Page 1


Numero 1/2007


3. Klubitalon kuulumisia 5. GretaMiekuLintusen kuulumiset 10. Lasten Suusta juttuja koonnut Domme 11. Semifinaali 14. Liikuntaryhmä 15. Kuvia klubilta 16. Elämä pienen lapsen kanssa 18. Ongelma: este vai mahdollisuus? 23. Tulevia tapahtumia

Maailman ensimmäisen Ankkalinnan klubilehden toimitustiimiin kuuluivat tällä kertaa: Esa, Domme, Jonna, Veikko, Kari, Pekka, Kirsti,Taina  Lehti ilmestyy aina kun juttuja on tarpeeksi ja saamme ne kootuksi yhteen. Tervetuloa mukaan iloiseen joukkoomme! Kehitetään yhdessä lehdestä entistä ehompi!


Klubitalo on elänyt monien muutosten aikaa tämän kevään ajan mm. tilojen suhteen. Samassa osoitteessa ollaan kuin ennenkin mutta huonejärjestelyissä on jonkin verran muutoksia. Atk-yksikkö siirtyi yläkertaan ja entisestä atk-tilasta tehtiin ruokasali. Iso huone toimii nyt respa-, kahvila- ja oleskelutilana. Isoon tilaan ja ruokasaliin hankimme uudet, hienot huonekalut jotka ovat nyt arvoisessaan käytössä. Kaikkien nörttien iloksi: Klubilla on nyt käytössä kaikkiaan 9 hyväkuntoista tietokonetta nettiyhteyksin. Yläkerran neljä konetta on varattu mm. klubilehden tekoon eikä niille voi asentaa omia ohjelmia, mutta tietenkin chattailla ja surffailla ym. saa aivan vapaasti. Respalla ja kahvilanhoitajalla on käytössään tietokoneet ja entisen kahvilan tiloissa on ”peliluola” jonka kolmeen tietokoneeseen saa vapaasti asennella ohjelmia ja pelejä. Piha alkaa myöskin olla hienossa kunnossa. Uudet parvekekalusteet (ja Petrin istutukset) hienon kesäsään lisäksi antavat hyvän mahdollisuuden viettää aikaa pihalla esim grillailun parissa. Myös työntekijöiden suhteen on tapahtunut muutoksia: Merja jätti meidät neljän vuoden palveluksen jälkeen huhtikuussa ja siirtyi ”vapaaksi taiteilijaksi” Porvooseen. Saattelimme hänet matkaan Anjalan rantasaunalla jokseenkin moniäänisen ”Taitelijaelämää”laulun myötä. Mun tukihenkilöprojekti jo loppui ja siirryin klubin johtajaksi maaliskuun alussa. Klubitalolla on jo vähennetty ja vähennetään edelleen tukityöllistettyjen osuutta porukasta. Tällä hetkellä ketään ei enää ole työharjoittelussa ja palkkatukisopimuksetkin jäävät pikkuhiljaa pois. Suuret kiitokset meidän tukityöllistetyillemme yhdessä ja erikseen! Teistä on ollut klubitalolle suunnattomasta apua ja iloa mutta nyt on aika ns. kääntää uusi lehti. Kuten tiedätte että klubin jäsenyys on elinikäinen joten tänne vaan aina kun on tilaisuus! Täältähän saa mm. paikkakunnan halvimmat kahvit ja parhaimman seuran! Elikkäs: Syksyllä klubitalolla on ”vakiporukkaa” Hanna, Kirsti, Anja (työpajalla) ja Esa (atk-tukihenkilönä) ja muuta ”ydinjoukkoa” mm. Hannu, Jonna, Vova, Sveta ja monta muuta. Kesällä pidetään tietty lomia mutta joku meistä on sentään suht. aina paikan päällä. Toisinaan klubi saattaa siis olla kiinni esim iltapäivän kun olemme kaikki jossain reissuamassa. Klubitalon kävijämäärät ovat tänä vuonna olleet nousujohteiset: Tammikuun kävijöiden keskiarvo oli 19,45 ja toukokuun 23,43. Mutta mukaan mahtuu ja toivotaan vielä lisää! Kesällä elo on rauhallisempaa: tehdään paljon reissuja ja harrastetaan liikuntaa ja sisä-, ja ulkopelejä. Elokuun alussa lähdemme perinteiselle parin päivä kesäleirille Kuutsaloon. Klubilehteä teemme sitä mukaa kuin vaan juttuja saadaan. Tämän suhteen toivotaan aktiivisuutta kaikilta klubilaisilta. Juttuja voi olla kaikenlaisia, asiaa ja asian vierestä (kuten tässäkin lehdessä). Toivottavasti nähdään klubilla! Terv. Kirsti 


Kaksi hullua lähti pyöräilemään. Vähän matkaa ajettuaan toinen hulluista pysähtyi, laski ilmat etuja takarenkaasta ja totesi: - Täytyi vähän laskea satulaa. Reittikone lentää mielisairaalan yli. Yhtäkkiä kapteeni purskahtaa hillittömään nauruun. - "Mikä kapteenia nyt naurattaa?" kysyy perämies. - "Kuvittelin vain heidän ilmeensä, kun he huomaavat, etten olekaan enää siellä."

