Page 1

Jouni Kemppi

Kylmeni toisella k채dell채 Cut In


“Niin narrimaista ja niin lapsimaista kirjaa kuin tämä "romaani" on, lienee harvassa kirjallisuudessa.” A. Oksanen

Kylmeni toisella kädellä © Jouni Kemppi Vantaalla 2010 http://issuu.com/jonezo


A. Oksasen runoja ja Kiven Seitsem채n veljest채 toisiinsa sotkettuna.


Kylmeni toisen kädellä eikä kuin rintansa etkö nurkkaan tai eräs mies mutta puukon viiltämänä nytpä helvetissä Juhani ja puoleensa opetan hän kalvamaton napisematta valju kieltäs aina ota on kanssa esimiehen surma näkönsä hoippuu pysyväisyyttä yöt metsä tyttö hyötyä aina kevätaamu tai jalkain vallassa joukko sotihin nyt viljelköön sytyttää päivää telkkien tämä kärsinyt siinä kielen Timo pakanallinen yksin on pahaa etkö kyyneleen impivaaran aura isännyyteen on sanoo seisoo jalkasi voimia ollut oma mulle kaikesta korvessa äiti käyden siipieläimiä turva ja miesten tullessa motkottamaan laita enää se koota katselevat sen että armaampi Eero että raa’asta ja pikku tietää kesät ja kuule joissa toteen verinen toisen saat en opetan Eero ei visapäiseen rautaa otsoa se viimein aapisen ensimmäistä siellä rinnassaan alkaa vuohenkalmasta vouti apajassahan tyynin päällä Juhani aitan sun ahtaus leivonen ahkera te huikailematta asiaa männistön on kuin sen suitsuttavi salaista ryyppää haarikosta ja taasen lauseet kallis teidän piirittänyt sinun nousee luntusta kas sen ja meidän maalla pirstoilemaan kurja oli miehuutensakin jouluk mutta ruoskasta Timo tämä manalan on sataa heloittavat mitä sanotte Juhani tienoilla tavallinen teen leivän päivät Timo niin ja mennä syys kerskuko alas etsijät jos ainahan pieni niin yön vastaa veliparvi tässä päälle Juhani pahaa verta Juhani mi ei ihminen johonka kylvin lypsää vääräsarvisia vahtoisen katto emme taitaisi vielä pitkä meillä pykälää Timo ja koko toukolan kirves ja mies ja nähtiin aitan mut luovun yhä saa kovalla niin häneen Aapo elämä emme kauan silloinpa on oliskin meidän teille apumuijia aina niin emäntä metsään nauttimaan luulenpa tämäkö ottakaamme riennä merkitsivät alle tuommoinen nyt tokko ja asiassa Aapo leikistä ja enemmän huolta peljästyneinä vanhaksi näkönsä huomatessaan järkevästi silmään muuta mennyt tuumani on vihuria vaan niin metelöitsi möyrivät saunan mutta nuhteita Laurin jos poikia teen kuin mutta metsään löi Aapo Juhani ei ei ja minua ja leikkuuaikana rakentaa en kuin löylytyksen kuonoa ja häntä että työssä voi ja toinen on kettuja kanssa Juhani katsellessani on ja ja raatamiseen te mutta istuessaan no tuonne verinen minua halut tok’ he olkoon poikia sukkelasti ja sitä auttaa Juhani niistä rakkaissa maata maamittarikustannuksilla käydä syljen uutta kuin pannaan pitkänä vaikk’ tietä suomenmaan kuoloa ai teen hyvä lähestyy

4


ojapuita povehen hän alkaa suolaa vielä sanot töiden päivällinen ja aura heitä pohjanlahti aina vaan vastus anteeksi ja sinä paratkoon muutoin voi on edest’ elättää ei mitä istuessaan kämmenpäistäni pieni imetään tosi mutta tarvitsee aalloissas kohta siinä harmaaksi mieli kuulkaamme sen syys jaksain rakastelivat esti varma paatunut nyt koskee asia kuitenkin ennustaa Aapo parhaaksi katsoo minä aamusta ennustaa pakkasen viipymisensä sen rovastimme Tuomas Tuomas oma toreli karkulaisia eteläisessä vai nuorimpaan vielä löydämme suden minä on kuin teidän jos ethän pian omistajan kurittaa sotahan on lihaa valtakunnista talon ruokkii lypsämään kirjavan kas maan synkkä kerran no kiiltävän kasvopa lähestyy oltiin ken minä on suojana pelto meitä tulee oma terva ne he vielä viimeiseen paatunut kauhoja tunnon miekankalskeesen ja painavilla päivät tuo niin jos isäntä ulostekoa miekallansa punnittaviksi niinkuin minä peijakas näkyypä ja mutta luulenpa kukatiesi uljaita veljet ja sijaltansa polvihousuissa sä mutta koska suomenmaan että isäntä käsin olivat saat menneeksi kuin kauan elämä miellytellen vai jos kuusten humisten kerrottu kaikki eukko kutsuttu laitumeksi leimuumaan mieli meitä etehen kimppuun kanssa molemmat itse oikein ilman könistämistä kiellä maiden kieltäs aika rivi on pöydällä mutta katsonpa puolelle et juuri silloin toista paitsi kalvamaton tuleepa elleivät ja saamme hän tuon maailman kohtalainen ja suden hän salaista painaksen niin ehkä siitä härkiä suuri toisena päivänä kun se ensiksihän siellä myös Tuomas hampaisinsa taitaisi sanon Tuomas he miekallansa enää hän en tai kolme kansan pian omistajan kaikessa ah no susista toiselle ja ylös vakuutti kylmeni tytön jahtivouti niin mielihin sen veliparvi silmäs minä ja voi se vastakynttä saattoi varras elämä etäältä ja sanantaito kuitenkaan mahtia pitää tuon nauriin kumminkin olisi metsäretkiensä hillitä mieltäs sijalla katsellen toiminnan määrää ja ja yksimielisesti Lauri puolelle perkeleitä itse nahkapeitturille on tekemättä vähän katsella maan mutta puuhaa yön uskoines turvaan huolimatta häviöön mennyt mies mutta kauhistunpa armo sillä käykäämme painoivat käsittelemään olla Juhani voimallinen syyttäköön mut päälle ja tuossa laskiessa metsästä heinämaata ja rakkaissa kuin niin keskinäiset syöksi maatansa aikaa voittain iloinen kuulkaamme rakensivat ja ja aina tähän tule jynkästi liki paratkoon päälleen sammaleisen päivämme

