__MAIN_TEXT__

Page 1

Humu sanoma

#7

Humu

1


KYSYMYS

VASTAUS

??

Asiantuntijat vastaavat Humu sanoman edellisessä numerossa esitettyihin kysymyksiin. ”Mikä on nerouden ja hulluuden ero?”

N

erous ei edellytä hulluutta.

Nerouden määrittely ei ole helppoa, vasta tulevaisuudessa selviää kenen nerokkaat työt ja ajatukset jäävät elämään ja kuka vaipuu unhoon. On selvää, että nero edustaa luovuuden huippua omalla alallaan. Luovan nerouden ja hulluuden yhteys on vanha 1800-luvulta periytyvä myytti. On totta, että monilla luovilla ihmisillä, myös ns. luovilla neroilla on mielenterveyden ongelmia, jotka johtuvat sekä yksilön luontaisesta herkkyydestä että luovan työn rasittavuudesta. Työ saattaa kestää kuukausia tai vuosia eikä sen onnistumisesta ole takeita. Syntynyt taideteos tai tieteellinen oivallus voidaan julkisuudessa sivuuttaa tai teilata. Harva itsensä alttiiksi pannut kestää järkähtämättä työnsä mitätöimisen, huijarin tai epäonnistujan leiman. Maallikot yhdistävät usein luovan neron omaperäisyyden mielenvikaisuuteen. Tehokas luova tuottaminen ja akuutti mielisairaus on kuitenkin 2

Humu

mahdoton yhdistelmä, koska sairauteen kuuluvat harhat, mielialan vaihtelut ja kaoottinen ajattelu estävät luovan toiminnan. Vaikka varsinkin taiteellisesti lahjakkaat ihmiset kärsivätkin usein mielenterveyden ongelmista, ei pidä ajatella, että luova nerous edellyttää niitä Luova prosessi vaatii usein käynnistyäkseen uskallusta, epäsovinnaisuutta, jopa maanista vimmaa. Monen luovan ihmisen elämä on jatkuvaa tanssia kuilun partaalla. Joissakin perheissä ruokitaan henkistä epätasapainoa. Ne lapset, jotka onnistuvat säilyttämään ns. normaaliutensa elävät myös tavallisen elämän. Jostakusta voi kasvaa luova lahjakkuus, jopa ns. nero, joka kirjoittaa, säveltää, keksii, näyttelee tai kehittelee tieteellisiä teorioita, ehkä joutuen elämään koko ikänsä kuin veitsen terällä, kuitenkin luomiskykynsä ja riittävän realiteettitajunsa säilyttäen. Kari Uusikylä

kasvatustieteen emeritusprofessori

”Mikä on ihmisen parasta aikaa ”

H

umu sanoman toimituskunta lähestyi tämän kysymyksen kohdalla useampaa asiantuntijaa, joiden asiantuntijuus ja kokemus perustuu ihmisyyteen. • Riippuu kyllä elämäntilanteesta. Ehkä 18 vuotiaana kun on niin täysi pöljä ja lapsi, että jos silloin olisi tajunnut nauttia, niin se olisi ollut juuri silloin. Se on myös osittain tahdonalainen tila. Elämän rakenteet tarvitaan, esimerkiksi ystäviä ja sen eteen tehdään töitä. Ehkä se paras aika on silloin, kun muistaa sitä elää. • Ihmisen parasta aikaa on ne hetket, kun ihminen on täysin auki ja antaa elämän virrata itsessään juuri niin kuin se sillä hetkellä sattuu virtaamaan. Auki oleminen on jotain sellaista, joka ei riipu ulkoisista olosuhteista, vaan sisäisestä antautumisesta. Antautuminen voi tapahtua suuren ilon tai surun hetkellä, rakastellessa, kävellessä, kirkossa tai vaikkapa kahvilassa istuessa. Hetkessä vaan antaa sisäisen luvan elämän virrata, ja se on ihmisen


parasta aikaa. • Ihmisen paras aika kytketään yleisesti onnellisuuteen. Onnellisuus itsessään on kuitenkin esimerkiksi huuman, johon se sekoittaan yleisesti, sijasta tila, jossa ennemminkin asiat eivät ole huonosti. Tasainen ja jatkuvuuden tunteen sisältävä olotila, joka antaa myös voimaa kestää vastoinkäymisiä. Koska ihminen pyrkii kohti onnellisuutta ja usein matka on tärkeämpi kuin päämäärä, sanoisin ihmisen parhaaksi ajaksi hetken ennen onnen täyttymystä. Tieto tai tunne hy-

Mihin kysymykseen haluaisit vastauksen?

vän tulevasta tapahtumisesta sisältää odotusta, huumaa ja iloa. Parasta aikaa siis.