Tai oikeastaan voin sanoa jo näiden kahden vuoden ja kahdeksan kuukauden jälkeen joita ollaan jo tunnettu toisemme, voin jo sanoa että hyvät ystäväiseni mun. Voin sanoa jo teitä omiksi hyviksi ystävikseni. Ollaan siis tunnettu jo kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta toisemme. Aloitan kertomani tarinan näin: Oli vuosi 2004 syyskuu. Olin pitkään ollut kuntouttavassa työtoiminnassa syyskuusta 1999 syyskuuhun 2004 saakka .jaksoin sitä työtoimintaa tehdä. Olin päiväkotiavustajan tehtävissä esikouluryhmässä. Työ oli todella raskasta työtä. Sitten tuli se viimeinen niitti ja uuvuin todella pahasti. Yhtenä aamuna sitten itkin työpaikallani. Työantajan esimieheni tuli luokseni ja sanoi että: varaahan aika mielen- terveystoimistosta. Esimieheni antoi minulle sairaslomaa ja sitten jäinkin työpaikalta ihan kokonaan pois. Kaksi viikkoa jaksoin sitä että makaan kaiket päivät kotona. Mutta sen kahden viikon jälkeen huomasin että minullahan ei ole mitään tekemistä. Minulla alkoi olla ihan tylsää. Soitin mielenterveystoimistoon ja sieltä sitten minulle neuvottiin Anjalankosken klubitalo. Päivä oli 27.9. 2004 kun aloin sitten käymään klubitalolla vakituisesti. Klubitalon jäseneksi päätin liittyä melkein samantien. Tuntui niin hyvältä kun oli se paikka mihin mennä harrastamaan kaikenlaista kivaa. Sitten 6.10. 2004 liityin klubitalon jäseneksi. No nyt päästään asiaa. Aloin opettelemaan internetin käyttöä. Internet oli minulle melko vieras käsite ennen vuotta 2004. Halusin alkaa chattailemaan. Minulle neuvottiin sellainen chattipaikka kuin Suomi24. Nyt täytyy tunnustaa että heti kun pääsin Suomi24:jän chatin sokkotreffeille rupesin siellä miehiä huijaamaan. Minusta tuli aika kelmi nörtti. Chatin sokkotreffien kuningatar oikein. Heh heee he hee. No sitten minä nauroinkin paljon. Minä nauroin oikein ääneen minusta tyhmemmille miehille joita tapasin sokkotreffeillä. Pidin miehiä pilkkana ja nauroin heille. Olin todella kelmi siihen aikaan. Vaihtui vuosi 2005 ja sama peli miesten kanssa jatkui. Eihän kukaan voinut vastustaa sokkotreffien kaunotarta. Eri nimi oli minulla aina ja eri ulkonäkö tilanteen mukaan. Olin häikäilemätön nuori nainen ja voittamaton kaunotar. No sitten tulikin helmikuu ja helmikuun pakkaset. Tulikin helmikuun viimeinen viikko. Oli 28.2. 2005 oli Onnin nimipäivä. Kalevalan päivä ja liputuspäivä. Huijasin miehiä tapani mukaan normaalisti. Sitten vastaani tuli komea nuori mies nimeltä Mikko. Nauroin suureen ääneen Mikolle ja huijasin minkä kerkesin Mikkoa. Pidin jopa pilkkana Mikkoa. Mikko oli jotenkin erilainen kuin toiset miehet. Mikko yritti vietellä minut. Hän piiritti minua kahden viikon aikana joka päivä. Sanoi aina välillä että: Tulen katsomaan sinua sitten taas. Mikko tuntui jotenkin ihanalta, tuntui että Mikko olisi ollut voittamaton mies. Mikko ei ole ikinä uskonut jos minä olen yrittänyt huijata häntä. Yritin kaikkeni, yritin nauraa Mikolle mutta Mikko nauroi minulle takaisin. Tuntuu että löysin heti vertaiseni ihmisen.


