Improbatur 4/2020

Page 1

4/2020

Kolme runoa lukiovuosilta 22

Futarit tuulettavat pukukoppeja 30

Ase käteen lukiossa 36

Mitä jos Maustetytöt sijoittaisivat? 48


LÖYDÄ

OMA TEHTÄVÄSI!

HAE HYVÄN TEKEMISEN AMMATTIKORKEAAN HAKUAJAT VIERASKIELISET KOULUTUKSET

7.1.– 20.1.2021

SUOMENKIELISET KOULUTUKSET

17.3.– 31.3.2021

OPISKELE HELSINGISSÄ, OULUSSA, PIEKSÄMÄELLÄ, PORISSA TAI TURUSSA AMK- ja YAMK-koulutukset: sosiaali- ja terveysala, kirkon ala, tulkkauksen ala

diak.fi/yhteishaku

Tutustu myös maksuttomiin orientaatiokursseihimme!


Pääkirjoitus Improbatur 4/2020 Aikuistuvien ihmisten asialla – lehti lukiolaisille

Miltä sinusta tuntuisi, jos lukiossasi alettaisiin käsitellä maanpuolustusta? Ajatus on uutispommi suoraan eduskunnasta. Tarkoituksena on selvittää, miten nuorten tietoisuutta aihepiiristä voisi lisätä jo koulussa. Puolustusministeri Antti Kaikko­ sen mukaan opetus lisäisi tasa-arvoa pelkkiin kutsuntoihin verrattuna. Päätöksiä ei vielä ole tehty, mutta esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa. Toimittaja Markus Kuokkanen kävi Improbaturin reportaasia varten Latvian maaseudulla seuraamassa lukiolaisten sotilaskoulutusta. Oppiaine on vielä vapaaehtoinen, mutta vuonna 2024 siitä tulee pakollinen koko maassa. Aikuiset ovat löytäneet ratkaisun nuorista – siitäkin huolimatta, että uusi pakko jakaa Latvian lukiolaisten mielipiteitä voimakkaasti.

nt

ti

Ky rö

Sinun puolestasi päätetty

v Ku

it u

s:

A

via kiinnostaa, millaista maailmaa nykynuoret ryhtyvät rakentamaan, mikäli älypuhelinten räpläämiseltään joutavat”, kirjoittaa toimittaja Tuija Siltamäki pamfletissaan Nuoriso, pilalla. Usein asetelmasta katoaa kohtuus. Tiukoissa odotuksissa ei toki ole mitään uutta. Samat ongelmat toistuvat maasta toiseen. Tästä esimerkki on Mari Uusivirran ja Eveliina Koski­ rannan artikkeli siitä, kuinka Ruotsin tähtijalkapalloilija Zlatan päätti tukea lukiolaisia, jotka halusivat antaa uudenlaista esimerkkiä pojille, joille tarjotaan ahdasta sukupuolen muottia.

Kaikki aikuisten nuorisolaisideat eivät suinkaan ole itsekkäitä. Lehden kanteen on kuvattu kolme nuorta runoilijaa, jotka ovat päässeet esiin kollegansa Aura Nurmen työn kautta. Kolmekymppisen taiteilijan perustamat avoimet runoklubit ovat kasvaNuoren asema yhteiskunnassa on neet ruohonjuuritason ilmiöksi, jossa omituinen. Hänellä on vähemmän lukioikäiset saavat mahdollisuuden savaikuttamisen mahdollisuuksia kuin noa ja esittää näkemyksensä – tai tulaikuisilla, mutta siitä huolimatta la kuuntelemaan muita. Pakko ei ole. aikuisilla on runsaasti eri ideoita Kun aikuinen vie, nuoren ei tarvitnuorten pään menoksi. Lukiolais- se vikistä. Vaikka muu yhteiskunta ei ten puheenjohtaja Adina Nivukoski vielä kohtelisikaan tasaveroisena keshuomauttaa tässä lehdessä, kuinka kustelukumppanina, nuoren ajatukjulkisuudessa nousee säännöllises- silla on siitä huolimatta valtaa. Siksi ti keskustelua uusista pakollisista niitä on hyvä ilmaista ääneen. Yllätoppiaineista. Niistä vain harvat to- tävän moni kuuntelee. teutuvat. ”Uudet sukupolvet muokkaavat Tuukka Tuomasjukka maailmaa mieleisekseen, joten ym- päätoimittaja märrettävästi vanhempia sukupol- tuukka.tuomasjukka@lukio.fi

Tekijät esittäytyvät

Mari Uusivirta

Markus Kuokkanen

Toimittaja

Toimittaja

Mari asuu Tampereella mutta haaveilee viettävänsä monta talvea kaamoksen puolella.

Markus opettelee sovittamaan freelance-työtä vaipantuoksuiseen vauvaarkeen.

Improbatur on neljästi vuodessa ilmestyvä, rohkeita aiheita pelkäämätön lukiolaisten aikakauslehti. Se on journalistisesti itsenäinen julkaisu, joka käsittelee yhteiskunnallisia ilmiöitä sekä kulttuuria lukiolaisia kiinnostavasta näkökulmasta. Improbatur on Aikakauslehtien Liiton sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsenlehti. Päätoimittaja Tuukka Tuomasjukka Art Director Antti Kyrö Avustajina tässä numerossa Riikka Aaltonen, Marjuli Heliö, Jolanda Jokinen, Eveliina Koskiranta, Markus Kuokkanen, Sanni Lehtinen, Leo Minkkinen, Reetta Niemensivu, Amanda Pasanen, Lasse Raudaskoski, Jose Riikonen, Ilkka Saastamoinen, Jaina Saviainen, Nick Tulinen, Silja Uusikangas, Mari Uusivirta, Tomi Vaara Kannen kuva Ilkka Saastamoinen Kustantaja: Suomen Lukiolaisten Liitto ry Ilmoitusmyynti: Hanna-Maria Jokinen Mediatiedot: www.improbatur.fi/mediatiedot Paino: PunaMusta Oy Improbatur Töölönkatu 35 B, 1. krs. 00260 Helsinki improbatur@lukio.fi etunimi.sukunimi@lukio.fi +358 9 5842 1500 (sll:n vaihde) www.improbatur.fi www.facebook.com/improbatur Instagram: @improbaturlehti issn-l 0784-705x issn 0784-705x issn 2341-8923 (improbatur.fi) Tilaukset, peruutukset ja muutokset tilauksiin: www.improbatur.fi/tilaa 34. vuosikerta. Improbatur ilmestyy neljästi vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy alkuvuodesta 2021. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Lehti postitetaan jäsenetuna Suomen Lukiolaisten Liitto ry:n jäsenille. Jäsenet voivat olla osoitteenmuutoksiin ja muihin tilauksiin liittyvissä asioissa yhteydessä Suomen Lukiolaisten Liiton jäsenpalveluun (toimisto@lukio.fi tai +358 9 5842 1500). Mikäli et ole liiton jäsen, voit olla vastaavissa asioissa yhteydessä lehden toimitukseen (improbatur@lukio.fi).

3


22

Muutakin kuin kliseitä

Mitä jos valtaosa lukiolaisista onkin tietämättään runoilijoita? Marjuli Heliö, Jaina Saviainen ja Leo Minkkinen kirjoittavat ja kyseenalaistavat runouteen liittyviä ennakkoluuloja.

”Level uppeja” ja kevareita

Kun Niklas Ojalainen kävi lukiotaan 2000-luvun alun Lahdessa, vapaa-ajalla pelattiin Battlefield 2:ta, Counter Strikea ja World of Warcraftia.

4

16


12

Hei huijari, et ole yksin

Huijarisyndrooma saa meidät skippaamaan näytön paikkoja, mutta miten siihen voisi puuttua?

|

3 4

Pääkirjoitus

|

Tässä lehdessä

8

|

Ajassa kiinni

9

|

Some älähti

7 | Dear Impro & Meistä puhuttua Huuhkaja-kapteeni Tim Sparv kertoo lukiovuosistaan futisammattilaisena.

30

Piimä saattaa palauttaa nasujaiset osaksi lukiopäivää Helsingissä.

11 | Liitolta

Poikien vuoro Mikä nuorissa muuttuu jalkapallojoukkueen pukukopeissa? Ruotsalaislukiolaisten NY-yritys puuttui tähän ja kasvoi valtakunnalliseksi organisaatioksi.

Annakaisa Tikkisen kolumni.

45 | Räntti!

Lukijamme jakavat ajatuksensa.

49 | Maailmalta

Tomi Vaaran kolumni

50 | Ihan luokatonta Elämästäkolumni

36

Kiväärejä koulutukseen

Latvian lukiolaiset ja amisopiskelijat aloittavat pian pakollisen sotilaskoulutuksen. Saapuuko maanpuolustus myös Suomen lukioihin?

”Suurin osa suomalaisista ei sijoita. Siksi voittajien lista jää aivan liian lyhyeksi.” – Riikka Aaltonen

48

5


Rohkean valinta

Hae opiskelijaksi Lappiin

> Oikeustiede

> AMK-tutkinnot päivä-, monimuoto- ja verkko-opintoina

> Taide ja muotoilu

> Ylemmät AMK-tutkinnot

> Yhteiskuntatiede

> Opinnot avoimessa AMKissa

> Kasvatustiede

ulapland.fi | lapinamk.fi


Dear Impro

Meistä puhuttua @TiinaAhva: Improbatur haastatteli lukiomuistoista tuoreeseen lehteen. Oon aina rakastanut opiskelua! Lukioaikoja on kiva muistella. Ihanaa alkavaa opiskeluvuotta!

Tällä palstalla vastaamme lukio-opintoihin liittyviin (ja niihin liittymättömiin) kysymyksiin. Voit lähettää oman kysymyksesi osoitteeseen improbatur@lukio.fi.

Lukiolainen kysyy ”Onko lukiossa pakko käyttää kasvomaskia?”

Kyrö

Impro vastaa

us

:A

n tti

Annakaisa Tikkinen koulutuspoliittinen asiantuntija Suomen Lukiolaisten Liitto

v

it

Ku

Lyhyt vastaus: ei ole pakko. Lyhyt vastaus, sisältää vetoomuksen: ei ole pakko, mutta pliis käytä, jos tilanne sitä vaatii, eivätkä terveydelliset seikat estä maskin käyttämistä. Hieman pidemmin: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos päivitti maskisuositustaan syyskuussa. Sen mukaan kasvomaskeja suositellaan käytettäväksi myös lukioissa niillä alueilla, joilla koronaepidemia on kiihtymisvaiheessa. Suositusta kasvomaskin käyttöön oppilaitoksissa ei siis anneta kerralla koko maahan, vaan sen tekevät alueiden viranomaiset sen perusteella, millainen tautitilanne on juuri sillä alueella. Koulutuksen järjestäjä harkitsee, miten suositusta toteutetaan käytännössä. Opetushallitus täsmentää omissa ohjeissaan, että suositus ei ole velvoittava, mutta sen noudattaminen on erittäin kannatettavaa. Lisäksi Opetushallitus toteaa, että koska kyseessä on suositus, opiskelijat ovat lähtökohtaisesti itse vastuussa maskien hankinnasta. Kuntien tehtävänä on tarjota maskit niille, joilla ei ole niihin itse varaa. Tämän vastauksen kirjoitushetkellä lokakuussa ei toistaiseksi ole mitään lakia, joka määräisi maskeja käyttämään. Järeämmiltä keinoilta vältymme, kun teemme jo suositusten pohjalta kaikkemme taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Suomen Lukiolaisten Liitto on Improbaturin julkaisija.

Anna palautetta, seuraa somessa Pysyt kärryillä Improbaturin menosta ja meiningistä seuraamalla meitä Instagramissa @improbaturlehti ja Facebookissa! Somessa pääset muun muassa osallistumaan erilaisiin arvontoihin ja antamaan palautetta.

@AdinaNivukoski: Kirjoitin Improbaturlehteen kolumnin lukiopolkunsa aloittaville. Mukana ajatuksia epäonnistumisesta ja vastoinkäymisistä. Molemmat kuuluvat kasvamiseen ja ovat osa ihmisyyttä. Lukiossa kaikilla on oltava mahdollisuus oppia ja välillä myös kompastua – jokainen askel on eteenpäin.

Kuulemmekin mieluusti palautetta lehdestä. Kerro mietteesi Insta­gramissa tai Twitterissä ja tägää #improbatur. Voit kommentoida lehteä myös Facebookissa tai sähköpostilla (improbatur@ lukio.fi).

Tule lukijaraatiin! Etsimme lisää lukiolaisia lukijaraatiin! Jos media kiinnostaa, lähetä lyhyt esittäytyminen perusteluineen osoitteeseen improbatur@lukio.fi. Lukijaraati pääsee osallistumaan lehden suunnitteluun ja kehittämiseen sekä näkemään ”kulissien taakse” toimituksen arkeen.