Eräs vanha mies sanoi: ”Nuoruus, kunpa olisin ymmärtänyt että tämä on elämäni.”

• Koska ihminen ei voi tietää miten hyviä hetkiä tai ajanjaksoja on tulossa on parasta nyt. Sitten voi arvottaa uudelleen jos menee vielä paremmaksi.

ANJA HULT, ARTO VÄISÄNEN, MIRJA KÄRNÄ, KARI KARLLSON; ARWI LIND, TAINA KONTIO ihmisiä

• Ajelu. Mitä tietön tie sen parempi. • Se on juuri nyt. Nuorena ihminen suuntaa tulevaan, eikä tunne vanhenevansa koskaan.

Vastaukset kysymyksiin seuraavassa Humu sanoman numerossa.

Humu sanoma 7 TOIMITUSKUNTA Sari Hakala Jarkko Kumpulainen Jaakko Ryynänen SIVUSSA Mari Halonen Joonas Nissi + kansi Matti Riikonen Kari Uusikylä

PIIA JULKUNEN: Miksi tänä vuonna kuolee niin paljon (luovien alojen) julkkiksia?

JOONAS NISSI: Miksi vanhojen suosikkisarjojen/-kirjojen/ -musiikin uudelleenkatsominen /-lukeminen/-kuuntelu tuntuu joskus niin hyvältä?

JULKAISIJA Humusanomatalo

Humu sanoma on sitoutunut.

Humu

3


4

Humu


KOLUMNI

AJATTELEN LÄHINNÄ MAATA TEKSTI MARI HALONEN

P

ihamaan keskellä kasvaa vanha omenapuu. Se seisoo siinä vähän kenollaan, oksansa harottavat joka suuntaan, runko on sammaloitunut ja kaarnainen. Jänis on käynyt järsimässä maahan kurkoittavia oksia ja ylimmillä oksilla roikkuu mätiä omenoita. Puun ympärillä käy kuhina. Varispariskunta, harakkapariskunta, mustarastaat ja pikkuruiset pikkulinnut hääräilevät puun ympärillä, syövät, nahistelevat ja kuhertelevat keväthuumauksessaan. Minä ajattelen lähinnä maata. Istun portailla auringossa ja tunnen kuinka toivo sisälläni kasvaa ja talven jähmeys sulaa hiljalleen. Seuraavana päivänä sataa lunta. Minä ajattelen maata, lähetän sille lämpimiä, himokkaita ajatuksia. Viikonloppuna menen kasvimaalle kuokkani kanssa ja hakkaan jäistä maata jonkin aikaa yhtäturhautuneena kuin joutsenet, jotka lentävät tarkistamaan mökkijärven jäätilanteen. Jäässä on, maa ja vesi. Me

olemme valmiita tositoimiin, minä ja joutsenet, mutta kevät on kylmäsydäminen jääkuningatar. Minä ajattelen maata ja maan matosia, neulon villapaidan ja hurahdan bokashikompostointiin. Käyn ostamassa Viidakkotohtorilta mikrobirouhetta, jonka on tarkoitus muuttaa biojäteastiani ihanuudet ennätysajassa kasvimaani superravinnoksi. Kellarissa muhii ämpärikaupalla ilmatiiviisti pakatuna biojätteitä, joita hyysään ja haistelen suurella kiinnostuksella. “Hmm..haisee simaiselle, puhdas haju noin biojätteeksi, hei tulkaa tekin haistelemaan…” Tilaan siemeniä netistä. Tottumattomana nettiostosten tekijänä napsauttelen “lisää ostoskoriin”- painiketta innokkaasti, aina innokkaammin ja seuraavala viikolla tupsahtaa postilaatikkoon tuhti paketti Hyötykasviyhdistykseltä. Ruusukaali, palmukaali, lehtikaali, kyssäkaali ja parsakaali. Ensi syksynä syödään kaalia! Luennoin innokkaasti

