yhdisti kolme tekijää: - SDP oli muita puolueita voimakkaammin eteenpäin ja tulevaisuuteen katsova. - Tulevaisuuskuva perustui hyvin realistiseen kuvaan talouden reunaehdoista. - Realistinen linja herätti paljon arvostelua SDP:n sisällä, mutta linjasta pidettiin kiinni. Ensimmäinen kultakausi Ensimmäisen kultakauden arkkitehteina toimivat aluksi vuosina 1966 - 1968 pääministeri Paasio ja valtiovarainministeri Koivisto. Koiviston talouspolitiikkaa kritisoitiin kovasti myös omien taholta. Professori Soikkanen on kuvannut Paasion hallitusta Koivistoa käsittelevässä kirjoituksessaan seuraavasti: ”Paasion hallituksen talouspolitiikka joutui keskimääräistä ankaramman arvostelun kohteeksi. Keskustapuolue oli menettänyt asemansa johtavana hallituspuolueena, ja hallitussuunnan vaihdos nostatti porvarillisessa oppositiossa kritiikkiä. Kommunistit, jotka tulivat hallitukseen 18 vuoden tauon jälkeen, yrittivät puolestaan istua kahdella tuolilla, hallituksessa ja oppositiossa. Arvostelua tuli myös sosiaalidemokraattien omasta piiristä; kahdeksan vuoden oppositioajan jälkeen odotukset olivat suuria. Arvostelun ensisijainen kohde oli pääministeri ja puolueensa puheenjohtaja Paasio. Arvostelun kärki kohdistui kuitenkin Koiviston ”kovan rahan politiikkaan”. Valtiovarainministerinä Koivisto joutui tekemään kaksi budjettia ja hoitamaan devalvaation, joka oli kokonaista 31 prosenttia. Siinä kertautui suomalaisen suhdannepolitiikan kuvio: vientiteollisuuden kustannusongelmat ratkaistiin devalvaatiolla. Kun Koivisto joulukuussa 1967 arvioi Paasion hallitusta ja omaa valtiovarainministerikauttaan, niin hän totesi lääkkeiden olleen ”kirveleviä”, mutta hänen mielestään hallitus oli saanut myös paljon aikaan ja muuttanut yhteiskuntaa. Nöyrästi hän myönsi hallituksella olleen kaksi suurta ongelmaa: rakenteellinen työttömyys ja yhteiskunnan rakennemuutos.” Ensimmäisen kultakauden toinen käänteentekevä vaihe oli Sorsan toinen hallitus (1977 1979), jonka valtiovarainministeri oli SDP:n Paul Paavela. Syksyllä 1977 Sorsa järjesti Korpilammen kokouksen. Siellä syntyi yhteiskuntasopimus, jossa työmarkkinaosapuolet sitoutuivat maltillisiin palkkaratkaisuihin. Sorsan toisesta hallituksesta alkaen yritystoiminnan ja työllisyyden edellytyksiä korostavaa politiikkaa noudatettiin johdonmukaisesti, talous kukoisti ja SDP oli kolmissa seuraavissa eduskuntavaaleissa selvä ykkönen. Toinen kultakausi Toisen kultakauden alussa vuoden 1995 eduskuntavaaleissa SDP saavutti sodanjälkeisen ajan parhaan tuloksen. Tulos perustui pitkälti hyvinvointivaltion pelastamiseen uskottavalla ohjelmalla tilanteessa, jossa talouden näkymät olivat vielä synkät. Kertomus SDP:n toiminnasta v. 1995 raportoi vaaliasetelmat ja SDP:n linjaukset tiiviisti seuraavasti: ”Sosialidemokraatit lähtivät eduskuntavaaleihin realistisella talousohjelmalla, jossa ei keskitetty lupauksiin vaan sen kuvaamiseen, mitä tarvitaan maan talouden pelastamiseen ja työllisyyden parantamiseen. Ohjelma kaikessa karuudessaan sai kansalaisilta hyvän vas14


