Page 1

Hannu Saarikangas

Hyvän insinöörikoulutuksen idea Tutkittua tietoa ja ajatuksia 2017


Sisällys Esipuhe .................................................................................................................................... 1 Insinööriliiton teesit hyvän insinöörikoulutuksen syntyyn ..................................................... 2 1.

Koulutusjärjestelmä ja insinööritutkinnot Suomessa ......................................................... 3 Suomen koulujärjestelmä ....................................................................................................... 3 Ammattikorkeakoulujärjestelmä ............................................................................................ 6 Ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli ................................................................................... 8 Insinööritutkinto suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä ............................................... 10 Insinöörikoulutusta tarjoavat ammattikorkeakoulut............................................................ 10 Insinööritutkinnon suorittaneet............................................................................................ 13 Ylemmän tekniikan alan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet ................................ 16

2.

Insinöörien työurat ........................................................................................................... 17 Opintojen aikana työskentely ............................................................................................... 17 Vastavalmistuneet insinöörit ................................................................................................ 19 Insinöörien työurien kehittyminen ....................................................................................... 23 Työuran aikainen kouluttautuminen .................................................................................... 26

LIITTEET: Liite 1: Kansainvälisestä insinöörikoulutuksesta Liite 2: Insinöörikoulutuksen opiskelijat ja tutkintojen lukumäärä oppilaitoksen ja koulutusvastuun mukaan Liite 3: Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden lukumäärä


Esipuhe Arvoisa lukija ja koulutuspoliittinen vaikuttaja, Insinööriliiton edunvalvonta koostuu kahdesta osasta, koulutuspolitiikasta ja työmarkkinaedunvalvonnasta. Koulutuspolitiikassa kärkenä on huolehtia korkealaatuisen insinöörikoulutuksen ja sen edellytysten kehittämisestä. Insinöörikoulutuksen laatu ja määrä ovat meille tärkeitä asioita. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu maamme viennin vetämiseen ja siinä onnistumiseen insinöörikunnan osaamisella on iso merkitys. Insinööriliitto tuo oman panoksensa tähän työhön. Koulutuksen julkista rahoitusta on Suomessa leikattu koko kuluvan vuosikymmenen ajan. Ammattikorkeakoulujen osalta määrärahat ovat vuodesta 2012 lähtien supistuneet lähes 20 prosenttia, yliopistojen rahoituksen kasvu on pysähtynyt ja vuoden 2017 alusta toisen asteen ammatillisen koulutuksen rahoitusta on vähennetty noin 200 miljoonan euron verran. Supistuvan julkisen rahoituksen vaikutukset näkyvät koulutuksen kaikilla asteilla. Heikkenevät PISA-tulokset ovat merkki perusopetuksen resurssipulasta, korkeakouluihin hakeutuvien puutteellinen matemaattisluonnontieteellinen osaaminen kielii ongelmista toisen asteen koulutuksen mahdollisuuksista korkeatasoisen opetuksen järjestämiseen. Korkeakoulujen osalla niukkenevat resurssit ovat johtaneet henkilöstön vähentämiseen. Opettajiin kohdistuneet irtisanomiset ovat johtaneet kontaktiopetuksen voimakkaaseen vähenemiseen, ryhmäkokojen kasvuun ja omatoimisen opiskelun kasvuun. Ammattikorkeakouluverkoston toimipistemäärä on vähentynyt noin kolmanneksella, jolla toimenpiteellä voi nähdä myös positiivisia puolia koulutuksen keskittymisenä vahvempiin osaamiskeskittymiin. Suomen korkeakoulujärjestelmä on sekin murroksen edessä. Resurssipula on pakottanut korkeakoulusektorit miettimään keskinäisen yhteistyön tiivistämistä, joka ei kaikin osin ole ammattikorkeakoulujen kannalta johtamassa suotuisaan lopputulokseen. Koulutuksen tukitoimien samoin kuin kirjastojen, laboratorioiden tai laitteistojen yhteiskäytöllä on saavutettavissa merkittäviä säästöjä. Samoin opetuksessa on mahdollisuus löytää yhteisiä opintokokonaisuuksia. Sen sijaan hankkeita, joissa yliopistot ostavat tai saavat lahjoituksina ammattikorkeakoulujen osakekannan, on muutamissa tapauksissa nähtävissä piirteitä, joiden on vaikea tunnistaa tukevan duaalimallista korkeakoulujärjestelmää tai koulutuksen laadun ja tason nostoa. Arvoisa lukija, käsissäsi on nyt Hyvän insinöörikoulutuksen idea julkaisun neljäs päivitetty versio. Aiemmat on tehty vuosina 2004, 2006 ja 2012. Insinööriliitto tuo tätä kautta äänensä mukaan insinöörikoulutuksen kehittämiseksi käytävään keskusteluun. Julkaisuun on koottu kuvaus koulutusjärjestelmästämme sekä liiton näkemyksiä sen ja insinöörikoulutuksen tulevaisuuden näkymistä. Liiton omiin tutkimuksiin sekä muiden alan tutkimusta tekevien yhteisöjen keräämiin aineistoihin perustaen julkaisuun on koottu näkemyksiä ja analyysejä tulevaisuuden uhista ja mahdollisuuksista, joihin insinöörikoulutuksen kehittäjä väistämättä törmää. Toivomme aineiston antavan käyttökelpoista tietoa päättäjille ja vaikuttajille, kun teette arvokasta työtä korkeatasoisen insinöörikoulutuksen ja ammattikorkeakoululaitoksen puolesta. Insinööriliitto on aktiivinen yhteistyökumppaninne tässä työssä. Insinööriliitto IL ry Hannu Saarikangas johtaja 1


Insinööriliiton teesit hyvän insinöörikoulutuksen syntyyn 

Peruskoulun on tarjottava nuorille riittävät matemaattisluonnontieteelliset valmiudet jatko-opintoihin ja vahvistettava motivaatiota jatkuvaan opiskeluun.

Toisen asteen koulutuksen tulee tuottaa hyvät edellytykset jatko-opintoihin korkeakouluissa. Insinöörikoulutuksessa korostuvat erityisesti matemaattisten ja luonnontieteellisten aineiden osaaminen ja ongelmanratkaisukyky.

Insinööriopiskelijoiden valinnassa motivaation merkitystä korostetaan.

Insinöörikoulutuksen nuorisoasteen sisäänotto rajataan noin 5000 uuteen opiskelijaan.

Insinöörikoulutuksen moduulirakennetta kehitetään niin, että tutkinnon suuntaaminen on mahdollista vielä opintojen loppuvaiheessa.

Insinööritutkinnon pitää antaa hyvät perusteet jatkuvaan ammatin kehittämiseen täydennyskoulutuksella.

Insinöörikoulutuksen painopistettä siirretään muuntokoulutuksen suuntaan niin, että noin kolmannes tutkinnoista on muuntokoulutuksena suoritettuja.

Ammattikorkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteistyötä tiivistetään.

Ammattikorkeakoulujen rahoitusmallia muutetaan. Sen pitää mahdollistaa työelämän nopeasti muuttuviin tarpeisiin vastaava, monimuoto-opetuksena toteutettava muuntokoulutus.

Insinöörikoulutus keskitetään riittävän vahvoihin yksiköihin monipuolisen ja korkealaatuisen koulutuksen turvaamiseksi.

Ammattikorkeakouluille luodaan tarvittavat mahdollisuudet järjestää työttömille ja työttömyysuhan alla oleville insinööreille työllistymistä edistävää koulutustarjontaa.

2


1. Koulutusjärjestelmä ja insinööritutkinnot Suomessa Suomen koulujärjestelmä Suomen koulujärjestelmän pohjana on yleinen oppivelvollisuus. Perusopetus on kestoltaan yhdeksän vuoden mittainen. Se koostuu kuusivuotisesta alakoulusta ja kolmivuotisesta yläkoulusta. Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta ja päättyy kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai opetuksen alkamisesta on kulunut 10 vuotta. Aika-ajoin tehtävillä perusopetuksen tuntikehyksen muutoksilla pyritään vastaamaan yhteiskunnan muutokseen, jonka nykyisistä muutosvoimista yksi suurimmista on digitalisaatio. Perusopetuksen jälkeen koulutus jatkuu toisen asteen opinnoilla, jolloin valittavana on joko lukio tai toisen asteen ammatillinen koulutus. Vuonna 2016 61750 uutta koululaista aloitti peruskoulun ja oppivelvollisuuden suoritti vuoden 2015 aikana 58028 nuorta. Lukion aloitti 35262 (2015) uutta opiskelijaa ja ylioppilaita leivottiin 31081. Ammatillisella sektorilla opsperusteisen perustutkintoon tähtäävän koulutuksen aloittaneiden määrä oli 48407 (2015). Ammattikorkeakouluissa aloitti vuonna 2015 yhteensä 38671 opiskelijaa, joista 8762 oli tekniikan koulutusalalla. Ammattikorkeakoulututkintoja syntyi 26175 (2015), joista insinöörejä oli 5150. Yliopistojen sisäänotto oli 25919 (2015) ja kandidaatin tutkinnon suorittaneita oli 15719 (2015) sekä maisterin tutkinnon suorittaneita 15513 (2015). Tohtoreita valmistui vuonna 2015 yhteensä 1884. Lukion oppimäärä on laajuudeltaan kolmivuotinen mutta halutessaan sen voi suorittaa nopeamminkin. Opinnot tulee kuitenkin ilman hyväksyttävää syytä suorittaa neljässä vuodessa. Lukion oppimäärä tulee suoritetuksi kun opiskelija on hyväksyttävästi suorittanut vähintään 75 kurssin kokonaisuuden. Luokattomassa lukiossa opintoja ei ole sidottu vuosiluokkiin vaan opinnot on jaettu jaksoihin, joissa suoritetaan 5-6 kurssia. Ammatillinen koulutus uudistuu 2018 tehtävän reformin yhteydessä merkittävästi. Asetus tutkintorakenteesta tulee voimaan 1.8.2017 ja kaikki uudistuvat tutkinnot otetaan porrastetusti käyttöön vuoden 2018 aikana. Vuoden 2019 alusta lähtien ammatillisia perustutkintoja on 43, ammattitutkintoja 65 ja erikoisammattitutkintoja 56. Muutoksessa nykyistä suurempi osa koulutuksesta on tarkoitus siirtää työpaikoilla tapahtuvaksi. Ammatillinen koulutus ja sen rahoitusmalli saatetaan yhden lain alle. Rahoitukseen tulee korkeakoulusektorilta mukailtu rahoitusmalli. Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa rahoituksesta vain osa perustuu tuloksiin. Reformin yhteydessä raja-aidat nuorisoasteen ja aikuiskoulutuksen välillä poistuvat. Koulutustarjonta, rahoitus ja ohjaus kootaan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen. Ammatillisen toisen asteen koulutuksen kolmiportaisuus säilytetään, koska sen katsotaan vastaavan työelämän tarpeita ja palvelevan yksilön osaamisen kehittämisen tarpeita koko työuran ajan. Ammatillisen perustutkinnon laajuus vastaa 180 opintopistettä, ammattitutkinnon laajuus vaihtelee 120–180 osaamispisteen välillä ja erikoisammattitutkinnon laajuus 160 ja 210 opintopisteen välillä. Lukion päästötodistus samoin kuin kaikki toisen asteen ammatillisen koulutuksen tutkinnot tuottavat yhtäläisen jatko-opintokelpoisuuden korkeakouluopintoihin. 3


