Page 1

S

WALTARI S kuolematon

1


Otsikko: Waltari, kuolematon Tekijä: Jaarle Lehtinen Luokka: 9F Palautuspäivä: 15.2.2017 Vuosi: 2017 Koulutyö: Äidinkielen päättötyö 9-luokalla Teokset: Waltari, Mika: Suuri Illusioni; Waltari, Mika: Sinuhe Egyptiläinen Kirjailija: Mika Waltari (1908-1979) 2


S 3


Sisältö

S

Suuri Illusioni 9

Täydellisen epätäydellinen 4.1 Henkilöanalyysi

10

Rakkauden illusioni 2.1 Teeman pohdinta

12

Konservatiivinen ja klassinen 5.3 Mainos ja sen analysointi

15

Yö syntien 6.3.1 Dramatisointi

4


S

Sinuhe Egyptiläinen 18

Sinuhe Egyptiläinen: Ajaton Klassikko 5.2 Arvostelu

21

Kallonporauksia ja kuninkaallista verta 3.1 Referaatti

22

Sinuhe, hän joka on yksinäinen 4.2 Haastattelu

24

Senmutin ja Kipan talo, Theba, Egypti 6.1 Miljöön kuvaus

26

Elämä jatkuu 2.2 Teoksen vaikuttavuuden pohdinta

29 Lähteet

5


9

Täydellisen epätäydellinen

10

Rakkauden illusioni

12

Konservatiivinen ja klassinen

15

Yö syntien

6


Mika Waltari: Suuri Illusioni 7


Mika Waltari (vas.) ja Rolf Nevanlinna vaimoineen Finlandia-talon avajaiskonsertissa 1971

8


4.1 Henkilöanalyysi Suuri Illusioni

Täydellisen epätäydellinen

Suuren Illusionin päähenkilöt ovat Waltarille ominaiseen tyyliin korostetun persoonallisia ja mielenkiintoisia. Jokaisella heistä on jonkinlaisia piirteitä, joita ei voi kutsua normaaleiksi tai tavallisiksi. Kaikilla meillähän on tällaisia piirteitä, mutta Waltari on tuonut ne päähenkilöissään hyvin vahvasti ja taitavasti esille. Toimittaja Hart, kirjan päähenkilöistä keskeisin, on hyvin älykäs ja terävä, mutta hieman pidättyväinen. Tämä käy ilmi esimerkiksi hänen käymissään keskusteluissa. Hän puhuu vähän, mutta erittäin taitavasti, vaikkakin hänen ajatuksensa ovat paljon korkealentoisempia. Pidättyväisyys on kuitenkin merkki älykkyydestä, ainakin Hartin tapauksessa. Hartilla on teini-ikäinen pikkuveli, joka asuu hänen luonaan, ja Hart kohtelee tätä kuin omaa lastaan, antaen tälle elämänohjeita ja lohduttaen häntä, kun hän on surullinen. Kirjassa ei käy ilmi, mitä heidän vanhemmilleen on tapahtunut. Hartin historiasta ei muutenkaan erityisemmin puhuta koko kirjan aikana. Lukija ei voi kirjan lopussakaan sanoa tuntevansa tai ymmärtävänsä täysin tätä. Hänen nimensäkin käy ilmi vasta pitkän ajan kuluttua kirjan alusta. Koska hänestä kerrotaan niin vähän, lukija saa muodostaa hänestä oman käsityksensä hyvin vapaasti, ja ihmisiä kun olemme, monet kuvittelevat hänessä omia piirteitään. Näin

ollen useat, erityisesti miehet, voivat samaistua häneen. Olen itse järkeillyt tämän yhdeksi kirjan suuren menestyksen syyksi Mielestäni Hart on eräänlainen kuvaus kirjan julkaisemisen ajan ihannemiehestä, joka on sosiaalisesti taitava, älykäs, hyväsydäminen, ja pidättyväinen romantikko, mutta kuitenkin tarpeen vaatiessa perinteisen maskuliininen. Hartin ja Caritaksen suhdesotku on saanut inspiraationsa Waltarin omasta elämästä, joten ei ole ihmekään, että päähenkilö on jotain, mitä Waltari olisi itse halunnut olla. Waltarin kirjoittaessa Suurta Illusionia hän asui Pariisissa, ja oli omien sanojensa mukaan ”hullaantuneesti rakastunut” lähetystössä työskentelevään tyttöön. Tämä tyttö on ilmeisesti salaperäisen Caritaksen esikuva. Caritas on myös tavallaan aikansa ihannenainen, itsenäinen ja vahva, useiden miesten ihailun kohde. Tai ainakin sellaisen kuvan hän haluaa itsestään antaa. Kirjan loppupuolella hän paljastaa Hartille, kuinka ”hyvästä kodista tulleesta perhetytöstä” tuli vanhemman miehen ”käsittelyn” jälkeen ”melkein kuin portto”. Sisäisesti Caritas on jollain tavoin rikki ja haavoittuvainen. Hän kuitenkin pitää yllä vahvaa kulissia, ettei kukaan saisi tietää hänen todellista luonnettaan. Siitä huolimatta hän paljastaa itsensä Hartille, joten hän mitä ilmeisimmin välittää tästä suuresti. Omasta mielestäni Caritas 9

