Page 1

Melonta & soutu 5/2013 Kanootilla Nuuksioon, sivut 6-11

KANNEN KUVA JORMA LEHTELÄ


Retki

Kanootilla Nuuksioon

Pääkaupunkiseudun eksoottinen

Katson uutisia. Silmäluomet painuvat kiinni. Väsynyt mieli luo unikuvana tilanteen, jossa kanootti on juuttunut puiden väliin. Riuhdon väkisin. Neulasia sataa niskaan. Havahdun. Muistan, että palasin Nuuksiosta 2 tuntia sitten. Teksti ja kuvat Janne Pyykkö Intoni Nuuksiossa melomiseen syttyi myöhäissyksyllä 2010. Tutustuimme ystävän yllytyksestä Pohjois-Nuuksion viiteen järveen, joiden väliset lyhyet kannakset ylittyivät kanoottia sammaleikossa vetäen. Olin toki ennenkin retkeillyt Suolikkaan ja Pöksynhaaran rannoilla, mutten tällä tavalla. Vasta

6

melojana pääsin todella ihastelemaan Suolikkaan luoteishaaran kapeutta ja jylhyyttä. Moni muukin tuttu paikka sai uutta merkitystä. Latasin retken jälkeen GPSjäljen Google Earthiin. Se näytti kauniilta, sillä olimme meloneet koko ajan rantaviivaa. Nuuksioon mentiin pian uu-

destaan. Sehän oli ilmiselvää, sillä Nuuksion ylängöllä on yli sata erikokoista järveä – valinnanvaraa on! Mutta talvi teki tuloa. Vihdin puoleiset pienet lammet olivat jäässä. Vain Kolmoislammien suurin allas voitiin meloa ja sen jälkeen Siikajärvi. Retkestä tuli tynkä. Himo vetää kanootti syvemmälle

Nuuksioon jäi kytemään talven yli.

Nuuksio tilastoina Näillä kahdella retkellä alkoi hupsu Nuuksio-projektini, jonka sain päätökseen lokakuussa 2013: 27 melontaretkeä, 165 järveä ja lampea, 367 km melontaa ja 255 km kanootin raaha-

Melonta ja soutu 5/2013


melontaparatiisi

Kanootti paketissa, bussin odottelua (yllä). Kanootin raahausta Soidinsuolla (yllä oikealla). Valkealammen telttapaikalla (oikealla). Pienen Sikalammen vieressä kalliohalkeaman päällä on kolme munanmuotoista kiveä (vasemmalla).

usta lampien välillä. Yhteensä siis 622 km kanootin liikuttelua, mikä on enemmän kuin matka Helsingistä Ouluun. Onko Nuuksiossa siis 165 järveä ja lampea? Ei, on niitä enemmän. Olen vain päättänyt, että yksityisellä pihamaalla tai golfkentällä sijaitsevia lampia en melo. Pois laskuista jätin myös kymmentä metriä pienemmät lammet sekä erikoistapauksena 60-metrisen ”Jätealtaan”, jonne Kuusikodin palvelutalolla on Espoon ympäristökeskuksen antama väliaikaislupa laskea jätevetensä. (Jätealtaankin me-

Melonta ja soutu 5/2013

loin, mutta lampi on niin törkyinen, etten voi kehottaa ketään yrittämään samaa.) Kaikki retket olen tehnyt itävaltalaisella 20 kg Grabner-kumikanootilla. Se on ollut Nuuksio-retkiin kätevä peli, sillä jos olen saapunut aamulla kansallispuiston länsipuolelle yhdellä bussilla, voin päivän päätteeksi hypätä idempänä toiseen bussiin ja palata kotiin.

Nuuksiossa parasta? Parasta Nuuksiota ovat kirkasvetisten järvien vieressä olevat kalliojyrkänteet, joiden päällä voi evästellä ja lepuuttaa kat-

settaan kaukaisuudessa. Sellaisia on useita: Vääräjärven itäiset jyrkänteet, Velskolan Pitkäjärven eteläosa, Iso Majaslampi, Sarkkisen ja Suolikkaan kannas sekä Saaren Mustan pohjoisrannat vain muutamia mainitakseni. Vedet virtaavat Nuuksion ylängöltä mereen neljää eri reittiä: Siuntionjoki, Vantaanjoki, Mankinjoki ja Espoonjoki. Joet ovat melottavissa kevättulvilla. Esim. toukokuussa 2012 meloin Velskolan Pitkäjärveltä Raasillanojan, Lakistonjoen ja Lepsämänjoen kautta Vantaanjoelle (Seutulaan).

