Page 1

2/2018

Aikuistuvien ihmisten asialla

Pakollinen valinta s. 40

Oivalluksia hyvinvoinnista 

20 

Suuri seksijuttu 

26 

Puhetta monikulttuurisuudesta 

34


Sinulla on oikeus muodostaa mielipiteesi luotettavan tiedon pohjalta.

2

vastuullistajournalismia.fi


Pääkirjoitus

Aleksi Tuomola

”Jos joutuu stressaamaan, kelpaako ylipäätään ihmisenä, voi olla vaikea jaksaa tavoitella suuria” Anna-Sofia Nieminen, päätoimittaja anna-sofia.nieminen@lukio.fi 25-vuotias Ronja Salmi tuntuu olevan nyt esillä kaikkialla. Kun kirjoitin hänestä viime kesänä Improbaturiin jutun, hän oli jo kokenut kirjailija, juontaja, käsikirjoittaja ja vaikka mitä muuta. Sittemmin hänet on valittu Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtajaksi, ja maaliskuussa Ylellä alkoi hänen juontamansa tv-ohjelma Mitä mietit, Ronja Salmi? Tällaisen superihmisen oli erityisen ilahduttavaa nähdä sanovan Ylen haastattelussa näin: Tulen sellaisesta perheestä, missä ei ole koskaan kyseen­ alaistettu olemassaoloni merkitystä. Minulla on henkinen etumatka moniin muihin verrattuna. Olen voinut keskittyä tekemiseen, enkä sen pohtimiseen, kelpaanko. On hienoa, että Salmi tunnistaa kotitaustan merkityksen omassa elämässään. Se ei ota mitään pois hänen saavutuksistaan: hän on ihan itse kirjoittanut monta kirjaa ja osoittanut kykynsä tv-esiintyjänä. Mutta monella muulla hänen ikäisellään ei ole edellytyksiä tehdä samaa. Jos joutuu stressaamaan, kelpaako ylipäätään ihmisenä, voi olla vaikea jaksaa tavoitella suuria. Tai jos joutuu huolehtimaan, riittäävätkö rahat lukiokirjoihin, ei välttämättä ole niin helppo keskittyä opintoihin. Tutkimukset osoittavat, että huono-osaisuus periytyy.

Toki poikkeuksiakin on. Media on pullollaan sankaritarinoita, joissa noustaan köyhyydestä menestykseen. Valitettavasti ne toiset, tavallisemmat tarinat jäävät usein piiloon. Tähän lehteen haasteltu IB-abiturientti Iina Karonen antaa Ronja Salmen tapaan tunnustusta perheelleen. Mi­ nua on aina kehotettu kokeilemaan ja yrittämään eikä kos­ kaan painostettu mihinkään, Karonen kertoo sivulta 20 alkavassa jutussa. Karonen on ehtinyt opiskelujen lomassa kirjoittaa lääkäriäitinsä kanssa kirjan hyvinvoinnista. Tässä lehdessä hän kertoo neljä keskeisintä hyvinvointioivallustaan. Oivallukset ovat hyviä ja tärkeitä. Toivon, että te lukijat saatte niistä ideoita ja tsemppiä. Samaan aikaan kannattaa pitää mielessä, että kaikilla ei ole voimia tsempata, eikä se tee kenestäkään huonompaa ihmistä. On myös yhteiskunnan tehtävä auttaa siinä, etteivät lähtökohdat tai perheolot määrittele nuoren tulevaisuutta. Yksi tärkeä asia olisi toisen asteen koulutuksen saaminen maksuttomaksi. Siitä aiheesta voi lukea lisää sivulta 10. Lopuksi haluan onnitella jo etukäteen tulevia ylioppilaita – ja ihan jokaista, joka on selvinnyt jälleen yhdestä lukuvuodesta! 3


Tässä lehdessä

Jaksaa jaksaa, painaa painaa!

20

IB-abiturientti Iina Karonen on kirjoittanut äitinsä kanssa kirjan hyvinvoinnista. Tässä jutussa hän kertoo neljä hyvinvointioivallustaan.

26 4

Paljon asiaa seksistä

Miten harrastaa kivaa seksiä? Miten puhua seksuaalisuudesta? Etsimme vastauksia näihin ja moniin muihin kysymyksiin.


34

Kohdataan toisemme yksilöinä

3 | Pääkirjoitus

Monikulttuurisuus ja identiteetti ovat vaikeita käsitteitä, mutta kolme nuorta aikuista kävi rohkeasti niiden kimppuun.

Erkki & Maria

Armeija, sivari vai rangaistus? Varushenkilö, siviilipalvelushenkilö ja totaalikieltäytyjä kertovat omasta valinnastaan.

40

4 | Tässä lehdessä 6 | Tekijät esittäytyvät 7 | Dear Impro & Meistä puhuttua 8 | Ajassa kiinni 10 | Hallitus reagoi toisen asteen kustannuksiin 13 | Liitolta Annakaisa Tikkisen kolumni

14 | Paluu lukioon Valtteri Lehtinen

50 | Kulttuuritentissä Mikko Kuoppala eli Pyhimys

53 | Eka kerta Jenny Lehtisen ekalla työpaikalla pyykin seasta löytyi pökäleitä

54 | Elämästä Julia Thurénin kolumni

55 | Maailmalta Markus Kuokkasen kolumni Latviasta

56 | Essee

Kurkistuksia kuplien ulkopuolelle

58 | Päivänavaaja

Hellurei ja huomenta!

5


Improbatur 2/2018 Aikuistuvien ihmisten asialla – lehti lukiolaisille

Tekijät esittäytyvät

Improbatur on neljästi vuodessa ilmestyvä, rohkeita aiheita pelkäämätön lukiolaisten aikakauslehti. Se on journalistisesti itsenäinen julkaisu, joka käsittelee yhteiskunnallisia ilmiöitä sekä kulttuuria lukiolaisia kiinnostavasta näkökulmasta. Improbatur on Aikakauslehtien Liiton sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsenlehti. Päätoimittaja Anna-Sofia Nieminen Ulkoasu Antti Kyrö Toimitussihteeri Mari Uusivirta

Erkki Toukolehto on 35-vuotias helsinkiläinen taiteilija ja kuvittaja, jonka innostus kuvataiteita kohtaan syttyi jo varhain. Hän on käynyt Helsingin kuvataidelukion, jossa piti tärkeänä sitä, että taideaineita sai opiskella paljon. Erkki kuvittaa säännöllisesti Improbaturin Essee-palstaa. Hän tykkää tehdä piirroksia, jotka eivät alleviivaa tekstiä liikaa. "Haluan luoda kuvituksia, jotka herättävät kiinnostusta ja tuovat jollain tavalla uuden näkökulman aiheeseen. Samalla lukijan tulkinnalle on hyvä jättää myös varaa, eikä vääntää kaikkea rautalangasta tai yrittää selittää aihetta tyhjäksi." Erkki on tehnyt freelancerina monenlaisia töitä, muun muassa kuviosuunnittelua, julisteita, logoja ja kirjasuunnittelua sekä lehtikuvituksia esimerkiksi Ylioppilas­ lehteen ja Psykologiin. Kuvataiteilijana hän tekee pääosin abstrakteja piirroksia. Erkki opiskeli graafista suunnittelua Lahden Muotoiluinstituutissa ja valmistui sieltä 2010.

Maria Moulud kuvasi sivulta 34 alkavan jutun, jossa käsitellään monikulttuurisuutta. Aihe tulee lähelle Helsingissä asuvaa freelance-kuvaajaa: 30-vuotias Maria on syntynyt ja asunut aina Suomessa, mutta on puoliksi iranilainen. Kuten jutun haastateltavat, myös hän joutuu miettimään, miten esittelee itsensä uusille ihmisille. Yleensä hän kertoo heti iranilaisista juuristaan. "Jos sanon vain, että olen Suomesta, ihmiset kuitenkin kysyvät lisää. Toivoisin, ettei taustaa tarvitsisi aina selittää, mutta olen jo tottunut selittämään." Jutun haastateltavat tapasivat vain tuntia ennen kuin Maria kuvasi heitä, joten tunnelman rentouttaminen vaati työtä. Tällaisissa tilanteissa Maria asettelee kuvattavat tosi lähekkäin. "Se on niin kiusallista, että ihmiset alkavat nauraa." Valokuvaaminen on ollut Marian päätyö vuodesta 2014. Hän kuvaa esimerkiksi Nuorisoasuntoliitolle, Trendiin ja Imageen. Maria on valmistunut media-assistentiksi.

Tätä lehteä tehdessä Improbatur valittiin Aikakauslehtikilpailu Editissä vuoden 2017 ammatti- ja järjestölehdeksi. Hurraa!

6

Avustajina tässä numerossa Markus Kuokkanen, Raisa Mattila, Maria Moulud, Jose Riikonen, Johannes Roviomaa, Tuija Sorjanen, Jussi Särkilahti, Julia Thúren, Erkki Toukolehto, Nick Tulinen, Tuukka Tuomasjukka, Aleksi Tuomola, Mari Uusivirta Kannen kuva Jussi Särkilahti Kustantaja: Suomen Lukiolaisten Liitto ry Ilmoitusmyynti: Janni Pellinen Mediatiedot: www.improbatur.fi/ mediatiedot Paino: Forssa Print Oy Improbatur Töölönkatu 35 B, 1. krs. 00260 Helsinki improbatur@lukio.fi etunimi.sukunimi@lukio.fi +358 9 5842 1500 (sll:n vaihde) www.improbatur.fi www.facebook.com/improbatur Instagram: @improbaturlehti issn-l 0784-705x issn 0784-705x issn 2341-8923 (improbatur.fi) Tilaukset, peruutukset ja muutokset tilauksiin: www.improbatur.fi/tilaa 32. vuosikerta. Improbatur ilmestyy neljästi vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy elokuussa 2018. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Lehti postitetaan jäsenetuna Suomen Lukiolaisten Liitto ry:n jäsenille. Jäsenet voivat olla osoitteenmuutoksiin ja muihin tilauksiin liittyvissä asioissa yhteydessä Suomen Lukiolaisten Liiton jäsenpalveluun (toimisto@ lukio.fi tai +358 9 5842 1500). Mikäli et ole liiton jäsen, voit olla vastaavissa asioissa yhteydessä lehden toimitukseen (improbatur@lukio.fi).


Dear Impro

Meistä puhuttua

Tällä palstalla vastaamme lukio-opintoihin liittyviin (ja niihin liittymättömiin) kysymyksiin. Voit lähettää oman kysymyksesi osoitteeseen improbatur@lukio.fi.

@heitsulol: uusimmassa improbaturissa oli tosi lohdullinen kirjotus jatko-opinnoista ja siitä, että aina ei tarvi jämähtää niihin yleisimpiin aloihin tulevaisuutta miettiessä. anto mulle toivoa omasta tulevaisuudesta, mikä tällä hetkellä näyttää varsin suttuselta

Lukiolainen kysyy Saako lukiolainen syödä tunnilla?

s:

tu

vi

Anni Koivisto sosiaalipoliittinen asiantuntija Suomen Lukiolaisten Liitto

A n tt i K y r ö

Impro vastaa

K

u

"Oppitunneilla syömistä ei ehdottomasti kielletä valtakunnallisilla laeilla tai esimerkiksi Opetushallituksen ohjeilla. Lukiolain mukaan opiskelijan on käyttäydyttävä asiallisesti ja muita häiritsemättä, eli syöminen on kielletty, mikäli se häiritsee opetusta. Oppitunneilla syöminen voi kuitenkin olla kielletty lukion omissa järjestyssäännöissä, jotka usein löytyvät joko lukion verkkosivuilta tai kansliasta. Opiskelijoille on varattava mahdollisuus osallistua järjestyssääntöjen valmisteluun, eli halutessaan jokainen voi vaikuttaa sääntöjen sisältöön esimerkiksi opiskelijakunnan kautta. Opiskelijoiden kannattaa käydä yhteistä keskustelua siitä, mitä säännöissä pitäisi määrätä. Oli syöminen kiellettyä tai ei, se ei saa häiritä muita. Rapisevat pakkaukset ja rouskuvat eväät eivät oikein sovi oppitunneille. Hyvässä lukioyhteisössä toiset otetaan aina huomioon. Muilla voi olla allergioita tai tuoksuherkkyyttä, ja siksi voimakkaan hajuisia ruokia kannattaa välttää myös välitunneilla. Joka tapauksessa säännöllinen ruokailurytmi on hyväksi terveydelle. Sille annan vahvan suosituksen!" Suomen Lukiolaisten Liitto on Improbaturin julkaisija.

Anna palautetta, seuraa somessa Joko olet bongannut Improbaturin Instagramista? Seuraa @improbaturlehti, niin pysyt kärryillä lehden kuulumisista ja pääset esimerkiksi osallistumaan arvontoihin. Facebook-sivuakin (@improbatur) päivitämme vanhaan malliin! Kuulemme mieluusti palautetta lehdestä. Kerro mietteesi Instagramissa tai Twitterissä ja tägää #improbatur. Voit kommentoida lehteä myös Facebookissa tai sähköpostilla (improbatur@lukio.fi).

@Reaceneo: Kyllä täällä polonen ykkönen jo nauraa, kun lukee Improbaturin abilakanaennustusta #improbatur #lukio #taasmennäänlakintakii @paikallinengay: Tänään tuli #improbatur ja siellä oli hyviä artikkeleita. Olin jotenkin tosi iloinen, kun siellä oli juttu saamelaisuudesta, johon oli haastateltu saamelaisia (yksi haastateltavista oli @PetraLaiti ). Oli tosi hyvä artikkeli, kannattaa lukea, jos kyseinen lehti tulee kotiin! @PetraLaiti: Kiitos Improbaturille hienosta saamelaisnuoria käsittelevästä artikkelista! http://improbatur.fi/nyt-puhuvat… #saamelaiset @Aikakausmedia: Vuoden 2017 ammatti- ja järjestölehti on Improbatur, @Lukiolaiset! "Lukijoita kuunnellaan; oma lukijaraati Facebookissa nostaa esiin vaikuttavia juttuja, joissa kuuluu nuorten ääni." #editkilpailu17 #editgaala18 #aikakauslehdet #improbatur @iinaff: Aivan mieletön numero, saamelaisnuorten haastattelut olivat ajatuksia herättäviä @olipakerranolivia: Aaaa siis oikeesti kiitos niin paljo täst postauksesta [cvpalveluita käsittelevästä IG-storysta] täst on niin paljon apua, kosk tuntuu et koulus kukaa ei opeta mitää töihi hakemiseen liittyvää!!! KIITOS SUPER PALJON

Juttunne saamelaisista on kyllä yksi sellainen asia, joka minut tekee ihan superonnelliseksi sekä maahanmuuttajataustaisena ihmisenä, että suomessa kasvaneena ihmisenä että ihan ihmisenä. On ihan tosi siistiä, että saamelaisten (ja etenkin nuorten!) näkökulmaa tuodaan pikkuhiljaa entistä enemmän esille. Kiitos siitä! Lisäksi sivarijuttu oli ihan mahtava, SLL-toimijoiden kolumnit ovat kyllä hienoa herkkua.

7


Ajassa kiinni

u

va

n :N ic k Tu li n e

Lukiolaiset USA:ssa vastustavat aseita

K

IB-abiturientti Iina Karonen suosittelee

Mari Uusivirta

Valokuvaus. Parisen vuotta järkkärini lojui käyttämättömänä nurkissa, mutta kun hankin siihen uuden linssin, innostus harrastukseen puhkesi uudelleen. Kameraa tulee kuljetettua mukana melkein päivittäin. Suits-komediasarja. Seuraan todella vähän sarjoja tai tv:tä, mutta IB-lukion loppukokeiden luku-urakan keskellä aloin seurata Suitsia Netflixistä. Se kertoo collegesta erotetusta Mikesta, joka palkataan asianajotoimistoon. Katsoin muutaman jakson päivässä ja tauotin näin luku-urakkaa. Tieto minua odottavasta uudesta jaksosta motivoi huimasti palaamaan kirjojen ääreen. Kirjoittaminen. Se tuntuu vapauttavalta, oli kyse blogikirjoituksista tai hajanaisten onnenhetkien muistiin merkitsemisestä. Kirjoitan paljon hyvinvoinnista ja jaksamisesta, mutta moni asia niihin liittyen on vasta opetteluvaiheessa. Kirjoittamalla tunteista ja kokemuksista saa selkiytettyä mieltä. Henkilöjuttu Iina Karosesta alkaa sivulta 20.

Siilitukkainen nuori seisoo lavalla ja tuijottaa eteensä hiljaa. Minuutteja. Hänen edessään aukiolla on tuhansia ihmisiä. Moni pyyhkii silmiään. Ennen hiljaisuutta hän on luetellut 17 kuolleen koulukaverinsa nimet. Kouluun tunkeutunut mies ampui heidät helmikuussa. Puhuja on Emma González, 19-vuotias lukiolainen Floridasta. Mieliin painuneen puheen hän piti maaliskuussa March for Our Lives -mielen­ osoituksessa. González ja joukko muita lukiolaisia aloittivat koulusurman jälkeen #NeverAgain-liikkeen, joka järjesti maaliskuiset mielenosoitukset. Arvioiden mukaan mielenosoituksiin osallistui satoja tuhansia ihmisiä yli 800 kaupungissa Yhdysvalloissa ja maailmalla. Reilun viiden vuoden aikana Yhdysvalloissa on ollut yli 200 kouluammuskelua. Silti aselakien kiristäminen on erittäin vaikea poliittinen kysymys. Lukiolaisten aloittama massaliike aselakien kiristämiseksi on saanut valtavasti huomiota ja kannatusta. "Useimmat 17 uhrista olivat alle 18-vuotiaita. Jos he olivat tarpeeksi vanhoja joutuakseen tulilinjalle, me olemme tarpeeksi vanhoja puhuaksemme heidän puolestaan", lukiolainen Nikhita Nookala sanoi Helsingin Sanomien mukaan.