Improbaturin printti on tulossa tiensä päähän Improbaturin tulevaisuus on esillä SLL:n marraskuussa kokoontuvassa liittokokouksessa. Liittohallitus esittää tällöin, että printtimuotoinen Improbatur lakkaa ilmestymästä vuoden 2021 jälkeen, minkä jälkeen julkaisu siirtyy verkkoon. Impro­baturin on tarkoitus säilyä itsenäisenä, journalistisena nuorten mediana, joka olisi aktiivisemmin läsnä sosiaalisessa mediassa. Muutosta varten rekrytoidaan uusi päätoimittaja. Nuorten medioiden tulevaisuus on ollut laajemminkin esillä, kun Partio-­ lehti ei jatkossa enää ole itsenäinen, journalistinen julkaisu, joka voi tarkastella yleisöään kiinnostavia aiheita riippumattomasti. Sen sijaan julkaisusta tulee vahvemmin järjestön oman viestinnän väline. Haaga-Helia-ammattikorkeakoulun toimittajaopiskelija Antti Kylmänen haastatteli Improbaturin päätoimittaja Tuukka Tuomasjukkaa aiheesta. ”Jos pitäisi valita viestinnällinen printti tai journalistinen verkkomedia, valitsisin verkkomedian milloin tahansa”, Tuomasjukka sanoo haastattelussa.

7


Ajassa kiinni

se t

yk

K ul t t

uu

Kapteeni tavoittelee valkolakkia

r iel ä m

”Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt on ehkä paras kirja, jonka olen tämän syksyn aikana lukenut. Kirja kuvaa hyvin, miten kaikkea pitäisi jaksaa ja miksi niin monet ovat nykymaailmasta uupuneita. Enää ei suoriteta vain uraa, vaan suorittaminen kattaa ison alan elämän osa-alueista.” "Veera Virran Venäjä-aiheinen podcast Veera ja ihmeellinen itä käsittelee aiheita laajalti aina Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta seksuaali­ vähemmistöjen asemaan ” ja opiskelijaelämään Venäjällä. Sopii varmasti Venäjän historiasta, kielestä ja kulttuurista kiinnostuneille!" "Naissotilaat-sarja antaa tosi monipuolisen ja aidon kuvan armeijasta naisten silmin. Parasta on se, miten ohjelmassa ihmiset saavuttavat unelmiaan ja uskaltavat näyttää itsensä kokonaisena, kaikkine tunteineen ja ominaisuuksineen. Kolmas kausi ilmestyi juuri Yle Areenaan, suosittelen kaikille, joita armeija ja maanpuolustus kiinnostaa!" Julkaisemme palstalla lukijoidemme kulttuurisuosituksia. Lähetä oma suosituksesi osoitteeseen improbatur@ lukio.fi!

Tuukka Tuomasjukka

Suomen jalkapallomaajoukkueen kapteeni Tim Sparvilla oli toukokuussa syytä juhlaan: hän sai lukion päättötodistuksen. 33-vuotias Sparv aloitti lukio-opintonsa 2010-luvun alkupuolella. Opinnot alkoivat kymmenen vuotta ikätovereita myöhemmin, ja myös kurssien tahti on ollut verkkainen. Valkolakin metsästys viivästyi, kun rannikko-Pohjanmaalla kasvanut Sparv lähti peruskoulun jälkeen pelaamaan Englantiin. "Pääsin keskittymään täysin jalkapalloon. Siinä vaiheessa koulu ei kiinnostanut ollenkaan", hän sanoo. Sparv ei ole ainoa lukiotaan tänä keväänä viimeistellyt jalkapalloilija. FC Interin kapteeni, 32-vuotias Timo Furuholm kertoi saaneensa valkolakin 17 vuotta opintojen aloittamisen jälkeen. Ulkomailla seuroissa kiertänyt Sakari Mattila taas sai päättötodistuksen 30-vuotiaana helsinkiläisestä Mäkelänrinteen urheilulukiosta 15 vuoden tahdilla. Sparv ei ole osallistunut ylioppilaskokeisiin, vaan hän aikoo suorittaa ne ammattiuran jälkeen. Valmistumiselle hänellä ei ole takarajaa. "Aika pian minulla on varmasti vähän enemmän aikaa opinnoille", hän sanoo. Lue Tim Sparvin haastattelu kokonaisuudessaan osoitteesta improbatur.fi.

Yleistämistä, kärjistyksiä, syyllistämistä. Tämäkö on se tapa, jolla kouluista ja nuorista halutaan puhua?” – Toimittaja Reetta Räty kritisoi Ylen kolumnissaan 7.10. tapaa, jolla aikuiset syyttävät nuorempiaan.

Onnea syksyllä kirjoittaneille! Tilastot kertovat tämän vuoden ylioppilaskirjoituksista seuraavaa:

46 465

158

98

44

henkilöä ilmoittautui vähintään yhteen ylioppilas­ kokeeseen. Kasvua viime vuodesta on 15 prosenttia.

opiskelijaa enemmän ilmoittautui pitkän matematiikan kokeeseen verrattuna lyhyeen matematiikkaan.

prosenttia useampi kirjoittaa kemian kuin vuonna 2011. Ennen heitä oli noin 5 800, nyt 11 500.

prosenttia lukiolaisista koki alisuorituneensa kevään kirjoituksissa, kertoo Turun yliopiston tutkimus.

8

Lähde: YTL, Turun yliopiston INVESThankkeen kysely­tutkimus


Some älähti Palstalla käydään läpi somessa kuohuttaneita asioita ja pohditaan, mitä niistä seurasi.

Kuka päättää nasujaisista? Tuukka Tuomasjukka

1

Piimää ja huorittelua

Julkinen keskustelu leimahtaa käyntiin, kun silminnäkijät kertovat pääkaupungin opiskelijatapahtumista, joissa on mm. heitelty kananmunia ja piimää ja huoriteltu lukiolaisia. "Nuoret, tehkää tämä ensi vuonna toisella tavalla!", kirjoittaa Helsingin koulutuksesta vastaava apulaispormestari Pia Pakarinen elokuussa.

4

Muuttuisiko rituaali...

Julkinen keskustelu on vuosien varrella kääntynyt rituaalin päivittämiseen. Esimerkiksi Lukiolaisten liiton vuoden 2019 puheenjohtaja Roosa Pajunen kommentoi aikoinaan Iltalehdelle, että nasujaisperinne voi jatkua vain, jos sen sisältö muuttuu.

2

Minkäs mahdat?

Nasujaisina, mopotuksena ja nahkiaisina tunnetut aloitusriitit kiellettiin Helsingissä vuonna 2015, minkä jälkeen niitä eivät ole järjestäneet lukiot, vaan lukiolaiset vapaa-ajallaan. Tapahtumiin liittyvä julkisten paikkojen sotkeminen ja alkoholinkäyttö työllistävät usein myös poliisia.

5

Vanha tuttu

Keskustelu ylilyönneistä toistuu julkisuudessa vuosittain. Medialle annettujen uusien lausuntojen lisäksi Suomen Lukiolaisten Liitto levittää vanhaa, vuonna 2015 tekemäänsä kannanottoa. Puheenjohtaja Adina Nivukoski kommentoi Iltalehdelle, että perinteen soveliaista rajoista pitäisi keskustella oppilaitoksissa.

.. muiden mukana?

Antroblogi-verkkojulkaisun päätoimittaja Suvi Jaakkolan mukaan erilaisilla rituaaleilla on tapana joko harvinaistua tai muuttaa muotoaan, kun yhteiskunnan arvot muuttuvat. Yhteiskuntatieteisiin kuuluva, kulttuurin ilmiöitä selittävä antropologia tarkastelee usein siirtymäriittejä, joihin myös nasujaiset kuuluvat.

7

3

6

Älkää kävelkö yli!

Aiemmin sopivina pidettyjä tapahtumia tarkastellaan nyt yksilöiden rajojen kunnioittamisen näkökulmasta. Samaan aikaan nimetön abiturientti puolustaa nasujaisia Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, korostaa hyvää kokemustaan ja vapaaehtoisuutta sekä toivoo aikuisten kuuntelevan nuoria. Helsingin kuvataidelukion rehtori toivoo, että lukiolaiset osallistuisivat nasujaiskeskusteluun.

Nuoret mukaan

Apulaispormestari Pia Pakarisen mukaan kaupungilla on vastuu puuttua nasujaisiin, koska se yrittää kitkeä kiusaamisen kouluista. Yhdessä Helsingin nuorisoneuvoston ja Lukiolaisten liiton Helsingin piirin kanssa päädytään alustavasti siihen, että nasujaiset siirretään vapaa-ajalta takaisin lukiopäivään. "Tätimäisyyden" välttämiseksi tapahtuman ideoisivat jatkossakin nuoret, mutta suunnitelmat hyväksytettäisiin henkilökunnalla. Opiskelijoilta kerätään ideoita perinteen uudistamiseen.

Lähteet: Pia Pakarisen haastattelu, Iltalehden ja Helsingin Sanomien artikkelit, Suvi Jaakkolan Twitter-tili.

9


LUO HUOMISESTA PAREMPI.

“Opinnoista saa työkaluja tulevaisuuden tarpeisiin, kuten asiakaslähtöisiin järjestelmiin ja ohjelmistoihin. Tietotekniikka on monien mahdollisuuksien ammatti, jonka potentiaali on rajaton ja jota tarvitaan kaikilla aloilla.”

“Näistä opinnoista saa tiukkaa faktaa ja tietoa siitä, mitä elämä maapallolla on. Opintojen avulla saa keinoja ratkaista, kuinka elämä voisi jatkua vielä pitkään tuleville sukupolville.”

– Heidi, tietotekniikan opiskelija

– Ada, solu- ja molekyylibiologian opiskelija

Seuraa Heidin opiskeluelämää

@lukiolaiset-instastoryssa 1.12.

Mietityttääkö

millaisia asioita työelämässä tulee vastaan. Akavan Uraguru ohjaa ja tsemppaa työelämäasioissa.

www.uraguru.fi

Seuraa Adan opiskeluelämää

@lukiolaiset-instastoryssa 15.12.


Liitolta Suomen Lukiolaisten Liiton väki jakaa ajatuksiaan.

Anna aikaa ajatella Annakaisa Tikkinen

Ei ole hoppu hyväksi, eikä kiire kunniaksi. Kiire ei kuulu liikenteeseen. Kysyttiinpä sitten vanhalta kansalta tai vakuutusyhtiöltä, kiire ei saa mairittelevia mainintoja. Lukiolainen tuntee hyvin kiireen. Arviointiviikko puskee päälle, muistitko palauttaa esseen ajallaan? Usein kurssin loppua lähestyttäessä vauhti yltyy laukkaan. Viimeiset kappaleet voidaan lukea itsenäisesti, ja niin onnistuttiin taas pusertamaan oppikirja kannesta kanteen jakson mitassa. Jostain pitäisi löytää aikaa harrastuksille ja ystäville, rentoutumisellekin. Painetta ja stressiä kohtaa jokainen joskus elämässään. Sen käsittelyä on ihan hyväkin harjoitella lukio-opintojen aikana, ja kyky hallita ajankäyttöään on myös tärkeä opiskelutaito. Krooninen kiire sen sijaan ei ole hyväksi kenellekään: opiskelu muuttuu suorittamiseksi, yöunetkin voivat kärsiä. Hälytyskellojen pitäisi soida, kun THL:n valtakunnallisen kouluterveyskyselyn mukaan viidennes lukiolaistytöistä on uupuneita ja melkein kolmannes kokee opinnoissaan riittämättömyyden tunnetta. Lukioillakin on kiire. Parhaillaan ollaan laatimassa uusia opetussuunnitelmia, ja valmista pitäisi tulla koronahärdellin keskellä. Pian koulutuksen järjestäjien on ryhdyttävä valmis-

Antti Kyrö

telemaan oppivelvollisuuden laajentamista, kun ensi syksystä alkaen oppivelvollisuus jatkuu 18-vuotiaaksi asti. Historialliseksi kutsuttua uudistusta joudutaan toteuttamaan kovalla kiireellä. Lainsäädäntö vaatii paljon valmistelua, joka on uudistuksen tärkein vaihe. Sitä ei saisi tehdä hosuen. Mistä saataisiin aikaa ajatella sekä lukiolaisille että lukioille? Lisätunteja ei saa taikatempuilla, joten kiireen juurisyihin pitäisi puuttua. Lukiolaisten tilannetta helpottaisivat kevyemmät opetussuunnitelmat ja keskittyminen siihen, mitä lukiossa on kaikkein tärkeintä oppia. Lukioita ei puolestaan pitäisi kuormittaa uusilla isoilla projekteilla muutenkin ennakoimattomassa korona-ajassa. Aikalisä olisi vielä mahdollinen ja kansanedustajien käsissä, sillä eduskunta käsittelee oppivelvollisuuslakia parhaillaan. ”I love deadlines. I like the whooshing sound they make as they fly by”, virkkoi kirjailija Douglas Adams. Itse kirjoitan tätä tekstiä kaksi päivää päätoimittajan antaman deadlinen jälkeen. Koko viikon oli hirveä kiire. Kolumnin kirjoittaja Annakaisa Tikkinen toimi Suomen Lukio­ laisten Liiton koulutuspoliittisena asiantuntijana 2014–2020. Suomen Lukiolaisten Liitto on Improbaturin julkaisija. 11


Älä anna huijarisyndrooman päättää tulevaisuudestasi Lapsuuden kokemukset, persoonallisuuspiirteet ja yhteiskunnalliset rakenteet saavat monen kyseenalaistamaan osaamisensa turhaan. Huijaritunteet on mahdollista palauttaa paikalleen – eli ajatusmalleiksi ja tunteiksi totuuden sijaan.

