Issuu on Google+

Nefa Joensuu ry:n

Postmoderni Nahkiainen

2/2013


Sisältö Pääkirjoitus 3 Puheenjohtajan palsta 4 Ulkomaan raportti 5 Tuutorointi 8 Ercci vastaa 10 A - niin kuin akateeminen 12 Nefalaiset Kulo ry:n seminaarissa 13 Fuksiaiset 16 Rytmihäiriköt 18

Postmoderni Nahkiainen 2/2013

2

Julkaisija: Nefa-Joensuu ry. Päätoimittaja: Jenni Lintunen. Kansi ja taitto: Riikka Brofelt Kirjoittajat: Jenni Lintunen, Miika Mertanen, Mira Heiskanen, Jennika Jäppinen, Johanna Karpov, Katja Hätinen, Tuuli Paajanen, Teemu Sorsa, Anna Tenhu, Anna Maria Nummelin. Kuvat: Anu Molaris, Ida-Meri Heiskanen, Liisa Näpärä


Pääkirjoitus

Ihmeellinen syksy Kuluvan syksyn aikana olen huomannut, kuinka asioilla on taipumus järjestyä. Keväällä kirosin gradua ja sitä kuinka ei löydy työharjoittelupaikkaa. Gradua kiroan yhä, siitä en ole päässyt mihinkään mutta työharjoittelupaikka sentään löytyi. Tätä kirjoittaessa olen työskennellyt viikon joensuulaisessa tuotantoyhtiössä käsikirjoitus- ja tuotantoharjoittelijana. Harjoittelun kautta olen päässyt jälleen kiinni sii-hen mitä ammattikorkeakoulussa tein eli luovaan kirjoittamiseen. Todennäköisesti pääsen myös laatimaan kuvausaikatauluja ja roudaamaan valoja mutta kaikki tämä on hyvää tasapainoa yliopistolle, jossa istun luentosalissa ja laadin tieteellistä tekstiä. (Tai ainakin pyrin kuulostamaan tieteelliseltä.) Alkusyksystä jännitin uusien fuksien tapaamista, minusta tuli Jenni-täti ja äskettäin sain huokaista muiden avustajien kanssa helpotuksesta, kun ISYYn hallitus päätti säästää Uljaan sellaisenaan. Tästä syksystä ei siis ole puuttunut jännityselementtejä ja on matkassa myös ollut muu-

tamia potutuksen hetkiä, ei tämä syksy sentään pelkillä ruusuilla tanssimista ole ollut. Kuitenkin kokonaisuutena syksy 2013 on tarjonnut paljon uutta ja hienoa, eikä elämä voisi paremmin enää ollakkaan! (Toisaalta sanottuani tämän asian nyt ääneen, jotain tulee menemään vikaan...) Syyskokouksessa annan päätoimittajan paikan seuraavalle lehden tekemisestä kiinnostuneelle sekä hyvillä että haikein mielin. Nefan hallituksen jäsenenä toimiminen on ollut hauska kokemus ja Nahkiaisen kokoaminen on ollut mielenkiintoista. Kiitos kaikille lehden tekoon osallistuneille! Jenni Lintunen Postmodernin Nahkiaisen päätoimittaja 2013

3


Puheenjohtajan palsta ”Nefahan sen kun kasvattaa näkyvyyttään”

4

Kyseisen lauseen kuulin taannoisilla järjestöpäivillä, kun muuan humanisti-kollega piipahti ainejärjestömme pisteellä ostamassa haalarimerkkiämme. Nyt kolmatta vuotta opiskelujen parissa ja kaksi vuotta hallituksessa viettäneenä joudun toteamaan, että pitänee paikkansa. Nefalaiset hyvät, valmistautukaa, seuraa nostalgiatrippi. Miltä näyttää ainejärjestömme vuosi 2013 näin taaksepäin katsottuna? Se näyttää vappukulkueeseen osallistumiselta harmaissa haalareissamme, ensimmäisten haalarimerkkiemme myynniltä, uusien nettisivujen avaamiselta, Agoran ilmoitustaulumme uusimiselta, kooste-muotoisen sähköpostiuutisoinnin muodostamiselta sekä uudelta yhteistyökumppanilta, Ravintola Kerubilta. Ja kyllä, kyse on silkasta hehkuttamisesta, mihin uskon olevan kiistämätön oikeus. Jee Nefa, jee hallitus, jee kulttuurintutkimus, jee opiskelutoverit! Sanon minä. Kuluneen kauden aikana nefassa saatiin myös aikaiseksi jo pidemmän aikaa puhuttanut sääntömuutos, jonka myötä siirryimme kahden kokouksen malliin, jossa hallitus vaihtuu kevään sijaan jo syksyllä. Tätä kirjoittaessa tuo vaihdos on edessä huomenna kun kokoonnumme syyskokoukseen Wanhan Jokelan mantteliperijään, Ravintola Sointulaan. Kuinkas muutenkaan. Omalla kohtaani se tarkoittaa uuden lehden käänty-

