Page 16

aukeni heti englantilaisten kaupunkien erilaisuus suhteessa niihin suomalaisiin kaupunkeihin, joissa oli elänyt ja liikkunut, eli Lappeenrantaan ja Helsinkiin. Englannissa kaupunkien kadut eivät olleet vain ”albiinojen”, kuten Lea itseään kuvaili, tilaa, vaan kaduilla kulki eri puolilta maailmaa lähtöisin olevia ihmisiä. Ensisilmäys kaupunkiin oli kuvainnollisesti ja konkreettisesti silmät avaava kokemus Lean kohdalla. En usko, että pelko, joka Leassa heräsi ”mustan neekerin” kohtaamisen myötä, olisi suoraan kaupungin ja sen kokemisen pelkoa, mutta välillisesti kyllä. Tumman miehen kohtaaminen synnytti Leassa vieraan pelkoa24, joka kohdistui juuri tähän kyseiseen ihmiseen, mutta heijastui kaupunkiin. Heijastumassa kaupunki saattoi näyttäytyä tilana, jossa liikkui paljon Lealle vieraan näköisiä ihmisiä, ja se esti häntä kulkemasta pitemmälle kuin sen lyhyen matkaa katua eteenpäin, minkä mahdollisesti hotellin edestä näki. Hän pakeni takaisin hotellihuoneeseensa mahdollisesti sen tuoman turvallisuuden tunteen takia, ja laivalta hakeneen henkilön lupaus ”sut tullaan hakemaan sitten”25 kaikuen korvissa. Ehkä Lea olisi niellyt ensijärkytyksensä ja jatkanut matkaa, jos hän olisi ollut jonkun seurassa. Nyt hän perääntyi ja jäi odottamaan hakijaa, joka veisi hänet eteenpäin uuteen työpaikkaan. Kaupungin kokeminen jäi Lealle mahdottomaksi vierauden ja pelokkuuden takia. Lean arkuus väheni myöhemmin ja siinä näkyi samaa kuin Aino Kallaksella, joka kirjoitti päiväkirjassaan arkuutensa katoamisesta ”jättiläisen edessä, jonka nimi on Lontoo: tunnen yhä selvemmin, ettei se ole vähimmässäkään määrässä vihamielinen, vain päinvastoin ystävällinen, niin, se on valloitettavissa”.26 Kun Lea lähti kesäkuussa 1950 takaisin Suomeen, saapui samoihin aikoihin Lontooseen Kaarina. Hän oli saanut juuri päätökseen toisen vuosikurssinsa Ateneumissa, ja hänen siskonsa oli järjestänyt hänelle työpaikan Englannista, jossa oli itse aiemmin ollut piikomassa. Kaarina lähti Englantiin töihin vuodeksi, koska ”[--]teki mieli päästä näkemään. Se oli ensimmäinen ulkomaanmatka ja uusia kokemuksia ja ihan uteliaisuudesta ja niin edelleen. Mutta se tuntui, että oli sopiva hetki lähteä.”.27 Kaiken uuden näkeminen oli Kaarinalle todella tärkeä syy lähtöön, ja vasta sen jälkeen tuli kielen oppiminen.

24 25 26 27

Ks. Hall 1999; Kaartinen 2004. Lea 1949-1950, 11.6.2006 Aino Kallas Päiväkirja 12.3.1923. Lontoo. Kirjailijan kaupunki. 2008, 25. Kaarina 1950-1951, 7.11.2006

12

Ihan kuin elokuvissa. Pro Gradu Pankka  

This is my pro gradu. It is in Finnish. I have studied how Finnish women who were working in England saw London as a city in 1950's and 1960...

Ihan kuin elokuvissa. Pro Gradu Pankka  

This is my pro gradu. It is in Finnish. I have studied how Finnish women who were working in England saw London as a city in 1950's and 1960...

Advertisement