Korkea-asteen koulutus on Suomessa järjestetty duaalimallin mukaisesti. Järjestelmässä yliopistot ja ammattikorkeakoulut muodostavat rinnakkaiset ja koulutustehtävänsä osalta erillään toimivat sektorit, joilla molemmilla on oma lainsäädäntönsä ja oma rahoitusmalli. Ammattikorkeakouluista valmistutaan työelämään ensimmäisen syklin tutkinnolla toisin kuin yliopistoista, joissa työelämävalmiudet saavutetaan vasta toisen syklin, eli ylemmän korkeakoulututkinnon opintovaatimuksilla. Tutkintojen erilainen profiili ja luonne on määritelty lainsäädännössä. Ammattikorkeakoulututkinnon tehtävänä on ammattikorkeakoululain mukaan tuottaa valmiudet toimia työelämässä alansa asiantuntijatehtävissä ja edistää alansa kehitystä. Ammattikorkeakoulututkinto on siten selvästi työelämätutkinto toisin kuin yliopistojen kandidaattitutkinto, jonka tavoitteena yliopistolain mukaan on tuottaa valmiudet tutkinnon pääaineiden perusteiden tuntemukseen, alan kehityksen seuraamiseen ja edellytykset ylempään korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen. Vasta ylemmän yliopistotutkinnon tavoitteisiin on yliopistolaissa määritelty valmiudet toimia alansa asiantuntijana ja kehittäjänä. Korkeakoulusektorien yhteistyö on tiivistynyt 2010-luvulla. Ammattikorkeakoulu- ja yliopistolakien uudistamisen myötä ammattikorkeakoulututkinnot saatettiin lopultakin samalle viivalle yliopistotutkintojen kanssa. Molempia sektoreita kurjistava julkisen rahoituksen väheneminen on kannustanut pohtimaan yhteistyön kustannuksia alentavaa vaikutusta. Myös poliittisessa päätöksenteossa korkeakouluja on kannustettu yhteistyön tiivistämiseen. Hallitusohjelmaan samoin kuin opetus- ja kulttuuriministeriön 2025 ulottuvaan visiopaperiin on kirjattu korkeakoulutuksen duaalimallin vahvistaminen sektoreiden vahvuuksista lähtien. Siitä huolimatta ministeriön johtajuus ei juuri näy, jos kehitystä tarkastelee erilaisten kokeilujen ja hankkeiden monimuotoisuuden näkökulmasta. On perusteltua tuottaa erilaisia opiskelijoiden tukitoimia yhdessä tai investoida yhteisiin kirjastoihin, laboratorioihin tai laitteistoihin. Myös koulutuspalvelujen hankkiminen ostopalveluna toiselta korkeakoululta voi olla järkevämpi ja kustannustehokkaampi ratkaisu kuin se, että kaikki tehdään itse. Sen sijaan sille, että yliopistot hankkivat eri tavoin omistukseensa osakeyhtiömuotoisten ammattikorkeakoulujen osakekannan, on vaikea löytää koulutuspoliittista lisäarvoa. Ammattikorkeakouluja ei tulisi käyttää aluepoliittisina pelinappuloina. Suomessa vuonna 2015 noin 220000 henkilöä suoritti tutkinnon jollain kouluasteella. Tutkintoon johtava koulutus oli osa noin miljoonan suomalaisen arkea. Tähän kaikkeen valtion talousarviossa oli vuonna 2016 varattuna noin kuusi miljardia euroa. Siitä, kun yksilö aloittaa varhaiskasvatuksen piirissä siihen, kun hän saa normiajan opiskeltuaan insinööritutkinnon, kuluu yli 15 vuotta. Sinä aikana ehtii tapahtua paljon. Esitetyistä luvuista voi vetää johtopäätöksen, että näin massiivisen ja pitkäkestoisen prosessin suunnan muuttaminen ei tapahdu hetkessä. Polun alkupäähän nyt tehtyjen muutosten vaikutukset korkeakoulututkintojen tuottamaan lopputulokseen näkyvät työelämässä 2030-luvun alussa. Järjestelmän jonkin osan muuttamiseen liittyviä päätöksiä tehtäessä tulee aina tarkastella muutoksen vaikutuksia kokonaisuuteen. Esimerkiksi ylioppilastutkinnon tai toisen asteen ammatillisen koulutuksen muutosten vaikutukset korkeakoulutukseen tulee selvittää perusteellisesti ennen päätöksen tekoa. EU:n tavoitteleman läpinäkyvyysperiaatteen mukaisesti Suomikin liitti koulujärjestelmänsä kansainväliseen viitekehysjärjestelmään vuoden 2017 alusta lukien. Tavoitteena on ensi sijaisesti lisätä tutkintojen kansallista ja kansainvälistä läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta. Perusopetus sijoittuu tasolle 2, lukio sekä toisen asteen perustutkinnot ja ammattitutkinnot tasolle 4, erikoisammattitutkinnot tasolle 5, ammattikorkeakoulututkinnot ja alemmat korkeakoulututkinnot tasolle 6, ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ja ylemmät 4


korkeakoulututkinnot tasolle 7 sekä yliopistojen jatkotutkinnot tasolle 9. Eri tasojen kuvauksissa on määritelty kyseisen tason osaamisvaatimukset. Haasteita: 

PISA-tulosten perusteella yläkouluikäisten matemaattisluonnontieteellinen osaaminen heikkenee.

Mistä löydämme toisen asteen ammatillisen koulutuksen tarvitsemat kymmenet tuhannet työssäoppimispaikat?

Kuinka toteutuu ammatillista väylää pitkin opiskelevien jatko-opintokelpoisuus ja -mahdollisuudet?

Miten säilytetään korkeakoulusektorien tutkintojen profiilien omaleimaisuus?

Miten varmistetaan tekniikan alojen opettajien saanti ja pätevyys? Tohtorin- ja lisensiaatintutkinnot Yliopistot

Ylemmät korkeakoulututkinnot Yliopistot

Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot Ammattikorkeakoulut työkokemus 3v.

Alemmat korkeakoulututkinnot Yliopistot

Alemmat ammattikorkeakoulututkinnot Ammattikorkeakoulut

TYÖELÄMÄ

Ammatilliset tutkinnot Ylioppilastutkinto Lukiot

Perustutkinnot

Ammattitutkinnot

Erikoisammattitutkinnot

Ammatilliset oppilaitokset, aikuisoppilaitokset ja oppisopimuskoulutus

Perusopetus 7-16-vuotiaat Peruskoulut

Esiopetus 6-vuotiaat Peruskoulut/päiväkodit

Kuvio 1. Koulutusjärjestelmä Suomessa. Lähde: Opetus- ja kulttuuriministeriö.

5


Ammattikorkeakoulujärjestelmä Suomessa on 24 ammattikorkeakoulua (+ Högskolan på Åland). Poliisiammattikorkeakoulua lukuun ottamatta ne ovat opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon alla. Toimipisteitä oli vuonna 2015 yhteensä 54 kun niitä vuonna 2004 oli vielä 84. Ammattikorkeakoulut muodostavat suomalaisen duaalimallisen korkeakoulujärjestelmän työelämälähtöisen sektorin. Ensimmäinen väliaikainen ammattikorkeakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1991. Järjestelmä vakinaistettiin 1990-luvun puolivälissä ja nykyisen muotonsa ammattikorkeakoulujärjestelmä sai viimeisen kaksivaiheisen ammattikorkeakoululain uudistuksen myötä vuosina 2013–2015. Rahoitusmallin hienosäätöä on jatkettu sen jälkeen ja seuraavana muutoksena tulee olemaan laadullisen työllistymisen mittarin mukaan tulo rahoitusjärjestelmän mittaristoon. Ammattikorkeakoulut tuottavat tutkintoja kahdeksalla eri koulutusalalla. Kolme suurinta ovat sosiaali- ja terveysala, tekniikka sekä yhteiskuntatieteen ala. Koulutustarve-ennuste 2020– 2022 mukaan tulevan vuosikymmenen vaihteessa sosiaali- ja terveysalan tarve on noin 8000 uutta tutkintoa, tekniikan alalla noin 5100 sekä yhteiskuntatieteen alalla noin 5100 tutkintoa. Yhteensä ennusteen mukaan vuosina 2020–2022 pitäisi tuottaa noin 22500 ammattikorkeakoulututkintoa vuodessa. Ammattikorkeakoulututkinnon laajuus on 210–270 opintopistettä. Kaikkiin tutkintoihin kuuluu vähintään 30 opintopisteen laajuinen harjoittelujakso sekä opinnäytetyö. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon laajuus on 60–90 opintopistettä. Laajuus riippuu ammattikorkeakoulututkinnon pituudesta. Ammattikorkeakoulututkinnon ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon yhteenlaskettu laajuus on 300 opintopistettä. Pääsyvaatimus ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen on vähintään kolmen vuoden työkokemus soveltuvan alemman korkeakoulututkinnon jälkeen. Työkokemusvaatimuksella on haluttu korostaa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon työelämäpainotteisuutta ja samalla tehdä eroa yliopistojen maisteriohjelmiin, joista osa huolestuttavassa määrin kopioi ylemmän ammattikorkeakoulun ideaa. Toisaalta siten huolehditaan siitä, että tutkinnosta ei tule vaikeassa työllisyystilanteessa sen tavoitteiden vastaisesti keinoa siivota vastavalmistuneita työttömyyskortiston kirjoista. Ammattikorkeakoulut ovat esittäneet jonkin verran kritiikkiä työkokemusvaatimuksesta sillä perusteella, että se vaikeuttaa ulkomaalaisten opiskelijoiden saamista YAMK-ohjelmiin. Ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä on kuitenkin marginaalinen, joten suoraa jatko-opinto-oikeutta haluavat voidaan ohjata yliopistojen englanninkielisiin maisteriohjelmiin. Ammattikorkeakouluilla on kaksi perustehtävää. Niiden tulee antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin ja tutkimukseen perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin. Lisäksi ammattikorkeakoulujen tulee harjoittaa opetusta palvelevaa ja aluekehitystä edistävää sekä elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa TKI-toimintaa. Ammattikorkeakoulujen aluekehitystehtävästä johtuen niiden koulutustarjonta tekniikan alalla on usein muodostunut ajan saatossa alueen elinkeinorakenteen mukaiseksi. 2000-luvulla maamme elinkeinorakenne on käynyt läpi rakennemuutosta, jonka seurauksena koulutuksen tarjonta ja kysyntä eivät välttämättä kohtaa entiseen malliin. Insinöörien kohdalla tämä näkyy mm. siinä, että vain pääkaupunkiseutu ja Häme ovat alueita, jotka pystyvät pitämään opiskelijat valmistumisen jälkeen. Kaikkialla muualla Suomessa on nähtävissä, että valmistuneet insinöörit siirtyvät pois kotiseuduiltaan. Kaikki ammattikorkeakoulut ovat viimeisen ammattikorkeakoululakimuutoksen myötä muuttuneet osakeyhtiömuotoisiksi. Normaaleista osakeyhtiöistä poiketen ammattikorkeakoululaki ei salli osingon tai muun taloudellisen edun jakamista osakkeenomistajille. Ammattikorkeakouluilla on laaja autonomia. Valtaa ammattikorkeakouluissa käyttää hallitus ja 6


toimitusjohtajana toimiva rehtori. Opetus- ja kulttuuriministeriön toimintaa ohjaava vaikutus näkyy ensi sijassa määrävälein käytävissä tulos- ja tavoiteneuvotteluissa, joissa sovitaan mm. sopimuskauden aikaisista tutkintomääristä. Ammattikorkeakoulun hallitukseen kuuluu 7–9 henkilöä, joiden tulee edustaa monipuolisesti yhteiskuntaelämän ja ammattikorkeakoulun tehtäviin liittyvää asiantuntemusta. Hallituksen jäsenistä kaksi edustaa ammattikorkeakouluyhteisöä, toinen heistä on opiskelija ja toinen henkilöstön edustaja. Hallitus päättää ammattikorkeakoulun toiminnan ja talouden keskeisistä tavoitteista ja strategiasta. Se päättää ammattikorkeakoulun toiminta- ja taloussuunnitelmista sekä hyväksyy toiminnan kannalta merkittävät ja periaatteelliset sopimukset sekä toimii lausunnonantajana. Lisäksi hallitus päättää valittavien opiskelijoiden määrästä. Jos Insinööriliitto tai joku muu taho haluaa vaikuttaa ammattikorkeakoulun toimintaan, on siis päästävä mukaan hallituksen toimintaan. Ammattikorkeakoululle tuleva vuotuinen rahoitusosuus maksetaan könttäsummana, joka muodostuu rahoituslain mukaisesti toteutuneen toiminnan mukaisesti. Ammattikorkeakoulu profiloi toimintansa ja määrittää painopisteensä omin päätöksin niissä raameissa, joista se on opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa sopinut. Jonkin koulutusalan tutkintojen sisältötavoitteisiin voi vaikuttaa muutenkin. Ammattikorkeakoulujen keskeinen tehtävä toimia alueen elinkeinoelämän kehittäjänä suorastaan velvoittaa niiden kehittämään yhteistoimintaansa alueen elinkeinoelämän ja muiden yhteisöjen kanssa. Tässä suhteessa insinöörikunnalla on eri mahdollisuuksia kehittää tarjolla olevaa insinöörikoulutusta. Insinöörit ovat usein niitä henkilöitä, joiden kautta yhteistyö ammattikorkeakoulun ja alueen elinkeinoelämän välillä tapahtuu. Aktiivisuus tässä roolissa toimii viestinä tarpeellisista muutoksista. Yksi vaihtoehto on kehittää yhteistyötä ammattikorkeakoulun ja Insinööriliiton jäsenyhdistyksen välillä ja tuoda viestiä tarpeista sitä kautta. Valitettavan harva liiton jäsenkunnasta on mukana tässä työssä.

