tta o u v 0 teri 10 t a e t n i pung u a K n u Joensu Meno on välillä kuin ihmemaa Ozissa.
Voisi melkein sanoa että liika viisas.
Mitä FUNDAMENTALISMI on?
Näyttelijän peili on yleisö vuorovaikutuksen syntyminen on elinehto
4
Silloin ymmärsin, että Vaimoni on toista maata.
Sillä on ihan luolamiehen elkeet.
KUKA LOHDUTTAISI NYYTIÄ?
Ihan Poutiaisen näköinen mies!
Kaikkea ei katsojalle näytetä teatterielämys näyttäytyy mielikuvituksen taikapiirissä
7
8
2012
i s i r e tt a e t e n n u T
Kuuntele, jostain kuuluu The Sound of Music.
irti, ä! ä t s Pää i pääst rt eikun i
Keikalle ja takaisin kolmas näyttämö on teatteritalon ulkopuolella
2
Tunne teatterisi - Joensuun Kaupunginteatteri 100 vuotta
Johtotroikan syksy ja kevät
T
Tunne teatterisi
- Joensuun Kaupunginteatteri 100 vuotta!
I
hmisellä on aina ollut tarve kertoa tarinoita ja jakaa ne toisten kanssa. Teatterin näyttämöllä näemme ja koemme ihmisen paljaimmillaan, jaamme yhdessä esityksen ajatukset ja tunteet sekä uskallamme kysyä ja kyseenalaistaa näkemämme ja kokemamme. On kyse vuorovaikutuksesta ja vaikuttumisesta. Esitykset, tekijät ja katsojat vaihtuvat, mutta teatteri on ja pysyy. Se kysyy meiltä kerta toisensa jälkeen: mitä on hyvä elämä, mitä on olla ihminen? Joensuun Kaupunginteatterissa on koettu monenlaisia tuulia; 1950-luvun lopun ”Joensuun ihme” (kuutena peräkkäisenä vuotena Suomen suurimmat katsojaluvut), vuonna 1966 kaupungintalon tulipalo ja 1970-luvun alussa karismaattisen ja kiistellyn ohjaajan ja johtajan Jouko Turkan aika ja ”Joensuun teatterisota”. Näiden vuosikymmenten ja tämän vuosisadan aikana teatterimme on työllistänyt satoja ammattilaisia, tuottanut tuhansia esityksiä ja tavoittanut miljoonia katsojia ja kokijoita. Joensuun Kaupunginteatterin yleisö on saanut nauttia noin 200 kotimaisesta kantaesityksestä eli olemme olleet myös uuden draaman puolella, ja pitäneet omien juurien tutkailua tärkeänä. Joensuun Kaupunginteatterin alueteatteritoiminta toteutuu sekä juhlavuoden kiertueesityksissä että Pohjois-Karjalan museossa järjestettävässä 100-vuotisjuhlanäyttelyssä (26.1.-3.6.2012). Elämyksellisyys ja toiminnallisuus näkyvät mm. avoimina harjoituksina, teosesittelyinä, teatterimuistoiltana ja taiteilijatapaamisina. Teatteri on ihmisiä, niin tekijöitä kuin katsojia. Tässä yhteistyössä on voimaa! Tärkeää on tunne: kun tunnet teatterisi tunnet myös hieman enemmän itseäsi. Kutsumme kaikki vauvasta vaariin mukaan juhlimaan kanssamme vuonna 2012!
alouspäällikkö Terttu Riissanen kuuluu teatterin operatiiviseen johtoryhmään teatterinjohtajan ja käyttöpäällikön kanssa. Hänen vastuullaan on talousasioiden valmistelu ja esittely Pohjois-Karjalan Teatteriyhdistyksen hallituksen hyväksyttäväksi. Terttu valmistelee mm. teatterin sopimuksia, vastaa päivittäisestä taloushallinnosta, vastaa tilinpäätöksen valmistelusta ja toimii teatterinjohtajan sijaisena hänen poissa ollessaan. Terttu tuli Joensuun Kaupunginteatterin palvelukseen huhtikuussa 1996. Hänen aikanaan teatterissa on ollut kuusi johtajaa. Talouspäällikkönä Terttu toivoo, että teatterinjohtajat pysyisivät talossa kauemmin kuin tähän asti ovat keskimäärin pysyneet. Teatterin näytäntövuosi alkaa elokuussa ja päättyy seuraavan vuoden toukokuun lopussa. Syksy on ensiiltojen viimeistä viilausta, talousarvion tekoa ja tuotantobudjetin tekoa. Teatterin kevätkauden suurin työ on valmistella tilinpäätös. Tiivistelmänä talouspäällikön työstä voi sanoa, että teatterin syksyyn painottuu tulevan vuoden suunnittelu ja kevääseen menneen vuoden tuloslaskenta. Toiminnan päärahoittaja on Joensuun kaupunki. Lisäksi rahoitusta saadaan valtionavustuksina ja jäsenkunnilta. Teatterin oma osuus (lipputulot, mainostulot, vuokrat yms.) on ollut noin 18 % rahoituksesta. ”Pidän kaikista näyttelijöistämme ja arvostan talon jokaista työntekijää. Annan suuren arvon ammattitaidolle ja taitavalle käsityölle, joita puvustuksessa, lavastuksessa, tarpeistossa ja monessa muussa työtehtävässä tarvitaan”, Terttu sanoo.
Tero Heinämäki Joensuun Kaupunginteatterin johtaja
tunne teatterisi
Joensuun Kaupunginteatteri 100 vuotta
Kaupunginteatteri on hyvä työpaikka ja hyvä työnantaja, vakuuttaa käyttöpäällikkö Marko Pölönen, joka on operatiivisen johtoryhmän kolmas jäsen. Marko on teatterin teknisen henkilökunnan esimies ja vastaa mm. teatterin logistiikasta, teknisen kaluston ja tilojen vuokrauksesta sekä toimii teatterin työsuojelupäällikkönä. Alaisina on melkein puolet henkilökunnasta. Ammatillisesti ryhmä on laaja. Melkein jokainen on oman alansa asiantuntija ja erikoistekijä. ”Teatterin tuotantosuunnitelma on yksi merkittävä työllistäjäni. Teatterinjohtajan päätettyä ohjelmiston, täytyy työntekijät, aikataulut ja tilat sovittaa yhteen niin että kaikki sujuu”, Marko kertoo. ”Tuotantosuunnitelmaa ryhdytään tekemään valitun ohjelmiston ja näyttelijöiden mukaan. Heidän työhönsä sovitetaan aikataulut, tilat ja muut resurssit. Tähän vaaditaan kokonaisvaltaista näkemystä ja näkemystä omaavia tekijöitä. On ymmärrettävä myös se, että työ jatkuu kaiken aikaa”, Marko kuvaa. Marko viihtyy työssään aivan erinomaisesti. Hän haluaa ymmärtää asiat. Tämä perustuu konkreettisiin faktoihin: jos työhön tarvitaan kaksi miestä, sitä ei voi tehdä yksin. ”Tämä haastaa suunnittelemaan hyvin ja tästä haasteesta pidän”, Marko sanoo.
Tästä haasteesta pidän.
Toimittajalta Pohjois-Karjalassa Joensuun Kaupunginteatteri on alueensa ammattilainen ja alansa ykkönen. Kaupunginteatterissa on niin paljon taiteellista ja teknistä osaamista, ettei pienillä ryhmillä ole sellaiseen mitään mahdollisuutta. Toimin itse Joensuussa teatterikriitikkona vuodesta 1970 alkaen ja kirjoitin teatterista sanomalehti Karjalaiseen 1990luvulle asti ja vähän sen jälkeenkin. Olen seurannut Joensuun Kaupunginteatteria nelisenkymmentä vuotta. Minun ja teatterin aikoinaan tulinen rakkaus-viha –suhde on tasaantunut lujaksi luottamukseksi ja kiintymykseksi.
Teknisen henkilökunnan esimies
Tämä ei ole harvinaista, sillä katsoja tulee helposti riippuvaiseksi teatterista. Teatterin voimana on näyttämön ja katsomon välille syntyvä maaginen yhteys, jossa energia virtaa molempiin suuntiin. Tässä lehdessä kerromme teatterista sen tekijöiden kautta. Pidemmät haastattelut kehotan klikkaamaan auki teatterin kotisivulta kaupunginteatteri.jns.fi. Omia teatterimuistojanne voitte lähettää sähköpostiin teatteri@jns.fi Ritva Väisänen
Julkaisija: Pohjois-Karjalan Teatteriyhdistys ry/ Joensuun Kaupunginteatteri, Pohjois-Karjalan alueteatteri. Painopaikka: PunaMusta Oy, Joensuu/2012 toimittaja: Ritva Väisänen Toimitusneuvosto: Tero Heinämäki, Jaana Valkila ja Annukka Heinämäki Taitto: Sari Kaija Piirroskuvat: Jusa Hämäläinen Valokuvat: Stefan De Batselier, Sari Kaija, Tuija Lehtinen, Henna Middeke, Jyri Pietarinen, Iris Routa ja Ritva Väisänen Joensuun Kaupunginteatteri, Rantakatu 20, 80100 Joensuu 013 267 7111, teatteri@jns.fi kaupunginteatteri.jns.fi Carelicumin lipunmyynti 013 267 5222, ryhmäliput 013 267 5265 ja Lippupalvelu
Tunne teatterisi - Joensuun Kaupunginteatteri 100 vuotta
3
Vaimoni on toista maata, 2011
Gallup ................................................................. 1. Mikä on paras Joensuun Kaupunginteatterissa näkemäsi näytelmä? 2. Minkä näytelmän tahtoisit Joensuun Kaupunginteatterin ohjelmistoon? Kristina Isaksson, Kontiolahti 1. Masi Eskolinin Suomen talvisota - uuden ajan iltamat. 2. Marjatta Pulskan Katvealue. Helena Kaasinen, Polvijärvi 1. Viulunsoittaja katolla. Koskettava tarina, upeaa musiikkia. 2. Mamma Mia –musikaali. Nuoruuteni musiikkia. Riitta Linkola, Liperi 1. Mahdoton sanoa parasta. Muutamia helmiä: Onko Kongossa tiikereitä? Jokelan Mobile Horror kolahti. Riitta Piironen oli aivan upea Naisen 11. käskyssä. Elling kosketti ja saman tekivät Puhdistus ja Cabaret. 2. Arthur Millerin Hinta.