mistä, sillä aion jättäytyä hallitustoiminnasta toistaiseksi lomalle ja antaa uusien toimijoiden tarttua ohjaksiin. Tai no, pidemmälle mietittynä, ei ihan vielä. Vanha hallitus hyörii uuden rinnalla vielä jouluun asti, eihän tätä nyt sentään ihan seinään voi lopettaa, eihän? Nefailu on hauskaa, kun sen oikein oivaltaa. Vuosi 2013 näyttää myös oppiaineryhmämme aamukahveilla istumiselta, ISYY:n jaostoissa edustamiselta, kevätjuhlilta, palautteen keräämiseltä jäsenistöltämme, Kulon seminaarilta ja yhteistyön ylläpitämiseltä yli oppiainerajojen (Warjobileet ja Night of Horror kunniamainintoina). Nämä kaikki ovat hienoja esimerkkejä siitä, kuinka Nefan toiminnan tavoitteena on paitsi luoda yhtenäisyyden ja yhteishengen tunnetta kulttuurintutkijoiden keskuuteen, myös tuoda yhteistyösuhteiden kautta opiskelijoitamme lähemmäksi niin opettajia, ylioppilaskuntaamme, muita aineryhmiä kuin myös saman alan opiskelijoita koko Suomen tasolla. Nefakarhu valvoo etuanne vuodesta toiseen, eikä aio poistua kampuksemme kentiltä, vaikka toimijat vaihtuisivatkin. Päätän viimeisen puheenjohtajan-palstani (joita on ollut mittavat kaksi) tähän – kiitokset nefalaisille, törmäillään tapahtumissa! Miika Mertanen, Nefan puheenjohtaja 2013


Ulkomaan raportti Terveisiä Uumajasta! Täällä sitä nyt ollaan oltu pari kuukautta opiskelemassa englantia ja ruotsia. Matkani kohti Uumajaa alkoi itse asiassa jo yli 10 vuotta sitten, kun onnettoman ruotsinkielen taitoni vuoksi aloin lukemaan Hufvudstadsbladetia. Noihin aikoihin katselin Ruotsin karttaa ja unelmoin pääsystä Västerbottenille. Miksi ja mitä siellä tekisin, siitä minulla ei ollut aavistustakaan. Kun vuodenvaihteessa huomaisin yliopiston kotisivuilta kohdan ”Kansainvälinen opiskelu” ja siellä Uumajan yliopiston, tein päätökseni sillä sekunnilla lähteä toteuttamaan vanhaa unelmaani. Hakuprosessi oli kaksivaiheinen ja helppo: ensimmäisessä vaiheessa vaihtoon lähtevät valittiin oman yliopiston puolesta, toisessa vaiheessa puolestaan sen yliopiston puolesta, jonne kukin oli hakenut. Kokonaisuudessaan hakuprosessi kesti n. 5 kk, josta suurin osa meni päätösten odotteluun. Eläminen täällä Ruotsissa ei paljon eroa Suomen olosuhteista. Luonto on aivan samanlainen kuin Suomessa, talot ovat ehkä koristeellisempia kuin Suomessa ja kaupunkina Uumaja on ikään

kuin pikkukaupungin ja suurkaupungin yhdistelmä. Minä asun laitakaupungilla, lähellä yliopistoa kuuden muun opiskelijan kanssa ”korridoorissa”, opiskelija-asuntolassa, joka koostuu pitkistä käytävistä, joiden varrella on yhden hengen huoneita WC-tiloineen. Meillä on yhteinen keittiö ja olohuone, pohjakerroksessa koko talon yhteinen pyykkitupa ja ruotsalainen bastu, jota ei voi verrata suomalaiseen saunaan: vähintään 10 m2 kokoinen ”lämmin huone”, jonka toisessa nurkassa on kiuas, jonne ei kuulemma saa heittää vettä (arvatkaa vaan, olenko ”totellut”) ja toisessa lauteet. Kuumana kesäpäivänkin tulee enemmän hiki kuin ruotsalaisessa saunassa… Opiskelu kokonaisuutena sen sijaan eroaa aika paljon suomalaisesta ”mallista”. Ensinnäkin opetus kestää koko syyslukukauden eli syyskuun alusta tammikuun loppuun, jolloin alkaa kevätkausi. Toisekseen lähiopetusta on vain 2h/per aine viikossa ja opintopisteitä kertyy per aine 7,5, joten päästäkseen 30 op:n suoritukseen luetaan vain neljää ainetta lukukaudessa. Minulla on tällä hetkellä meneillään kolme englannin kurssia (kirjallisuus, kulttuuri/