on unelmahahmo, täydellisen epätäydellinen. Kirjassa Hart kuvaa Waltaria, ja Caritas lähetystön tyttöä. Tämä selittää molempien hahmojen täydellisyyden. Kirjan kolmiodraamaan kuuluu vielä yksi henkilö: kirjailija Hellas. Hän on kyyninen, älykäs ja erittäin taiteellinen. Kyynisyyden, ilkikurisuuden ja älykkyyden yhdistelmä saa hänet vaikuttamaan lapselliselta kiusaajalta, joka purkaa omaa pahaa oloaan heikompiinsa. Hän pystyy satuttamaan ketä vain terävillä kommenteillaan, tai pilamaan toisen päivän. Kyynisen pahanilmanlinnun ulkokuoren sisällä Hellas on kuitenkin herkkä romantikko, jonka ylle on luotu kauhea kirous. Hän on auttamattoman rakastunut Caritakseen, mutta ei voi osoittaa rakkauttaan samalla tavalla kuin Hart. Tämä syö häntä sisältä, eikä hän voi tehdä asialle mitään. Kirjan loppupuolella Hellas tekeekin äärimmäisen, mutta väistämättömän teon: päättää päivänsä. Hellas on kirjassa kuin asteikon ulkopuolinen nuotti jazzissa: hän tuo tarinaan epävireyttä, joka taas tekee kolmiodraamasta tuhannesti mielenkiintoisempaa. Siinä missä kolmiodraaman muut osapuolet ovat täydellisyyden ruumiillistumia, Hellas on musta korppi, joka raakkuu oksalta omaa surkeuttaan. Kraak kraak.


2.1 Teeman pohdinta Suuri Illusioni

Rakkauden illusioni ”Ikkunat auki Eurooppaan” oli 1920-luvun Suomessa vaikuttaneen taiteilijaryhmittymä Tulenkantajien tunnuslause. Se kuvastaa hyvin tuon ajan modernien kirjailijoiden, kuvataitelijoiden, muusikoiden ja muiden taiteilijoiden halua kansainvälistää erityisesti suomalaista kirjallisuutta, mutta myös muita taiteenaloja. Monien muiden kirjailijoiden ohessa, myös Mika Waltari pyöri tulenkantajien kanssa samoissa piireissä. Mika Waltarin läpimurtoteos ”Suuri Illusioni” heijastaakin hyvin Tulenkantajien ajatusmaailmaa. Toisena pääteemana koen Waltarin mestariteoksessa olevan kaipuu ulkomaille, Eurooppaan, suuriin kaupunkeihin. Päähenkilö toimittaja Hart on selvästikin matkustellut jonkun verran, mikä ei ollut niin yleistä 1920-luvun Suomessa. Hän kaipaa suurkaupunkien vilinää, niiden ääniä, hajuja. Hänellä on kuitenkin työ ja pikkuveli hoidettavana Suomessa, eikä runsaaseen matkustamiseen olisi varaakaan. Myös toinen romaanin tärkeä henkilö, kirjailija Hellas, unelmoi ulkomaailmasta: ”Miksi ihmisen täytyy olla köyhä. Joskus se tuntuu niin kovin katkeralta. Kun maailmassa olisi niin äärettömän paljon nähtävää, koettavaa, tunnettavaa. Kun koko maailma voisi olla minun isänmaani. Kaikki värikkäät maat, kaikki äänet, kaikki tuoksut olisivat minun. Pikajunien kiskojen jyskeestä kreolitytön nilkkarenkaitten helinään, loistoauton säkenöivistä kyljistä tuntemattomiin