kaalien terveellisyydestä enkä huomioi jälkikasvuni irvistelyä enkä huomautuksia siitä, ettei hän erityisemmin pidä kaalista. Ajattelen vain, mihin saisin nämä kaikki mahtumaan, pitää kai laajentaa kasvimaata. Lumihiutaleet leijailevat hiljaa. Tiedän, että kohta omenapuun sisällä kohisee, se alkaa kukkia vaaleanpunaisin kukin ja vihreä purskahtaa esiin. Varispariskunta tulee ruokailemaan omenapuun luokse. Pähkinäpötkö on pudonnut maahan. Varisherra vartioi rouvansa ruokarauhaa. Portilla vaakkuu tuttu sorsapariskunta Vaakku ja Vaappu, ne pyytävät pullaa. Topi-koira tuhahtelee. Lumisade muuttuu vähitellen vedeksi. Maa alkaa sulaa.•

Kirjoittaja on yhteisötaiteilija, joka tekee muistelutyötä vanhusten kanssa, sekä on Humu-klubin Halloween special-bändin laulaja.

Humu

5


JUTTU

Kalle Ylitalo & The Mystics juhlii tuoretta albumiaan Kuopion Pannuhuoneella 14. toukokuuta.

Haastattelussa bassotaiteilija Kalle Ylitalo. Toinen soololevysi Expansion ilmestyy toukokuun alussa. Mitkä ovat päällimmäiset fiilikset kun projekti alkaa olla loppusuoralla?

T

Kalle Ylitalo & The Mystics

unnelmat ovat melko vaihtelevat. Toisinaan koko prosessin aiheuttama uupumus tuntuu päällimmäisenä, mutta enemmän valloillaan ovat innostuksen ja riemun tuntemukset etenkin tulevia keikkoja ajatellen sekä tietysti seuraavan albumin vapautuneen inspiroitunut suunnittelu ja ideointi. Usein tuntuu siltä, että taiteelliseen työskentelyyn (kuten levyntekoon) liittyvän mekaanisen uurastuksen, asioiden selvittelyn ja tiedottamisen jälkeen purkautuu suunnaton määrä luovaa energiaa.

6

Humu

TEKSTI

JAAKKO RYYNÄNEN

Ensimmäinen soololevysi Mörkö oli vahvoja tunteita ja mielikuvia nostattava musiikillinen trippi. Miten vertaisit tulevaa levyä edelliseen? Jos Mörkö sijoittui Kolin metsiin, niin Expansionin tapahtumapaikkoina lienevät avaruus tai

urbaanimmat ympäristöt. Perusajatus on kuitenkin sama; muutamasta vahvasta melodiasta ja selkeästä sointiväristä koostuvia yksinkertaisia sävellyksiä, joiden kimppuun on päästetty joukko upeita ja persoonallisia muusikoita. Kotisivuillasi mainitset levyn saaneen inspiraationsa universumin laajenemisesta ja meditaatiosta. Avaisitko tätä?

Laajeneminen ilmiönä on selkeimmin kuultavissa levyn nimikkoraidalla jossa melodisena ideana on äänimassan asteittainen laajeneminen ja supistuminen. Levynteon aikaan lueskelin hieman kvanttimekaniikan ja multiversumin teorioista ja koin ne hyvin inspiroiviksi. Meditaation taas koen mm. inhimillisen kokemuk-