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 34 %

Tekniikan ja liikenteen ala 24 %

Humanistinen ja kasvatusala 1% Luonnonvara- ja ympäristöala 3% Luonnontieteiden ala Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 3% 6%

Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 21 % Kulttuuriala 8%

Kuvio 2. Ammattikorkeakoulujen tutkinnot (alempi kk-tutkinto) koulutusaloittain 2015. Lähde: Tilastokeskus.

7


Ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli Vuoden 2014 alusta ammattikorkeakoulujen rahoitusmalliin tehtiin perustavaa laatua oleva muutos. Aiemmin ministeriön ja ammattikorkeakoulujen välisiin sopimusneuvotteluihin sovittuihin opiskelijamääriin perustunut rahoitusmalli korvattiin tuloksiin pohjautuvalla mallilla. Käyttöön otetun mittariston eri osien painoarvoa muutettiin vuoden 2017 alusta lukien. Mallin keskeinen muutos oli ns. strategiarahoituksen lisääminen kuuden prosenttiyksikön osuudella kokonaisrahoitukseen. Tarvittava osuus (noin 45 M€) saatiin pienentämällä suoritetuista tutkinnoista ja 55 opintopistettä vuodessa suorittaneiden opiskelijoiden määrästä maksettuja osuuksia. Samassa yhteydessä työllistymisen osuutta kasvatettiin yhdellä prosenttiyksiköllä. Tarkoituksena on ottaa laadullinen työllistyminen mukaan mittaristoon kasvattamalla työllistymisen osuutta rahoituksessa kolmesta prosentista neljään prosenttiin. Insinööriliitto on korostanut kannanotoissaan sitä, että insinöörikoulutuksen volyymi tulisi mitoittaa niin, että elinkeinoelämän eri tehtävistä löytyisi valmistuville koulutuksen kannalta tarkoituksenmukainen työpaikka. Selvitysten mukaan silloin kun maamme bruttokansantuote kasvaa muutaman prosentin luokkaa vuodessa tällaisia työpaikkoja löytyy noin 4000 uudelle insinöörille. Luvussa on mukana eläköitymisen myötä syntyvä insinööritarve. Seuraavien noin 10 vuoden aikana suunnilleen 2000 insinööriä saavuttaa eläkeiän mutta läheskään kaikkia eläköityviä korvaamaan ei palkata uutta henkilöä. Myös opetus- ja kulttuuriministeriö on halunnut lisätä työllistymisen painoarvoa ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa. Samalla kun sitä kasvatetaan, mukaan halutaan laadullinen mittari. Asiaa pohtinut työryhmä esittää vain tutkinnon suorittaneen henkilökohtaiseen arvioon perustuvaa mallia, jota ei kuitenkaan voi pitää kestävänä. Mittarin yhdeksi kriteeriksi tulee ehdottomasti saada esimerkiksi toimiaseman määrittelevä Tilastokeskuksen toimialaluokitus, jonka avulla pystytään edes jossain määrin vertaamaan objektiivisesti työtehtävän ja hankitun koulutuksen vastaavuutta. Vuonna 2017 valtio osoittaa ammattikorkeakoulujen rahoittamiseen noin 835 miljoonaa euroa, josta laskennallisesti kohdennetaan noin 780 miljoonaa euroa koulutukseen ja TKItoimintaan. Viimeisten viiden vuoden aikana ammattikorkeakoulujen rahoitus on vähentynyt lähes 20 %, mikä on näkynyt niiden toiminnassa. Resurssien niukentuminen on merkinnyt henkilöstön supistumista, kontaktiopetuksen vähenemistä sekä heikentynyttä ohjausta. Rahoitusmallin tavoitteena on ollut jakaa perusrahoitus korkeakoulujen kesken siten, että keskimääräistä tehokkaammat ja vaikuttavammat hyötyvät, mutta käytännössä tilanne ei ole tämä. Perusrahoitus kohdennetaan korkeakoululle yhtenä kokonaisuutena, jolloin rahoituksen kohdentaminen eri aloille tai toiminnoille on korkeakoulun sisäistä omiin suunnitelmiin pohjautuvaa päätöksentekoa. Käytössä oleva rahoitusmalli on heti käyttöön ottonsa jälkeen osoittanut sisältävänsä epäkohtia. Keskimääräistä kalliimpi nelivuotinen insinöörikoulutus ei ole ammattikorkeakoululle kannattavaa. Suoritettujen opintopisteiden osalta nykyinen malli ohjaa ammattikorkeakoulua kohdentamaan opiskelijan ohjausresurssit ensi sijassa niihin opiskelijoihin, joilla opinnot etenevät liki tavoiteaikataulussa eikä niihin, joilla on merkittäviä ongelmia opiskelujen sujumisessa. Laadulliselle työllistymiselle ei tehdystä esityksestä huolimatta ole löydetty luotettavaa mittaria. Myöskään strategiarahoituksen myöntämisen kriteereitä tai päätösten perusteita ei ole avattu. Opetus- ja kulttuuriministeriö käy määrävälein ammattikorkeakoulujen kanssa tulos- ja tavoiteneuvottelut, joissa sovitaan mm. eri koulutusalojen tutkintokatot. Koska rahoitus on 8


kahden kolmasosan osalta sidottu tutkintoihin ja vuosittain 55 opintopistettä suorittavien opiskelijoiden lukumäärään, on selvää, että järjestelmä on jäykkä. Perusrahoituksen turvin ammattikorkeakoulun ei ole mahdollista reagoida äkillisiin alueella syntyviin osaamistarpeisiin, joiden hoitamiseen parhaana keinona olisi lyhytkestoinen joskus myös tutkintoon tai sen osaan johtamaton koulutus. Ammattikorkeakoulujen toisena perustehtävänä on kuitenkin alueen elinkeinoelämän tukeminen, johon tehtävään tulisi löytää toimiva ratkaisu. 15 prosenttia ammattikorkeakoulujen julkisesta rahoituksesta tulee TKI-mittareiden kautta. Vuonna 2015 se oli 54 % kaikesta ammattikorkeakoulujen TKI-rahoituksesta. Ulkopuolisesta rahoituksesta suurin osa tulee EU:lta, Tekesiltä sekä kotimaisilta yrityksiltä.

Aluevaikuttavuus ja työelämäyhteistyö

Laatu ja kansainvälisyys

suoritetut ammattikorkeakoulututkinnot 40 %

valmistuneet työlliset 4 % Avoin amk ja muut tutkintojen osat, erikoistumiskoulutus ja maahan-muuttajien valmentava koulutus 5 %

opiskelijapalaute 3 % kansainvälinen opiskelija- ja harjoittelijaliikkuvuus 2 %

Muut koul. ja tk-poliittiset tavoitteet 6 %

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta 15 %

ammatillisessa opettajakoulutuksessa suoritetut opinnot 2 %

ulkopuolinen tk-toiminnan rahoitus 8 % suoritetut ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot 4 % julkaisut, taiteellinen toiminta, audiovisuaaliset aineistot ja tieto- ja viestintätekniset ohjelmat 2 %

henkilöstön kansainvälinen liikkuvuus 1 %

- luokat A-F, I

ammattikorkeakoulujen strateginen rahoitus 5 % alakohtainen rahoitus 1 %

Kuvio 3. Ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli vuodesta 2017 alkaen. Lähde: Opetus- ja kulttuuriministeriö.

9

Toiminnan laajuus

Koulutus 79 %

55 op suorittaneiden määrä 23 %


Insinööritutkinto suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä Insinöörikoulutusta on Suomessa annettu vuodesta 1912. Tutkintonimike vahvistettiin 17.12.1943, jolloin se myönnettiin samalla jo koulutuksen aiemmin käyneille henkilöille. Insinöörikoulutus siirtyi kokonaisuudessaan ammattikorkeakouluihin järjestelmän perustamisen myötä vuodesta 1991 alkaen. Tekniset opistot lakkautettiin ammattikorkeakoulujen vakinaistamisen myötä. Viimeinen teknillinen oppilaitos lakkautettiin Oulussa vuonna 2001. Insinööritutkinnon laajuus on 240 opintopistettä. Se koostuu 210 opintopisteen laajuisista teoriaopinnoista ja 30 opintopisteen ohjatusta harjoittelusta. Tutkintoon kuuluu 15 opintopisteen laajuinen opinnäytetyö. Tutkinto perustuu vahvaan matemaattisluonnontieteelliseen pohjaan, jonka turvin opiskelija hankkii koulutuksen aikana valitsemaltaan tekniikan alalta tarvittava osaamisen alansa asiantuntija- tai esimiestehtävissä toimimiseen. Koulutuksen toteuttamistavat vaihtelevat oppilaitoksittain ja tekniikan aloittain. Opiskeluun on tullut vahvasti mukaan projektioppiminen, virtuaaliset oppimisympäristöt sekä erilaiset työelämäprojektit. Oman haasteensa opintojen suunnitteluun ja toteutukseen tuo valittavien taustan heterogeenisyys, sillä lähes puolet opiskelijoista tulee toisen asteen ammatillista väylää pitkin ja ylioppilasväylää pitkin tulevien matemaattisluonnontieteellinen pohja on varsin vaihteleva. Työikäisiä insinöörejä on runsaat 110000. Määrä alkoi kasvaa nopeasti 1970-luvulla kun Suomeen perustettiin nopeaan tahtiin uusia teknillisiä oppilaitoksia. Seuraava hyppäys insinöörien koulutusmäärään osui 1990-luvun alkuun ammattikorkeakoulujärjestelmään siirryttäessä. Ammattikorkeakoulujen tulon myötä teknikkokoulutus lopetettiin ja tekniikan alasta riippuen 40–60 % aloituspaikoista muutettiin insinööripaikoiksi. Viimeisin kasvuhyppäys sattui 1990-luvun loppuun, jolloin lähinnä it-sektorin kasvu oli voimakasta. Alan akuuttia työvoimapulaa paikkaamaan alan insinöörialoituspaikkoja lisättiin jälleen mutta it-kupla ehti puhjeta ennen kuin ensimmäinenkään heistä ehti valmistua. Tuloksena oli vuosituhannen pahin vastavalmistuneiden insinöörien työttömyyspiikki, jonka seuraukset näkyvät vieläkin. Yksityinen sektori työllistää valtaosan insinööreistä. Siitä syystä insinöörien työllisyys samoin kuin insinööreiltä vaadittava osaaminen vaihtelevat likimain reaaliaikaisesti elinkeinoelämän suhdanteiden mukaan. Suomen vientikaupassa tapahtuvat muutokset samoin kuin maailmantalouden tilanteen heilahtelut näkyvät saman tien insinöörityöllisyydessä. Työllisyysluvuissa voi tapahtua nopeita muutoksia. Suuren insinöörityöttömyyden aikana saattaa samanaikaisesti syntyä akuuttia pulaa jonkin erityisalan insinööriosaamisesta. Tästä syystä koulutusjärjestelmään tulee luoda malli, jonka avulla muunto-, jatko- ja lisäkoulutuksen keinoin pystytään lyhyessä ajassa kouluttamaan asiantuntijoita eri tehtäviin. Korkeakoulujen aloituspaikkojen äkkinäisellä muutoksella ei näihin haasteisiin voi eikä pidä yrittää vastata.

