Page 35

Kirjallisen teoksen ensisijaisuus aiheutti myös haasteita, sillä alkuaikoina Turun akatemialta puuttui oma kirjapaino. Toisaalta koska väitöskirjan painatus oli ainakin osittain sitä puolustavan ylioppilaan vastuulla, ei rahanpuutteen vuoksi kaikilla yksikertaisesti ollut varaa väitellä. Taloudellista taakkaa tosin kevensi se, että kirjat usein sidottiin vain tärkeille henkilöille, kuten väittelijän tukijoille ja professoreille. Myös erinäiset poikkeusajat, sodat ja katovuodet, vaikuttivat väitöskirjojen ilmestymistahtiin. Vuosien 1640–1808 ehti kuitenkin ilmestyä jo 3850 väitöskirjaa. Väitöskirjoja koskivat erilaiset säädökset, joista keskeisimpiä oli dekaanin tai muun professorin ennakkotarkistus, jolla valvottiin, ettei teos sisältänyt uskonnollisesti tai poliittisesti sopimatonta materiaalia. Toisinaan teesejä saatettiin kuitenkin lisätä painoluvan saamisen jälkeen. Erinäisiä ongelmia esiintyi ajoittain niin sisällön kuin muotoseikkojen, kuten huonon kielen, vuoksi. Erityisesti noituutta ja taikauskoa vastaan taisteltiin, ja varsinkin suomalaissyntyisiä opiskelijoita epäiltiin erilaisista kepulikonsteista tutkinnon suorittamiseksi. Niin professoreiden kuin opiskelijoiden puuhat joutuivat toisinaan hyvinkin tiukkaan syyniin, eikä aina aiheetta. Väitöskiistat toisinaan johtivat jopa fyysisiin tappeluihin ja oikeudenkäynteihin asti. Väitöskirja säilyi pitkään keskeisenä tutkimuksen julkaisumuotona, joka korvautui oikeastaan vasta 1700-luvun puolivälin jälkeen tieteellisten sarjojen yleistyessä. Turun akatemian väitöskirjakokoelma tuhoutui Turun palossa vuonna 1827. Tietoja kuitenkin väitöksistä kuitenkin säilynyt muun muassa Johan Henrik Lidén (1743–93) teoksessa Catalogus disputationum, in academisset gymnasiis Sveciae habitarum, quotquot huc usque reperiri potuerunt (1778–80) eli Ruotsin valtakunnassa julkaistujen väitöskirjojen katalogissa. Sen kolmannessa osassa on Turun akatemian bibliografia. Se sisältää julkaisujen tietojen lisäksi tietoa myös sen aikaisista kirjojen säilytyspaikoista. Osa teoksista säilyi, koska niiden kopiota levitettiin ympäri maata. Myöhemmin vuosina 1820 ja 1856 Gabriel Marklin täydensi ja jatkoi luetteloa. Näitä tietoja Toini Melander täydensi 1930-luvulla ja sittemin Jorma Vallinkoski käytti pohjana uudelle bibliografialle, jonka yhteydessä kirjoista otettiin myös valokopiot

31

Lyyra 2016  

HUOM! Oikaisu: Sivuilla 55–58 olevan jutun kirjoitti Ville Eerola ja sivuilla 57–58 olevan kartan piirsi Mari Lehtoruusu. Helsingin yliopis...

Lyyra 2016  

HUOM! Oikaisu: Sivuilla 55–58 olevan jutun kirjoitti Ville Eerola ja sivuilla 57–58 olevan kartan piirsi Mari Lehtoruusu. Helsingin yliopis...

Profile for hyyhy
Advertisement