Mihin tää maailma on menny? Nuorten ihmisten pitäisi nauttia nuoruudesta, elää ja kattoa tätä maailmaa, ja sit ne stressaa.” – Eila Ylen Sohvaperunat-ohjelman viidennen kauden yhdeksännessä jaksossa

Ajankohtaisia asioita numeroina, olkaa hyvät:

10

17%

96%

26

kuukautta opintotukea per vuosi lukiolaisille nykyisen yhdeksän sijaan? Aijai, kunpa tämä hallituksen esitys menisi läpi!

15–29-vuotiasta on joutunut karsimaan opiskeluvaihtoehtojaan rahanpuutteen vuoksi, kertoo vuoden 2017 Nuorisobarometri.

nuorista pitää laajaa yleissivistystä itsessään tärkeänä, ilmenee samaisesta Nuorisobarometrista. Ei oppi ojaan kaada!

päivää kesälomaan ja yo-juhliin! Improbatur toivottaa tsemppiä ja rutkasti tahdonvoimaa aurinkoisiin opiskelupäiviin.

8


Lukiota koskevat lait muuttuvat Anna-Sofia Nieminen

Hallitus antoi huhtikuussa eduskunnalle esityksen, jossa ehdotetaan muutoksia lukiolakiin ja lakiin ylioppilastutkinnon järjestämisestä. Lakien on tarkoitus tulla voimaan elokuussa 2019, ja lukioiden arkeen muutokset ehtivät pääsääntöisesti elokuussa 2021, osa jo aiemmin. Poimimme viisi merkittävää asiaa, jotka muuttuvat, jos hallituksen esitys toteutuu sellaisenaan: 1. Uusimisesta rajatonta. Ylioppilaskokeita voi uusia rajattomasti, kun nykyään hylätyn kokeen voi uusia kahdesti ja hyväksytyn kerran. Ylioppilastutkinto tulee edelleen suorittaa enintään kolmena peräkkäisenä tutkintokertana, mutta kokeiden uusiminen on mahdollista myös tutkinnon valmistumisen jälkeen. 2. Oikeus erityisopetukseen. Jos kielelliset tai muut oppimisvaikeudet hankaloittavat opinnoista suoriutumista, lukiolainen voi saada erityisopetusta ja muuta tukea oppimiseen. Tuen tarve pitää arvioida opintojen alussa ja säännöllisesti opintojen edetessä. Jos lukiolainen pyytää, tukitoimet pitää kirjata hänen henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaansa.

3. Ohjaus ei lopu ylppäreihin. Lukiolaisilla on oikeus saada henkilökohtaista ja säännöllistä ohjausta opinnoissa ja jatko-opintoihin hakeutumisessa. Ohjaus ei pääty lukion loppuessa, vaan jatkuu seuraavan vuoden ajan, jos jatko-opiskelupaikkaa ei ole irronnut. Myös lukiosta eroava opiskelija saa ohjausta muihin opintoihin hakeutumisessa. 4. Kursseista opintopisteisiin. Oppimäärän laajuus on nuorilla 150 ja aikuisilla 88 opintopistettä, kun nykyään se on nuorilla 75 ja aikuisilla 44 kurssia. Vaikka mittaustapa muuttuu, opintojen kokonaismäärän on tarkoitus pysyä samana. 5. Lisää yhteistyötä. Erityisesti yhteistyö korkeakoulujen kanssa lisääntyy: osa lukio-opinnoista pitää järjestää yhteistyössä yhden tai useamman korkeakoulun kanssa. Opiskelijoilla täytyy myös olla mahdollisuus kehittää työelämä-, yrittäjyys- ja kansainvälistä osaamista.

Terveisiä sedältä! Elämänohjeensa kertoo presidentti, rauhanneuvottelija ja konfliktinratkaisujärjestö CMI:n perustaja Martti Ahtisaari. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2008. Ohje kuuluu näin:

Kuva : T

”Minulta kysytään usein, miten riidat ja konfliktit saadaan ratkaistua. Vastaus ei ole yksinkertainen, mutta pitkälle auttaa jo kuuntelemaan oppiminen. Riidan varsinainen syy jää helposti näkemättä, jos ei kuuntele toista vaan pyrkii nujertamaan tämän. Ratkaisematon riita on taustalla myös sodissa.”

om as W

hi

te

ho

us

e/C

MI

9


Hallitus reagoi toisen asteen koulutuksen kustannuksiin Hallitus aikoo tukea pienituloisten perheiden toisen asteen opiskelijoita oppimateriaalilisällä. Samalla kansalaisaloite toisen asteen maksuttomuudesta on menossa eduskunnan käsittelyyn. Anna-Sofia Nieminen & Mari Uusivirta

H

allitus esitti huhtikuussa eduskunnalle, että vähävaraisia toisen asteen opiskelijoita aletaan tukea opintorahan oppimateriaalilisällä. Jos eduskunta hyväksyy esityksen, oppimateriaalilisä tulee käyttöön elokuussa 2019. Lisän suuruus olisi noin 46 euroa kuukaudessa eli lähes 1400 euroa kolmessa vuodessa. Opetushallituksen alkuvuodesta julkaiseman selvityksen mukaan lukio-opintojen välttämättömät kustannukset opiskelijalle ovat keskimäärin 2 500 euroa, eli tuki kattaisi yli puolet kustannuksista.

10

Nina Riski

Opetus- ja kulttuuriministeriön arvion mukaan oppimateriaalilisää saisi lähes 40 000 toisen asteen opiskelijaa. Se myönnettäisiin niille alle 20-vuotiaille toisen asteen opiskelijoille, joiden vanhempien yhteenlasketut vuositulot jäävät alle 40 950 euron. Oppimateriaalilisä esiteltiin yhtenä vaihtoehtona opetus- ja kulttuuriministeriön huhtikuussa julkaisemassa selvityksessä. Siinä tarkasteltiin erilaisia tapoja korvata kokonaan tai osittain toisen asteen opiskelijoille koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia.


Samassa selvityksessä todetaan, että kaikille maksuttoman toisen asteen koulutuksen toteuttaminen edellyttäisi laajaa ja perusteellista valmistelua, jonka yhteydessä tulisi muuttaa useita toiminta- ja rahoituslakeja. Selvityksen mukaan kokonaan maksutonta toista astetta ei tämän takia ole mahdollista toteuttaa tällä vaalikaudella. Vaalikausi loppuu huhtikuussa 2019, jolloin pidetään seuraavat eduskuntavaalit. Virkamiesten valmistelema selvitys ei estä sitä, että halutessaan nykyinen eduskunta voi alkaa edistää toisen asteen koulutuksen maksuttomuutta esimerkiksi kansalais­ aloitteen käsittelyn myötä. Kansalaisaloite toisen asteen maksuttomuuden puolesta eteneekin kohti eduskuntaa. Usean järjestön avaamassa kansalaisaloitteessa vaaditaan, että eduskunta laatii perusteellisen selvityksen toisen asteen maksuttomuudesta ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin sekä lakiuudistuksiin sen saavuttamiseksi. Eduskunnalla on velvollisuus ottaa kansalaisaloite käsittelyyn, sillä sen allekirjoitti puolen vuoden aikana yli 50 000 ihmistä. Väestörekisterikeskuksen tarkastama tarkka allekirjoitusten määrä on 53 098. Nyt kansalaisaloitteen avaajilla on puoli vuotta aikaa viedä aloite eduskunnan käsiteltäväksi. Aloitteen tekijät eivät aio jäädä odottelemaan, vaan aikovat luovuttaa aloitteen nopeasti eduskuntaan. Tämän lehden mennessä painoon tarkka luovutuspäivä ei vielä ollut tiedossa, mutta todennäköisesti aloite luovutetaan toukokuun alkupuolella.

Nähtäväksi jää, miten eduskunta suhteuttaa oppimateriaalilisän ja kansalaisaloitteen toisiinsa. Toisin sanoen: katsooko eduskunta oppimateriaalilisän riittäväksi toimenpiteeksi, vai alkaako se selvittää laajemmin toisen asteen koulutuksen maksuttomuutta. Eduskunnassa kansalaisaloitteen käsittely alkaa lähetekeskustelulla. Siinä eduskunta päättää, mihin valiokuntaan asia lähetetään valmisteltavaksi. Valmistelussaan valiokunta muun muassa kuulee asiantuntijoita ja tekee selvityksiä. Lopulta se päättää, laatiiko aloitteesta mietinnön eduskunnan täysistuntokäsittelyä varten. Suositus on, että valiokunta ilmoittaa toimenpiteistään aloitteen tekijöiden edustajille kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun aloite on saapunut valiokuntaan. Jos valiokunta laatii mietinnön, täysistuntokäsittelyssä eduskunta päättää, hyväksyykö vai hylkääkö se kansalais­ aloitteen. Valiokunta voi päätyä myös siihen, että kansalaisaloite ei saa valiokunnan tukea, ja sen enemmästä käsittelystä luovutaan. Luopuminen ei tarkoita aloitteen hylkäämistä, vaan se jää odottamaan mahdollisia myöhempiä toimenpiteitä, kuten hallituksen esitystä. Vaalikauden päätteeksi käsittelemättä jääneet kansalaisaloitteet raukeavat. Suomen Lukiolaisten Liitto on Improbaturin kustantaja. Liitto on myös yksi kansalaisaloitteen avaajista ja kampanjoi mak­ suttoman toisen asteen puolesta. Osa jutusta on julkaistu maaliskuussa improbatur.fissä.

Mukavinta ja helpointa opiskeluajan asumista

Koti ja kämppikset: hoas.fi

11


“Tavoitteista totta Alkiolla”

Aloita

YLIOPISTO- ja AMK-OPINTOSI

Alkio-opistossa!

• Korkeakouluun valmentavat opinnot • Lääketieteeseen suuntaavat opinnot • Psykologia • Soteli, myös amk • Yhteiskunta- ja valtiotieteet

Suoritettuja tutkinnon osia voi sisällyttää myöhemmin korkeakoulututkintoon. Opiskelu oikeuttaa Kelan toisen asteen opintotukeen. Asema korkeakoulujen ensikertalaiskiintiössä säilyy!

Maahanmuuttajakoulutukset syksy 2018 • Akateemisesti Suomessa -koulutus • Maahanmuuttajien korkeakouluun valmentavat opinnot

Väylä- ja polkuopintojen kautta korkeakouluun!

#tiekohtitutkintoa

Haku 3.8. mennessä: www.alkio.fi

Lähetä hakulomake ajoissa, sillä suositummat linjat voivat täyttyä jo kevään aikana!

Suomen laajimmin avoimia yliopisto- ja AMK-opintoja tarjoava kansanopisto Jyväskylän Korpilahdella. | www.alkio.fi

KESÄLUKIO

Laadukasta opetusta ja ohjausta Akateemisia opiskelutaitoja Aikaa etsiä omaa alaa

Opintolinjat 2018–2019 • Biologia ja luonnontieteet • Englannin kieli ja kansainvälisyys • Historia • Kasvatustieteet • Kauppatieteet

KOVIEN TIETEIDEN

Seuraa meitä @alkioopisto #alkio_opisto

!

Alkio-opistolla 29.7.–8.8.2018

Kovasti kohti kirjoituksia! Edistä lukio-opintojasi opiskelemalla luonnontieteiden ja ruotsin kursseja Päijänteen maisemissa. Haku 13.6.2018 mennessä: www.alkio.fi KURSSIT • Biologian sovellukset BI5 • Fysiikka luonnontieteenä FY1 • Fysiikan kertaus FYabi • Reaktiot ja tasapaino KE5 • Lausekkeet ja yhtälöt MAB2 • Geometria MAB3 • Pitkän matematiikan kertaus MAAabi • Ruotsin kertauskurssi RUBkert

Tukenasi työssä ja opinnoissa www.akava.fi/opiskelijat


Liitolta Suomen Lukiolaisten Liiton väki jakaa ajatuksiaan

Pääsykokeet poistuvat – aprillia! Annakaisa Tikkinen

Olen lukenut somesta, lehtien asiantuntijakirjoituksista ja mielipidepalstoilta, että korkeakoulujen pääsykokeista luovutaan. Tämä ei ole totta. Totta sen sijaan on se, että todistusvalinnan painoarvoa on sovittu lisättävän vuoden 2020 valinnoista alkaen. Tavoitteena on, että suurin osa – siis yli puolet – uusista opiskelijoista valitaan todistuksen perusteella. Pääasiallisesti tämä toteutetaan luopumalla ylioppilastodistuksen ja pääsykokeen yhteispistevalinnasta. Riittävä osaaminen ylppäreissä tarkoittaisi opiskelupaikkaa, mutta pääsykokeessa olisi edelleen mahdollisuus yrittää uudelleen ylppäritulosten vaikuttamatta. Molemmat reitit korkeakouluun siis säilyvät jatkossakin, mutta keskustelussa jyllää joko-tai. Toinen koulutuspolitiikan juupas-eipäs-teema on se, pitäisikö oppivelvollisuus laajentaa toiselle asteelle. Osa näkee oppivelvollisuusiän nostamisen ratkaisuna siihen, että koulutustaso nousisi. Toiset taas ajattelevat, että koulutus- ja osaamistason nostoa ei saada aikaan pakolla. Tavoitteen koulutustason nostamisesta jakavat lähes kaikki, sillä yhteiskunnassa ja työelämässä on hyvin vähän tarjolla mahdollisuuksia peruskoulun tietojen ja taitojen varassa oleville. Keskustelussa kuitenkin lukkiudutaan usein jankkaamaan pelkästään

Antti Kyrö

siitä, onko oppivelvollisuusiän nostaminen hyvä vai huono asia. Samalla muut keinot koulutus- ja osaamistason nostamiseksi jäävät helposti huomiotta, eikä itse tavoitteeseen päästä. Tällaiset yksinkertaistukset harmittavat. Monimutkaisten aiheiden syvälliselle perkaamiselle on harvoin saatavilla tarpeeksi palstatilaa tai ruutuaikaa. Jos yksinkertaistus luo väärinkäsityksiä, mennään jo erityisen metsään. Kaikkein vaarallisin tilanne on silloin, jos joku tekee näiden väärinkäsitysten tai yksinkertaistusten pohjalta elämänvalintojaan. Erityisesti opiskelijavalintoihin liittyvässä julkisessa keskustelussa pitäisi tästä syystä olla hirvittävän huolellinen. Tätä kirjoittaessa vietettiin aprillipäivää. En ole aprillauksen fani, mutta yksi hyvä puoli päivässä on: silloin somea ja lehtiä luetaan poikkeuksellisen tarkkaan, jotta vältytään lankeamasta huijaukseen. Terve lähdekritiikki ja taustojen selvittäminen kannattaa muistaa myös vuoden muina päivinä. Kolumnin kirjoittaja Annakaisa Tikkinen työskentelee koulutuspoliit­ tisena asiantuntijana Suomen Lukiolaisten Liitossa. Liitto on Impro­ baturin julkaisija. 13


Paluu lukioon tutut kasvot palaavat vanhaan opinahjoonsa

Näytteleminen oli ykkönen, lukio kakkonen Jose Riikonen

Nick Tulinen

Uudesta päivästä tuttu Valtteri Lehtinen päätti lukiossa, että työ tulee ennen koulua. Se teki lukiosta raskaan.

14


Lukio: Tampereen yhteiskoulun lukio Perustettu: 1895 Opiskelijoita: Noin 700 Mistä tunnetaan: Yksityisellä lukiolla on opetusministeriön myöntämä ilmaisutaidon erityistehtävä. Keväällä 2011 lukio voitti Nelosen Stage-ohjelman, jossa etsittiin Suomen parasta koulumusikaalia.

K

ävelemme Valtteri Lehtisen kanssa pitkin Tampereen yhteiskoulun lukion käytäviä. Häntä hymyilyttää. "Tämähän tuntuu nyt ihan kivalta

paikalta!" Ihan kivalta lukio tuntui toisinaan opiskeluvuosinakin, mutta: "En kiistä, ettei olisi tullut turhautumista. Vihaa, raivoa, epätoivoa. Se johtui vain ja ainoastaan itsestäni." Nimittäin Lehtinen teki jo varhain päätöksen, että työ tulee ensin. Se teki lukiosta pakollisen asian, joka täytyi vain hoitaa siinä sivussa. Päätös teki hyvää uralle, mutta ei lukiovuosille.

21-vuotias Lehtinen aloitti näyttelemisen Ylellä esitettävässä Uusi päivä -ohjelmassa 7-luokkalaisena, vuonna 2010, ja lopetti vuosi ylioppilaaksi pääsemisen jälkeen, keväällä 2017. Draamasarja tulee tv:stä kolmena päivänä viikossa, joten kuvauksia oli paljon. Siksi Lehtinen joutui olemaan paljon pois koulusta: joskus muutaman kokonaisen päivän kerrallaan, joskus joitain tunteja päivässä. Lukiosta pystyi olemaan vapaammin poissa kuin peruskoulusta. Juuri töidensä vuoksi Lehtinen valitsi ilmaisu-

Kuka: Valtteri Lehtinen (s. 1996) Lukiovuodet: 2012–2016 Opiskelumenestys: Yksi E, Yksi M, kaksi C:tä ja yksi B. Mistä tunnetaan: Tampereelta kotoisin oleva, nykyisin Helsingissä asuva Valtteri Lehtinen on näyttelijä, radio- ja tv-juontaja ja laulaja. Hänet tunnetaan parhaiten Uusi päivä -sarjan Jani Hellemaana ja YleX-radiokanavan Bäkkäri-ohjelmasta.

taitopainotteisen Tampereen yhteiskoulun lukion. Hän pystyi lukemaan hyväksi töissä saatua oppia ja siten jättämään monta ilmaisutaidon kurssia väliin. "Ajattelin myös, että täällä ehkä ymmärretään sitä, että olen poissa näyttelemisen takia, kun siihen työhön täälläkin valmistetaan. Ja kyllä sitä onneksi ymmärrettiinkin aika hyvin, haluaisin kiittää siitä näin jälkeenpäin opettajia." Kaikki opettajat eivät kuitenkaan pitäneet poissa­ oloista. "Äidinkielenopettaja sanoi, että jos olet paljon poissa, numerosi laskee, vaikka tekisit miten hyvin hommat. Vaihdoin sitten toiselle opettajalle, ja kaikki oli hyvin." Elämä jakautui kahtia, työn ja koulun välille. Lehtisen oli pakko päättää, kumpaan panostaisi, ja vaaka kallistui töiden puoleen. "Lukio vaatii ymmärrettävästi keskittymistä ja aikaa, joten oman jaksamisen vuoksi päätös oli tehtävä. Sitten saattoi antaa itselleen anteeksi, ettei ollut niin täysillä kouluhommissa. Mutta siinä oli varjopuolensa."