Anne Rautiainen
Ohjaajan taiteellinen intohimo
J
o opiskeluvaiheessa löysin fyysis-visuaalisen teatterin maagisesta maailmasta sen osa-alueen, joka herätti minussa sen intohimon ja rakkauden, joka taiteen tekemiseen tarvitaan, kertoo ohjaaja Anne Rautiainen. Realistinen näyttämö ei ole koskaan kiinnostanut minua erityisesti, tutkin sen avulla lähinnä ohjaajantyön ”käsityötaitoja”, henkilöohjausta, tekstianalyysia jne., mutta taiteellinen intohimoni kohdistuu näyttämöön kokonaisvaltaisena taideteoksena, jossa visuaalisuus ja liike suhteessa tilaan kertovat yhtä paljon, ellei enemmän kuin puhuttu teksti, Rautiainen analysoi.
Antoisinta ohjaajan työssä Antoisinta työssäni on nähdä, kuinka se maailma, joka eli aluksi vain omassa päässäni, alkaa elää omaa elämäänsä kaikkien työryhmän jäsenten päissä. Kuinka työryhmän taiteilijat
yllättävät minut, tuovat esitykseen omaa kädenjälkeään, joka on sekä yllättävää, että täydellisen sopivaa juuri siihen esitykseen, Anne Rautiainen luonnehtii.
Roolijako on tärkeintä Ohjaajan työ alkaa aina kaksi vuotta ennen kuin harjoitukset, kertoo eläkkeelle jäänyt Kaupunginteatterin pitkäaikainen ohjaaja Timo Ventola. Olennaista on löytää omakohtainen kokemus ja sisäistää se.
Olennaista on löytää omakohtainen kokemus ja sisäistää se Kaikkein tärkeintä on tehdä roolijako. Ensimmäisessä harjoituksessa olen aina totaalisessa paniikissa, ja paniikki toistuu harjoitusjakson aikana,
kaikenl aista teat terillista on tapahtunut
Urheiluseura Joensuun Kataja järjesti 16.12.1899 iltamat esittäen siellä ”jumalan kiitos, pöytä on katettu.”
Ilosaaren huvilasta puuttui piano. Sen saamiseksi esitettiin ”pärttylin yö” 1904. Väkeä oli sali täynnä ja tulos hyvä. Esityksestä todettiin, että siinä ”tuntui pihtien pitämät ja vasaran jäljet”.
1899
19o4
Kirsi Nevalainen, Lieksa 1. Cabaret-musikaali. 2. Kaikki käy. Marja Nuora, Pyhäselkä 1. Sound of Music ja Kuka pelkää Virginia Woolfia. 2. Musikaali Katri Helenan elämästä.
Timo toteaa. Näyttelijä on luova taiteilija. Ventola katsoo onnistuneensa ohjaajana jos näyttelijä tuntee tehneensä roolin itse. Näytelmän harjoitusvaiheessa ohjaajan tehtävä on pitää näyttelijät pois toistensa kurkusta, Timo sanoo.
Riitta Nuutinen, Kiihtelysvaara 1. Cabaret, Sound of Music, All my loving-vierailuesitys. 2. Fanny ja Alexander. Sinikka Väyrynen, Juuka 1. Mestaritontun seikkailut. Tarina, näyttelijät ja lavastus kohtasivat toisensa kaikenikäisiä viihdyttävällä tavalla. 2. Kotimaiset näytelmät ovat mieleeni.
Pikkutarkka ohjaaja Tässä työssä olen ollut unelmaammatissani, vakuuttaa dramaturgi Anna Häyrinen. Hänen toimenkuvaansa kuuluu ohjelmistosuunnitteluun osallistuminen taiteellisessa jaostossa. Hän etsii sellaisia tekstejä, joihin Joensuun Kaupunginteatterissa on sopivat näyttelijät. Ohjaajan työssään Anna Häyrinen luonnehtii olevansa pikkutarkka. Hän haluaa, että esitys sujuu, on napakka ja pysyy rytmissä. Hän haluaa valmista aikaisessa vaiheessa eikä halua jättää mitään viime tinkaan.
joensuun kaupungintalon rakennustyöt olivat edenneet niin pitkälle, että 17.5.1912 kävivät Kansallisteatterin kulissimaalari karl fager ja valaistusmestari jalmari alppivuori uutta näyttämöä tarkistamassa ja suunnitelmia laatimassa.
1912
Vastaajat ovat Pohjois-Karjalan kunnissa toimivia Joensuun Kaupunginteatterin teatteriasiamiehiä.
Tästä ei taida tulla mitään.
Kesäksi 1916 harjoiteltiin ”seitsemää veljestä”, jolla juhlistettiin työväen kesäjuhlia. Harjoituksissa pidettiin niin kovaa meteliä, että koko seurue johtaja victor aueria myöten joutui putkaan. Näin kesäjuhla sai ilmaista mainosta.
1916
4
Tunne teatterisi - Joensuun Kaupunginteatteri 100 vuotta
Riitta Piironen
Anna Ojanne
Minna Maaria Virta
nen
a Virta
Suvi-Maari
Mirka Mylläri
Maria Sarkkinen
Näyttelijän peili on yleisö
”N
äyttelijä sinusta kuitenkin tulee”, sanoi rehtori Erkki Alho oppilaalleen, ja niin kävi. Riitta Piironen oli halunnut näyttämölle pikkutytöstä asti, ja Joensuun Kaupunginteatterin näyttelijänä hän työskentelee yhä. Ensimmäinen päärooli oli Peppi Pitkätossuna 1967. Riitan uralla on ollut monta hienoa roolia ja monta ohjaajaa. Omia kokemuksia saa käyttää niin pitkälle kuin sielu sietää. ”En lainkaan pidä kaikista roolihenkilöistäni, mutta mentävä niihin on. En voi tehdä itselleni hallaa sanomalla, että tätä roolia en ota”, Riitta kertoo.
Paljon kysymyksiä ”Näytteleminen on yhteistyötä. Siinä tarvitaan vuorovaikutusta”, toteaa Minna Maaria Virtanen, joka hankki kultaseppä-kaivertajan ammatin, ennen kuin opiskeli näyttelijäksi. Minna Maaria on sukeltanut myös musiikin maailmaan opiskellessaan Joensuun konservatoriossa. ”Roolin tekeminen on aina matka”, Minna Maaria vertaa. Hän esittää paljon kysymyksiä roolia harjoitellessaan, mutta antaa vastausten ilmaantua työn mukana. On tärkeää, että ohjaajalla on selkeä visio, jonka tämä pystyy jäsentämään. Yleisö on tärkeä, ja esitys saa rytminsä yleisön mukaan, Minna Maaria kertoo.
Intuitio ja läsnäolo Anna Ojanne ei ole mielestään kovin analyyttinen näyttelijä. Intuitio ja läsnäolo ovat hänelle tärkeitä.
Nyt tarvitaan vuorovaikutusta!
Anna pitää yllätyksistä ja haluaa näyttelijänä tehdä kaikenlaisia hulluja juttuja, joissa voi tarjota ratkaisuja pakan ulkopuolelta. ”Näytteleminen on valtavan energisoivaa. Se on yhtä aikaa älyllistä ja epä-älyllistä, fyysistä ja henkistä työtä”, Anna kertoo.
Hitaasti rakentaen Suvi-Maaria Virta tekee roolinsa pala palalta rakentaen. ”Ensi-iltaan ei roolityö lopu, vaan se syventyy ja kehittyy niissä raameissa, jotka on ohjaajan kanssa yhdessä löydetty”, Suvi-Maaria kertoo. Sellainenkin seikka on hyvä tietää, että Joensuun suurella näyttämöllä on paikkoja, joita näyttelijän kannattaa välttää, koska puhe ei joka kohdasta kuulu katsomoon yhtä hyvin. Tämänkin takia olisi hyödyllistä päästä katsomoon seuraamaan muiden työtä. ”Viihdyn työssäni. Lämpenen hitaasti, mutta mukana olen täysillä!,”Suvi-Maaria sanoo.
Näyttelijä ja ohjaaja ”Minulla on voimakas halu esiintyä. Haluan sekä näyttelijänä että ohjaajana tutustua ajankohtaisiin ilmiöihin”, Mirka Mylläri sanoo. Näyttelijänä Mirka rakentaa roolin joka kerta eri tavalla. ”Olen toiminnallinen ihminen ja haluan kokeilla, miten asiat ilmenevät kropan kautta”, hän kertoo. Hyvä ohjaaja on tehnyt pohjatyöt valmiiksi jo ennen kuin harjoitukset alkavat ja kunnioittaa työryhmää. ”On hirveä hetki, kun ohjaaja ensi-illan jälkeen lähtee pois. Silloin muutan hänen sijalleen yleisön. Yleisö on peili. Ilman yleisöä ei ole esitystä”, Mirka sanoo. Näyttelijän työpäivä on kaksiosainen, esimerkiksi klo 10-14 ja klo 18-21.30. Viikossa on kuusi työpäivää. Näytäntökaudet ovat elokuusta joulukuuhun ja tammikuusta toukokuuhun.
