Page 5

pääkirjoitus

huhtikuu 2012

Jari Rauhamäki päätoimittaja

Työnteon kulut oikeaan osoitteeseen altiolla on pulaa verotuloista, joten hyvät neuvot ovat arvokkaita. Uusia veronmaksajia ja verokohteita pitää löytää, mutta ne ovat kiven alla. Monen poliitikon katse onkin kääntynyt heihin, jotka jo nyt käyvät töissä ja maksavat veronsa sen enempää mukisematta. Jos pelkkä veroprosentin nosto ei riitä, huomion voi aina kääntää verovähennyksiin tai työnantajan maksamiin verottomiin korvauksiin. Kukaties niitä läpikäymällä voi löytyä lisää euroja valtion rahakirstun pohjalle. Näitä ideoita tupsahtaa julkisuuteen tasaiseen tahtiin. Liikenneministeri Merja Kyllönen esitti muutama viikko sitten matkatöitä tekevien verottomia kilometrikorvauksia pantaviksi verolle yli 15 000 kilometrin ylimenevältä osalta. Oman auton käytöstä korvataan tällä hetkellä 45 senttiä kilometriltä ja sen on laskettu kattavan autosta aiheutuvat kulut. Ministeri laskeskeli, että laittamalla verovapaudelle yläraja valtiolle kilahtaisi 70 miljoonaa euroa nykyistä enemmän. Liikenneministerillä oli ehdotusta tehdessään varmasti hyviäkin tarkoitusperiä. Voi esimerkiksi ajatella, että muutos ohjaa työssään paljon liikkujia joukkoliikenteen käyttäjiksi. Valitettavasti vain ajatus on hyvä, toteutus ei vain toimi. Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa joukkoliikennettä ei saada koskaan niin

V

UUSI

INSINÖÖRI

toimivaksi, että läheskään kaikki voivat hoitaa päivittäiset työn tekemiseen liittyvät matkansa bussissa tai junassa istuen. Esitys ei muutenkaan ollut loppuun saakka harkittu. Työntekoon pitää kannustaa ja sitä tulee helpottaa. Kyllösen ehdotus toimii päinvastoin. Verottomien kilometrikorvausten leikkaaminen jarruttaa työvoiman liikkuvuutta ja heikentää näin työllisyyttä. Jos esitys menee läpi, paljon työssään ajava laitetaan verotuksen kautta maksamaan työantajalle kuuluvia, työn tekemisestä aiheutuvia kuluja. Se ei ole oikein. Kansanedustajien jos kenen pitäisi tietää, mitä työn tekeminen Suomen kaltaisessa maassa maksaa, etenkin jos työ vaatii paljon liikkumista. Maakunnista tulevilla edustajilla lienee myös käsitys matkatöiden ihanuudesta ja kurjuudesta sekä vieraalla paikkakunnalla työskentelyn hintavuudesta. Kustannuksia syntyy ja niitä pitää korvata. Kansanedustajien osalta asia on järjestetty asuinpaikasta riippuen noin 1 000–1 800 euron verottomalla kulukorvauksella. Se kilahtaa tilille kerran kuukaudessa ilman vuokrakuitteja, ajopäiväkirjoja ja muita selityksiä. Erikoiselta tuntuu, jos nämä ihmiset ovat eturivissä vaatimassa työn tekemisestä aiheutuvien kustannusten korvauksia verolle.

5

insinoori-03-20122  

Uusi Insinöörilehden numero 3/2012

insinoori-03-20122  

Uusi Insinöörilehden numero 3/2012