Amanda Pasanen, Silja Uusikangas ja Sanni Lehtinen

12

Salla Merikukka


◀ Amanda Pasanen (vas), Silja Uusikangas ja Sanni Lehtinen.

P

alautin pääsykokeessa tyhjän paperin. Vastauksistani muut olisivat varmasti huomanneet, etten oikeasti osaa niitä asioita, joita korkeakouluihin pääse­ viltä ihmisiltä vaaditaan. Hävetti, että tulin edes hakeneeksi. Reilu vuosi myöhemmin kirjastossa vietetyn pääsykoekevään jälkeen kuulin, että olin saanut opiskelupaikan. Valmistumiseeni saakka kerroin kaikille, kuinka olin päässyt opiskelemaan muka sattumalta. Ajattelin, että olin jotenkin onnistu­ nut huijaamaan tieni yliopistoon. Lamauttava tunne siitä, että en yksinkertaisesti kuulu kor­ keakouluun oli jo lukioaikana niin vahva, että melkein jätin hakematta. Lukemasi tarinan kertoja on yksi meistä, mutta toista pääosaa siinä näyttelee huijarisyndrooma. Huijarisyndroomalla tarkoitetaan ajatusvinoumaa, jossa ihminen ei usko olevansa osaava ja kykenevä, vaikka saadun palautteen ja arvosanojen kaltaiset ulkoiset mittarit toista osoittaisivat. Huijari saattaa esimerkiksi ajatella, että hyvistä kurssiarvosanoista huolimatta hän on liian huono läpäistäkseen ylioppilaskirjoituksia. Huijarisyndroomaa poteva ajattelee huijanneensa muut uskomaan osaamiseensa ja pelkää, että oma kuviteltu kyvyttömyys paljastuu muille hetkenä minä hyvänsä. Huijarisyndrooman juuret voivat olla niin lapsuuden kokemuksissa, persoonallisuuspiirteissä kuin yhteiskunnallisissa rakenteissa. Moni kokee huijarisyndroomaa varsinkin yhteishaun aikana ja opintojen alettua – erityisesti jos lähipiirissä ei juuri ole korkeakoulutettuja. Jos ei ole tottunut näkemään itsensä kaltaisia ihmisiä tietyissä tehtävissä ja yhteiskunnallisissa asemissa tai kohtaa vähättelyä ja syrjintää, voi ajatus omasta huijariudesta vahvistua. Osa meistä reagoi huijarisyndroomaan alisuoriutumalla ja osa ylisuorittamalla: joko emme yritä ollenkaan tai yritämme niin kovasti, että uuvumme. Molemmissa tilanteissa vaarana on, että päätyy tekemään asioita, joita huijarisyndrooma kuiskuttaa korvaan – sen sijaan, että seuraisi polkua, jota oikeasti haluaisi kulkea.

Ajatus siitä, että vain tietynlaiset ihmiset voisivat olla päteviä, on vääristyneen kulttuurin tuote.

Jos huomaat, että olet suuntaamassa kohti ylppäreitä tai yhteishakua huijarilasit silmillä, tässä muutama ehdotus, joiden avulla voit palauttaa huijarisyndrooman omalle paikalleen: takaisin tunnetilaksi tai ajatusmalliksi, ei totuudeksi.

Et ole yksin. Kun yhä useampi uskaltaa puhua omasta huijarisyndroomastaan, myös vertaistuen saaminen helpottuu. On huojentavaa huomata, että myös ympärillä olevat osaavat ihmiset kokevat huijaritunteita. Valmistaudu sopivasti. Riittävä, muttei liiallinen kertaaminen auttaa hahmottamaan oman osaamisen todenmukaisesti. Jos huijarisyndrooma johtaa kohdallasi mahdollisuuksien välttelyyn, valmistautuminen voi olla sille hyvää vastalääkettä. Osallistut sitten kokeeseen tai työhaastatteluun, valmistautuminen voi tehdä tilanteesta helpomman tai ainakin auttaa siihen, ettet jätä mahdollisuutta käyttämättä. Jos taas tunnistat itsessäsi ylisuorittajan, kannattaa viime hetken valmistautumisen sijaan harjoitella luottamista omiin kykyihin. Valmistautuminen on normaali osa kaikkea tekemistä – se ei vie ansiota pois sinulta eikä ole merkki huijaamisesta! Luota siihen , että muut kykenevät tekemään arvion. Huijarisyndrooma ei ole ainoastaan vääristynyt käsitys omasta osaamisesta, vaan vääristymä ulottuu myös siihen, mihin ajattelemme muiden pystyvän. Jos luulet, että olet huijannut tiesi kesätyöpaikkaan tai läpäissyt kurssisi sattumalta, vähättelet samalla rekrytoijien tai opettajien ammattitaitoa. Huijarisyndrooman ote tulevaisuudestasi saattaa hellittää, kun päätät, ettei ole sinun tehtäväsi arvioida muiden tekemiä valintoja. Huijarisyndroomaa tuottaville rakenteille saa suuttua. Esimerkiksi ajatus siitä, että vain tietynlaiset ihmiset voisivat olla päteviä, on vääristyneen kulttuurin tuote. Sen sijaan, että annamme huijariajatusten pienentää itseämme ja mahdollisuuksiamme, voimme yhdessä sisuuntua ja korjata epäkohtia. Kirjoittajat ovat oman elämänsä huijareita ja ko­ keneita järjestövaikuttajia, jotka kirjoittavat tie­ tokirjaa huijarisyndrooman yhteiskunnallisista juurista ja vaikutuksista. 13


Parempi opiskelijaelämä alkaa F:llä Hei lukiolainen! Tiesitkö että olet oikeutettu mahtaviin opiskelijaetuihin? Frank Appilla avaat ovet Suomen parhaisiin opiskelijaetuihin sekä ilmaiseen digitaaliseen opiskelijakorttiin! Lataa opiskelijan ikioma lifehack.

frank.fi/lataa


Frank App avaa ovet mahtaviin opiskelijaetuihin Adlibrikselta kaikki kirjat -10% 2.-15.11.2020 välisenä aikana.

Unelmoitko ulkomailla opiskelusta? Osallistu kilpailuun ja voit voittaa 1500€ arvoisen apurahan! Lisää huippuetuja Frank Appissa!

frank.fi/lataa


Paluu lukioon Tutut kasvot palaavat vanhaan opinahjoonsa.

Lahden lätkäjätkä lanitti ja tahtoi taistelulentäjäksi Jose Riikonen

Nick Tulinen

Kun e-urheilutiimi ENCE Esportsin general manager Niklas Ojalainen oli lukiossa, ei e-urheilua vielä ollut. Yksi Suomen ensimmäisistä kilpapelaajista on osaltaan vaikuttanut siihen, että pelaaminen on kokenut level upin. 16


Lukio: Kannaksen lukio, Lahti Perustettu: 1907

Lukiovuodet: 2003–2006

Opiskelijoita: Noin 750 Mistä tunnetaan: Kannaksen lukiossa on yleislinjan lisäksi kansainväliseen IBtutkintoon johtava erityistehtävä sekä kuvataiteen erityistehtävä. Lukiossa on tarjolla muiden muassa teatteritaiteen kursseja.

Y

leensä sanapartta ”ajat ovat muuttuneet” on totuttu kuulemaan vähintään keski-ikäisiltä ihmisiltä. Niklas Ojalainen on vähän päälle kolmekymppinen, mutta hänkin näkee kovan muutoksen leipälajinsa eli tietokonepelaamisen suhteen. Kun Ojalainen oli lukiossa 2003–2006, pelaaminen nähtiin monesti juttuna, jota coolit tyypit eivät harrasta. Se oli nörttien puuhaa, jota kovikset joskus halveksuivat ja jota vanhemmat pitivät usein turhana ja turmiollisenakin toimintana. ”Kyllähän siitä tuli vanhemmilta sanomista – kunnes sillä alkoi tulla rahaa”, e-urheilujoukkue ENCE Esportsin general manager Ojalainen sanoo ja virnistää. Hän on korkean levelin pelaaja ja monessa mielessä e-urheilupioneeri. Lahdessa Kannaksen koulun toisen kerroksen aulatila on aika samannäköinen kuin silloin, kun Ojalainen opiskeli täällä. ”Pingispöytää ei tosin silloin ollut. Mutta tämä sohvaryhmä saattaa hyvin olla niiltä ajoilta”, Ojalainen sanoo. Istutaan alas. Kun Ojalainen meni lukioon, käynnissä oli pilottiprojekti, jossa ruotsin kirjoittaminen ei tietyissä kouluissa ollut pakollista. Kannaksen koulu oli yksi niistä, ja vapaaehtoisuus tuntui houkuttelevalta. ”Kirjoitin sen ruotsin sitten silti”, hän sanoo nauraen. Kannaksen lukioon menoa helpotti myös se,

Kuka: Niklas Ojalainen, 33, on ENCE Esports -e-urheiluorganisaation general manager.

Opiskelumenestys: Kirjoitti ylioppilaaksi yleisarvosanalla C. Mistä tunnetaan: Ojalainen on pitkän linjan e-urheilija, jonka pelinimi on Willkey. Hän siirtyi täysammattilaiseksi verrattain myöhäisessä iässä saksalaisorganisaatio Mousesportsin riveihin alkuvuodesta 2019. Ojalainen on tiimeineen voittanut muiden muassa Rainbow Six -pelin Pro-liigan ja ollut tiimeineen jokaisessa pelin LAN-turnauksessa finaalissa.

että Ojalainen harrasti jääkiekkoa, ja samaan lukioon tuli moni joukkuekaveri. Pian heitä muodostui noin kahdeksan kaverin joukko, joka vietti aikaa yhdessä pelaten jääkiekkoa sekä ajellen kevytmoottoripyörillä ja myöhemmin autoilla. Suuri osa vapaa-ajasta meni virtuaalimaailmassa.

Jääkiekon ja moottorivehkei-

”Kyllähän siitä tuli vanhemmilta sanomista – kunnes sillä alkoi tulla rahaa.”

den lisäksi Ojalaista oli kiinnostanut jo 7-vuotiaasta asti tietokonepelaaminen. Kun Ojalainen oli lukion toisella luokalla, julkaistiin World of Warcraft -nettipeli. Se vei nuoren miehen mennessään. WoW:in lisäksi hän pelasi räiskintäpelejä kuten Battlefield 2:ta ja Counter Strikea eli CS:ää. Varsinaisen kilpapelaamisen Ojalainen aloitti kuitenkin vasta 2010-luvun puolella World of Tanks -pelillä. ”Pelaamiseen meni oikeastaan kaikki aika, mitä jääkiekosta ja koulusta jäi jäljelle. Pelasin keskimäärin varmaan sellaiset neljä tuntia päivässä.” Kaveriporukka järjesti pelien ympärille joskus LANeja eli lähiverkossa pelattavia yhteispelejä, joissa vietiin koneet jonkun kaverin kotiin ja pelattiin, kunnes nukahdettiin. Normaalisti LANit sujuivat tervehenkisesti, mutta siellä tehtiin myös ensimmäiset kokeilut alkoholin kanssa. Se meni vähän överiksi, Ojalainen muistelee – ei ehkä ollut hyvä asia aloittaa alkoholikokeiluja pirtun juomisella. Eräälle