Joensuun suojeluskuntien ja lottien näyttämöllä esitettiin 1937 aimo halosen ohjaama, johannes linnankosken kirjoittama ”jeftan tytär”, joka sai hienovaraisen tulkinnan. Katri Kokkonen oli nimiosassa herkkä ja sankarillinen neitonen. Katri esiintyi myös näytelmäkirjailijana, esikoisnäytelmä oli nimeltään ”mies ja auto”. Ja kerran, kun teatteri tarvitsi kipeästi lisämäärärahaa ja kaupunginjohtaja tauno juntunen kieltäytyi sitä antamasta, Katri tirautti itkun, jolloin Juntunen heltyi.
1937
Teatterin kummitus Joensuun Kaupunginteatterin ikioman kummituksen näki ensimmäisenä 1970-luvun alkupuolella näyttelijä Maija-Liisa Ström, joka harjoitteli yksinään suurella näyttämöllä. Maija-Liisa näki jonkun naisen istuvan katsomossa, mutta kohta hän oli jälleen yksin. Suuren näyttämön katsomossa näyttelijä Markku Maasilta kuuli, kuinka joku hengitti siellä syvään. ”Kukahan tänne on nukahtanut?”, hän ihmetteli ja ryhtyi tutkimaan asiaa, mutta ketään ei löytynyt. Näyttelijä Jarmo Jämsénin Mikko-veli näki kummituksen. Se tapahtui suurella näyttämöllä, jonka ovimiehenä Mikko oli. Hän oli juuri päästänyt kaikki katsojat sisään ja sulkenut oven, kun rappusista tuli viimeinen, myöhästynyt katsoja. ”Joo, minä päästän teidät vielä sisään”, Mikko sanoi vanhahkolle mustiin pukeutuneelle naiselle, jolla oli valkoinen pitsikaulus. Sekunnin päästä nainen oli kadonnut. Arto Heikkilä ei uskonut kummitukseen ennen kuin näki sen 1990-luvun alussa. Oli menossa ”Pekka Töpöhännän” harjoitukset suurella näyttämöllä, kun hän näki harmaapukuisen naisen, jolla oli hopeanharmaa tukka, katselevan harjoituksia näyttämön sivusta. Arto ihmetteli, kuka nainen oli. Hän meni lähemmäs, mutta silloin nainen käveli rappusia näyttämön sivulta alas katsomoon ja poistui. Samalta sivulta katsomoa tuli näyttämölle päin pari ihmistä, joilta Arto kysyi, näkivätkö he kenenkään menevän siitä. Eivät nähneet. Sen verran Arto ehti huomata, että heistä lankesi seinälle normaali varjo, kun taas harmaapukuisesta naisesta ei varjoa lähtenyt. Kummitukselle on annettu nimeksi Hilppa.
joensuun teatterikerho r.y. perustettiin 4.10.1950 yhdyssiteeksi Joensuun Kaupunginteatterin ja yleisön välille.
Näytäntövuonna 1939-40 Joensuun Työväen näyttämön henkilökunta irtisanottiin 30.11. lukien, koska sekä työväentalo että kaupungintalo oli otettu sotilaskäyttöön epämääräiseksi ajaksi. YH:n aikana Joensuun suojeluskuntien ja lottien näyttelijät esittivät agapetuksen ”syntipukkia” täysille katsomoille. Sillä vierailtiin myös viihdyttämässä sotilaita rintamalla.
1939-1940
1950
5
Tunne teatterisi - Joensuun Kaupunginteatteri 100 vuotta
Mikkomarkus Ahtiainen
o
Arto Heikkilä
Olli-Kalle Heim
Jarmo Jämsén
ta
Markku Maasil
Petteri Rantatalo
Seppo Timonen
Miehiä katsomossa ja näyttämöllä
”K
oskaan ei tiedä mitä eteen tulee. Se on tämän ammatin ihanuus ja kamaluus”, sanoo näyttelijä Mikkomarkus Ahtiainen. Ahtiaisen sydäntä lähellä on erityisesti stand up –komiikka, jota hän teki samaan aikaan kun opiskeli näyttelijäksi Teatterikorkeakoulussa Helsingissä. Kun lavalla on mies ja mikrofoni, yleisö on saatava mukaan. Joensuun Kaupunginteatterissa hänet on nähty muun muassa Nyytinä Tove Janssonin näytelmässä ”Kuka lohduttaisi Nyytiä?”, jonka on ohjannut hänen kihlattunsa Mirka Mylläri.
tulee yhteenotto”, Olli-Kalle kuvaa. Esimerkkinä olkoon Heikki Värtsi, jota Olli-Kalle inhosi yli kaiken. Mutta näytelmästä tuli loistava! ”Jopa minunlaiseni konkkaajan Värtsi sai liikkumaan notkeasti”, Olli-Kalle kiittää. ”Tästä teatterista ja sen henkilökunnasta olen ylpeä”, Olli-Kalle tiivistää.
Loistava yleisö
”On suuri onni ja autuus, että täällä on saanut tehdä laidasta laitaan kaikkea: komiikkaa, musikaaleja, draamaa ja tragiikkaa. Olen saanut näytellä myös naisia, lapsia ja vanhuksia. Nuorille näyttelijöille sanonkin, että parasta teatterikoulutusta on tehdä kaikenlaisia rooleja”, sanoo Jarmo Jämsén. ”Katson onnistuneeni työssäni, jos katsoja lähtee teatterista tunnustaen, että noinkin voisi olla”, Jarmo sanoo. ”On suuri ilo ja kunnia tehdä tätä työtä. Teatteri on uskomattoman hieno tapa nähdä asioita eri kulmilta”, Jarmo sanoo.
”Olen oppinut arvostamaan ammattiani. Rakastan työtäni enemmän kuin koskaan”, tunnustaa näyttelijä Arto Heikkilä. Joensuun Kaupunginteatterissa jo pitkään ollut Heikkilä pitää teatterinjohtajista parhaana Kalervo Nissilää. ”Kalervo tiesi millaisella ohjelmistolla saadaan ihmiset katsomoon. Meillä tehtiin huikeita yleisöennätyksiä: näytelmiä oli paljon, ja paljon tehtiin kiertueita”, Arto muistelee. ”Pohjoiskarjalainen teatteriyleisö on aivan loistavaa, lämmintä ja kannustavaa”, Arto kiittää.
Suorasukainen luonne ”Tuolla verbalistiikalla sinusta voi kovalla koulutuksella tulla ohjaaja, mutta näyttelijää sinusta ei tule ikinä”, eräs ohjaaja tokaisi Olli-Kalle Heimolle. Tämä suivaantui ja rupesi hankkimaan koulutusta. Hänen suorasukainen luonteensa näkyy ohjaajien kanssa. ”Jos en ymmärrä, sanon sen. Jos en hyväksy, sanon senkin. Sitten
näyttelijää sinusta ei tule ikinä Miehiä, naisia, lapsia ja vanhuksia
”Näyttelijänä olen oppinut sietämään epävarmuutta ja keskeneräisyyttä, sitä, ettei aika ikinä tahdo riittää”, Markku kertoo.
Teatterin maaginen hetki Yleisön ja näyttelijöiden välille syntyy joka esityksessä kontakti. Petteri Rantatalo kertoo: ”Valtavimpia kokemuksia, mitä minulle on ikinä sattunut, oli ”Valamon yksinäisessä”, jossa näyttelimme Kaisa Ursinuksen kanssa avioparia. Kun puolisoiden piti jättää jäähyväiset, Kaisa kertoi tunteneensa saman kuin minä: emme nähneet ketään muuta kuin toisemme. Silloin katsomosta nousi valtava energialataus, varmaan kahden kolmen metrin korkuinen, ja niin voimakas, että se melkein kaatoi meidät kumoon. Kukaan ei hiiskahtanutkaan. Tuntui aivan kuin katsomo olisi noussut leijumaan ilmaan. Yksi teatterin maagisista hetkistä. Sellaisen voimalla elää kauan.”
Siivousta ennen ensi-iltaa
myös dj:n hommia. Jo Rauman kaupunginteatterissa näytellessään hän meni teatterin ensi-illasta suoraan dj:n hommiin ravintolaan. ”Samanlaista vuorovaikutusta yleisön kanssa se on kuin teatterikin. Vaikutusta pitää aina katsoa yleisön kautta”, Seppo kuvaa. Näyttelijänä Seppo oppii repliikit vaikeasti. Hän on fyysinen näyttelijä ja näkee mielessään heti harjoitusten alussa, kuinka roolihenkilö elää lavalla. Ensi-iltapäivänä Seppo tekee ennen esitystä kotona siivouksen.
Avainsana on keskittyminen ”On hienoa olla näyttelijä. Rakastan tätä työtä, vaikka tämä voi olla todella rankkaa sekä fyysisesti että psyykkisesti”, Lassi Uimonen sanoo. Kun tehdään roolia, tehdään aina ihmistä, vaikka esitettäisiin eläimiä. ”Pyrin todella olemaan se ihminen”, Lassi tiivistää. ”Avainsana on keskittyminen. Onnistumisen tunne näyttämöllä lähtee ymmärtämisestä”, Lassi kertoo.