5


leipoo täällä vieläkään vaimokseni Juhani uppiniskaisuutensa polttaman toiset siihen isännyys vähänkin en noin mielit partaalla vastoin sotihin kiltisti aholle etehen muille Aapo on katso on kasvopa herroina pyydellen että kylän en enhän vaivan pois tahdon Aapo mielest’ Lauri se niin on minä muita vihoillisen kas pirtti pyörii lämmintä nurkkaan no no savon tok’ torpistamme voi voi tuiman hän tehdä pakoita elämä pienoista Tuomas Tuomas perheenpöydän hiiskuu sotihin ja etsimme ja sukuni parhaita aatellut peeveli kidastansa tulta talon Aapo Juhani jo häntä kyllä Juhani kuin et Eero kohta taasen suinkaan pojat sen noh Juhani no myykäämme pane kieli tytön mutta uusia se mullisaukon poudan ensi saispa eikö kaksi muistelemaan koska silloinpa pojan tässä Aapo luulenpa loistehen poikia harjoitella ole kuin heidän hän muuttakaamme mieli korkealle jaa-a rakensivat tässä Lauri kunka noin te päättää viimein niinkuin talosta kuolo sie päivän kuin päivän viisikymmentä äitin karhun heitä niin minun hätäpäivä hm nyt isän ja ison-jaon käydessä tanterella kyljellä ja poski rakastaa minua emäntää ja huolimattomasti olemme mielit niin kirjainta meitä suuri sekä ja sanoin mutta pilviin juuri kutkuttaa sen mies manalan joka kuolla aavistan johon ainahan lähestyvän kaikki kristillisen kansalaisen tunto sinens’ sen pöydän ääressä salaisen yksi ennen jää ei kasvoiltansa sinun niinkuin kädessä näljän alkaa hiki ja pöyrykarvaisia haamu teen sekä ei annettukaan syntyissämme vähentyminen oli nurin sekä kaikki vaan siis siitä emäntä nyt raivata taivaasen huoneet pohjallansa niin meille kiinni armo sillä koko järjestystä vaiti minä minun Aapo et josta he taloa metsä oman sanot etehen tilaansa se kiitoksia ryssänkukla kitahan ja kaupunkia me nyt arpa minä hävittää monta en itse kyyneleen on kuin sompion sillä ja kekkurista Aapo kolisee niin käyden sinä itsellensä kuin jahtivoudille unisena velvollisuuksiansa sekä minua silloin luun koska apajassa kotomme käydä muille korkeat niin mielin liioin tehdään mutta veljekset kaikin vie tavat muoriksi olkoon peräpenkin laulun karvaiset iloinen pitäen niin on pimeässä kyntäneet heitä niin Aapo ilolla oli suihke omaa elämän valtakunnista täällä jos joka koko Juhani kruununmaatani erään eihän on kankea kiekonlyöminen lihaakaan pitkänä rivinä tarvitsee pimeät ammoittaen on herkut niin et kuitenkin teljetyksi minulla jos nouse se Tuomas hyörii ja jo emännätön valta

6


mutta että ken kysymyksenä minun ilmi ahtaus tuossa minä vielä kettua rakentaa sepä ja pellot tuottakaamme puolta lakia ammentaa tuskin huomasivatpa syksy-ilta mutta ja hänen ehkä joka kun ilman rupee hän sanaan isoisämme turpeentuneessa sinne koreasti joukko laki seuraan niin tukkas kalliimpaa on huuto kurilla Simeoni oivallinen toisensa ja jumala kiittäköön veljet kulovalkean vuoripeikot Lauri iloinen karheus hänellä nyt pahaa vois meitä piimää unohda tässä työhön Juhani se loukkuja niin ahkeroipi auran emäntä Juhani valju asiaa sinulle kaikumaan niin nauriita varkaisin Simeoni enkeli minä meillä yksikään velvollisuus äiti luikkarit tullut menneeksi on juuri kuin tulta pojan pala Simeoni isänmaalle vaan se oikeat kuluessa Juhani aseen kas niin vai suon seurasi jalkain hirveä yksi etuin kaikki seurasi heitä maita eräs rakentaa taas Timo kyytiinkin oi niin valta leipään hän valta tuossa vartijaa heitä poika ryysyihin synnyttävät ovat jyräävät kohtalo minä painavilla saamme vastakynttä huoneet luovuttaa pirstoilemaan äläppäs niin kohtuus p Juhanin uus’ hän laki ennenkin kovalla humina ja pyörähtelee metsä noin sysikoijussa sen tien miksi kuolla tilasta jonkun mitä maailman yhtä isäntä iässään ja mies mielit vaan toimet luullakseni onpa väljyyttä muistelen hänellä uhkea te kovalla sun niin on kääntyy ja taivaalla kuitenkin se kuin on jos tulinuijan paukkeesta vastaan se iloinen ja joukkoon tai on emäntää savu hoippuu jos seikkaa käskyjä nyt ellet ja kidastansa tulta eihän uljaita ohhoo Juhani liha vaan ja mutta vaan kaapasivat mutta elämä tule kovalla tok’ helvetissä Juhani toivomme vihaa et Eero itse miehet kaikista ojan suorittaa perkeleitä meidän ryysyihin asia riita siellä kohtaa kaatui Juhani silloin atriaa hänen pojille he niin itsensä jättää kuin häntä voima myös Timo yhdisti ruton niin niistä parastani omalla voi ah metsän mutta niinkuin se Tuomas ja taasen kiirehtii sanoi Aapo on muoriksi ei ja kului heidän hiiskuu herää kartusta mieltäs nuorin pikku-Eeroni tulta-ottavaan mitä jos ei hän astelee jos puulla lopulta sinä ja siirtymään juuri niin vaikka kieltää Simeoni hän astelee huomaa ehkä tutisee on kuolla hän mutta leikistä sanoo kuin huudoista meni millä sotkee taikinansa meidän vahvasti lävistämänä josta toivon tulen mainesi hän sinua ääntäs kuin huomaan Lauri lauseet pian käydessämme synninmerkkiä kirjassani ja kuinka yhden ja tukkansa jonka maanantaina Aapo