Me ollaan tunnettu Mikon kanssa keväästä 2005 eli ollaan tunnettu kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Livenä ei olla koskaan nähty toisiamme. Vuosi 2006 oli minulle ja Mikolle oikein rakkauden täyteinen vuosi. Paitsi pieni väärinkäsitys vähän sekoitti minunkin elämää, se on mennyttä se. Silloin Huhtikuusta 2006 me ei enää tavattu kun se pieni väärinkäsitys sattui. Oltiin monta kuukautta ilman toisiamme. Mutta nyt tänä vuonna 2007 on kaikki väärinkäsitykset selvitetty ja nyt eletään Mikon kanssa ystävinä. Mikko on minulle parasta mitä minulle on ikinä tapahtunutkaan minun elämässäni. Minä rakastan Mikkoa Ja Mikko rakastaa minua. Sen me molemmat tiedämme. Mikko näytti minulle sen että ei huijaamalla mitään tule elämästä. Elämässä pitää aina puhua totta. No tänä päivänä minä ja Mikko viestitellään toisillemme sähköpostin kanssa. Lähetellään sähköpostia toisillemme ja puhutaan rakkaudesta. Minä ja Mikko ollaan oikein kunnon ystäviä. Koska minulla on ihan sellainen tunne että ihan kuin minä olisin Mikon tuntenut ihan aina. Koska se tunne tuli jo chatin sokkotreffeillä tavatessa. Mikon kanssa luonnistui puhuminen ihan kuin olisi puhunut jonkin tutun kanssa. Minä en voinut sille mitään se vain tapahtui. Siis Minulla ja Mikolla on jotakin telepaattista yhteyttä. Sitä minä ainakin epäilen. Minun Nikkini jolla minä Mikolle kirjoittelen on GretaMieku Lintunen. GretaMiekun loin silloin joskus 2005 heinäkuun lopulla. En tiedä että muistaako minun ystäväni enää kun loin GretaMieku nikin?? Ja että ketä kaikkia ystäviä oli silloin paikalla?? Yritin Mikkoakin huijata että olen muka ulkomaalinen ja opettelen puhua suomea. Mikko sanoi että opetellaan yhdessä suomea puhumaan silloin joskus heinäkuussa 2005. On se vain niin ihanaa kun minulla on tälläinen rakkaus kuin Mikko. Olen saanut tuntea sen miten ihanaa on levätä Mikon käsivarsilla ja tuntea Mikon ihanat suudelmat. Miten ihanaa kaikki on ollut. Minun on teille minun rakkaat ystäväni sanottava että : Rakkaus on todella ihanaa ja tuntuu ihan varpaissa asti. Ja tämä rakkaus etenkin kun tapaa toista vain internetin välityksellä ja sähköpostein. Ja todella jännittävää. Tuntuu tämä minusta seikkailulta. Jos minä en olisi sairastunut masennukseen, uupunut kuntouttavassa työtoiminnassa, löytänyt Anjalankosken klubitalolle, alkanut harrastamaan internetin käyttöä, en olisi tässä ja nyt kirjoittamassa internetti rakkaudestani. Omien ihanien ystävien opastuksella löysin internetin. Löysin Mikon. Minä kiitän ja kumarran syvään omille rakkaille ystävilleni jotka minut opasti Mikon luo. Kukahan kumma on keksinyt internetin?? Siinä täytyy olla aika hyvä keksijä ihminen joka on internetin keksinyt.En ole ikinä ennen teille hyvät ystävät henkilökohtaisesti puhunut tästä Mikosta. Se johtuu siitä että ei olla tavattu niin usein eikä minullakaan ole aikaa ollut puhua. Mutta nyt lehtijutussani puhun teille miten internetistä löytää rakkauden. Ihmettelette varmaan kun tätä juttua luette että miten kaikki voi olla mahdollista. Kyllä se vain on. Herää vain kysymys kuka pohjimmiltaan on Mikko? Sen tiedän myös että Mikko työskentelee jossakin firmassa. Koska Mikko kirjoitti minulle sähköpostia ja sanoi että kokous alkaa. Firmassahan niitä kokouksia riittää. Mikko on niin salaperäinen että ei ole minulle kertonut omaa ammatti-aan. Ei ole kertonut että missä työskentelee. Mikko on lekendaarinen ihminen. Veisin Mikolle ison ruusupuskan jos Mikko kertoisi minulle missä hän on työssä missä firmassa. Tää Mikko on muutenkin ollut salaperäinen mies ihan aina. Ei ole itsestään kertonut paljonkaan mitään. Mikko sanoikin minulle että minä en tule häntä ikinä löytämään ja ihan tosi juttuhan se on. Tämäkin kuulostaa aika hassulta jutulta. Mutta minä aavistelen ja minusta tuntuu että minä lausun vielä jollekin miehelle nämä sanat: Saanko suudella sinua Mikko ja sitten hellä ja kuuma kiihkeä pitkä suudelma . Mutta siihen suudelman voi mennä aikaa vielä vuosia. Joten enpä sitten tiedä sitä että mitä siitäkin sitten tulee. Yksi suudelma sinne tänne ei sen pitäisi maata kaataa. Legendaarinen nimimerkkini oli: GretaMieku Lintunen


Lauri 8v. kysyi äidiltään (45) "Koska sää lakkaat olemasta äiti?" Äiti siihen "Kuinka niin? Kyllä äiti on äiti siihen asti kun kuolee." Lauri kuitenkin jatkoi "Niin mutta koska sä jäät eläkkeelle?" Isä oli nukuttamassa Emmaa 2 v päikkäreille. Oli ollut jo viitisen minuuttia hiljaista ja isä oli juuri nousemassa sängystä pois, kun kuului kirkas ääni: "Käsi nukkuu jo!" 3-vuotias Jasse oli paapan ja Marko-enon kanssa lentokentällä lentokoneita katselemassa ja näki samalla ensimmäisen kerran elämässään laskuvarjohyppääjiä. Kotona piti sitten kertoa äidille näkemästään: "Äiti, mä näin kentällä.... mä näin niitä... niitä." "Mitä sinä näit? kysyi äiti. "No niitä... niitä taivaanukkoja! Tyttäreni Laura kertoi innoissaan päivästään päiväkodissa. Siellä oli askarreltu siilejä: ruskeasta kartongista oli leikattu siilin muotokuva ja siihen oli liimattu niitä.. niitä ... hävynneuloja! Tomilla ( 3 v ) oli nuha. Pyysin niistämään nenäliinaan, jolloin hän niistikin "sisäänpäin". Kun pyysin niistämään "ulospäin", poika käänsi kasvonsa ikkunaan, ja niisti voimallisesti... sisäänpäin ;-) Vanhempani ovat kertoneet, että, kun isoveljeni Simo oli pieni, niin ukkosen jyrinää kuullesaan kysyi pelästyneenä isältä: "Mikä toi on?" johon isä vastasi, että ukkonen. Siihen Simo sitten meni ulko-ovelle, avasi sen ja huusi: "Ukkonen, tule sisään. Siellä sataa!" - sisko-