Näyttelijä Seppo Timonen on tehnyt Hans Stigzelius
Janne Kinnunen
Lassi Uimo
nen
Analyysi puretaan teoiksi Näyttelijä on oppinut analysoimaan, mutta näyttämöllä sitä ei pureta sanoiksi vaan teoiksi, analysoi Markku Maasilta. Hän pitää kaikista roolihenkilöistään, olkoot millaisia tahansa. ”Elllei omaksu ihmisen ajattelutapaa, häntä ei pysty esittämään. Tutkin ja tulkitsen ihmisten käyttäytymistä paljon siviilissäkin”, Markku kertoo.
Näytäntövuonna 1954-55 teatteri esiintyi marraskuun puolivälistä jouluun saakka karjalan talossa kun kaupunki rakensi teatterikatsomoon kiinteän viistopermannon. Suunnitelman laati kaupunginarkkitehti u. tupala. Katsojapaikkojen luku aleni 327:ään oltuaan aikaisemmin 417.
rauli lehtonen valittiin teatterinjohtajaksi kaudelle 1955-59. Uutuutena aloitettiin kesäteatteritoiminta ilosaarella 11.8. Rauli ohjasi Suomen kantaesityksenä 1958 tšehov ”ivanovin”, jonka pääosan esitti kapo manto.
Näytäntövuonna 1959-60 virolainen operettiprimadonna milvi laid hurmasi yleisön vieraillessaan ”viktorian husaarissa”. Presidentti urho kekkonen ja rouva sylvi kekkonen kävivät teatterissa 28.1.
1954-55
1955-59
1959-60
veikko huovisen ”havukka-ahon ajattelija” sai ainutlaatuisen menestyksen 1960-61. Konsta Pylkkäsenä esiintyi lauri leino. Näytelmä rikkoi kaikki entiset ennätykset 12 693 katsojalla 46 esityksessä. ossi räikkä oli Joensuuhun 1965 tullessaan suomen nuorin teatterinjohtaja. Taloudenhoitaja reijo levander kävi Helsingissä keskustelemassa Räikän kanssa. Räikkä kysyi onko totta, että karhuja on nähty joensuun kaduilla. Levander sanoi tiedon pitävän paikkansa, mutta teatterin henkilökunnalle oli päätetty ottaa kiväärivarustus.
1960-61
1965
6
Tunne teatterisi - Joensuun Kaupunginteatteri 100 vuotta
Massiivipuinen mopo näytelmästä Poutiaisen näköinen mies, 2012. Lavastussuunnittelu Jyrki Pylväs, mopon valmistus teatterin lavastamo/Anssi Suutarinen, Juuso Ojanen ja Pekka Puhakka.
Teatteri on eräänlainen perheyritys.
Lavastus luo mielikuvamaailmoja
L
avastaja toimii näytelmän ohjaajan ja lavastuksen teknisten toteuttajien välimaastossa yhdysmiehenä. Hän on lavasteiden itsenäinen suunnittelija ja tähtää työryhmän kanssa yhteiseen kokonaisuuteen. Lavastaja Iris Roudalla on teatterissa pitkä kokemus: hän teki teatterille ensimmäisen lavastuksensa vierailijana 1985. Näytelmä oli Jussi Parviaisen ”Jumalan rakastaja”. Siitä lähtien Iris on lavastanut yli 50 tuotantoa. Tärkeitä ja mieleen jääneitä lavastuksia on monia. Yksi niistä oli Matti Pulkkisen näytelmässä ”Ja pesäpuu itki”, johon oli tehty koko näyttämön kattava suomaisema, etunäyttämöllä niittyvillaa. Laila Hietamiehen ”Valamon yksinäinen” on myös tärkeä työ. Kuin taivaan lahjana Iris sai lavastuksen ikonostaasia maalaamaan asiantuntevan Anastasia Martiskaisen, ja näytelmän ikonostaasista tuli suurenmoinen. Yleisö esitti valituksia siitä, että se oli liian vähän näyttämöllä.
näkyviin, miltä näytelmän henkilöt näyttävät; ilmaista puvustuksella millaisia he ovat”, Jyrki kertoo työstään.
Henkilökunta seurusteli keskenään Näyttämömestari Olli Löppönen tuli teatteriin töihin 1.7.1967. Kaupungintalon sokkelot hän tuntee kuin omat taskunsa. Suuri näyttämö ei näinä vuosina ole muuttunut paljonkaan. Teatteri oli eräänlainen perheyritys, esityksiä oli paljon, työntekijöitä vähän, ensi-iltoja pirusti. Jos näytelmä ei vetänyt katsojia, kaikki olivat huolestuneita. Mikä siinä on vikana? Kaikille oli kunnia-asia, että teatterilla menee hyvin. Henkilökunta seurusteli keskenään. Kylässä käytiin. Teatterinjohtaja Jouko Turkkakin kävi Löppösellä kylässä Maija-Liisansa kanssa. ”Hän puhui paljon ja söi kaikki pikkuleivät”, Olli kertoo.
Yhteistyö ohjaajan kanssa kysyy henkilökemioita.
Skenografi lavastaa ja puvustaa
Lavastaja Iris Routa ja pienoismalli näytelmän Aarresaari lavastuksesta.
räikän alkusyksyn 1965 merkittävin tapahtuma oli toisen näyttämön, Kellariteatterin, perustaminen Osuuspankin kellariin. Sali oli 70-paikkainen.
Skenografi Jyrki Pylväs on Joensuun Kaupunginteatterissa kaksivuotisella sopimuksella. Hän tutustui teatterinjohtaja Tero Heinämäkeen heidän tehdessään molempien lopputyönä Yasmina Rezan näytelmän ”Satunnainen mies” Tampereen Teatteriin. ”Yhteistyö ohjaajan kanssa kysyy henkilökemioita. Niiden kanssa, joiden kanssa työ sujuu, tehdään usein toinen ja kolmaskin työ yhdessä”, Jyrki kertoo. Hänestä Joensuun teatterisali on hieno; katsomossa on intiimi tunnelma viimeiselle penkkiriville asti. Suuren näyttämön tekniset rajoitukset ovat isot, mutta eivät ne häntä haittaa. ”En tee lavastussuunnitelmaa aina tarinan kuljetuksen kautta, vaan joskus myös aiheen tunnelman ja mielikuvamaailman pohjalta. Puvustus on minulle oudompi alue, koska minulta puuttuu tekninen tietämys vaatteiden valmistamisesta. Pyrkimykseni on saada
Kaupungintalossa syttyi tulipalo 9.3.1966. Teatteri joutui evakkoon. Esityksiä pidettiin mm. urheilutalossa. joensuun teatteritalon kannatusyhdistys perustettiin 28.3.1966 ja yhdistys purettiin 12.3.1987. Sen kokoamat varat siirtyivät skr:n Pohjois-Karjalan rahastoon. Yhdistys hankki myös yksiön Niskakatu 29:stä.
joensuun ihmeestä puhuttiin teatteripiireissä, kun Joensuu johti kuutena peräkkäisenä vuotena teatterien katsojatilastoa. Katsojamäärä 57 396 vastasi 200 % kaupungin väkiluvusta.
1965
1966
Avustusta kenkälaatikosta ”Sitä heidän vallankumoustaan en oikein tajunnut. Se alkoi siitä, kun vanha kaarti lähti pois ja tilalle tulivat uudet näyttelijät. Se syksy alkoi nihkeästi. Ensin sovittiin, että tämä juttu ei koske tekniikkaa, järjestäjä Raimo Penttistä, valaistusmestari Väinö Pullia ja minua. Mekin pyörimme teatterilla mukana, koska entisen puvustamon paikalla tehtiin ´kenttäkeittiössä´ soppaa ja sitä syötiin, vaikka ei tajuttu, mikä tarkoitusperä vallankumouksella oli”, Olli kertoo. ”Olihan teatterilla jännittävää jengiä pyörimässä ja laulamassa vallankumouslauluja. Ja puvustonhoitaja Marjatta Ruoho jakoi kenkälaatikosta avustusta, kun lähdimme käymään ravintola Jokelassa”, Olli kertoo. Teatteri oli elämäntapa.
1968 uudeksi johtajaksi tuli jouko turkka Seinäjoelta. Turkka ohjasi operetin ”mustalaisruhtinatar”.
1969 Joensuun, Kuopion ja Rovaniemen teatterit tulivat mukaan alueteatterikokeiluun.
1968
1969
näyttelijöiden lakko 7.8.1971. Näyttelijäkunta äänesti mitä näytelmää aletaan harjoitella; gorkin ”äiti” sai yhdeksän ääntä ja ”miehen kylkiluu” neljä ääntä. Kun johtokunta määräsi muutaman näyttelijän Jotunin näytelmään, yhdeksän näyttelijää ilmoitti olevansa lakossa.
1971
Tunne teatterisi - Joensuun Kaupunginteatteri 100 vuotta
7
Saapasjalkakissa ja ihmeellinen papupuu, 2009
Pekka Leskin
en näytelmäs
sä Kivenpyö
rittäjän kylä
1992.
Kaikkea ei katsojalle näytetä
M
ikä on teatterin taika? Kolmiulotteinen elokuvan vaikutelma. Ehkä se ainainen varpaillaan olo, koska teatteri ei ole pelkkä kuvattu otos, vaan fyysistä tapahtumaa tässä ja nyt. Nämä ovat äänisuunnittelija Paavo Juntusen ajatuksia työstään, jota hän on tehnyt Joensuun teatterissa yhtenä alansa edelläkävijöistä. Äänitehosteilla alleviivataan teatterissa tilaa tai tapahtumaa. Niillä voi vaikuttaa katsojan mielikuviin hänen tunnemuistinsa kautta.