kukkiin Amazonasissa. – Katsokaa, se on kaipaus.” Toisena, selkeämpänä teemana pidän toimittaja Hartin, salaperäisen Caritaksen ja kirjailija Hellaan kolmiodraamaa, rakkauden illusionia. Toimittaja Hart tapaa kirjan alussa Caritaksen eräissä illanistujaisissa, ja heidän välillään on heti alusta alkaen pientä kipinää. Ajan myötä Hart rakastuu yhä syvemmin tähän mystiseen naiseen. Caritas kuitenkin rakastaa palavasti Hellasta, ja Hart astuu sivuun hänen tieltään. Hellas ei kuitenkaan voi rakastaa Caritasta kuten Hart. Hänelle on nimittäin langetettu kirous: ”Tietystikään en huomannut sitä heti, - koko suhde oli jo kauan ollut lopussa, kun minä jonakin aamuna… Niin, enhän voinut edes kuvitellakaan mitään sellaista mahdollisuutta, - siksi se sai kehittyä rauhassa… Kunnes kerran menin lääkärin luokse, - ja hän sanoi sen sanan – jumalan tähden, kaikkein kauheimman sanan – ja liian myöhään, - parantumaton!” Hellas kokee suurta tuskaa, kun ei voi olla rakastamansa naisen kanssa, ja päättää päivänsä kerrottuaan ensin tarinansa Hartille. Pian tämän jälkeen Caritaksen ja Hartin tiet eroavat. Molemmat teemat toistuvat useissa Waltarin teoksissa Sinuhe Egyptiläisestä Komisario Palmuihin, mutta erityisesti sekainen rakkausdraama on hyvin keskeinen aihe suuressa osassa Waltarin tuotantoa. 10


11


12


5.3 Mainos ja sen analysointi Suuri Illusioni

Konservatiivinen ja klassinen

Waltarin läpimurtoteos ”Suuri Illusioni” julkaistiin ensimmäisen kerran lähes sata vuotta sitten. Se on teos, joka on tehnyt suuren vaikutuksen useaan 1930-1960-lukujen nuoreen. Halusin tehdä mainoksesta kohtalaisen konservatiivisen ja neutraalin, jotta se voisi vedota paremmin vanhempaan sukupolveen, ja ettei se antaisi väärää kuvaa kirjasta. ”Suurta Illusionia” voi hyvillä mielin kutsua klassikoksi, joten en myöskään halunnut tehdä monimutkaista tai räikeää mainosta kunnioittaakseni teoksen asemaa suomalaisessa kirjallisuudessa. Liioitellulla tai teatraalisella mainoksella taas olisi voinut olla pikemminkin kielteinen vaikutus myynnin kannalta. Käytin tekstin pohjalla sinisenharmaata väriä, koska sininen väri nähdään usein rauhoittavana ja ylhäisenä, tai jopa aatelisena värinä. Halusin tällä korostaa erityisesti teoksen klassikkomaisuutta, sekä tuoda hieman hienovaraista konservatismia mainokseen. Sininen nähdään Suomessa myös usein isän-

maallisena värinä. Tässä tapauksessa isänmaallisuudella viitataan Waltarin asemaan erityisesti suomalaisena klassikkokirjailijana ja merkittävänä kirjallisuuden vaikuttajana. Mainoksessa on kahta väriä, koska niillä korostetaan eri asioita: valkoisella taustalla oleva iso mainosteksti osuu ensimmäisenä lukijan silmään, ja hän näkee mistä on kyse. Sinisen taustan teksti taas syventää mainosta, mutta ei ole absoluuttisen välttämätön mainoksen kannalta. Sen tehtävä on pikemminkin vakuuttaa epäröivä lukija teoksen merkittävyydestä ja hyvyydestä. Sijoitin mainokseen osan Waltarin ”Suuren Illusionin” viidennen painoksen esipuheesta tarkoituksenani muistuttaa vanhempia lukijoita muun muassa kirjan vaikuttavuudesta, ja lisätä uusien lukijoiden mielenkiintoa. Se antaa myös uskottavuutta ja arvokkuutta mainokselle. Alitajunnan tasolla siitä saa myös sen kuvan, että Waltari on antanut henkilökohtaisen siunauksensa mainokselle ja hyväksyy sen sellaisena kuin se on. 13

Otsikoiden ja isojen tekstien fonttina käytin Georgia Italicia, koska se on silmälle miellyttävä ja tasainen fontti, jonka jokainen myös tunnistaa, vaikkei sitä itse tajuaisikaan. Georgia antaa mainoksesta ystävällisen ja rauhallisen kuvan. Pidemmässä ja pienemmässä tekstissä käytin Helvetica Light Obliquea, koska se on myös hyvin yleinen ja tunnistettava, sekä ajaton fontti. Klassisella linjalla jatketaan siis. Kuvitteellinen nettiosoite on kirjoitettu Futura Mediumilla, koska sen moderni ja tekninen olemus antaa kuvan huolitellusta ja hyvin tehdystä nettisivusta. Kaiken kaikkiaan mainos on rauhallinen ja neutraali, mutta pienillä huomaamattomilla huolitelluilla yksityiskohdilla. Mainos ei edes vaikuta niinkään mainokselta, kuin vaikkapa ilmoitukselta, joka luonnollisesti lisää sen uskottavuutta ja luotettavuutta. Mainos vetoaa erityisesti jo teoksen lukeneisiin vanhempiin henkilöihin, mutta myös nuoremman sukupolven edustajiin.


