__MAIN_TEXT__

Page 30

OIKEUTTA TEKSTI: Paavo Honkanen, työsuhdeneuvoja PIIRROS: Markku Haapaniemi

Vuorotteluvapaan ehdot muuttuivat jälleen Vuorotteluvapaalla tarkoitetaan työntekijän ja työnantajan välistä sopimukseen perustuvaa määräaikaista työtehtävistä ja palkanmaksusta vapauttamista. Työnantajan on myös palkattava vuorotteluvapaalle jäävän sijaiseksi työtön työnhakija.

V

uorotteluvapaalakia on viimeisen neljän vuoden aikana muutettu useaan otteeseen. Muutokset ovat pääosin kiristäneet vuorotteluvapaan myöntämisedellytyksiä. Kuluvan vuoden alussa voimaan tullut muutos ei ollut poikkeus tähän linjaan. Vuoden alusta lukien vuorotteluvapaalle jääminen edellyttää 20 vuoden työhistoriaa aiemman 16 vuoden työhistorian sijaan. Vuorotteluvapaan enimmäiskestoa sen sijaan lyhennettiin aiemmasta 360 päivästä 180 päivään, ja mahdollisuus pitää vuorotteluvapaa useassa osassa poistettiin. Työhistoriaedellytyksen pidentämisen ja vuorotteluvapaan keston rajoittamisen lisäksi vuorotteluvapaalla maksettavan vuorottelukorvauksen määrää pienennettiin osin. Pitkän työuran perusteella maksettava vuorottelukorvauksen korotusosa poistettiin, joten jatkossa vuorottelukorvauksen määrä on kaikille 70 prosenttia siitä työttömyyspäivärahasta, jota saisi työttömäksi jäädessään. Tehdyt tiukennukset eivät vaikuta ennen 1.1.2016 alkaneisiin vuorotteluvapaisiin, eivätkä vuorotteluvapaisiin, joista on tehty sopimus jo vuoden 30

2015 aikana ja jotka alkavat viimeistään maaliskuun 2016 lopussa. Näihin vapaisiin sovelletaan vanhoja ehtoja. TAUSTALLA TOIVE SÄÄSTÖISTÄ

Muutosten taustalla ovat hallituksen säästötavoitteet. Vuonna 2014 valtio rahoitti 42,5 prosenttia vuorottelukorvauksista, mikä osaltaan selittää valtiovallan intoa rukata vapaan ehtoja tiukemmiksi. Hallituksen esityksessä laiksi vuorotteluvapaalain muuttamisesta tehdyillä muutoksilla tavoitellaan 50 miljoonan euron vuosittaista säästöä. Tästä 24 miljoonaa euroa lasketaan tulevan vapaan enimmäiskeston puolittamisella, vajaa 17 miljoonaa vuorottelukorvauksen korotusosan poistamisella ja noin 10 miljoonaa euroa työhistoriaedellytyksen korottamisella. Vuorotteluvapaajärjestelmä otettiin kokeiluluonteisesti käyttöön vuonna 1996 ja pysyväksi järjestelmä säädettiin vuoden 2010 alusta eteenpäin. Vuorotteluvapaajärjestelmää on muutettu olennaisesti sen olemassaoloaikana. Alkujaan työhistoriaedellytys oli 12 kuukautta nykyisen 20 vuoden sijaan. Vuoden 2014 lakiuudistuksen myötä vuorottelusijaisen valintakriteereitä

tiukennettiin tarkoituksena ohjata vuorottelusijaispaikat vaikeammin työllistyville aiempien ’yhden päivän työttömien’ sijaan. Vuorottelukorvauksen suuruus on sen sijaan ollut pitkälti samalla tasolla koko ajan. TAVOITTEENA PIDEMPI TYÖURA

Vuorotteluvapaajärjestelmän tarkoitus on kahtalainen; toisaalta auttaa vuorottelijoiden työssäjaksamista sekä vähentää sairauspäiviä ja siten pidentää työuria loppupäästä, toisaalta parantaa vuorottelusijaisten työllistymisedellytyksiä. Työ- ja elinkeinoministeriön Vuorotteluvapaajärjestelmän työllisyysvaikutukset -julkaisun mukaan silloinen vuorotteluvapaajärjestelmä ei ollut lisännyt vapaalla olleiden myöhempää työllisyyttä. Merkittävää vaikutusta ei ollut varhaiseläkkeelle jäämiseen eikä sairauspoissaoloihin. Tässä valossa vuorotteluvapaan käytön supistamiselle vapaan ehtoja kiristämällä on vahvahkoja perusteita. Julkaisun mukaan vuorotteluvapaan sijaisille vuorotteluvapaajärjestelmästä sen sijaan näytti olevan hyötyä. Sijaisten työttömyysaste laski ja työllisyysaste kasvoi sijaisuuden jälkeen, joten he olivat verrokkiryhmää

Profile for Insinööri-lehti

Insinoori 01 2016  

Insinööri-lehden numero 1/2016

Insinoori 01 2016  

Insinööri-lehden numero 1/2016

Advertisement