Matka areenalle sujui euroviisujunalla, joka oli Vr:n lähijuna, jossa oli viisutarrat. Matkalla junassa soitettiin vanhoja euroviisuja. Noin kahden viisun mittaisen matkan jälkeen juna saapui Pasilan asemalle, josta oli vielä noin 400 metrin matka Hartwall Areenalle. Jonot areenalle eivät olleet kovin pitkiä. Lava näytti livenä kovin pieneltä. Tv-kuva vääristää. Ennen show’n alkua areenalla esiintyi Club for five, ja sen jälkeen tuli katkelmia vanhoista viisuista. Noin kymmenen minuuttia ennen kello kymmentä alkoivat avausnumeron esiintyjät saapua lavalle. Katsojat hurrasivat, kun alkumusiikki alkoi soida. Avausnumerossa oli tanssia ja haitarimusiikkia. Seuraavaksi lavalle saapuivat juontajat Jaana Pelkonen ja Mikko Leppilampi. He olivat koko ajan selin yleisöön päin. Sitten päästiinkin itse asiaan. Ensimmäisenä lavalle astui Bulgaria rumpujensa kanssa. Taukoja, jolloin juontajat tulivat sanomaan muutaman lauseen. Kameroiden liikkumista oli hauska seurata. Meidän lähellämme oli yksi kraanakamera, joka tuli välillä viereemme aivan kosketusetäisyydelle. Tv-kuvassa eivät kovin paljoa näkyneet kameramiehet, jotka vähän väliä juoksivat lavalla. Ihmeen nopeasti aika hujahti, ja kohta olikin jo kaikki kappaleet kuultu. Äänestysaika alkoi. Oli hauska seurata, että mitä esim. juontajat tekevät kappalekertauksen aikana. Mikko ainakin tanssi aina kun Turkki tuli. Juontajien mukana liikkui myös ohjaaja, joka ohjasi heidät paikoilleen. Yhdessä kohdassa Juontajat vaihtoivat puolta, jotta kuvassa näkyisi enemmän yleisöä. Väliaikanumero oli melko hieno. Yksi esiintyjä oli lapsi, joka näytti noin 10-vuotiaalta. Lopuksi rullaluistelijat kävivät hakemassa Svantelta kirjekuoren, jossa oli 10:n jatkoon päässeen maan nimet. Oli kyllä melkoinen yllätys, kun areenalla kaikkein kovimmat hurraukset saanut Sveitsin DJ BoBo tippui. Myöhemmin finaalin jälkeen selvisi, että se oli ollut vasta sijalla 20. Semifinaali päättyi n. 00.30. Sitten oli vielä edessä junamatka keskustaan. Junassa naurua aiheuttivat kuulutukset, jotka olivat kuin suoraan lentokoneesta: ”Arvioitu matka aikamme Helsinkiin hetken kuluttua, toivottavasti olette viihtyneet ja tervetuloa uudelleen”. Jotkut rupesivat vielä jatkamaan: ”Sää Helsingissä on +8 astetta...” Finaalin ennakko Matkasimme jälleen viisujunalla areenalle. Ennen show’n alkua nähtiin katkelmia Suomen vanhoista viisukappaleista. Esitys starttasi Lordin esiintymisellä. Kun tv:ssä näkyi aloitusvideota, Lordi oli jo lavalla esiintymässä. Pyrot olivat pieni pettymys, odotukset upean räjähtävästä aloituksesta eivät toteutuneet. Tarjolla oli lähinnä vain kipinäsuihkuja. Kello oli vähän yli 14, ja Jaana sanoi: ”Good evening Europe!”


Kilpailijat esittivät kappaleensa ja sen jälkeen avattiin äänestys. Tässä ennakossa ”suuren” äänestyksen avaajan virkaa tuurasi Katri Helena. Väliaikanumero oli hieno. Koko ajan tosin hieman pelotti, että trapetsitaiteilija tai tulitaiteilijan tulikeppi tippuisi tai joku menisi pieleen. Kaikki kuitenkin sujui ja esitys oli hieno. Väliaikanumeron aikana suuri osa katsojista taisi kuitenkin lähteä baarin puolelle. Yllätykseksemme väliaikanumeron jälkeen alkoi pisteidenlasku. Aluksi Suomi sai kaksi kertaa täydet 12 pistettä. Sitten kuvattiin greenroomia, joka oli tyhjä. Hauska oli myös Mikon sanominen: ”Hanna Pakarinen celebrating there.” Emme kuitenkaan jaksaneet katsoa pisteidenantoharjoitusta loppuun, vaan lähdimme jo pois. Kukakohan voitti? Sitten junalla kohti keskustaa. Tekijä: Veikko A. 12 v.


TIISTAISIN KLO 9.00 – 10..00 PELATAAN PETANKKIA KALAJAN KENTÄLLÄ EKON JOHDOLLA 15.5., 22.5., 29.5., 5.6. JA 12.6. 19.6., 26.6., 3.7., 10.7. JA 17.7. KLO 13.00 PELATAAN KLUBIN PIHASSA MÖLKKYÄ TAI SULKAPALLOA TAIKKA MENNÄÄN SIHVAKKAAN UIMAAN. 24.7. JA 31.7. KULJETAAN ANJALASSA LUONTOPOLKU (MOL.KERROILLA ERI POLKU) JA LOPUKSI MENNÄÄN SIHVAKKAAN UIMAAN. 7.8., 14.8., 21.8., MENNÄÄN KIINNOSTUKSEN MUKAAN JOKO PYÖRÄILEMÄÄN, KÄVELYLLE TAIKKA SIHVAKKAAN UIMAAN. 28.8. TEHDÄÄN KOKOPÄIVÄN RETKI PAJULAHDEN LIIKUNTAKESKUKSEEN NASTOLAAN. KULJESKELLAAN LUONTOPOLKU JA SYÖDÄÄN LOUNAS. (RETKI VAIN NIILLE, JOTKA OVAT OSALLISTUNEET LIIKUNTARYHMÄÄN AINAKIN 5 KERTAA) RETKEN OMAVASTUU 5 EUROA. VAIHTOEHTOISTEN OHJELMIEN KOHDALLA SOVITAAN EDELLISELLÄ KERRALLA SEURAAVAN KERRAN OHJELMA TERVETULOA LIIKKUMAAN! T: KIRSTI