sen tutkimisena. Näiden kahden näkökulman avulla aloin huomata entistä tarkemmin itsessäni ja ympäristössäni tapahtuvat muutokset tai paremminkin sen että kaikki koostuu muutoksista. Laajentuminen oli yksi kiinnostava muutos, jota vaikutti esiintyvän monilla eri tasoilla, kuten universumin, kehokokemuksen ja hengityksen tasolla. Ehkäpä laajentumista voi havaita myös musiikillisella tasolla, sillä Expansionilla on enemmän vaikutteita erilaisista musiikillisista traditioista kuin Mörkö-albumilla. Seuraavaa albumia ideoidessani johtoajatuksena onkin yhdistää vielä ennakkoluulottomammin eri perinteitä. Yhtyeesi on vaihtunut edelliseltä levyltä, mutta myös tällä kertaa levylläsi soittaa nimekäs joukko muusikoita. Esittelisitkö yhtyeen? Olen kyllä todella onnekas että olen saanut molemmille levyilleni näin huikeat muusikot. Levyllä ja keikoilla soittavat kitaristi Jukka Kääriäinen, saksofonisti Otto Eskelinen ja rumpali Janne Mathlin. Heidän lisäkseen levyllä käyrätorvea soittaa Jósef Hárs. Jukka tekee upeaa ja ainutlaatuista äänitaidettaan soolona, Teppo Hauta-Ahon kanssa ja Helsinki Soundpainting Ensemblessä. Otto on luonut saksofonille oman soundinsa ja ilmaisunsa jota voi kuulla The Mystic Revelation of Teppo Repo -yhtyeessä. Janne on uskomaton esiintyjä ja muusikko, jonka soitosta välittyy aina käsittämätön määrä energiaa ja syvällinen ymmärrys esitettävästä musiikista. Hänen soittonsa tahtiin voi käydä tanssahtelemassa Esko Järvelä Epic Male Bandin ja Kings Of Moonshinen keikoilla. Jószef on huikean monipuolinen ja ennakkoluuloton taiteilija, joka tunnetaan muusikkona mm. RSO:sta ja Sunrise Avenuen Wonderland Orchestrasta sekä kapellimestarina HKO:sta.

Sinut tunnetaan esimerkiksi Senni Eskelinen & Stringpurée Bandistä ja olet myös säveltänyt musiikkia niin tietokonepeleihin kuin elokuviin. Millaisia projekteja tuleva vuosi tuo tullessaan? Tällä hetkellä olen hyvin uppoutunut erilaisiin sävellystöihin. Teen musiikkia Cornfox & bros.:in Oceanhorn II -peliin. Pitkäaikainen ystäväni ja pelisuunnittelija Heikki Repo on yksi luovimpia ihmisiä joita tunnen ja on mahtavaa työskennellä hänen kanssaan. Pelimusiikin tekemisessä on usein kyse tietyn tunnelman luomisesta maisemaan tai tilanteeseen, minkä koen hyvin mielekkääksi. Tämän lisäksi vireillä on teoksia erikokoisille orkestereille jousikvartetista sinfoniaorkesterille. Tällä hetkellä aktiivisin projekti on Illuminations -teossarja sooloinstrumenteille. Senni Eskelinen kantaesittää hänelle sävelletyn osan Musiikkitalolla 17.8.2016 SibeliusAkatemian Kesän nuoret taiteilijat -konsertissa, Harmonikka-osan kantaesitykset taas kuullaan toukokuussa Harmonikan hehkua -konserteissa Kemissä ja Torniossa kun Harri Kuusijärvi esiintyy MeriLapin jousikvartetin kanssa järjestettävissä yhteiskonserteissa.•

Litku Klemetti & Tuntematon numero

J

yväskyläläinen Litku Klemetti & Tuntematon numero pysähtyy levynjulkaisukiertueellaan Humu-klubille ja Pannuhuoneelle. Kovassa nosteessa oleva yhtye on yhtaikaa 70-lukua ja tätä päivää, sekä kaikkea siltä väliltä iskelmästä punkin jälkeiskolinoihin. Litku on kuvitteellinen kuhmolainen rocktähti, jonka raa’an balalaikkarokkailun ympärille muodostunut Tuntematon numero hioo biisit timanttisiksi. Bändi julkaisi 1. huhtikuuta debyyttilevynsä Horror ’15, jota edelsi vuosi keikkailua ympäri Suomea. Tänä vuonna ilmestyy myös EP sekä Litkun soolokasetti. Sanna ”Litku” Klemetti on Luova Recordsin perustajajäsen ja toimii tapahtumajärjestäjänä Hear ry:ssä. Hänet tunnetaan yhtyeistä Sateenkaarina, Jesufåglar, Mäsä ja Humu-Klubillakin ihastuttaneesta Zorsesta. •

Humu-Klubi #32 – Kalle Ylitalo & The Mystics, Litku Klemetti & Tuntematon numero, lauantaina 14. toukokuuta klo 20 Pannuhuoneella.

