Page 1

Valveen kynnyksell채 yksinajattelu


Life is wasted on the living Douglas Adams


Valveen kynnyksellä Š Jouni Kemppi Vantaalla 2010 http://issuu.com/jonezo


I muistat mistä välistä pujahtaa sillä sieltä näkee ohi kaupungin


Valveen kynnys primitiivinen, silmiinpistävän mitätön. Tupakkani tippuu lattialle, tuijoitan sitä lumoutuneena. Kumarrun nähdäkseni väitteittesi kauneuden. Nahka-argumentti valistuksen lämmin lähetyssaarnajaasento.

Tajuan nojaavani poskellani lattiaan. Homo Erectukset tekevät Vaahteranmäen Eemelit. Possuressu. Makuuhuoneessa näkee pilvet. 7


Ajamme tiedostamattomilla riiteillämme toisemme shamanistiseen raivoon, lankeamme loveen. Hiki kastelee paitani ja hiukset peittävät visioni, on vain sulautunut massa.

Pulleat nuket repii peukalonkynnellään paljaat pikku sormet. Jumalkone. Riipii äänet pois. Kohottelee muovisia kulmiaan. Olemme aina olleet ja tulisimme aina olemaan. 8


Hulluutemme tungetaan liikkuvina kuvina alas kurkustamme, lävitse silmiemme, hypotalamukseen asti. Se toinen asuu vilkkaassa unessa, haluaa minun kastelevan hiekkalinnoja, mutakalmoja.

Työnnän käteni kalloni sisään, hyväilen ja runkkaan aivojani kunnes cerebrospinal fluid räiskähtää pitkin seiniä. Ovelta kuuluu koputus. Kävelen puolitajuissani lävitse tämän hetken. 9


Saksien terät kiiltelevät viekoittelevasti loistelampun kelmeässä valossa. Tulisiko TV:stä jotain? Lohkareiden lomassa neonsilmät. Tuhat peliä, laatikkoviiniä, olutta, öisiä lasinsiruja.

Viimeiset tipat valuvat pitkin poskiani, nousen lähteäkseni takaisin ulkopuoliseen äänten ja hajujen sekamelskaan. Selkärangasta orgasmi kasvaa ulos teräksisestä ilkeydestään. 10


Aamulla tunnen itseni äärettömän tervehenkiseksi mutta harva sokea imitoi näkevää. Nappisilmiin pakahtuu. Tuulenvire humahtaa lävitse. Antaa tulla sadetta. Sielu pomppaa kasvojensa harteille. Sydän. Melonirintainen moraali neopostkristitty usko.

Hetken mielijohteesta ostan kukkakimpun ja lahjoitan sen mummolle joka muistuttaa edesmennyttä isoäitiäni, suutelen häntä otsalle ja toivotan onnellista elämää. 11


Auto on ajaa päälleni, jarrut kirskuvat, kusen housuuni, auto tööttäilee, kuski huutaa. Jatkaa matkaa kuin minua ei olisi ollutkaan. Keskustelu kietoutunut itsensä ympärille. Turisti ei tiedä hintoja, hilluu siellä alueita pitkin. Keräilen siruni.

Kieleni napsahtaa kitalakeen. Lyö pahoinvoinnin hyökyaalto ylitseni. Hapettuu ajan kuluessa. Suunnistan vessaan posliinialttarin ääreen. Oksennellessani huomaan jonkun makaavan vartaloa.

Vaatteet esittelevät seutujaan. Vaatii suhtautumistavan. Sitten olin hetki.

12


Magus pudottanut maahan veren rytmin. Hiukseni liittoutuneet minua vastaan, tummien seinien keskellä ovia huoneissa joissa suupielteni elohiiri, limakalvojeni tulehtuneet pielet. Sieraimeni vetäytyvät sisään. Hymyilen itseni kylmäksi, musiikkia vieraasta maasta, vedän pääni jatkoon.

Juttelin hänen kanssaan lempiaiheestani; itsestäni ja omalaatuisista tavoistani. Mitä tulee nuoreen mieheen, luulisin olevani sinua vanhempi. Rytmillinen vaihtelu ruumiin mustaa multaa. Suudelmasta sukeutuu kiihkeä kohtaus. Vähäosainen enkeli pesee energiasolujen tahmeaa stimulanttia. Rakastelu maanikon ajatusta. 13


Kuoriuduttuaan kotelostaan sää kirkastuu, kaiuttimista alkaa soida perinteinen rokki, ääneni katoaa. On vaikea hengittää. Vapaat lehdet leijailevat tuulessa, lapsen kieli sulattaa sokeripalaa. Sydämeni syyttää aurinkoa lihallisuudesta.