14


6.3.1 Dramatisointi Suuri Illusioni

Yö syntien

Roolit:

Lavasteet:

Toimittaja Hart (Tyyni, itsevarma)

Auto (1930-luvun alkupuolen)

Caritas (Keimaileva, terävä)

Öinen Helsinki (1930-luvun alkupuolella)

(Istuvat autossa ja Hart ajaa. Molemmat ovat pienessä humalassa. Caritas puristuu Hartiin kiinni.)

kään, että teen teihin kovin turmeltuneen vaikutuksen, mutta Hellas on oikeassa. Tahdon tehdä kaikkiin ihmisiin sen vaikutuksen. Omalaatuista erikoisuuden tavoittelua.

Caritas: (Keimailevasti) Mitä ajattelette minusta? Puhuinko liian vapaasti siellä ylhäällä? Oh, kun yö kuluu pitemmälle, saatte kuulla paljon kauheampaakin. Minun mielestäni täytyy miehen ja naisen voida puhua vapaasti, vaikka mistä asioista. Nykyaikana. Hart: (Toteavasti) Mutta tosiasiaksi jää kuitenkin, että he ovat mies ja nainen. (Hart kumartuu lähemmäksi Caritasta. Caritas nauraa hiljaa. Tunnelma on hieman varautunut.) Caritas: (Humalaisen kaikkitietävästi) Sehän juuri antaa keskustelulle kirpeämmän maun. Mikään ei ole lopulta mitään. Vain siksi, että olemme tottuneet pitämän jotakin pahana, tunnemme halua tehdä sitä. Jos mikään ei tuntuisi synniltä, ei kukaan tekisi syntiä. Voi, minä pel-

(Hart ja Caritas nousevat autosta ja poistuvat näyttämöltä. He palaavat pienen hetken kuluttua muutaman paperiin käärityn viskipullon kanssa, nousevat takaisin autoon, ja lähtevät ajamaan.) Caritas: (Pirteästi) Tämä on seikkailua tavallaan. Te tunnutte olevan tottunut tähän. Minä olen ollut pari kertaa mukana. Kerran haimme laivasta konsuli Nordin moottorilla. Se oli jännittävää. Jotainhan olisi voinut tapahtua. Herroilla oli browningit mukana.

Hart: (Flirttaillen) Oliko se synti? Caritas: (Flirttaillen) Ei, jos varmuuden vuoksi pyyhitte huulenne. Hm, mikäli minä kykenen arvostelemaan, teette sen varmasti ja jokseenkin kokeneesti. (Hart pyyhkii huulensa ja katsoo Caritasta viekkaasti.) Hart: (Ilkikurisesti) Olemme vieraat toisillemme. Tosin ei kukaan voi oppia tuntemaan ketään ihmistä, mutta voi oppia huomaamaan, miten joku reageeraa joissakin määrätyissä tilanteissa ja niistä kohtalaisella varmuudella tehdä johtopäätöksiä, miten hän reageeraa muissa tilanteissa. Se on ihmisen luonne. (Caritas naurahtaa.)

(Hart ja Caritas ovat taas liiankin lähellä toisiaan autossa, kummatkin ovat hiljaa Hartin ohjatessa autoa.) (Hart suutelee Caritasta tyynesti, mutta itsevarmasti.) 15

Caritas: (Toruvasti) Teissä on sama vika kuin Hellaassa. Hän voisi olla ihana mies, mutta hän ryhtyy aina erittelemään. Hänessä ei ole enää tunteita, hän on eritellyt ne loppuun.


18

Sinuhe Egyptiläinen: Ajaton Klassikko

21

Kallonporauksia ja kuninkaallista verta

22

Sinuhe, hän joka on yksinäinen

24

Senmutin ja Kipan talo, Theba, Egypti

26

Elämä jatkuu

16


Mika Waltari: Sinuhe Egyptilänen 17


5.2 Arvostelu Sinuhe Egyptiläinen

Sinuhe Egyptiläinen: Ajaton klassikko

”Minä, Sinuhe, Senmutin ja hänen vaimonsa Kipan poika, kirjoitan tämän. En ylistääkseni Kemin maan jumalia, sillä jumaliin olen kyllästynyt. En ylistääkseni faraoita, sillä heidän tekoihinsa olen kyllästynyt. Vaan itseni tähden tämän kirjoitan. En mairitellakseni jumalia, en mairitellakseni kuninkaita, en pelosta enkä tulevaisuuden toivosta. Sillä elämäni aikana olen niin paljon kokenut ja menettänyt, ettei turha pelko minua vaivaa, ja kuolemattomuuden toivoon olen kyllästynyt, niin kuin olen kyllästynyt jumaliin ja kuninkaihin. Vaan itseni tähden minä tämän kirjoitan ja siinä luulen eroavani kaikista kirjoittajista niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessa.” Näin kuuluvat yhden suomalaisen kirjallisuuden ikonisimman kirjan, Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen ensimmäiset sanat. Ne ovat useimmille suomalaisille tutut, joillekin vähemmän tutut. Vuonna 1945 julkaistua teosta pidetään yhtenä kansainvälisesti menestyneimmistä suomalaisista kirjoista, vielä tänäkin päivänä. Se on ainoa suomalainen kirja, josta on tehty Hollywood-elokuva.

