Page 46

oikeasti kului. No eihän sitä paljon tullutkaan, kolme puntaa viikossa. Niin mihinhä se nyt meni. Kerran ostettiin.. villapusero. Oikein suunniteltiin sitä, että Mark&Spenserillä on sellaisia yksinkertaisia, tyylikkäitä villapuseroita, että semmoset ostetaan sitten joskus ja. Ja sitten tietysti ku siinä oli joulu ni sitten piti lähettää kotiin oli semmonen tommonen joulupaketti ni ne meni siihen, että keräs että keräs sitä joulupakettia. Ja sitten tietysti ne meni bussilippuihin ja näihin sillonhan nää museot ja muut maksovat, nythän ne ei maksa mitään, jotain pieniä rahojahan meni niihin ja tietysti nää konserttiliput ja mut aina halvimmille lipuille, mut silti saatto mennä.[--] et sillä kolme puntasella pärjättiin, ei juuri ravintoloissa käyty, et semmosta lähinnä jotain kahvilassa maitoteetä ja sellasta että.125 Ritva ja muut perheissä työskennelleet naiset pystyivät käyttämää palkkansa moneen eri asiaan, koska asumisesta ja ruoasta ei maksettu. Perheissä työskentelyssä oli siis etua vapaa-ajan kaupungin kokemisessa. Kotiväkeä haluttiin muistaa, ja kuten jo aiemmissa haastatteluesimerkeissä on näkynyt, bussilippuihin kului myös rahaa. Leilan muistelussa näkyy, että hän kävi myös sellaisissa kaupungin museoissa, jotka olivat maksullisia. Sellainen oli esimerkiksi Kaarinan muistelussa mainittu Madame Taussaudin vahakabinetti. Leilan kaupungin kokemisessa on poikkeuksellista maininta kahviloissa käymisestä. Muissa haastatteluissa se ei tule näin spontaanisti esiin. Huomioitava on, että vaikka englantilaisella teellä kahvilassa käytiinkin, eivät rahat riittäneet hienoimpaan versioon teetarjoilusta, jossa olisi ollut mukana pientä suolaista syötävää. Portelli on esittänyt muisteluissa olevan usein yleistä toistuvaa puhetta, joka esiintyy eri kertojien muisteluissa.126 Mielenkiintoista on, että perienglantilaisena nähtävä teenjuontikulttuuri, joka kuuluu myös turistiseen kokemiseen, ei nouse Portellin esittämällä perusteella esiin haastatteluissa. Niiden puuttuminen aineistosta kertoo todellisesta tilanteesta, jossa naiset kaupungissa elivät ja siitä, kuinka he haastatteluissa kuvaavat juuri omaa henkilökohtaista kokemustaan Lontoosta. Kaupungin kahviloihin liittyvä kokeminen oli rajallisesti mahdollista. Suomalaisen työläisnaisen oli mahdollista istua alas lontoolaisessa kahvilassa ja juoda kuppi teetä ja nauttia ympäröivästä kaupungista. Senja purki hyvin omassa haastattelussaan auki sen, mihin heillä oli pienellä palkalla kaupungissa varaa lähteä syömään tai kahvittelemaan. [... J]oskus käytiin kahvilassa tai jossain sillein, mutta ei muualla. Ei 125 Leila 1957-1958, 1.12.2006. 126 Portelli 2006, 54.

42

Ihan kuin elokuvissa. Pro Gradu Pankka  

This is my pro gradu. It is in Finnish. I have studied how Finnish women who were working in England saw London as a city in 1950's and 1960...

Ihan kuin elokuvissa. Pro Gradu Pankka  

This is my pro gradu. It is in Finnish. I have studied how Finnish women who were working in England saw London as a city in 1950's and 1960...

Advertisement