Tekniikka muuttunut täysin Tekniikka on tänä aikana muuttunut täysin. Oman teatterin äänilaitteet Paavo on rakentanut ainakin pari kertaa. ”Meillä oli kenties maailman ensimmäinen tietokoneohjattu äänipöytä: Moni muukin on käyttänyt myöhemmin samoja tapoja, jotka itse olen aikoinani keksinyt”, Paavo kertoo. Työkalut pitää hallita hyvin, koska tekovaiheessa ei enää manuaaleja opiskella. Äänet ajetaan esitykseen yhdessä työtoverin, valaistusmestarin kanssa. Asko Heiskasen kanssa yhteisymmärrys syntyy jo ilman sanojakin. ”Hyviä juttuja syntyy hyvällä työryhmällä. Niissä ideoita syötetään toisilleen. Esimerkiksi niin, että minä katselen lavastaja Iris Roudan ideakuvia, joista joku synnyttää mielessäni äänen. Tai valosuunnittelija näkee minun tuottamani äänet kuvina”, Paavo kuvaa.
Teatteri on toinen perheeni Vastaava näyttämömestari Pekka Leskinen toimii työssään ohjaajan ja lavastajan välillä. Tehtävänä on pitää kokonaisuus teknisesti kasassa. ”Teatteri on erittäin mielenkiintoinen työpaikka, ihan erilainen kuin mikään muu. Tämä on toinen koti ja perhe. Olen viihtynyt erittäin hyvin”, Pekka toteaa. Kaikkein stressaavinta aikaa on pari viikkoa ennen ensi-iltaa. Kun ensi-ilta on sitten ohi ja mennyt niin kuin on ajateltu, tulee tunne: ”Hyvä me!” Jos yleisökin on saatu mukaan, kaikki on täydellistä. Dramaturgi Anna Häyrinen on käyttänyt Pekkaa myös näyttelijänä, esimerkiksi seppä Örninä ”Kivenpyörittäjän kylässä”.
Tämä on toinen koti ja perhe. Olen viihtynyt erittäin hyvin. Vaatteet valmistetaan ja hoidetaan Teatterin puvustamossa on yleensä aina kiire. Puvustonhoitaja Katri Tuukkanen tietää tämän. Hän tekee puvustuksia ja hoitaa puvustoa. Kokemusta hänellä on myös näyttelijöiden pukijana. Puvustus etenee niin, että ensiksi Katri lukee plarin eli käsikirjoituksen. Sitten seuraa keskusteluja ohjaajan kanssa. Palavereissa käydään läpi näytelmän aikakausi ja tyylilaji. Roolivaatteiden valmistus alkaa kaavoi-
tuksella ja kankaiden leikkauksella. Katri sovittaa vaatteen näyttelijälle, jonka jälkeen ompelija valmistaa sen lopulliseen muotoon. Puvustonhoitaja hankkii näyttelijöille myös sopivat kengät. Niiden tulee olla niin vahvat, että ne kestävät päivittäistä harjoittelua ja myöhemmin esiintymistä. ”Kokonaisuuteen vaikuttaa moni seikka, kuten näyttelijän ihonväri, maski, hiukset, valaistus ja lavastus. Tämä on kaikkien osastojen yhteistyötä”, Katri kuvaa.
Kaikkea tarpeellista tavaraa Tarpeistonvalmistaja Tuija Lehtisen työ alkaa samoin kuin näyttelijöiden ja muidenkin työryhmän jäsenten työ: kynä kädessä. Tuija lukee näytelmän tekstin ja tekee kohtaus kohtaukselta etenevän muistilistan mitä tarpeistoa tarvitaan ja kenelle.
Jollei tekstissä ole viitteitä, Tuija etsii tarpeistoksi erilaisia ratkaisuja yhdessä ohjaajan ja lavastajan kanssa. Myös näyttelijöiltä saa vinkkejä ja ehdotuksia. Tarpeistoa on kaikki tavara, jota näyttelijät tarvitsevat. Tämän kaiken hankkiminen on Tuijan työ. Tavaraa hän hankkii vaikka mistä, kirpputoreilta, netistä, kaupoista. Jos näette hänet penkomassa roskalavoja, älkää pelästykö. Työtään hän siellä vain tekee. Koskaan ei tiedä, mitä näytelmään tarvitaan. ”Koko kaupungin Vinskiin” tarvittiin kattila, johon sopii pää. Ei kai sitä sovittamatta voi tietää? ”Nummisuutarin Eskoon” tarvittiin seitsemän vetopasuunaa. ”Tarpeisto on kyllä teatterin paras paikka! Sori vaan, teatterin muut osastot!”, Tuija sanoo.
8
Tunne teatterisi - Joensuun Kaupunginteatteri 100 vuotta
Paljon on tavaraa ja monta on ihmistä.
Keikalle ja takaisin
J
oensuun Kaupunginteatterin takapihalla odottaa pikkubussi valmiiksi lastattuine peräkärryineen. Ollaan lähdössä Valtimolle esittämään Tove Janssonin satunäytelmää ”Kuka lohduttaisi Nyytiä?”. Tähän tarvitaan paljon tavaraa ja monta ihmistä. Näyttämömies Juha Kerkkonen ajaa, näyttämömies Kari Penttinen istuu apukuljettajan paikalla. Näyttelijät Mirka Mylläri, Riitta Piironen ja Mikkomarkus Ahtiainen istuvat kyytiin ja niin seurue on koossa. Peräkärryyn on pakattu kulissit sekä tarvittavat valaistus- ja äänilaitteet, eli äänipöytä, valopöytä, kaiuttimet, valonheittimet yms.
Kaksi tuntia sinne Matka Valtimolle Pohjois-Karjalan pohjoisimpaan kuntaan vie kaksi tuntia. Vahtimestari Yrjö Hukkanen avaa ovet, ja teatteriporukka kantaa tavarat peräkärrystä liikuntasaliin. Valaisin- ja äänilaitteet kannetaan paikoilleen. Lattialle levitetään pohjakangas. Esirippua kannattelevat telineet pannaan paikoilleen. Niihin ripustetaan esiripun taustakankaat ja esirippukankaat. Johtoja vedetään ja liitoksia kytketään. Valot suunnataan niin, että katsojat näkevät näyttelijät. Kaiuttimet suunnataan niin, että yleisö kuulee musiikin ja äänitehosteet. Tuolit ja penkit nostetaan paikoilleen katsojia varten. Katsojien taakse sijoitetaan kahden näyttämömiehen työpöytä. Kahden tunnin työn jälkeen kaikki on valmista seuraavan päivän näytäntöjä varten.
Kaksi esitystä Valtimolla nukutun yön jälkeen teatterilaiset tulevat seuraavana aamuna hyvissä ajoin paikalle valmistautumaan. Kerkkonen ja Penttinen varmistavat, että valojen ja äänten ajaminen sujuu hyvin. Mylläri, Piironen ja Ahtiainen pukeutuvat esiintymispukuihinsa ja peruukkeihinsa, laittavat meikit kasvoille, sujauttavat jalkaansa esiintymissukat ja kengät ja keskittyvät. Ensimmäinen esitys alkaa kymmeneltä. Katsomoon tulee päiväkoti-ikäisiä lapsia ja heidän ohjaajiaan. Näyttelijä Mirka Mylläri on myös ohjannut esityksen. Sävellykset ovat Samuli Moilasen ja Mikkomarkus Ahtiaisen. Kokonaisuutta kannattelee monipuolinen äänimaailma (Paavo Juntunen). Lapset kuuntelevat suomalaisen kesän ääniä ja vilkkaimmatkin kivettyvät kuuntelemaan molskahdusta, kun Nyyti heittää kiven veteen. Onkohan tuo sininen silkki sittenkin oikeaa vettä?
Kaksi tuntia kotiin Ensimmäisen esityksen jälkeen on puolen tunnin tauko. Sitten näytelmä esitetään toisen kerran. Nyt katsomossa on isompia koululaisia. Esityksen päätyttyä näyttelijät vaihtavat vaatteet. Sitten koko konkkaronkka kantaa taas tavarat takaisin peräkärryyn. Kulissien on oltava oikeassa järjestyksessä, että ne saadaan sopimaan kuljetukseen. Kaksi tuntia myöhemmin ollaan taas Joensuussa. Seuraava vierailuesitys on huomenna Sotkumassa.
Paras kiitos kun yleisö viihtyy ”Paras kiitos tulee siitä, kun yleisö viihtyy katsomossa”, toteaa näyttämömies Juha Kerkkonen, joka aloitti työn Joensuun Kaupunginteatterissa syksyllä 1983. Juhan työtä ovat lavasteiden pystytys ja purkaminen sekä näytännön aikana tapahtuvat tarpeiston ja lavasteiden siirtelyt ja vaihdot. Juha on tehnyt myös ääni- ja valomiehen töitä sekä työskennellyt teatterin lavastamossa. ”Tykästyin työhöni kertaheitolla ja pidän siitä edelleen, vaikka teemme täällä 6-päiväistä työviikkoa ja vuorotyötä”, Juha sanoo.
Lavasteiden vaihto Aikaisemmin näyttämömiehet pääsivät mukaan jo lukuharjoituksiin. Nykyisin he pääsevät harjoituksiin mukaan aika lailla loppuvaiheessa. Siinä sitten uppoudutaan tilanteeseen nopealla aikataululla. Isommissa jutuissa voi olla useita kulissien vaihtoja. Joskus näyttämömiehet osallistuvat avustajina näytelmään. ”Sen teemme mielellämme, onhan siinä oma mielenkiintonsa”, Juha sanoo. Yleisön läsnäololla on oma merkityksensä; kyllä se hieman jännittää sujuuko kaikki niin kuin pitää. ”Tervetuloa teatteriin!”, Juha toivottaa.