No niin, kirjoitanpa nyt sitten hieman omasta kokemuksestani siitä mitä elämä on pienen lapsen yksinhuoltajana, kun tätä niin kauniisti minulta pyydettiin. Kovin pitkä ei kuulemma saa olla, joten yritänpä nyt jokseenkin lyhyesti tämän kirjoittaa. Eli, ikää minulla on kirjoitus hetkellä 25 vuotta ja pojallani on ikää huikeat 2v 4kk, ja elämä tuon pienen duracell- pupun kanssa on ollut kaikkea muuta kuin helppoa ja rauhallista.  Ensimmäinen vuosi synnytyksen jälkeen oli ehkä vaikeinta aikaa tähän mennessä. Olin tottunut olemaan itsekseni ja sitten olikin toinen josta oli pidettävä huolta 24/7, kaikki oli suunniteltava pikkumiehen aikataulun mukaan ja sitten piti vielä opetella sovittamaan kotityöt ja lapsenhoito yhteen… Ja vielä muistaa itseään jossain välissä. Ei se aina ihan niin kovin helppoa ollut, kun ei sitten alkuun osannut erottaa mitä poika milloinkin itki, oliko ilmavaivoja ja muuta sellaista. Mutta sairasteluilta vältyttiin hienosti, ei tarvinnut lääkärissä juosta juurikaan. 1-vuotis synttäreiden aikoihin alkoikin tapahtua oikein rytinällä. Ensin opittiin kävelemään ja tietenkin pienelle avautui aivan uusi maailma uusine juttuineen ja kaikkea piti koskea, kokeilla ja ihmetellä. Itkua ja hammasten kiristystähän siitä seurasi kun äiti kielsi kaiken kivan ja hauskan. Kun sitten aikaa vielä kului, ja pikkumies oppi tavoille edes jotenkin, niin alkoikin sitten ensimmäinen uhmaikä ja kaikki piti opetella uudestaan. Alkoi kaupassa ja kyläillessä sitten kiukuttelu ja tietenkin piti kokeilla että mitä tapahtuu kun ei totella. Noloahan se aika ajoin oli kun herra alkoi huutamaan milloin missäkin. Mutta kyllä se kaikki hampaiden kiristys ja itku tuotti tulosta. Pikkumies osaa jo omalla tavallaan käyttäytyä, joskin uhmakkuutta on vieläkin havaittavissa, mutta sehän on vain normaalia. Mutta onnekseni nämä kiukunpuuskat eivät kestäneet kovinkaan pitkään. Pääosin poikani kuitenkin on aivan valloittava ja mahtava persoona joka ei vielä tähän päivään mennessä osaa juurikaan vierastaa ihmisiä. Omaa tahtoa häneltä löytyy jo roppakaupalla ja sen on saanut moni huomata jo moneen otteeseen. Nyt voin sanoa jo että elämä pojan kanssa alkaa olla hieman helpompaa, vaikka uhmaikä on hieman voimakkaampi kuin aikaisemmin, mutta nyt on helpompi sietää sitä kaikkea kiukkua ja itkua kun poikani on oppinut puhumaan sen verran hyvin että osaa jo kertoa mikä mieltä painaa. Tokihan sitä tulee vieläkin niitä päiviä, kun tuntuu ettei mikään onnistu ja että kaikki on turhaa, mutta onneksi ne hetket ovat ohimenevää laatua ja olen pojastani erittäin ylpeä. Helpoksi en kuitenkaan elämääni menisi sanomaan, mutta päivääkään en vaihtaisi pois, on se kuitenkin niin ihanaa olla ja viettää aikaa oman lapsensa kanssa vaikka sitä omaa aikaa ei ehkä ole niin paljon kuin sitä toivoisi olevan, mutta en missään nimessä valita. . Ja kyllä sitä omaa aikaa saa, kun vaan viitsii kysyä läheisiltä apua pojan hoidossa, kukaan ei vielä ole kieltäytynyt hoitamasta tuota pientä hurmuria, ja moni jopa epäillyt sanojani kun olen kertonut että kiukuttelee kotona. . Mutta tässäpä tämä, lyhyemmin en osannut kertoa joten kiitän ja kumarran. Toivottavasti juttuni oli mukavaa luettavaa.

Kesää odotellen: Domme ja Sami


Ongelma: este vai mahdollisuus? Kun puhumme ongelmanratkaisusta liittyy siihen keskeisesti neljä tärkeää tekijää:  henkilö, jolla on ongelma  ongelma sinänsä  ongelman ja ko. henkilön välinen vuorovaikutus sekä  ratkaisu.