7


kansan täyttäessään se minä jo ja ryysyihin kirkas suinkaan pyörähteli ja kohtaloonsa kaiken halko kasat muistelemaan mutta yksi paatunut ja tuleppas sua jukolan tai meitä ah jo veljensä Eero-poika oikein rakeita käsiksi sana näkemään kolmen ja polskuroin suihkavat kieli veljeskunta siis vaativat karttunehen minä isän ja kansaa sillä merkittömään vielä teitä voi tunto jo astua veljet satimia Lauri mutta kuin tarvitaan Juhani nousemaan sodan päättää viimein kiiltävän käyden sanoo pykälää Timo ken pedonkin meillä äänisjärvi kettuja asia ei mennessä mukaan Juhani tehden savikukkoja on kun juonesta leimuumaan kernaasti olen ai syksy-ilta mutta niinkuin saapas ilman yöt mutta et ja ja halko saattaen sammaleisen istu isältänsä paitsi korven yli summan sanottu mies sielun riita hiiteen tämän tuuheat varjele suurusta tärisee kuonnuttaa vuoripeikot Lauri useinpa tuntisi savon ja he kanssa Tuomas voi tynnyrin käydä nurkkia tuolloin ja siihen kiitoksia läksi hän ilmahan jos muori aina ja teitä syljen syhyy Juhani ja lukkarin ja kiukkuisista ja päälleni luovun syksyn verta isänmaallesi ympyriäisillä hankkimahan veliparvi karkutielle viisikymmentä sun talo yö sun se mutta metsän miehuutensakin eikä heillä ruumiin ontuupa kuin lapset että talvella juuri niin tästä joukkoon ei kuin ympärillä pysykäämme on myös kuinka te katso ja ryöhää omalla hiljemmin asti Eero parhaaksi taas Juhani tiesivät kototalonsa sinisen tupruuttaa hänen Juhani jonkunmoisen niittulohon lämmintä tuota tämäkö luulen kuin kaapasivat useinpa kyllä ja pöyrykarvaisia oikeasta he suvi karhealta mantereinesi pala Simeoni yksi on muuttaa pakkasen se ilman laaksot emäntä muita Juhani katselkaamme heistä sinä liukkain hän astelee alusta tahdoinkin Simeoni luikkarit entisinä sateessa poikansa joka muille vappuna tällä ja pystyssä kuin saipa noista laki poudan virtasi ensi hiirestä hirveen siis niin myös luovuttaa ja vielä kieltää Simeoni vähän kautta Juhani jaloista pois käy nuorimpaan aloitamme on ihmisten sittenkin otuksia leipään Lauri kunnes parhaaksi keskinäiset rieska tuo povehen kasvoiltansa ja sukuni käykäämme veljen esiin jos mitä pilkkaa jos emäntä työssä säästyköön se kuolleina toinen talo täältä Juhani kieltää ensimmäisenä puut ja varras suomen hän anteeksi on rauhan pistät joka korkealle parahinta viittauksen tuottakaamme tähden hän ja vai hahaa ja tanssivat kurja tuolla estäisi pääsemästä antanut paitsi viimein

8


noakin rukoile vartalo ojalle kannalta ja täällä taikka käydessämme muodon ja kerran heitin vappuna ikävyys peijakas merkillisiä seurasi meitä emme puhuttu vielä pilkkaa vartoo ja turva huolit isäntä leikkiä kutkuttaa päivänä entisinä isän heistä kiertäisi laita jos lähde en mennään hänen luulen jonka tosi elättää Aapo Simeoni muuttakaamme hän on kuin jyrkkä leikistä äitin niin vastaan osaksensa veljet metsäneito Lauri parin harjaksi kaikelle ruoka vasten ikänsä aatamilla vaan en kotona ohjiin rakentamaan vihaa astua tässä matoisessa mielisi ammentaa niin seinä toukolan rangaistusta niinpä ja luodin metsäneito Lauri kaikin pieksiäis-saunalla nautojansa sodan paukahtelkoon ja on iloinen kierrosta valkean tai toki kohentelee istuessaan ei suinkaan ken kaikki pakenivat riippuu minä visapäiseen innon kieli meteli sinuunpa kädestä katso kiinni etunenässä kyllä Juhani kasvoi vuosien koko ja lain metsät suomustettu ja vihamiestäs ja parane Lauri hullut sudet huomatkaat koetti anna siihen veljetkin vuosia ahdistavat paistumaan kihisevään joka hän kuin toista tai sepä on minua tielleni vanhuus leiriä mantereilla ja mutta kuin armahin olette tuntisi vapahan taistelivat ryntäs yömme havuisessa istu suruttomasti mi tavalla kuinka saattoi ja tuo laaksot saispa ja tai päässä meitä vaiti niinkuin alle olkoon taivas harjaksi kaikelle lävillänsä maata kohdassa mutta katsellaanpas yli siipi-eläimiä vielä äänisjärvi isäntä erään että metsään mutta on olkoon kannalta hartevin kotoinen surmaksi variksenjalka uunin ja ulos Eero seisahtui se vasta isänmaa jumalatonta he maittavan mörisette aina ensimmäisenä maastansa mutta että luovun koska kussa tyytyväisinä päivinä laulun ladottuna vartaasen maanantaina tule napaa sukkelasti kesti sanottu ja toimet sinä ensimmäisen niin löyttiin Juhanilla sinun morsiamikseen myös nurkan suloisemmasti sompion niskoin ja kotoinen joka oikein riivannut kiekonlyöminen vuohenkalmasta mut jonka äitiparka Tuomas ainakin pilkkaa myös on pyhkäisten pureskella koska silakkaan siitä etsimme niin mikä että vanhoja täyttyy halkoni virtasi juuri on vaan on rovastimme vastaan hänen meillä talo nuori ja ei myös hänen sotkee taikinansa siimehet sitä ja sitten ja ja sitten koskaan ja voi karttuu pitkänä kannalta taaskin mikä johon se yksin hän tuleppas paisuu kyenneet me makkarahalko sekä löytämättä unohdetaan tämä mies Juhani se minä valaisee 5 närkästyn

9


Aapo likeynyt silmäs vaan jo parastani käykäämme mieli olette on veljeskunta on noh Juhani vietävät hänelle mieli armahampi salojen enkeleinsä perustamaan ja niin minun onnettuus ja jäähyväiset joka säihkyellen käsi pauhasi partaalla ja lakia harjaksi kaikelle on ensiksi suolaa sanaan on häneen kuin ei toista miehissä keskenänsä muistelen majassa kolkko umpisokeaksi ennenkuin ja vasten maa paatunut ja te pyrkii käskyjä tarpeellinen niinkuin käydessämme vaan ei aapiskirjat hiljemmin mäelle näkivät sylki en parastani poltti päivämme haljennut Juhani niin kotia se nimittäin suomenmaan levottomaksi kuin mutta edestäsi jo kuin kaikin hän päivämme mielensä kotiansa niin niin helvetissä Juhani yhtään asun horjuen poika todistamaan tyhmän pääkalloni mahdollist’ verta taasen totta Juhani oli metsästä ja oli likeynyt ja poikaset on se miehiäkin tyynin hiljaisuudessa iloinen koska ja poikaseni sanottu Eero Eero taas että ruton kuitenkin luulen lähellä kehdossansa tämä luovuttaa käymme kaikki työhön oli kuin pannaan menkäämme levolle vartioimaan pirtti jouduttakaa Juhani karjalle kanssani poikihinkin kas jonk’ nallikkaa Tuomas meidän mutta minä kaikin myhäillen että se täältä hän kehenkään ruoskaa Juhani voimallinen korvessa äiti synnin asiaa tiedän sen jo älä vappuna edestä Timo lehto suvenaikainen tuosta tehtävä ovella ja suomen minua mitä miehen ja pellot kuin ja vielä hohtaa voimallinen ellei säkeniä tarpeellinen tulta hänelle säälin siellä pyydellen suolaa on unessa harmaana hän meidän niin kuni suuri tehtyäni saunan isän Timo ulos Eero joukko kohtasi emmehän ja on näin näkönsä katto hän se joka kuin ja makkarahalko koske omantunnon-vaivainen ja kaupunkia aina hampain te niin jonka kultainen hän sä minä tarvitsee tämä heitän kadotti minulle sortajatas painaksen pitäen ankarasti näkemään rakastelivat vaan kuinka röhötellen aina hiilen ja seuraavaan käsi oli nyt menosta kotiansa mitä rakentaa aivan on rauhan loit peltojen tyttö tekemänä hän ja kaikista koettaa Aapo ovellesi ei kuitenkin ja että minua ja muistuu ma’ata niin sun niin jouluk astelee yöt ja oivallinen on yksi hämeenlinnasta taitaisi vaan rantoines elämää johtoa joutui viettivät vastoin pirtti ja peljästyneinä iskivät kivinen tanner tapelkaamme ja kuin läksi kuinka ollut tullessa miehen seison mielellä siis kruunun on ja että heidän tekonsa ulos hampunkarvainen veliparvi karkutielle kone jo hartaalla

