Page 102

kirjailijoiden Lontoon teksteistä nostanut painotuksena esiin ajatuksen suomalaisten yhteenkuuluvuudesta muihin lontoolaisiin. Suomalainen kirjailija oli hänen mukaansa Lontoossa ”yksin, mutta ei kuitenkaan”.282 Sama näkyy Iiriksen muistelussa. Lontoossa hän oli osa turvallista ihmisverkostoa, joka mahdollisti hänen yksinään liikkumisensa. Ympärillä ollut ihmismäärän luoma turvallisuuden illuusio teki Leilasta huolettoman, kunnes tuli ryöstetyksi Lontoossa. Sitten tapahtu niin, että ku mä olin ranskalaisen... au pair tytön kanssa eläintarhassa ni kävi niin, että tuota mun laukku varastettiin ja sitten mun kaikki rahatkin oli siellä, et jos mä oisin ollut yksin ni mulla ei ois ollut penniäkään edes bussilippuun tai maanalaislippuun, et mä sain tältä ranskalaiselta lainattua. Mutta siinä oli se ikävä, että mun rahat meni ja sitten yks konserttilippu Yehudi Mehunin konserttiin, että tuota.. se oli sen koin silloin hyvin suureksi menetykseksi. (Haastattelija: Miten se asia sitten hoitu, kävittekö te poliisin luona vai?) No eihän me missään käyty, että se vaan meni. Ja sitten sanomalehdestä vaan luin, että että viikossa varastetaan kolme-neljäkymmentä laukkua Oxfords Streetillä pelkästään. Että se oli sitä opetusta, elämään, että paljon tarkempana pitää laukkujen kanssa olla.283 Leila joutui ryöstön kohteeksi eläintarhassa, jossa varas pystyi varmasti helposti sulautumaan vierailijoiden joukkoon. Oxford Streetin merkitys naisten kaupungin kokemisessa näkyi jo edellä. Leilan kertoma löytö sanomalehdestä on kuitenkin ainoa maininta kyseisen kadun negatiivisesta puolesta. Keskustan katujen turvallisuudesta oli Eija kirjoittanut kotiin. 'Keskustassa vaikutti aivan turvalliselta, ainakin päiväsaikaan.' […] Kyllä minä jossain myöhemmin viesteissä olen maininnut, että ilta-aikaan en menisi jonnekin taikka ylipäätäänsä lähtisi liikkeelle keskustaan. Mutta tota päiväsaikaan, kuten tässäkin viestissä oli, koettiin, että on turvallista. Mutta ei mitään erityistä jäänyt mieleen siltä osin. Mutta tietenkin sitten jossakin täällä myöhemmin kerron, että kun kävin taidegalleriassa siin keskustassa niin sitä en pysähdellyt pahemmin ettei tullut tämmöisiä niin sanottuja tungettelijoita tai juttutuokion pitäjiä. Olihan siellä hyvin monenlaista ihmistä liikkeellä, mutta en sillain kokenut mitään pelkoa varsinaisesti.284

Kaupungin kokemista mahdollistivat siis ystävät, treffiseurat ja poikaystävät. Kaupungista päästiin näkemään ja kokemaan uusia puolia, kun oli seurassa, joka tarjosi ja vei. Ihmissuhteet laajensivat naisten kokemuspiiriä ja samalla kaupungista hahmotettiin tiloja, joissa uusia ihmissuhteita oli mahdollista luoda. Kaupunki ei ollut

282 Lontoo. Kirjailijoiden kaupunki. 2008, 48. 283 Leila 1957-1958, 1.12.2006. 284 Eija 1968, 3.11.2006.

98

Ihan kuin elokuvissa. Pro Gradu Pankka  

This is my pro gradu. It is in Finnish. I have studied how Finnish women who were working in England saw London as a city in 1950's and 1960...

Ihan kuin elokuvissa. Pro Gradu Pankka  

This is my pro gradu. It is in Finnish. I have studied how Finnish women who were working in England saw London as a city in 1950's and 1960...

Advertisement