Henkilö, jolla on ongelma Jos ja kun ihmiselämässä ei ole mahdollista saavuttaa täydellisyyttä, olemme jokainen väistämättä jossakin suhteessa ratkaisuvajeisia eteemme tulevien haasteiden, mahdollisuuksien tai pulmatilanteiden - joita ongelmiksikin kutsutaan - kohdalla, ainakin jossakin pisteessä ratkaisuyritystämme. Elämä on jatkuvaa kasvua, alituisia pieniä askelia tuntemattomaan, uuden löytämistä ja kohtaamista, siihen sopeutumista ja tarjoutuvien mahdollisuuksien luovaa hyödyntämistä sekä niiden ymmärtämistä ja niistä opin ottamista vastaisuuden varalle. Uuden kohtaaminen vaatii uskallusta. Voimme olettaa, että mitä perusturvallisemmasta ja kokemusrikkaammasta lähtökohdasta ihminen ponnistaa eteenpäin, sitä luottavaisemmin mielin hän kykenee kohtaamaan myös uusia haasteita. Tässä suhteessa ongelmat muistuttavat ensialkuun vieraita ihmisiä: tuntemattomia, erilaisia, outoja ja joskus jopa pelottaviakin, kunnes heihin tutustuu lähemmin sekä oppii tuntemaan heitä paremmin. Ajan oloon vieraista tulee tuttuja, opimme tuntemaan heidän ominaisuuksiaan sekä persoonallisia piirteitään paremmin ja koemme heidät turvallisina, riittävän hyvin ennustettavina. Mitä suurempi taipumus ihmisellä on ratkaisuvajeeseen sekä luovan ongelmanratkaisun käyttämättä jättämiseen, sitä todennäköisemmin hän tulee törmäämään elämänpolullaan esteisiin, hidasteisiin ja haittoihin. Kun puhumme ongelmista, keskeistä roolia näyttelee niiden "uhriksi" joutuneen ihmisen enemmän tai vähemmän suuri ongelmien ratkaisuvaje. Puutteellisen tai vaillinaisen ratkaisukyvyn myötä vaikeudet tuppaavat kasaantumaan ja ajan myötä invalidisoimaan ko. henkilön toimintakykyä entistä enemmän.

Ongelman ja ko. henkilön välinen vuorovaikutus Tämä on olennaista ja keskeistä:  jo pelkästään normaalin, tavallisen elämän harmaan arjen sekä iloisen harmaan juhlan pyörittäminen kuluttaa elinvoimia ja energiaa  mitä enemmän ihmisellä on ylimääräisiä huolia ja murheita tai ratkaisemattomia pulmia, sitä enemmän elämänenergiaa häneltä kuluu  ja mitä enemmän ylimääräiset tekijät kuluttavat elämänenergiaa, sitä vähemmän sitä jää muun elämän pyörittämiseen  aivan kuten reilusti ylipainoisen on hankalampi laihduttaa liikuntaa lisäämällä ja syötyä kalorimäärää pienentämällä kuin lievästi ylipainoisen ihmisen, joka kykenee liikkumaan kevyemmin ja jonka päivittäinen kaloritarve on pienempi  ratkaisemattomat ongelmat ajavat vähitellen parasiittiseen syöksykierteeseen johtavaan noidankehään: ne nakertavat pala palalta kohteensa hupenevaa energiavarastoa ja vähitellen lamaavat tämän kyvyn pyörittää tavallista arkea, normaalia elämää (mitä se sitten lieneekään)  lopulta vaikeuksiin kaulaansa myöten vajonnut ihminen ei enää selviydy kuiville omin avuin