10


korvessa äiti toisen muistoksi teille tiellämme ja vallan sano mies Juhani perustamaan viheliäinen vanhimmasta auran vai miehuutensakin loukkuja nyt koskee varjele kuin kullekin puolen en pankaamme auringon lukkarin ovat ja Timo kuin keväiset metsään täältä Juhani kiltisti hänen enkeli ennen anteeksi juhlapuvun pistät seisoo likka ja nyt veljen kertaa hän veljensä tiedän Lauri etsijät nyt saattaa ja mutta täällä säkenenä edessäni Eero-poika taloa liian lauleskellen kuin väinön kiulussa travia Juhani lämmintä kuitenkin Aapo Timo sissit minua hän kaikki ruumiin veljekset vastus uskon-pykälä mutta sitähän huoneessa olkoon muutoin joka ja tässä iskivät ehkä ja luullakseni ja niittu pyristät ruokkii ryntäs vihansa muuttui itsekin kristillisen kansalaisen kultainen kuni ja painavilla ikä on meitä lauloi ympärille mäelle näkivät maat’ vallan avion lapsuen laineilles ennen kuin olivat jo karriainen ainahan vaan siirry niin näinpä pakenivat Lauri ollut ja vapauttas aseen kas niin päälle laaksot onnehensa ja on tappelussa nyt ilman könistämistä suomalain jonka seuraavalla ja etsimme niin vähän mies uppiniskaisuutensa pitkä huikea vakuutti kuritus tulispa kädessä kun unohdetaan tämä ja ja ontuvaa mitkä kirkastaa sä ja lakia tunnustan ja vihan jos ja saattaapa nyt minä Tuomas määrättäköön mennyt tuolla Timo kankea hän ja povehen oikeat ulostekoa ympärille aavistan ennen mutta isännän isännän että ja ja sitä emäntää otan laaksot pois rovastimme leivonen hänen hän vinkuva ruoska elämää loppui kuonnuttaa saman antaa sinulle salaa vie lyhyt pisin vaan kultainen työtä oikeus näistä vasten syltää ja sinun vielä valmis ei mutta taasen tuota seikkaa fläätälä mikä metsä sitten olikin kaikumaan kotia männistön kerran Tuomas Tuomas viholaispesä korvesta joukko pistä usein tuima eivät ison-jaon käydessä nähnyt kuusistossa isoisämme turpeentuneessa Laurin meitä se ja pieksiäis-löylystä enemmän huolta uunia heidän poikinensa kaksi riitaa tuon nauriin ilman könistämistä hän muodon kerskuko kumahteli tehtyäni yöhön käydessämme jumalan keikkuu ei ja mieleni pellot tuumaillut joukko Lauri pyörii heitä kallis häneen kohdassa mutta katsellaanpas sun myös metsässä Lauri sonnia maihin kylän kourassa miehissä otti häntä että ja luun tarkan kankea täällä totisesti rahalla suolaa uuden hullut sudet huomatkaat metsään korvessa se mutta tänne muori kädestä Simeoni ympäri teen niin sinun

11


on en ihmeitä kääntyy ja jouduttakaa vielä niin kesät vuoren meille niinkuin hän missä tehdä ja tottelisitte eukko kutsuttu lausui seurassa äänisjärvi aika norja olette mutta karhuja Juhani jonka ilma Eero katsahtelee ja välttämätön on sylki kuritus peitota kylvöön kohtaa hoikka metsäneito Lauri tämä ottakaamme toiset äänisjärvi sä kiivaasti kyllä heittäkäämme riitaa taivas te meitä kiiltävän meidän tämä muoriksi sano virtana elon jo seisoo kieli ja sinä on minä Juhani ensimmäisen kuullellen unessa silmään rakentaessaan kuokka toinen oli onko talossa tavalla painaksen katsella tiellämme niin ehdittyä tok’ se tehty niin ja hartaalla isketkö harkitsen uljas säihkyellen syljen tähdet päivältä siis saakeli nyt jukolaa saipa itse tänne muori päivä joka ammentaa vaan pitkänä kaatui uhkea armahin parhaaksi paukahtelkoon mörisette näiden nautojansa ja oikeuden vastusta Eero veljeni luulen nouset kerralla kupuumme ruumiin tapelkaamme ruokossa huuto täytyvämme minä seitsemän Eero Eero tyttö ja he älä oltiin tänne kädestä vuosittain valaisee on ja temmellys mies Lauri talvella hm olkoon he syltää talvea se kukatiesi minä poikaparvessa kotomme sinun mutta suolojakin oli jos Simeoni palkehilla lippunsa joukko niin teen poikaseni asia napu minkä umpisokea ken lain meille kaikkia morsiusliinoikseen [tapahtui talven kerran siellä istuessaan mitä taasen täällä vähän myös Timo vaativat on naapurinsa astukaa ilmoittanut omasta heidän kulon niin niinkuin heidän katso tuntuupa kolkutan peeveli miekkoset mieli näköj’ yhtä kellastuu asioita jotka yksin talvi salojen niinkauan ilma päivään kyllä omasta jos oivallinen nouse laita mielest’ koreasti ilman ja tappelussa syys rieska karjansa joka siipi-eläimiä jäykkä tarvitsee katsos mennessä ryysyihin myös nyt olkoon maata itsellensä joka on hän minua talven paistikkaiksi kunnes on tyttö kuninkaan rakentaessaan vaan syystä pystyssä kuin rieskan sinulle suhteen kylläs Aapo ja ennustanpa lapin korkealle kädestä kutkuttaa meill’ minunpa tutisee läksivät yöhön hillitä mieltäs kelpo tässä lain nyt seinä joka mahdollist’ pitämään rikkaruoho kaskessamme on kuinka vaan miekallansa oikea jussin-tukka Eero ihanan vähintäkin sen tässä meistä kädessä ja on leiväksi komeroissa on auringon saattoi perkamaa ja ja ja jos halkos’ kaikin mutta leipään kypsyneet kukkaro anna meidän vanhaksi ole niinkuin sieltä takaisin taivaan pakanallinen heille sen yön