17


Ojalaisen lukiovuosien aikoihin kukaan ei osannut edes haaveilla siitä, että voisi pelata ammatikseen. kaverille tuli jopa mahdollisesti henkeä uhkaa- vuosina Suomeen on perustettu lukioihin e-urva status effect. heilulinjoja, ja parhaat pelaajat voivat oikeasti ”Hän joutui vatsahuuhteluun.” rikastua pelaamalla. Viime vuoden Linnan juhliinkin kutsuttiin 2000-luvun alussa tietokonepelaajien ensimmäistä kertaa e-urheilumenestyjiä. Dota 2 reputation ei ollut korkealla tasolla. Pikemmin- -pelin maailmanmestari Jesse ”JerAx” Vainikka kin heidän katsottiin kärjistäen sanoen olevan ja joukkuetoveri Topias ”Topson” Taavitsainen antisosiaalisia nörttejä. Ojalainen ei onneksi saivat tämän kunnian. joutunut kokemaan tällaista. Hänet voisi nähdä tietynlaisena pelaamisen normalisoimisen Ojalainen ei ollut kovin ahkera puurtaja pioneerina. opintojen suhteen – perus-grindaaminen ei ”Ehkä minun kohdallani nuo muut ’miehi- kiinnostanut. Mutta jos aine kiinnosti, hän sai semmät’ harrastukset tasapainottivat sitä”, Oja- hyviä arvosanoja helposti. Esimerkiksi historia lainen sanoo ja nauraa. oli tällainen. Tietynlaista pioneerihenkeä on siinäkin, että Sekin auttoi, jos opettaja osasi innostaa. Ojalaisen entinen tyttöystävä oli pelitouhuissa Maantiede ei napannut Ojalaista, mutta hyvän paljon mukana. Tyttöjen pelaaminen ei noihin opettajan takia hän pärjäsi aineessa hyvin. Maaikoihin ollut suinkaan arkipäiväistä. tematiikka ja fysiikka, jotka olivat aiemmin Nykyään e-urheilu on teini-ikäisten ja nuor- olleet Ojalaisen leipälajeja, sen sijaan romahten aikuisten miesten keskuudessa tutkimus- tivat lukiossa. ten mukaan kaikista suosituin urheilulaji – siis ”Opettaja ei vaan osannut innostaa niissä aisuositumpi kuin esimerkiksi jääkiekko. Viime neissa. Tarkoitus oli opiskella yhdeksän kurssia 18


Muisto tärkeästä paikasta lukiossa

2. kerroksen aula: ”Täällä oli aiemmin nykyisen pingispöydän tilalla pyöreitä pöytiä, ja myös nämä sohvaryhmät, jotka edelleenkin näyttävät olevan paikallaan. Täällä oikeastaan aina hengailtiin, jos ei ollut tunteja – ja joskus, vaikka tunteja olisi ollutkin.”

fysiikkaa, mutta se jäi kuuteen. Pitkästä matematiikasta taisin suorittaa kaikki 12 kurssia, mutta kirjoituksissa en päässyt siitä läpi.” Tähän on tosin hyvä syy, sillä Ojalainen kärsi ikävästä debuffista: hänellä oli lukulomalla munuaiskivet. Ne aiheuttavat tyypillisesti äkillisen ja kovan kipukohtauksen, joka syntyy, kun virtsaputki kuristuu siinä olevan virtsatiekiven ympärille. ”Olen lukenut, että se on yksi kivuliaimmista sairauksista, mitä voi olla. Makasin pari viikkoa sikiöasennossa.” Ojalainen päätyi lopulta kirjoittamaan matematiikan myöhemmin lyhyenä.

Ojalaiselle pelaaminen pysyi pitkään harrastuksena, sillä hänen lukiovuosiensa aikoihin kukaan ei osannut edes haaveilla siitä, että voisi pelata ammatikseen. Sen sijaan hän haaveili taistelulentäjän tai poliisin urasta. Ojalainen oli lukion ja armeijan jälkeen hetken puolustusvoimien leivissä ja opiskeli Lahdessa tietoliikennetekniikan insinööriksi, kunnes totesi alan itselleen vääräksi. Hän teki vuosia myyntitöitä – ja pelasi töiden ohessa aktiivisesti kilpaillen. Vuonna 2019 Ojalainen viimein siirtyi täysipäiväiseksi ammattipelaajaksi saksalaisorganisaatio Mousesportsin riveihin, jonka jälkeen

hänet palkattiin suomalaisen e-urheiluorganisaatio ENCE:n general manageriksi. Työssään Ojalainen on tietynlainen mahdollistaja, joka ohjaa ja auttaa ENCEn tiimin pelaajia kaikilla mahdollisilla tavoilla ja hoitaa näiden juoksevia asioita ja sopimuksia. Hän ei siis enää itse pelaa ammatikseen, vaan yrittää tehdä tiimin jäsenille ammattipelaamisen mahdollisimman jouhevaksi.

Mutta onko lukiosta mitään hyötyä, jos haluaa olla e-urheilija? Esimerkiksi ENCEn tiimin pelaajien keskuudessa lukiotausta on melko harvinainen. ”Oppihan siellä kieliä, ja se on yleissivistävä. Mutta ENCEssäkin nuorin tiimin jäsen on 15-vuotias, niin voi olla hankalaa motivoida käymään lukiota, kun tienaa tuossa iässä enemmän kuin keskivertosuomalainen.” Mutta kuten peleissä, tosimaailmassakaan ei välttämättä kannata tuhlata kaikkea expaa ja skill pointseja yhteen asiaan. ”Sanoisin, että lukio pitää ovet auki tulevaisuudessa, jos hoitaa lukion hyvin.” Ojalainen itse muistelee lukioaikoja niin koulussa kuin sen ulkopuolella ihan mielissään. Se oli hauskaa aikaa, jossa kehittyi monella osa-alueella. ”Se oli sellaista itsensä kehittämistä – level uppeja!” ✦ 19


S TU DIA

25.–26.11.2020 Ke 9–16, to 9–16 Messukeskus Helsinki Astu sisään: studiamessut.fi

SUOMEN SUURIN

OPISKELU- JA URATAPAHTUMA

STUDIA 2020 ON NYT STUDIA VERKOSSA! Mitä haluat tehdä isona? Jos ammatinvalinta mietityttää ja jatko-opintosuunnitelmat ovat auki, Studia auttaa. Suomen suurin opiskelu- ja uratapahtuma vastaa mitä opiskella? -kysymykseen lukion jälkeen ja muissakin elämänvaiheissa. Studia järjestetään tänä poikkeuksellisena vuonna verkossa. Studia verkossa -tapahtuma 25.–26.11. esittelee opiskelu- ja työskentelyvaihtoehdot lukioopintojen ja ammatillisten opintojen jälkeen. Mukana on kymmeniä kouluja ja oppilaitoksia ympäri Suomen: yliopistoja, ammattikorkeakouluja, aikuiskoulutusvaihtoehtoja ja muita!

Mukana upea joukko oppilaitoksia: Aalto-yliopisto • Centria ammattikorkeakoulu • Diakonia AMK • Haaga-Helia • Itä-Suomen yliopisto • Jyväskylän yliopisto • Lapin AMK • Lapin yliopisto • Laurea • Metropolia • Opiskelijakaupunki Turku • Oulun yliopisto • Poliisiammattikorkeakoulu • Puolustusvoimat • Satakunnan ammattikorkeakoulu • Seinäjoen ammattikorkeakoulu • Turun AMK • Turun yliopisto • Turun yliopiston kieli- ja käännös-tieteiden laitos • Ja moni muu! Muutokset mahdollisia.


Tervetuloa maksuttomaan verkkotapahtumaan: studiamessut.fi

TÄTÄ ON STUDIA VERKOSSA • Suomen suurin jatkokoulutustapahtuma järjestetään syksyllä 2020 jo 28. kerran – nyt ensimmäistä kertaa verkossa! • Mukana kymmeniä eri kouluja ja oppilaitoksia ympäri Suomen ja ulkomailta • Verkkotapahtuma toteutetaan vuorovaikutteisesti niin, että voit tapahtuman aikana esittää kysymyksiä ja keskustella mukana olevien oppilaitosten edustajien kanssa • Studia verkossa 2020 -tapahtuma on kävijöille maksuton • Luvassa kiinnostavaa ohjelmaa kahden päivän ajan • Nyt myös ohjelmaa jatkokoulutuksesta kiinnostuneille amisopiskelijoille: yhteistyössä ammattiin opiskelevien järjestöt Osku ry ja Sakki ry! P.S. Studiassa kohdataan kasvotusten taas ensi vuonna, 23.–24.11.2021!

Yhteistyössä:


Kai mäki voisin kokeilla Odens-nuuskaa, häikäilemättömyyttä ja rakennustyömaita. Improbatur sukelsi nuoren runouden nykytilaan ja esittelee kolme lukiovuosinaan aloittanutta runoilijaa.

Tuukka Tuomasjukka

22

Ilkka Saastamoinen


V

ähän kuin järjestäisi synttärit ja luottaa siihen, että ihmisiä tulee kutsumattakin. Näin 32-vuotias runoilija Aura Nurmi kuvailee ensimmäistä järjestämäänsä nuorten open mic -klubia muutaman vuoden takaa. Sana oli levinnyt: paikalle tuli noin kahdeksan­ kymmentä Nurmelle ennalta tuntematonta nuorta lukemaan ja esittämään runoja ja lyriikkaa. ”Nuoret eivät tajua kirjoittavansa runoutta, eivätkä sitä, että he ovat tekemisissä runouden kanssa päivittäin. He myös ajattelevat, ettei heillä ole taitoja runojen kirjoittamiseen”, Nurmi sanoo. Nurmi kiersi vuosina 2018–2019 suomalaisia lukioita yhdessä Talent Suomi -ohjelmasta tutun lavarunoilija Juho Kuusen kanssa, jolloin he järjestivät yhteensä 50 työpajaa lavarunoudesta. Nurmen mukaan nuoret kirjoittavat runoja arkisissa yhteyksissä, kuten Instagramissa, sekä esimerkiksi lainaamalla laululyriikkaa toisilleen. Kauniita lauseita etsitään koko ajan, mutta tämä ei silti istu mielikuvaan runoudesta. ”Runoutta pidetään ihan hirveän elitistisenä ja kaukaisena useimpien mielessä, tai ihan vain taidehörhöilynä, joka sopii vain lahjakkaille ja muuten vaan kiinnostuneille”, Nurmi sanoo. Vaikutuksensa on hänen mukaan myös sillä, miten runoutta käsitellään koulussa, jolloin kuva runoudesta jää akateemiseksi ja kapeaksi. Lukiovierailuilla suosituiksi ovat osoittautuneet sosiaalisesta mediasta ponnahtaneen Rupi Kaurin sekä rap-muusikkona tunnetun Paperi-T:n runot. Nuoret kirjoittajat ovatkin siirtyneet sosiaalisen median ja open mic -tapahtumien kaltaisiin ympäristöihin. ”Koulu- ja opistomaailmojen ympärillä on todella hiljaista nuorten kirjallisen kulttuurin osalta”, Nurmi sanoo. Open mic -klubien esityksistä ja muualta löydetyistä kirjoittajista Nurmi toimitti vuonna 2019 ilmestyneen runokokoelma ”Voidaan puhua jossitellen”, jonka yhteensä 18 tekijää olivat iältään keskimäärin 17–18-vuotiaita. Nurmi kuvailee kokoelmaa esipuheessaan ”pieneksi pintaraapaisuksi nuorten runouteen nykypäivänä”. Teemoja ovat muun muassa sukupuoli, suhde perheeseen, unelma paremmasta tulevaisuudesta ja vihlova häpeä. Seuraavilla sivuilla puhuvat he. Miltä IG-tileiltä löydät kiinnostavia kirjoittajia somevirtaasi? Lue lisää jutun verkkoversiosta osoitteessa improbatur.fi. 23


oi rambo

Tuulisukan riekaleita uppo(paistettu) nalle umpikujiin päättyviä moottoriteitä autiomaissa pyöriviä pensaita lattialla koko maailma makaa eikä jaksa edes satuttaa elän yks elämä kerrallaan menneessä ja tulevassa en paikalla, saati läsnä vaan paikallani tässä ja mukana juhlahengessä Käyttääks Rambo odenssii? kai mäki voisin kokeilla hampailla hopeisilla tyhjiä toteilla ulkoilutan itteäni ettei jalat irtois puhun paskaa ettei huulet putois kirjotan runoja, punon juonia teippaan takas kokoon suonia ookoo mut älä esittele mua kenellekään kato katolle siel mun sielu hyppii mut osuu ain vahingossa trampoliiniin juoks Rambo viinii? kai mäki voisin kokeilla vetää hipsterikännit, puhuu melankoliast yo-kokeissa Mun pahin pelko, suurin unelma, sama asia. Maailma mis kukaan ei tarvii mua. Se on lasia. Onks tää Pasila? Oon kuningas Bumi pummin vaatteissa, mut mul on aurinkoo laseissa ja pussissa istuu tyhjässä bussissa hullu nero. Mis vitus on mun kantotuoli? ai Rambo kuoli? kai mäki voisin kokeilla.