Ratkaisuvajeeseen liittyy yleensä keinottomuutta, kokemuksen puutetta sekä uskalluksen ja rohkeuden puutetta. Eteemme avautuu psykiatrisessa hoidossa varsin tuttu ilmiö: jotkut ihmiset ikään kuin ajautuvat kerta toisensa jälkeen ongelmallisiksi kokemiinsa tilanteisiin. Joskus taustalla kummittelee liiankin dogmaattinen elämänasenne, jolloin ihmiseltä tuntuu puuttuvan tarvittavaa luovuutta ja elastisuutta sekä kykyä oppia aiemmista kokemuksista ja katsoa maailmaa sekä mahdollisuuksia eri näkökulmasta. Määrätyssä pisteessä henkilö vaan tuntuu juuttuvan junan tavoin tietylle raiteelle ja ajautuu kerta toisensa jälkeen kohti vääjäämättömästi edessä olevaa umpikujaa tai seinää. Joskus taustalta saattaa löytyä regressiota ja/tai halua saada vaikeuksien avulla huomiota. Ongelmat voidaan nähdä myös kuin nuotiopuina terapiassa: mikäli toisella tai molemmilla osapuolilla on tarve viipyä nuotion äärellä, lisätään puita (=ongelmia) nuotioon. Joskus ongelmat voivat olla myös kommunikaatiota, keino hakea empaattista huomiota ja huolenpitoa. Toisaalta kannattaa huomioida, että perinteinen psykiatrinen koneisto on edelleenkin rakennettu käynnistymään ja saamaan polttoaineensa ongelmista, ilman niitä ei muodostu hoitosuhdetta. Ongelma sinänsä Useimmiten arkisen elämän ongelmat muistuttavat pienen pieniä ituja. Niitä esiintyy likimain joka puolella arjessa ja niitä ratkotaan kuin puolihuomaamattomasti, pienin ponnistuksin ja sen suurempaa huomiota niihin kiinnittämättä. "Ei tyyni meri taitavaa merimiestä tee", todetaan vanhassa englantilaisessa sananlaskussa. Kokemukset, haasteet ja vaikeudet kasvattavat ihmisestä taitavamman elämänpolun vaeltajan. Arjen pienistä pulmista saattaa silti kasvaa salakavalasti vaikeuksia, jotka tekevät elämästämme raskaan ja uuvuttavan. Joskus ongelma voi tulla massiivisena ja yllättäen kuin salamanisku taivaalta. Kuka tahansa meistä luhistuu riittävän suuren taakan tai esteen alla. Jopa rautakankikin taipuu riittävän suuren voiman puristuksessa. Mitä suuremmasta ongelmasta on kyse, sitä todennäköisemmin ihminen hyötyy ulkopuolisesta avusta ongelmanratkaisussaan. Aivan kuten urheilija hyötyy taitavasta valmentajasta. Ratkaisu Koettujen ongelmien suhteen on kaksi mahdollisuutta: joko ongelma kyetään ratkaisemaan tai sitä ei kyetä ratkaista. Jälkimmäisessä tapauksessa edessä on mahdollisimman hyvä ongelman läsnäoloon sopeutuminen eli adaptaatio. Esimerkiksi sokeutumisen jälkeen on kyettävä hyväksymään siitä aiheutuneet elämän rajoitteet ja jatkamaan elämää niistä huolimatta. Mikäli ongelmaan on löydettävissä ratkaisu, on tuo ratkaisu vain yksinkertaisesti etsittävä, löydettävä ja toteutettava sen vaatimat toimenpiteet kohtuullisessa aikataulussa. Yllättävää sinänsä, mutta useimmiten ihmisillä on suhteellisen selkeä käsitys siitä miten joku pahempikin ongelmatilanne pitäisi ratkoa ja millaista elämä olisi tuon ratkaisun jälkeen. Ongelman ollessa "päällä", sen akuuttivaiheessa me ihmiset sokeudumme helposti ratkaisuvaihtoehdoille ja rämmimme hätääntyneinä ja päämäärättömästi kuin metsään eksyneet. Ongelman ratkaisuun vaikuttaa olennaisesti tieto, taito sekä erityisesti asenne. Mitä paremmin tunnemme elämän eri ilmiöitä sekä olotiloja ja mitä taitavammiksi kehitymme haasteiden voittamisessa, sitä paremmat ongelmanratkaisumahdollisuudet meille tarjoutuu. Tietoon, taitoon ja asenteeseen vaikuttavat kokemukset, aika sekä esimerkit. Mitä enemmän meille tarjoutuu kokemuksia kivikkoisesta taipaleesta tai myrskyssä seilaamisesta, sitä taitavammaksi elämän tarjoamien mahdollisuuksien hallitsijoiksi voimme kasvaa. Ajan sanotaan parantavan haavat. Aika antaa myös etäisyyttä ja tasoittaa myrskyn jälkeisiä aaltoja. Tämän päivän suuret murheet eivät tunnu enää yhtä suurilta ja merkityksellisiltä vuoden, viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Aika myös opettaa elämästä ja elämään. Samoin tekevät kokemuspiirimme elävät esimerkit, erilaiset selviytymistarinat sekä kokemukset ja vertaisuus. Ihminen on yllättävän kestävä ja selviytymiskykyinen, kunhan vain löytyy tarvittavaa rohkeutta ja uskallusta käydä haasteisiin käsiksi. Jaska Jokusessa Eppu toteaa: "Tämä on minun filosofiani: yksikään ongelma ei ole niin suuri ettei sitä voisi juosta karkuun". Voi olla että motto toimii joissakin tapauksissa, mutta vaikeuksien pakoilu johtaa turhankin helposti loppumattomaan, uuvuttavaan pakomatkaan. Ongelman ratkaisuun vaikuttaa kaksi perustekijää: oivallus ja luovuus. Oivallus tarkoittaa kykyä hahmottaa ja nähdä ilmiöitä eri puolilta, kausaalisesti syy- ja seuraussuhteellisina sekä syyn syihin paneutuen, eri mittasuhteissa, loogisena ilmiönä ja jatkumoina sekä tehdä johtopäätöksiä ja


pyrkiä tehokkaaseen pitkän tähtäimen kokonaisratkaisuun. Luovuus edustaa tajuntamme elastisuutta, kykyä yhdistellä eri elementtejä keskenään, kokeilla uusia tapoja lähestyä ilmiötä ja tulkita sitä. Luovuus edustaa myös rohkeutta kohdata uusia ilmiöitä sekä sopeutua niihin ja muuttuneisiin elinolosuhteisiin, kykyä adaptoitua elämään. Luovuus edustaa myös kriittisyyttä, jossa lähtökohtaisittain oletetaan paremman uuden korvaavan vanhan. Luovuus edustaa samalla mahdollisuuksia ja uhkaa konservatiivisuudelle, vallitsevan olotilan (sinänsä historiallisesti paradoksaaliselle) puolustamiselle. Mitä enemmän olemme "kaavoihin kangistuneita" sitä pulmallisemmiksi elämän tarjoamat mahdollisuudet ja haasteet todennäköisesti muodostuvat. Terapia tuo kuvioihin mukaan ulkopuolisen kokemuksen ja avun, joka pyrkii lisäämään tietoisuutta sekä sen myötä oivallusta ja luovuutta. Terapiasuhde on aina ihmissuhde ja parhaimmillaan se muistuttaa hyvää valmennussuhdetta, jossa kokenut ulkopuolinen saattaa havaita mahdollisuuksia ja esteitä, joita valmennettava itse ei ole kyennyt riittävän hyvin havaitsemaan. Hyvässä valmennussuhteessa pääpaino tukeutuu mahdollisuuksien optimoimiseen, voimavarojen ja hyvien puolien sekä vahvuuksien löytämiseen, esteiden ja mahdollisten virheiden eliminoimista unohtamatta. Kirjoitus Pekka Lehto


