Page 43

ei suonut yhtäläistä huomiota opetuksessaan kaikille opiskelijoiden kanssa sovitun oppimateriaalin olennaisille osille tai jos hän pyrki opetuksessa välttämään jonkin erityisen vaikean seikan selittämisen oli uhkana sakko. Opettajilla oli myös vahva kannustin pyrkiä kehittämään omaa opetustaan ja tarjota kiinnostavia kursseja. Mikäli osallistujien määrä jäi alle viiden yhdelläkin luennolla, sakotettiin siitä opettajaa.27 Kaikkea yliopiston toimintaa valvoivat opiskelijoiden parissa toimineet ilmiantajat, jotka raportoivat rikkeistä ylioppilaskunnan kurinpitoelimille.28 Jos opiskelijat miellettäisiin yliopiston asiakkaiksi ja suojaa tarvitseviksi kuluttajiksi, ei heidän osansa ainakaan Bolognan yliopiston vallankäytön suhteen ollut heikko, vaan erittäin vahva.29 Opettajia alisteisessa asemassa pitänyt järjestelmä oli oikeudellisesti tarkasteltuna hyvin kehittynyt: saadakseen opettaa kaupungissa oli talletettava tietty rahasumma opiskelijoiden yhteistyökumppanina toimineeseen pankkiin. Jos opettaja syyllistyi esimerkiksi yllä kuvailtuihin rikkeisiin, vähennettiin opiskelijoiden tarkastusvaliokunnan määräämät sakot tästä summasta. Mikäli sakkojen myötä pankkitalletus hupeni tyystin, oli opettajan tehtävä uusi talletus. Käytännössä kyse on vakuuden asettamisesta sopimusehtojen täyttämiseksi. Opettaja, joka ei ollut asettanut vakuutta, ei myöskään saanut kerätä opiskelijoilta lukukausimaksuja vastineeksi opetuksestaan.30 Kyse oli siis opettajien laillistamisen kautta tapahtuneesta laadunvalvonnasta. Nykyään kovasti peräänkuulutettu yliopistojen ja muun yhteiskunnan välinen vuorovaikutus oli tiivistä keskiajalla. Sen ansiosta opettajien asema ei ollut aivan niin kurja, kuin yllä mainittujen esimerkkien valossa saattaisi vaikutta. Muutaman tuhannen opiskelijan massayliopistossa, jollainen Bolognasta oli tullut 1300-luvulla,31 saattoi hyvä opettaja tienata opiskelijoiden maksamilla

27 Cobban 1975, 62-66 28 Clark 1987, 685 ja Cobban 1975, 64-65, jonka mukaan ilmiantajia oli aluksi neljän kopla. 29 On toki huomattava, että säännöt ja todellisuus eivät aina vastaa toisiaan; kuten Cobban s. 170 huomauttaa, kaikkia opiskelijoiden asettamia sääntöjä ei ehkä sovellettu niin ankarasti kuin millaisia ne olivat paperilla. Law in actionin ja law in booksin väistämätön ero on toki aina muistettava kun pohditaan, millainen oikeustodellisuus on. Yhteiskunta ei myöskään ole tietokoneohjelma, jota voitaisiin ohjelmoida loputtoman tarkasti säätämällä erilaisia normeja. 30 Cobban 1975, 64 31 Bolognan yliopiston sivut bit.ly/2d2WSiQ. Kekkonen s. 27 arvioi Bolognan

39

Lyyra 2016  

HUOM! Oikaisu: Sivuilla 55–58 olevan jutun kirjoitti Ville Eerola ja sivuilla 57–58 olevan kartan piirsi Mari Lehtoruusu. Helsingin yliopis...

Lyyra 2016  

HUOM! Oikaisu: Sivuilla 55–58 olevan jutun kirjoitti Ville Eerola ja sivuilla 57–58 olevan kartan piirsi Mari Lehtoruusu. Helsingin yliopis...

Profile for hyyhy
Advertisement