Insinöörikoulutusta tarjoavat ammattikorkeakoulut Insinöörikoulutusta annetaan 21 ammattikorkeakoulussa, joilla on noin 30 toimipistettä. Vuonna 2015 uusia läsnä olevia opiskelijoita otettiin 7477. Kaikkiaan läsnä olevia opiskelijoita oli noin 33500 ja uusia tutkintoja suoritettiin 5150 vuonna 2015. Suomessa voi katsoa olevan kuusi suurta insinöörikoulutusta tarjoavaa ammattikorkeakoulua. Metropolia pääkaupunkiseudulla on ylivoimainen ykkönen runsaalla 6500 insinööriopiskelijallaan ja vuotuisella noin 1300 uuden opiskelijan sisäänotolla. Toisessa kategoriassa ovat

10


Tampereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän ammattikorkeakoulut sekä vuoden 2017 alusta aloittanut XAMK, joissa kussakin on 2000–3000 insinööriopiskelijaa ja vuotuinen sisäänotto noin 500–600 uutta opiskelijaa. Koulutusaloittain tarkasteltuna tekniikan alalla on neljä suurta; rakentaminen, kone- ja metallitekniikka, tieto- ja tietoliikenne sekä sähkö- ja automaatiotekniikka, joissa kaikissa on vähintään noin 5000 opiskelijaa. Näiltä neljältä tekniikan alalta valmistuu yli 70 % kaikista valmistuneista insinööreistä. Kaikkiaan insinöörikoulutusta on tarjolla kymmenellä koulutusvastuualalla. Neljän yllä mainitun alan lisäksi koulutusta on tarjolla ajoneuvo- ja kuljetustekniikassa, prosessi- ja materiaalitekniikassa, tuotantotaloudessa, bio-, elintarvike- ja kemian tekniikassa sekä graafisessa ja viestintätekniikassa. Insinöörikoulutukseen hakee vuosittain runsaat 15000 nuorta. Määrä on jo vuosia pysynyt suunnilleen samalla tasolla. Nykyisellä sisäänotolla se tarkoittaa keskimäärin alle kahta hakijaa aloituspaikkaa kohti. Luku vaihtelee paljon riippuen oppilaitoksesta ja tekniikan koulutusalasta. Pääsääntöisesti suuret oppilaitokset vetävät paremmin kuin pienet. Koulutusaloista rakennustekniikka ja arkkitehtuuri ovat tekniikan alalla tällä hetkellä kaikkein suosituimpia. Vetovoimaisuuteen vaikuttaa merkittävästi alan työllisyystilanne ja tulevaisuuden näkymät. Vetovoimaisimmat oppilaitokset tekniikan alalla vuonna 2016 olivat Tampereen, Jyväskylän ja Oulun ammattikorkeakoulut, joissa kampusalueet ovat tiiviit ja kaupungit tarjoavat muutekin soveliaan opiskeluympäristöt.

Tampereen ammattikorkeakoulu Jyväskylän ammattikorkeakoulu Oulun ammattikorkeakoulu Hämeen ammattikorkeakoulu Savonia-ammattikorkeakoulu Metropolia Ammattikorkeakoulu Turun ammattikorkeakoulu Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulu Saimaan ammattikorkeakoulu kaikki oppilaitokset yhteensä Kajaanin ammattikorkeakoulu Seinäjoen ammattikorkeakoulu Yrkeshögskolan Arcada Lahden ammattikorkeakoulu Vaasan ammattikorkeakoulu Karelia-ammattikorkeakoulu Yrkeshögskolan Novia Satakunnan ammattikorkeakoulu Centria-ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu

3,0 2,8 2,3 2,2 2,2 2,0 1,9 1,8 Vetovoimaisuus = 1,8 ensisijaisten 1,8 hakijoiden ja 1,8 aloituspaikkojen 1,8 suhde 1,7 1,7 1,5 1,3 1,2 1,1 1,0 0,9 0

1

1

2

2

3

3

4

Kuvio 4. Ammattikorkeakoulujen vetovoimaisuus tekniikan ja liikenteen alan koulutuksessa (alempi kktutkinto), syksy 2016. Lähde: Opetushallituksen tilastot.

Toisen asteen ammatillinen koulutus muodostaa merkittävän reitin insinöörikoulutukseen. Keväällä 2015 40 prosenttia ja keväällä 2016 35 prosenttia valituista opiskelijoista tuli ammatillisen väylän kautta. Keväällä 2016 neljässä ammattikorkeakoulussa sisään otetuista uusista insinööriopiskelijoista yli puolet tuli sitä kautta. Erityisesti rakennusalalla ammatillisen väylän

11


kautta tulevien osuus on ollut merkittävä. Siksi Insinööriliitto on erittäin huolestunut suunnitellun ammatillisen koulutuksen reformin onnistumisen suhteen. Uudistuksessa suunniteltu opintojen siirtäminen nykyistä suuremmassa määrin työpaikoille voi epäonnistuessaan tuhota tämän koulutuksen valinneiden nuorten mahdollisuuden jatkaa opintojaan korkeakouluissa. On vaikea kuvitella kuinka vahvasti leikatuilla resursseilla pystytään toisaalta hankkimaan tarvittavat työssä oppimispaikat, kouluttamaan työpaikkaohjaajat sekä varmistamaan opintojen yleissivistävän osuuden taso ja laatu. Insinööriopintojen läpäisyprosentti sekä opintojen sujuvuutta mittaava vuotuinen opintopisteiden karttuminen eivät ole ammattikorkeakoulujen keskiarvon tasolla, joka osaltaan rokottaa sellaisten ammattikorkeakoulujen taloutta, joiden koulutustarjonnasta merkittävä osa on tekniikan koulutusta. Opintojen takkuamiseen on useita syitä. Yksi merkittävimmistä on liian suuri sisäänotto verrattuna siihen, miten toisen asteen koulutuksessa on hankittu matemaattisluonnontieteellistä pohjakoulutusta. Pitkän matematiikan kirjoittajien määrä on ollut koko 2000-luvun ajan riittämätön suhteessa sellaisten korkeakoulupaikkojen määrään, joissa sen tasoiselle matemaattiselle osaamiselle olisi tarvetta. Pelkästään insinööri ja diplomi-insinöörikoulutuksen aloituspaikkamäärä ylittää vuosittain pitkän matematiikan kirjoittajien määrän. Noin puolet tutkinnon suorittaneista teki sen tavoiteajassa, eli neljässä vuodessa. Parhaiten aikataulussa pysyttiin rakennusalalla, jolta vuonna 2015 valmistuneista yli 60 % suoritti tutkinnon neljässä vuodessa. Tietotekniikan alalla normiajassa valmistui samana vuonna ainoastaan 40 %. Keskeisiä syitä opintojen venymiseen olivat vaikeudet insinöörityön kanssa, työskentely opintojen aikana sekä roikkumaan jääneiden tenttien suorittaminen. Työssä käynnillä opintojen aikana ei kuitenkaan voi yksiselitteisesti sanoa olevan opintoja hidastava vaikutus. Kerta toisensa jälkeen huonommat PISA-tulokset ennustavat ongelmien jatkuvan tulevaisuudessa. Perusopetuksen yläkouluikäisten nuorten osaamisen tason on laskenut ja mikä huolestuttavinta myös motivaatio oppimiseen erityisesti poikien osalta on hukassa. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformin myötä on syytä epäillä, ettei sen avulla pystytä parantamaan ammatillisen väylän valinneiden matemaattisluonnontieteellisen pohjan kehittymistä nykyistä paremmaksi.

12


Insinööritutkinnon suorittaneet Insinöörikoulutuksen alkuaikojen kolme suurta, eli kone-, sähkö- ja rakennustekniikka ovat pitäneet pintansa suurimpina tekniikan aloina. Mukaan nykyiseen neljän suuren kokonaisuuteen on tullut tietotekniikka. Tilastokeskuksen mukaan insinööritutkinnon suorittaneiden määrä Suomessa oli 130395 vuonna 2015. Alle 65-vuotiaita heistä oli noin 110000. Insinööreistä kolmeneljäsosaa oli valmistunut edellä mainituilta neljältä tekniikan alalta.

110000 100000 90000 80000

Lkm

70000 60000 50000 40000

30000 20000 10000

1947 1949 1951 1953 1955 1957 1959 1961 1963 1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015

0

Kuvio 5. Alle 65-vuotiaat insinööritutkinnon suorittaneet 1947–2015. Lähde: OPH ja Tilastokeskus.

Suomen elinkeinorakenteen muutos näkyy selvästi insinöörikoulutuksen painotuksen muutoksina eri aikoina. 1920-luvulla yli puolet volyymistä oli sähkötekniikkaa ja vajaa kolmannes konetekniikkaa rakentamisen osuuden ollessa noin kymmenesosa kokonaismäärästä. Sotien jälkeen Suomen teollistuessa koneinsinöörikoulutuksen määrä nousi 1940-luvulta aina 1980luvulle saakka 40 %:n tasolle kokonaismäärästä. Sähkötekniikan osuus putosi tuona ajanjaksona noin neljännekseen ja rakennustekniikan osuus kipusi samalle tasolle. Tietotekniikka löi itsensä läpi 1990-luvulla ja Nokiahuuman ollessa huipussaan, sen osuus kasvoi niin voimakkaasti, että vuonna 2005 it-kuplan jo puhjettua tietotekniikan alalta valmistuneiden insinöörien määrä oli peräti 28 % sinä vuonna valmistuneista. Äkkiä kasvaneen sektorin tarpeisiin oli vastattu 1990-luvun lopulla lisäämällä tietotekniikan koulutuksen aloituspaikkoja sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa. Alun perin kaksivuotiseksi tarkoitettua lisäkoulutusohjelmaa ei lopetettu suunnitellusti ja seurauksena oli 2000-luvun alun erittäin paha insinöörityöttömyys.

13


2015

19

14

2011

19

14

2005

15

16 18

15

1985

40

1965

41

1945

22 22

28

10%

27

29

23

21

8

31

28

29 0%

27 15

36

1925

28

7

22

14

53 20%

Koneosasto

30%

40%

Sähköosasto

50%

9 60%

Tietotekniikka

70%

80%

9 90%

Rakennusosasto

100%

Muut

Kuvio 6. Insinööritutkinnot: eri koulutusalojen osuus eri vuosikymmenillä. Lähde: AKH:n tilastot ja Tilastokeskus.

2000-luvulla konetekniikan sekä sähkötekniikan osuus on pysytellyt tasaisena molempien osuuden ollessa noin 15 % kokonaismäärästä. Tietotekniikan koulutusmäärä on lähes puoliintunut ennätysluvuista. Rakennustekniikka on kasvattanut osuuttaan lähes neljännekseen. Tällä hetkellä ala on korkeasuhdanteessa, joka on johtanut siihen, että alan teollisuus haluaa rakennusinsinöörivolyymin kasvattamista entisestään. Keväällä 2017 työikäisiä insinöörejä on noin 115000. Heistä noin 30000 on konetekniikan alalta valmistuneita, 25000 rakennustekniikan, 21000 tietotekniikan ja 20500 sähkötekniikan alalta. Muilta tekniikan aloilta valmistuneita on 1–4 % kokonaismäärästä.

kone- ja energiatekniikka

24160

tieto- ja tietoliikennetekniikka

20878

rakennus- ja yhdyskunta-/LVI-tekniikka

20683

sähkö- ja automaatiotekniikka, elektroniikka

19306

jokin muu ala

9606

kemian- ja prosessi-/materiaalitekniikka

4490

kuljetustekniikka

4469

tuotantotalous

ympäristötekniikka bio- ja elintarviketekniikka rakennusarkkitehti

3743 2573 2095 1045

Kuvio 7. Alle 65-vuotiaiden insinööritutkinnon suorittaneiden lukumäärä Suomessa vuonna 2015 koulutusalan mukaan. Lähde: Tilastokeskus.

14


Vaikka insinöörikunnan määrä alkoi voimakkaasti lisääntyä vasta 1980-luvulla, niin ehkä hieman yllättäen yli 60-vuotiaiden osuus on yli viidennes kaikista insinööreistä. Iän suhteen viisivuosikausittain tarkasteltuna suurimmat joukot muodostavat sekä 30–34-vuotiaat että 35–39-vuotiaat, joita molempia on 15 % koko joukosta. Seuraavien kymmenen vuoden aikana eläkeiän saavuttaa noin 20000 insinööriä.

vähintään 60 vuotta 21 %

alle 30 vuotta 12 %

30 - 34 vuotta 15 % 55 - 59 vuotta 8% 35 - 39 vuotta 15 %

50 - 54 vuotta 9% 45 - 49 vuotta 9%

40 - 44 vuotta 11 %

Kuvio 8. Insinööritutkinnon suorittaneiden ikäjakauma 2015. Lähde: Tilastokeskus.