5


6

akateeminen kirjoittaminen ja kielioppi) sekä ruotsin peruskurssi. Kolmanneksi täällä tehdään koko ajan ryhmätöitä!! En ole koskaan ollut hyvä kielissä, enkä ole koskaan viitsinyt ottaa selvää miksi. Itse asiassa olen aina enemmän tai vähemmän inhonnut englantia. Ruotsista sen sijaan olen pitänyt sen loogisen kieliopin takia. Yksi syy siihen, että halusin lähteä opiskelemaan kieliä juuri toiseen maahan on se, että tällä tavalla opin kielen monella eri tavalla: lukemalla, puhumalla, kirjoittamalla ja kuuntelemalla. Toisekseen halusin tietää, miksi en pidä englannista, miksi koen englannin niin vaikeana kielenä. Halusin vertailla suomen ja englannin kieliä toisiinsa; päästessäni englannin kieleen kunnolla sisälle, voisin ymmärtää myös syyt siihen, miksi minun on niin vaikea ymmärtää englantia. Jo tässä vaiheessa, muutamassa kuukaudessa, olen saanut paljon vastauksia. Suurin ero näiden kahden kielen väliseen eroon on mielestäni tavassa ymmärtää yksittäinen lause. Suomen kieli on kuin kukka, joka aukeaa vähä vähältä, kauniisti, nopeasti, hitaasti, mahdollisesti vaihtelevalla tempolla, olennaista on se, että lukiessa pystyy tekemään koko ajan päätöksiä siitä, mitä tuleman pitää. Ymmärrys alkaa ensimmäisistä sanoista ja jatkuu lauseen loppuun asti. Kunnes piste meidät erottaa ja antaa ymmärtää, nyt voit pysähtyä ja kenties vaihtaa suuntaa. Kun olen yrittänyt tätä samaa metodia englannin kielen kanssa, olen vain ärsyyntynyt ja hämmentynyt. Englantia luetaan aivan eri tyylillä: aloitat, jatkat, henkeä pidättäen, kunnes näet pisteen ja ahmaiset ”koko totuuden” kerralla. Jos suomen kieli on täytekakku,

jota syödään pala palalta, englanti on puolestaan pieni suupala, jonka kauneus tulee esiin ”kokonaisuutena”. ”There is no woods in the forrest” on äärimmäisen hyvä esimerkki englannin kielen lauserakenteesta. Jossain on jotain, mitä sitten kuitenkaan ei ole ja paikkakin oli metsä. Sama yksinkertaisesti suomeksi: metsänhakkuualue. Kokonaisuutena ymmärrettävän lauserakenteen vuoksi englanninkielisessä kirjoittamisessa korostuu tekstin kokonaisuuden rakenne, jota täällä korostetaan todella paljon! Tekstissä on oltava selkeä ja yksinkertainen rakenne: introduction, body and conclusion. Lisäksi pääosassa on aina lukija, ei asia, niin kuin suomenkielisessä teksteissä. Tämän vuoksi tekstin tulee johdatella lukijaansa yhdistävien adverbien kuten esimerkiksi kuitenkin, sen vuoksi tai sen sijaan (eng. conjunctive adverb) ja erilaisten muiden tekstin suunnan muutoksista kuvaavien sanojen avulla (eng. ”signposters” ja ”transitional words and phares”), joita voisi kuvailla ”liikennemerkeiksi” tai ”silloiksi” kappaleista toiseen. On äärimmäisen tärkeää, että lukijaa ei jätetä yksin tekstin kanssa, vaan ohjataan näiden vakiintuneiden sanontojen avulla kiinnittämään huomio haluttuihin asioihin. Juuri erilaisten lauserakenteiden vuoksi minun on ollut vaikea ymmärtää englanninkielistä tekstiä: olen lähes koko ajan pihalla siitä, mitä lauseessa tapahtuu ja pisteen tullessa minulla ei ole useinkaan mitään konkreettisia johtolankoja, joista voisin tehdä päätelmän. Englanninkielinen lukija puolestaan hämmentyy lukiessaan suomenkielisen akateemikon tekstiä: odottaessaan lauseen loppuun, huomaa


tunkeneensa koko täytekakun kerralla suuhun, ja ymmärrettävää on, että vähemmästäkin tukehtuu. Se, mikä suomenkielessä koetaan toistona, on englanninkielisen lukijan mielestä vain selventävä asianhaara. Luotan siihen, että sinä, suomenkielinen lukijani, pystyt päättelemään mitä tapahtui juhlissa, koska ”syömätavat olivat erilaisia”. Englanninkieliselle lukijalleni selventäisin: suomalainen lukija en saanut mitään, englanninkielinen puolestaan sai liikaa. Olen täällä yrittänyt opetella rakentamaan tekstin kokonaisuutena, sillä englanninkielisessä tekstissä teksti itsessään kokonaisuutena tulee olla induktiivinen (tärkein asia viimeiseksi) tai deduktiivinen (tärkein asia ensimmäiseksi). Mutta kappaleessa tärkein asia tulee aina olla ensimmäisenä (topic sentence) ja yksi kappale ei saa sisältää kuin yhden asia. Näin tekstistä muodostetaan kiinteä yhtenäisyys. Tämän lisäksi tulee lukijaa koko ajan ohjata sanoilla seuraavaksi, päinvastoin, ensiksi, toiseksi jne. lukemaan tekstiä haluttuun suuntaan. Jos nämä tärkeät sanat puuttuvat, englanninkielinen lukija hämmentyy. Tämä on todella outoa, mutta näin se näyttää vain olevan: he eivät osaa tehdä itse johtopäätöksiä!