Lehtinen ei oikein ikinä päässyt mukaan yhteisöllisyyteen, koska oli niin paljon poissa.

15


Muisto tärkeästä paikasta lukiossa

"Istuin tässä penkillä, kun sain puhelun. Yleltä kysyttiin, haluaisinko lähteä tekemään YleX:n Bäkkäriohjelmaa. Olin silloin kolmatta vuotta lukiossa. Mietin ehkä sekunnin, soitin perään ja sanoin joo."

Lehtisen mukaan Tampereen yhteiskoulun lukio on erittäin yhteisöllinen paikka, jossa muodostuu isoja porukoita. Hän ei oikein ikinä päässyt mukaan tähän yhteisöllisyyteen, koska oli niin paljon poissa. Lehtisellä oli muutama hyvä ystävä, mutta suurta kollektiivista me-henkeä hän ei oikein koskaan tavoittanut. "En ollut kärryillä, mitä on tapahtunut kenellekin ja näin. Ei minua kukaan missään vaiheessa torjunut, mutta jotenkin sitä itse ajautui siihen, että ei aina tunkenut mukaan keskusteluihin." Osasyy pidättyväisyyteen oli, että Lehtinen oli tv:stä tuttu julkkis. Hän kertoo, ettei saanut sen takia opettajilta erityiskohtelua eivätkä kaveritkaan kohdelleet juurikaan eri tavalla, mutta hän itse koki tilanteen hankalaksi. "Sitä jotenkin yritti näyttää, että minun tilanteeni oli ihan tavallinen, vaikka ei se sitä ollut." Kun Uudesta päivästä tuli puhetta, Lehtinen yritti lopettaa keskustelun, koska se tuntui kiusalliselta. Hän ei halunnut tehdä numeroa työstään ja itsestään. Lehtinen kävi lukion neljässä vuodessa, ja etenkin viimeinen vuosi oli raskas, koska kaikki vanhemmat kaverit ja ikätoverit olivat jo lähteneet koulusta. "Se oli ehkä jopa vähän yksinäistä. Veikkaan, että 16

monelle lukio on ollut paljon ikimuistoisempi kokemus kuin minulle." Joskus Lehtistä harmittaa, että asiat menivät niin kuin menivät. Silti hän ei kadu päätöstään vaan ajattelee, että töihin panostaminen oli hyvä asia. Samalla sai kuitenkin hankittua yleissivistävän koulutuksen – ja se olikin selvää, että jonkinlainen koulutus täytyy hankkia. Lehtisen parhaat lukiomuistot eroavat todennäköisesti monen muun lukiolaisen parhaista muistoista. Hänelle hienoimpia hetkiä olivat kirjoitukset. Hänestä oli ihana tunne, kun aloitti kokeen ja mietti, että nyt ei voi tehdä enää mitään muuta. Sitten se on ohi. Hampaankoloon kirjoituksista jäi vain pitkän ranskan C, josta Lehtinen odotti parempaa arvosanaa. Vähän nolostellen hän meni opettajansa pakeille tulokset saatuaan. "Opettaja sanoi, että kuules. Ottaen huomioon, miten paljon olit poissa, saat olla erittäin tyytyväinen", Lehtinen sanoo ja nauraa. Nykyään hänelle nousee välillä hymy huulille, kun lukio tulee mieleen. "Mietin, että hitto. Selvisin siitä. Minä valmistuin." ▪


Markus Kärkkäinen

Mietitkö, mitä tehdä lukion jälkeen? Kaipaatko tekemistä välivuodeksi tai opintojen oheen? Yksi vaihtoehto on kokeilla myyntityötä. Markus Kärkkäinen, 22, haki Sector Alarmille myyntiedustajaksi opiskelukaverin suosituksesta. "Ajattelin, että myyminen on sellainen taito, että jos sen oppii, siitä on hyötyä oikeastaan missä vain." Markus opiskelee Laurea-ammattikorkeakoulussa turvallisuusalan tradenomiksi ja on aiemmin työskennellyt vankilassa ja kotihoidossa. Työt Sector Alarmilla alkoivat joulukuussa. Sector Alarm tarjoaa turvallisuusratkaisuja kotitalouksille. Myyntitiimien päätehtävä on uusasiakashankinta. Suomessa yritys toimii pääkaupunkiseudun lisäksi Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Oulussa, Lahdessa, Hämeenlinnassa, Kuopiossa ja Vaasassa. Markuksen mukaan joustava ja enimmäkseen iltaisin tehtävä työ on helppo yhdistää opintoihin. Hän kokee oppineensa paljon jo muutaman kuukauden aikana, esimerkiksi miten olla vakuuttava ja miten edetä myyntitilanteessa johdonmukaisesti. Samalla itsevarmuus on kasvanut. Sector Alarmin myyntivalmentaja Tero Nykänen on samoilla linjoilla Markuksen kanssa: myyntityö antaa hyvän pohjan neuvottelu- ja vuorovaikutustilanteisiin,

joita voi tulla vastaan missä vain tehtävissä työelämässä. "Se on makeinta, että joku tulee meille duuniin ja sanoo, että tuntuu kuin olisin muuttunut tyyppinä ihan täysin ja uskallan nyt jutella ihmisille", Tero kertoo. Hän painottaa, että Sector Alarmille töihin hakiessa ei tarvitse olla aiempaa kokemusta myyntityöstä – riittää, että on utelias ja haluaa haastaa itseään. "Huipputuloksen tekijöitä on yhdistänyt vain se, että he ovat hoksanneet, että pystyvät tähän." Myyntiedustajat pääsevät Sector Alarmilla Sector Way Academyn viisiportaiseen koulutusohjelmaan. Ensimmäinen porras kattaa perehdytyksen ensimmäisenä työpäivänä. Seuraavissa koulutuksissa opetellaan esimerkiksi vuorovaikutus- ja esiintymistaitoja. Myyntiedustajia koulutetaan yhteensä noin 80 tuntia, jotka jakautuvat suunnilleen vuoden ajalle. "Jos esimerkiksi tulee meille kesätöihin, todennäköisesti ehtii käydä kaksi porrasta", Tero kertoo. Hänen päätyötään on kouluttaminen Sector Way Academyssa. Koulutusohjelman lisäksi myyntiedustajat saavat jatkuvasti tukea työtä tehdessä. Alussa myyntiä pääsee kokeilemaan myyntipäällikön parina ja ohjaamana.

Myöhemmin asiakkaat kohdataan lähtökohtaisesti yksin, mutta tarvittaessa mukaan saa esimerkiksi myyntipäällikön. Myös omalta tiimiltä saa vertaistukea, vinkkejä ja palautetta. Lisää tunnelmia Sector Alarmista työpaikkana: www.sectoralarm.fi/meilletoihin ja Instagramissa #sectorstaff.


KYSYLUKIOLAISELTA.FI ”Apua oon menossa uuteen lukioon, josta en tunne ketään!”

?

”Mistä saa halvimmat lukiokirjat? Miten voin tilata opiskelijakortin?” Kerro, mikä kummastuttaa – lukiolaiset vastaavat verkossa ja Snapchatissa. Kampanjan takana on Suomen Lukiolaisten Liitto.

KYSYLUKIOSTA


Nouda Danske Bankista ensimmäiset pankkitunnuksesi. Varaa aika numerosta 0100 4000 (ma–pe 8–20, pvm/mpm). danskebank.fi/18vuotta

KESKITY OLENNAISEEN. Frank_SLL_Improbatur_04-2018.pdf

1

11.4.2018

11.35

student.frank.fi Kaikki tarvittava parempaan opiskelijaelämään. Edut, alennukset sekä tarpeelliset vinkit saman katon alla, jotta sinulle jäisi vain opiskelu. frank.fi frankstudents

Danske Bank A/S, Suomen sivuliike, www.danskebank.fi

TÄYSI-IKÄISELLE MAAILMA ON MAHDOLLISUUKSIA TÄYNNÄ.


Jaksaa jaksaa, painaa painaa! Raisa Mattila

20

Nick Tulinen


Aiempaa useampi lukiolainen uupuu. Myös IB-abiturientti Iina Karonen on ollut puhki, mutta toisaalta hän tuntee hyvinvoinnin rakennuspalikat – ja kertoo niistä lääkäriäitinsä kanssa kirjoittamassa kirjassa. Paljastamme nyt Karosen neljä keskeistä hyvinvointioivallusta.

21


1. oivallus: Monipuolisuus auttaa jaksamaan Moni toistelee, kuinka tärkeää on pitää arki tasapainossa ja tekemiset balanssissa. 19-vuotias lukiolainen Iina Karonen oikeasti myös noudattaa tätä periaatetta. Otetaan esimerkki: Taloustiede on Karosen lempiaineita. Hän käy IB-linjaa Jyväskylän Lyseon lukiossa. IB-opinnot suoritetaan englanniksi, joten vieraalla kielellä on päästävä perille myös taloustieteen lainalaisuuksista. Se on vaativaa, mutta hauskaa, Karonen ajattelee. Kun heittäytyy opettelemaan jotain täysin uutta, kuten suorittamaan uuden aineen tunteja uudella kielellä, oppii kerralla paljon. Lempituntia ei tahdo jättää väliin, vaikka se alkaisi aamukahdeksalta. Silti kaikessa pitää olla kohtuus. "Nautin koulunkäynnistä, mutta aina välillä tahdon lähteä lauantaina juhlimaan miettimättä ollenkaan, miten se vaikuttaa kouluun. Elämä ei voi olla pelkkää keskittymistä kouluun." Karonen tekee lukion ohella kahta työtä, harrastaa liikuntaa monta kertaa viikossa ja tapaa säännöllisesti ystäviään. Lisäksi häneltä on hiljattain ilmestynyt kirja. Maaliskuussa julkaistu Luonnolli­ sesti paras (wsoy) on tietokirja nuorten naisten hyvinvoinnista. Karonen kirjoitti sen yhdessä lääkärinä työskentelevän äitinsä Pippa Laukan kanssa. Monet kirjan aiheista tulivat nuorilta itseltään, esimerkiksi WhatsApp-ryhmästä, jossa Karonen kyseli, millaisista aiheista omat kaverit ja tuttavat tahtoisivat lukea. Yllättävän moni tahtoi tietää, miten lihakset saa kasvamaan nopeasti.

22

Lihaksistakin kirjassa puhutaan, mutta enimmäkseen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista: unesta, stressistä, hiljaisuudesta ja ulkonäköpaineista. Siksi Karonen on oikea ihminen kertomaan hyvinvoinnista myös tässä jutussa. Viime syksynä Karonen ja hänen äitinsä suuntasivat yhteiselle kirjoitusmatkalle Koh Samuin saarelle Thaimaahan. Reissulla syntyi suuri osa kirjan teksteissä – mutta kahdella eri metodilla. Äiti pysytteli sisätiloissa työskentelemässä. Karonen puolestaan lähti läppärinsä kanssa ulos hotellihuoneesta ja suuntasi kirjoittamaan rannalle tai altaalle. "Halusin ottaa reissusta myös ilon irti." Monipuolinen tekeminen onkin Karosen hyvinvoinnin edellytys numero yksi. Hän on huomannut, että vaihtelu paitsi virkistää myös auttaa oikeasti jaksamaan. Esimerkiksi kun pänttäämisessä tulee raja vastaan, Karonen ei tahdo edes puhua lukiohommista. Laajaan kaveripiiriin kuuluu onneksi tyyppejä yläasteajoilta, eri työpaikoista ja nuoruuden urheiluharrastuksista. "Yksi parhaista ystävistäni on 26-vuotias. Tykkäämme tehdä yhdessä ihan normijuttuja, eikä ikäeroa edes huomaa." Ikäero tulee esiin vain yhdessä asiassa: siinä, etteivät puheenaiheet kierrä lukion ympärillä. "On pelkästään vapauttavaa, että koulun ulkopuoliset kaverit eivät jaksa velloa minun IB-huolissani tai koulun teettämässä työmäärässä. Koulupaineetkin helpottavat, kun voi välillä jutella ihan muusta."


2. oivallus: Yksinolo on tarpeellista Eräs taloustieteen tunti alkoi oikeastikin aamukahdeksalta. Tällekin tunnille Karonen halusi ehdottomasti mennä, vaikka sillä kertaa olisi kannattanut jäädä kotiin. Hän oli tullut edellisenä yönä töistä kotiin vasta neljältä. Käynnissä olivat kevään viimeiset opiskeluviikot, ja deadlinet pyörivät mielessä. Karonen nukkui tavallista huonommin, mutta painoi lukion ohella kahta työtä. Vuorot kahvilassa veivät aikaa illoista, työkeikat baarissa lyhensivät yöunia. "Ehkä oli vähän liikaa asioita lautasella. En kenties ottanut tarpeeksi aikaa itselleni", Karonen miettii nyt. Monella muullakin on samanlaisia kokemuksia. Lukiolaisten uupumus on tutkimusten mukaan lisääntynyt merkittävästi. Koulu-uupumuksesta kärsivät erityisesti tytöt, jotka tahtovat menestyä hyvin. Lukiolaistytöistä uupuneita on melkein joka viides, 17–18 prosenttia, ja pojista hieman alle 10 prosenttia. Nykyiset lukiolaiset ovat ensimmäinen sukupolvi, jossa nuoret ovat stressaantuneempia kuin vanhempansa. Näin kertoo opetusministeriön loppuvuodesta 2017 julkaisema selvitys. Kun Karonen oli matkalla aamukahdeksalta alkavalle taloustieteen tunnille, hän soitti isälleen ja sanoi, että on puhki. "Iskä sanoi, että käypä terkkarilla juttelemassa, ei se ole keneltäkään pois. Nielin ylpeyteni ja menin." Vastaanottohuoneessa väsymys purkautui itkuna. Olo tuntui hieman helpottuvan. Vastaanotolta Karonen suuntasi tunnille, mutta huomasi siellä nopeasti, ettei pystynyt keskittymään. Kotona Karosen puhelin soi. Opettaja soitti

kysyäkseen, onko kaikki hyvin. Hän oli pannut merkille, että Karonen ei ollut ollut tunnilla aivan oma itsensä. "Kerroin, että koin painetta viimeisistä hommista. Opettaja sanoi, että nyt on tärkeintä keskittyä omaan jaksamiseen. Hän käski jättämään kirjat hetkeksi sivuun. Oli hieno juttu huomata, että opettajatkin pitävät meistä huolta." IB-linjalla kukin opiskelija valitsee itselleen tavallisesti kuusi ainetta, joiden opinnot suoritetaan pysyvissä ryhmissä. Kaverisuhteista tulee usein tiiviitä, mutta myös paineet saattavat korostua. "Kun kaikki ympärillä ovat tosi fiksuja, ryhmäpaine on kova", Karonen arvioi. Jos joku kertoo lukeneensa edellisenä yönä kahteen tai kolmeen, tulee helposti epäonnistunut olo, vaikka olisi itse lukenut tehokkaasti yhteentoista. Toisinaan sosiaaliseen mediaan postatut kuvat paljastavat, mihin kellonaikaan opiskelukaverin lukuvalo on vielä palanut. Lisäksi lukiolaisille tuo paineita käynnissä oleva opiskelijavalintauudistus, joka lisää ylioppilastutkinnon merkitystä korkeakouluihin hakiessa. "Kun arvosanat vaikuttavat tulevaisuudessa nykyistä enemmän opiskelupaikan saamiseen, muutos luo painetta onnistua jo lukiossa", Karonen sanoo. Kun väsymys uhkaa, Karonen sanoo suosiolla ei ylimääräisille menoille ja työvuoroille ja viettää illan tai pari itsekseen. Päivinä, jolloin oikein väsyttää, hän saattaa mennä nukkumaan jo kahdeksalta. Hommat odottavat aina huomiseen. Ja mikä parasta, hyvien unien jälkeen ne luistavat sukkelammin kuin uupuneena. 23


24


3. oivallus: Perheajasta saa energiaa Monesti pysyvin tuki elämässä tulee omalta perheeltä. Karonen kokee olevansa onnekas, sillä hänellä perheitä on kaksi. Jyväskylässä asuvat isä, äitipuoli ja kaksi pikkuveljeä, Helsingissä äiti, isäpuoli ja kaksi pikkusiskoa. Vanhemmat erosivat, kun Karonen oli pieni. Ensin hän asui äidin kanssa, kunnes muutti ala-asteen loppupuolella isän luo. "Molemmat ovat aina olleet minulle tosi tärkeitä ja rakkaita." Karonen kertoo, että lapsuudessa vanhemmat liikkuivat paljon. Siitä syttyi kipinä ryhtyä itsekin urheilemaan. Karonen alkoi treenata yleisurheilua ja kilpaili esimerkiksi seiväshypyssä. Toisaalta kotona opetettiin myös, mitä tasapaino tarkoittaa. Karkkipäiviä ei pidetty. Herkutella sai, kun mieli teki. Ensimmäisen lukiovuoden jälkeen Karonen lähti vaihtoon Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Myös vaihdon aikana Karonen sai kuulua kahteen perheeseen, kun isännät vaihtuivat puolivälissä vuotta. Moni aikuistuu vaihdossa, niin myös Karonen. Hän tuli maailmalta kotiin ja tajusi tarvitsevansa lisää omaa tilaa. Harva kaveri oli muuttanut omilleen, mutta tuolloin 17-vuotias Karonen päätti uskaltaa. "Meni pari viikkoa, kun minulla oli muuttokuor-

ma pakattuna. Istuin autossa ja mietin, että mitäköhän tästä tulee. Kysyin iskältä, mitä tapahtuu, jos en oikeasti pärjää." Isä vastasi, että sitten saa palata kotiin. Ovet olisivat avoinna. Paluu ei kuitenkaan ole käynyt mielessä pian kahden vuoden omillaan olon aikana. "Minulle yksin asuminen on ollut kasvattava kokemus. On tosi siisti ja tärkeä taito osata olla itsensä kanssa." Samalla on tullut opittua monta käytännön asiaa, jotkut kantapään kautta. Kerran kotiin tullessa asunnossa haisi niin pahalta, että Karonen soitti oitis isännöitsijälle. Tämä tilasi putkimiehen tarkastamaan tiskialtaan hajulukon. Karonen lähti isälleen odottelemaan tarkastuskäynnin tuloksia. Pian putkimies soittikin, tosin kertoakseen, ettei vikaa löytynyt. Samalla hän kysyi, mikä maljakko tiskipöydällä oikein on. Syyllinen oli löytynyt: "haiseva viemäri" olikin tiskipöydälle unohtunut kukkamaljakko likavesineen. Karonen myöntää, että hieman hävetti. Vaikka koti on nykyisin oma, vanhemmilla tulee kyläiltyä säännöllisesti. "Aina, jos en ole viikonloppuna ollenkaan duunissa, matkaan äidin luokse Helsinkiin. Tai jos olen yöt töissä, mutta muuten vapaalla, menen iskälle ja vietän siellä koko päivän. Perheajasta saa tosi paljon energiaa."