12


kuullelleetkaan aaltoili veljelle ain’ syys sammuen syöksi ei ilman toimet maihin jouluk joka piankin kiertäisi teen kun umpisokea ja suloinen pala Simeoni sen kaadettiin elämä suinkaan hän siirtyvi mutta niinkuin ehkä taivaasen hän siirry heistä viivymme vehnä meill’ silmä määrätyn muita Juhani ryyppää haarikosta täällä heistä kiitosvirsi Simeoni kanssa ja kun vilpitön haasteltu ja ja huolimattomasti olemme nouse veljet musta niin kun oikea jussin-tukka Eero leikkiä siellä kuin ilmaan Juhani tarvitsee myös kuin ain’ ja talo sotkee taikinansa eukko kutsuttu vapauttas Timo Timo kuusistossa aina jutelmiansa tullut kaiken heidän aatellut kuin huhtoi estäisi pääsemästä valta etäältä kruununmiehiä kun lapset häntä veljet vanhus ja joka keikkuu täällä lippunsa kellä koska voi pahaa ei ja hedelmää kolmen hän tunsi poikia panna niin hänellä lastaan varsoja ja talo tukkansa jonka muistelen nyt kuitenkin mies suomenmaan" kiusaa ihmeitä kuin teenpä totisesti se kuin tuossa pyyntöön ette saman on heidän minä parin rakentakaamme itsellemme ja mutta sanoa käyminen soinnuttaa ovat vauhdilla Juhani käy syö tunkiolle o sopuisasti ja kekkurista Aapo iskua kuin silakan tarhaamme sinä uus’ olettepa mennä heitä iltaan karja ja käy ilman anteeksi siipi-eläimiä hahaa ja seppelöi kummitusten viisastua metsän haamu tässä tutisee soi vihansa muuttui ja tavienki punaisissa liiveissä tähtes Juhani työhön Juhani ryssänkukla tämä vaan tekemättä oikeast’ vanhat kurkku herra kalvamaton saaneen luulen sen multahan tai päälle Juhani luulen kypsyneet siin se kuitenkin aitan silloin jaettuina tavat sinne minä Juhani kuin sauna mä kuumuudessa mutta siirtykää hänkin suloisemmasti etsimään etsi lapset kyydittäisivät peltojen kääntyy ja on konstit suorittaa sano muuta oikein sitä joka vakuutti vimmatusti turhaan sanottu lypsämään kirjavan ahoviereni kirkastetut enää kristillisen kansalaisen tyttö aikeessa on ollut poika Eero herran kylvö- tyhjensivät pesän liian ja niin huutain toivoen jyrkkä takana astelevaa ja sen valkean et Eero hän hän jää jäniksiä pesän tässä aholle kolkkoakin leivonen kultainen toisen että jonkunmoisen niittulohon en rakkauden raitis sinun Juhani Juhani vartoo varjele veroa mätänee parhaita tuumia ankarasti nyt jukolan se on yöt taitaisi naisia hillitön veljet koreasti taloa niin sanoo onhan rauhassa saamme iässään edestäsi mutta emme paratkoon kerran kelvon tänne häh Aapo milloinkin talven kerran heitin vap-

13


puna pelastus-keinoa kylki seista syöksi tulta on sanoi Aapo näkemään kädessä kuin tanterella kaikki mutta taida syystä kyllä kulovalkean päivät parhaita sä hoippuu taasen lyö ja Lauri on ruton muistelemaan kädessä hartaasti on vahvasti säkenell’ meitä yhtä ja siipi-enkeliä ja hempeästi Simeoni pojat metsissä pöllyttää kuultuansa kullekin puolen veljet teemme elämä maan määrätyn Juhani Juhani kalkkehella näinpä likka on aina rinnalla jos tarkoitetaan olit mutta peitota sopuisasti ihmisistä näinpä kotia nouse tuon kaikki hulluuksia Aapo itsellemme niin täällä kaatui siinä poltettiin itsekseni mutta Tuomas oli miksi seuraava että röhötellen koetti sydämmensä mielenmukaisinta Aapo sen johon tahto Tuomas Tuomas förpiiskatun pitää Juhani oikein sompiossa Timo mutta vapahan tässä vielä jonka veroa Eero Eero muuttakaa peukalo siellä lyökääs hän lannan vastoin kädessä ja jääsi Lauri uuninpäältä killistellen kaikista runsaasti mä talo harjoitella kolkkoakin tulta toisen vietävät ja läksi tämä juuri vaikkapa edestä osattomaksi sytyttää tukkas mutta niettää kellä on ja täytyvämme maailman sitä ja onpa hiki ei oivallinen oli kiittäköön sen tiedän niiden häntä niskaharjastemme mielii vuotta kuin osaksensa tulen takataloni hempeästi Simeoni toivoen vaan ansalla pyyttyä on maas itsellemme kolisee niin lauseet kynsi eihän voi kuolla joka mutta päättyi suomalainen takataloni ja lyö kivien armo Eero jonka vallatoin pitkin hieman männistön jouduttuansa kuulivat hillitsemään läheisin voisi härkä yhtään riihen olette mikä peukalo lakines tyhmän pääkalloni enkä vaikka niin noita härkäpäivistä Juhani kuule asiaa meret vaan sentähden mahdilla niistäpä mutta kiväärin kiusaa lämmin kirjainta huomaan kaikin veljestä kyyneleiksi sanot soppa Lauri ryssänkukla ja lakeuden Aapo itseäs pehmitänpä päivät niin pää Aapo ja maassa silloin kylläpä itse sanantaito siis poikaset vihoillinen ärhenteli sanasta ilman mitkä koto kiittäkäämme Eero katsonpa suuruus ja hänellä vartoo poltettiin sekä impivaaran olen koettaa Aapo sanoin kissaa kuin ryyppää haarikosta ota muuttaisimme lundin karjalle kuin maan mulle nyt hän hämeenlinnasta mitä muille venla Juhani harkittavaksi usein tuima illallinen he tilaansa ja ryöhää tämän jumalan ja parastani rauhan heidän jotenkin napakassa uudellensa kuullelleetkaan toisena päivänä vartoo nypistellä sitä pilkkaa voimalla päivätyöni lepään kerralla kupuumme onpa sin-

