Page 50

vain vapaa-aikana. Raha kuitenkin rajoitti myös hänen vapaa-ajan viettoansa. Niin mä sanoin ne... ne lähetti meille ne liput. Ni joka tilissähän me maksettiin sitä lippua niin takasin. Ja sen mä muistan, että kerran viikossa me saatiin tämmösessä valkosessa pussissa ne rahat. Käteen. Mut kyllä se, se sitä mä en muista mikä se summa oli, mut ei se iso ollut, mutta sen verran iso, että niinku me pystyttiin käymään siellä Lontoossa. Ja sit mä oon sen radion ostanut ja sit.. mä en tänä päivänäkään oo kova ostamaan vaatteita. Mä en varmaan kauheesti vaatteita ostanut sieltä.138 Lontooseen meneminen oli kuitenkin vapaa-ajalla tärkeintä. Ostoksia ei paljoa tehty, mutta sen sijaan kaupunkiin matkustettiin kiertelemään ja katselemaan. Tuula itse myös perustelee sitä, minkä takia ei ostoksia tullut paljon tehtyä; hän ei käyttänyt rahaa vaatteisiin paljoakaan. Vaikka ostoksia Tuula ei suuremmin tehnyt, ei se tarkoita sitä, etteikö hän olisi liikkunut Lontoossa myös niissä kaupunginosissa, joissa oli enemmän kauppoja. Kaupungin kokeminen näissä tiloissa ei vain johtunut tarpeesta kuluttaa rahaa vaan ehkä mahdollisesti halusta nähdä, katsella ja käydä paikan päällä. Tuulan liikkuminen oli siis flanöösin ja matkailijan sekotusta. Kuten edellä jo tuli esiin, Hapulin mukaan flanöösin liikkuminen oli halua nähdä ja katsella, mutta se oli päämäärätöntä, kun taas matkailijalla oli päämäärä.139 Tuulan haastattelussa ei ilmene liikkeiden tai ostoskatujen nimiä. Kaarinan haastattelussa sen sijaan on tarkkaakin pohdintaa liikkeistä. Oikein muistan, se oli siellä Oxfords Streetillä muistaakseni, että se oli ihan niitä keskikaupungilla oli niitä katuja, joilla tuli liikutuksi tosi paljon. Siellähän oli Marks&Spencer, joka nykyään, jolla käy kuulemma kuninkaallisetkin ostamassa jotakin. Siihen aikaan se oli semmonen Anttilaan verrattava paikka. Siellä oli kaunista tavaraa, normaaliin hintaan, että tavallinenkin ihminen saattoi ostaa. Sitten käytiin joskus Navy, Army & Navyköhän se kaikkein kallein tavaratalo oli vai Haroldskohan siellä oli, joku tämmönen, josta tavallinen ihminen ei, tämmönen opiskelija vähillä rahoilla koskaan mitään voinut ostaa, mut kävi mielellään joskus katsomassa ja näki kun siellä rahakkaammat ihmiset ostelivat tavaroita, mutta Marks&Spenseriltä mä ostin yhtä ja toista semmosta, joka Suomeen tullessakin oli erinäköistä kuin toisilla oli. Että oli ihan mukava, jotkut kauniit kengät ja... Mut siellä oli ihan rauhallista. 140 Ostoksilla käyminen oli toistuvasti osa Kaarinan kaupungin kokemista toisin kuin Tuulalla. Edellä olleessa Leilan muistelussa näkyy selkeästi Mark&Spencerin olleen tuttu, koska jo etukäteen ennen palkan saamista oli katsottu valmiiksi mitä hankitaan. 138 Tuula 1962-1963, 9.3.2007. 139 Hapuli 2003, 165. 140 Kaarina 1950-1951, 7.11.2006.

46

Ihan kuin elokuvissa. Pro Gradu Pankka  

This is my pro gradu. It is in Finnish. I have studied how Finnish women who were working in England saw London as a city in 1950's and 1960...

Ihan kuin elokuvissa. Pro Gradu Pankka  

This is my pro gradu. It is in Finnish. I have studied how Finnish women who were working in England saw London as a city in 1950's and 1960...

Advertisement