Jos katsot lukemaasi tekstiä, huomaat, että olen käyttänyt oppimaani tekniikkaan tähän tekstiin. Lukemalla jokaisen kappaleen ensimmäisen lauseen voit saada siitä kuvan, mitä tämä kirjoitus pitää sisällään. Aloitin yleisestä ja päädyin yksityiseen (induktiivinen malli eli tärkein esitellään lopussa). Näin huomaat, ettei ole välttämätöntä lukea koko kirjoitusta. Tämä on oiva taito englanninkielisten artikkeleiden lukemiseen: vain yhden lauseen perusteella voit tehdä johtopäätöksen haluatko tietää enemmän kyseisestä kappaleesta. Lisäksi yritin sovittaa tekstiin lukemista auttavia sanoja ”signpostereita”. Ja kuten meillekin on opetettu: viimeinen kappale on yhteenveto tai tiivistys kaikesta lukemastasi, jossa ei enää ilmene uutta informaatiota! Terveisin, Johanna Ps. Suosittelen kaikille vaihtoon lähtemistä! Sitä alkaa kummasti arvostaa omaa äidinkieltään ja ymmärtää myös niitä ihmisiä, joille oma äidinkieli ei olekaan helppoa omaksua.

7


”Mitä jos ne vihaa meitä?!”

eli ihmiskokeen tulokset

8

Osallistuimme keväällä tuutorikoulutukseen, johon kuului kaksi kokoontumista keväällä ja elokuussa tuutorileiri Vaiviossa. Koulutus sisälsi paljon informaatiota mutta pääpaino oli vapautumisessa eli siinä kuinka saada itsensä ja muut vapautumaan jännityksestä. Koulutuksessa mietittiin paljon ryhmäytymistä ja kuinka tavoittaa syrjäänvetäytyjät. Etukäteen hieman jännitimme tuutorointia ja Jennika kysyikin meiltä muilta: ”Mitä jos ne vihaa meitä?” Pelko osoittautui onneksi turhaksi. Fuksit ryhmäytyivät nopeasti emmekä tiedä, onko se meidän ansiota vai oliko tämä ryhmä vaan niin hyvä. Kukaan ei ole jäänyt yksin ja jokainen on saanut opintonsa hyvään alkuun. Nykyinen fuksiryhmä on muutenkin ollut kiitettävän aktiivinen. Fuksit ovat keskenään perustaneet elokuvakerhon sekä lihakerhon, joka kokoontuu joka tiistai Vekkuli-Mikon kellarissa. Alkusyksy oli kuluttavaa. Nyt tuutorin rooli on paljon rennompi, kun ei tarvitse enää opettaa mitään, eikä tarvitse olla auktoriteettina (jos meitä kukaan sellaisena edes piti). Nyt vaan voi hengailla ja neu-

voa, jos jollakin on jotain kysyttävää. Stressiä on myös omalta osaltaan lievittänyt yhteistyö ainejärjestön kanssa, koska Nefa on järjestänyt tapahtumia pitkin syksyä jolloin meidän tuutoreiden ei ole tarvinnut kehitellä kokoajan omaa ohjelmaa. Alun raskaudesta huolimatta tuutorointi on antoisaa. Sitä voisi pitää yhtenä maailman jännittävimpänä ihmiskokeena: pääsee testaamaan itseään ryhmätilanteissa ja seuraamaan kuinka nopeasti uudet opiskelijat ottavat paikkansa kulttuurintutkijoiden värikkäässä joukossa. Lisäksi tuutoroinnissa oppii ajanhallintaa, organisointia ja ryhmän johtamista. Lähtekää ihmeessä tuutoriksi niin pääsette uudelleen Mekrijärvelle, fuksiaisiin ja kaupunkisuunnistuseen. Lisäksi saat 3 opintopistettä ja merkinnän CV:n luottamustehtävät kohtaan. Teksti: Mira Heiskanen, Jennika Jäppinen & Jenni Lintunen, Kuvat: Liisa Näpärä & Ida-Meri Heiskanen


Kaupunkisuunnitus kodittomat-teemalla

Fuksiaisten Speden Spelit -rasti

9


Ercci vastaa! Vivat Academia -edition Mehiläisiin ja hunajaan kyllästynyt Ercci on löytänyt palstalleen akateemisen kohdeyleisön.

“Jos diskurssi on valtameren hitaasti liikkuvaa pohjamutaa ja tekstit merikasvillisuutta, mitä me kielenkäyttäjät sitten olemme? Makrilleja?” nimim. kandisemmalainen -91 Hyvä kandisemmalainen, me olemme luonnollisesti meressä uivia, pohjamudan olioita tiirailevia ja merikasvillisuutta mussuttavia mereneläviä. Makrillit käy hyvin. Minä olisin sanonut rauskuja, mutta makrilli käy myös hyvin. Pituus- ja painosuhteesi on ok. “Mikä on diskurssi?????” Nimim. Ännännen vuoden opiskelija Hyvä ännännen vuoden opiskelija, olisin olettanut, että n:n opiskeluvuoden jälkeen olisit oppinut käyttämään Wikipediaa. ”Diskurssilla (lat.lat.lat.lat. discursus, juosta ympäriinsä) tarkoitetaan yleisesti kirjoitettua ja puhuttua viestintää. Termin merkitys vaihtelee teoreettisesta viitekehyksestä riippuen”. Eli juostaan ympäriinsä tekstiviidakossa eikä kukaan tiedä mitä sieltä pitäisi löytyä. Kun ei tiedä mitä etsii. Olet juoksennellut tarpeeksi ympäriinsä, sillä pituus- ja painosuhteesi on ok.