4. oivallus: Itsensä ylittäminen kannattaa Karonen on tehnyt elämässään paljon vikkeliä liikkeitä: Vaihtanut lukioon mennessä englanninkielisiin opintoihin, vaikka oli aiemmin käynyt koulunsa suomeksi. Lähtenyt yksin vaihtoon toiselle puolelle maapalloa, vaikka on aina jännittänyt esiintymisiä luokan edessä. Lopettanut vaihdossa ollessaan vuosien yleisurheiluharrastuksen ja satsannut lenkkeilyyn, kun uuden kodin lähellä ei ollutkaan urheilukenttää. Kaikki eivät nauti riskeistä. Karonen kuitenkin kokee voivansa hyvin juuri silloin, kun pääsee säännöllisesti ylittämään itsensä. Hän arvelee, että rohkeus kokeilla kaikenlaista kumpuaa kotoa tulleesta kannustuksesta. "Minua on aina kehotettu kokeilemaan ja yrittämään eikä koskaan painostettu mihinkään." Taannoin lukion taloustieteen tunnilla käytiin läpi tilastoa siitä, missä ammatissa työllistyy varmimmin. Karonen ei aio valita alaansa työllistymisasteita tuijottaen. "Uskon siihen, että jos on intohimoa johonkin asiaan, tulee aina löytämään töitä. En voisi kuvitella, että tekisin duunia, josta en satasella nauti, tai että tekisin jotain vain rahan takia." Intohimotöiden puolestapuhujat muistuttavat usein, että työ vie kolmanneksen vuorokaudesta ja puolet valveillaoloajasta. Karonenkaan ei haluaisi

mennä aamuvarhaisella työpaikalle vain odottamaan kotiinlähtöä. Hän myös huomauttaa, että jos valitsee väärin, on mahdollista kouluttautua uudelleen. Isä ja äitipuoli ovat opettajia, äiti lääkäri. Karonen ei silti usko päätyvänsä perinteisiin ammatteihin. Lukion perusteella kiinnostaisi taloustiede, ja media-ala on alkanut kiehtoa kirjan tuomien haastattelujen myötä. IB-linjalla loppukokeet järjestetään toukokuussa. Todistuksen saa käteen elokuussa. Monet opiskelijat hakevatkin jatkokoulutukseen jo ennen kokeita niin sanotuilla ennustetuilla pisteillä. Alkuvuodesta myös Karonen haki opiskelemaan ulkomaisiin yliopistoihin. Hänelle tarjottiin paikkaa Manchesterin yliopistosta Englannista. Opinnot alkaisivat jo ensi syksynä. Lähteäkö siis heti lukion jälkeen yliopistoon vai pitääkö hengähdystauko? Karonen jutteli asiasta äitinsä kanssa. "Äiti ei painostanut, mutta toi esille, että yliopistoon meno suoraan lukiosta olisi siisti juttu. Minä kuitenkin koen, että tarvitsen välivuoden. Kun saan lakin päähän, nappaan jotkut lennot ja lähden reissuun." Karonen ei vielä tiedä, minne reissu vie tai kauan se kestää. Matkan tarkoitus on nähdä maailmaa, ei etsiä tarkkoja vastauksia tulevaisuutta koskien. Loput oivallukset syntyvät aikanaan. ▪

25


Paljon asiaa seksistä Se puhuttaa ja mietityttää. Se tuottaa nautintoa, hämmennystä, jopa ahdistusta. Tässä jutussa puhutaan seksistä.

Tuija Sorjanen & Mari Uusivirta Antti Kyrö

26


Olenko normaali ja mitä seksi edes on? Seksuaalikasvattaja Sari Hälinen Väestöliiton nuorten tiimistä auttoi löytämään vastauksia lukioikäisiä usein mietityttäviin kysymyksiin.

1. Onko kehoni normaali? Kyllä. Jokainen keho on yksityiskohtiaan myöten erilainen. Kehoissa on epäsymmetriaa ja korostuneita piirteitä. Elokuvissa ja pornossa esitetyt kehot ovat yleensä tietyn mallisia ja näköisiä, mutta totuus on, että kaikki eivät näytä samalta. Jos kehosi toimii toivomallasi tavalla eikä aiheuta sinulle kipuja ja jos voit tuottaa itsellesi ja halutessasi muille nautintoa, on kaikki niin kuin kuuluukiin. Iloitse siitä!

2. Mitä seksi on? Jokainen määrittelee seksin itse ja harrastaa sitä juuri niin kuin seksikumppanin kanssa parhaalta tuntuu. Välttämättä seksiin ei toki tarvita kumppania. Yhdyntä ei ole ainoa tapa harjoittaa seksiä, eikä kaiken seksin tarvitse sisältää yhdyntää tai johtaa siihen. Hyvää oloa voi saada kosketuksesta tai pussailusta.

3. Miten löydän seurustelukumppanin? Yksi tai useampi maailman miljardeista kivoista tyypeistä voi löytyä koska vain ja mistä vain. Ihmisten välillä on paljon vaihtelua siinä, milloin ensimmäinen suhde alkaa. Yhä useammat aloittavat nykyään vakituisen suhteen vasta yli 30-vuotiaina. On kuitenkin tavallista kokea nuorena paineita siitä, ettei seurustele. Siksi onkin tärkeää yrittää tehdä omasta elämästä mahdollisimman mieluisaa ja oman näköistä, suhteella tai ilman. Kaikkien ei tarvitse olla lainkaan seksuaalisesti aktiivisia tai romanttisesti kiinnostuneita kenestäkään.

4. Miten huolehtia ehkäisystä? Kondomi on usein ensimmäinen ja paras ehkäisyvaihtoehto, sillä se suojaa oikein käytettynä seksitaudeilta ja raskaudelta. Etsimällä ja lääkäreiden kanssa juttelemalla voi löytää itselle parhaiten sopivan menetelmän raskauden ja seksitautien ehkäisyyn. Seksikumppaneiden vaihtuessa ja satunnaisissa seksitilanteissa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota seksitautien ehkäisyyn. Vastuu ehkäisystä on kaikilla seksin osapuolilla.

5. Mihin minun pitää olla valmis? Sinun ei tarvitse olla valmis mihinkään sellaiseen, mihin et ole valmis! Seksissä naseva muistisääntö on, että kun haluttaa enemmän kuin epäilyttää tai pelottaa, voi olla oikea hetki. Tämä oman olon ja fiiliksen kuunteleminen koskee kaikenlaista toimintaa: treffeille lähtemistä, kädestäpitelyä, suutelemista, yhdyntää, suuseksiä, anaaliseksiä. Yhden kanssa oma olo tuntuu ehkä mukavammalta kuin jonkun toisen kanssa. Et voi myöskään painostaa toista sellaisiin seksitekoihin, joihin hän ei ole valmis. Mietitkö, kuinka voit selvittää, mitä toinen haluaa ja mitä ei? Kysy! Jos seksiä on valmis harrastamaan, olisi tärkeää pystyä myös puhumaan siitä.

27


Näin harrastat kivaa seksiä Vagina, penis, yhdyntä, jyystöä, siemensyöksy ja peitto alastomuuden verhoksi. Näin seksi esitetään leffoissa ja koulukirjoissa, mutta tämä on totuudesta vain pieni siivu. Nyt puhutaan siitä, miten seksiä harrastetaan niin, että kaikilla on kivaa!

Rennosti. ●● Seksin on tarkoitus olla kivaa. Kivaa se ei ole, jos se ei ole rentoa. Rentoa se ei voi olla, jos kumppanit eivät luota toisiinsa tai jos seksiin liittyy paljon kysymyksiä tai huolenaiheita. ●● Luottamuksen luomisessa auttaa eniten puhuminen: kysy, mitä toinen haluaa ja kerro, mitä itse haluat. Kenenkään ei tarvitse harrastaa seksiä kumppanin kanssa, johon ei luota. Seksin kuuluu tuntua turvalliselta. ●● Vaikka seksi on fyysistä toimintaa, seksuaalinen halu ja kiihotus tapahtuu aivoissamme. Aivot toimivat yhteistyössä kehomme kanssa. Kehoomme vaikuttaa, jos mieli ei ole seksissä mukana tai ei halua seksiä. ●● Seksi ei ole suoritus. Sen ei kuulu mennä tietyllä kaavalla tai tavalla. Sillä ei tarvitse olla tiettyä päätepistettä, esimerkiksi orgasmia tai rakkaudentunnustuksia. ●● Ei ole oikeanlaista tai vääränlaista orgasmia. Julkisuudessa puhutaan G-pisteistä, syvistä orgasmeista ja ties mistä. Tosielämässä väliä on vain sillä, mikä tuntuu hyvältä kaikista osapuolista. Seksin voi kokea hyvänä ja nautinnollisena ilman orgasmiakin.

28

Huomioiden. ●● Kun seksiä harrastetaan useamman kuin yhden ihmisen kesken, tulee huomioida niin omat kuin toisen rajat ja toiveet.

Yksin.

●● Jompikumpi voi muuttaa mielensä, vaikka vaatteet olisivat jo lattialla ja ehkäisy hyppysissä, tai missä vaiheessa tahansa. Toisen kehoa pitää aina kunnioittaa, ja oman kehon kunnioittamista pitää voida edellyttää toiselta.

●● Masturbointi kannattaa! Itsetyydytys on todellista turvaseksiä, siinä eivät tartu taudit eikä ole pelkoa ei-suunnitellusta raskaudesta.

●● Toisten voi olla helpompaa saada orgasmi kuin toisten, ja kaikki eivät edes saa sitä. Hyvässä seksikumppanuudessa maltetaan huolehtia molempien tyydytyksestä – myös orgasmista, jos kumppani sitä toivoo. Usein tämä vaatii opettelua ja kokeilua.

●● Mutta jos masturbointi tuntuu ajatuksena hyvältä, itseensä kannattaa tutustua, jotta tietää paremmin, mikä kiihottaa ja minkä tyyppinen kosketus tuntuu hyvältä. Miltä kehosi näyttää? Suhtaudutko vartaloosi hyväksyvästi? Millainen kosketus sytyttää sinut?

●● Anna aikaa itsellesi ja kumppanillesi. Kiire tai suorituspaineet vievät keskittymiskyvyn toisaalle. Muistathan, että uuden kumppanin kanssa pääsee kommunikoimaan ja opiskelemaan toista uudelleen.

●● On myös ihmisiä, jotka eivät koe tarvetta sooloseksille. Sekin on aivan tavallista.

●● Seksissä mielikuvitus on meille suurena apuna, ja mielikuvaharjoittelu on enemmän kuin suositeltavaa. Mikä sinua kiihottaa? Tutustu omiin fantasioihisi, mutta muista, että kaikkea ei tarvitse toteuttaa.


Vastuullisesti.

Kokeillen.

●● Ehkäisystä täytyy huolehtia aina. Ehkäisy tarkoittaa paitsi ei-suunnitellun raskauden ehkäisyä myös seksitautien ehkäisystä.

●● Kokeilemalla saa selville, mikä itseä kiihottaa eniten. Ideoita voi saada mistä vain, esimerkiksi pornosta, vaikka se ei seksistä kaikkea kerrokaan.

●● Seksitaudit voivat tarttua myös suu- ja anaaliseksissä suuntaan ja toiseen. Näi- ●● Liukuvoiteet ja seksivälineet voivat helpothinkin tilanteisiin on suojavälineitä, kuten taa tai piristää omaa seksielämää. Niihin nuolemissuoja eli suuseksisuoja. Monista voi tutustua joko itsekseen tai jonkun ehkäisymenetelmistä voi valita itselle toisen kanssa. Tutustua voi, vaikka seksi sopivimman. Kondomikin taipuu moneen. tuntuisi ilmankin hyvältä. Sekä liukuvoiteiKondomin kokoja on erilaisia, ja vain kota että yksinkertaisia seksivälineitä löytyy keilemalla löytyy sopiva. jo markettien intiimiosastoilta. ●● Ehkäisy on seksin kaikkien osapuolten vastuulla. Kortsujen ostaminen ei kuulu vain heille, joilla on penis, eikä hormonaalista ehkäisyä tarvitse kustantaa yksin sen, joka voi tulla raskaaksi. ●● Kondomeja tai muita suojavälineitä saa ja kannattaa kantaa mukana! Itsestään huolehtimisessa ei ole mitään noloa.

●● Puhukaa vällyjen välissä! Kaikkia toiveita ei tarvitse toteuttaa, pelkkä puhuminenkin voi olla superkiihottavaa. ●● Eilen ehkä halusit villiä seksiä, tänään kiinnostaa hellempi meininki. Nämä asiat riippuvat ajasta, paikasta, kumppanista ja omasta päivän tunnelmasta. Halut voivat muuttua.

Hyvin puh

ut t

us

ä!

Itsestään nauttiminen on tänä vuonna muotia elokuvissa ja sarjoissa. Masturbointia on nähty osana arkea esimerkiksi Oscar-palkitussa The Shape of Water -elokuvassa. Lisäksi itsetyydytyksestä on puhuttu mainiolla tavalla ainakin Broad City -televisiosarjassa sekä Lady Bird -elokuvassa.

is t

Itsetyydytyksestä ruutuilmiö.

e

ks

●● Seksitautitesteihin meneminen on rohkeaa ●● Ja tätä ei voi korostaa ja vastuullista. Oireista tai niiden puuttumiliiaksi: kokeileminen sesta ei voi päätellä, onko itsellä tai toisella edellyttää keskinäistä seksitauteja. Sen saa tietää vain testaaluottamusta, toisen malla. Terveysalan ammattilaiset eivät huomioimista ja kerro testeistä vanhemmille, sillä nuorella suostumusta. on oikeus yksityisyyteen. Seksitautitestit ovat ilmaisia nuorille. ●● Seksitautitestejä voi tilata myös kotiin. Jotkut kaupungit ja esimerkiksi korkeakoulujen oppilasterveyshuolto tarjoavat maksuttomia kotitestejä.

Lähteet: Juttua varten on haastateltu Väestöliiton nuorten tiimin seksuaalikasvattaja Sari Hälistä. Lisäksi on hyödynnetty Väestöliiton ja MLL:n nuorten sivuja sekä lukuisia lehtiartikkeleita.

Tea and consent -video. Brittipoliisien video rinnastaa oivaltavasti teen ja suostumuksen. Vaikka keittäisit jollekulle teetä, et saa pakottaa toista juomaan sitä. Video löytyy Thames Valley Policen Youtube-kanavalta.

29


Me emme mahdu tiukkoihin raameihin Avaamme lyhyesti muutamia olennaisia käsitteitä, joiden avulla keskustelu sukupuolesta ja seksuaalisuudesta helpottuu.

Ihmisestä ei voi hänen ulkonäkönsä perusteella päätellä sukupuolta tai seksuaalisuutta. Pojan ei tarvitse käyttäytyä "poikamaisesti", eikä tytöltä näyttävä ole välttämättä tyttö. Kaikilla on oikeus ilmaista omaa sukupuoltaan haluamallaan tavalla. Nykyisen käsityksen mukaan sukupuoli on moninainen ilmiö. Sukupuolen moninaisuus tarkoittaa, että sukupuoli ei ole jaettavissa kahteen vastakkaiseen sukupuoleen. Sukupuoli on fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten ominaisuuksien kokonaisuus. Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa ihmisen omaa kokemusta sukupuolestaan tai sukupuolettomuudestaan. Seksuaalisuus on eri asia kuin sukupuoli. Seksuaalisuuteen kuuluu laaja kirjo asioita, muun muassa se, millaiset asiat ihmistä kiihottavat. Seksuaalisessa suuntautumisessa on kyse siitä, keihin ihminen tuntee seksuaalista tai emotionaalista vetovoimaa. Sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen ovat molemmat vain osa ihmisen identiteettiä. On viisasta olla tekemättä ennakko-oletuksia ja sen sijaan kuunnella toisia ihmisiä.

Sanastoa sukupuolen moninaisuudesta Cis-sukupuolinen kokee omakseen mies- tai naissukupuolen, johon hänet on syntymässä määritelty kehonsa perusteella. Suurin osa ihmisistä on cis-sukupuolisia. Transsukupuolisen kokemus omasta sukupuolestaan ei vastaa hänen syntymässä määriteltyä sukupuoltaan. Transsukupuolinen voi korjauttaa kehoaan vastaamaan kokemaansa sukupuolta. Sukupuolen korjaaminen on myös sosiaalinen ja juridinen prosessi.

30

Muunsukupuolinen voi olla sekä mies että nainen, jotakin mieheyden ja naiseuden väliltä tai tämän kaksijaon ulkopuolella. Intersukupuolisella sukupuolen tunnusmerkit eivät ole syntyessä yksiselitteisesti nais- tai miestyypilliset. Intersukupuolinen tila ei määrittele sukupuoli-identiteettiä. Sukupuoleton. Kaikilla ihmisillä ei ole sukupuoli-identiteettiä. Osalle taas sukupuolettomuus voi olla sukupuoli-identiteetti.