Humu

7


ARVIOT

Anselm Kiefer – Teoksia Grothe-kokoelmasta

O

len koko ajan taidekouluaikojeni Tuhkan ja lyijyn ja poltetun maan, liikahtamaisilmaalauksenopettajan. lani. Hän on hauraampi kuin kaikkien vuorten ja vesien värit. Istun junassa, bussissa ennen. Tämä on hetken ja autossa. Välttelen aikaa tärkeä kohta. taukopaikkojen kahveja, ikävöin omaani. Kieferin maalauksilla Tuhat kilometriä sinne on kokoa. ValtavuutTEKSTI JA KUVA SARI HAKALA ja tänne, kaikkien maita, jonka edessä voi semien ruskeat sävyt tuntea värisyttävää ja ja jäät, harmautta kylmäävää pienuutta. ylistävät hautuumaat, Metreittäin värimassoja ikääntynyt kirkkomaa, ja painavaa osoittelepuuttuu vihreän syvin olemus. jäälauttoja ja jään helinä virvuutta suoraan ihmisyyden rassa. Musta joka paljastuu epäkohtiin ja historiaan. Olen hiljaa, unissani ja ikävisja kasvaa. Siniset taivaat, säni. Liikutun muistoista iholharmaat taivaat, viiltävän kirk- lani ja sisälläni. Seison Anselm Kiefer avaa tietä keskityskaat taivaat, oksankarahkat ja leirille, epäinhimillisyydelle Kieferin maalausten edessä ja likaisuutta kimmeltävä lumi. ja maailmakirjallisuudelle. unohdan hengittää. MaalaukSateen ääni katoilla ja tuulilasissa on tuhat kilometriä tuttu- Inhimillisyyden kerrostumat seilla. Syksyllä syvään märkään ja sävyjä. Viiltoja joista vuotaa käyvät ahtaaksi ja näköaisti uponneet traktorin renkaat ja märkii. Hirveintä maailmassa vuodenaikojen ruska. Tuhkan nyt taas uudet. Hiljaiset elävät ja lyijyn ja poltetun maan; on nähdä itsensä, uneksia katsovat kuolleiden muistokuolemanleireistä ja tuntea kaikkien vuorten ja vesien merkkejä ja ajattelevat pieniä puhdasta surua ja pelkoa. Matvärit. Näiden edessä ei voi olla asioita; nälkää ja kauneutta. kalla kohti kuolevaisuutta.• snobi. Ensimmäisen maalaukTämä outo maailma, josta sen äärellä kohtaan sattumalta 8

Humu


ARVIOT

Toimituskunnan pika-arviot. Melkein kaikesta.

hän muistuta vanhaa röyhkää. Ei hän halua ulkopuolisuuteen Miksi et lukisi välillä jotain ja ironiaan. Hän on Taneli Topvähemmän vaikuttavaa ja pari, sanottanu bändin biisit. painavaa, kun kesäkin tulee? Videoista tutusti, hän tyynenä Englantilaisen James Hadley tarinoi mikrofonille, joka Chasen (1906–1985) jänlähellä, kauniisti. Pannuhuonäreissä miljöö vaihtelee, neen stagella basisti Joonamutta perusasiat pysyvät aina tan Hamari välillä kääntyy samoina: pienet tai suuret ra- häneen päin, ja rumpali Arttu hasummat vaihtavat omistajaa Kivelä vielä lisää biisienergiaa. rikollisin keinoin, miehet ovat Lupaukset herkästä, mutta armottomia uroksia, aina val- rajusta toteutumassa, kuin miina useammankin sorttiseen täällä kaksi vuotta sitten. toimintaan ja naiset älykkäitä, Vaan muutamaan otteeseen, petollisia ja tappavan kaulaulaja-kitaristi Toppari jättää niita syöjättäriä. Piristävänä todistajan tehtävät, nuoruuyksityiskohtana miespuolinen tensa keskeltä, me-elämän päähenkilö saa usein surman- ja me-puheiden. Hän tuo sa kirjan viimeisellä sivulla (tai kitarasoolonsa kuulijoiden luo, jopa viimeisessä lauseessa!), polvistuu lattiaan ja hyppii useimmiten rakastajattarensa pöytiin. Kuin loistavan ehjät ja/tai rikoskumppaninsa mur- biisit eivät riittäisi. Nehän haamana: mies jää makaavoi nauttii kotonakin. Näin maan verilammikkoon huoloululaisbändi puhkoo kiinteän toaseman tai panttilainaamon keikkakoodin, ja ilta täydentyy parkkipaikalle sillä välin kun elämykseksi. Meille antaa nainen karkaa antagonistin ja hetki, kun marttyyrista tuli rahojen kanssa Floridan Keyapostoli. saarille, Havaijille tai Hongkon- MATTI RIIKONEN giin. Divareista ja kirpputoreilta pikkukolikoilla kiitettävästi Tuomari Nurmio löytyviä kioskipokkareita on julkaistu ja uudelleenjulkaistu Henry’s Pub täyttyi lauantai-ilSuomessa 1950-1990-luvuilla tana tasaiseen tahtiin jokaisen mm. Gummeruksen Salama- ravintolaan kelpuutettavan sarjassa, Viihdeviikarit Oy:n - ikä- sekä yhteiskuntaluokan Action-sarjassa, Vaasa Oy:n edustajista. Valot sammuivat ja Manhattan-sarjassa sekä Book spotti käännettiin osoittamaan Studion toimesta. lähes tyhjälle lavalle. JOONAS NISSI Tuomari astui verhojen lomasta ja istui jakkaralle keskelle Läheltä ja lähelle aitaamatonta koroketta. Hän tervehti yleisöä ilmoittamalla: On se niinku kaikki puhuu. Ei ”Nyt mä soitan bluesia -- tai james HADLEY CHASE