10

“Kävin erään luentokurssin. Kurssin suoritustapa oli oppimispäiväkirja. Olen nyt parina päivänä koettanut kirjoittaa sitä, mutta olen tullut siihen tulokseen, etten oppinut kurssilla mitään. Voinko siis kirjoittaa niin oppimispäiväkirjaan ja palauttaa sen sellaisenaan?” Nimim. Paska luento Hyvä Paska Luento, Voit ja et voi. Voit jos a) haluat saada hylsyn, b) olet semmoinen rääväsuu, joka uskoo rehelliseen mielipiteen ilmaisuun tai c) luennoitsija ei tunnetusti aio vilkaistakaan päiväkirjaasi, missä tapauksessa voit kirjoittaa enoppinutmitäänenoppinutmitään kymmenen sivun verran. Et voi kirjoittaa että luennot olivat paskoja, jos haluat varman suoritusmerkinnän. Suositan kymmenensivun mittaista tekstikokoelmaa, jossa toistelet lauseita ”oli mielenkiintoista havaita…” ja ”plääähhplaablaablaa oli minulle aivan uusi asia”. Lopuksi kehut luennoitsijaa… ja nautit vitosestasi. Onneksi olet käyttänyt luentojen ajan urheiluun, sillä pituus- ja painosuhteesi on ok.


”Dear Ercci, olen jo usean vuoden ajan käyttänyt metodia punkkupullo per essee. Olen saanut vitosia. Nyt minun täytyisi kirjoittaa kandi ja mietin että se vaatii aika monta putelia punkkua. Onko metodini sinusta ok vai vaikuttaako se tutkimukseni validiteettiin tai reliabiliteettiin? Täytyisikö minun itsereflektiivisyyden nimissä kertoa se? Ilman punkkua en saa vitosia” nimim. Punkkumaisteri Hyvä Punkkumaisteri, en näe metodissasi minkäänlaista vikaa. Varmuuden vuoksi jättäisin sen kuitenkin mainitsematta tutkimuseettisissä pohdinnoissa. Viiniä voit maistella huoletta painonkin puolesta. Pituus- ja painosuhteesi on ok. Terveisin Punkkutohtori ”Hyvä Ercci, olen jo pitkään koettanut selvittää miten saisin pukeutumisellani korotettua tieteellistä uskottavuuttani. Olen tarkkaillut ja tullut siihen tulokseen, että humanistisella alalla huivi on must, mutta entä silmälasit? Ruutupaita? Pitkät hiukset? Fjällrävenin reppu? Kirpparivaatteet? Samettitakki? Toivon nopeaa vastausta, alan olla epätoivoinen. ” nimim. Alhaalta leveät ja ylhäältä pillit vai toisinpäin Hyvä alhaalta leveä/ylhäältä pilli, Humanisti pyrkii asustuksellaan näyttämään siltä, että kellään muulla ei varmasti ole samanlaista outfittiä. Kirpputori lienee

ehdotuksistasi oikea vastaus tähän. Selkään tuohikontti ja jalkaan lapikkaat. Silmälasit tarpeen mukaan! Muutoin kannattaa seurailla ja pitää silmällä yleistä muotia, ja pukeutua sitten täysin toisin. Ja muista, että humanisti ei saa välittää vaatteista vaan pukeutuu vain mukaviin vaatteisiin. Eli unohda kaikki, mitä juuri kirjoitin. Mutta erotu joukosta. Eli pidä silmällä joukkoa. Mutta älä liikaa. Sen verran, että osaat erottua. Mutta älä tee tätä tietoisesti. Pukeutumisessa sinun ei tarvitse huomioida paino-ongelmaa: pituus- ja painosuhteesi on ok. ”Dearest Eci, luulen että kulttuurintutkimus on tuhonnut aivoni. Olen huomannut analysoivani kaikkea Auran koristekukista jääkiekko-otteluihin ja kauppojen opastekylttehin. Olenkohan ok? Onko tämä vaarallista? Olen 166/70/24” nimim. diskurssianalyysi Hyvä diskurssianalyysi, tämä on ammatinvalintakysymys. Arvaa, onko minulla helppoa, kun jatkuvasti kadulla kulkiessani arvioin ihmisten pituusja painosuhteita! Luulenpa, että kulttuurintutkimus on todella tuhonnut aivosi, enkä näe siihen minkäänlaista parannuskeinoa. Vaikka ammatti vaihtuu, diskurssi jää. Hyvä uutinen tässä on kuitenkin se, että pituus- ja painosuhteesi on kuitenkin kunnossa.

11


A - niin kuin akateeminen Käytän paljon sivistyssanojaolen nähkääs viisas Käytän monia sivistyneitä lauseitaolen katsokaas älykäs Minä valmistuin korkeakoulustakorkealta ja kovaa Akateemisesta sivistyksen ahjostahitaasti mutta varmasti Mikäs tässä on ollessa, akateemisessa ihmisessä ei sivistymättömyyden häivääkään eikä viikostani kulu päivääkään ettenkö itseäni ylistäisi vaivihkaa tosin ja ääneti sivistyneet kun ei kerskaile

12


”Kuinka usein pääsee valitsemaan Mannerheimin ja jättiläiskalmarin väliltä?”