24

Leo Minkkinen s. 2000 viidennen vuoden opiskelija lukiossa

”Mä runoilen, räppään ja pääasiassa ajattelen. Ajatusten purkaminen lähti käyntiin noin neljä vuotta sitten, kun mua alkoi ärsyttää kemiantunnilla, ja kirjoitin siitä. Ajattelin alkuun, että kirjoittelen tässä jotain vaan läpällä, mutta siitä kasvoi hiljalleen isompi ja isompi osa arkea ja identiteettiä. Nyt se muodostunut intohimoksi asti. Oi Rambo on syntynyt turhautumisesta. Olin kasvanut sovinnaisesti, ja lukiossa alkoi kotibileisiin meneminen ja vastaava, enkä tiennyt miten olla, kun ympäristö ja oma mieli muuttuivat radikaalisti. Miten ollaan mukana tässä ja minkälainen mun pitäisi olla, kun on syntynyt porukka ja siisteysasteikko, joka mua ärsytti. Rambo edusti sitä. Se on jäbä, joka lähtee rohkeena viidakkoon ammuskelemaan huivi päässä, eikä sitä kiinnosta. Käyn open mic -tapahtumissa aina kun niitä tulee. Jos kirjoitan himassa runon ja julkasen sen Instagramiin, se ei tunnu lainkaan samalta kuin jos on huone täynnä ihmisiä, jotka kaikki kattoo ja kuuntelee innolla. En ole vielä saanut puhtia lähteä kirjoittamaan omaa runokirjaa, koska mulla on koulu, ja musajutut tulevat luontevammin. Mutta kun tekstejä kerääntyy, niiden julkaiseminen on takaraivossa. Musta tuntuu, että runous nähdään eräänlaisena kiekuraisena kaunisteluna ja ylikäytettyinä latteuksina. Mä en oikein osaa kirjoittaa kauniisti, mun rakkausrunotkin on eräänlaista kadulle istumaan jääneen ryytyneen muovipussimatkaajan tekstiä. Kun aloin kirjoittamaan ja tajusin näiden tekstien olevan runoja, mietin että ei herranjestas, tämä laji menee tosi moneen suuntaan. Harrastin katutanssia pitkään, tutustuin sen kautta hip hopiin, ja aloin kirjoittamaan aluksi hiphopsävytteistä tekstiä. Kuinka moni lähtis mukaan runouteen, jos ne tajuais, että monet niiden lempiartistit on runoilijoita omalla tavallaan?”


25


i Häikäilemätön nainen uskoo pelastavansa maailman virkkaamalla alushousuja merten muoviroskasta ii Yhdessä olemme luonnonvoima maailmassa, joka suosii itsestään meteliä pitäviä vaihtelevaa ja paikoin myrskyisää ja jos joku väittää, ettei meille riitä tilaa:

myrskyvaroitus! myrskyvaroitus!

Jaina Saviainen s. 2001 neljännen vuoden opiskelija ilmaisutaidon lukiossa

"Mä olen kirjoittanut aina, tavoitteellisempaa siitä on tullut yläasteella. Metsä on usein läsnä omissa teksteissäni, mutta samalla haluaisin neutralisoida tabuaiheita vaikka sivulauseissa, jotain kuukautisia, masturbointia ja tämän tällaista. Häikäilemätön nainen ei ole sellaista perussettiä, jota yleensä teen. Kirjoitin sen lukiossa luovan kirjoittamisen kurssilla, kun tehtiin uutisrunoja, jolloin bongailtiin netistä artikkeleita ja yhdisteltiin niitä. Silmään pisti feminismiä ja ilmastonmuutosta käsittelevät aiheet, ja erityisesti sana "häikäilemätön" pomppasi esiin. Harrastin sanataidetta melkein kymmenen vuotta, kun äiti halusi kolmannella luokalla keksiä mulle harrastuksen. Jos en olisi saanut sieltä tukea ja palautetta, en olisi tässä kirjoittamiseni kanssa. Haluaisin kouluttautua joskus sanataideohjaajaksi, niin pääsisi tarjoamaan jollekin toiselle saman turvan, tilan ja tuen. Mua kiehtovat säeromaanit, jossa on yhtenäinen tarina, mutta ne on kirjoitettu säkeittäin runon tapaan. Niissä on runon vapaus ja soinnillisuus. Oma kirjoitustyylini on tosi lähellä sitä. Vaikka en ikinä julkaisisi tekstejä tai saisi kustannussopimusta, mikä tietenkin on haaveena, niin kirjoittaisin silti. Kirjoitan luovan kirjoittamisen lisäksi paljon päiväkirjaa. Se on tapa prosessoida ympäristöä, havainnoida ihmisiä, ja erityisesti ymmärtää itseä ja muita ihmisiä. Musta ois tärkeä huomioida runoudesta käytävässä keskustelussa hiljaiset kirjoittajat, jotka ei pidä ääntä ja julkaise. Jos haluaisin tulla runoilijana näkyväksi, mun pitäisi käyttää sosiaalista mediaa, ja se taas ei ole yhtään oma juttu. Siellä on monia upeita runoilijoita, joita seuraan, mutta somessa julkaiseminen tuottaa liikaa paineita."

26


27


28


tietöiden työtöiden yötöiden kaupunki elää ja työmiehet/ihmiset katsovat rientäessäsi punaisten valojen ja liikennemerkkien halki sinä saat energiaa tiloista, tarvittavuudesta, työstä, tuotteliaisuudesta taivaasta ja tovereista sinä saat energiaa tanssista ja hyvästä asukokonaisuudesta saat energiaa ystävistä, jotka tuntevat sinut sinuna hetkistä, jolloin olet se sinä, joka haluat olla paikoista, joista ei tarvitse paeta saat energiaa ihmisten katselemisesta saat energiaa heidän auttamisestaan saat energiaa hapettomasta ja hikisestä ilmasta lukkojen taakse jäämisestä, lopulta saat energiaa valoista, väreistä, vedestä saat energiaa äänestä, joka kaikuu vain oikealta saat energiaa raikkaasta ilmasta ja öisestä kaupungista saat energiaa bussimatkasta kirjoittamisesta vielä sen viimeisillä sekunneilla

Marjuli Heliö s. 2000 kulttuurituotannon opiskelija

”Mä kirjoitan muistoja ja hetkiä, joskus ajatuksenvirtana, ja välillä niin, että tietoisesti teen runon. Kirjoitan, että muistaisin tunteet, tapahtumat ja ihmiset. Tietöiden työtöiden yötöiden kirjoitin bussissa tällä tavalla puhelimen muistioon. Olen tuottajana Nuorten open micissä ja töissä kirjamessuilla. Työstä tulee helposti lähtökohta ihmisten kohtaamisissa. Haluaisin mielummin kertoa ajatuksistani, että mulla on kissa ja oon feministi, nuori, ehkä ajattelija, ja vastuullinen, kuunteleva ystävä. Yhteiskunta suututtaa välillä, mutta sitä pitää vaan purkaa jotenkin. Varsinkin mun lähipiirissä se on sitä, että kirjoitetaan. Joko niin, että julkaistaan lehdissä mielipidekirjoituksia, tai sitten tullaan open micin lavalle. Nuorten runoja ei ole julkaistu kauheasti, varsinkaan lukioikäisten. Oon iloinen, että kirjallisuusmaailma nostaa esille aiempaa enemmän runokirjoja, ja se on viime vuosina ollut nouseva kirjoittamisen laji. Jotkut kuvittelevat, että runous on perinteistä, akateemista ja muodollisempaa, mutta se on myös paljon muuta. Lavarunoudessa kiinnostaa jakaminen ja yhteisön tunne. Mä tykkään kuunnella muiden tekstejä, jopa enemmän kuin kirjoittaa ja esittää. Käsitystä runoudesta pitäisi laajentaa niin, ettei se ole vain kahden kannen välissä oleva asia. Runous jättää rivien väliin tulkinnanvaraa. Mun ei tarvi kirjoittaa asioita auki, vaan ne näyttävät paperilla jollain tavalla kevyiltä, vaikka rivien välissä on paljon asioita. Mä pidän siitä.”

29


Maailma muuttuu pukukoppi kerrallaan

Hyvästi ahtaat sukupuoliroolit ja rumat, naisia halveksivat puheet! Ruotsalaiset Shanga Aziz ja Rogerio Silva perustivat lukion viimeisellä luokalla järjestön, jonka toiminnasta innostui jopa kuningas Zlatan. Siinä muutos alkoi pojista.

Mari Uusivirta & Eveliina Koskiranta

30

Jolanda Jokinen


M

issio: uuden miehuuden luominen. Sellaisen, jossa pojat saavat olla poikia monella tavalla. Jossa miehet eivät puhu naisista rumasti tai ahdistele heitä. Jossa kaikilla on vapaus olla oma itsensä. Keino: yritys nimeltä Locker Room Talk. Se järjestäisi opetusta tasa-arvosta ja tunteista pukuhuoneissa 10–14-vuotiaille joukkue­ urheilijoille. Ongelma: aluksi ketään ei kiinnostanut. ”Hieno idea, mutta meidän pojista ei saa tulla pehmoja”, valmentajat saattoivat vastata, kun idean keksineet lukiolaispojat Shanga Aziz ja Rogerio Silva ottivat heihin yhteyttä. Sitten kaikki muuttui. Shanga ja Rogerio suunnittelivat mainoskampanjan saadakseen huomiota idealleen. He ottivat yhteyttä maajoukkuepelaaja Jimmy Durmaziin, joka on Ruotsin tunnetuimpia jalkapalloilijoita, ja kertoivat kampanjastaan. ”Tapasimme hänet ja loppu on historiaa”, Shanga kertoo videopuhelussa auton ratista. Hän ajaa haastattelun aikana kaupungista toiseen, sillä Locker Room Talkin toiminta on laajenemassa ja Shangan arki kiireistä. Locker Room Talkin lokakuussa 2017 julkaisemalla videolla Durmaz istui pukuhuoneen penkillä, katsoi kameraa ja lateli rivouksia. Tätä tämä on jätkien kesken ja sen pitää muuttua, hän sanoi.

Video keräsi liki kaksi miljoonaa katselukertaa, ja Durmaz puhui järjestöstä haastatteluissa. Sana alkoi kiiriä. Samaan aikaan tapahtui #metoo. Yhtäkkiä naisten kohtaama häirintä oli otsikoissa ja kaikkien keskusteluissa, eikä kukaan voinut kieltää sen olemassaoloa. Varsinainen jättipotti seurasi kuukautta myöhemmin marraskuussa. Locker Room Talk sai ensimmäisen Number 10 -stipendin eli jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovićin, autovalmistaja Volvon ja Ruotsin jalkapalloliiton miljoonan kruunun arvoisen kunnianosoituksen, joka myönnetään jalkapallotoimijalle. Stipendi jaettiin vuosittaisessa jalkapallogaalassa, ja tieto tavoitti koko maan jalkapalloväen. ”Zlatan ei ole tunnettu tasa-arvon puolestapuhujana, mutta yhtäkkiä hän ojensi miljoona kruunua meidän järjestöllemme, jotta voimme jatkaa työtämme”, Shanga sanoo. Aiemmin yhteistyöstä kieltäytyneet valmentajat soittivat Locker Room Talkille ja pyysivät heitä puhumaan pojilleen. Eivätkä ainoastaan valmentajat, vaan myös pojat itse ottivat yhteyttä järjestöön. Kuten Shanga kuvailee: kuningas Zlatan oli puhunut. Ja hän oli sanonut, että tasa-arvo on tärkeää. ”Kun yksi mies ottaa askeleen, muut miehet seuraavat perässä”, Shanga sanoi myöhemmin TEDx-puheessa Tukholmassa.

Durmaz istui puku­ huoneen penkillä, katsoi kameraa ja lateli rivouksia. Tätä tämä on jätkien kesken ja sen pitää muuttua, hän sanoi.

31


Y

rityksen tarina alkoi vuotta ennen läpimurtoa, syksyllä 2016, pienessä Finspångin kunnassa Etelä-Ruotsissa. Shanga ja Rogerio kävivät viimeistä vuotta lukiota ja heidän piti perustaa Nuori Yrittäjyys -ohjelman NY-yritys, jota pyöritettäisiin oikealla rahalla vuoden ajan. Kun he pohtivat, millaisen yrityksen perustaisivat, Shanga sai puhelimeensa kolme uutisilmoitusta. Ne kertoivat naisten kohtaamasta väkivallasta. He skrollasivat uutisten kommentteihin ja järkyttyivät lukiessaan miten miehet kritisoivat raivoissaan väkivallan uhreja, eivät tekijöitä. Samoihin aikoihin Yhdysvaltain tuoreen presidentin naisvihamielinen käytös ja puheet tulivat julkisuuteen. Se oli vain sellaista pukukoppipuhetta, Donald Trump selitteli ja sai monet miehet puolelleen julkisuudessa. Shanga ja Rogerio päättivät tehdä jotain rakenteille, jotka mahdollistivat tällaisen kulttuurin säilymisen. Projekti kastettiin Trumpin innoittamana Locker Room Talkiksi – pukukoppipuheeksi. Ihan aluksi kaksikko tapasi ryhmäkeskusteluissa sata naista ja kuunteli näiden mielipiteitä ja kokemuksia väkivallasta ja uhkaavista tilanteista. Tapaamiset olivat valaisevia. Nuoret miehet tajusivat, ettei heillä ollut aavistustakaan siitä, miltä tuntuu kävellä yksin kotiin ja pelätä raiskausta. Ja että riski oli olemassa, vaikkeivat he siitä tienneetkään. Keskusteluissa toistui yksi asia: suurimmat ongelmat ilmenivät, kun miehet liikkuivat porukoissa. Rogerio oli pelannut vuosia amerikkalaista jalkapalloa, Shanga taas jalkapalloa – ja he olivat tunte-

”Uusi miehuus tarkoittaa, ettei ole mitään odotuksia siitä, millainen ihmisen pitäisi olla. Paitsi se, että hän voi olla oma itsensä."