mitä helvettiä tää nyt on.” ja aloitti Virsi 666:n syntisen raskaalla, laahaavalla tempolla. Karismaattinen hahmo ja sinisenä kuultava valokeila. Rosoinen, jopa törkyinen soundi, jonka Tuomari saa ulos laatikkokitarastaan sopi pubin akustiikkaan ja Tuomarin karhea ääni toimi sopivasti soolona. Tuomari esitti kappaleita koko uransa varrelta yleisön nautiskeltavaksi, mutta viimeistään Kurjuuden Kuningas, Lasten Mehuhetki ja Tonnin Stiflat nostattivat ihastuneisiin suosionosoituksiin. Mies, kitara ja matkalaukkurummun yksinkertainen säestys riittivät vaikuttavaan esitykseen. Kun Dumari dumaa, on aivan sama, osaako nuotteja vai ei. KAISU HALONEN

Humu

9


JUTTU

INTRO Baari aukeaa tunnin kuluttua. Roope Hakkarainen ja Jonas Ursin istuvat hyväntuulisina toistaiseksi hiljaisen työpaikkansa pöydän ääressä ja kertaavat Jonas and I -yhtyeensä tähänastista matkaa. Kysymykseen bändin niemen etymologiasta miehet vastaavat, että tässähän me ollaan. Aikoinaan Perk-yhtyeessä vaikuttanut kaksikko laajensi musiikillisia ambitioitaan kahdenkeskisempään suuntaan, muodostamalla Jonas and I -yhtyeen esiasteen eli duon. Keikkajärjestäjille Roope tottui vastaamaan, että Jomppe ja 10

Humu

Jonas and I These Days

TEKSTI SARI HAKALA KUVA SAMPO JAAKKOLA

minä tullaan, eli sen kun kääntää englanniksi niin siinä se on. Miehet puhuvat tottuneesti toistensa päälle. BÄNDI Oltiin soiteltu vaan bändeissä, oli mukava heittää kahdestaan keikkaa, vähän iisimmin. Oli

vaan piano ja akkari. Perk oli sellaista aika menevää popmusiikkia ja niitäkin biisejä soiteltiin kaksin ja huomattiin, että sieltä löysi enemmän uusia sfäärejä. Jonas opiskeli Outokummussa äänituotantoa ja teki opinnäytetyönään EP:n. Bändi alkoi muodostua kun tarvittiin studioon muusikoita mukaan. Biisit toimi ja heräsi idea, että kasataan bändi tähän ympärille. Oppari sai hyvää palautetta, biisit toimi ja Roope tuli Outokumpuun vuosi minun jälkeen, joten jatkettiin siitä. Tulipahan tehtyä koko levy it-