Insinööritutkinnon yleistymistä kuvaa hyvin se, että vuonna 1980 insinööritutkinnon suorittaneiden osuus saman ikäisestä (22–64v) väestöstä oli noin 1,1 prosenttia. Vuonna 2015 sama osuus oli noussut neljään prosenttiin. Tämä ei ole voinut olla vaikuttamatta insinöörikunnan sijoittumisessa työelämän eri tehtäviin tai insinöörikunnan palkkakehitykseen. 4 3,5 3

%

2,5 2

1,5 1 0,5 0

Kuvio 9. Työikäisten insinööritutkinnon suorittaneiden osuus saman ikäisestä (22–64 v.) väestöstä 1980–2015. Lähde: Tilastokeskus.

15


Ylemmän tekniikan alan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet Teknillisessä opistossa suoritettua insinööritutkintoa ei onnistuttu rinnastamaan siirtymäsäännöksellä korkeakoulututkinnoksi ammattikorkeakoulu-uudistuksen myötä poliittisen vastustuksen takia. Se on aiheuttanut ongelmia erityisesti julkisella sektorilla virkoihin liittyvien kelpoisuuksien puuttumisena. Ammattikorkeakoulujen myötä insinööri(AMK)-tutkinnolle saatiin tutkintoasetuksen muutoksella ensi vaiheessa asema, joka oikeutti virkoihin ja toimiin, joihin pätevyysvaatimuksena oli korkeakoulututkinto tai alempi korkeakoulututkinto. Seuraavaksi sama ongelma tuli esiin niiden tehtävien kelpoisuusehtojen kohdalla, joihin vaatimuksena oli ylempi korkeakoulututkinto. Tämä onnistuttiin ratkaisemaan siirtymällä ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilun kautta ylempien ammattikorkeakoulututkintojen (YAMK) aikaan. Niiden vakinaistamisen myötä lainsäädännössä vahvistettiin ylempien ammattikorkeakoulututkintojen olevan rinnasteisia yliopistojen ylempien korkeakoulututkintojen kanssa. Edelleen YAMK-tutkinnon suorittaneiden väylä edetä yliopistojen jatko-opiskelijoiksi on ongelmallinen. Tekniikan alalla ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon laajuus on 60 opintopistettä. Se muodostuu 30 opintopisteen laajuisista teoriaopinnoista sekä 30 opintopisteen laajuisesta työelämän kehittämistehtävästä. Koulutukseen pääsyn edellytyksenä on vähintään kolmen vuoden työkokemus insinööritutkinnon (tai soveltuvan muun korkeakoulututkinnon) jälkeen. Koulutus on opiskelijalle maksutonta. Parhaiten se soveltuu henkilöille, joilla on omassa työssään haaste, jonka ratkaiseminen olisi mahdollista tehdä tutkintoon kuuluvana kehittämistehtävänä. Tekniikan ala oli mukana ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilun alusta alkaen. Ensimmäiset kokeiluohjelmat tekniikan alalla käynnistettiin syksyllä 2002. Vuoden 2015 loppuun mennessä tekniikan alan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon oli suorittanut 3317 henkilöä. Tilastokeskuksen mukaan näistä noin puolet on rakennus- ja yhdyskuntatekniikan alalta. Muita merkittäviä aloja oli mm. tuotantotalous, tietotekniikka, automaatiotekniikka sekä osaamisen johtamiseen liittyvät yhdistelmät. (Liite 3.) Tutkinnoille on insinöörien kohdalla koettu selkeää tarvetta. Niistä on ollut hyötyä tutkinnon suorittaneille. Yksi konkreettinen esimerkki uusista tutkinnon myötä auenneista mahdollisuuksista ovat opetustehtävät ammattikorkeakouluissa. Insinööriliiton tekemän selvityksen mukaan sekä julkisella että avoimella sektorilla YAMK-tutkinnon suorittaneiden työllisyys oli parempi, toimiasema parempi sekä palkka korkeampi kuin ei tutkintoa suorittaneiden. Vuoden 2016 työmarkkinatutkimuksen mukaan YAMK-tutkinnon suorittaneiden mediaanipalkka oli avoimella sektorilla noin 440 euroa ja julkisella sektorilla noin 400 euroa korkeampi kuin niillä, joilta se puuttui.

16


2. Insinöörien työurat Opintojen aikana työskentely Ohjattu työharjoittelu on pakollinen osa insinööriopintoja. 1980-luvulle saakka opintoihin kuului lisäksi pakollinen alakohtainen ennakkoharjoittelu, joka oli suoritettava ennen teoriaopintojen aloittamista. Ammattikorkeakoulujärjestelmään siirtymisen myötä työssä käynti opintojen aikana on tullut mahdolliseksi. Työssä käynnin suosio kasvaa opintojen edetessä niin, että toisesta vuosikurssista lähtien jo noin 40 % täyspäiväisistä opiskelijoista työskentelee vähintäänkin satunnaisesti lukukausien aikana. Niistä, joiden täysipäiväisten opintojen kesto nousee yli 5 vuoden, noin kolmasosa työskentelee jatkuvasti.

1. vuosikurssi (keväällä 2016 aloittaneet)

7

23

2. vuosikurssi

13

3. vuosikurssi

12

4.vuosikurssi

65 28

5. tai korkeampi vuosikurssi

0

29 20

2 44

33

14

2

58 35

31

Koko aineisto

57

27

19

5

2 33

55

3 2

Työskentelee jatkuvasti

40 60 Työskentelee satunnaisesti

80

Ei työskentele

Monimuoto-opiskelija, opinnot työn ohessa

100 %

Kuvio 10. Insinööriopiskelijoiden opintojen aikainen työssäkäynti lukuvuonna 2015–2016. Lähde: Opiskelijoiden työssäkäyntitutkimus 2016, IL ry.

Opintojen aikaiseen työssäkäyntiin on useita syitä. Kolme neljästä opintojen aikana työskentelevistä opiskelijoista ilmoitti tärkeimmäksi syyksi taloudellisen syyn. Kasvukeskuksissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla opintotuki ei usein riitä elämiseen, joten lisätuloja on hankittava tavalla tai toisella. Suurin yksittäinen syy työssä käyntiin opintojen aikana oli kuitenkin halu tienata ylimääräistä. Noin viidenneksellä työssä käynnin keskeisin syy oli halu hankkia työkokemusta.

17


7%

2% Halusin tienata ylimääräistä

19 % 44 %

Opintotuki ei olisi riittänyt elämiseen Halusin saada työkokemusta Jokin muu syy En saa enää opintotukea

28 %

Kuvio 11. Tärkeimmät syyt opintojen aikaiselle työssäkäynnille lukuvuonna 2015–2016. Lähde: Opiskelijoiden työssäkäyntitutkimus 2016, IL ry.

Huolimatta opintojen aikaisesta työssäkäynnistä valtaosa insinööriopiskelijoista näyttää pysyvän opintojen tavoiteajassa. Vuoden 2016 tekniikan alan ammattikorkeaopiskelijoiden työssäkäyntitutkimuksen mukaan keskimääräinen opintopistemäärä kasvoi noin kuudellakymmenellä vuosittain. Työssäkäyntiä ei siten voi pitää opintoja hidastavana tekijänä. Sen sijaan työpaikan löytyminen valmistumisen jälkeen on yleensä helpompaa niille, joilla on pakollista harjoittelua enemmän työkokemusta hankittuna. Lukuvuoden aikana tehty työ on lisäksi kerryttänyt koulutusta tukevaa työkokemusta niin, että opintojen loppuvaiheessa jo yli puolet työssä käyneistä koki työn kartuttaneen koulutusta tukevaa kokemusta. Sama kehitys on ollut nähtävissä myös kesätöiden osalta. Erityisen hyvin harjoittelu yhdistyi opiskeluihin rakennustekniikan kohdalla, jonka alan opiskelijoista 76 % katsoi kesätöiden liittyvän hyvin tai erittäin hyvin opintoihin. Pakollisen työharjoittelun ja opintojen aikaisen työskentelyn lisäksi insinööriopiskelijat ovat perinteisesti työskennelleet kesäisin. Kesällä 2016 kesätöissä olleiden määrä kohosi 83 prosenttiin. Kesätöiden löytyminen samoin kuin vastavalmistuneiden ensimmäisen työpaikan saanti noudattelevat reaaliaikaisesti Suomen talouden tilaa. Kesä 2016 oli hiukan edellistä parempi, samoin kesätyötehtävien laatu oli edellisvuotta parempi. Insinööriopiskelijat tekevät kesätöitä valitettavan vähän ulkomailla, vain kaksi prosenttia vuonna 2016. Harjoittelupaikkoja on tarjolla mutta eri syistä kaikkia mahdollisuuksia ei käytetä. Kotimaan kesätyötarjonnassa silmiin pistää insinööri- ja suunnittelutoimistojen niukka kesätyön tarjonta. Tämä siksi, että suunnilleen joka viidennen vastavalmistuneen työnantaja on kuitenkin edellä mainittu taho. Siltä suunnalta tullut kritiikki vastavalmistuneiden osaamisen puutteista olisi helposti korjattavissa, jos ala panostaisi enemmän tulevien työntekijöidensä valmentamiseen jo opiskeluaikana.

18


Vastavalmistuneet insinöörit Vuonna 2016 valmistui 5150 insinööriä. Elinkeinoelämän viimeaikainen piristyminen on näkynyt jo jonkin aikaa vastavalmistuneiden työllistymisessä. Toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden suhteellinen osuus kasvaa, samoin koulutuksen kannalta tarkoituksenmukaisen työpaikka löytyy entistä useammalle ja pelkästään työpaikan löytyminen on aiempaa helpompaa. Positiivinen kehitys sen sijaan ei ole heijastunut alkupalkkoihin muualla kuin pääkaupunkiseudulla. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 %

3 12

5

10

15 22

82

13 23

7 13

23

6 21

5 17

12

16

8

9

24

21

15

24

12 23

22

26

76 72 66

65 61

15

16 22

13 20

73 68 64

59

66 62 58

50 %

52

59 55

40 % 30 % 20 % 10 % 0% 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Vakituinen työ

Määräaikainen työ

Työtön

Jatkan opintoja

Muu tilanne

Kuvio 12. Vuosina 2000–2015 valmistuneiden insinöörien työtilanne valmistumisvuotta seuraavana keväänä. Lähde: Insinööriliiton sijoittumistutkimukset vastavalmistuneille.

Koska insinööreistä valtaosa työllistyy avoimelle sektorille, elinkeinoelämän kaikki heilahdukset näkyvät reaaliaikaisesti insinöörien työllisyydessä. Tämä koskee sekä vastavalmistuneita että insinöörejä yleensä. Työtä vaille jääneiden määrä kasvaa nopeasti samalla kun vakinaisen työsuhteen saavien määrä laskee. Näyttääkin sille, että elinkeinoelämä pyrkii laman aikana kiertämään koeaikamääräyksiä sillä, että vastavalmistuneen ensimmäinen työpaikka on määräaikainen, vaikka työn olisi ajateltu jatkuvan pidempään. Insinööriliitto on tehnyt vuosittain maaliskuussa kyselyn edellisenä vuonna valmistuneille insinööreille, jossa on kysytty mm. näkemyksiä saadusta koulutuksesta ja siihen ladatuista odotuksista ja ensivaikutelmista sen käyttökelpoisuudesta työuran alkutaipaleella. Pitkän aikavälin tuloksena on todettavissa, että tuloksiin vaikuttaa työllistymistilanne valmistumisvaiheessa. Oppilaitos- ja koulutusalakohtaiset kokemukset vaihtelevat suuresti. Vuonna 2015 valmistuneista noin kolme neljäsosaa katsoi työpaikan vastaavan hyvin koulutusalaa. Kaksi kolmasosaa koki päässeensä työpaikkaan, johon toivoi ensisijaisesti työllistyvänsä. 19


työpaikka, joka vastasi koulutusalaani erittäin hyvin

45

työpaikka, johon edellytettiin vähintään insinööritasoista tutkintoa

44

työpaikka, johon toivoin ensisijaisesti työllistyväni

21

39

0% täysin samaa mieltä jokseenkin eri mieltä

28

20 %

jokseenkin samaa mieltä täysin eri mieltä

27

40 %

10

11

12

60 %

10

9

8

15

12

80 %

10

100 %

ei samaa eikä eri mieltä

Kuvio 13. Ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työpaikan vastaavuus insinöörikoulutukseen. Lähde: Vuonna 2015 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus, IL ry.