Kirja on kirjoitettu muinaisegyptiläisen lääkärin nimeltä Sinuhe omaelämäkertana. Juoni on hyvin mielenkiintoinen, sillä Sinuhe matkustelee ympäri nykyistä Lähi-Itää, ja tarinaan sidotaan useita historiallisia tapahtumia ja paikkoja. Teos sijoittuu noin 1300-luvulle eaa. Tämän voi päätellä siitä, että kirjan alkupuolella valtaan nousee farao Ekhnaton, joka hallitsi Egyptiä 18. Dynastian aikaan noin 1350-1330 eaa. Yksi kirjan hienouksista onkin juuri se, että sen tapahtumat sijoittuvat historiaan kohtalaisen korrektisti, ja useat henkilöt ovat todellisia historiallisia hahmoja. Esimerkiksi juuri farao Ekhnatonia kuvaillaan hyvin tarkasti juuri sen tyyppisenä henkilönä, jollaisena historioitsijat tätä pitävät. Muutenkin Waltari on kuvannut ihastuttavan taitavasti sen ajan miljöötä. Tämä on hyvä esimerkki Waltarin kirjoitustyylistä: ensin järjettömän paljon taustamateriaalia ja sen sisäistämistä, sitten nopeatahtista kirjoittamista. Hämmästyttävintä on se, että Waltari ei eläessään astunut jalallaan Egyptiin. Eli toisin sanoen kaikki yksityiskohdat ja miljöön ku18

vaus perustuvat erilaiseen taustamateriaaliin. Ajankuvan tarkkuus näkyy myös käytetyssä kielessä: lausahduksia kuten ”puheesi on kuin kärpäsen surinaa korvissani” viljellään tasaisesti. Kielessä käytetään muutenkin runsaasti ja rikkaasti vertauskuvia asioiden selittämiseen. Toinen asia mistä pidän kovasti teoksessa, on sen ajattomuus. Waltarin mestariteos sijoittuu niin kauas historiaan, että se on täysin ajaton teos. Se oli ajankohtainen 1950-luvulla, se on ajankohtainen nyt. Kaiken kaikkiaan Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen on erittäin arvostettu, ajaton klassikko, ja syystä. Kaikki juonesta miljöön kuvailuun ja ajankuvaan on erittäin terävää ja tarkkaa. Kirjan hienoutta ei kuitenkaan voi ymmärtää, ellei ole sitä itse lukenut. Jokainen, joka ei ole lukenut Sinuhe Egyptiläistä on onnekas, sillä hän saa lukea sen ensimmäistä kertaa. Sinuhe Egyptiläinen on kirja, joka jokaisen kannattaisi lukea ainakin kerran elämänsä aikana.


Edmund Purdom (oik.) esittää Sinuhea vuonna 1954 ilmestyneessä The Egyptian - elokuvassa

19


3.1 Referaatti Sinuhe Egyptiläinen

Kallonporauksia ja kuninkaallista verta

”Sinuhe Egyptiläisen” päähenkilö on muinaisegyptiläinen lääkäri nimeltään Sinuhe, jonka ”omaelämäkerta” muinaiseen Egyptiin sijoittuva teos on. Sinuhe kertoo elämästään ja seikkailuistaan syntymästään karkotukseensa. Sinuhe ei tunne oikeita vanhempiaan, mutta pitää vanhempinaan Senmutia ja Kipaa, jotka löysivät hänet kaislakorista Niilistä hänen olleessaan aivan pieni vauva. Senmut ja Kipa eivät ole rikkaita, Senmut on köyhien lääkäri. He kuitenkin huolehtivat siitä, että Sinuhe oppii kirjoittamaan ja lukemaan, vaikka siihen aikaan kirjoitus- ja lukutaito oli lähinnä rikkaiden etuoikeus. Taitojensa ansiosta Sinuhe pääsee opiskelemaan lääkäriksi. Lääkäriopiskelijana Sinuhe pääsee osallistumaan Faaraon kallonporaukseen (hoitokeino, joka hy20