Maastossa vesistöjen rajat näkyvät loivina metsäisinä kumpareina ja välistä suurempina mäkinä, joiden huipulla pilkottaa jääkauden hioma peruskallio. On hauska ajatella, että nyt ylitin vedenjakajan, ja tarkkailla erikseen sitä aluetta – esim. kun vedän kanootin Pitkältä Saarijärveltä Iso-Holmaan (Mankinjoelta Siuntionjokeen) tai Saarijärveltä Sarkkiselle (Vantaanjoesta Mankinjokeen). Ruuhkaa Nuuksiossa on vain Kaitalammella ja Haukkalammen-Mustalammen tienoilla. Mitä kauempana noista retkeilee ja meloo, sitä vähemmän on

7


Retki yhden tai kahden yön jälkeen paluu Amsterdamiin. Yhtä sujuvasti ei toiseen hienoon erämaahan kuulemma pääse. Olin vaikuttunut löydettyäni toisen Nuuksion hehkuttajan. Samalla pohdin mielessäni, mitä pitäisi tehdä, jotta Nuuksion lumovoima saataisiin tehoamaan suomalaisiinkin!

Kuva Mario Ewerbeck

muita kulkijoita. Esim. Orajärvi, joka on Nuuksion täysin rakentamattomista järvistä suurin, on harvojen retkeilijöiden tiedossa. Toisenlaista kauneutta on Nuuksion pienissä suolammissa: Kilpilampi, Vakkalampi, Kakarlampi, Pikku-Sammakko, Häränsilmä ja monet muut. Kun on raahannut kanoottia puoli tuntia metsässä ja saapuu vaikkapa Käkilammelle, loppuu hoppu. Edessä on luontoäidin koskematon pienoismaailma: lampi, ympäröivä suo karpaloineen sekä näitä reunustava metsä. Jos jalassa ei ole kumisaappaita, kengät on paras riisua. Viimeiset metrit vedän kanoottia paljain jaloin, sillä rahkasammal upottaa. Vaikka lammen kierto veisi vain minuutin, se tuntuu palkinnolta! Kun lampi on melottu, jatkan seuraavalle. Jälleen on väistettävä törröttävät kivet, ylitettävä kalliot, katsottava umpimetsässä suorin puuton linja, valittava ohuin koivu, josta kanootti kiskotaan läpi, tai ehkä suon kautta pääsee, jos ei muuten – tätä se on, kun tahtoo kiertää kaikki lammet. Myös Nuuksion metsäpolkuverkostoa voi hyödyntää. Kun polkupohja on tasainen, viritän kärryt kanootin alle, niin matka joutuu sukkelammin.

Reittejä

sa tapaa, lähinnä toki linnustoa. Ukkometson tai koppelon olen useasti säikyttänyt lentoon kanoottia raahatessa. Eräällä Nuuksion järvellä pesii kurkipari sekä muutamalla muulla kaakkureita. En halua paljastaa missä – ahkera Nuuksion samoaja etsiköön nämä itsenäisesti. Kanootti Nuuksion metsäpoluilla herättää joskus hupaisaa uteliaisuutta. Paikallisasukkaiden replikointivietti on herkeämätön: Mistä olette tulossa? Loppuiko vesi? Odotatteko vedenpaisumusta?

Lasten kanssa on luontevampaa, sillä heidän mielestään teen jotakin järkevää: Onpa hieno laiva! Paljonko se painaa? Saanko koettaa? Kyllä saa koettaa! Niin kiire ei minulla ole koskaan ollut, että olisin joutunut toppuuttelemaan pienen pojan intoa, jolla hän yrittää raahata kanoottia ja onnistuukin. Erityisesti muistiini painui muuan kohtaaminen Ruuhilammella. Hollantilaismies kertoi käyvänsä Nuuksiossa liki joka viikonloppu: lentokoneella Helsinkiin, taksilla Nuuksioon,

Kaikki Nuuksion lammet on nyt melottu. Joko sain tarpeekseni, vai aionko palata tulevina vuosinakin kanootilla Nuuksioon? Aion palata. Kun komeimmat ja helppokulkuisimmat paikat on kartoitettu, toki haluan esitellä Nuuksion hohtoa muillekin. Tämän artikkelin oheen olen koonnut tietoa Nuuksion melontareiteistä sekä muista erikoisuuksista. Jos kanootin vieminen Nuuksioon vierastuttaa, esille nostettuja kohteita voi käydä katsomassa ensin patikoiden. Miten tahansa Nuuksiossa liikut, suosittelen lämpimästi! 165 lammen ”saavutukseni” Google Earthissa (alla).