Vastavalmistuneet insinöörit ovat perinteisesti arvostaneet korkeimmalle opiskeluilmapiirin. Selvästi yli puolet kokivat saaneensa sitä, mitä odottivat. Samoin koulutusohjelman sisällä koettiin olevan suhteellisen hyvät suuntautumismahdollisuudet. Tämä antaa tukea sille ajatukselle, että erityisesti ensimmäistä tutkintoa suorittaville nuorille täyspäiväisille opiskelijoille on hyötyä siitä, että oppilaitos on riittävän suuri, jotta sillä on mahdollisuus tarjota monipuolinen valikoima kurssi- ja opintokokonaisuuksia. Sen sijaan väittämät käytännönläheisyydestä, opintojen motivoivuudesta, oppilaitoksen hyvistä työelämäyhteyksistä tai oppilaitoksen kiinnostuksesta opiskelijoiden mielipiteistä herättivät vastavalmistuneissa ristiriitaisempia tuntemuksia. Heikoimmat arviot insinöörikoulutuksen onnistumisesta vastavalmistuneet antoivat koulutuksen kansainvälisyydestä sekä oppilaitoksen tiiviistä suhteista elinkeinoelämään.

20


Opiskeluilmapiiri oli hyvä Insinöörikoulutus vastasi niitä odotuksia, joita minulla oli aloittaessani opinnot

34

50

6

10 5 2

53

Koulutusohjelma antoi hyvät suuntautumismahdollisuudet

15

18

40

20

5

19

18

9

Opetus oli käytännönläheistä

12

40

22

19

8

Opetus oli käytännönläheistä

12

40

22

19

8

Opiskelu oli vaativaa

7

Koulutusohjelma antoi riittävästi valintamahdollisuuksia Opetuksen sisältö oli ajantasalla

13

Opiskelu oli motivoivaa

41

12

32

7 5

26

37

8

Oppilaitos oli kiinnostunut opiskelijoiden mielipiteistä koulutuksesta Koulutus antoi hyvät valmiudet työelämän tehtäviin

43

Oppilaitoksella oli tiiviit suhteet elinkeinoelämään

8

25

Koulutus oli kansainvälistä

8

22

täysin samaa mieltä

0% 20 % jokseenkin samaa mieltä

jokseenkin eri mieltä

täysin eri mieltä

21

9

20

24

7

21

28

34

29 40 %

11

22

35 31

3

21

23

37

20

22 28 30

6 5 9 11

60 % 80 % 100 % ei samaa eikä eri mieltä

Kuvio 14. Vastavalmistuneiden arviot insinöörikoulutuksesta. Lähde: Vuonna 2015 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus, IL ry.

Vastavalmistuneet arvioivat motivoituneisuuden, omatoimisuuden, ongelmien ratkaisukyvyn, uusien asioiden omaksumiskyvyn sekä atk-valmiudet insinöörikoulutuksen antamista valmiuksista tärkeimmiksi. Näistä ammattikorkeakoulut olivat heidän mielestään onnistuneet atkvalmiuksien ja uusien asioiden omaksumisen osalta. Myös viestintä äidinkielellä sekä ryhmätyöskentelytaidot saivat heiltä perinteisellä kouluarvosana-asteikolla mitattuna 7,5 ylittävän arvion. Jotain koulutuksesta kertoi sekin, että heikoimmin arvostettuja valmiuksia vastavalmistuneiden mielestä olivat markkinointiosaaminen, talouden tuntemus ja kansainvälisyys, jotka kaikki jäivät tärkeysarvioinnissa alle 7,5 arvosanan. Toisaalta oppilaitoksen onnistuminen samoissa asioissa arvioitiin heikoimmiksi arvosanan jäädessä alle kuuden.

21


9,5 Motivoituneisuus

9

Omatoimisuus

Uusien asioiden omaksuminen

Ongelmien ratkaisu

Atk-valmiudet

Ihmissuhdetaidot

8,5

Projektihallinta Neuvottelutaito

Tärkeys 8

Viestintä äidinkielellä Ryhmätyöskentely Ammatillinen erikoisosaaminen

Esiintymistaito

Kielitaito

Visiointikyky

Esimiesvalmiudet

Yleissivistys

Luovuus

Viestintä vieraalla kielellä

7,5 Talouden tuntemus

7

Kansainvälisyys

Markkinointiosaaminen

6,5

6 5,5

6

6,5

7

7,5

8

8,5

9

9,5

Arvosana

Kuvio 15. Insinöörikoulutuksen antamat valmiudet ja niiden tärkeys työelämässä valmistuneiden näkökulmasta. Lähde: Vuonna 2015 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus, IL ry.

Ammattikorkeakoulujen rahoitukseen tehdyt leikkaukset alkavat valitettavasti näkyä. Vertailtaessa vuonna 2010 ja vuonna 2015 valmistuneiden vastauksia keskenään, voidaan todeta, että vastaajien antamat arvosanat ovat läpi linjan nyt muutaman kymmenesosan heikompia kuin vuonna 2010. Suurimmat pudotukset ovat uusien asioiden omaksumisessa, omatoimisuudessa, yleissivistyksessä, talouden yleisessä tuntemuksessa ja motivoituneisuudessa. Kaikki edellä mainitut valmiudet ovat tarpeellisia insinööreille. Haasteita: 

Miten parannetaan opiskelijoiden motivaatiota?

Millä toimilla vahvistetaan ammattikorkeakoulujen ja elinkeinoelämän välistä yhteistyötä?

Kansainvälisyyden lisääminen opinnoissa.

Insinöörien ammattitaidon kehittäminen koko työuran ajan.

22


Insinöörien työurien kehittyminen Työuran pari kolme ensimmäistä vuotta ovat merkittävässä asemassa insinöörien tulevaisuuden kannalta. Suunnilleen sen ajan kuluessa tulisi löytää paikka työelämässä, jotta ura lähtisi etenemään. Tutkimuksen mukaan maamme taloudellisella tilanteella on merkitystä koko työuran ajan. Hyvän suhdanteen aikana työllistyneiden työurat ja keskimääräinen palkkataso kehittyvät paremmin kuin laman aikana työllistyneillä. Leijonan osa insinööreistä sijoittuu yksityisen sektorin palvelukseen. Tyypillisesti ensimmäinen työpaikka löytyy suunnittelu- tai tuotekehitystehtävien parissa. Vuonna 2015 valmistuneiden kohdalla näihin tehtäviin työllistyneiden osuus oli 31 prosenttia. Teknologiateollisuus oli suurin työllistäjä 26 prosentin osuudella. Suunnittelutoimistot työllistivät 16 prosenttia vastavalmistuneista. Julkiselta sektorilta ensimmäinen työpaikka löytyi vain kahdeksalle prosentista vuonna 2015 valmistuneista. Työtilanteen suurimmat muutokset tapahtuvat uran kahden ensimmäisen vuoden aikana. Yhä useampi löytää tuona aikana toistaiseksi voimassaolevan työsuhteen. Niiden osuus vähenee nopeasti, jotka ovat ensimmäisessä työpaikassaan olleet toimihenkilö- tai työntekijätehtävissä. Nämä muutokset käyvät ilmi Insinööriliiton tekemässä vuonna 2004 valmistuneiden insinöörien uran alkua kartoittaneesta tutkimuksesta. Toimihenkilö- ja työntekijätehtäviin työllistyneet löytävät yleensä koulutuksen kannalta tarkoituksenmukaisen työpaikan työuran ensimmäisen viiden vuoden aikana. Johtotehtäviin siirrytään isommassa määrin vasta viiden työkokemusvuoden jälkeen. Vuonna 2004 valmistuneista johtotehtävissä työskenteli vuonna 2014 kolmannes kun osuus valmistumisvaiheessa oli ollut vajaa kymmenesosa.

47

78 82 85

vakituinen kokopäivätyö

yrittäjä, ammatinharjoittaja

2 2 2 4

työttömänä tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa

2 3 3

määräaikainen kokopäivätyö

5 3

14

12

29

8 6 8 5

jokin muu tilanne

0

20

40

60

80

tilanne valmistumishetkellä (2004)

tilanne kaksi vuotta valmistumishetkestä

tilanne viisi vuotta valmistumisesta

tilanne kyselyhetkellä (2014)

100 %

Kuvio 16. Vuonna 2004 insinööriksi valmistuneiden työtilanne valmistumishetkellä, 2 vuotta, 5 vuotta ja kymmenen vuotta valmistumisesta. Lähde: Kymmenen vuotta työelämässä, vuonna 2004 valmistuneiden työuran alkuvuodet, IL ry 2014.

23


4

erittäin vaativat/vaativat asiantuntijatehtävät

12 10

keskijohto

24 14

20

28

26 41

asiantuntijat 23 toimihenkilö

11 10 1 1

ylin johto/johto

työntekijä

2

18

36

44

24

7 4 3

19

8

2 2 2 3

yrittäjä tai ammatinharjoittaja

tilanne valmistumishetkellä (2004)

0

10

20 30 40 50 % tilanne kaksi vuotta valmistumishetkestä

tilanne viisi vuotta valmistumisesta

tilanne kyselyhetkellä (2014)

Kuvio 17. Vuonna 2004 insinööriksi valmistuneiden asema työpaikalla valmistumishetkellä, 2 vuotta, 5 vuotta ja kymmenen vuotta valmistumisesta. Lähde: Kymmenen vuotta työelämässä, vuonna 2004 valmistuneiden työuran alkuvuodet, IL ry 2014.

Insinööriliitto on tehnyt jäsenkunnan keskuudessa pitkittäistutkimuksia uran ensimmäisten viiden ja kymmenen vuoden jaksoilta. Niiden perusteella on löydetty tyypillisiä insinöörien urapolkuja. Työtilanteen mukaisesti tarkasteltuna pääsuuntauksena on se, että onnistutaan löytämään vakituinen kokopäivätyö toisen palveluksessa. Asematasolla tarkasteltuna yleisimmin on pysytty koko tarkastelujakson ajan asiantuntijatehtävissä. Uralla etenevät ovat tyypillisesti ehtineet kymmenessä vuodessa keskijohdon tehtäviin. Taulukko 1. Yleisimmät työtilanteeseen liittyvät työelämäpolut 10 vuotta aiemmin valmistuneilla insinööreillä. Lähde: Kymmenen vuotta työelämässä, vuonna 2004 valmistuneiden työuran alkuvuodet, IL ry 2014. Vuosi 2004

Vuosi 2006

Vuosi 2009

Vuosi 2014

yleisyys %

1

1

1

1

34

1=vakituinen kokopäivätyö

2

1

1

1

15

2=määräaikainen kokopäivätyö

7

1

1

1

6

3=osapäivätyö

2

2

1

1

3

4=yrittäjä, ammatinharjoittaja

7

2

1

1

1

5=opiskelemassa päätoimisesti

3

1

1

1

1

6=suorittamassa varusmies/siviilipalvelusta

5

1

1

1

1

7=työttömänä tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa

1

1

9

1

1

8=lomautettuna tai lyhennetyllä työviikolla

1

1

7

1

1

9=perhevapaalla

2

2

2

1

1

10=muuten työelämän ulkopuolella

Selitykset:

66 %

24


Jos insinööri haluaa parantaa ansiotasoa työkokemuksen karttuessa, on hakeuduttava esimiestehtäviin. Selkeästi eniten tutkimuksen kohdejoukon piirissä nousi sellaisten insinöörien palkka, jotka olivat aloittaneet asiantuntijatehtävissä ja siirtyneet sitten esimiestehtäviin. Lähes yhtä hyvä kehitys oli niillä, joiden ensimmäinen työtehtävä oli ollut esimiestyö tai niillä, jotka olivat nousseet toimihenkilötehtävistä esimiehiksi. Asiantuntijatehtävissä selkeää palkan nousua oli vain niillä, joiden tehtävät olivat tulleet selkeästi vaativimmiksi. Työuran pitkittäistutkimus vahvistaa vuosittain tehtävän työmarkkinatutkimuksen tuloksia insinöörien urakehityksestä. Aiemmin, kun insinöörien määrä oli selvästi pienempi, oli havaittavissa, että työkokemuksen karttuessa insinöörien keskimääräinen asemataso kohosi nykyistä huomattavasti nopeammin. Vielä 1990-luvun alussa vähintään ylempään keskijohtoon kuului yli 40 prosenttia insinöörikunnasta ja osuus kasvoi edelleen niin, että yli 20 vuoden työkokemuksen omaavista reilusti yli puolet kuului tähän luokkaan. Ylimpään johtoon insinöörikunnasta kuului 1990-luvun alussa noin 20 prosenttia kun se vuonna 2016 oli kutistunut noin kuuteen prosenttiin. Syitä on monia, insinöörien määrä kasvanut räjähdysmäisesti, samoin muiden korkeasti koulutettujen, joiden voidaan katsoa kilpailevan samoista työpaikoista. Toisaalta organisaatiot ovat madaltuneet. Samoin ihmisten arvoissa on tapahtunut muutoksia, joiden seurauksena työn arvostus on muuttunut. Ammattivuodet 2016 Yli 30 v 2011 2001 1991 2016 26–30 v 2011 2001 1991 2016 21–25 v 2011 2001 1991 2016 16–20 v 2011 2001 1991 2016 11–15 v 2011 2001 1991

2016 6–10 v 2011 2001 1991 2016 0–5 v 2011 2001 1991

0 Ylin johto/yrittäjä

10 Johto

20

30

40

Ylempi keskijohto

50

60

Alempi keskijohto

70

Asiantuntija

Kuvio 18. Insinöörien toimiasema ammattivuosittain. Lähde: Insinööriliiton työmarkkinatutkimukset 1991, 2001, 2011 ja 2016.