vin usein johti kuolemaan, niin kuin tässäkin tapauksessa). Hän myös tapaa tulevan Faaraon, ja hoitaa häntä tämän saadessa sairaskohtauksen. Samalla hän tutustuu Horemhebiin, jolla tulee olemaan suuri merkitys juonen kannalta. Sinuhe valmistuu lääkäriksi, ja avaa oman vastaanottonsa, joskin huonolla menestyksellä. Eräissä juhlissa Sinuhe tekee lähempää tuttavuutta Nefernefernefer –nimisen naisen kanssa. Pian nainen huijaa Sinuhelta tämän koko omaisuuden, sekä Senmutin ja Kipan talon, että hautapaikan. Senmut ja Kipa tappavat itsensä, ja Sinuhe hankkii heille ”kuolemanjälkeisen elämän”. Tämän tehtyään Sinuhe lähtee Egyptistä orjansa Kaptahin kanssa. He matkustelevat yhdessä ympäri nykyistä Lähi-Itää, aina Syyriasta Irakiin ja Jerusalemiin.


Matkan varrella Sinuhe opiskelee eri maiden lääketieteitä, tutustuu muun muassa Amorin maan kuninkaaseen ja Babylonin hallitsijaan, tapaa Horemhebin tämän taistellessa Khabireita vastaan, sekä pelastaa erään tytön Babylonin haaremista ja nai tämän, mutta tyttö tapetaan. Sinuhe ja Kaptah palaavat Egyptiin, jossa vallitsee sekasorto, koska Faarao on korvaamassa nykyisen jumalan uudella, omalla jumalallaan, ja kansa ei siitä pidä. Kaptah ostaa kapakan ja Horemheb palaa Thebaan (silloisen Egyptin pääkaupunki), jossa kansa kuohuu. Sinuhe pyytää erästä Meritiä vaimokseen useasti ja makaa tämän kanssa, mutta ei saa myönteistä vastausta. Faarao perustaa uuden kaupungin kauas Thebasta, ja Horemheb pakottaa vanhan jumalan kannattajat hyväksymään muutokset. Hovin juo-

nitteluja paljastuu Sinuhelle, muun muassa se, että useita Faaraoiden poikalapsia suljettiin kaislakoreihin (samanlaisiin kuin Sinuhe…) ja lähetettiin Niilin mukana pois. Amorin maa ja Egypti ovat sodan partaalla, ja Sinuhe päätyy keskelle rauhanneuvotteluja. Pian Thebassa syttyy täysmittainen sisällissota. Merit ja hänen poikansa Thot kuolevat, ja Sinuhe kuulee Thotin olleen hänen oma poikansa. Faarao surmataan, ja uusi Faarao nousee hänen tilalleen. Amorin maa antaa heettiläisille kauttakulkuoikeuden, ja he hyökkäävät Egyptiä vastaan. On piirityksiä ja taisteluita, mutta Horemhebin johtamat joukot voittavat, ja sota sysätään uuden Faaraon syyksi. Muutamien juonenkäänteiden jälkeen Horemheb nousee Faaraoksi, ja karkottaa lopullisesti Sinuhen. 21

Referaatti Mika Waltarin teoksesta Sinuhe Egyptiläinen


4.2 Haastattelu Sinuhe Egyptiläinen

Sinuhe, hän joka on yksinäinen

Miksi kirjoitit tämän kirjan?

En ylistääkseni Kemin maan jumalia, sillä jumaliin olen kyllästynyt. En ylistääkseni faraoita, sillä heidän tekoihinsa olen kyllästynyt. Vaan itseni tähden tämän kirjoitin.

Miten koet matkustelemisen vaikuttaneen sinuun ihmisenä?

Matkoillani tutustuin monien kansojen hallitsijoihin, opin Simuran ja Babylonin lääkäreiden taitoja, tapasin elämäni rakkauden ja menetin hänet. Opin sodasta ja rauhasta, elämästä ja kuolemasta, rakkaudesta ja vihasta. Näin ja koin mitä kummallisimpia asioita, mutta ymmärsin, että vaikka puhumme eri kieliä, palvomme eri jumalia ja sodimme eri sotia, olemme kaikki samasta puusta veistettyjä.

Olitte ennen hyviä ystäviä Farao Horemhebin kanssa. Mitä olisit tehnyt toisin, jos saisit tilaisuuden mennä ajassa taaksepäin?

En mitään, sillä ihminen ei muutu, vaikka vaatteet hänen päällään vaihtuvat ja hänen kielensä sanat muuttuvat. Emme ole nyt ystäviä, emme milloinkaan olleet ystäviä.

Miksi ihmiset mielestäsi palvovat jumalia?

Ihminen on heikko, mutta julma. Jokin yliluonnollinen jota palvoa antaa heikkouden hetkellä vahvuutta, julmuuden hetkellä anteeksiantoa ja kuoleman hetkellä rauhaa. Kaikki jumalat ovat pohjimmiltaan samanlaisia, joten niistä riiteleminen on turhaa.

Mielipide Neferneferneferistä? Oletko omasta mielestäsi itsekäs?