Sanastoa seksuaalisuuden moninaisuudesta Aseksuaali kokee hyvin vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa toisia henkilöitä kohtaan. Aseksuaalisuus ei kerro ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta. Panseksuaalille kiinnostuksen kohteen sukupuolella ei ole merkitystä. Queer on ajattelumalli, joka kyseenalaistaa sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä normeja. Queer on myös identiteetti joillekin ihmisille.

Translaki Useat ihmisoikeusjärjestöt yhdessä muun muassa Väestöliiton kanssa vaativat Suomen translain uudistamista. Vaatimus transsukupuolisten pakkosteriloinnista on todettu ihmisoikeusloukkaukseksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Nyt järjestöt vaativat, että sukupuoli pitää voida vahvistaa juridisesti omalla ilmoituksella ja että todistusta lisääntymiskyvyttömyydestä ei vaadita. Lisäksi tämän pitäisi järjestöjen mielestä olla mahdollista myös alle 18-vuotiaille.

Lähteet: Setan toimittajaopas, Transtukipisteen Sukupuolen moninaisuus -opas ja hlbtiq-sanasto sekä Väestöliiton, Tasa-arvovaltuutetun ja THL:n verkkosivut. Lisäksi juttua varten on haastateltu Setan nuorisotyön koordinaattoria Heta Hölttää.


Yhä useampi kunta kustantaa ehkäisyn nuorille Monien mielestä kuntien pitäisi maksaa nuorten ehkäisystä. Samalla toivotaan parempaa ehkäisyneuvontaa.

Miltä kuulostavat maksuttomat kondomit, e-pillerit tai kierukka? Ne voivat olla pian yhä useamman saatavilla, sillä maksuton ehkäisy yleistyy Suomessa. Muun muassa Väestöliitto ajaa maksutonta ehkäisyä kaikkien nuorten saataville. Moni kunta tarjoaakin jo maksutonta ehkäisyä eri periaatteilla. Vaihtelua on esimerkiksi siinä, minkä ikäiseksi asti ehkäisyn saa maksutta. Maksutonta ehkäisyä saa ainakin Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, Rovaniemellä, Jyväskylässä ja muualla Keski-Suomessa, Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä, Keravalla, Nurmijärvellä, Raaseporissa, Raumalla, Torniossa, Varkaudessa ja Äänekoskella. Tutkimusten mukaan maksuttomuus lisää ehkäisyn käyttöä ja vähentää näin aborttien määrää. Se myös laskee kynnystä ehkäisyn hankkimiseen. Monet tahot ovat kampanjoineet maksuttoman ehkäisyn saamiseksi. Maksuton ehkäisy -kampanja alkoi vuonna 2015. Siinä on mukana muun muassa poliittisia nuorisojärjestöjä, Väestöliitto, Hiv-säätiö ja Suomen ylioppilaskuntien liitto.

"Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan aborttia. Sen psykologiset vaikutukset voivat kantaa pitkälle myöhempään elämään", sanoo maksutonta ehkäisyä edistävän kampanjan vetäjä, helsinkiläinen vihreiden kaupunginvaltuutettu Reetta Vanhanen. Neuvonta on oleellinen osa maksutonta ehkäisyä, Vanhanen sanoo. Sitä tulisi tarjota kaikille sukupuolesta riippumatta. Ei ole kattavaa tietoa siitä, kuinka innokkaasti nuoret ovat ottaneet maksuttoman ehkäisyn vastaan eri kunnissa. Vantaalla ehkäisyn kysyntä on kasvanut, abortit vähentyneet ja kustannuksiin tullut säästöä. Vantaa alkoi tarjota vuonna 2013 naisille maksutta ensimmäisen pitkäaikaisen ehkäisyn, ja tämän vuoden maaliskuusta alkaen ehkäisyä on tarjottu kaikille alle 20-vuotiaille ilmaiseksi. Kun sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus eli sote-uudistus tulee voimaan, ehkäisypalvelut siirtyvät kunnilta maakunnille. Jatkossa päätökset nuorten maksuttoman ehkäisyn tarjoamisesta tehdään siis maakunnissa. Vielä ei tiedetä, mitä käytännössä tapahtuu. "Toivottavasti kuntien käytännöt siirtyvät maakuntiin ja samalla laajenevat", Vanhanen sanoo.

31


Kaikki ei todellakaan ole ok! Seksuaalisiin tekoihin tarvitaan kaikkien osapuolten suostumus. Painostus ja muu seksuaalinen häirintä on aina väärin eikä koskaan uhrin vika. Käymme läpi viisi kuvitteellista esimerkkiä tilanteista, joissa seksuaalinen suostumus voi tuntua epäselvältä.

COOL: Olet kiinnostavan tyypin luona, ja tunnelma on virittynyt. Arvaat, että hän odottaa seuraa­ vaksi vaatteiden riisumista, mutta sinusta olisi kiva vain pussailla ja olla lähek­ käin. Sanot sen ääneen. Hän kertoo, että olisi ehkä toivonut muuta, mutta ymmärtää sinua hyvin. Alatte katsoa sylikkäin tv:tä. On täysin ok ajatella, että pussailu riittää. Seksistä saa kieltäytyä missä vaiheessa tahansa. Mitään sellaista ei pidä tehdä, mihin molemmat eivät anna suostumusta. Painostus ja ruinaaminen ovat seksuaalista kaltoinkohtelua.

NOT COOL: Kumppani ottaa kondomin pois kesken seksin ker­ tomatta sinulle. Molempien kuuluu sitoutua ehkäisyyn. Ehkäisystä kieltäytyminen, painostaminen ehkäisyn pois jättä-

miseen tai ehkäisystä valehtelu rikkoo räikeästi kumppanin seksuaalista itse­määräämisoikeutta.

NOT COOL: Olet mennyt koti­ bileissä nukkumaan yksin kaverisi huoneeseen. Keskellä yötä heräät siihen, että puolituttu suutelee sinua. Jos ihminen ei ole hereillä, hän ei voi antaa suostumusta minkäänlaiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Nukkuvan tai muuten tiedottoman ihmisen koskettelu ei koskaan ole hyväksyttävää.

COOL: Harrastat seksiä tutun kumppanin kanssa. Molemmat ovat olleet aluksi innoissaan. Yht­ äkkiä kumppani ei vastaa suudel­ miin tai kosketuksiin. Kysyt, onko kaikki hyvin. Hän kertoo, ettei tietty asia tunnu tänään hy­ vältä. Päätätte yhdessä jatkaa toisella tavalla.

Mitä tehdä, jos joutuu ahdistelluksi? ●●

Ahdistavassa tilanteessa sano kuuluvasti EI. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, koeta ilmaista torjuntaa kehollisesti.

●●

Jos tilanne jatkuu tai muuttuu uhkaavaksi, lähde pois paikalta.

●●

32

Kerro tapahtuneesta luotettavalle aikuiselle. Hän voi auttaa sinua selviämään niin, ettei tapahtunut jää vaivaamaan mieltäsi.

●●

Keskusteluapua saa myös esimerkiksi Väestöliiton nuorten chateista ja Poikien puhelimesta, Nuorten Exitistä sekä Naisten linjan chatista tai puhelinpalvelusta.

●●

Jos on tapahtunut epäilty rikos, ilmoita siitä poliisille tai hakeudu nuorten rikosuhripäivystyksen palveluihin.

Jokaisella on velvollisuus kunnioittaa kumppanin rajoja. Suostumus tarkoittaa jatkuvaa vuorovaikutusta ja toisen tunteiden huomioimista. Suostumuksen saaminen kerran ei tarkoita, että siitä eteenpäin kyseinen teko olisi aina ok.

NOT COOL: Samaa lukiota käy­ vä ihminen kommentoi jatkuvas­ ti Instagram-kuviasi ahdistavaan sävyyn. Et reagoi kommentteihin mitenkään, mutta hän jatkaa yhä. Seksuaalinen häirintä voi olla myös sanallista, esimerkiksi alastonkuvien lähettämistä, somekuvien kommentointia ahdistavasti tai huutelua kadulla. Tällaisessa tilanteessa voi sanoa, että ei pidä kyseisestä toiminnasta ja toisen pitää lopettaa se. Somessa häiritsijän voi blokata. Tarvittaessa voi ottaa yhteyttä nettipoliisiin tai poliisiin.

Vuoden 2017 kouluterveyskyselyn mukaan lukiolaisista 21 prosenttia oli kokenut seksuaalista häirintää ja 6 prosenttia seksuaalista väkivaltaa viimeisen vuoden aikana.

Lähteet: MLL:n Nuortennetti, Opetushallituksen opas seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisemiseksi, Väestöliiton verkkosivut ja kouluterveyskysely. Lisäksi juttua varten on haastateltu Väestöliiton Sari Hälistä.


Seksuaalisuus kuuluu kaikille Seksiaktivisti ja Wonderlust-seksifestivaalin järjestäjä Kasper Kamppuri haluaa hämmästelyn katoavan seksipuheesta.

vi n

p

u

t hu

t

e ks us

Kuva: Melissa Mäntylä

julkisesti, että opetushenkilökunta pyytäisi lukiolle jonkun asiantuntijan puhumaan seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Asioista voi myös koittaa puhua koulukavereiden kanssa, koska kaikki miettivät jossain vaiheessa seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä. Koko ajan tapahtuu asioita, jotka edistävät sitä, että voimme puhua seksuaalisuudesta avoimesti ja tuomitsematta. Uskon, että ihmiset heräävät yhä enemmän etsimään tietoa, voimaantumaan seksuaalisesti ja löytämään oman nautintonsa äänen.” ▪

Hy

”Lukioaikana kävin Setan nuorten illoissa. Ne olivat pienellä paikkakunnalla ensimmäinen askel siihen, että tajusin olevan ihmisiä, joiden seksuaalinen suuntautuminen tai tapa ilmaista sukupuolta poikkeaa siitä perinteisestä cis-heteromallista, johon minutkin oli kasvatettu. Sen jälkeen parasta tietoa transsukupuolisen seksuaalisuudesta ovat minulle tarjonneet anonyymien ihmisten Tumblr-blogit. Niistä löysin samastumiskohteen itselleni. Seksuaalinen ihminen esitetään yleensä terveenä, hoikkana ja cis-heterona. Näiden kategorioiden ulkopuolelle jäävät ihmiset eivät helposti löydä samastuttavaa tietoa seksistä tai seksuaalisuudesta. Maailma sanoo suurelle osalle ihmisistä, että seksuaalisuus ei kuulu sinulle. Seksuaalisuus on valtava osa meidän kaikkien elämää, vaikkemme sitä edes tiedostaisi. Erilaiset järjestelmät, uskonnolliset yhteisöt ja miesvaltaiset yhteiskuntarakenteet ovat vuosisatojen ajan kontrolloineet sitä, missä määrin ihminen voi ilmaista omaa seksuaalisuuttaan. Esimerkiksi naisten ja transsukupuolisten seksuaalista ilmaisunvapautta on rajoitettu ja rajoitetaan edelleen. Valtamediassa aihetta käsitellään usein hämmästellen. Seksuaalisuus on jotakin vähän kiellettyä, tabu, ja sen vuoksi emme osaa puhua siitä neutraalisti, vaan aiheeseen liittyy usein jokin sokkielementti. Median käyttäjille tulee tunne, että näistä asioista ei voi puhua ääneen. Hämmästely liittyy kaikenlaiseen seksiin ja sen osa-alueisiin. Monien vähemmistöjen seksuaalisuudesta ei edes puhuta. Puhe nuorten, vammaisten, aseksuaalien ja vaikka monisuhteisten seksuaalisuudesta voi herättää hämmästystä ja tuomitsevia ajatuksia. Siksi on supertärkeää, että laajennamme tapaa, jolla puhumme näistä asioista. Nyt pitäisi päästä pisteeseen, jossa seksin tabuisuutta murretaan. Siinä seksuaalikasvatus on isossa asemassa. Esimerkiksi useat järjestöt tekevät valtavasti töitä, jotta Suomessa seksuaalikasvatus aloitettaisiin jo lapsilla ikätaso huomioiden. Tiedon seksuaalisuudesta ja sen ilmaisemisen tavoista tulee olla kaikkien saatavilla, huolimatta sukupuoli-identiteetistä tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Erilaisten ihmisten tarpeet tulee huomioida seksuaalikasvatuksessa. Myös psyykkisesti ja fyysisesti sairaiden ja vammaisten pitää päästä tiedon ääreen. Jos olisin lukiossa nyt, vaatisin joko nimettömänä tai

istä!

Youtube-sarja Mian ja Minnin seksiklupi.

Kaksi nuorta taiteilijaa puhuu seksistä ja seksuaalisuudesta ja käsittelee muun muassa seksuaali-itsetuntoa ja haluttomuutta.

Vau, mikä vagina! -kirja. Lääketieteen opiskelijoiden kirja kertoo naisen sukuelimestä ja rikkoo myyttejä muun muassa neitsyydestä. Sopii paitsi vaginallisille, myös heidän kanssaan seksiä harrastaville.

Ina <3 porno -ohjelma. Toimittaja Ina Mikkolan televisiosarja katsoo pornon kulissien taakse. Sarjassa pohditaan pornon tabuja ja sitä, millaista politiikkaa kiihottumisella tehdään. 33


Kohdataan toisemme yksilöinä Johannes Roviomaa

Maria Moulud

Improbatur kutsui tutkija Maïmouna Jagne-Soreaun, some­ koomikko Phuc Luun ja lukiossa opiskelevan Meeraf Mergian keskustelemaan monikulttuurisuudesta ja identiteetistä.

34


35


M

ikä olisikaan parempi paikka keskustella monikulttuurisuudesta kuin Suomessa asuneen saksalaisen Carl Ludvig Engelin suunnittelema, Unioninkadulla Helsingissä sijaitseva Kansalliskirjasto, jonka käytävillä kiemurtelee yli sadan hyllykilometrin verran tietoa eri aikakausilta, eri kielillä, eri kulttuureista. Käsite monikulttuurisuus on hieman erikoinen, sillä ei ole olemassa mitään kulttuuria, joka ei olisi monikulttuurinen. Yksikään kulttuuri ei ole syntynyt tyhjästä. Myöskään identiteetin yksiselitteinen määritteleminen ei ole maailman helpoin tehtävä. Nyt maaliskuisena torstaina kirjaston nojatuoleille istahtaa kolme nuorta aikuista, jotka ovat lupautuneet keskustelemaan juuri näistä aiheista ja kertomaan esimerkiksi kokemastaan rasismista. Ennen kuin mennään siihen, annetaan keskustelijoiden esittäytyä. "Mä olen Phuc, 21-vuotias ja Vietnamista. Asun Hakunilassa Vantaalla. Olen kasvanut Itä-Helsingissä ja opiskellut Helsingin Yhteislyseossa", Phuc Luu aloittaa. "Olen Meeraf, 18-vuotias ja Helsingin Medialukiosta.

Maïmouna Jagne-Soreau

36

Asun Tikkurilassa aivan Vantaan rajalla. Mun vanhemmat on Etiopiasta. Mä olen syntynyt ja asunut koko elämäni Suomessa", Meeraf Mergia jatkaa. "Olen Maïmouna, 26-vuotias. Muutin Ranskasta Suomeen seitsemän vuotta sitten. Olen tutkijana yliopistossa", Maïmouna Jagne-Soreau kertoo. Haastateltavien kanssa on sovittu etukäteen, että tarkoitus ei ole löytää helppoja ratkaisuja monimutkaisiin kysymyksiin. Tärkeintä on keskustelu. Maïmouna Jagne-Soreau: Phuc sanoit, että olet Vietnamista, ja Meeraf sanoit, että vanhempasi ovat Etiopiasta. Oliko syy siinä, että olemme keskustelemassa monikulttuurisuudesta, vai esittelettekö aina itsenne näin? Meeraf Mergia: Tällä kertaa esittelin itseni näin, koska olemme keskustelemassa monikulttuurisuudesta. Yleensä en sano, että olen Suomesta. Kysyjä tietää jo, että olen täällä. Hän haluaa tietää, mistä minun juureni ovat, ja sen takia sanon, että olen etiopialainen.