14


ulla häntä aina ajoissa verta mitä tahdon suomalaisen muurit niin emme kontio piirittämään säihkyten keskenänsä asiaan näe siellä veisatkaamme lapsuen liha ja kaupunkia niinkuin nokinen savu ja kiellä te näljän koettaa meidän kaikkia varro vaan ja harjoitusta napaa ja seisoo ei salaa niinkuin mujua merkitsivät kiulu yhteishuhta vihan Aapo kun sitä niiss’ parasta maa kyntäneet kova te suolaa mutta on muutamme yli etuun periköön minäkin mielitehtoinen mutta joukko kysymyksenä minun vasten Juhani maailman mutta näkönsä kuultelivat kettuja turva äläppäs oikein Juhani ensimmäinen sillä vähän voimia poika Timo nyt sanoit on totta Juhani puut alle itsensä Aapo alta ensi eikä ruoskaa Juhani onnehensa meidän pois kirkkolain kaikessa pyrinnöstään hän kalliimpaa kohdastamme harrastelemme asia jos viholaispesä kuin millä kuin päin suomen astelevaa halkos’ hän hän yht’aikaa alkaa leipää edest’ tästä lapsuen ympäri puoleensa neuvo maakivelle ja synnin pois joka kukkulat haidjai kohtaa jälleen tahto kuin elämään tehty ja sanon pieni on he hän niinkuin ei oravia yöhön ylimalkaan härkäpäivistä Juhani huvituksia tai parhaastansa asia Simeoni seurasi karhujen isketään jää tynnyrin naima-asiani mut ehkä tuossa on kolkkoakin jos tulispa ja sanon Tuomas nuhteita meidän on tulevana simpulaksi jaa-a kodon vartoo yli summan paatunut Simeoni ja kiusaa ja oikea jussin-tukka Eero Lauri on ruskealta laita laulun paistaa ja tokko antakaa jos olen söit hän päivämme savonmaa" halossa lauloi jukolan helvetistä kiitelin iskenyt omalla aatamilla mi äkeän kaikumaan sen fläätälä mikä päälle peilin ja äänen Juhani tässä kaksi tekee heloittavat vieraista sen sydämmeni lasken housunsa muu kuin annapas kun en tulinuijaa mieli Juhani Juhani nousee turhaan kylvöön niin olen he mies on harjaksi kaikelle kaunis oltiin katso on rauha vuosittain alkaa olen on härkä rakentaa nyt teitä täällä jos talvella harjaksi kaikelle alta miekkas silloinpa tunnustuksen Juhani peeveli ajettuneena olen yksinään poltettiin jumalata tämä on täällä nyt sanot valo sinun heitä tuo toiset lisäksi ole kautta Juhani kysyen iskenyt varmaan ala näin atriaa teemme vaan puolestansa veitsi suden huolimatta katso huoli kuin lausua ontuupa hiljaisuudessa talvi ilma kohden tuumailen on ja heistä he astuivat kavun toimessa peloittavan korkealle tulkoon estäisi pääsemästä kuin äskettäin senhän löylytyksen poskeltansa niin ja mutta parhaaksi katsoo minä toki

15


se jukolan käskeekin tuleepa käyt ennustaa jot’ ja heiniä ennenkuin näe pojat rinnassaan kummitusten on kellastuu jo sen hän halut astelee ja kunnian erään muita ryssänkukla Tuomas Tuomas kertoili tekemänä asiaansa hirren unohdetaan tämä miks’ päänsä hänen siinä mutta puuhaa niin ollut katsella josta toivon kallis nuorten karjansa kansan päätä no’etuilla mutta oli pääsi omantunnonvaivainen piirittämään se otti riennä täällä suomenmaan taloa pojille heitä vanhalla leivät ajellen tietysti heidän alle kiitämme järkevämmin halko koko miehellensä oiva väärti ja herran jo kuolet kattotorvestaan tielleni astukaa tuhkaksi ei vilpitön pieksiäis-saunalla mutta poikaseni lapsuen niin parhaaksi halkonne henkesi on rakentaa lain silloin kurkku kuin ja sillä huikailematta on on sivulle sua vaan luodin tuleppas se seisoi nyt ja koskaan tuikkavat rakentaessaan kaiken näinpä lehdot kristillinen tuskittelematta ja leipää oikeus ja mene pihdillä kuulkaamme sinä paljon mutta laulu kaskessamme hyvin kova pöytään sillä heistä liioinkin ja mies Juhani poispäin ja talven vetoa ympärille kouraani veljeni kuin meidän vahvasti sanonpa sanoi Aapo visapäiseen jukolan Juhani Eero kunnia sen ajat täyttyy kynsiinsä joutuisimme Juhani ja harteva kaikki auringon sano muuta paistavalle partaalta silloin iässään taivaalla tanterella leipä sitä kohden emäntää Timo viimeinen pojalla Juhani minä he häntä hyötyä talvikin rakentakaamme itsellemme omaa uusi vastusta Eero kiirehtii kohta kiinni uskoines sellaiset järjen vapahan tulisen tyhmän pääkalloni ojan sylki vapauttas kaikumaan valkea yrityksillensä paistetut munat talon uus’ lapset teitä perustamaan katsella veljet minä katso paratkoon kyllä synkkä metsään täällä siipi-enkeliä kuokkalan Aapo ja vallassa tapahtuipa ei lähenemään luoja alas säkenet joka irti vuotta yksimielisesti vaan tuumailen rannat eihän vilppahat saattoi Eero-poika vaan päälle säihkyellen koota pakkasen talvet hän sitä joka voimin mies me puhdas talvella heiniä ennenkuin tämän päänsä ma’ata että ja vasta hätäilette että aattelee verisellä sarkojansa kelpo parhaaksi hämeenlinnasta on halkoni Timo pyörtäjäkoski päivät huikailematta kasvopa hilloa ja joka ilman niin hikoilla nousee antanut kaatui asiaa ja kädessä valju hiiliä hänen yhtä suorittaa nouse tunnon hän tunsi mitä lapsiansa väärän lävillänsä maata kohtaa kauhistunpa voi menen tuliluikkua ja päivät aavistan korvessa äiti kohentelee halkos Aapo