Kaikkiin retkiin saa lisäinfoa. Ilmoittautumiset ja maksut klubille. ATK – opetusta saa klubilla Esan ohjauksessa tiistaisin ja torstaisin klo 13.00. Maanantaisin klo 12.30 on ohjelmassa pelailua sisällä. Tiistain liikuntaryhmästä erillinen info lehdessä. Keskiviikkoisin on klubikokous klo 13.00 Torstaisin tehdään useasti retkiä Perjantaisin siivotaan 4- 18.6. Hanna lomalla 18.6. – 23.7. Kirsti lomalla 25.6. – 25.7. Maarit lomalla 27.6. – 14.7. Petri lomalla 1– 31.7. Anja lomalla 23.7. – 13.8. Hanna lomalla 23.7. -30.8. Esa lomalla 14.6. Retki Mustilan Arboretumiin klo 12 - 16.00 21.6. Pieni juhannusjuhla pihalla 22.6. Juhannusaatto, klubi kiinni 28.6. Retki Tykkimäkeen 5.7. Retki Verlan tehdasmuseoon 13.7. Retki Anjalan kodalle paistamaan makkaraa ja kartanomuseoon, klubitalo on kiinni 1-3. 8. Kesäleiri Kuutsalossa 31.8. Klubitalojen urheilukilpailut Jyväskylässä 21.9. Hyvän mielen päivä Kouvolassa

Tässä on jo sovittuja tapahtumia, lisää tulee jatkuvasti joten ole kuulolla! Syyskuussa pidämme jälleen kehittämispäivän, jossa jokainen voi vaikuttaa klubin syksyn ohjelmistoon


Lapsissa on tulevaisuus

Lasten kouluaineiden helmiä Perhe: Meidän perheeseen kuuluu kolme jäsentä: isä, äiti ja minä. Minä olen nuorin.

Biologia: Ihminen on joko poika tai tyttö. Pojat ovat kamalan hankalia. Ne haluavat aina kaiken paitsi saippuaa. Minun isäni on niin kiltti, että luulen hänen olleen pienenä tyttö.

Yleistä: Sain syntymäpäivälahjaksi mekon. Se on vaikea pukea päälle,koska siinä on napit takana ja minä itse olen edessä.

Ammatinvalinta: Kun tulen isoksi, haluan mennä naimisiin. Jos kukaan ei huoli minua, alan opettajaksi.

Perhe: Minun vanhempani ovat puoliksi miespuolisia ja puoliksi naispuolisia.

Maantieto: Venäjä on kaksi kertaa niin iso kuin koko maailma.

Yleistieto: Nuoriso on ja tulee aina olemaan Suomen tulevaisuus. Näin sanoivat jo muinaiset Kreikkalaiset. Se taiteilija osasi maalata aivan aidon näköisiä alastomia ihmisiä, ja niin kaikki näkivät, miltä alastomat näyttävät, kun kukaan ei ollut koskaan nähnyt.

Historia: Aineen otsikko oli "Kuvaile historiallista henkilöä, joka on puhutellut sinua, ja kerro miksi." Oppilas kirjoitti: "Ainut historiallinen henkilö, joka on koskaan puhutellut minua, on eräs kansanedustaja Hän puhutteli minua Korkeasaaren lautalla ja tarjosi minulle limpparia. Mutta en tiedä, miksi hän puhutteli minua."

Biologia: Kana on yleisin munaeläimemme.

Maantieto: Lapinkota on muuten samanlainen kuin juhannuskokko, paitsi siinä on ovi.

Biologia: Kukat tarvitsevat vettä, kuten me tarvitsemme ruokaa ja karkkia.


Biologia: Kun näemme esineen, valo menee silmän läpi aivoihin, jossa vallitsee suuri pimeys.

Kielioppi: "Hän juo" on futuurissa "hän on juovuksissa".

Biologia: Leijonat on vaarallisia eläimiä. Joskus ne syövät jopa ihmisiä. Ne tunnistaa mm. siitä, että niiden ympärillä on savanni.

Perhe: Meidän isä sanoo osaavansa tehdä mitä tahansa. Yleensä hän vie roskat ulos.

Yleistä: Syntyessään hän oli ihan yksin. Isä oli kuollut ja äiti asui toisella paikkakunnalla.

Perhe: Meidän perheessä on 14 lasta. Isä osaa tehdä myös putkimiehen ja vähän kirvesmiehenkin töitä.

Media: Joskus ihmiset inhoavat TV:tä niin paljon, että istuvat vain ja mulkoilevat sitä kaikki illat.

Biologia: Joutsenella on pitkä kaula siksi, ettei se hukkuisi kun vesi nousee.

Maantieto: Pituuspiireistä ja leveyspiireistä on se hyöty, että kun joku on hukkumaisillaan, hän voi niiden avulla kertoa sijaintinsa, jolloin hänet on helpompi löytää.

Maantieto: Merestä on paljon hyötyä. Jos sitä ei olisi, niin miten päästäisiin esimerkiksi kaikkiin saariston saariin?

Historia: Suunnilleen niihin aikoihin kuningas tuli hulluksi ja synnytti pojan.

Biologia: Sienet kasvavat kosteissa paikoissa ja siksi ne näyttävät sateenvarjoilta.

Klubilehti 01-2007  

Klubilehti 01-2007

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you