- Nefalaiset Kulo ry:n seminaarissa

Nefa-Joensuun kattojärjestön, Kulo ry:n, kolmas vuotuinen seminaari järjestettiin tänä vuonna Keski-Suomen sydämessä Jyväskylässä perjantaina 25.10.2013. Samaisen viikonlopun yhteydessä lauantaina pidettiin myös Kulon vuosikokous, jossa yhdistykselle valittiin uusi, uljas hallitus vuodelle 2014. Viikonloppu oli tapahtuman täytteinen ja äärimmäisen onnistunut, joten mikseipä siitä kannattaisi kertoa myös Nahkiaisen uskolliselle lukijalle. Oi kulttuurintutkimuksen kirjoa Kuuden hengen Joensuun edustusretkueemme lähti matkaan seminaaria edeltävänä torstai-iltana, jotta ehdimme hyvissä ajoin perjantai-aamupäivänä pääkallopaikalle Jyväskylän yliopistolle. Eri majapaikoista tapahtumapaikalle löytäneenä harhailimme aluksi kampusalueella vallinneen rakennustyömaan sekamelskasta Historica-rakennuksen viereiseen kahvioon, josta koppasimme mukaan semmauskottavuutta take away -kahvien muodossa. Kupposet

kädessämme suunnistimme Historican kolmanteen kerrokseen, jossa heti ovella ilmottautumispöydän luona käteemme iskettiin kansiolliset materiaalia päivän ohjelmasta sekä henkilökohtaiset nimikyltit. ”Miika Mertanen, Mediakulttuuri ja viestintä, Itä-Suomen yliopisto”. Virallista, kuulkaas. Päivä avattiin Kulon rahastonhoitaja Antti Kivirannan toimesta hänen toivottaessaan tervetulleeksi päivän ensimmäisen keynote-puhujan, Jyväskylän yliopiston etnologian professorin, Laura Starkin. Seminaarin kulkiessa otsikolla ”Toiseus ja toisintaminen: kokemus ja kuvaus” Stark piti yleisölle mielenkiintoisen esitelmän vaihtokauppaseksistä Tansanian slummeissa sekä sen merkityksistä parisuhteelle, rakkaudelle, uskonnolle ja perinteille. Päivän ohjelma risteili hyvin monipuolisella kentällä, mistä kertoo jo päivän toisen keynote-puhujan, Mikko Pollarin (FM, historian tohtorikoulutettava), esitelmän aihe: seksuaaliradikalismi ja teosofia 1900-luvun alun suomalaisessa työväenliikkeessä.

13


Siinäpä vasta kulttuurintutkimuksen kirjoa parhaimmillaan. Manneheim, jättilaiskalmareita ja Jyväskylän Times Square Kaikkiaan 11 eri puhujaa käsittänyt seminaaripäivä jatkui ruokailun jälkeen muun muassa maailmanmusiikin, kirjallisuuden tutkimuksen sekä suden toiseuden erittelyllä 1900-luvun Suomessa. Jyväskylän serkkujemme Nefa-Jyväskylän tarjoamien iltapäiväkahvitusten jälkeen meno kehittyi suorastaan festarimaiseksi, kun esitelmiä pidettiin jo kahdessa eri salissa samaaikaisesti. Tämä johti myös tietenkin rankkojen valintojen eteen, joista kenties yksi vaikeimmista oli valinta Mannerheimin ja jättilaiskalmarin toiseuden tutkimuksen välillä. Allekirjoittanut valitsin noista jälkimmäisen. Ei voi kuin ihmetellä alamme

14

tutkimuskentän laajuutta. Toinen toistaan kiehtovimpien esitelmien ja niitä seuranneiden keskusteluiden jälkeen päivä päättyi kello viiden aikoihin Kulon puheenjohtajan, Tero Ahgrenin, päätössanoihin. Tämä tarkoitti tietenkin siirtymistä illanviettoon, jota huomaavainen seminaarin järjestävä taho ei suinkaan ollut muilta kiireiltään unohtanut. Illallistamista herkuillaan koko seurueemme vakuuttaneessa Soppabaarissa, muutamien nauttimista kaupungin yöelämässä sekä ajatusten vaihtoa eri kaupunkien kulttuurinhutkijoiden seurassa: mitä muuta voi joensuulainen nefailija toivoa? Taivaltaessamme kaupungin yössä ohitimme Jyväskylän Times Squaren ja päätimme iltamme sinne, mistä se oli seminaarin jälkeen alkanutkin: ravintola Sohwiin. Tyytyväisenä ja seuraavaa päivään odottaessa.