Meeraf Mergia (vasemmalla) ja Phuc Luu

Phuc Luu: Keskustelun aiheen takia oli luontevaa sanoa tässä, että olen Vietnamista. Muuten olen kotiutunut ja sopeutunut Suomeen niin hyvin, että yleensä kun joku ulkopuolinen kysyy asiaa, vastaan olevani kotoisin Helsingistä ja Vantaalta. Jagne-Soreau: Mistä olet -kysymys ei välttämättä tarkoita mitään pahaa. Sillä tehdään silti eroa meihin ja muihin. En koe olevani suomalainen, mutta se ei haittaa minua. Olen ylpeä siitä, että olen ranskalainen, ja se riittää minulle. Ei minun tarvitse kokea olevani suomalainen, vaikka asun täällä. Suomalainen vähemmistö- ja kotouttamispolitiikka perustuu yhä varsin yksinkertaisiin oletuksiin: ihmisten kielestä, kulttuurista ja identiteetistä voi muodostaa selväpiirteisen kimpun ja sen mukaan määritellä etnisesti ja kulttuurisesti. Yksi esimerkki tästä on suomalainen väestörekisterijärjestelmä, johon kirjataan ylös jokaisen äidinkieli, mutta joka tarjoaa mahdollisuuden vain yhden äidinkielen rekisteröintiin. Ongelmana on, että kaikki ihmiset ja kulttuurisen elämän muodot eivät mahdu selvärajaisiin muotteihin. Mitä kirjata väestörekisterijärjestelmään, jos on vaikkapa kaksikielinen? Luu ja Mergia eivät koe juuri kieliasiaa ongelmaksi – heidän äidinkielekseen on merkitty suomi, ja sen he myös ko-

”Olen kokenut rasismia. Kyllä se kuuluu siihen, että on ulkomaalainen.” – Meeraf Mergia kevat ainoaksi äidinkielekseen – mutta muuten määritelmät tuntuvat heistä kapeilta. He ovat asuneet koko elämänsä Suomessa, mutta heidän vanhempansa ovat syntyneet Suomen ulkopuolella. Kumpikin on käynyt vanhempiensa kotimaassa muutamia kertoja. Luu ja Mergia kokevat olevansa suomalaisia, mutta samanaikaisesti Luu näkee itsensä suomenvietnamilaisena ja Mergia suomenetiopialaisena. Mergia asuu veljensä ja vanhempiensa kanssa Vantaan Tikkurilassa. Vantaalla puhuttiin viime vuoden alussa äidinkielenä suomen, ruotsin ja saamen lisäksi 117 eri kieltä. Vieraskielisten osuus on siellä suurempi kuin missään muussa Suomen kunnassa, noin 18 prosenttia. Koko maan väestöstä vieraskielisten osuus on noin seitsemän prosenttia. Mergian vanhempien äidinkieli on amhara. Se on Etiopian toiseksi suosituin kieli, jota puhuu arviolta yli 21 miljoonaa ihmistä äidinkielenään ja neljä miljoonaa ihmistä toisena kielenä. Mergia: Emme ole veljeni kanssa mitään parhaita amharan puhujia. Puhumme toisillemme vain suomea, äidille amharan ja suomen sekoitusta, isälle englannin ja amharan sekoitusta. Myös Luu asuu Vantaalla, Hakunilassa. Hänen kotonaan puhutaan vietnamia. Hän asuu äitinsä ja kolmen siskonsa kanssa. 37


Luu tunnetaan sosiaalisessa mediassa taiteilijanimellä Koiraluu, jonka Facebook-sivulla on yli 39 000 tykkääjää ja Instagramissa noin 15 000 seuraajaa. Videoillaan hän käsittelee ennakkoluuloja ja stereotypioita, usein itseironian avulla. Sketsien tekeminen on samalla identiteettityötä ja tapa käsitellä vaikealtakin tuntuvia aiheita, kuten rasismia ja koulukiusaamista. Ihmisen identiteetti on pirstaleinen, eikä kulttuuri, etninen tausta, uskonto tai mikään muu tekijä yksiselitteisesti määrittele sitä enää samalla tavoin kuin ennen. Suomalainen väestörakenne on silti edelleen varsin yhtenäinen: esimerkiksi suomea äidinkielenään puhuvia on maassa noin 88 prosenttia. Väestörakenteesta huolimatta käsitys yhden kulttuurin Suomesta on keinotekoisesti luotu tarina, jota alettiin sepittää nationalismin nousun aikaan 1800-luvulla. Sieltä nykyajan rasismi ja ennakkoluulot osin polveutuvat. Kaikki tämän jutun haastateltavat ovat kohdanneet elämänsä aikana rasismia. Se on tutkimusten valossa hyvin yleistä vähemmistöryhmien keskuudessa. 38

Jagne-Soreau: Viime kesänä minulla oli todella ikävä kohtaaminen poliisin kanssa, joka käytti etnistä profilointia minuun. Minun piti näyttää paperit ja todistaa, että en ole prostituoitu tai huumeaddikti. Se oli aivan hullua. Silloin oli ainoastaan kyse ihonväristäni. Kutsuisin sitä rasismiksi, ehdottomasti. Etnistä profilointia on esimerkiksi se, jos poliisi pysäyttää kadulla tai vaikka kauppakeskuksessa ihmisen etnisen taustan, ihonvärin tai uskonnon perusteella ja tarkastaa tämän henkilöllisyyden. Svenska social- och kommunalhögskolanin tuore tutkimus osoittaa, että etniseen profilointiin liittyvät pysäytykset ovat ongelma yhteiskunnassamme. Etninen profilointi on kielletty lailla. Mergia: Olen kokenut rasismia. Kyllä se kuuluu siihen, että on ulkomaalainen. Just viime viikonloppuna, kun kuljin Helsingissä kadulla, niin joku vanhus tuli huitomaan keppiään ja huusi, että pois täältä.


”Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla valkoinen, musta, maahanmuuttajataustainen tai mitä tahansa.” – Maïmouna Jagne-Soreau

Luu: Varsinkin lapsuudessani mua kiusattiin aina. Heitettiin sellaista zing zong -läppää. Mitä enemmän olen kasvanut, sitä enemmän se on vähentynyt. Mergia: Mulla oli vähän chillimpi lapsuus, mä en kokenut rasismia. Ei mulle ehkä uskallettu. Mä olin vähän pelottava lapsena. Yläasteella rasismia tuli todella paljon vastaan. Opettajiltakin kuuli rasistisia juttuja tosi usein. Se oli yllättävää ja outoa. Kun pääsin yläasteelta pois, lukiossa taas helpottui ihan sairaasti. Mergia käy Helsingin medialukiota, jonka yli 800 oppilaasta noin viidesosa on maahanmuuttajataustaisia. Monikulttuurisuus näkyy konkreettisesti esimerkiksi kurssitarjonnassa: vaikkapa islamin opetusta on paljon. Mergia: Yleisesti monikulttuurisuudesta puhutaan meidän lukiossa tosi positiivisessa valossa. Meillä on paljon monikulttuurisia henkilöitä. Sillä ei ole väliä, mistä taustoista tulet, löydät kyllä kavereita. Luu puolestaan kävi lukion Helsingin Yhteislyseossa. Suurimmaksi osaksi hän piti lukio-opiskelusta, ilmapiiri oli avoin ja yhteisöllinen, mutta koulunkäyntiin liittyy myös muutamia ikäviä muistoja. Luu: Ainakin mä muistan, kun joskus lukiossa pari tyttöä laittoi kuvan WhatsApp-ryhmään värjättyään hiuksensa ja kysyi, näettekö jotain eroa. Kun vastasin, että en huomaa uusissa hiuksissa mitään eroa, tytöt pilkkasivat, että näkeekö tuollaisilla silmillä mitään. Jagne-Soreau on kasvanut Ranskassa ja innostui teininä Pohjoismaista. Hän opiskeli pohjoismaista kirjallisuutta Sorbonnen yliopistossa, muutti vuonna 2011 Erasmus-vaihdon kautta Helsinkiin ja ihastui siihen, että kaikkien ei tarvitse olla ulospäinsuuntautuneita koko ajan. Ihmiset antavat etäisyyttä ja kunnioittavat henkilökohtaista tilaa. Viime vuonna Jagne-Soreau kirjoitti Ylioppilaslehteen esseen monikulttuurisuudesta. Hän esitti idean, jonka mukaan Suomen tulisi luopua monikulttuurisuudesta, koska se ei johda enää riittävästi hyvään. Päinvastoin monikulttuurisuus lisää sytykkeitä rasismille ja syrjinnälle yhteiskunnassamme. Hänestä monikulttuurisessa valtiossa ihmiset eivät ole yhdenvertaisia, vaan heidät erotetaan omiin lokeroihinsa, oman vähemmistönsä edustajiksi. Yleensä monikulttuurisuutta koskevan kritiikin on aja-

teltu kuuluvan ihmisille, jotka ovat rasisteja tai vastustavat kiihkeästi maahanmuuttoa. Jagne-Soreau ei kuulu kumpaankaan joukkoon. Monikulttuurisuuden sijaan Jagne-Soreau on tarjonnut postnationalismin ideaa, jossa ihmisiä ei jaoteltaisi etnisen taustan, kulttuurin, uskonnon tai minkään muun ominaisuuden perusteella lokeroihin. Toisin sanoen: Ihmisten olisi syytä kohdata toisensa ensisijaisesti yksilöinä ilman vahvoja ennakko-oletuksia siitä, mihin ryhmään tai yhteisöön hänet pitäisi esimerkiksi sukunimensä, ulkonäkönsä, pukeutumisensa tai korostuksensa perusteella sijoittaa. Jagne-Soreau: Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla valkoinen, musta, maahanmuuttajataustainen tai mitä tahansa. Tämä on tärkeää ymmärtää varsinkin siinä vaiheessa, kun nuoret vielä etsivät omaa identiteettiään. Mergia: Olkaa omia itsejänne. Ihan sama, oletko ulkomaalainen tai et, ole vapaasti sitä, mitä haluat olla. Sitä ei tarvitse mitenkään hävetä. Kannattaa jatkaa eteenpäin, vaikka kokeekin kiusaamista tai syrjintää. Luu: Monien maahanmuuttajataustaisten nuorten uravalinnoissa näkyy, että vanhemmat vaativat heiltä koulunkäyntiin liittyen paljon. Vanhemmat pakottavat hankkimaan hyviä kouluarvosanoja, koska eivät ymmärrä, että Suomi on mahdollisuuksien maa. He luulevat, että täällä ainoa tie menestykseen on lääkäri, ydinfyysikko tai joku insinööri. Kuitenkin täällä räppäri voi tienata yhtä hyvin kuin lääkäri. Mutta mitä haastateltavat ajattelevat omasta tulevaisuudestaan? Mitä he haluavat tehdä työkseen? Jagne-Soreau: Haluan professoriksi jonain päivänä. Ehkä sitten, kun olen 50-vuotias. Haluan elää Suomessa tai jossain muussa Pohjoismaassa. Ehkä muutan Yhdysvaltoihin tekemään tutkimusta väitöskirjani jälkeen. Toinen haaveeni on kirjoittaa historiallinen elämäkerta. Mergia: Katsotaan, kun pääsen lukiosta, että miten koulumotivaatio menee, haenko ammattikorkeakouluun vai yliopistoon. Mä haluaisin olla liikunnanohjaaja tai liikunnanopettaja. Luu: Standup-komiikka ja radiojournalismi kiinnostavat. Ehkä ne voi yhdistää. ▪ 39


40


Armeija, sivari vai rangaistus? Anna-Sofia Nieminen Jussi Särkilahti

18 vuotta täytettyään miehet joutuvat valitsemaan, miten suhtautuvat asevelvollisuuteen. Vankeusrangaistuksen suorittanut totaalikieltäytyjä Risto Miinalainen, varushenkilö Markus Havia ja siviilipalvelushenkilö Adrian Kühnis kertovat omasta valinnastaan. 41


”Johtajakoulutukseen meneminen ei ole synonyymi sille, että tulee tunteettomaksi sotakoneeksi.”

Armeijasta johtajaoppeja hakemaan Markus Havia saapui hyvissä ajoin Helsingin Santahaminan sotilasalueen portille. Oli heinäkuu 2017, ja pian hän aloittaisi varuspalveluksen. Pasi-panssariajoneuvo kuljetti 750 uutta alokasta portilta kasarmille, jossa he saivat varusteet ja heidät jaettiin tupiin. Havian 12 henkilön tupaan ei sattunut tuttuja. Kaikki olivat kuitenkin samassa uudessa tilanteessa, mikä loi pohjan hyvälle yhteishengelle. Ylivoimaisesti suurin osa asevelvollisista menee armeijaan. Viime vuonna yli 24 000 miestä ja yli 700 vapaaehtoista naista aloitti varuspalveluksen. Lähes 4 000 keskeytti palveluksen. Vertailun vuoksi: siviilipalvelukseen hakeutui alle 1 900 miestä. Havia ei edes miettinyt muita vaihtoehtoja, vaan meni armeijaan massan mukana. Niin menivät kaikki kaveritkin. "Halusin kokea, millaista tämä loppujen lopuksi on", 20-vuotias Havia kertoo. Isoin syy hakeutua armeijaan oli johtajakoulutus. Siitä saisi merkinnän cv:hen, ja sieltä saaduista taidoista voisi olla hyötyä esimerkiksi työelämässä. Haviaa ei haitannut, että johtajakoulutus venyttäisi asepalveluksen 347 päivän mittaiseksi. Päinvastoin, vuoden palvelus sopi suunnitelmiin hyvin: armeija loppuu kesäkuussa, ja viime kevään ylioppilaalla on Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa odottamassa opiskelupaikka, jossa voi aloittaa syksyllä. Palvelus alkoi kahdeksan viikon peruskoulutuskaudella, jonka aikana ope42

teltiin muun muassa aseen ja kaluston käsittelyä – sekä tietysti talon tapoja. Havialle vaikeinta oli sopeutua muodollisuuksiin: oikeaoppiseen puhutteluun, tiukkoihin aikatauluihin ja tarkkoihin pukeutumissääntöihin. Ne kuitenkin oppi parissa viikossa, ja nykyään tavat tulevat automaattisesti. Peruskoulutuskauden jälkeen selvisi, mihin tehtäviin kukin jatkaa ja kestäisikö palvelus kuusi, yhdeksän vai 12 kuukautta. Havia halusi ja pääsi ensin aliupseerikouluun eli aukiin ja myöhemmin reserviupseerikouluun eli rukiin. Jo aliupseerikoulussa opeteltiin paitsi omaa aselajia – Havian tapauksessa tulenjohtoa – myös johtajana toimimista. "Minua kiinnosti saada vähän enemmän vastuuta ja päästä itsekin pohtimaan ja suunnittelemaan." Kaikesta opitusta ei ole suoraa hyötyä varuskunnan porttien ulkopuolella, mutta moni asia on sovellettavissa siviilielämään. Havia kertoo, että on saanut lisää itseluottamusta ja esiintymisvarmuutta, luonut kontakteja ja oppinut delegoimaan sekä tekemään nopeita päätöksiä. Myös fyysinen ja henkinen kestävyys ovat parantuneet. "Johtajakoulutukseen meneminen ei ole synonyymi sille, että tulee tunteettomaksi sotakoneeksi. Kun on käynyt johtajakoulutuksen, on löytänyt itsestään ihan uusia puolia." rukiin piti lähteä Haminaan. Sinne valitaan tiukan seulan läpi varushenkilöitä ympäri Suomen. Alle 10 prosenttia kaikis-

ta varushenkilöistä koulutetaan reserviupseereiksi. ruk oli Havian mielestä armeijan rankin mutta myös palkitsevin vaihe. Vaikeat olosuhteet monilla metsäleireillä, jatkuva rasitus ja vähäinen uni muodostavat yhdistelmän, jossa toimintakyvyn ylläpitäminen oli välillä vaikeaa myös urheilulliselle Havialle. "Keli on nollan asteen tuntumassa, sataa räntää poikittain, ja joutuu hyökkäämään loskaisessa suossa", hän kuvailee olosuhteita. Jälkikäteen rankkoja kokemuksia on kuitenkin ollut kiva muistella porukalla. Ylipäätään Havia nimeää uudet kaverit ja hyvän yhteishengen armeijan suurimmaksi anniksi. Helmikuun alussa RUK loppui, ja Havia palasi takaisin Santahaminaan. Sen jälkeen hän on kouluttanut tammikuussa saapuneita varushenkilöitä. Samalla koitti paluu normaaliin rytmiin, jossa viikonloput ja illat ovat yleensä vapaita. Viikonloppuisin Santahaminasta on lyhyt matka kotiin Vantaalle. Armeijan ja siviilielämän yhdistäminen on tuntunut Haviasta välillä vaikealta, vaikka lähipiiri on suhtautunut armeijan valitsemiseen kannustavasti. Esimerkiksi parisuhteen kanssa on ollut toisinaan vähän tasapainottelua. "Jos on vaikka monen päivän harjoitus ja koko ajan ohjelmaa, ei aina pysty katsomaan kännykkää ja olemaan läsnä siviilielämässä."


43


”Kun on vuoden verran työympäristössä, oppii toimimaan aikuisten ihmisten kanssa.”

Siviilipalveluksesta eväitä työelämään Kun Adrian Kühnis teki lukion lopulla valintaa siviilipalveluksen ja armeijan välillä, hän asui Yhdysvalloissa. Se helpotti päätöksen tekemistä. "Suomessa olisi ollut varmaan vaikeampi tehdä erilainen päätös kuin kaikki muut", nyt 21-vuotias Kühnis sanoo. Hän tunsi vain yhden siviilipalveluksen valinneen, muut kaverit menivät armeijaan. Siviilipalvelukseen hakeutui viime vuonna Suomessa alle 1 900 asevelvollista. Se on reilusti alle kymmenesosa siitä määrästä, joka aloittaa varuspalveluksen. Tampereen lähellä Vesilahdella kasvanut Kühnis oli muuttanut kesken lukion perheensä mukana Yhdysvaltoihin. Siellä ei ole samanlaista asevelvollisuutta kuin Suomessa. Monet paikalliset kaverit ihmettelivät Suomen järjestelmää. Se sai Kühniksenkin miettimään, onko yleinen asevelvollisuus ihan oikein. "En oikein koe sitä hyödyllisenä nykypäivän maailmassa." Joku valinta piti kuitenkin tehdä, sillä Kühnis halusi palata lukion jälkeen Suomeen opiskelemaan ja hoitaa sitä ennen velvollisuuden pois alta. Totaalikieltäytymistä hän ei edes harkinnut. Armeija pyöri pitkään mukana pohdinnoissa, koska se on niin yleinen valinta. Kuitenkin siviilipalvelus tuntui hyödyllisemmältä, niin hänelle itselleen kuin yhteiskunnalle. Lopulta päätöksen siviilipalveluksen hyväksi ratkaisi se, että Kühnis huomasi kiinnostavan avoimen palveluspaikan, jo44

hon hänellä olisi hyvä mahdollisuus päästä. Tuo paikka oli Helsingin Saksalainen koulu. "Se pisti silmään, koska olen kaksikielinen." Kühniksen molemmat vanhemmat ovat kotoisin Sveitsistä ja puhuvat saksaa. Perhe muutti Suomeen, kun Kühnis oli vuoden ikäinen. Palvelus alkoi viime kesänä. Ensin piti suorittaa neljän viikon koulutusjakso siviilipalveluskeskuksessa Lapinjärvellä Uudellamaalla. Koulutusta oli arkisin suunnilleen työpäivän verran, illat ja viikonloput olivat vapaat. Koulutuskeskuksessa sai tarvittaessa majoittua. Vasta koulutusjakson jälkeen alkoi työpalvelu, jota Kühnis parhaillaan suorittaa Helsingin Saksalaisessa koulussa. Siviilipalvelus kestää lähtökohtaisesti 347 vuorokautta, siis yhtä pitkään kuin varuspalvelus pisimmillään. Armeijaan verrattuna arki on kuitenkin vapaampaa, esimerkiksi voi asua omassa asunnossa. "Normaalia arkea tässä elää koko ajan. Työaika on kahdeksan tuntia päivässä, ja muuten on vapaa tekemään, mitä haluaa." Kühniksen työpäivät alkavat yleensä kahdeksalta tai yhdeksältä. Aamupäivät hän on vahtimestarin apuna, esimerkiksi kerää luokkien paperinkeräyslaatikoita, vaihtaa vessojen käsipaperirullia ja opastaa koulun vierailijoita oikeisiin paikkoihin. Iltapäivät kuluvat kerhon apulaisohjaajana, lasten kanssa leikkiessä ja ulkoillessa. Se

on erityisen mieluisaa liikunnalliselle ja lapsista pitävälle Kühnikselle. Kerran viikossa on iltavuoro, ja silloin työt alkavat puolilta päivin. Päivärytmi kääntyy toisin päin: ensin ollaan lasten kanssa, sitten siirrytään vahtimestarin avuksi. Kerhoryhmä on suomenkielinen, mutta muuten työkieli on saksa. Kühnis pitää palveluspaikastaan. "On ollut todella mukavaa, että on otettu vastaan enemmän työntekijänä kuin vain juoksupoikana. Se oli ehkä pelkona jossain vaiheessa, kun on 'vain' sivari." Joskus harvoin tekemistä ei tunnu olevan tarpeeksi. Enimmäkseen siviilipalvelusta suorittavilla on kuitenkin selkeä rooli. Heitä on ollut koululla monta vuotta, nytkin yhteensä kolme. Kühnis vapautuu heinäkuussa, ja syksyllä alkavat opinnot Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa. Hän uskoo, että siviilipalveluksesta on hyötyä, vaikka ei vielä tiedäkään tulevaa ammattiaan. "Kun on vuoden verran työympäristössä, oppii toimimaan aikuisten ihmisten kanssa ja tekemään töitä heidän kanssaan." Silti hän on pohtinut kavereiden kanssa, suositaanko armeijan ja erityisesti Reserviupseerikoulun käyneitä työelämässä. "En tiedä. Jossain voi olla niin, mutta onko se sitten minun työpaikkani." Kaveripiiriin Kühniksen valinta ei ole tuonut kitkaa. Armeijan valinneet kaverit ymmärtävät Kühniksen ratkaisun ja toisin päin.