taanoton ja vaalitulos eduskuntavaaleissa oli sodanjälkeisen ajan paras.” ”Ilmeisesti jonkin verran yllättävää oli, että SDP toi esille realistisia käsityksiä säästöjen tarpeellisuudesta myös sosiaalimenoissa. Keskustelu sai ajoin kireitäkin sävyjä, jolloin SDP:tä vaadittiin esittelemään hyvin yksityiskohtaisella tavalla säästökohteita.” ”SDP pyrki pitämään esillä ennen muuta työttömyyskysymyksiä ja työllisyyden parantamisen tavoitteita. Asiaa terästettiin vain pari viikkoa ennen vaaleja tehdyllä puoluevaltuuston päätöksellä. Muina aiheina esillä pidettiin hyvinvointiyhteiskunnan turvaamista, valtion velkaantumisen kuriin saamista ja uuden yhteistyön ja luottamuksen aikakauden aloittamista.” SDP:n sodanjälkeisen ajan suurin kannatuksen menestys oli vuoden 1970 eduskuntavaaleissa. Tuolloin SDP:n kannatus tippui lähes 4 prosenttiyksikköä edellisten vaalien 27,2 %:sta 23,4 %:iin. Suurin yksittäinen syy tähän oli mitä ilmeisimmin se, että SMP sai 17 lisäpaikkaa eduskuntaan. SMP:n noususta huolimatta Kokoomus lisäsi tuolloin selvästi kannatustaan saaden 11 lisäpaikkaa. Vuoden 1970 vaalien iso muutos oli kuitenkin pieni verrattuna 2011 vaaleihin, joissa Perussuomalaiset saivat peräti 34 lisäpaikkaa. Suurista puolueista nyt myös Kokoomus menetti 6 paikkaa. Keskusta hävisi 16 paikkaa. SDP menetti 3 paikkaa, mikä nosti sen toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Perussuomalaisten nousu perustui paljolti kritiikkiin eurokriisin hoitoa ja erityisesti Kreikalle lainaamista kohtaan. SDP:n menetys jäi suhteellisen pieneksi.

”Älkää lannistuko, työ tuottaa ennen pitkää hedelmää.”

15


7. Yhdessä eteenpäin

Tiivistäen SDP:n aiempien menestyskausien perusteella avaimet SDP:n nousuun siis ovat: 1.

SDP on muita puolueita voimakkaammin eteenpäin ja tulevaisuuteen katsova.

2.

Tulevaisuuskuva perustuu hyvin realistiseen kuvaan talouden reunaehdoista.

3.

SDP pitää linjansa, vaikka siitä käydään tiukkaa keskustelua puolueen sisällä.

Nyt SDP:ltä tarvitaan selkeää tulevaisuuden linjaa vähintään yhtä paljon kuin aiemmin. Työ, hyvinvointi ja oikeudenmukaisuus ovat isojen haasteiden edessä. SDP:n esittämän politiikan pitää puuttua haasteiden syihin, ei niiden seurauksiin. Politiikan pitää olla myös oikeassa suhteessa haasteiden vakavuuteen. SDP:n kokemukset osoittavat, että kansalaisten luottamus saavutetaan realistisella linjalla, ei oikotietä ja helppoja päätöksiä lupaamalla. Vaikka olen tässä puheenvuorossani käsitellyt isoja ilmiöitä haasteina, ovat ne myös vahvuuksia Suomelle. Uskallan kannustaa toiveikkuuteen. Työn, hyvinvointivaltion ja oikeudenmukaisuuden tulevaisuudessa nimittäin menestyy eheä pohjoismainen hyvinvointivaltio, jossa sivistyksestä kumpuava osaaminen ja tasa-arvosta ammentava ihmisten laaja potentiaali on käytössä. Suomi, jossa jokainen ihminen on yhtä tärkeä. Sellaista hyvinvointivaltiota minä haluan kanssanne rakentaa. Olemme ehkä olleet hieman aikaamme edellä puhuessamme veroparatiiseista, nuorisotakuusta tai vihreästä kasvusta. Tänään kaikki edellä mainitut asiat kuitenkin saavat kaikupohjaa Suomessa ja maailmalla. Mikä siis estää meitä samalla tavalla nostamasta SDP:tä jälleen Suomen johtavaksi muutosvoimaksi? Vain pelko itsessään on pelottavaa. Kansanliikkeen huominen on omissa käsissämme. Lähdetään Seinäjoelle ja sieltä eteenpäin pelon sijasta rohkeus rinnassamme. Meitä tarvitaan ja me tulemme antamamme lupauksen Suomen uudistamisesta myös lunastamaan. Turvallisesti ja rehellisesti vastuuta kantaen.

16

Työn, hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden tulevaisuus  

Näkökulma SDP:n suuntakeskusteluun. 1.5.2014 Jutta Urpilainen

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you