”Miten me ollaan taas Sohwissa” Vaikka urhein semmaseurueemme jäsenistä, Mari Karjalainen, jatkoikin viikonloppuaan vielä Nefa-Jyväskylän 40-vuotisjuhliin, merkitsi Kulon vuosikokous matkan päätöstä meille muille. Lauantaina kello 12.00 saavuimme taas ravintola Sohwiin herkuttelemaan muun muassa kanaleivillä ja burgereilla, sekä siinä sivussa pitämään Kulo ry:n vuosikokousta. Paitsi että kyseinen kokous merkitsi Kulolle uuden hallituksen valitsemista, sai kattojärjestömme sitä myöten myös itselleen ohjeellisen kolmen vuoden suunnitelman tulevien vuosien meiningeistä. Koska aiempina vuosina seminaari on käväissyt ja Oulussa, Turussa ja nyt Jyväskylässä, asetettiin katseet nyt Helsinkiin ja Joensuuhun. Virallisia päätöksiä ei vielä lukkoon tietenkään lyöty, mutta miltä kuulostaisi sa-

mankaltainen viikonloppu esimerkiksi vuonna 2015 Pohjois-Karjalassa? Näinkin onnistuneen seminaarimatkan päätteeksi jään ainakin itse vahvasti moista kannattamaan. Odotamme jännityksellä mitä Kulon tulevaisuus tuo tullessaan. Teksti: Miika Mertanen & Kuvat: Anu Molaris

15


Fuksiaiset Kulttuurintutkimuksen fuksiaiset pidettiin... öö, millos ne pidettiin. Keskellä syksyn kissanristiäisiä (useimmiten alkoholipitoisia sellaisia) yksittäiset tapahtumat puhumattakaan iltojen kulun yksityiskohdista sekoittuvat allekirjoittaneella helposti keskenään ja osittain häviävät lopullisesti. Nappoiltojen useasti muistuttaessa toisiaan fuksiaiset erottuivat kuitenkin ainakin omassa hatarassa muistissa edukseen, ja juttuun tarttuminen kuukausi tapahtuman jälkeen vaikutti jopa mahdolliselta. Olihan siellä ohjelmaa ja kaikkee. Rasteja. Ja kaikennäköisiä asujakin porukalla oli teeman mukaisesti. TV:stä piti olla tuttu. Tsembalot alkoivat perinteisesti yliopiston edustalta alkukiviltä. Itelle meinasi tulla kiire, kun paperit jäi kämpille eikä S-marketin myyjä tuntenut sääliä. Ei siinä, Alkossa kuitenkin natsasi ilman henkkareita ja olutosasto täydennettiin toisen ketjun kaupassa, jossa täysi-ikäisyys ei ollut niin justiinsa. Alkukivillä porukka jaettiin joukkueisiin, joissa kullakin jäsenellä oli tietyt vastuualueet. Hommaa jatkettiin lippujen askartelun ja joukkuekohtaisen tykötarpeiston (yllätyspullo joka piti tyhjentää iltaan mennessä ja esine, joka piti vaihtaa rastien

16

välillä ohikulkijoiden kanssa) jaon jälkeen ensimmäiselle rastille. Itse tapani mukaan venkoilin kaikesta vastuusta ja sain vaatimattoman lipunkantajan tehtävän. Ja heti ekalla rastilla piti suorittaa. Lajin nimi jäi näitten edellämainitsemieni hämärien yksityiskohtien kategoriaan, mutta tiivistettynä idea oli juoda kaljaa (sai sitä juoda lonkeroakin ja vaikka limpparia!), pyöriä ja juosta. Allekirjoittaneen edustama Fear and Loathing in Joensuu nappasi ykkössijan, ja matkaa jatkettiin ensimmäiselle baarietapille Ravintola Mikkoon. Mikossa luvassa oli saippuasarja-aiheinen tietovisa. Opiskelijoiden alavalinnasta ja Kauniiden ja rohkeiden kiistattomasta kulttuuriarvosta huolimatta kysymykset osoittautuvat käsittääkseni jokaiselle joukkueelle aika kiperiksi, ja arpapelillä mentiin ainakin meidän joukkueessamme. Mikosta matka jatkui puistossa tapahtuneiden mittelöiden kautta Bar Playhin, jossa tehtäväksi annettiin tehdä tietovisan aihepiiriä jatkaen saippuaoopperoiden kuninkaan, Salkkareiden tunnarista oma kulttuurintutkimuksellinen versio. Tässä vaiheessa iltaa reportterin kyky hahmottaa tapahtumien kulkua objektiivisesti on alkanut jo heiketä, joten pidätän


Fuksiaisvihkojen satoa. Vasemmalla vastaus kysymykseen, miksi meillä on saippuasarjoja, oikealla lista illan aikana vaihdetuista tavaroista. oikeuden kaikkiin asia- ja muunkinlaisiin virheisiin tekstissä tästä eteenpäin. Biisit taidettiin esittää torilla samaan syssyyn, kun jokainen joukkue sai tehtäväkseen esittää kymmenessä minuutissa suunnitellun näytelmän. Näytelmien esittämisen jälkeen etenimme La Barreen, jossa illan viimeisenä tehtävänä oli määrä keksiä uudet kulttuurintutkimuksen 10 käskyä. Illan virallinen ohjelma päättyi Sointulaan. Tässä vaiheessa kerättiin tavarat, joita illan aikana vaihdeltiin ohikulkijoiden kanssa. Hatunnoston arvoisia vaihtojakulkuja kyllä tulikin. Parhaat asut palkittiin, ja hetken miettimisen jälkeen ainakin ilmeisesti osa porukasta (vai kaikki? en tiedä) lähti jatkamaan Muruun itseni mukaanlukien. Muru aukaisi meille ihan privaatisti yläkertansa, ja tärkeiksi itsensä tuntevat tulevat kulttuurintutkijat saivatkin siis nauttia toistensa kulturellista seurasta rauhassa. En tiedä oltiinko pilkkuun asti, mutta pilkkimiseen asti ainakin itse olin.