25

80

90

100 % Toimihenkilö


Työuran aikainen kouluttautuminen Tekniikan nopea kehittyminen ja siitä johtuva elinkeinoelämän rakennemuutos vaikuttavat jokaisen elämään. Työssä pärjätäkseen jokaisen on huolehdittava omasta ammattitaidostaan. Erityisen selvästi se näkyy niiden kohdalla, jotka parinkymmenen työssäolovuoden jälkeen menettävät työpaikkansa. Insinöörikunnassa yli 45-vuotiaiden suhteellinen työttömyys alkaa kasvaa nopeasti ja yli 55-vuotiaiden kohdalla tilanne on erittäin huolestuttava. Työnantajat eivät tunnu uskovan, että yli viisikymmentävuotiaalla olisi enää kykyä tai halua opiskella uutta tai että heidän tietonsa olisivat ajan tasalla. Yhteiskunnan kannalta tilanne on kestämätön, sillä heillä on vielä 10–15 vuotta siihen, että he saavuttavat eläkeiän. 8000 7000 6000 5000

Lkm

4000 3000 2000 1000 0 72

75

78

81

84

87

90

93

96

99

02

05

08

11

14

17

Vuosi

Kuvio 19. Työttömät insinöörit 1972–2017, tilanne neljännesvuosittain. Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastot.

Suomen elinkeinoelämän tilanteessa tapahtuvat muutokset heijastuvat reaaliaikaisesti insinöörien työllisyyteen. Viennin hiipuessa insinöörityöllisyys heikkenee saman tien, koska merkittävä osa insinööreistä työskentelee vientiyrityksissä. Tästä syystä äkillisiin insinöörityövoiman tarpeisiin ei pitäisi reagoida kasvattamalla nuorisoasteen insinöörikoulutuksen aloituspaikkoja, sillä niiden vaikutuksia voidaan nähdä aikaisintaan viiden vuoden kuluttua päätöksestä. Nopeimmat koulutuksen keinoin saavutettavat tulokset syntyvät muunto-, jatko- ja täydennyskoulutuksen kautta, jolloin tuloksia saadaan jopa alle vuodessa. Niiden hyväksi käyttäminen ei kuitenkaan ole mahdollista suuremmassa määrin nykyisen rahoitusmallin mukanaan tuomien ongelmien vuoksi. Korkeakoulujen mahdollisuudet kuvatun laiseen lisäkoulutukseen ovat olemattomat ilman ulkopuolista rahoitusta. Nykyisillä kasvualueilla pääkaupunkiseudulla, Varsinais-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla olisi runsaasti potentiaalisia koulutettavia. Noin kaksi kolmasosaa työttömistä insinööreistä asuu edellä mainituilla alueilla, joten heidän osaltaan alueellisesta liikkuvuudesta ei syntyisi ongelmaa. Jokaisella alueella sijaitsee vahva ja monipuolista koulutusta tarjoava ammattikorkeakoulu, joka pystyisi rahoituksen järjestyessä tuottamaan tarvittavan koulutuksen.

26


Kone- energia- ja kuljetustekniikka Tieto- ja tietoliikennetekniikka Sähkö- ja automaatiotekniikka

Työttömiä insinöörejä maaliskuussa 2017 oli yhteensä 6324.

Prosessi- ja materiaalitekniikka Rakennus- ja maanmittaustekniikka Muu tekniikka Tuotantotalous 0

500

1000 lkm

1500

2000

Kuvio 20. Työttömät insinöörit koulutusalan mukaan maaliskuussa 2017 . Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastot.

Vaikka vastavalmistuneiden antamat arviot saamastaan koulutuksesta eivät ole kiitettävällä tasolla, on motivaatio syventää asiantuntemusta korkealla tasolla. Vuonna 2015 valmistuneista 95 % oli kiinnostunut syventämään oman alansa asiantuntemusta ja 73 % laajentamaan sitä myös muille tekniikan aloille. Yrittäjyyttä miettineitä oli vajaa kolmannes. Insinöörien uraseurannan tutkimuksesta selviää myös se, että tyytyväisyys saatuun insinöörikoulutukseen kasvaa sitä mukaan, kun työkokemusta karttuu. Vaikka esimerkiksi ammatillinen erityisosaaminen, esimiestaidot, neuvottelutaidot tai projektiosaaminen ja -johtaminen opitaan vasta työelämässä, näyttää sille, että insinöörikoulutus on onnistunut antamaan sellaisen pohjan, jolta voi ponnistaa. Kymmenen vuotta työssä olleilta kysyttiin heidän hankkimastaan ammatillisesta jatkokoulutuksesta. Lähes 90 % ilmoitti osallistuneensa johonkin koulutukseen. Tyypillisiä koulutuksia olivat asiakkaiden, laitetoimittajien tai alihankkijoiden koulutukset. Jonkin toisen tutkinnon oli suorittanut 16 prosenttia kohdejoukosta. YAMK-tutkinnon opiskelun oli aloittanut kahdeksan prosenttia vuonna 2004 valmistuneista.

27


olen osallistunut asiakkaan/alihankkijan/laitetoimittajan järj. lisäkoulutukseen

53

olen osallistunut muun koulutuslaitoksen järjestämään koulutukseen

46

olen osallistunut työpaikalla työantajan järj. koulutukseen

42

olen osallistunut muun tahon järj. lisäkoulutukseen

37

olen suorittanut toisen tutkinnon

16

en ole osallistunut mihinkään koulutukseen

11

olen suorittanut erikoistumisopintoja amk:ssa

9

olen aloittanut YAMK-opiskelun

8

olen suorittanut arvosanoja yliopistossa

8

olen aloittanut opinnot toiseen tutkintoon

6

olen suorittanut korkeakoulutasoista täydennyskoulutusta

2 0

10

20

30

40

50

60 %

Kuvio 21. Kymmenen vuotta aiemmin valmistuneista 89 prosenttia oli osallistunut johonkin jatkokoulutukseen työuran aikana. Kuviossa on esitetty, mihin työhön tai ammattiin liittyvään jatko-, lisä- tai täydennyskoulutukseen on osallistunut (%). Lähde: Tutkimus työttömyyspäivärahaa saaneille Insinööriliiton jäsenille, IL ry 2016.

Insinööriliitto teki vuonna 2016 tutkimuksen työttömyyspäivärahaa saaneiden jäsentensä keskuudessa. Siinä yhteydessä selvitettiin kokemuksia työvoimakoulutuksesta. Palveluja oli käyttänyt noin 40 % kyselyyn vastanneista. Selkeästi parasta palautetta annettiin ammattitaitoa kehittävästä koulutuksesta. Sen sijaan työvoimaviranomaisten järjestämiltä työnhakukursseilta ja uravalmennuksista annettiin suunnilleen yhtä paljon kielteistä ja myönteistä palautetta. Näyttääkin sille, että nykyisen massatyöttömyyden aikaan TE-keskuksilla ei ole tarjota riittävästi korkeasti koulutetuille suunnattuja työnhakua tukevia palveluja.

28


kaikki insinöörit

40

20-29 vuotta

32

30-39 vuotta

40

40-49 vuotta

45

50-59 vuotta

42

60+ -vuotta

31 0

10

20

30

40

50 %

Kuvio 22. Työvoimakoulutukseen tai muuhun työllistämistä edistävään toimenpiteeseen osallistuneiden osuus ikäryhmittäin työttömyyspäivärahaa 7/2015–12/2015 saaneista. Lähde: Tutkimus työttömyyspäivärahaa saaneille Insinööriliiton jäsenille, IL ry 2016.

Omaehtoisesta opiskelusta työttömyysetuudella saatiin pelkästään positiivista palautetta, jos sitä oli saatu työttömyysetuudella jatkaa. Tätä palautetta vasten tuntuu käsittämättömältä, että erityisesti työnantajapuolella vastustetaan kaikkia esityksiä, joilla helpotettaisiin työttömien omaehtoista tai osa-aikaista opiskelua. Koska työvoimaviranomaisilla on erittäin rajalliset resurssit selvittää korkeasti koulutettujen osaaminen ja sen puutteet, voisi olettaa, että henkilö itse pystyy parhaiten arvioimaan oman työllistymismahdollisuuksia parantavan koulutuksen tarpeen.

kaikki vastaajat

6

vakituisessa kokopäivätoimessa

6

määräaikaisessa kokopäivätoimessa

6

ylin johto/yrittäjä

69 70 55

7

60

8

johto ylempi keskijohto

6

alempi keskijohto

6

asiantuntijat

6

toimihenkilöt

6

0% 20% 40% omakustanteisia koulutuspäiviä (%:lla vastaajista)

67 75 74 68 58 60%

80%

työnantajan kustantamia koulutuspäiviä (%:lla vastaajista)

Kuvio 23. Työhön liittyvään omakustanteiseen ja työnantajan kustantamaan koulutukseen kyselyhetkeä edeltävän 12 kuukauden aikana osallistuneiden osuus kokopäivätoimisista insinööreistä (sis. pitkäja lyhytkestoiset kurssit, seminaarit, webinaarit, työpajat). Lähde: Insinööriliiton työmarkkinatutkimus 2015.

29


2000-luvulla valmistuneiden kannattaa varautua siihen, että edessä on ennen eläkeikää ehkä useitakin alan vaihtoja. Työtehtäviä katoaa ja syntyy kiihtyvään tahtiin, samoin kokonaisia aloja. Korkeakoulujen rahoitusmallit eivät tätä kehitystä tunnista, vaan niiden rahoituskriteerit on säädetty toimimaan siten, että opiskelija suorittaa koko tutkinnon ja käyttää siihen suunnitellun normiajan. On yhteiskunnan resurssien ja yksilöiden ajankäytön tuhlausta tuottaa olemassa olevalla mallilla uutta osaamista. Ammattikorkeakoulujärjestelmän osalta se tarkoittaisi joko nykyjärjestelmän kyseenalaistamista ja sellaisen uuden järjestelmän kehittämistä, jonka avulla voitaisiin rahoittaa muunto- jatko- ja lisäkoulutusta nopeasti muuttuviin yhteiskunnan tarpeisiin.