Jokainen ihminen on pohjimmiltaan itsekäs. Eli kyllä, olen itsekäs.

Puheesi on kuin kärpäsen surinaa korvissani, sillä tuonniminen ihminen on minulle kuollut.

22

Vaikuttiko isäsi ammatti omaan ammatinvalintaasi?

Pienestä pitäen isäni viisaana miehenä koulutti minusta lääkäriä. Hänen järkytyksensä oli suuri, kun kerroin haluavani sotilaaksi. Olen hänelle kiitollinen siitä, että hän ohjasi minut lääkäriksi sotilaan sijaan, sillä olen itse nähnyt, että sotilaan ammatti on vaarallinen kuin leijonankesyttäjän ja viheliäinen kuin ruumiinpuhdistajan.

Jos poikasi Thot olisi elossa, mikä olisi tärkein elämänohje jonka antaisit hänelle?

Ihminen on pahuudessaan julmempi kuin krokotiili, joten ole ystävällinen, mutta älä luota täysin kehenkään.


Mika Waltari, Väinö Linna, Edvin Laine ja Lauri Viljanen itsenäisyyspäivän juhlissa Presidentinlinnassa 1956

23


6.1 Miljöön kuvaus Sinuhe Egyptiläinen

Senmutin ja Kipan talo, Theba, Egypti

Astun portista pienelle vihertävälle pihalle. Edessäni on hiekanvärinen, hieman harmahtava savitalo. Sen ulkomuodosta ja koosta voi päätellä, että talo ei kuulu köyhälle tahi ylväälle, vaan pikemminkin esimerkiksi lääkärille. Oikealla puolellani on pieni maahan kaivettu allas, jonka pohjaa peittää ohut hiekkakerros. Allas näyttää siltä, että siellä on ollut vettä viimeksi edellisen faaraon aikana. Vasemmalla puolellani kasvaa vihertävä sykomori, jonka kuivat oksat notkuvat rusehtavista hedelmistä. Vaikuttaa siltä, että puuta ei ole hoidettu kunnolla aikoihin. Takanani nousevat akaasiapensaat erottavat pienen pihan vilkkaasta kadusta. Astun muutaman portaan vanhalle, mutta hyvin korjatulle kuistille. Kuistin keskellä on puinen ruokapöytä, ja sen ympärillä muutama vanha tuoli. Pöydällä on halpa savinen viiniruukku, joka on puolik-

si tyhjä. Kävelen oikealla puolellani olevaan huoneeseen kapean oviaukon läpi. Seinän vierellä on harmaantunut puinen pöytä, joka on täynnä pieniä savipurkkeja ja erilaisia kasveja. Huoneen toisella puolella on vanha puinen kaappi, joka on täynnä erilaisia purkkeja ja outoja työkaluja, joita en tunnista. Seinillä roikkuu savitauluja. Keskellä huonetta on jykevä puinen tuoli. Huone on ilmeisesti lääkärin vastaanottohuone. Siirryn vastaanottohuoneesta viereiseen pieneen keittiöön. Kaikki tavarat ovat hyvässä järjestyksessä, kuin joku olisi juuri siivonnut. Edessäni olevasta ikkunasta tulvii sisään iltapäivän punertavia valonsäteitä. Käännyn kannoillani ja suuntaan kohti vastaanottohuonetta vastapäätä sijaitsevaa makuuhuonetta. Siirrän ovensuulla olevan verhon sivuun, ja astun sisään hämärään, ohuen savun täyttämään 24

huoneeseen. Huonetta hallitsee iso puinen sänky. Sängyllä makaa kaksi ihmistä: vanha mies ja vanha nainen. He näyttävät rauhallisilta, kuin olisivat unessa. Huoneen kulmassa hohkaa pieni puinen hiiliastia. Kokeilen hengittääkö nainen, mutta ainoa ilmavirta minkä tunnen on ovesta puhaltava lauhkea tuulenvire. Mies ja nainen ovat molemmat kuolleita. Savun hälventyessä ilmassa on alkanut leijailla hyvin epämiellyttävä, kirpeä haju. Voin pahoin, ja lähden nopeasti huoneesta. Astuessani alas kuistilta, huomaan auringon aloittaneen laskeutumisensa. Tiellä, akaasiapensaiden takana ihmiset juttelevat toisilleen, kertovat tarinoita. Puheen sorina vaimenee korvissani. Tajuan seisseeni portilla liian kauan. Käännän vielä viimeisen kerran katseeni muutaman askeleen päässä olevaan taloon. Sitten kävelen portista kadulle, enkä enää katso taakseni.


