Page 20

laukkua kantava nainen haettiin asemalta autolla eikä kävellen. Lontoon suuruus on näkynyt myös suomalaisnaisten kokemuksissa jo aiemmin. Esimerkiksi Elsa Enäjärvi on kirjoittanut: ”Pariisi on haaveellinen kuin runo, Berliini on porvarillinen, mutta Lontoo on suuri”.40 Enäjärven kirjoitus on olemukseltaan metaforinen, mutta se heijastelee haastattelemieni naisten näkemystä Lontoosta. Heillä ei kuitenkaan vastaavia pääkaupunkeja vertailevia metaforia ilmennyt muistoissa. Haastattelua tehdessä naiset olivat matkustaneet maailmalla muutenkin, ja pääkaupunkeja oli nähty eri mantereillakin. Tutkimuksen tarkasteluajalta heistä osalla oli kokemusta esimerkiksi Tukholmasta, mutta osalle Lontoo oli ensimmäinen ulkomainen kaupunki. Metaforien käyttö olisi siis kaupunkimatkailuun perustuen ollut mahdollista, mutta ehkä ne eivät kuuluneet haastattelemieni naisten tapaan ilmaista asioita. Metaforien puuttuminen voi selittyä myös naisten tavasta muistella, sillä Alessandro Portellin mukaan muistamista parantaa vakiintuneet muodot kertoa tarinaa.41 On mielenkiintoista huomata, että Pirkko käytti ensimmäisenä päivänä Lontoossa laivaa, maanalaista, autoa ja vielä käveli. Brittiläisiltä pojilta saamansa tuen avulla hän koki kaupunkia sen moninaisten liikkumismahdollisuuksien kautta. On mielenkiintoista nähdä, kuinka kaupungin kokeminen pitkien välimatkojen ja liikkumismahdollisuuksien kautta vaikutti Pirkon kaupungin kokemiseen vuoden aikana. Jatkuiko kaupungin ihmettely uusista näkökulmista? Neljäs haastattelemistani naisista, Leila, lähti Lontooseen vuonna 1957. Hän oli myös Lontoossa koko vuoden töissä, koska hän piti opiskelusta välivuotta. 19-vuotias neitokainen lähti Oulusta yhdessä ystävättärensä Elisan kanssa. Leila työskenteli useammassa perheessä Lontoossa lastenhoitajana ja muissa tehtävissä. Nuoret naiset kokivat yhdessä jo matkan aikana suuria ja pienempiä kaupunkeja, sillä he matkustivat junalla ja laivalla Ruotsin ja Tanskan kautta Englantiin. Laiva toi heidät Tilburyyn ja rantakaupungista matka vielä jatkui. [K]un me tultiin sinne satamaan sitten Tilburyyn, ni siitä piti lähteä junalla Lontooseen, missä meitä oltiin vastassa Saint Pancrasin asemalla ja se oli aamu anivarhain siinä ja siellä oli ollut jonkinlainen kaatosade, sillä se junan lattia oli ihan märkä ja jotenkin kaikki kyllä näytti kosteelta ja kaamealta, että joku sellanen epämiellyttävä tunne siitä on, mutta sitten tavattiin ne ihmiset, sen toisen perheen isä oli meitä vastassa ja siitä se sitten lähti. Ja 40 Elsa Enäjärvi. Vanha iloinen Englanti. 1928. Lontoo. Kirjailijoiden kaupunki. 2008, 26. 41 Portelli 2006, 58-59.

16

Ihan kuin elokuvissa. Pro Gradu Pankka  

This is my pro gradu. It is in Finnish. I have studied how Finnish women who were working in England saw London as a city in 1950's and 1960...

Ihan kuin elokuvissa. Pro Gradu Pankka  

This is my pro gradu. It is in Finnish. I have studied how Finnish women who were working in England saw London as a city in 1950's and 1960...

Advertisement