Tunne teatterisi - Joensuun Kaupunginteatteri 100 vuotta
9
Toimitusjohtaja joutui teatterisodan aikana tiukkoihin tilanteisiin
K
ari U. Pesonen oli Joensuun Kaupunginteatterin pitkäaikainen toimitusjohtaja ja talouspäällikkö. Nykyisin hän on eläkkeellä. Hän tuli teatteriin 1971 Jouko Turkan johtajakaudella. Heinäkuussa teatterista irtisanoutui joukko näyttelijöitä ja tilalle kiinnitettiin uudet. Työt aloitettiin ensimmäinen elokuuta, mutta pian ne tyssäsivät siihen, että näyttelijät valittivat ohjelmistojärjestyksestä. ”Yhteistyö Turkan ja minun välillä sujui. Me pärjättiin. Välirikkoa ei tullut teatterisodankaan aikana. Arvostan häntä”, Kari U. kertoo. Turkalla oli teatterimiehenä vakaumus, että teatterilla on yhteiskunnallinen sanoma ja se pitää tuoda esiin. Teatterin johtokunnan vaikutusvaltainen jäsen Jaakko Korjus oli sanomalehti Karjalaisen varapäätoimittaja ja aktiivinen pakinoitsija. Aktiivinen kokoomuslainen Korjus asettui julkisuudessa tiukasti Turkan teatteria vastaan. Yksi kaupunkilegenda tuohon aikaan oli se, että Turkan väitettiin lyöneen Korjusta teatterissa. Miesten välinen pituusero oli noin 20 cm Korjuksen hyväksi. ”Olin itse tilanteessa läsnä. Näyttämöllä oli harjoitukset ja johtokunta paikalla niitä seuraamassa. Turkalla oli piippu suussa ja hän väänteli Korjukselle naamaansa. Tämä yritti temmata piipun pois, jolloin Turkka hypähti taaksepäin. Tällöin puheenjohtaja Tommi Moilanen huudahti: ´Täällähän lyödään!´ Minä menin väliin, eikä siinä ketään lyöty. Korjus kirjoitti asiasta Karjalaiseen”, Kari U. kertoo.
Kuva Karjalan Maa -lehdestä Turkan erottamisen jälkeisenä päivänä. Jouko Turkka (edessä) sekä näyttelijäyhdistyksen jäsenet Kristiina Repo ja Turo Unho korostivat sitä, että väliaikaiseksi johtajaksi valittu teatterinjohtaja Yrjö Kostermaan valinta oli laiton, koska asiassa ei oltu kuultu näyttelijäyhdistyksen kantaa. Kuva Pohjois-Karjalan museo.
Vallankumousneuvosto uhitteli Musiikkimiehenä Turkka ei ollut kovin hyvä, mutta ohjaajana hän oli loistava. ”Taiteilija hän oli. Jalat tukevasti ilmassa. Minun roolini toimitusjohtajana oli pitää jalat maassa”, Kari U. kertoo. Näyttelijät ilmoittivat olevansa vallankumouksen asialla.
”Matti Poskiparta ja Esa Pakarinen junior tulivat sanomaan minulle, että nimeni on listalla, ja kun vallankumous alkaa, minut ammutaan ensin. Sanoin pojille, että kiitos luottamuksesta, mutta Suomessa vallankumous ei ala, eikä ainakaan Joensuun Kaupunginteatterissa”, Kari U. kertoo. ”Teatterin vallankumousneuvosto tuli näyttelijä Pertti Kelkan johdolla minun työhuoneeseeni ilmoittamaan, että neuvosto ottaa huoneen haltuunsa ja antaa minulle ohjeet. Kieltäydyin. Kelkka ja muut ilmoittivat, etteivät aio poistua huoneesta. Minä soitin poliisimestari Mikko Päiviselle, joka tuli sanomaan, että huoneesta täytyy poistua. Asia voidaan muuten viedä käräjille. Minä vakuutin vallankumousneuvostolle, että vien ilman muuta asian käräjille ja siellä te kaikki istutte vastaamassa. Tämä tehosi”, Kari U. kertoo.
Kalervo hallitsi teatterin Teatterinjohtajista Kari U. on eniten oppinut Kalervo Nissilältä. ”Kalervo aloitti syyskauden toteamalla olevansa oikeistolainen, isänmaallinen ja pohjalainen. Kyllä siinä näyttelijä Anneli Saulin alaleuka väpätti. Mutta myöhemmin heidän yhteistyönsä sujui hyvin”, Kari U. kertoo. ”Kalervon kanssa oli helppo neuvotella. Hänen sanansa piti. Katsojaluku oli melkein 100 000. Tämä oli ohjelmistopolitiikan ansiota. Kalervo ei aluksi innostunut yhteistyöstä alueen kirjailijoiden kanssa, mutta minä sanoin, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Seppo Lappalaisen ja Jouko Puhakan kanssa tehtiin hyvää yhteistyötä, ja ihmiset tulivat sankoin joukoin katsomoon”, Kari U. kertoo. Teatterin ainut kriteeri on katsoja, eivät toiset teatterintekijät eivätkä kriitikot.
Kuva: Karjalaisen arkisto
Toimintaedellytykset kunnossa
”J
oensuussa on ymmärretty aika hyvin, että kulttuuri on osa kansalaisten peruspalveluja. Kaupunginorkesteri ja Kaupunginteatteri kuuluvat perustarjontaan”, toteaa Joensuun Kaupunginteatteria hallinnoivan PohjoisKarjalan Teatteriyhdistys ry:n puheenjohtaja Timo Elo. Teatteriyhdistyksen hallitukseen kuuluu jäseniä eri puolilta Pohjois-Karjalaa.Puheja läsnäolo-oikeudella kokouksiin osallistuvat myös näyttelijäyhdistyksen varsinaisena edustajana Markku Maasilta, ohjaajien ja dramaturgien edustajana Anna Häyrinen ja Joensuun Teatterityöntekijät r.y.:n edustajana Reijo Tuononen. Teatterinjohtaja Tero Heinämäki ja talouspäällikkö Terttu Riissanen valmistelevat asiat hallitukselle ja kuuluvat hallitukseen, jälkimmäinen myös sihteerinä toimien. ”Haluan korostaa, että hallituksen työtä on suuresti helpottanut professori MarjaLiisa Julkunen”, Timo toteaa.
Taide jätetään ammattilaisille Hallituksen tehtävä on huolehtia siitä, että teatterin toimintaedellytykset ovat kunnossa. ”Me valvomme toimintaa taloudellisten mittarien kautta ja jätämme taiteelliset valinnat ammattilaisille. Taide on tekijöidensä näköistä, ei hallituksen linjaus”, Timo toteaa. Pohjois-Karjalan Teatteriyhdistyksen hallituksen keskeinen tehtävä on teatterinjohtajan valinta. ”Hyvä teatterinjohtaja on hyvä työyhteisön johtaja. Hän ymmärtää kokonaisuutta ja tietää mikä on mahdollista, mikä ei. Hän kuuntelee henkilökuntaa, pystyy tekemään päätöksiä ja pitämään niistä kiinni”, Timo luonnehtii. ”Hallituksen tarkoituksena on kannustaa henkilökuntaa kehittämään itseään. Tässä teatterinjohtaja on avainasemassa. Palkkalistoilla olevan henkilökunnan työllistäminen on toiminnassa ensisijaista, muuten resurssit ovat vajaakäytössä”, Timo sanoo.
Kirjastonjohtaja Katri Kokkonen oli Joensuun Kaupunginteatterin Grand Old Lady. Nuorena hän näytteli, myöhem min toimi teatterin johtokunna n puheenjohtajana jne.
Sadan vuoden historia Joensuun Kaupunginteatterin historia on kirjoitettu 50 vuoden välein. Satavuotishistoriikin on kirjoittanut Itä-Suomen yliopiston emeritaprofessori Marja-Liisa Julkunen. Historiikki julkaistaan syksyllä. Teatterin 50-vuotisjuhliin ilmestyi opettaja Arvo Toivasen historiateos, joka 1962 ilmestyessään oli yksi Suomen ensimmäisistä teatterihistorioista. Toimittaja Markku Paksuniemi jatkoi tietojen kokoamista 1990-luvulla. Hän ehti haastatella muun muassa Joensuun teatterin keskeistä voimahahmoa ja vaikuttajaa, kirjastonjohtaja Katri Kokkosta, samoin teatterinjohtaja Ossi Räikkää, iltanäyttelijä Väinö Lihavaista, piiritarkastaja Arvo Heiskasta ja useita muita teatterivaikuttajia. Marja-Liiisa Julkunen on ollut luottamustehtävissä niin näyttämötaidelautakunnassa, kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnassa kuin Pohjois-Karjalan Teatteriyhdistyksen hallituksessakin vuodesta 1980 alkaen.
10
Tunne teatterisi - Joensuun Kaupunginteatteri 100 vuotta
Vanhat teatterinjohtajat muistelevat
N
euvotteluprosessi teatterinjohtajaksi oli mielenkiintoinen, kertoo Seppo Luhtala, Joensuun Kaupunginteatterin johtaja 1978-82. Teatteri oli vaihtamassa hallintomuotoaan osakeyhtiöstä täyskunnalliseksi lautakuntajohtoiseksi teatteriksi. Samaan aikaan päästiin kokeiluvaiheesta vakinaiseksi alueteatteriksi. Tämä toi enemmän valtionapua. Sen ansiosta henkilökunta saatiin lisätyksi kymmenkunnalla vakanssilla viiteenkymmeneen.