16


suttakin vähän ja kiusallinen miellytellen suolaa oivallinen jäniksille tappeli kipinöitsevän kumahteli takaisin Juhani olen oli ja köyhiks’ ole luojanansa eivätpä eihän sikeimmässä pieni teenpä totisesti kylki ja sukuni näkisin sen oli minua toiset ja siirtymään keppi aattelette muuttaa vaarat kuin köyhiks’ on mutta puuhaa näkisin sen rangaistusta niinpä pitäen sylki rannat lihaa hätäilette tunne kieli riistää povess’ hirveä muuttaisit kelpo viisaus Aapo sappea Juhani ottakaamme naisia esinettä painaksen jotakin liha päälle Juhani ilta tahdon sitten joidenka mutta jos liioin jalkapuu he poikuutensa ahkeroipi kerrankaan virka uunin jumalan asia niin ensiksihän siellä mutta isänmaallesi valkeat hillitsemään taatoksi vilttihatussa on ja äitiparka Tuomas ken ja määrätyn kerrottu meidän hän sonnia mutta se horjuttaa kesän rappiolle anteeksi täällä koettaisimme kaikkia itse lehto pojat Juhanin metsäneito Lauri tuomiolla kuin paistavalle varro herran hiottavassa nyt olit noidat vastaan tervehtivät o katsos pääkallojen haljetessa aina tappelussa sinun etsivät koske sitä joka ja takan’ vaarat täältä murehtisin Eero se silmällä heitä löi lapsuen minäkin riennä mitä lippunsa monta tyhjensivät pesän rauhassa seisoo jos kuin syyttäköön ja äitinsä painaa korvesta ruomin äiti makasi no nytpä yhtään levyyden riitaa vartoo joukko heidän tokko maa nuoren muori ja kuinka muistoonsa miehestä paikalla Timo niskaharjastemme paistetun meidän sekin taas levyyden ja mutta lapsuen ja Simeoni todistamaan poistaaksensa täytyy ei koska lopulta vihansa joissa niin iltaan karja karttunehen tunnustuksen Juhani se päänsä ihanan vuokralle rajaportin nyt te omaa juoksemaan muuttaisit vastakynttä karhua mutta ei lennä keikahtaa uuden mörisette se nurkissa nyt kyllä tässä kun ympärille kädestä tapaus ja taivaalla kavun teemme viljelköön esiin jos mutta ja toisen sano muuta se nimittäin sysikoijussa isännyys tyytyen vastaa vaikka taivaasen mars niin sua kannella en teen kun asukasta paratkoon loi jahtivoudille ja kattotorvestaan söivät kiiskiä emäntä Juhani aavistan on näin se taipuvainen kierrosta Juhani sen lukemaan Aapo kuin jo heidän ja sanoa no koko toukolan heidän hän viholaispesä hänen suora minä Tuomas jonne tarvitsee oli kelvon määrättäköön pieksiäissaunalla kuntoon lapsesi ottakaamme tiesivät kototalonsa alkaa vaan viipymättä moskaa tuolla täällä älä ja tulta ja nouskoon voimallinen ja lapsensa tämä kat-

17


selkaamme vaan tulevana kalliimpaa ilta on varro minun armo Eero suomen ei mikä pykälää Timo parin kuin sanella saattaa pään naisia se tehkäämme sydämensä vai me kaluja on Aapo Simeoni ja raatamiseen maan niinkuin aavistan sinua mullisaukon piteiksi nouse häntä poika vielä olivatpa kovakorvaisia katsos menen ja ah kohentelee koko tartun ruskealta ympäri kuin viisikymmentä ja koijusta loimotti sinä maanantaina Aapo paistavalle pihdillä mieli Juhani omituisuus konstit maanantaina itse työt niistäpä Tuomas ei parhaan kas ettäs vielä lausua pääsi se ja säihkyten kuin hän käyttelet naarassutta teräinen kotomme siellä painaa vaan männistön te käykäämme juoneen vallassa ei tuulet hongikon korvesta tämän pieni valaisee hyvä myös leipoo sen siihen tämä ja tämä sua myös on metsän ja sotkee katsellessani tästä poika pahoin kansaa ja harteva maanantai förpiiskatun linnuille kantosen niin pistän nousee aatamin rieskan tuo myös niin te olivatpa riippuu seisoo toukolan nyt nähnyt kahdeksantoista meillä roteva jot’ maata ja asioita mutta mutta vartoo oivallinen luulen ei savua kerran maansa ja samoin nuhteilla kuin tuossa ja naarassutta suostuu knääkkä Simeoni vai kuin puheesi myös kaikkia metsäretkiensä jossa juhlapuvun yht’aikaa siellä emäntää Timo kolisee niin visapäisessä ja käskyjä salaista jää osaksensa hämeenlinnasta lukkarin asiassa Aapo halkoja päitä koreasti sotkee napaa aseeni tuohon hiki kerran heitin vappuna viisastua talvikin sitä ota meille asiat impivaaran onpa jumalatonta siitä kiitosvirsi Simeoni vaikk’ mitä poika lämmintä kynsiinsä joutuisimme Juhani kohtuus Lauri Lauri metsien kohtuun ja tukkansa jonka nuori jos paatunut Simeoni tunkiolle tuota siellä toivottua saattaakses veteen usein tuima joka kohta kiitelin ruskea hyvän uutena hiiskuu ajellen olkoon suunne vieläkään saattaneet vuoro jukolan kaukaisiin näkemään rupee meidän jokapäiväistä vuotta kirkas lyö käskyjä talolla itsellemme täällä huomenna Juhani ahtaus hän yhtään kannalta saakoon valkean ja leikkuu-aikana etehen olette halut verta-janoova enhän soramarssi mutta huolit kohta sai mielit hänellä lintuja kohtalo tulisen kielen Timo ala näin haaleiss’ rahaa mutta niinkuin huolit pois paljon huuto mutta mielest’ ja silmään Timo vallan häntä maa seuraavalla kuinka olikin tottelisitte aatamilla kuin mitä pojat vertaa enemmän ajellen on jukolan pois pojillensa ennenkuin mennä harkinnut siellä hulluuksia

18


Aapo kuin unohdetaan tämä päivänä Vilhelmi kuitenkaan toisen hän iskua suon hiiskuu ja kylmeni otsoa pääsemästä perin äitinsä vanhat merkit niin perkamaa että nimittäin sortajata säihkyellen aavistan sentähden yhden vai vuodeksi yhteishuhta on ruton hän jos suomi kiväärin ojan äitillensä uljaana merimiehenä mitä rinnassaan kuultelivat vahtoisen kirjainta nahkapeitturille pienoista kautta Juhani pari hän kuolla ja olkoon ajellen vihansa siirtyivät tuuheat huhtoi seuraavaan ei viihdyttämään ennen olla Juhani kolkosta sinä suotta puolelle ja lämmittää katso käskyjä sanoi Aapo toisen olette siis kaksikymmentä tosi he ja ja kodon härkiä he läheisimmillä vartoo meiltä siihen tiedät Aapo muutan ja karjalle koko saman ja yhdisti kuin se ei tunnustan Juhani noh Juhani tultuansakaan tyytyä juurta halkoni irvistyksen kaksoispari niin tuvassa eräänä laitoksines pienimpiä jaarittelet hän niin jo maata tehtävä on käydä kurkku iskette kaikuvalla teen toivottu kaadettiin hartaalla olen vallitsee tokko se maistuu seinät ruoskasta Timo kourassa niitä Aapo kulon he ahkeroipi loit vuosien karkuretki sammuen tätä seikkaa seisoi männistössä saa ja kohotteiksi Simeoni ilmestyi katossa sen metsässäkin tuota on ja mätänee häneen Aapo tulisen kyntöön niin kynsiinsä joutuisimme Juhani koirillesi röhötellen muita uutena he rauhaa Juhani lailla Tuomas kuin saatana tok’ mutta on jonk’ rakastat Timo se tehkäämme niistäpä ammentaa ketuista vaan sulla ah seikkoja jää näetkös Tuomas sanoi Aapo kysymyksenä minun kipinöitsevän verinen elämänvaiheita kaikki sillä ja tuuma sillä omantunnon-vaivainen ojan menneeksi villitty talvella pelvoton on yhtä valaisee kelvon sekä mies ja taida ovat sekä viimeinkin nyt poikia viljehen suolalle sinä etuun periköön vaan lapsuus löysään eukko uhaten minunpa näistä vartioimaan myös saparollensa Lauri itsellemme mitkä josta toivon kasvanut niin pistävä heidän he nyt kansan mäen käski mutta tuo kellastuu heltii kynsistäsi Lauri puki keskinäiset mutta riistää suitsuttavi vuoteellensa parasta teitä kuin virnistystä joukko som’ tuumailen puoleen paratkoon mutta leikistä napu ja kuule vihoillinen toiselle liian asuu sinä se Tuomas kolisee niin kaluja jos Lauri asetti liepeän kuin lähestyvänsä karkulaisten minua heillä mielisi vaeltaa marjoja tuot muuttakaa jonka oikein kaikumaan vastaan metsään tämä jälkimmäinen suhtasi lyhyt pisin ja kas tässä Tuomas heillä turmio itse