32

neet toisensa naapuruston katupeleistä jo pikkupojista saakka. Molemmat tunnistivat ongelman urheiluporukoista. Pukukopeissa ja treeneissä saatettiin helposti huoritella naisia ja haukkua huonosti pelaavaa kaveria tytöksi tai homoksi. Ihan kuin tyttöys tai homous olisi kamalinta, mitä voi olla. Mutta. Shanga ja Rogerio oivalsivat, että pikkupojat eivät puhu niin. Puhetapa siirtyy ikäpolvelta toiselle kun pelaajat siirtyvät vanhempien poikien joukkueisiin. Kaksikko päätti iskeä tähän väliin ja ryhtyä kouluttamaan alle 14-vuotiaita. Kaverukset kehittivät ensimmäiset pukukoppikeskustelut, Locker Room Talkit ja alkoivat kiertää Ruotsia niiden harvojen joukkueiden harjoituksissa, joiden valmentajat innostuivat ideasta. Missiosta tuli ystävyksille todella tärkeä. Kuten Rogerio on todennut eri medioille antamissaan haastatteluissa: työ Locker Room Talkissa antaa hänen pikkusiskoilleen mahdollisuuden kasvaa turvallisemmassa yhteiskunnassa ja hänen pikkuveljelleen mahdollisuuden olla kavereidensa kanssa samanlainen kuin kotona. ”Olemme tosi varovaisia, ettei uudesta miehuudesta tule uutta mallia. Uusi miehuus tarkoittaa, ettei ole mitään odotuksia siitä, millainen ihmisen pitäisi olla. Paitsi se, että hän voi olla oma itsensä”, Shanga kuvailee ajaessaan kohti seuraavaa tapaamistaan. ”Voit olla poika tuhannella eri tavalla. Ainoat tavoittelemamme yhteiset nimittäjät ovat mukava puhe, mukavat asenteet ja kunnioitus toinen toistamme kohtaan – kaikki muu on ihmisen itse päätettävissä.”


33


P

äivisin koulua, iltaisin reissutöissä ympäri Ruotsin. Kotiin yömyöhällä, tunneille taas aamulla. Sellaista oli Locker Room Talkin perustajien ensimmäinen vuosi yrittäjinä. Alkuun pukuhuonekeskusteluissa äänessä oli lähinnä perustajakaksikko. Se ei toiminut kovin hyvin. Pelaajat eivät jaksaneet keskittyä kuuntelemaan Shangaa ja Rogeriota tai ymmärtäneet, mistä oli kysymys. Nuoret yrittäjät tajusivat, että oli aika vaihtaa taktiikkaa. He kehittivät harjoituksia, joihin pojat pystyivät osallistumaan, ja alkoivat puhua asioista mahdollisimman ymmärrettävästi. Pukukoppikoulutuksissa ei käytetä vaikeita sanoja kuten tasa-arvo tai normit, vaan siellä puhutaan esimerkiksi keksityistä säännöistä. Sittemmin Locker Room Talk on muuttunut NY-yrityksestä voittoa tavoittelemattomaksi järjestöksi. Urheiluseurat eivät maksa tapaamisista, vaan valtaosa järjestön tuloista on saatu projektirahoituksena esimerkiksi valtiolta. Lisäksi rahaa saadaan yhteistyöyrityksiltä ja yksityisten ihmisten lahjoituksista. Järjestö haluaa tavoittaa kaikki 300 000 ruotsalaista 10–14-vuotiasta poikaa. Seuraavan kolmen vuoden välietappi on 21 000 poikaa. Kun ruotsalaiset on tavoitettu, he aikovat viedä uudenlaisen pukukoppipuheen muihinkin maihin. Näitä tavoitteita ei nelistään tavoiteta, ja siksi järjestö laajenee. Nyt töissä ympäri maan on niin kokopäiväisiä kuin osa-aikaisia työntekijöitä. Pukuhuoneissa tekee päivittäin töitä parisenkymmentä kouluttajaa. He kaikki ovat 18–25-vuotiaita miehiä, joilla on oma urheilutausta.

34

”Kun olin lukiossa, en olisi voinut kuvitellakaan, että sen ikäiset urheilevat miehet yhtäkkiä haluaisivat ryhtyä kouluttamaan nuorempia poikia sukupuolten tasa-arvosta”, Shanga kertoo. Shanga korostaa, että tasa-arvotyöhön tarvitaan kaikkia. Jokainen tekee joskus virheitä, Zlatankin. Olennaista on se, mitä asian eteen tekee tästä eteenpäin. Shangan mielestä koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa työtä tasa-arvoisemman maailman puolesta.

M

uutos alkaa siis pukuhuoneista, sieltä missä pelaajat viettävät aikaa keskenään. Kouluttajat vierailevat pukuhuoneessa ennen harjoitusten alkua kerran viikossa kahdeksan viikon ajan. 30 minuutin koulutuskerran aikana kouluttajat eivät puhu paljoakaan, vaan laittavat pojat töihin. Tavallisesti koulutusten vetäminen on helppoa ja pojat innostuvat aiheesta. Viimeistään kun kouluttaja saapuu vr-lasien kanssa pukuhuoneeseen, syttyvät vastahakoisimmatkin. Lasit päässä pojat viedään virtuaalitodellisuuden pukukoppiin, jossa he näkevät, millaista paskapuhe pahimmillaan on. Sitten harjoitellaan, kuinka epämukaviin tilanteisiin voi puuttua suuttumatta itse tai suututtamatta toista. Yksinkertainen tapa on kysyä paskanpuhujalta: miksi ajattelet noin? Sanoisitko noin omasta läheisestäsi? Seitsemännellä tapaamiskerralla pojat saavat luoda oman keskusteluharjoituksen. Kun he viimeisen, kahdeksannen vierailun aikana vetävät luomiaan


Pukukoppikoulutuksissa ei käytetä vaikeita sanoja kuten tasa-arvo tai normit, vaan siellä puhutaan esimerkiksi keksityistä säännöistä.

harjoituksia, kouluttaja näkee mitä he ovat viikkojen aikana oppineet. Locker Room Talkin kaltaisissa projekteissa tuloksia on vaikea nähdä välittömästi. Varsinainen muutos tulee vasta useamman vuoden päästä, kun pojat kasvavat. Siksi järjestöllä on selkeät tavoitteet, joiden onnistumista he arvioivat joka kerran jälkeen. Ovatko lapset oppineet huomaamaan odotukset, joita miehiin usein kohdistetaan? Onko heillä keinoja kyseenalaistaa näitä odotuksia ystävälliseen sävyyn? Uudesta pukukoppipuheesta on hyötyä myös urheilussa. Tunteista puhuminen ja vapaampi tunnelma hitsaavat joukkueita yhteen. Pelaajien on helpompi yltää huippusuoritukseen, kun he voivat olla omia itsejään eikä heidän tarvitse pelätä muiden tuomitsevan tai kiusaavan. Shanga on saanut huomata, että Locker Room Talkissa hän ei ainoastaan muuta maailmaa, vaan on muuttunut myös itse. Aluksi syveni ystävyys Rogerion kanssa, kun he alkoivat pitkien automatkojen aikana jutella kunnolla. Nykyään Shanga on aiempaa tietoisempi omista tunteistaan ja osaa paremmin käsitellä niitä – ja puhua niistä muiden kanssa. Sillä tunteista puhuminen vaatii opettelua. Eikä sitä taitoa kannata jättää opettelematta. ”Kaikilla meillä on tarinoita, ja kun jaamme niitä, meillä on mahdollisuus oikeasti tutustua toisiimme”, Shanga sanoo. Teksti on lyhennetty Eveliina Koskirannan ja Mari Uusi­ virran Vaikuta! Maailmanparantajien kirjan (S&S 2020) toisesta luvusta. Kirja kertoo yhteensä 18 aktivistin tarinat ja kannustaa löytämään oman tavan muuttaa maailmaa. ✦ 35


Armeija kolkuttelee lukion ovea Eduskunnassa selvitetään maanpuolustuksen ujuttamista oppilaitoksiin ja mietitään asevelvollisuuden tasaarvoistamista. Miltä kuulostaisi Latvian malli, jossa sotilaskoulutus on pian kaikille pakollinen lukioaine? Markus Kuokkanen

36


”Minua kiinnostaa kaikki, mikä liittyy aseisiin. Aseiden historia, ampuminen ja niin pois päin.” ▼ Kalnin lukion toista luokkaa käyvät Daiga Jurševska ja Rebeka Bartuseviča opettelevat kartanlukua.

K

un Rebeka Bartuseviča lähtee lukioon lokakuisena aamuna, hän ei pakkaa koulukirjoja reppuunsa. Sen sijaan hän vetää ylleen maastopuvun ja jalkaan varsikengät. Tänään lukujärjestyksessä on pelkkää maanpuolustuskoulutusta. Saldusin kunnassa, syvällä Latvian maaseudulla, kouluttaja askeltaa ympäri luokkaa ja huutelee paikkojen nimiä. Bartuseviča yrittää määrittää nimettyjen paikkojen koordinaatit kartalta. ”En oikein tykkää karttakoulutuksesta”, hän myöntää. ”Minua kiinnostaa kaikki, mikä liittyy aseisiin. Aseiden historia, ampuminen ja niin pois päin.” Sotilaalliset lukiotunnit ovat osa Latvian hallituksen uutta visiota. Maanpuolustuksesta tulee vuonna 2024 pakollinen aine kaikissa Latvian lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Silloin lukujärjestyksestä löytyy niin sulkeisia kuin ammuntaharjoituksia. Toistaiseksi koulutus on vapaaehtoista ja sitä tarjotaan vain joissain kouluissa. Latviassa ei ole lainkaan asevelvollisuutta, ja reserviä halutaan kasvattaa koulutusjärjestelmän kautta. Jatkossa toiselta asteelta valmistuneilla opiskelijoilla on takanaan parin vuoden maanpuolustusopinnot, ja he voivat halutessaan liittyä reserviin. Saldusin lukiolaisten parissa uudistus herättää epäilyjä. Daiga Jurševskan oma perhe on aktiivisesti mukana vapaaehtoisessa maanpuolustustoiminnassa, mutta kaikkien pakottaminen maapuolustustunneille tuntuu hänen mielestään väärältä. Kun uudistuksesta kysyy lukiolaisilta Latvian pääkaupungissa Riiassa, luokassa käynnistyy vilkas keskustelu. ”Jos käymme näillä oppitunneilla, se tarkoittaa, että pois jää joku muu aine, joka olisi hyödyllisempi”, sanoo Luka Korovin, joka

käy kolmatta luokkaa Š. Dubnovin juutalaisessa lukiossa. Genadijs Andrejevs väittää vastaan. Hän tuumaa, että malli on hyvä kompromissi asevelvollisuuden ja kehnon puolustuskyvyn välillä. ”Varusmiehenä menisi ehkä vuosi. Lukiossa maanpuolustuskoulutusta on kerran kuussa, eikä se vie hirveästi aikaa”, Andrejevs sanoo. Korovin pelkää silti, että isänmaallinen maanpuolustuskoulutus lipsuu propagandan puolelle. ”Raja neutraalin ja nationalistisen opetuksen välillä on häilyvä”, hän miettii. Riian puistoissa hilluvan nuorison parista löytyy monia, jotka ovat innostuneet lukioiden maanpuolustuskursseista. ”Osallistuin siihen parin vuoden ajan. Se oli hauskaa”, myhäilee Artjoms Lebedevs. ”Leirillä meillä ei ollut telttaa, vaan teimme oksista katoksen. Tehtiin tulet ja kokkailtiin lihaa”, hän fiilistelee.