45


”En minä näe itseäni sankarina. Toimin vain niin kuin minun mielestäni on oikein.”

Vakaumus vei vankilaan Kun Risto Miinalainen muutti 19-vuotiaana pois kotoa, uusi asuinpaikka oli Suomenlinnan avovankila. Hän oli kieltäytynyt suorittamasta varus- tai siviilipalvelusta ja saanut rangaistukseksi 173 päivän tuomion. "Olen tuttujen kanssa pohtinut, milloin on oikeutettua tehdä tahallisesti rikos. Päädyin siihen, että tämä teko ei vahingoita ketään, paitsi mahdollisesti itseäni", nyt 20-vuotias Miinalainen sanoo. Hän oli kyllä miettinyt muitakin vaihtoehtoja. Hän soittaa klarinettia, ja aseeton palvelus varussoittokunnassa tuntui jossain kohtaa hyvältä idealta. Lopulta Miinalainen kieltäytyi palveluksesta arvomaailmansa takia. Hän vastustaa sotaa, eikä halua olla mukana järjestelmässä, joka kouluttaa sotimaan. Lisäksi järjestelmä on hänestä epäreilu: esimerkiksi siviilipalvelus kestää lähtökohtaisesti puolet kauemmin kuin varuspalvelus. Hän halusi protestoida tätä vastaan. Oikeudenkäynti pidettiin keväällä 2016 Porvoossa. Kaveriporukka Ressun lukiosta Helsingistä on tukenut Miinalaisen valintaa ja lähti myös oikeudenkäyntiin mukaan. Tuomion jälkeen Miinalainen kavereineen kävi syömässä ja palasi lukiolle loppupäiväksi. Meni vielä lokakuuhun asti, ennen kuin tuomio laitettiin täytäntöön. Vaihtoehtona vankilalle olisi ollut valvontarangaistus. Siinä kotona asuvaa tuomittua valvotaan nilkkaan kiinnitettävän pannan avulla, ja kotoa saa poistua vain ennakkoon sovitusti. Vankilan puolesta puhui ainakin kolme asiaa. Ensinnäkin Miinalainen oli kuullut, 46

että valvontarangaistuksen suorittaneet ovat joutuneet vaihtamaan kotia, kun eivät ole enää kestäneet asua samojen seinien sisällä. Toiseksi Miinalainen ajatteli, että valvontarangaistus kävisi raskaaksi vanhemmille ja sisaruksille, joiden kanssa hän asui Vantaalla. Kolmanneksi hän arveli saavansa asialle enemmän painoarvoa ja huomioita, jos menisi vankilaan. Lokakuussa 2016 Miinalainen pukeutui mustavalkoraidalliseen vangin naamiais­asuun ja käveli Aseistakieltäytyjä­ liiton järjestämän kulkueen kanssa Helsingin keskustan läpi. Toimittajat haastattelivat vankilaan matkaavaa Miinalaista. Mukana olleessa banderollissa luki: Ajat­ telen, siis olen vankilassa. Vaikka vähän jännitti, Miinalainen pysytteli rauhallisena. Hän oli ehtinyt totutella ajatukseen vankilasta jo pari vuotta. Avovankilassa eletään suljettuun vankilaan verrattuna suhteellisen normaalia elämää. Miinalainen pystyi jatkamaan neljännen lukiovuoden käymistä valvontapannan kanssa. "Pääsin arkipäivinä pois vankilasta ja näin vähän tuttuja." Kaikenlaisia rajoituksia riitti: Nettiä ei ollut, eikä vankilaan saanut tuoda omia tietokoneita tai älypuhelimia. Päiviksi käyttöön sai Nokian peruskännykän. Sallittu kulkureitti lukiolle oli määritelty tarkkaan. Herätys, ruokailut ja nimenhuuto olivat tiettyihin aikoihin. Satunnaisissa huumetesteissä piti virtsata purkkiin vartijan valvoessa, minkä

Miinalainen koki nöyryyttäväksi. Vankilan puolelta ei ollut erityistä ohjelmaa, joten Miinalainen käytti aikaa opiskeluun, lukemiseen ja oman sähköpianon soittamiseen. Joskus hän käveli vankila-alueen kiertävää reittiä, josta näki Helsingin edustalla kulkevat laivat. "Kerran tutut olivat vanhojen risteilyllä ja vilkuttivat, kun menivät ohi." Huoneensa Miinalainen jakoi toisen vangin kanssa. Huumori ja ystävällisyys auttoivat tulemaan juttuun, niin huonetoverin kuin muiden vankien kanssa. Miinalainen vapautui vankilasta maaliskuussa 2017 ja valmistui samana keväänä ylioppilaaksi. Nyt hän opiskelee ensimmäistä vuotta matematiikkaa Helsingin yliopistossa. Totaalikieltäytymisestä ei jää merkintää rikosrekisteriin, mutta kun googlaa Miinalaisen nimen, löytää artikkeleita vankilaan menosta. Silti hän ei usko, että tuomiosta on tulevaisuudessa haittaa, joskaan ei hyötyäkään. "Haluan opettajaksi, joten minulle olisi voinut olla hyötyä siviilipalveluksesta jossain koulussa." Ihmiset ovat suhtautuneet enimmäkseen positiivisesti Miinalaisen valintaan. Erityisesti kaverit ja äiti ovat tukeneet. "Mutta en minä näe itseäni sankarina. Toimin vain niin kuin minun mielestäni on oikein." Kuvissa oleva vangin asu on naamiaisasu. Vankilassa sai olla normaalit vaatteet päällä.


47


Totaalikieltäytyjien asema voi muuttua Helsingin hovioikeus hylkäsi hel- sillä syyttäjä on valittanut siitä korkeimmikuussa ensimmäistä kertaa sellaisen va- paan oikeuteen. kaumukseen vedonneen totaalikieltäytyjän Puolustusministeriön asettaman työryhsyytteen, joka ei ole Jehovan todistaja. Näh- män on tarkoitus antaa kesäkuun loppuun täväksi jää, miten päätös vaikuttaa Suomen mennessä jokin ratkaisuehdotus siihen, miasevelvollisuusjärjestelmään. ten lainsäädäntö saataisiin yhdenvertaiseksi. Puolustusministeriö ehti jo reagoida Aseistakieltäytyjäliiton mukaan kaikpäätökseen ja tiedotti huhtikuussa, että kien totaalikieltäytyjien tuomitsemisproon asettanut työryhmän arvioimaan Jeho­ sessit ovat toistaiseksi keskeytyksissä Helvan todistajien asevelvollisuuden suorittami­ singin hovioikeuden helmikuisen päätöksen sesta vapauttamista koskevan lainsäädännön johdosta. Liitto kertoo, että ennen sitä lainmuutostarpeet. voimaisen tuomion saaneita on kuitenkin Tähän asti Jehovan todistajat on vapau- parhaillaan suorittamassa rangaistusta. tettu vakaumuksen perusteella kokonaan Aiemmin totaalikieltäytyjiä on ollut liiton asevelvollisuudesta. Tämän on taannut tietojen mukaan vuosittain 35–55. poikkeuslaki, joka tuli voimaan vuoden 1987 alussa, ennen nykyistä perustuslakia. Erityisasiantuntija Robin Harms Muut eivät ole tällaista vapautusta saa- yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta neet, vaan lain mukaan asevelvollista ran- näkee kaksi vaihtoehtoa, mitä seuraavakgaistaan, jos tämä kieltäytyy suorittamasta si voi tapahtua. Ensimmäinen on se, että varus- tai siviilipalvelusta. Tällaista henkilöä Jehovan todistajien erivapaus poistetaan. kutsutaan totaalikieltäytyjäksi. Käytännös- Silloin laki ei enää syrjisi muita Jehovan tosä kieltäytymisestä seuraa maksimissaan distajiin nähden. 173 päivää vankeus- tai valvontarangaistusta. Toinen – ja Harmsin mielestä parempi – Helmikuisessa päätöksessään Helsingin vaihtoehto olisi se, että asevelvollisuusjärjeshovioikeus kuitenkin katsoi, että ainoas- telmä otettaisiin laajempaan tarkasteluun. taan Jehovan todistajien vapauttaminen "Olisi ihmisoikeus- ja perusoikeusystäasevelvollisuudesta on vastoin perustuslain vällinen ratkaisu, että henkilöitä, jotka vasyrjintäkieltoa. Siksi se kumosi alemman kaumuksensa perusteella eivät katso voioikeusasteen eli käräjäoikeuden totaali- vansa suorittaa vallitsevan järjestelmän kieltäytyjälle antaman 173 päivän tuomion. mukaista ase- tai siviilipalvelusta, ei tuoHovioikeuden tuomio ei ole lainvoimainen, mittaisi lainkaan", Harms toteaa. 48

Suomen järjestelmää on jo pitkään kritisoitu kansainvälisesti. Esimerkiksi YK:n ihmisoikeuskomitea on todennut, että Jehovan todistajien erivapaus pitäisi ulottaa koskemaan muita aseistakieltäytyjäryhmiä. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty luokittelee totaalikieltäytyjät mielipidevangeiksi. Totaalikieltäytyjät ovat aiemminkin valittaneet hovioikeuteen saamistaan tuomioista, mutta valitukset on hylätty. Miksi hovioikeus siis tarttui asiaan juuri nyt? Hovioikeuden päätöksessä todettiin, että Jehovan todistajia koskevan poikkeuslain säätämisen jälkeen on tapahtunut olennaisia muutoksia, esimerkiksi Suomi on liittynyt Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Harms on samoilla linjoilla. "Viime vuosikymmenen aikana kansallisessa oikeuskäytännössä on korostunut perus- ja ihmisoikeuksien asema." Harmsin mukaan myös sillä saattoi olla vaikutusta, että yhdenvertaisuusvaltuutettu toimi ensimmäistä kertaa totaalikieltäytyjän oikeusavustajana. "Pystyimme argumentoimaan uskottavasti ja viittaamaan merkityksellisiin kansainvälisiin oikeustapauksiin. Annoimme hovioikeudelle eväät, jotta he pystyivät tekemään tämän rohkean linjaratkaisun", yhdenvertaisuusvaltuutettua hovioikeudessa edustanut Harms sanoo. ▪


cheek /// wiz khalifaus /// big boius

FINTELLIGENS & KAPASITEETTIYKSIKKÃ&#x2013; /// JVG /// Teflon Brothers /// Pyhimys /// Pikku G /// Gasellit /// Kymppilinja /// Evelina /// Nikke Ankara /// View /// Aste /// PAPERI T /// MIKAEL GABRIEL /// Lahti United /// Ceebrolistics

summerup.fi


Kulttuuritentissä

”En tiedä, saisinko vieläkään hyvää arvosanaa äidinkielestä” Tuukka Tuomasjukka      Tero Ahonen / Universal Music Finland

Mikko Kuoppala eli rap-artisti Pyhimys jätti opettajan opinnot kesken, kun Suomi voitti jääkiekon mm-kisat vuonna 2011.

Hei Mikko! Julkaisit alkuvuodesta Tapa Poika -levyn, jonka jälkeen sinua on verrattu Ismo Alangon ja Juice Leskisen kaltaisiin suuriin pop-sanoittajiin. Millainen opiskelija olit lukion äidinkielen tunneilla? Aika huono. Sääntöjen noudattaminen ärsyttää minua, ja äidinkielessä on paljon kyse nimenomaan siitä, mikä on hyvää kieltä. En jaksanut opetella kirjoittamaan oikein, vaan halusin rikkoa sääntöjä heti. Kirjoitin äidinkielestä b:n, mutta siitä huolimatta entinen opettajani lukee vanhoja esseitäni opiskelijoilleen. En tiedä, saisinko vieläkään hyvää arvosanaa äidinkielestä. Lukiossa mietin, olenko hyvä kirjoittaja vai en, mutta nyt en välitä siitä tippaakaan. Teet musiikkia taiteilijanimillä Pyhimys ja Lika­-Aki sekä osana suosittua Teflon Brothers -kokoonpanoa. Lisäksi työskentelet levy-yhtiön tuotantopäällikkönä. Mitä olet opiskellut? Kokeilin ensin vuoden verran tietoliikennetekniikkaa teknillisessä korkeakoulussa, mutta en laske sitä opiskeluksi. Kurssit menivät penkin alle, ja ajattelin, että opiskeleminen on perseestä. Viiden välivuoden jälkeen 50

aloitin Helsingin yliopistossa, jossa opiskelin lukion matematiikan ja filosofian opettajaksi, mutten valmistunut. Vuonna 2011 tein opetusharjoittelua, kun Suomi voitti jääkiekon mm-kisat ja jvg:stä tuli ilmiö. Olin silloin heidän managerinsa, ja näkyvyyteni kasvoi heidän imussaan. Silloin koin, etten voinut samaan aikaan edustaa auktoriteettia opettajana ja haastaa sitä artistina. Jouduin tekemään valinnan. Räppäät esimerkiksi huumeista, mutta helmikuussa järjestit Helsingin Narinkkatorilla ikärajattoman ilmaiskeikan. Miten suhtaudut alaikäisiin faneihisi? Olen itse kuunnellut 7-vuotiaasta lähtien aikuisten musiikkia, enkä ole ikinä kokenut sitä vahingolliseksi. Kappaleissani ei ole hirveästi superonnellisia ihmisiä, mutta elämän synkät puolet ovat tärkeitä asioita myös alaikäisenä. Ei pidä suojella ja kasvattaa pumpulissa. En myöskään ihannoi käsittelemiäni asioita. Vaikka en puhu huumeiden vaaroista 'älä käytä huumeita' -tyyppisesti, esitän huumeidenkäyttäjähahmon sellaisena, joka ei halua välttämättä olla. Silloin siihen voi myös samastua.


51


”Asioiden vältteleminen on luovuudelle tosi kuluttavaa.”

Sivuprojektisi Lika-Akin uudella levyllä räpätään Vain elämää -sarjasta. Mitä mieltä olet ohjelmasta? Haastatteluissa on vuosien ajan kysytty, onko minua pyydetty mukaan Vain Elämäähän. Olen aina miettinyt, ovatko kysyjät hulluja, koska en koe kelpaavani sinne. En halua miellyttää muita ja hymyillä lehtien kansissa, vaan tehdä omaa juttuani. Olen ajatellut, että koska ohjelmassa on laaja mediayhteistyö, se rajoittaa taiteilijan vapautta. Ohjelman formaatti on nerokas, mutta äärimmäisen vaivaannuttava. En ole koskaan pystynyt katsomaan kokonaista jaksoa, vaikka koomikoista, misseistä ja urheilijoista tehtyjä ohjelmia pystynkin. Luulen, 52

että musiikin tekeminen tulee teemana liian lähelle. Entinen yhtyeesi, rap-trio Ruger Hauer lopetti puolitoista vuotta sitten sinun päätöksestäsi. Millaisia tuntemuksia bändi herättää sinussa nyt? Todella positiivisia, mutta halusin keskittyä soolouraani Pyhimyksenä, jotta se saisi kaiken huomion, jonka se mielestäni ansaitsee. Se on lopettamisen itsekäs puoli. Välillä myös tuntui, että tavoitteet eivät kohdanneet Rugereissa. Jos yritin tuoda biiseihin jotain musiikillista, bändikavereiden reaktio oli nopeasti: 'ei tämä ole Teflonit, ei tässä haluta mitään poppia hakea'. Asioiden vältteleminen on luovuudelle tosi kuluttavaa.