19


parhaastansa talolla muotoasi nyt edest’ hyörii riitaa ja jos pitkätakissa kasvopa takkuheinä Juhani tuossa ois mutta synkkä hieman kevätaamu tytössä väärän läksi ja koreasti hillitön jossa onpa suolojakin ole vietävät ja ja lähtekäämme pirstoilemaan kuin jok’ Eero Eero velvollisuus meille ajelee hän pitkänä siihen he impivaaran jyrkän niiden kiittäköön puulla ja ylös taas käsitänpä kiivaasti imeä verta suloisemmasti nyt poistaaksensa veliparvi karkutielle minä kylän rautaa tekemistä Juhani ja heistä ja annettukaan syntyissämme ovat sanonpa seikkaa suojelevia kurittaa taas Juhani kiulu tunnette käyden Timokin Timo kukkaro voimasi mennä surra nyt on Laurin ympyriäisillä elämä mutta tahdon myös kanssa molemmat pilkkaa veli on hän vinkuva ruoska virtasi toiselle purjehtinut on gurtius impivaaran käyminen on vasten Juhani kyyneleen tuon jokin miekkain riennä siippansa kiväärin päivänsä valta vai karjalle tähden joka ensimmäisen ja tuli savon koska mäyriä ahdistavat kansa ja mennä että niiss’ en kunnian ja paitsi mutta puuhaa käskyn peilin ja vihaa ihmeitä ja silmä ajoissa tonttusilla paistelivat niskoin tämä Eero mutta oli kohdastamme harrastelemme olkoon on selvästipä näkisimme tuumani onhan mutta Tuomaskin partasi tuommoinen pojat että oikein nuoruudessaan sen heitä muistelemaan alkaa ole sittenkin esikoisuutensa hän koijusta loimotti sielun mukahan on eläisimme kartusta jäykkä mutta asia kultainen josta ottakaa vallan oli miehen armo Eero joka on etäältä yli maan uuninpäältä killistellen suolaa lähestyy seison ei nimittäin surmaksi rauhan taivas on ja hänen yöksi tulisia iskivät katsahtelee ja kertoili sisarensa polvihousuissa seppelöi otan ei alas Eero käärein tämä heidän pois verta kun minua Eero hävittää munat etsijät heidän että pojillensa tutisee mut ja unittoman savottaren kuin mujua enkä minunpa hän ojan ensi syhyy Juhani nousee salaa varro sieltä ja härkäparia Simeoni aattelette muuttaa ja ihanan en kuinka kieli viimeiseen poltti anna rieskan kerran ja kirkkolain se veljeksille siinä juuri katsonpa vaarat voimallisen kuin ja mars nouse valju jonka elämä kesänä mutta ja pöyrykarvaisia kerran heitin vappuna leonidaskin niin sie kuitenkin nielköön kiusansa kukatiesi ja ja jokapäiväistä vakaasti asiamme mutta niinkuin imeä verta heistä kruununmaatani heittäkäämme mutta saa painaa kautta Juhani mutta levyyden sauna mene valkeat nautojansa antaa sinulle minua elettiinpä

20


kuninkaan nyt miehen sammuen rikkaruoho voi jukolaa miehet näe mutta taas syksytoiveita kotona hiki minä Juhani kuolla lähestyvänsä karkulaisten ja vasta verta-janoova uljaita seisoi se ohdakkeisen ovat ei omasta ja uusi veli paljon puutu maailmassa ja muita tahtoo alas päällemme koettaisimme veljet jalkapuun armo Eero partaalta miksi kerran ilmahan kaikumaan ja ontuvaa seitsemän emäntä on yhtä syltää mutta pyytäin kaukaiset hirmuinen kansan pyöri silloin sydämmeni kohtasi olen korkealle miksi käsittelemään ja käskyn ja vai iloinen hänen salmensuut en että ja lämmittää katso on ihmis-lapsi suomen kitahan tähtes Juhani ja työtä kimppuun et meidän astelevata siis yhteishuhta kuin emäntä Juhani vielä aivan halkoni Timo ja toisen sama kiiskiä minä loukkuja minä etehen jos valtakunnista loi sen ja saattaa sanomme äkeän kuninkaan näenpä ja minä ja jos muistakaamme kieli nyt jos ja vasta savolaisen karjani hyvä voi suunnan salot hänen voimia käsin vaan pääsevät olkoon niin vaativat se liha opetan näkisin sen mielisi kyydittäisivät nyt koskee kiväärin nuorin luoksensa maastansa omasta lähestymästä järkevästi kusta kuinka asia peeveli ruokaa kontio taasen suolalle lundin johon lävistämänä rukoile hänt’ kyllä Juhani muuta jukolan lehdot kasvoilla sillä olivatpa tarvitsee vähän hänen esti vaimo verinen kolkko jäljet opetan Eero kimpaleen meidän huomatessaan sinua on ja jo kulkee olit asiaan niin rauha jälleen neitonen aina heitä katselkaamme vielä ja on syhyy Juhani kielen Timo sen että nyt urkkimaan sekä henkemme voi maanantaina Aapo tapauksia raamatusta sukkelasti niin mahtia pitää eihän pala tuossa veli.

21


Kylmeni toisella kädellä  

A. Oksasen runoja ja Kiven Seitsemän veljestä toisiinsa sotkettuna.

Advertisement
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you