Muiden esimerkistä pakotin vielä itseni mukaan jatkoille Noljakkaan, vaikka väsymys oli voittanut kertaalleen jo baarissa. Aamulla heräsin suhteellisen virkeänä jatkokämpän lattialta. Nimeltä mainitsematon tuutori oli laittanut minulle illalla ilmapatjankin valmiiksi niin ei tarvinnu lattialle sammua! Kyllä meistä fukseista pidetään hyvää huolta. Hauskaa oli ja ens vuonna uusiks! Yhteenvetona siis: vaikka tuntuis että pirskeitä on kokoajan ja viikonloputkin menee aina liian kosteasti, ni elä jätä fuksiaisia tai muitakaan kinkereitä väliin! Hauskaa siellä on. Teemu Sorsa

17


Rytmihäiriköt XV

Ja niin saavutti Itä-Suomen yliopiston puhallinorkesteri murrosiän! Timo-Teemu Passin luotsaama liki 30 henkinen kokoonpano, jota bigbandiksikin loistavine komppiryhmineen (vahvistettuna klarinetti/huilusektioilla) luonnehtia voisi, juhli 15-vuotista taivaltaan 9.11.2013 Carelia-salissa. Yleisöä oli lähtenyt juhlistamaan merkkitapahtumaa ilahduttavasti: lippujono ulottui parhaimmillaan ulos saakka! Ja ne, jotka eivät paikalle päässeet menettivät mahtavan musiikillisen spektaakkelin lisäksi Pohjois-Karjalan ammattiopiston audiovisuaalisen viestinnän opiskelijoiden

18

toteuttaman visualisoinnin sekä Valoparta Oy:n luoman huikean äänentoistollisen ja väriloistokkaan tunnelman. Tunnelmaa loivat lisäksi orkesterin omien jäsenten yhdessä tekemät ja Peetu Makkosen suunnittelemat lavasomistukset. Solisteina toimivat orkesterin omat soittajat Riikka Leiniäinen, alttosaksofoni ja Ville Karjalainen, flyygelitorvi, vierailevat ja jo tutuksi tulleet laulusolistit Mari Multanen, Tuire Silvennoinen, Ville Härkönen, Jari Kurttila, Juliana Vehviläinen sekä HeleKatz-duo Klaus Kuhlmann ja Seppo Tiensuu kontrabassoineen. Orkesterin sisällä tunnelma oli posi-


Kuva: Kari Kirkinen tiivisen jännittynyt, mikä näkyi ja kuului ulospäin hymyilevinä naamoina, viihdyttävinä koreografioina sekä svengaavana musisointina. Konsertin jälkeinen karonkka oli lämminhenkinen ja sinne tervehdyksensä saapui tuomaan lukuisista kutsutuista vieraista yliopiston kuoro. Vauhtia varsinaiseen juhlakonsertiin otettiin jo aiemmin keväällä 2013 maakuntakiertue Provinssi Tourilla, joka levittäytyi Lieksaan 9.5., Kiteelle 10.5. ja Joensuuhun 11.5.2013. Näiden konserttien lisäksi Rytmihäiriköt on esiintynyt ahkerasti Joensuussa monenlaisissa tapahtumissa ku-

ten Joen Yö, Popkatu ja useissa muissa tilaus- sekä hyväntekeväisyystapahtumissa, viimeisimmäksi Nenäpäivän innoittamana kauppakeskus Iso Myyssä 8.11.2013. Yliopiston opiskelijat ovat päässeet laulamaan Rytmihäiriköiden säestyksellä kaupunkisuunnistustapahtumassa. Huikea kokemus oli myös olla mukana avaamassa maakuntajuhla-tapahtuma Senaatin-torilla Helsingissä 13.6.2013 teemalla Ilolla Pohjois-Karjalaan! Murkkuikäinen jatkaa eteenpäin hyvällä groovella ja meiningillä. Nauttikaamme! Teksti: Anna Maria Nummelin

19


Nefan jäseneksi liittyminen Näin helposti liityt Nefan jäseneksi Nefan jäseneksi voivat liittyä kulttuurintutkimuksen pää- ja sivuaineopiskelijat sekä tutkijat. Kannattajajäseneksi voi liittyä kuka tahansa. Maksa Nefan jäsenmaksu 10 euroa tilille FI60 4785 3020 0200 01. Kirjoita viestikenttään koko nimesi sekä kotipaikkakuntasi. Tervetuloa Nefan kokouksiin ja muihin tapahtumiin tapaamaan muita jäseniä ja viihtymään yhdessä. Facebook ja sähköpostilista Liity Nefan sähköpostilistalle ja Facebook-ryhmään NefaJoensuu. Niiden kautta saat tietoa tulevista tapahtumista kuten Makaronikerhosta ja illanvietoista. Sähköpostilistalle ilmoittautuminen onnistuu selaimella osoitteessa https://lists.uef.fi/mailman/listinfo/nefa-joensuu/ tai lähettämällä sähköposti osoitteeseen nefa-joensuu-subscribe@lists.uef.fi Saat vastausviestin kun ylläpito on hyväksynyt liittymispyyntösi.


Nahkiainen 2/2013