Latvian malli kuulostaa eksoottiselta, mutta tasa-arvossa se on Suomea edellä. Maapuolustustunneista tulee opiskelijoille pakollisia sukupuolesta riippumatta. Myös Suomessa on nyt ryhdytty tosissaan puimaan asevelvollisuuden tasa-arvovajetta. Hanke voi tuoda suuria muutoksia erityisesti nuorten naisten elämään. Valtioneuvosto asetti maaliskuussa parlamentaarisen komitean kehittämään asevelvollisuutta, ja yhdenvertaisuus on yksi sen suurista kysymyksistä. Komiteassa on jäseniä kaikista eduskunnan puolueista, ja taustatyötä tehdään monen ministeriön voimin. Työn on määrä valmistua ensi vuoden lokakuussa. Samaan aikaan puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) on kirjoittanut, että tulevaisuudessa kutsunnat voisivat ehkä koskea myös naisia, ja naisille voitaisiin kehittää asevelvollisuuden sijasta jonkinlainen kansalaispalvelus. 37


Siis vähän tasa-arvoisempaa, mutta ei kuitenkaan samaa. Latvian malli ei esittele epämääräisiä kompromisseja vaan selkeästi samat velvollisuudet kaikille. Pitäisikö se tuoda Suomeenkin? Puolustusministeri ei lämpene ajatukselle. ”Sotilaskoulutuksen ulkoistaminen koulujärjestelmään on hankalasti miellettävissä suomalaisiin olosuhteisiin ja kulttuuriin”, Kaikkonen kommentoi Improbaturille. ”Sen sijaan yleinen tietous maanpuolustusvelvollisuudesta, joka koskee kansalaisia sukupuolesta riippumatta, on kysymys, jota voi pohtia: olisiko sille tilaa jo toisen asteen opetussisällöissä”, ministeri maalailee. Lukiolaisten näkökulmasta komitean asialistassa piileekin iso uutispommi. Tarkoitus on selvittää, miten koulutusjärjestelmä voisi edistää nuorten tietoisuutta puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Mitä tämä oikein tarkoittaa? Onko maanpuolustus tulossa lukiotunneille? Siihen on vielä liian varhaista vastata. Kaikkonen perustelee asian selvittämistä sillä, että oppilaitoksissa myös naiset saataisiin aiheen äärelle. Ministeri pohtii, että maanpuolustuksen käsittely oppilaitoksissa voisi kannustaa naisia vapaaehtoiseen asepalvelukseen tai vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. Kaikkonen huomauttaa, että maanpuolustusvelvollisuus koskee kaikkia, mutta normaalioloissa eli rauhan aikana se konkretisoituu ainoastaan miehille kutsuntojen ja pakollisen varusmiespalveluksen kautta.

▲ Daiga Jurševska valitsi lukion vapaaehtoisen maanpuolustuskurssin, koska hän tähtää armeijauralle. Etualalla oleva Rebeka Bartuseviča kertoo harrastavansa metsästystä ja olevansa kiinnostunut aseista.

38

Latvian malli ei esittele epämääräisiä kompromisseja vaan selkeästi samat velvollisuudet kaikille.

Latvian malli — maanpuolustus lukujärjestyksessä

Latviassa ei ole asevelvollisuutta ja reservi on siksi pieni. Puolustusvoimat koostuu ammattisotilaista ja kansalliskaartista, jonka jäsenet ovat vapaaehtoisia. Lukuvuodesta 2024–2025 alkaen ”kansallinen puolustus” on pakollinen oppiaine Latvian toisen asteen oppilaitoksissa. Toiselta asteelta valmistuneet täysi-ikäiset opiskelijat voivat halutessaan liittyä reserviin. Sotilaskoulutusta on mahdollista jatkaa esimerkiksi vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan parissa, kansalliskaartin jäsenenä. Uudistuksen tarkoitus on kasvattaa reserviä, mutta myös tarjota laajempaa näkökulmaa kansalliseen turvallisuuteen. Oppiaineessa muun muassa analysoidaan, mitä poliittinen korruptio merkitsee yhteiskunnalle. Myös isänmaallisuus on asialistalla. Tunneilla käsitellään nuorison patrioottisen aktivismin merkitystä Latvian historiassa. Koulutusta järjestetään kerran kuussa koko päivän ajan. Lukioissa se koskee ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoita. Vuosittain järjestetään vapaaehtoinen leiri, jossa maanpuolustustaitoja syvennetään maastossa. Aseiden kanssa harjoittelusta voivat saada vapautuksen ne, joka vastustavat sitä uskonnollisten tai muiden syiden vuoksi. Lähde: Latvian puolustusministeriö


▲ Ilmakiväärit paukkuvat Kalnin lukiossa Latvian Saldusissa.

◀ Kaavio koulun seinällä avaa rynnäkkökiväärin tekniikkaa.

39


Kuva: Jaunsardze

Norjan malli — sukupuolineutraali asevelvollisuus Norjassa on ollut kaikille pakollinen asevelvollisuus vuodesta 2015. Aiemmin asevelvollisuus oli pakollinen vain miehille. Vaikka asevelvollisuus on pakollinen, käytännössä vain tiukan seulan läpäisseet nuoret astuvat palvelukseen. Kyselylomakkeen perusteella pieni osa kutsutaan tarkempaan seulontaan, ja noin 13 prosenttia ikäluokasta saa lopulta varusmieskoulutuksen. Nykyään koulutettavista noin 30 prosenttia on naisia. Lähde: Norjan puolustusvoimat

▲ Latvian toisen asteen oppilaitosten maanpuolustuskoulutukseen kuuluu myös leiri, jossa vuoden aikana opittuja taitoja pääsee soveltamaan.

”Naisille maanpuolustusvelvollisuus ei konkretisoidu samalla tavoin. Jo yhdenvertaisuudenkin kannalta olisi kuitenkin tärkeää lisätä maanpuolustustietoisuutta kaikissa väestöryhmissä”, Kaikkonen sanoo.

Varusmiesliitolla on jo hahmotelma siitä, miten maanpuolustus voidaan tuoda oppitunneille. Tasa-arvoisen asevelvollisuuden esimerk-

ki löytyy myös Suomen naapurimaa Norjasta, jossa asevelvollisuus koskee kaikkia sukupuolesta riippumatta. Voisiko ratkaisu löytyä sieltä? Puolustusministeri Kaikkosen mukaan puolustusliitto Natoon kuuluvan Norjankaan puolustusratkaisua ei voi suoraan siirtää Suomeen. Norjan asevelvollisuus on hyvin vali40

koiva ja kasarmeille otetaan vain ohut siivu ikäluokasta. ”Norjassa puolustusvoimat voi rekrytoida parhaat ja motivoituneimmat sukupuolesta riippumatta. Koulutettavien määrästä johtuen palvelukseen valikoituu pääosin vapaaehtoisia. Suomen puolustusratkaisu taas pohjautuu laajaan reserviin”, ministeri selittää. Norjan tiukka seulonta auttaa ehkä ymmärtämään, miten naisten pakollinen palvelus on saatu Norjassa poliittisesti läpi. On eri asia määrätä armeijaan pieni joukko innokkaita kuin suuri osa ikäluokasta. Norjan mallissa on paljon yhtäläisyyksiä Varusmiesliiton ajaman mallin kanssa, sanoo Varusmiesliiton hallituksen puheenjohtaja Topi Korpinen. Huomiot norjalaisesta järjestelystä ovat pitkälti samoja kuin puolustusministeri Kaikkosella. ”Se on sukupuolineutraali ja valikoiva malli, jossa palvelukseen päätyisivät motivoituneimmat ja soveltuvimmat yksilöt sukupuoleen katsomatta. Lähtökohtaisesti suhtautuisimme lämmöllä tähän kehitykseen, mutta mallia ei voi täysin kopioida Suomeen”, Korpinen sanoo. Varusmiesliiton ehdottamassa mallissa koulu-


▲ Länsi-Latviassa sijaitsevan Saldusin alueella asuu noin 36 000 ihmistä.

tettavien määrää kasvatettaisiin myös kannus”Kurssin aikana nuori saisi nykyistä paremtimilla. Palveluksen suorittaneet saisivat vero- man käsityksen kokonaismaanpuolustuksesta. vähennyksen. Nuorille opetettaisiin muun muassa eri puolustushaarat ja erikoistehtävät.” Latvian Saldusissa maastopukuiset opisLukiolaisten liitolla ei ole valmiiksi muokelijat ryhmittyvät karttakoulutuksen jälkeen toiltua kantaa siihen, voisiko lukioihin tuoda koulun eteen parijonoon. Kengät kopisevat sa- Varusmiesliiton ehdottamaa kurssia tai jopa massa tahdissa tien pintaan, kun luokka mars- suoranaista sotilaskoulutusta Latvian tapaan. sii ulos pihalta. Pian alkaa Rebeka Bartusevičan Liiton puheenjohtaja Adina Nivukoski sanoo, odottama ampumaharjoitus. että keskustelussa on tärkeä kuulla sekä kouSuomen lukioissa tuskin nähdään lähitule- lutuspolitiikan ja maanpuolustuksen asiantunvaisuudessa näin sotilaallista meininkiä, mut- tijoita että opiskelijoita. ta armeija kuitenkin kolkuttelee lukion ovea. ”Uusista oppiaineista keskustellaan julkisuuParlamentaarinen komitea aloittelee selvitys- dessa aina ajoittain. Esimerkiksi viime vuonna työtään, ja Varusmiesliitolla on jo hahmotel- käytiin julkista keskustelua siitä, pitäisikö tama siitä, miten maanpuolustus voidaan tuoda loustiedosta tehdä oma pakollinen oppiaine”, oppitunneille. hän mainitsee. Varusmiesliiton mallissa opetussuunnitelAsevelvollisuuden nykytilanteeseen liitto ei maan kuuluisi pakollinen turvallisuuskurssi jo- kuitenkaan ole tyytyväinen. ko peruskoulussa tai toisella asteella. Kurssin ”Lukiolaisten liitto linjasi ensimmäistä keryhtenä kokonaisuutena olisi maanpuolustus. taa viime vuoden liittokokouksessaan kannas”Kurssi voisi olla esimerkiksi osana yhteiskun- ta yleiseen asevelvollisuuteen. Meidän mielestaopin opintokokonaisuutta. Se käsittelisi koko- tämme nykyisestä asevelvollisuusjärjestelmästä naisturvallisuutta ja se toteutettaisiin monen tulee siirtyä koko ikäluokkaa sukupuoleen tahon, kuten poliisin, pelastusalan ja Puolus- katsomatta yhdenvertaisesti kohtelevaan järtusvoimien yhteistyönä”, Topi Korpinen kertoo. jestelmään”, Nivukoski kertoo. ✦ 41


021

YLIOPPILASLAKKI 2021

YLIOPPILASLAKKI 2021

YLIOPPILASLAKKI 2021

YLIOPPILASLAKKI 2021

YLIOPPILASLAKKI

TESTAA SOVITUSSETTIÄ MAKSUTTA

#unelmalakki

Tutustu kustomointeihin ja löydä sopiva lakkikoko kaveriporukalla!

@clseifert_suomi info@clseifert.fi - www.clseifert.fi 42

Sovitussetin testaajille erityinen alennusetu! Toimi nopeasti ja tilaa osoitteessa

cls.fi > Ylioppilaslakit > Tilaa sovitussetti


Experience the World — Choose BScBA! Aalto University School of Business, Mikkeli Campus The Bachelor’s Program in International Business is one of the leading academic programs in Finland, offering cutting-edge approaches to business education and professional development in an international learning environment.

Key aspects • Studying in English • Highly respected professors from around the world • International and tight-knit student community • Intensive three-week modules • Study abroad for one semester • Graduation in three years • Automatic right to continue studies for the Master’s degree at the Aalto Otaniemi Campus

Akateemis ia op is kelutaitoja

YLIOPISTO- OJA PINjaT AMluKk-ioO kursse ja

sekä

Kolme reittiä korkeakouluihin: valintakoe, avoin väylä ja todistusvalinta KEVÄTLUKUKAUSI 7.1.–18.5.2021 • Kasvatus- ja opetusalan valmentavat opinnot, kasvatustieteen perusopinnot JY, VAKAVA • Lääketieteen valmentavat opinnot • Sosiaali- ja terveysalalle valmentavat opinnot, JAMK ja XAMK • Suuntana poliisiala, valmistautumista valintakokeisiin • Elämässä eteenpäin* UUTTA! *) Koulutus on suunnattu oppimisvaikeuksia kokeville 18–29-vuotiaille koulutus- tai työpaikkaa vaille oleville nuorille. Koulutus on maksuton.

Application period 7-20 January 2021 aalto.fi/studies/mikkeli

HAE NYT! alkio.fi

elupaikkoja Kysy vapaita opisk linjoilta! syksyllä alkaneilta

Opiskelijat kertovat ”Etumatkaa yliopisto-opintoihin” ”Paras mahdollinen fykebi-pohja” ”Alkion kautta fysioterapian amk-opiskelijaksi” Asema ensikertalaiskiintiössä säilyy Oikeus toisen asteen opintotukeen Opintoja voi sisällyttää korkeakoulututkintoon

Suosittu kansanopisto

JYVÄSKYLÄN KORPILAHDELLA @BScBAmikkeli @aaltomikkeli

admissions@aalto.fi Tel. +358 (0)50 438 9837

www.alkio.fi | toimisto@alkio.fi

Kaipaatko yhteisöllisyyttä ja toimintaa ympäristöasioiden äärellä? Tule mukaan Luonto-Liittoon!