30


Lähteet: -

31

Vastavalmistuneet insinöörit työmarkkinoilla 2015, Insinööriliitto Palkkatilastot 2016, Insinööriliitto Vipunen koulutustilastot, OKM Työmarkkinatutkimus 2016, Insinööriliitto Tutkimus työttömyyspäivärahaa saaneille insinööreille 2016, Insinööriliitto Valtion talousarvio 2016 RAKE-raportti 2015, Arene Ammattikorkeakoululaki TKI-toiminnan rakenteellinen kehittäminen raportti 2017, Arene Kymmenen vuotta työelämässä, Vuonna 2004 valmistuneiden insinöörien työuran alkuvaiheet 2014, Insinööriliitto Viisi vuotta työelämässä, vuonna 2009 valmistuneiden insinöörien sijoittuminen työelämään 2014, Insinööriliitto Tekniikan alan ammattikorkeakouluopiskelijoiden työssäkäyntitutkimus 2016, Insinööriliitto Education at a Glance 2014, OECD Koulutustaulukot, Tilastokeskus Yhteistyössä maailman parasta, OKM julkaisuja 2017:11 Ehdotus laadullisen työllistymisen sisällyttämiseksi korkeakoulujen rahoitusmalleihin 1.1.2019 alkaen, OKM julkaisuja 2017:8


LIITE 1. Kansainvälisestä insinöörikoulutuksesta Saksa, Korea ja Meksiko tuottavat OECD:n tilaston mukaan suhteellisesti enemmän tekniikan alan korkeakoulututkintoja kaikista kyseisessä maassa suoritetuista kolmannen asteen tutkinnoista kuin Suomi. Tilasto on vain osa totuutta, sillä se ei kerro kolmannen asteen koulutukseen osallistuvan joukon osuutta suhteessa ikäluokkaan. Suomessa tekniikan alan tutkintojen suhde korkeakoulututkintojen kokonaismäärästä on hiukan laskenut verrattuna vastaavaan tutkimukseen vuonna 2011. Vastaavasti OECD-maiden keskiarvo on noussut. Suomessa toisen 1960-luvulta alkanut tekniikan korkeakoulutuksen volyymin kasvu on taittunut. Aiheellisesti voidaankin kysyä, onko menty liian pitkälle. Ikäluokkaan suhteutettuna maassamme on ollut 19-vuotiaiden ikäluokkaan suhteutettuna tekniikan alan korkeakoulupaikka noin neljännekselle. Kun samalla otetaan huomioon tekniikan alan miesvaltaisuus, niin opiskelupaikka on tarjolla lähes joka toiselle pojalle ikäluokasta. Massiivisen koulutuksen varjopuolet ovat tulleet selkeästi esiin. Insinöörikoulutukseen hakeutuva joukko on erittäin heterogeenista matemaattisluonnontieteellisen osaamisensa osalta. Toisaalta ammattikorkeakouluihin tehdyt merkittävät resurssileikkaukset ovat vähentäneet kontaktiopetuksen määrää sekä vaikeuttaneet investointeja kirjastojen ja laboratorioiden ajan tasalla pitämiseen. Tuloksena on ollut tekniikan alan opiskelijoiden keskiarvoa heikompi läpäisy sekä keskimäärästä pienempi opintopistetuotanto. Vain runsaat 60 % opintonsa aloittaneista valmistuu. Muualla Euroopassa on esiintynyt selkeää alitarjontaa insinööreistä. Tanskassa tai Norjassa insinöörien koulutusmäärät ovat murto-osa Suomen vastaavasta. Syitä erilaisuuteen on monia, elinkeinoelämän rakenne on erilainen, tekniikan kiinnostus nuorison keskuudessa on vähäistä jne. Mahdollisuudet toimia insinöörin tehtävissä vaihtelevat maittain. Suomessa insinööriammatti on suojaamaton. Toisin sanoen Suomessa kuka tahansa voi tehdä ”insinööritöitä” lähes kaikilla aloilla. Julkisella sektorilla rajoituksia saattaa löytyä tehtävään vaadittavan tutkinnon määrittelyssä. Rakennusalalla maankäyttö- ja rakennuslaki määrittää sen, kenellä on oikeus erilaisiin rakennusalan suunnittelu- tai työnjohtotehtäviin. Suomalaiseen vapaaseen käytäntöön ei törmää kuin ehkä Pohjoismaissa. Saksassa on jo varsin tiukat määräykset esimerkiksi projektien johtamisessa. Etelä-Eurooppaa lähestyttäessä säädökset vain tiukkenevat ja Välimeren maissa käytännössä vain kyseisessä maassa suoritettu insinööritutkinto takaa insinöörityöpaikan. Brittein saarilla käytäntö muistuttaa jossain määrin suomalaista asianajajakäytäntöä. Insinööritutkinnon suoritettuaan ja määrämittaisen työkokemuksen jälkeen henkilöllä on mahdollisuus anoa jäsenyyttä valtuutettujen insinöörien joukkoon. Euroopassa ja länsimaissa yleisemminkin on käytössä akkreditointiin perustuva insinöörikoulutuksen laadunvarmistus. 2000-luvun alussa EU:n alueella on käynnistynyt EUR-ACE akkreditointijärjestelmä, jonka piirissä on jo tuhansia eurooppalaisia insinöörikoulutusohjelmia. Systeemin perusideana on tutkintojen vastavuoroinen tunnustaminen, joka edesauttaa opiskelijaa esimerkiksi jatko-opintojen suunnittelussa. Kandidaattitutkinto jossain maassa akkreditoidussa tutkinto-ohjelmassa takaa mahdollisuuden jatkaa suoraan toisessa maassa sijaitsevassa korkeakoulussa master-tason opinnoissa ilman siltaopintoja. Suomalaisen korkeakoulutuksen laadunvarmistus tapahtuu kansallisen auditoinnin perusteella. Kansainvälisesti tarkastellen se on ongelmallinen koska suomalaisessa järjestelmässä 32


arvioidaan koko korkeakoulun toiminnan laatua, ei yksittäisen koulutusalan tai koulutusohjelman. Suomalainen järjestelmä on muutoinkin huonosti tunnettu. Näistä syistä Insinööriliitto oli aloitteellinen ja sai tuotua EUR-ACE akkreditointijärjestelmän Suomeen. Sitä tekee Suomessa Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (KARVI), joka on itsenäinen opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla toimiva virasto. KARVIn toimiala kattaa koko koulutusjärjestelmän varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. KARVIn tekemät insinöörikoulutuksen akkreditoinnit koskevat koulutusohjelmia. Runsaat kaksi vuotta käytössä olleeseen rekisteriin on tähän mennessä kirjattu viisi suomalaista insinöörikoulutusohjelmaa.

Kolumbia (ei OECD maa) Saksa Korea Meksiko Suomi Kreikka Chile Portugali Japani Espanja Sveitsi Latvia Venäjä (ei OECD maa) Slovenia Italia Unkari Itävalta Irlanti EU:n 22 OECD-jäsenen keskiarvo OECD keskiarvo G20 Slovakia Israel Tsekki Puola Belgia Turkki Viro Ruotsi Tanska Indonesia (ei OECD maa) Brasilia (ei OECD maa) Luxembourg Yhdistynyt kuningaskunta Alankomaat Norja Ranska Australia Uusi-Seelanti Saudi Arabia (ei OECD maa) Yhdysvallat

0

5

10

15

20

25 %

Kuvio 24. Tekniikan alalta valmistuneiden osuus eri maissa kaikista alemman korkeakoulututkinnon (ISCED2011, taso 6) suorittaneista. Lähde: OECD Education at a Glance 2014. Huom. Tekniikan ala: engineering, manufacturing, construction.

33


LIITE 2. Insinöörikoulutuksen opiskelijat ja tutkintojen lukumäärä oppilaitoksen ja koulutusvastuun mukaan Taulukko 2. Insinöörikoulutuksen opiskelijat ja tutkintojen lukumäärä (alempi kk-tutkinto) oppilaitoksittain vuonna 2015. Lähde: Tilastokeskus. Kaikki läsnäolevat opiskelijat 2015

%

Uudet läsnäolevat opiskelijat 2015

%

Insinööritutkinnot 2015

Metropolia Ammattikorkeakoulu

6679

20

1349

18

926

18

Tampereen ammattikorkeakoulu

2916

8,7

676

9

500

9,7

Turun ammattikorkeakoulu

2645

7,9

544

7,3

395

7,7

Oulun ammattikorkeakoulu

2256

6,7

512

6,8

324

6,3

Jyväskylän ammattikorkeakoulu

2039

6,1

483

6,5

323

6,3

Hämeen ammattikorkeakoulu

1867

5,6

364

4,9

311

6

Savonia-ammattikorkeakoulu

1797

5,4

458

6,1

268

5,2

Lapin ammattikorkeakoulu

1446

4,3

324

4,3

238

4,6

Satakunnan ammattikorkeakoulu

1652

4,9

343

4,6

235

4,6

Mikkelin ammattikorkeakoulu

1154

3,4

255

3,4

207

4

Vaasan ammattikorkeakoulu

1243

3,7

335

4,5

188

3,7

Seinäjoen ammattikorkeakoulu

1231

3,7

300

4

180

3,5

Lahden ammattikorkeakoulu

1117

3,3

225

3

177

3,4

Centria-ammattikorkeakoulu

959

2,9

237

3,2

162

3,1

Yrkeshögskolan Novia

1009

3

210

2,8

158

3,1

Kymenlaakson ammattikorkeakoulu

1130

3,4

318

4,3

147

2,9

Saimaan ammattikorkeakoulu

583

1,7

127

1,7

133

2,6

Karelia-ammattikorkeakoulu

726

2,2

183

2,4

131

2,5

Yrkeshögskolan Arcada

389

1,2

84

1,1

71

1,4

Kajaanin ammattikorkeakoulu

436

1,3

94

1,3

50

1

Högskolan på Åland

191

0,6

56

0,7

26

0,5

Ammattikorkeakoulu

Yhteensä

33465

7477

%

5150

Taulukko 3. Insinöörikoulutuksen opiskelijat ja tutkintojen määrä (alempi kk-tutkinto) koulutusvastuun mukaan vuonna 2015. Lähde: Tilastokeskus. Kaikki läsnäolevat opiskelijat 2015 6846

%

Tutkinnot 2015

%

20,5

Uudet läsnäolevat opiskelijat 2015 1550

Kone-, metalli- ja energiatekniikka

6387

20,7

1145

22,2

19,1

1501

20,1

988

19,2

Tieto- ja tietoliikennetekniikka Sähkö- ja automaatiotekniikka

6614

19,8

1445

19,3

845

16,4

4820

14,4

1147

15,3

716

13,9

Ajoneuvo- ja kuljetustekniikka

2299

6,9

513

6,9

405

7,9

Muu tekniikan ja liikenteen alan koulutus

2303

6,9

508

6,8

314

6,3

Prosessi- ja materiaalitekniikka

1479

4,4

338

4,5

249

4,6

Tuotantotalous

1267

3,8

277

3,7

227

4,4

Bio-, elintarvike- ja kemian tekniikka

690

2,1

125

1,7

126

2,4

760

2,3

73

1

135

2,6

Koulutusvastuu Arkkitehtuuri ja rakentaminen

Graafinen ja viestintätekniikka Yhteensä

33465

%

7477

5150

34


LIITE 3. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden lukumäärä Taulukko 4. Ylemmän tekniikan alan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden lukumäärä vuonna 2015. Lähde: Tilastokeskus. Tutkinto

Tutkinnon suorittaneiden lukumäärä 2015

% kaikista

Insinööri (AMK,yl), rakennus- ja, yhdyskuntatekniikka

1728

52,1

Insinööri (AMK,yl), tuotantotalous

356

10,7

Insinööri (AMK,yl), tietotekniikka

285

8,6

Insinööri (AMK,yl), automaatiotekniikka

226

6,8

Insinööri (AMK,yl), ympäristötekniikka

199

6

Insinööri (AMK,yl), logistiikka

128

3,9

Insinööri (AMK,yl), muu tekniikka

126

3,8

Insinööri (AMK,yl), teknologiaosaamisen johtaminen

124

3,7

Tekniikan AMK-jatkotutkinto, hyvinvointiteknologia

46

1,4

Tekniikan AMK-jatkotutkinto., osaamisen johtaminen

41

1,2

Tekniikan AMK-jatkotutkinto, korjausrakentaminen

17

0,5

Insinööri (AMK,yl), konetekniikka

15

0,5

Insinööri (AMK,yl), elektroniikka

15

0,5

Tekniikan AMK-jatkotutkinto, muu ala

9

0,3

Insinööri (AMK,yl), graafinen ja viestintätekniikka

2

0,1

Yhteensä

35

3317


Ratavartijankatu 2, 00520 Helsinki puh. 0201 801 801 etunimi.sukunimi@ilry.fi www.ilry.fi/tutkittuatietoa Koulutusasiat Koulutus- ja tutkimusyksikön johtaja Hannu Saarikangas, 0201 801 820 Tutkimustoiminta ja palkkaneuvonta Tutkimuspäällikkö Aila Tähtitanner 0201 801 828 Tutkimusasiamies Jenni Larjomaa 0201 801 870 Työmarkkinatutkija Varpu Multisilta 0201 801 877 Tutkimusassistentti Marja Heinonen 0201 801 841 Nuorjäsentoiminta Asiamies Tero Rinne, 0201 801 832 Asiamies Heini Ristell, 0201 801 858 © Insinööriliitto IL ry, 2017

Hyvän insinöörikoulutuksen idea  
Hyvän insinöörikoulutuksen idea