25


2.2 Teoksen vaikuttavuuden pohdinta Sinuhe Egyptiläinen

Elämä jatkuu

Lähes jokainen suomalainen on lukenut, tai vähintäänkin tietää Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen. Moniin ihmisiin se on tehnyt suuren vaikutuksen. Kuten itseenikin. Kun ensimmäisen kerran luin Sinuhe Egyptiläisen yli neljä vuotta sitten, ihastuin suuresti sen taitavaan miljöön kuvaukseen ja tapaan, jolla kirja oli kirjoitettu. Kävimme silloin koulussa historian tunneilla läpi muinaista Egyptiä ja tajusin, että tiesin suurimman osan opetettavista asioista, koska Sinuhe Egyptiläisessä oli selitetty yksityiskohtaisesti esimerkiksi ruumiin balsamointi ja muita sen ajan tapoja. Olen myös hyvin visuaalinen ihminen ja uppoudun helposti lukemani tekstin maailmaan, joten teos oli minulle kuin aikamatka 3300 vuotta ajassa taaksepäin. Vuonna 1945 julkaistu kirja teki minuun ensimmäisellä lukukerralla niin suuren vaikutuksen, että olen lukenut sen sittemmin useampaan kertaan. Olen huomannut, että nyt lukiessani sitä, en keskity enää

niinkään juoneen tai miljöön kuvailuun, vaan Sinuhen ajatuksiin ja eri tapahtumien syvällisempiin merkityksiin. Nyt tietäessäni teoksesta enemmän, näen tietyissä kirjan kohdissa yhteyksiä sotaan ja sen jälkeiseen elämään toipuvassa Suomessa: ”Kaiken tämän nähtyäni sanoi näet järki minulle, etteivät ihmiset suinkaan olleet veljiä keskenään, vaan ihminen oli raateleva leijona ihmiselle” Teos julkaistiin juuri jatkosodan loputtua 1945. Olen itse järkeillyt, että yksi suuri syy teoksen laajalle suosiolle on se, että sitä lukiessa voi uppoutua täysin muinaisen Egyptin maailmaan, ja unohtaa kaiken muun. Luulisin, että useilla sodan kokeneilla ihmisillä oli vuoden 1945 aikoihin suuri tarve jonkinlaiselle eskapismille, ja Sinuhe Egyptiläinen toimi siinä tarkoituksessa erinomaisesti. Teoksen lukeminen on myös eräällä tavalla vertaistukea: päähenkilö Sinuhen elämä on kaikkea muuta kuin täydellistä, joten kir26

jaa lukiessa tulee tunne, että en ole ainoa jolla menee huonosti. Kirja myös antaa toivoa paremmasta, kun Sinuhen elämä taas jossain vaiheessa ajautuu oikeille raiteille. Teos onkin parhaimmillaan luettuna juuri yläkoululaisena, koska elämä on vielä edessä, ja joutuu tekemään päätöksiä, joilla on vaikutusta koko loppuelämään. Erityisen vaikutuksen itseeni on aina tehnyt kohta, jossa Sinuhe lahjoittaa vanhempiensa hautapaikan ja omaisuuden katalalle Neferneferneferille maksuna tietyistä ”palveluista”, aiheuttaen näin omien vanhempiensa itsemurhan. Sinuhe ei kuitenkaan tapa itseään tai mitään vastaavaa, vaan hän huolehtii vanhemmilleen ”kuoleman jälkeisen elämän” työskentelemällä Kuoleman Talossa, ja lähtee sitten ulkomaille, missä hän kokee jännittäviä seikkailuja. Tämä muistuttaa minua aina siitä, että vaikka mitä, kuinka pahaa olisi sattunut, elämä jatkuu.


S 27


Lähteet Aineisto Waltari, Mika: Suuri Illusioni (1928) 1985, WSOY Waltari, Mika: Sinuhe Egyptiläinen (1945) 1985, WSOY

Sähköiset Akhenaton (Amenhotep IV) http://www.ancientegyptonline. co.uk/akhenaten.html (luettu 29.1.17) (5.2 Arvostelu) Tekijä: J Hill Sivusto: Ancient Egypt Online Waltari, Mika (1908-1979) http://www.kansallisbiografia.fi/ kb/artikkeli/702/ (luettu 6.1.17) (useammat tekstit) Tekijä: Markku Envall Sivusto: Kansallisbiografia

28


Kuvien lähteet

s. 25 By Ahmed Al.Badawy from Cairo, Egypt - Black & White - Masjid Ahmed Ibn Tulun ‫نولوط نب دمحأ دجسم‬‎ / Cairo / Egypt - 28 05 2010, CC BY-SA 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/ index.php?curid=11179431 s. 8 By Kari Hakli / Helsingin kaupunginmuseo http://www.finna.fi/Cover/ Show?id=hkm. Lopuissa kuvissa täydet käyttöoikeudet

29


© Jaarle Lehtinen 2017 30

Waltari, kuolematon  

Äidinkielen päättötyö Jaarle Lehtinen

Advertisement