Kohtaamisia Nuuksion melontaretkillä seuranani on ollut 15 melojaa, jotkut omilla kanooteillaan, monet useammin kuin kerran. Kumppaneista on iso apu, sillä kanootin raahaus poluttomassa metsässä on helpompaa kaksin kuin yksin. Paras tekniikka on kiinnittää kanootin keula 20 cm narulla reppuun. Näin edellä kulkijan kädet vapautuvat lukemaan karttaa ja matka joutuu. (Tosin tämä ei vähennä kanoottia takaa kantavan kompastelua satunnaisiin kiviin ja juurakoihin.) Eläimistöäkin Nuuksios-

8

Melonta ja soutu 5/2013


Vääräjärven jyrkänteellä

Pääskyskallion näkymä Velskolan Pitkäjärvelle

Iso-Holman jyrkänteellä

Tynnyrilampi (kuva Auli Köresaar)

Mustalampi

Pieni Pihkalampi

Pyykorvenlampi

Pikku-Liukoi (kuva Auli Köresaar)

Soidinsuo

Iso Romlampi

Suolikas

Kilpilampi

Vakkalampi (kuva Auli Köresaar)

Pikku Ruuhilampi

Pikku-Kalatoin

Melonta ja soutu 5/2013

9


Retki Nuuksion 10 erikoista lampea A. Haukkalammen viereinen jylhä Mustalampi on viiden 6080 metriä pitkän turvesaaren voimalla ansaitusti yksi Nuuksion erikoisimpia lampia. Pohjasta irti olevissa turvesaarissa kasvaa koivuja ja havupuita. Meloja joutuu pujottelemaan – lampea ei voi kiertää reunoja myöten, koska kahden turvesaaren kylki on tukevasti kiinni rannassa. B. Koppa-Suolikas on sisäkkäinen kaksoislampi. Ulommassa 80-metrisessä lammessa sijaitseva rahkasammalrengas reunustaa 30-metristä sisälampea.

Kevyitä packraft-kanootteja Suolikkaalla

C. Pienemmän Sikalammen itärannalla on kallionhalkeama, jonka päällä kolme metrin suuruista munanmuotoista kiveä. Halkeaman läpi voi kulkea, jolloin munakivet muodostavat käytävän katon.

D. Suolikkaan viereinen Valkealampi on Nuuksion lammista kirkkain. Sen vesi on syvää ja väriltään turkoosia. Valkealammen itärannalla on kelpo telttapaikka ja keloon kiinnitetty köysi, jonka avulla voi heilauttaa itsensä kaaressa veteen. Molskis.

E. Kuusi Nuuksion lampea sijaitsee yli 90 metriä merenpinnan ylpuolella. Niistä ylin on Pieni Majaslampi, 97,3 metriä, jonka pohjoisrannalla on oiva paikka teltalle. F. Karpaloita löytyy kymmeniltä Nuuksion suolammilta, mutta Pikku Pöksynhaara on ainoa, jonka rannoilla olen syönyt lakkaa.

G. Nuuksion suurin täysin erämainen järvi on Orajärvi, jonka pituus on 800 metriä ja leveys kapeimmalta kohdalta 250 metriä. Teltan paikkoja löytyy sen rannoilta useita.

H. Nuuksion pienin nimetty lampi on Haaversopakko, jonka pituus on 15 metriä ja leveys 8 metriä.

K

J. Kilometrin mittaisella Soidinsuolla on 25 pienehköä epäsäännöllistä silmäkettä kuin meteoriitin iskemiä kraaterikentässä. Niistä kymmenen on tarpeeksi suuria, jotta meloin ne ympäri ja laskin 165 lammen joukkoon. Silmäkkeitä on hauska tutkia ilman kanoottiakin.

4

A

K. Jos ilma on tyyni, Pitkän Saarijärven pinnasta heijastuu näkymä, joka yllättää: sehän on humanoidi! (Katso kuva alla.)

J

Kartta: Maanmittauslaitos, 2013

H

10

Melonta ja soutu 5/2013


kuva Petri Lipiäinen

Nuuksion parhaat melontareitit

Iso Majaslampi 1

2

1 E

D

2. Saaren Mustan reitti. Lähtö tässäkin Saarijärven parkkipaikalta. Kärräys tietä myöten pohjoiseen, jossa Vaakkoi – Iso Lehmälampi – Saaren Musta – Väärä-Musta, josta takaisin parkkipaikalle. Reittiä voi jatkaa pohjoiseen Kämmenlammelle, jossa on komea laavu ja tulipaikka. Oma suosikkini on Saaren Musta, jonka pohjoisrannan upeat kalliot ovat harvojen tiedossa.