14


Rosoiset sormeni haluavat lukea vartalosi kihelmöiviä kohtia. Sinusta pulppuaa sanoja jotka kertovat palvotusta veljestä joka maalaa kammottavia tauluja. Ehkä jonain päivänä joku poraa reijän kalloosi ja sieltä valuvasta limasta materialisoituu veljesi. Minua piiskaavat käärmeet.

Hedelmällinen sisämeri, aistien tulinen materiaali kantaa kieppuvan auringon hurmetta. Tyttö ynähtää ja kääntää kasvonsa minuun päin. Tipahdan vinhasti pyörivän soihdun lumoon. Hiekan riemuisa kiljahdus. Kahlaan onnellisena pahoinvoinnin meressä.

Keskellä sitä kaikkea olen siipiinsä kääritty perhonen. 15


Oviaukossa pitsein koristellun huoneen raikkaus. Nostaa köyhän tomusta, kohottaa kurjan loasta ja asettaa hänet ylhäisten joukkoon. Mystiikkaan taipuvainen kieleni kiitää kiinni ihoon, kirjaan ylös ajatukseni.

Epäortodoksisista mielipiteistäni syntyy ajokoira, elämä, sepitteellinen murre, unenpöpperöinen ääni kuiva tuuli. Taannehtiva alkoholismi sankaruuden analogia. 16


Pää leimuaa, kaikki suorat linjat aaltoilevat, värit ovat enkelimäisen kauniita, polttavat silmiä, en kykene sulkemaan ääniä pois. Itsesäätelevästä kaikkeudesta sikiää itkettäviä älyttömyyksiä.

Seison portaikossa joka kiertyy yläpuolelleni. Silmäni kääntyvät nurin, en ole syönyt useampaan päivään. Luikahtelee mielihuvitus sävelen nokasta. Joskus toki pitää kääntämän toinen poski. Puuttuu vielä valmius korvien irroittamiseen. Linnut laulavat aamun sarastaessa. Minä näen unia. 17


Makaan nurmikolla lämmittämässä itseäni. Lapset keinuvat suurisssa kaarissa nauraen, muistan ajan jolloin itsekin sain lohtua keinumisesta. Elämän siirtymäriitissä enkelivedestä siloinen iho. Heruu maito pitkin ketunkuonoja. Elää

kuin lapsi läpi maailman peh-

meyden.

Vuosia sitten koulupsykologi tutki minut ja totesi minun olevan psykoottinen, mutta sitähän mielikuvituksen luovat aina ovat. Päivän varjoissa sulavan lihani sädekehän oranssinen hehku, musiikissa rasvantuoksua. Sateenkaari häilyy meren takana. 18


Paperinviilto silmässä pistävän sateen alku. Valoon kahlittu hämärä valuu yli selkärankani. Olen jossain kaukana kotonta, mutta siellä olen ollut aina. Kun pääsen tarpeeksi kauaksi sukellan narskuvaan veteen.

Ajatusten villikoirat juoksevat pitkin kuun kasvoja, emo syö istukan, unissani polttavat keuhkotautisten kissojen kyliä. Jään roikkumaan sormesta. 19


Herään jäisenä puistonpenkiltä. Nousen vavisten istumaan. Takaani kuuluu laulua, käännyn katsomaan ja näen omalaatuisen näyn. Yksinäinen goottityttö tanssii kirkon portailla laulaen saksalaista sävelmää. Sairaanhoitajan kookas aura olemassaolon rappujen päässä. Tyttö tanssii. Ja tanssii.

Annan mieleni lyödä rumpua, keskityn olemiseen. En tarvitse aktiivisuutta. Olen saamattoman satiirin saksanseisoja, tuskan säikeet soittavat päässäni suvivirttä.

Tänään he valmistautuvat repimään orvaskeden sielustani. 20


II Itse채채n pelottavampi taskulamppu valaisee jopa pime채채


Mieli riitti kuviteltu käärme matkaa jumalattaren luo hakemaan kuvia minuuteni kadonneista kartoista otsassani punainen kolmio stigma jota en saa pestyä pois.

Tuo sairas kultti jonka he olivat luoneet seksuaalisuutensa ympärille loihti ilmoille vampyyrimunkkeja jotka jättävät puremajälkiensä ristinmerkin. 22


Samoja mielikuvia yhä uudelleen ja uudelleen: punaisten verhojen takana loimuavat strobolamput, metallin kirskahdus nauhalla, oksa rasahtaa hirtetyn miehen yllä, murskaantunut ruumis kumartuu ylleni, ja sen läähättävät kasvot roikkuvat yläpuolellani. Verestä pulleat silmät pureutuvat omiini, suutelee minua poskelle ja näykkäisee korvastani.