Kahtia jakautunut henkilökunta ”Teatterin käytännön pyörittäminen oli rankkaa”, toteaa Timo Ventola työstään 1982. ”Henkilökunta oli jakautunut kahtia. Toisaalla olivat Seppo Luhtalan Joensuuhun tuomat näyttelijät ja toisaalla muut. Työläintä oli ristiriita kaupunginjohdon ja teatterin henkilökunnan välillä. Olin siihen valmistautumaton enkä tuntenut taustoja. Tärkeintä oli Vesa Raiskion tuki. Vesa vastasi teatterin tulevaisuudesta, minä sen kevään pyörittämisestä. Teatteriin saatiin pieni näyttämö”, Timo kertoo.
Kalevalan 150-vuotisjuhlat ”Pohjois-Karjala teki hyvän vaikutuksen”, kertoo Vesa Raiskio, teatterinjohtaja 1983-87. Budjetti pysyi aika hyvin kasassa, paitsi Kalevalan 150-vuotisjuhlavuonna. ”Meille ladottiin niskaan aikamoiset paineet, koska Joensuu oli Kalevalajuhlien pääpaikka. Budjetteihin tuli pakosta ylityksiä, eikä aina ollut käsitystä mistä rahaa milloinkin saisi. Kärsin tämän vuoksi monta unetonta yötä”, Vesa kertoo. Loppujen lopuksi kaupungille saatiin oma määräraha Kalevala-juhlille ja teatterinkin budjetinylitys hyväksyttiin. Huippuhetkiä olivat muun muassa esitysvierailut Tampereen Teatterikesässä ja Ruotsissa.
joiden rikkominen ei tullut kysymykseen”, Ahti kertoo. ”Yritimme palauttaa työyhteisön työkykyiseksi, mutta Heikkilä leikkasi budjettiamme. Minä vetosin kaupunginhallitukseen, koska virkavastuu painoi. Siitä asetelmasta lähdin toimittajaksi radio Jokiseen ja Sinikka Tossavaisesta tuli väliaikainen johtaja”, Ahti kertoo.
Kuin nakki sämpylän välissä ”Tilanne oli se, että Ahti Ahonen oli lähdössä, ja seuraajaksi valittu Heikki Mäkelä oli vielä puoli vuotta kiinni teatteri Pienessä Suomessa”, kertoo Sinikka Tossavainen, joka oli väliaikainen teatterinjohtaja 1990. ”Teatterin johtaminen on koiran virka. Ihminen litistyy siihen kuin nakki sämpylän väliin. Jouduin välikäteen työntekijöiden vuoksi kaupungin byrokratiaa vastaan”, Sinikka kertoo. ”Työtä oli niin ankarasti, että laihduin ja sain rytmihäiriöitä. Menihän se puoli vuotta kuitenkin, ja talo pysyi pystyssä! Tunnustan kyllä, että aika teatterinjohtajana oli tavattoman mielenkiintoista. En ollut aikaisemmin ollut, enkä tämän jälkeen ikinä rupeakaan”, Sinikka toteaa.
Kunnallinen byrokratia oli uutta Heikki Mäkelä oli teatterinjohtajana 1991-96. ”Kunnallinen byrokratia oli minulle uutta. Pieni Suomi oli säätiöpohjainen teatteri. Yritysten ja erehdysten kautta opin vähitellen tuntemaan Joensuun päätöksentekoa ja poliittisia toimia”, Heikki kertoo. Talous oli kireällä, mutta teatterissa tehtiin työtä suorastaan talvisodan hengessä. ”Tavoitteeni oli saada teatteriin katsojiksi kaikki kaupungin asukkaat. Halusin teatterinjohtajana tuoda näkyviin, mitä on pohjoiskarjalaisuus. Johtajakaudellani perustettiin myös Pohjois-Karjalan Teatteriyhdistys ry.”, Heikki toteaa.
Yksi lensi yli käenpesän Ahti Ahonen oli teatterinjohtaja 1987-1990. ”Toimintaa hämmensi kaupunginjohtaja Aaro Heikkilä, jonka kanssa otettiin yhteen talous- ja hallintoasioissa. Joensuun Kaupunginteatteri oli vielä kunnallinen laitos”, Ahti kertoo. Sitten hän pestasi Juha Hemánuksen vierailevaksi ohjaajaksi näytelmään ”Yksi lensi yli käenpesän”. ”Olin nähnyt Hemánuksen lupaavaksi ohjaajaksi. Harjoitusten alettua jouduin nostamaan hänet niskasta rappukäytävään, koska hän ei pysynyt sovitussa käsikirjoituksessa, vaikka olimme allekirjoittaneet tiukat sopimukset,
Pohjois-Karjala teki hyvän vaikutuksen!
Presidentti Urho Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen seurueineen Joensuun Kaupunginteatterin katsomossa 1960.
Evakossa teollisuusalueella Reino Braggen kaudella 1996-1999 Joensuun kaupungintalo oli remontissa ja teatteri joutui toimimaan teollisuusalueella Salmisen salissa. Musikaalit esitettiin yliopiston Carelia-salissa. ”Poikkeukselliset olosuhteet toimivat meitä kaikkia yhdistävänä tekijänä. Tiedettiin, että kun tästä selvitään kunnialla, meitä odottaa jälleen rakas tuttu teatteri keskustassa”, Reino kertoo. ”Teatterissa minut otettiin hyvin vastaan. En halunnut aloittaa lomautuksilla, vaikka rahat olivat loppu. Piti keksiä muuta. Teimme laulunäytelmän `Tukkijoella`. Sen avulla pääsimme taloudellisesti kuiville. Lisäksi säästimme kaikessa missä voimme, ja kaupunki nosti avustustaan jonkin verran”, Reino kertoo. ”Joensuun ajasta minulle jäi hyvä fiilinki. Totta kai ristiriitoja on kaikkialla, mutta kokonaisuutena se oli onnekas ajanjakso”, Reino sanoo.
Vastustus oli aika hurjaa Liisa Isotalo oli teatterinjohtajana 19992003. ”Edeltäjäni Reino Braggen kaudella Joensuun Kaupunginteatteri oli noussut yhä varteenotettavampaan ammattilaisgenreen, ja minun tehtäväni oli avata teatteria ulospäin erilaisille yhteistyökumppaneille ja kohderyhmille sekä uusille toimintamuodoille. Siksi halusin aloittaa koulutusta”, Liisa kertoo. ”Ehkä tahti oli liian nopea, koska vastustus oli aika hurjaa – ja odottamatonta. Tämä oli vaikeimpia teatteripestejäni”, Liisa toteaa. ”Lähdin Joensuun teatterista helpottuneena. Olin taistellut sinnikkäästi, mutta tunnen olleeni työssä liian yksin. Olin tullut taloon liian sinisilmäisenä”, Liisa toteaa.
”Siitä huolimatta saimme aikaan paljon hyvää, vaikka se turhan rankkaa olikin. Lähtiessäni teatterin taiteellinen maine oli parempi ja teatteri oli aikaisempaa avoimempi. Tavoitteeni olivat siis ainakin jonkin verran täyttyneet”, Liisa toteaa.
Yhtenäisyys rakennettiin uudelleen Työyhteisö oli Liisa Isotalon jälkeen edelleen voimakkaasti jakaantunut, toteaa Kimmo Lavaste, joka oli teatterinjohtajana 2003-2008. Yhtenäisyys piti rakentaa uudelleen. Kaksi asiantuntijaa Kuopion aluetyöterveyslaitoksesta kävi teatterilla kerran kuussa vuoden ajan. ”Halusin panostaa kantaesityksiin, työyhteisön kehittämiseen, alueteatteriin, teatterikasvatukseen ja yhteistyöhön muiden teatteritoimijoiden kanssa”, Kimmo kertoo. Kiertueita oli paljon. Parhaana vuotena alueteatteriesityksiä oli neljäsosa kaikista. ”Joensuun kautta luonnehti se, ettei teatterissa ikinä ollut vakava taloudellinen ahdinko. Ainahan rahasta on puutetta, mutta teatteri oli vakaalla pohjalla”, Kimmo toteaa.
Hyvä, tärkeä, rankka ”Koin, että minut otettiin teatterissa vastaan lämpimästi ja myönteisin odotuksin”, sanoo Riku Innamaa vuosistaan Joensuun teatterinjohtajana 2008-2010. ”Taiteellisesti tavoitteeni oli ennen muuta pitää huolta laadusta, asettaa rima korkealle. Tässä mielestäni onnistuttiin. Hallinnollisesti pyrin muuttamaan rakenteita läpinäkyvämmiksi. Näissä tavoitteissa onnistuttiin kohtalaisen hyvin”, Riku sanoo. ”Aika Joensuun Kaupunginteatterin johtajana oli hyvä ja tärkeä kokemus, joskin rankka. Työ kiinnosti minua liikaakin. Työtä oli myös liikaa. Mutta siitä selvittiin”.