MITÄ LÄHTIS OPISKELEMAAN? SEURAA #MUSTATULEEISONA-KAMPANJAA IG STORIESISSA @LUKIOLAISET

43 Kuva: Sebastian Coffeng


Kirjoja, joihin on helppo rakastua 2995 MARGARET ROGERSON

Kun joku vapauttaa Austermeerin suurkirjaston vaarallisimman loitsukirjan, kirjaston kasvattia Elisabethia odottaa henkeäsalpaavan jännittävä seikkailu. KARISTO

2495 Kaunis ilma kuolla VEERA SALMI

Mun huikea elämä JENNY JÄGERFELD

59 päivää aikaa selvittää suosion ja cooliuden resepti. Vastustamatonta huumoria pirskahteleva tarina ystävyydestä ja minuudesta. OTAVA

Poika, jolta kaikki on hajonnut. Tyttö, jonka kaikki ovat tuominneet. Auto, joka ei kuulu kummallekaan. Kaasu pohjaan ja kohti väistämätöntä.

Korento

ANNE-MAIJA AALTO

Vavahduttava tarina ystävyydestä ja vastarinnasta eriarvoisessa yhteiskunnassa, saarella joka oli ennen Japani. OTAVA

Sydämiä seireeneille

BRIITTA HEPO-OJA

OTAVA

Trillerimäinen matka 2000-luvun vaihtoehtoisessa Suomessa huipentuu. Palkitun Suomea lohikäärmeille -romaanin jatko-osa. OTAVA

1995

2495

Kaikilla mausteilla

ELIZABETH ACEVEDO

Häikäisevän hieno romaani antaa äänen sinnikkäille nuorille naisille, joiden tarinoista usein vaietaan. KARISTO

2495

Amiraali

MILA TERÄS

Tuppukylässä jokaisen pitää mahtua tiukasti omaan lokeroonsa. Mutta miksi aina pitäisi valita, onko poika vai tyttö? OTAVA

1995

Valikoima vaihtelee myymälöittäin. Katso myymäläkohtainen saatavuus Suomalainen.comista.

19

95

Kirjojen tytär


Räntti Lukijamme avautuvat lukiolaisille tärkeistä ja ajankohtaisista aiheista.

Aika siirtyä yleistiedosta erikoistumiseen Lasse Raudaskoski

Lukiokoulutus sisältää useista aineista pakollisia kursseja, jotka on suoritettava päästäkseen lukion läpi. Mutta kun pysähtyy pohtimaan asiaa, mitä nämä kurssit oikein antavat itselle? Ensimmäiset kurssit ovat vain pintaraapaisuja aineista, ja useat ovat kertausta yläkoulun opinnoista. Mihin lukiolainen tarvitsee tätä yleistietoa jokaisesta aineesta – niin, eipä juuri mihinkään. Sen sijaan, että meillä on suuri määrä pakollisia kursseja käytävänä, voitaisiin lukiokoulutukseen lisätä valinnanvapautta ja antaa opiskelijalle mahdollisuus opiskella juuri sitä, mistä hän itse pitää. Samalla voitaisiin lisätä valittavien kurssien määrää jokaisessa aineessa, jotta opiskelijalla olisi mahdollisuus syventää osaamistaan jo lukiossa. Näin Suomeen saataisiin entistä parempaa osaamista ja lukiokoulutuksesta entistä laadukkaampaa ja tehokkaampaa. Pakollisia kursseja ei tietenkään kannata eikä tule vähentää niissä aineissa, jotka ovat tärkeitä riippumatta alavalinnasta, kuten äidinkieli ja opinto-ohjaus. Pakolliset kurssit olisi myös perusteltua säilyttää niissä aineissa, joissa pakollisten kurssien määrä on jo ennestään suurempi – kuten matematiikka ja historia – koska aineissa, joissa on enintään kaksi pakollista kurssia, ei opi paljoa. Toisin sanoen pakolliset kurssit pitäisi pois-

Antti Kyrö

taa ainakin niistä aineista, joissa on vain yksi pakollinen kurssi, paitsi terveystiedosta ja psykologiasta, jota ei yläkoulussa entuudestaan opeteta. Niistä aineista, joissa pakollisia kursseja on kaksi, määrä voitaisiin puolestaan vähentää yhteen. Samalla voitaisiin muuttaa ylioppilaskirjoituksia reaaliaineiden osalta. Niissä merkittävä ja tärkeä muutos olisi vähentää vastausten enimmäismäärää samalla kun pidettäisiin tehtävien määrä samana. Esimerkiksi yhteiskuntaopissa määrä voitaisiin vähentää viidestä tehtävästä kolmeen, mutta kysymykset voisivat käsitellä nykyistä laajempia kokonaisuuksia. Näin opiskelijat pääsisivät osoittamaan todellisen osaamisensa aiheesta, kun aika mahdollistaa aiheen syvällisen käsittelemisen. Nykyisellään kun kilpaillaan tiedon lisäksi myös siitä, kuka saa nopeiten tuotettua tekstiä kuuden tunnin aikarajassa. Tekstin kirjoittaja Lasse Raudaskoski on viime kevään ylioppilas Nivalan lukiosta. Julkaisemme tällä palstalla lukiolaisten mielipidetekstejä. Onko sinulla mielipide, jonka haluaisit jakaa? Lähetä kir­ joituksesi meille osoitteeseen improbatur@lukio.fi! Toimitus pidättää itsellään oikeuden julkaistavan tekstin muutoksiin. 45


#UniOulu #ArcticAttitude

Jos pärjäät täällä, pärjäät missä vaan Oulu ei ehkä ole New York, mutta täältä voi tulla kovempaa porukkaa. Näillä leveysasteilla tarvitaan tietynlaista asennetta. Meillä sekä tieteen tekeminen että opiskelijaelämä hoidetaan tinkimättömällä pohjoisen tyylillä. Ja sitä joko rakastaa tai sitten oppii rakastamaan. Asenne voi olla yhtä tärkeää kuin tutkinto. Meiltä saat molemmat.

Hae Oulun yliopistoon www.oulu.fi/haku



Elämästä Vierailevat kolumnistit kirjoittavat asiaa.

Markkinoiden suurin valtti on nuoruus Riikka Aaltonen

”Tein kai lottorivini väärin / kun aivan viimeisillä rahoilla /

sain vain pienen oluen”, laulaa arkiromantiikasta ammentava suomirockyhtye Maustetytöt. Lottorivinsä voi tehdä oikein, kun niitä ei tee lainkaan. Itse toivon, että olisin kuunnellut 20 vuotta sitten hohtavahampaisia kokoomuspoikia ja sijoittanut rahani. Aloin saada 14-vuotiaana 50 euron suuruista kuukausirahaa. Jos olisin sijoittanut summan, minulla olisi nyt keskivertotuotolla koossa yli 23 000 euroa. Jos olisin tunkenut rahat nohevana säästötililleni, minulla olisi 12 000 euroa. Lottoamalla olisin todennäköisesti menettänyt kaiken. Omaisuuden kertymisen tai menettämisen logiikka on yksinkertainen. Rahapelit perustuvat siihen, että niihin tuhlanneiden rahat kerätään yhteen kasaan. Peliä kauppaava taho nappaa siivunsa, jäljelle jäävä osuus jaetaan harvojen onnekkaiden kesken ja muut jäävät Maustetyttöjen päähenkilön tavoin nuolemaan näppejään. Sijoittamisen periaate on erilainen, sillä yritysten tehtävä on tuottaa voittoa. Jaettavan potin koko kasvaa, ja se jaetaan kaikkien peliin jääneiden kesken. Osakemarkkinoilla pitkän aikavälin sijoitukset ovat tuottaneet keskimäärin 6–8 prosenttia. Jaettavaa siis riittäisi muillekin kuin harvoille onnekkaille. Totuus on kuitenkin tylympi, sillä suurin osa suomalaisista ei

48

Antti Kyrö

sijoita. Siksi voittajien lista jää aivan liian lyhyeksi. Mediassa sijoittavia nuoria edustavat yleensä kauppatieteiden opiskelijat, jotka kertovat reteästi nostaneensa koko opintolainansa ja iskeneensä sen pörssiin. He ovat etuoikeutettuja, koska eivät tarvitse summaa elämiseen. Nuori sijoittaja ei kuitenkaan tarvitse rikkaita vanhempia, joiden tuki mahdollistaa lainan kokoisen 650 euron kuukausisijoituksen pörssiosakkeisiin. Pienenkin sijoituksen merkitys on iso, sillä nuorella sijoittajalla on puolellaan kaikkein suurin etuoikeus – nuoruus. Palataan hetkeksi Maustetyttöihin, joiden kappaleen päähenkilö sai viimeisillä rahoillaan vain pienen oluen. Pieni olut maksaa viitisen euroa. Jos päähenkilö sijoittaa pienen oluen verran viikossa, hänellä on 20 vuoden kuluttua kasassa lähes 10 000 euroa. Ja jos päähenkilö on sijoittamisen aloittaessaan lukioikäinen, hän pääsee nauttimaan rahoistaan alle nelikymppisenä. Silloin hänestä ei enää lauleta melankolista mollivoittoista suomirokkia. Riikka Aaltonen on taloustoimittaja, joka ymmärsi aloittaa sijoittamisen kolmekymppisenä ja pääsee siksi rilluttelemaan tuotoilla vasta lähellä eläkeikää.


Maailmalta Vierailevat kolumnistit havainnoivat elämää ulkomailla.

Ei ole yhtä tapaa olla kveeni Tomi Vaara

Miksi Jäämeren rannalla sijaitsevalla Vadsøn kaupungilla on suomalaisen kuuloinen nimi, Vesisaari, joka lukee kylteissä norjalaisen ja saamelaisen nimen rinnalla? Kysymys pyöri mielessäni, kun olin saapunut muuttolastini kanssa Pohjois-Norjaan aloittaakseni viimeisen harjoitteluni ammattikorkeakoulussa. Pian selvisi, että taustalla ovat kveenit ja heidän kielensä. Kveenit ovat Norjan suomalaisperäinen vähemmistöryhmä, joka muodostuu 1700–1800-luvuilla nälkävuosien aikaan parempaa elämää etsimään lähteneiden jälkeläisistä. Kveenien tarkkaa määrää on vaikea arvioida, mutta tutkimusten mukaan luku pyörii 50 000–80 000 henkilön paikkeilla. Olen työskennellyt vuodesta 2019 kveenin kielen ja kulttuurin parissa, yhtenä vastuualueenani työ nuorten kanssa. Moni tuntemistani nuorista kveeneistä on tutustunut juuriinsa vasta myöhemmällä iällä, ja työ uuden identiteetin kanssa on voinut olla vaikeaa. Osa jättää asian omaan tietoonsa, mutta osa haluaa päästä pintaa syvemmälle: mitä on olla kveeni ja miten omaa ”kveeniyttä” voisi ilmaista? Ei ole yhtä tiettyä tapaa olla suomalainen, eikä ole yhtä ainoaa tapaa olla kveeni. Mutta suomalaisena minulla on sentään jotain, mihin tarttua, kun koen Norjassa tarvetta jollekin

Antti Kyrö

suomalaiselle (sauna, muumilimsa, Antti Tuisku, you name it). Nuorilla kveeneillä tätä ei ole. On lippu ja kansallispuku, mutta ei perinteistä kveeniruokaa tai musiikkia, jos ei vanhoja lastenlauluja ja loruja lasketa. Toki uusia palasia kulttuuriin yritetään luoda taukoamatta, mutta moni kaipaisi jotain nostalgisempaa. Sauna on perinteinen osa kveenikulttuuria, mutta sekin jaetaan suomalaisten kanssa. Oma kieli, kväänin kieli, löytyy, mutta sitä osaa vain hyvin pieni osa kveeneistä. Kvääni on Norjassa virallinen vähemmistökieli, mutta koska se on niin läheistä sukua suomen kielen kanssa, saavat nuoret jatkuvasti kuulla osalta niin norjalaisilta kuin suomalaisilta, että heidän omaa kieltään ei ole olemassa – sehän on vain suomen murre. Hekin kveeneinä ovat pelkkää palturia. Miten sitten voisi olla kveeni? Siihen en suomalaisena voi vastata, mutta toivon, että tulevaisuudessa meillä olisi yhä selkeämpi kveenin kulttuuri vaatteineen, koristeineen ja Spotify täynnä musiikkia kveeniksi. Niin, että nuorilla kveeneillä olisi jotain, johon tarttua. Tomi Vaara on Pohjois-Norjassa asuva graafikko, joka kotimaa­ taan kohtaan tuntemasta kaipuusta huolimatta on päättänyt juurtua Norjaan. 49


Ihan luokatonta

Reetta Niemensivu on lahtelainen sarjakuvantekijä, kuvittaja ja graafikko. Lisää käden jälkeä voi katsoa vaikka Instagramista: @reettabeetta. 50



IRTONUMERO 5 €


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.