Äiti kehittää vastaavuuttaa ensimmäisen synnyttyä. Sydämensä ajatusmaailma nyreästi muistaa pihakeinun. Laittaa monia syitä oletusarvoksi. Jää lähettämätön pitsilautta kotirappuun. Kuume etenee hitaasti. 23


Katselen kuinka halkeamat katossa tekevät musiikkia, credo, credo, credo. Täytän mieleni pimeydellä ja annan ajatusteni luikerrella pimeässä. Äidin sierainten hönkä. Raskaat askeleet kellahtavat kumoon. Vihan aalto virtaa turmelemaan omenapuita. Urosten kellareissa kylmempi yö.

Kosteaan tilaan sopiva ruisku antaa useita injektioita lyhyehköin välein.

Napsauta vieressä olevaa kanssaihmistä, välkkyvää kuvaa, tilanteen ja rakenteen vaatimalla tavalla ja laita väsynyt levy soimaan. 24


Kasvin kirpeä jää, ihmisen elin, terävän sirpin ilo, häälyvän usvan puut, kevätvalkeilla minä ratsastan hevolla.

Pörhötän siipiä kohden päivää. Olen karata lapsuudenunelmiin syömään halvakaneja, haistelemaan tuoksuja kissan niskasta. Plastiikkiruoho hapsottaen lepertelee uneliaan taivaan puutarhatuolissa nukkuville aurinkolaseille.

Sen mitä sanot, sanot hiljaisella mielellä. 25


Kastanjanruskea kademieli valuu tuulettimeen. Kaihtavat rauhaset katkeria helpotuksen tunteita, aavistuksia horteesta. Mieli näyttää mahtavat hampaansa. Haluaa kosketella pehmeää häntääni. Koira kiertelee ammetta jossa undulaatit nukkuvat punotussa häkissään huovutettuna. Likakaivoissa makaavia satamia koristaa lähtö. Anisviina on valunut jalkoihini ja kaadun selälleni. Uneksin olevani suunnitellun hulluuden syövereissä liihotteleva perhonen, aine liikkeessä, lihan värinä. Vehreää vihannesta himoitsevan papin kuolan pisaroimien harmaiden huulien välistä valahtava pimeys. Poskipäät punehtuvat, aistiharha muuttuu möhkäleeksi. 26


Hän kierähtää päälleni, ottaa kasvoni käsiensä väliin ja suutelee minua. Nokkamme uivat rottien maassa. Silmäkulmasta näen kuinka muut katsovat meitä. Pehmustetulla tuolilla kalsarit puolitangossa. Pahanhajuisten kortteerien turkisaaveet makaavat aivojensa sohvalla. Mielipuolisten kenkien inhon ilme oma kielensä. Suudellessamme työnnän käteni housunkauluksestaan sisään ja hyväilen kovaa kalua. Elämän tunkeuma.

Riisun hiestä läpimärän paitani pois, peilistä näen kuinka ylävartaloni hohtaa aavemaisesti. Nähdessäni hänen avauksensa tunnistan sen ja tiedän osaavani vastata siihen. Riisun housuni ja boxerini, ja hän riisuu omansa ja sanoo jotain joka kuulostaa especialilta. 27


Nain halusta unohtaa kadotetut pojat. Ajoittain tahdolla tarve upota valheeseen. Soutaa eteenp채in. Monissa loistavissa saduissa sankarit ovat pysyv채sti hurmoksessa.

Yksityinen toimitus, is채n veri. Kaikki sellaista miksi olemme syntyneet.

Laakea maa avaa ovensa. 28


Ruumiit sentti sentiltä. Jäseniä lemuavassa loisteessa. Korvassa lepattava yöperhonen. Kirpeän mehun tukahdutettu huuru. Surupala syrjään. Lihakset heiluu käskyttä, sydän pumppaa hikeä, mennyt pistelee auringonnousussa.

Maatessasi siinä näytit kauniilta ja haavoittuvalta, suutelen sinua. Itket, vedän sinut syliini ja kyyneleeni sekoittuvat hiustesi kastanjaan. Vaikka minun on hankala olla annan sinun käpertyä kainalooni ja makaamme hiljaa kuunnellen ulkoa kuuluvia ääniä. 29


Kuulen äänten vivahteet. Väkivaltainen halu tulvehtii taloon. Ei oikeutta poistua. Potilaiden intohimo, etuoikeus häpäistä häntä.

Ihmislihan kappaleet ovat kuolla ikävään. Osallistun rinkiin.

Ruumiini syntyy havunneulaisiin. 30


Pakkasen poika tekee kukkia ikkunaan. Ruumis tottuu mihin vain. Ymp채rill채 tulvii m채rk채 valo, valuu ranteille.

31

Valveen kynnyksellä  

Valveen kynnys primitiivinen, silmiinpistävän mitätön

Advertisement