3. Kattilajärven-Vääräjärven reitti. Lähtö Kattilajärven tulipaikalta/uimarannalta. Sen jälkeen vapaassa järjestyksessä Kattilajärvi – Vääräjärvi – Urja. Jos intoa riittää, voi retken ulottaa myös järville Lehmänämpäri – Karjakaivo – Orajärvi – Ruuhijärvi (Urjan ja Ruuhijärven välisellä tasaisella metsäpolulla voi käyttää kärryjä). Vääräjärvellä ja Urjalla on metsähallituksen ylläpitämä tulipaikka ja puusee. Hienoja telttapaikkoja löytyy myös Orajärveltä ja Ruuhijärven etelärannalta. Upeimmat kallioseinämät sijaitsevat Urjalla ja Vääräjärvellä. Kattilajärven itärannalla on Nuuksion suurin hiidenkirnu, jota tosin on vaikea löytää ilman GPS-koordinaatteja (syvyys ja halkaisija 1,6 metriä).

2

B

3 km

1. Saarijärven-Suolikkaan reitti. Lähtö Saarijärven pohjoispuolen pakkipaikalta. Sen jälkeen lyhyehköjen kannasten kautta 7 järveä: Saarijärvi – Sarkkinen – Suolikas – Valkealampi – Pöksynhaara – Iso Majaslampi – Pieni Majaslampi. Upeita telttapaikkoja löytyy Valkealammelta, Pöksynhaarasta ja Majaslammilta – huomaa kuitenkin, että avotulen teko on tällä alueella kielletty. Reitillä näkyy tuon tuostakin hienoja kalliojyrkänteitä. Samalla voi tutkia kaksi pientä luolaa Pöksynhaaran ja Valkealammen väliltä.

4. Iso-Holman reitti. Lähtö Kolmoislammien parkkipaikalta.

F

G

3 6

Sen jälkeen Kolmoislammit – Holma-Saarijärvi – Ympyrkäinenlampi – Pitkä Saarijärvi – Iso-Holma. Takaisin voi tulla reittiä IsoHolma – Pitkä Saarijärvi – Ympyrkäinenlampi – Holma-Saarijärvi – Kolmikulmalampi – Mustalampi – Iso Romlampi – Vähä Romlampi, josta on lyhyt matka parkkipaikalle. (Retken voi aloittaa myös Haukkalammen parkkipaikalta, josta on lyhyt kärräys Mustalammelle.) Tulipaikka vessoineen löytyy Iso-Holmasta, Holma-Saarijärveltä ja Kolmoislammilta. Tämän reitin lammet ovat pienehköjä ja niiden välillä on enemmän raahattavaa kuin edellä mainituissa, mutta maasto on helppoa. Lampiketjun läpikäynnissä on oma viehätyksensä, kun pääsee nauttimaan IsoHolman tulipaikan tunnelmasta ja lammen itäpuolen kallioseinämistä.

5. Nuuksion Pitkäjärvi. Lähtö järven eteläpuoliselta parkki-

C 5

paikalta. Kun kiertää Nuuksion Pitkäjärven rantoja myöten, on matkaa kertynyt 16,5 km. Nähtävyyksiä: Jäniskallion kalliomaalaus, Romvuoren kalliojyrkänteet, Suomen luontokeskus Haltia. Nuuksion Pitkäjärven rannalta on tehty myös Espoon vanhimmat kivikautiset asuinpaikkalöydöt (Linnunkiven alue). Kevättulvalla voi meloa Brobackanjokea etelään kohti Espoonlahtea. Helppokulkuisen ja paikoin erämaisen jokiretken voi päättää 6 km jälkeen Dämmanille, josta HSY:n vedenpuhdistuslaitos tuo vedet Länsi-Espoon koteihin.

6. Velskolan Pitkäjärvi. Lähtö itäpuolelta venerannasta (auton saa parkkiin Sorvalammen uimarannalle). Järven kierto rantoja myöten on 10 km. Ehdottomasti erämaisin ja komein paikka on Pääskyskallio järven eteläpäässä. Jänisniemessä on laavu. Jos Velskolan Pitkäjärvi tuntuu pieneltä, kanootin voi kärrätä Velskolan toimintakeskuksen venerannasta tietä myöten pohjoiseen ja jatkaa melontaa Vääräjärvellä.

Melonta ja soutu 5/2013

11

Melonta & soutu 5/2013, Kanootilla Nuuksioon  

Artikkelini Melonta & soutu -lehdessä 5/2013

Melonta & soutu 5/2013, Kanootilla Nuuksioon  

Artikkelini Melonta & soutu -lehdessä 5/2013

Advertisement