Page 52

kohteeksi tulivat samanaikaisesti kauppojen sisätilat, tavarat kuin ostosten tekijät. Myös Eijan haastattelussa nousevat nämä seikat esiin, kun hän siteeraaa kirjettään: ”Yhdestoista seitsemättä Oxfords Streetillä. Kävin kolmessa tavaratalossa. John Luis... kuuluisa hyvistä vaatteista, mutta huomasin vaatteiden olevan vanhanaikaisia. Peter Robinson ja Marks&Spenser. Kadut ovat täynnä ihmisiä. Eri asteisia tummuuksia, keltaisia, valkoisia. Intialaiset naiset ovat aika kauniita sareissaan, tummat miehet ovat enimmäkseen epämiellyttävän näköisiä. Neekerinunnia, miniminejä, turkiksia.” [--] Kyllähän se ihmisvilinä oli aivan sellaista niin kuin jotain suunnatonta, että tuli niin paljon eri rotuisia ihmisiä, erilaisia ihmisiä ja tota ja Tampereellahan ei sellaisia…144 Eija ei mainitse mitään siitä millainen Oxfords Street on rakennuksiltaan, vaan hänelle katu muodostuu tavarataloista, joista se on kuuluisa, ja kadulla liikkuvista ihmisistä. Kirjeestä näkyy myös vahvasti ajan termistö ja muoti. Kaupungin kokeminen ei rakentunut fyysisten rakennusten muodostamasta ilmapiiristä vaan erityisesti Lontoon 1960-luvun monikansallisuudesta. Eijan kirjeestä ja muistelusta välittyy jo aiemmin esillä ollut katseen kiinnittäminen ihmisiin. Anna-Maria Tallgren oli 1900-luvun alussa Lontoossa, ja hän on kirjoittanut siitä kuinka Lontoossa ”[--] kukaan ei huomaa toinen toistaan: voit puhua mitä kieltä tahansa, olla puettuna miten hyvänsä, kukaan naapurisi, maanalaisessa junassa tai omnibussin katolla ei käännä päätäänkään; se ei häntä liikuta!”145 Tallgren on kirjeessään varmasti tarkoittanut paikallisia, sillä Eijan ja muiden haastattelemieni naisten katseen kohteena oli usein kadunkulkijoiden kirjo. Tallgren viittaa Lontoon moninaisuuteen, mutta näkee sen passiivisuuden itseään kohtaan, kun taas minun haastattelemani naiset ovat aktiivisia, uteliaita ihmiskirjoa kohtaan. Liittyykö tämä uteliaisuus suomalaisten naisten tilanteeseen kaupungissa: he eivät olleet paikallisia ja heidän Englannissa oloaikansa vaihteli muutamasta kuukaudesta reiluun vuoteen. Kokijoina he olivat joko matkailijoita tai paikallisia, mutta eivät pelkästään toisia. Tarkastelen myöhemmin tarkemmin, kuinka suomalaiset naiset itse olivat katseen kohteena, joka nostaa Tallgrenin huomion toisesta näkökulmasta uuteen valoon. Lontoossa

1960-luvulla

tapahtunut

ostoskatujen

painopisteen

muutos

haastatteluaineistossa. [A]i niin mä muistan vielä, että lauantai-iltapäivän ohjelmanumero oli se, ku me lähettiin aina Kings Roadille, jonka olin päättänyt jo täällä Suomessa, 144 Eija 1968 sitaateissa oleva osa suora luettu lainaus kirjeestä 145 Tallgren, Anna-Maria Kirjeita Lontoosta III. 1908. Lontoo. Kirjailijoiden kaupunki. 2008, 50.

48

näkyi

Ihan kuin elokuvissa. Pro Gradu Pankka  

This is my pro gradu. It is in Finnish. I have studied how Finnish women who were working in England saw London as a city in 1950's and 1960...

Ihan kuin elokuvissa. Pro Gradu Pankka  

This is my pro gradu. It is in Finnish. I have studied how Finnish women who were working in England saw London as a city in 1950's and 1960...

Advertisement