Soolouran ohella jatkat myös Tef lon Brothersissa, jota olet verrannut käsikirjoitukseen. Mitä tapahtuu yhtyeen seuraavassa jaksossa? Tefloneiden edellinen levy oli ensimmäinen, joka on myynyt Suomessa tuplaplatinaa ennen julkaisuaan. Toisin sanoen kukaan ei ole ikinä julkaissut täällä niin kovaa levyä. Alkaa tuntua, että Suomi on nähty, eikä Suomi välttämättä enää riitä Tefloneille. Mitä tarkoitat? En halua kertoa vielä. Yksi keikka on tulossa Sisiliaan. ▪


Eka kerta tutut kasvot kertovat ensimmäisistä kerroistaan

Jenny Lehtisen ekalla työpaikalla pyykin seasta löytyi pökäleitä Anna-Sofia Nieminen Anne Hämäläinen / Yle

"Mun ensimmäinen työpaikka oli Jorvin sairaalan pesulassa Espoossa. Siellä opin tietämään varsin hyvin, mitä en halua elämässäni tehdä. Sain työn osana Tienaa tonni -kampanjaa, jossa kahden viikon työstä maksettiin tuhat markkaa. Mun tätini oli sairaalassa töissä, ja hän tuli sanomaan, että olisi tuollainen työ, lähdetkö tekemään. Totta kai mä lähdin. Oli kesä -95, ja mä olin 16-vuotias. Sattui olemaan sellainen kaksiviikkoinen, että koko ajan oli helle. Mun työpisteen yläpuolella oli kattoikkuna, josta näin kirkkaan sinisen taivaan. Se oikein korosti sitä, että mun kaverit on rannalla ja mä oon täällä. Myös siellä pesulassa oli törkeän kuuma. Mun tehtävä oli lajitella ja viikata puhtaita, kuumia pyykkejä. Niitä tuli aina hirvittävän kokoinen laari. Aina välillä pyykkien joukkoon oli saattanut jäädä vaikka pökäle. Niissä tilanteissa eka mietti, että hävettää mennä kertomaan. Sitten tajusi, että ei hemmetti, enhän mä voi näitä köntsäpuntteja vaan viikata puhtaiden joukkoon. Päivät oli sellaisia, että katoin viiden minuutin

välein kelloa ja odotin seuraavaa taukoa, ruokatuntia ja poispääsyä. Parhaita hetkiä oli kahvihetket. Ne oli oikein sellaisia perinteisiä, että naiset istuu ringissä ja kahvittelee ja juoruaa. Kerran mut laitettiin prässäyskoneelle. Mulle näytettiin, että tässä on viisi erilaista leikkausliinaa, ja jokaiseen on oma tapansa viikata. Sitten toisesta päästä konetta joku laittoi liinoja tulemaan. Enhän mä enää tokan kohdalla muistanut, miten se viikattiin. Liinoja vaan tuli kauheeta tahtia, ja ne tippui kaikki lattialle. Lopuksi toisesta päästä tuli tyytyväinen työntekijä, että kiva, saatiin tää tehtyä. Mulla oli tyyliin kaks viikattuna. Olihan se sellainen elämänkoulu, että okei, rahan eteen täytyy todellakin tehdä töitä. Opin, että mekaaninen suorittava työ ei ole mua varten." Jenny Lehtinen (s. 1978) on Ylen toimittaja, joka tunnetaan erityisesti kehopositiivisuuteen ja hyvin­ vointiin keskittyvistä Vaakakapina-projektista ja tv-­ ohjelmasta Jenny+. Ohjelman toinen tuotantokausi alkoi maaliskuussa. 53


Elämästä vierailevat kolumnistit kirjoittavat asiaa

Aina voi luovuttaa Julia Thúren

Oli penkkaripäivän aamu, ja olin juhlatunnelmissa riekkumassa ympäri koulua viikinkiasu päälläni. Yllättäen ranskanopettajani veti minut syrjään ja sanoi, että ranskan kuunteluni oli mennyt surkeasti ja että minun pitää tsempata lukulomalla. Mielialani laski. Olin "tsempannut" ranskan opiskelussa läpi lukion, mutta passé composé ei vain pysynyt päässäni. Oikeastaan olin jo aikoja sitten tullut siihen tulokseen, että vihaan ranskan kieltä. Sillä hetkellä päätin, että antaa olla. En mene ranskan kirjoituksiin. Penkkaripäivästä tuli upea, ja keskityin lukulomalla muihin aineisiin. Vielä muutamaa vuotta aiemmin en olisi jättänyt ranskaa kirjoittamatta. Ajattelin, että kun johonkin ryhtyy, se on vietävä loppuun. Jos aloittaa kuivakan romaanin, se luetaan kiukulla loppuun. Jos seurustelee raskaan tyypin kanssa, pitää vain tehdä työtä suhteen eteen, jotta suhde onnistuu. Onneksi tutustuin lukiossa erääseen lakoniseen poikaan nimeltä Ville. Hän kertoi mottonsa: aina voi luovuttaa. Aluksi minua nauratti, mutta kun aloin makustella lausetta, se alkoi tuntua lohdulliselta, jopa kannustavalta. Suorittajaluonteen on paljon helpompi aloittaa uusia vaikeita juttuja, jos on etukäteen antanut itselleen luvan jättää ne kesken ilman huonoa omaatuntoa. 54

Antti Kyrö

Taloustieteessä puhutaan uponneista kustannuksista (sunk cost) ja vaihtoehtoiskustannuksista (opportunity cost). Uponneet kustannukset ovat sellaisia, joita ei voi saada takaisin: ne kertovat siitä, kuinka paljon vaivaa, rahaa tai sydänverta ihminen on laittanut työhön, ihmissuhteeseen tai mihin ikinä. Vaihtoehtoiskustannukset taas kertovat tulevaisuudesta: mihin muuhun voisi käyttää aikansa, euronsa tai sydänverensä, jos luopuisi siitä, mitä nyt on tekemässä. Ihmisillä on tapana miettiä enemmän uponneita kustannuksia kuin vaihtoehtoiskustannuksia, vaikka oikeasti kannattaisi ajatella juuri toisinpäin. Elämä on täynnä asioita, joissa ei voi luovuttaa – pitää jaksaa nousta joka aamu sängystä, hankkia jokin tutkinto ja ehkä jonain päivänä työpaikka. Kun vastaan tulee jotain, mitä ei ole aivan pakko tehdä, kannattaa kokeilla kesken jättämistä. Suurin este luovuttamiselle on nimittäin oma sisäinen ääni, joka soimaa luovuttajaa. Kun sille sanoo, että luovuta jo, jää aikaa kaikelle paljon kivemmalle ja hyödyllisemmälle. Kolumnin kirjoittaja Julia Thurén on freelance-toimittaja ja bloggaaja, joka kirjoittaa tietokirjaa rahasta.


Maailmalta vierailevat kolumnistit havainnoivat elämää ulkomailla

Tämä kolumni olisi Latviassa laiton Markus Kuokkanen

Siellä Latvian tyttäret kukoistavat / Siellä Latvian pojat lau­ lavat / Ja he laulavat vakavin kasvoin, otsa rypyssä / Aina valmiina käymään taistoon / Jazzin luihua turmelusta vastaan. Näin menee Latvian kansallislaulu. Tai näin sen ehkä pitäisi mennä. Lisäsin itse viimeiset säkeet, jotta hymni vastaa paremmin Latvian nykyisen lainsäädännön henkeä. Latvia viettää tänä vuonna 100-vuotisjuhliaan, mutta isänmaallisen juhlinnan kanssa pitää olla tarkkana. Laki rajoittaa esimerkiksi sitä, miten kansallislaulua saa esittää julkisesti. Mitään leikkimielistä versiointia tai luovuutta ei suvaita. Latvian lipun, vaakunan tai hymnin rienaamisesta voi saada sakkoja tai teoriassa jopa vankeutta. Valtiolla on virallinen tiedotussivusto, jossa lainsäädäntöä selitetään kansalaisille. Siellä mainitaan esimerkkejä asioista, jotka katsotaan rienaukseksi: kansallislaulua ei saa esittää jazz- tai iskelmäversiona, vahvassa humalassa tai rannalla pelkässä uimapuvussa. Sivuston mukaan rienausta on myös hymnin esittäminen ilveillen tai hymnin sanojen muuttaminen. Oikeusministeriö on puolestaan korostanut, että laki on tarkoitettu koskemaan myös lehdessä julkaistuja kansallishymnin sanoitusten katkelmia. Tämä kolumni olisi siis Latviassa laiton.

Antti Kyrö

Suomessakin laki sanoo, että lippuun ei saa lisätä mitään ylimääräistä. Silti urheilukatsomoissa on perinteenä kirjoittaa lippuihin kannustusviestejä. Toivon, että Latviassakaan ei oikeasti jaeta sakkoja lipun tai hymnin luovasta käytöstä. En ole kuullut sellaista tapahtuneen. Demokratiaan ja sananvapauteen kuuluu mahdollisuus tölviä pyhiäkin asioita, ja kansallisten symbolien versiointi on synnyttänyt mestariteoksia. Jimi Hendrix esitti vuonna 1969 legendaarisella Woodstock-festivaalilla Yhdysvaltojen kansallislaulusta jylhän ja raa’an version, josta tuli oman aikansa ikoni. Latviassa vastaava esitys olisi laiton. Aina kun luen aamukahvin ääressä tiukkapipoisesta kansallisten symbolien suojelusta, pyörittelen silmiäni. Laki sopii hirveän huonosti yhteen taiteen, satiirin ja meemihörhöilyn kanssa. Ja minä ainakin haluan puolustaa latvialaisten oikeutta laulaa kansallishymniä vaikka uimahousuissa ja päissään! Heillehän kansallislaulu kuuluu. Kolumnin kirjoittaja Markus Kuokkanen on freelance-toimittaja, joka on asunut Latvian pääkaupungissa Riiassa jo kahdeksan vuotta.

55


Essee tekstejä äidinkielen tunneilta

Kurkistuksia kuplien ulkopuolelle Sara Nyman

56

Erkki Toukolehto


Pienen palmikkopäisen tytön maailmassa kup- puhutaan myös vahvasti kärjistäen. Ei elämä helsinkiläislista tulivat mieleen lähinnä saippuakuplat ja naapurin ten kuplassa juuri sen auvoisempaa ole kuin meidänkään kuplavolkkari. Nyt ihmisten puheet ovat täyttyneet aivan elämämme täällä. Ihmisten päivät koostuvat kuitenkin saerilaisista kuplista. On punavihreää, keskiluokkaista, kris- moista ongelmista ja suruista, peloista ja onnenhetkistä. tittyä ja helsinkiläistä kuplaa. Kuplat ovat ikään kuin ihKuplassa eläminen on haitallista, koska silloin oman misiä määritteleviä ajatusmaailmoja. Kuplassa kuullaan katsomuksen ulkopuolinen maailma hämärtyy. Toista tovain mielipiteitä, jotka vahvistavat omia ajatuksia. Yllät- dellisuutta ei haluta käsittää tai pystytä ymmärtämään. täen kaikki muutkin ympärillä tuntuvat olevan norppien Esimerkiksi tiukasti oman uskontonsa tai puolueensa nisuojelijoita tai vegaaneja. meen vannovat haluavat usein viimeiseen asti pitää kiinNykyajan digitaalinen maailma on osaltaan mahdol- ni omasta ideologiastaan. Silmät voidaan tahtomatta tai listanut kupla-ajattelun. Facebookin kavereista on helppo tahallaan sulkea hyväksikäytöltä tai rasismilta. poistaa ne, jotka eivät itseä miellytä. Jos ei sovi samaan Tämän takia meidän kaikkien on pidettävä huolta toimuottiin, menoksi vaan! Ei ennen voinut kauppareissulla sistamme. Pitää välittää, ei vähätellä. tai pihamaalla tavattuja tuttuja niin vain poistaa, vaikka ajatusmaailmat eivät olisikaan olleet samanlaiset. Äidinkielen kursseilla kirjoitetaan paljon, mutta tekstit harvoin Omiin kupliin sulkeutuminen liittyy aikamme laajaan päätyvät mihinkään. Siksi julkaisemme tässä sarjassa lukiossa ilmiöön. Erilaisuutta ei haluta ymmärtää tai hyväksyä. Se kirjoitettuja esseitä. Tämän tekstin kirjoittaja Sara Nyman on nähdään uhkana, ei mahdollisuutena rikastuttaa omaa abiturientti Säkylän seudun lukiossa. maailmaansa. Oma kupla kannattaisi kuitenkin puhkaista. Vuoropu- Julkaisua varten voit toimittaa meille oman tekstisi sähkö­ helu ja erilaisiin ihmisiin tutustuminen kuplan ulkopuo- postitse osoitteeseen improbatur@lukio.fi. Toimitus pidättää lella on varmasti monin verroin rikkaampaa kuin käper- itsellään oikeuden julkaistavan tekstin muutoksiin. tyminen omaan onneen. Kuplasta poispyrkimisen edellytys on oman asemansa tiedostaminen. Kaikilla ei olekaan yliopistotutkintoa taskussa, avokadopastaa lautasella tai lasta kaupungin kansainvälisimmässä koulussa. Oman vihersmoothielasin takaa kannattaa nähdä maailma, jossa taistellaan hengestä sairaalassa ja huomata naapurin lapsi, joka ei ole nähnyt vanhempiaan selvinpäin moneen kuukauteen. Matka pois omasta maailmasta ei useinkaan ole kovin pitkä. Myös saavuttamattomat kuplat ahdistavat meitä. Somen myötä täydellisestä on tullut tavallista. Instagramin viimeisen päälle muokatut kuvat pyyhkivät pois oman elämän merkityksellisyyden. Ihmisen arvokkuutta ei kuitenkaan mitata maisterin papereilla tai vanhempien parlamentissa hiekkalaatikon laidalla. Ihminen ja ihmisyys itsessään ovat arvokasta, ei status tai maailma, johon itsemme ajatuksissamme sijoitamme. Toisinaan omaan kuplaan uppoutuminen tuntuu tuovan myös turvallisuuden tunnetta. Ympärillä on ihmisiä, jotka jakavat toivon paremmasta huomisesta ja haluavat yhdessä taistella oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Kun joku jakaa samat arvot, maailma tuntuu hetken aikaa paremmalta paikalta. Eikä omaan ajatusmaailmaan uppoutuminen pelkästään huono juttu olekaan, kunhan muistaa aina välillä katsella maailmaa laajemmastakin perspektiivistä. Vaikka kuplautuminen lieneekin todennäköisempää punavuorelaisessa kivikerrostalossa, ei aihetta kannata sivuuttaa täällä peltojen keskelläkään. Maaseudun ja kaupunkien välillä on toki ihan tilastollisia eroja, mutta eroavaisuuksista 57


Ku

vi

tu

s:

A nt

ti Kyrö

Pakina

Hellurei ja huomenta! Olette ehkä huomanneetkin, että koulun käytävillä on tällä viikolla liikkunut, hehheh, yhden ihmisen kuvausryhmä. Vai pitäisikö sanoa videovaihtari! Meillä on ollut kunnia saada tänne vierailulle meidän entinen oppilas ja oma julkkis, suosittu juutuuppari MustTikka! Kahdella teellä tosiaan. Ja jälkimmäinen niistä on isolla. Noniin, miltäs MustTikka meidän lukion arki on näyttänyt? "Täällä on hyvin samankaltaisia ongelmia kuin monissa muissakin lukioissa. Opiskelijat saavat päänsärkyä ruudun tuijottamisesta, tunneilla surffaillaan päämäärättömästi ilman selkeitä tavoitteita, tabletit häiritsevät keskittymistä ja…" Mutta mutta! Eikös koulujen digitalisoiminen ole paitsi osa valtion strategiaa myös meidän koulumme tärkeimpiä tavoitteita eli siis hyvä juttu? Ja te diginatiivithan osaatte nämä paremmin kuin me aikuiset. "Käsittääkseni opiskelijat ovat lukiossa oppimassa, eivät opettamassa." Niin no, onhan sekin totta.

"Eivätkä ongelmat siihen jää. Tietoturva huolestuttaa monia. Vasta selvisi, että tuhansien ylioppilaskirjoituksiin osallistuneiden henkilötiedot vuotivat verkkoon." Huh, tuo olikin tosiaan aikamoinen juttu. "Sen lisäksi tuoreimpien arviointien mukaan lukiolaisilla on heikot mahdollisuudet osallistua yhteisten asioiden valmisteluun. Ja samalla koko lukiota ollaan uudistamassa." Aivan, totta, tuo osallistuminen pitää kyllä ottaa huomioon. Meillä pantiinkin pari lukion omaa uudistusta jäähylle oppilaskunnan aloitteesta. "Juu, olisi kiva, että edes tietoturva ja mahdollisuus vaikuttaa ja muut perusasiat toimisivat, jos mikään muu ei." No. Siinäpä olikin ajateltavaa, menee vanhalla ihan pää pyörälle kaikesta. Kiitos vaan MustTikka! Nyt soitetaan vieraamme toivebiisi, eli somea käsittelevä Pyhimyksen Universaali lumihiutale. Tässä on vähän rajujakin sanavalintoja, mutta sellaista se kai on siellä internetissä. Pohdiskelevaa päivänjatkoa!

PÄIVÄNAVAAJAN RUOKALISTA

Päivänavaaja tutustui MustTikan ravintola-arvioihin ja inspiroitui. Lukiolain ohessa myös ruokalistat pitäisi uudistaa paremmin nykyopiskelijoiden elämään sopiviksi! Kas näin: 1. Voikukat, nokkoset ja muut metsän satokausituotteet – niitä löytyy joka pihasta. Vähän vaihtelua raastepöytään. 58

2. Siskonsirkkakeitto. Edes hyönteiset eivät voita epäilyttävyydessään siskonmakkaroita. Ja ympäristö kiittää!

3. Meksikolaiset tacot. Tiimihenki kasvaa, kun pöydälle ja syliin tursuavista täytteistä tulee yhteinen ongelma. <3


Improbatur on on Improbatur aikuistuvien ihmisten ihmisten aikuistuvien asialla myรถs myรถs asialla Instagramissa! Instagramissa! Seuraa: @improbaturlehti

59


IRTONUMERO 5 €

VALITSE OMAT #KERRANELÄMÄSSÄ BILEESI 23h bileristeily laivallA

vai

MEGABILEET TALLINNASSA

varaa osoitteessa abiristeilyt.fi nyt myös Abiristeilyt 2020 ennakkovaraukset käynnissä!

Improbatur 2/2018  

Lehti lukiolaisille – vuoden toinen numero.

Improbatur 2/2018  

Lehti lukiolaisille – vuoden toinen numero.

Advertisement