Tunne teatterisi - Joensuun Kaupunginteatteri 100 vuotta
Joensuun Kaupunginteatterin henkilökunta 1.1.2012 Taiteellinen henkilökunta: teatterinjohtaja Tero Heinämäki, valosuunnittelija Asko Heiskanen, dramaturgi Anna Häyrinen, äänisuunnittelija Paavo Juntunen, skenografi Jyrki Pylväs, ohjaaja Anne Rautiainen ja lavastaja Iris Routa. Näyttelijät: Mikkomarkus Ahtiainen, Arto Heikkilä, Olli-Kalle Heimo, Jarmo Jämsén, Janne Kinnunen, Markku Maasilta, Petteri Rantatalo, Hans Stigzelius, Seppo Timonen, Lassi Uimonen, Anna Ojanne, Riitta Piironen, Suvi-Maaria Virta ja Minna Maaria Virtanen sekä vs.-näyttelijät Mirka Mylläri ja Maria Sarkkinen. Tekninen henkilökunta: kuiskaaja-tarpeistonhoitaja Sirja Heiskari, näyttämömies Juha Kerkkonen, äänimestari Petri Kettunen, järjestäjä Juha Kokko, tarpeistonvalmistaja Tuija Lehtinen, vastaava näyttämömestari Pekka Leskinen, näyttämömestari Olli Löppönen, erikoisammattimies Jouko Muikku, näyttämömestari Martti Mujunen, kuiskaaja-tarpeistonhoitaja Tarja Nuutinen, valaistusmestari Mikko Pajanen, apulaispuvustonhoitaja Soile Pajanen, näyttämömies Anssi Pennanen, näyttämömies Kari Penttinen, näyttämömies Jouni Pietarinen, kampaaja Anne Pölönen, vs. Sanna Sahlman, käyttöpäällikkö Marko Pölönen, apulaislavastemestari Anssi Suutarinen, ompelija-pukija Henna Toro, lavastamon työnjohtaja Heikki Tuononen, tuotantojärjestäjä Reijo Tuononen, puvustonhoitaja Katri Tuukkanen, metallimies Markku Voutilainen sekä vs.-järjestäjä Jussi Heikkilä. Hallintohenkilökunta: lippukassanhoitaja Anita Auvinen, tiedottaja Maija Gylen, vs. Annukka Heinämäki, kanslisti Kirsi Lehikoinen, palkanlaskija Liisa Myller, talouspäällikkö Terttu Riissanen ja markkinoija Jaana Valkila. Lisäksi vaihtuva kokoonpano lipunmyyjiä, aulavahtimestareita, vierailevia taiteilijoita, avustajia ja muuta tilapäistä henkilökuntaa.
Teatteri on palapelin rakentamista
T
ulin Joensuun Kaupunginteatteriin 3.9.1980 klo 10 tilapäiseksi näyttämömieheksi, kertoo tuotantojärjestäjä Reijo Tuononen. Ensimmäinen tuotanto, jossa olin mukana, oli nukketeatterinäytelmä ”Kun karhu oli kanana”, jonka teki näyttelijä Rainer Kaunisto. Vuodesta 1999 alkaen olen ollut tuotantojärjestäjä. Joensuun Kaupunginteatteri oli minulle ihmeellinen ja outo maailma. Toimintatavat ja toimintakulttuuri poikkesivat paljonkin muusta työelämästä, jossa olin siihen mennessä ollut mukana. Kaiken pohjana teatterissa on lopputulos. Kukaan ei voi olla poissa näyttämöltä, ja kaikkien asioiden pitää olla hyvin harjoiteltu.
Aikataulujen suunnittelu Pääasiallinen työni on nykyisin harjoitus- ja näytäntöaikataulujen suunnittelu. Tämä on suurta palapeliä. Meidän on sovitettava yhteen käytännön työt, vapaapäivät, vuosilomat, kaikki tämä. Kalenteriin varataan päivät esityksille ja kiertueille. Teen myös teatterin viikkotyöjärjestyksen. Siinä on kaikki mitä talossa tapahtuu. Toinen pidempi
kalenteri on näytäntö- ja harjoituskalenteri, joita tehdään kaksi joka vuosi.
Järjestäjä on majakka Joensuun Kaupunginteatterissa toimii kaksi järjestäjää. Järjestäjä on teatterissa ensimmäinen joka tulee, ja viimeinen, joka lähtee. Hän laittaa esityksen käyntiin, osallistuu lavastuksen pystytykseen ja purkuun. Hän huolehtii, että tarvittava henkilökunta on paikalla. Hän huolehtii tauoista ja pitää kirjaa ulkopuolisten avustajien, muusikoiden ja vierailijoiden osallistumisesta sekä siirtää tiedot palkanlaskijalle. Järjestäjä luo itsenäisesti tai ohjaajan kanssa produktiosta harjoitusaikataulun ja ilmoittaa näyttelijöille siihen tulevista muutoksista. Järjestäjän kautta kulkee työryhmän lisäksi tieto myös teatterin muille osastoille, kuten tiedotukseen ja markkinointiin. Järjestäjä on majakka!
nayttelijaliitto.fi
Onnitellen! TURUN KAUPUNGINTEATTERI ONNITTELEE 100-VUOTIASTA!
11
Pohjois-Karjalan taidetoimikunta onnittelee 100-vuotiasta Joensuun Kaupunginteatteria
LIPERIN KUNTA www.liperi.fi
Haluamme onnitella 100-vuotiasta Joensuun Kaupunginteatteria!
Onnittelut 100-vuotiaalle! Joensuun kulttuurija nuorisotoimi
Karelia Expert Matkailupalvelu Oy
Onnittelemme 100-vuotiasta Joensuun Kaupunginteatteria!
PunaMusta
toivottaa
Kiitos ja anteeksi!
Itä-Suomen ylioppilaslehti
Tervetuloa 100-vuotiaiden joukkoon, Joensuun Kaupunginteatteri!
Abloy kaupunginteatteri 100v.indd 1
30.11.2011 11:40:08
12
Tunne teatterisi - Joensuun Kaupunginteatteri 100 vuotta
Nicholas Nicklebyn
elämä ja seikkailut
, 2011
Kuiskaaja Kammoaa Esiintymistä Johtaja Rauli Lehtonen ja puheenjohtaja Katri Kokkonen ihailevat Joensuun Kaupunginteatterin uusia valaistuslaitteita syksyllä 1955.
Valoilla voi tehdä mitä vain
V
alomiehen työ on yksinäistä puurtamista, luonnehtii valosuunnittelija Asko Heiskanen, joka tuli taloon 1.9.1984 tilapäiseksi näyttämömieheksi. Hän sai oppinsa vanhemmilta tekijöiltä, Pentti Oslanukselta, Teppo Saariselta ja Esko Silvennoiselta.
Aluksi etsitään ja kokeillaan Uuden produktion lukuharjoitusten alkaessa pidetään ohjaajan kanssa palavereita. Yritän selvittää itselleni näytelmän tyylisuuntauksen, Heiskanen kertoo. Äänisuunnittelija Paavo Juntusen kanssa teemme saumatonta yhteistyötä. Kuuntelen, mitä äänimaailmassa
on tarjolla. Lavastajan kanssa tarjotaan ideoita puolin ja toisin.
kuvitus. Mitä rikkaammin osaa ajatella, sitä enemmän löytyy mahdollisuuksia.
Kaikki efektilaitteet
Video muistikorttina
Tunnen olevani mielenkiintoisessa ammatissa, koska valoilla on niin mahtava voima vaikuttaa draaman kulkuun. Onkin omituista, että hyvin harva ohjaaja hallitsee valosuunnittelun. Jos ohjaajat tietäisivät valosuunnittelusta enemmän, he pystyisivät paremmin ilmaisemaan mitä valoilta haluavat. Meillä on käytössä kaikki efektilaitteet mitä tarvitaan savukoneista stroboihin, jne. Valoilla pystyy näytelmässä tekemään mitä vain. Rajana on vain oma mieli-
Kaikki Joensuun Kaupunginteatterin tuotannot talletetaan videolle ja arkistoidaan dvd:lle. Käytän videota myös muistikorttina tilanteita rakennettaessa. Silloin minun ei tarvitse piirtää näyttelijän kulkua näyttämöllä, vaan näen videolta kohdat näyttelijöiden tulosta, asemista ja poistumisista. Voin tehdä laajempia tilanteita siinä vaiheessa, kun liikkeet eivät vielä ole näyttelijän lihasmuistissa ja minimoida valot sen jälkeen, kun kohtaus ei enää muutu, Heiskanen kertoo.
Vastaa teatterikyselyyn ja voita!
Koen kuiskaajana olevani näyttelijän apuna harjoitustilanteessa, luonnehtii kuiskaaja-tarpeistonhoitaja Sirja Heiskari työtään. Toisaalta olen tarkkailemassa, että se mitä lavalla puhutaan, pysyy tiukasti linjassa kirjoitetun tekstin kanssa. Esityksissä olen lähinnä henkisenä tukena näyttelijöille, että he tietävät jonkun olevan paikalla jos unohdus iskee. Aika harvoin kuiskaajaa esityksessä kuitenkaan tarvitaan. Harvassa teatterissa on kuiskaajalle koppi. Istun tavallisesti näyttämön sivussa mieluiten piilossa katsojilta. Kammoan esiintymistä! En koskaan ajatellut että tällaista ammattia on olemassakaan, mutta nyt tämä tuntuu täysin omalta ja on hienoa opiskella siinä koko ajan paremmaksi.
liimaa tähän postimerkki
1. Minä vuonna Joensuun kaupungintalo kärsi tulipalosta? 2. Millä nimellä Joensuun Kaupunginteatterin kummitusta kutsutaan? 3. Kuka Suomen presidenteistä on vieraillut Joensuun Kaupunginteatterissa? 4. Missä paikassa voit tutustua Joensuun Kaupunginteatterin 100-vuotisjuhlanäyttelyyn? Oikein vastanneiden kesken arvomme 4 palkintoa: Sokos Hotelsin majoituslahjakortti kahdelle, Cumulus-hotellin majoituslahjakortti kahdelle Joensuun Teatteriravintolan illallislahjakortti kahdelle ja Joensuun Kaupunginteatterin lahjakortti kahdelle etu- ja sukunimi: katuosoite: postinumero ja -toimipaikka: sähköpostiosoite:
Kyselyn vastausaika päättyy 31.3.2012. Arvonnassa voittaneille ilmoitamme henkilökohtaisesti ja voittajien nimet julkaisemme nettisivuillamme www.jns.fi/kaupunginteatteri
Joensuun Kaupunginteatteri Kaupungintalo, Rantakatu 20 80100 JOENSUU