se, me myös miksattiin ja äänitettiin, mikä on aika harvinaista. Ulkopuolinen masteroija, eli Sampsa Väätäinen, tuli mukaan vasta lopussa. Miksatessa olisi ollut hyvä jo joku ulkopuolinen. Itse tavallaan kuuroutuu niille biisien epäkohdille; on vaan kuullut ne niin monesti. RISTEYKSISSÄ Varsinainen levynteko kesti kolme kuukautta. Jotkut biiseistä on tehty jo vuonna 2009. Roope rupesi tekemään biisejä jo ennen Perkin kuolemaa. Ne alkoivat olla folkimpaa matskua, eli ei edes sopineet Perkille. Tajusimme että voidaan soittaa niitä tällä bändillä. Ekat biisiaihiot siis on tosi vanhoja ja kun vertaa sen ajan Roopen äänittämiä demoja, niin ne on aika samanlaisia silloin. Levyn biisien maisemat ja risteykset on periaatteessa niitä risteyksiä omassa elämässä, mielen risteyksiä. Ne kertovat pois pääsystä, tai takaisin menosta tai jostain... vaihdoksesta, muutoksesta. Muutos on se juttu. Muutos tien päällä on muutos myös mielessä. Siinä on aina se valinta. Kun on risteyksessä on monta suuntaa mihin mennä. Elämä on valintoja täynnä eikä tiedä mihin päätyy. Ei sen risteyksen tarvitse aina olla fyysinen. On me tunnettu tosi kauan ennen tätä, eli ollaan kavereita. Tunnettiin ensin, muttei hengattu yhdessä. Ollaan eksytty tavallaan samoihin juttuihin, ensin bändiin ja sitten samoihin duunipaikkoihin. Siinäkin on noita risteyksiä.

KAAPISTA ULOS Jotkut ihmettelevät, että mitä vittua te oikein teette. Ootte kokoajan kahdestaan jossain kellarissa? Jengi oletti vähän erilaisia asioita. Tehtiin musaa siellä kellarissa. Heitettiin lyhyt keikka kaverin synttäreillä, ekaa kertaa koko bändillä ja joku kommetoi keikan jälkeen ääneen, että onneksi nyt tajuan mitä te ootte kellarissa puuhailleet. Tultiin siis vähän eri tavalla kaapista ulos. KEIKALLA Huomasin, että kun teillä oli viimeksi keikka Pannuhuoneella. Tänne pelmahti älytön määrä ihmisiä ja kaikki alkoi heti jorata. Mistä se johtuu?

set fiillikset musaa tehdessä, molemmat on melkein kyrpä otsassa. Kyllähän se työtä vaatii. Molemmilla on tosi vahvat visiot ja alussa ne erkanee paljon ja sitten lopussa kohtaavat. Kaikki jotka ulkopuolelta kuulee kun me väitellään jostain, saattaa pitää sitä aika rajuna. Meillä ei ole mitään limittiä siinä mitä voi sanoa, kun musaa tehdessä on totuttu sanomaan suoraan. Mutta toivoa niissä biiseissä on. Sitä pitää olla, aina lopussa jotain pientä. GENREKYSYMYS Iloinen pop country indie folk, mitä kaikkea niitä nyt on. Miten te määrittelisitte musiikkinne?

Sitä ihmettelimme itsekin. Se oli tosi mystistä. Se meininki meni mystiseksi oman pään sisälläkin. Että miten tämän nyt ottaisi? Kavereille oli kyllä soiteltu demoja ja kyselty kommentteja musasta. Tuli paljon sellaista palautetta, että se on tosi iloista musaa.

Ei kyllä osaa sanoa yhtään. Roope on nyt vuoden miettinyt sitä genremääritystä, eikä ole vieläkään keksinyt. Poppiahan se on, se on fakta. Akkari ja hemmetinmoisia synahommia on se perusta. Säveltää biisejä joissa on hyvä melodia ja siinä toimii muutkin asiat.

Ajateltiin että ainakin kavereita tulee keikalle muttei muita. Snne tulikin kavereita mutta myös sellaista porukkaa, että mitä ihmettä, ketä nää on. Se oli tosi positiivista. Eka virallinen keikka. Siitä sai keikan aikanakin tosi paljon virtaa. Pokekin joutui laittamaan oven lukkoon, kun ei mahtunut porukka sisään.

Mitä se oikein voisi olla, space folkia? Instrumentaatiosta tulee maanläheinen meiniki, synasta indie, biisit on poppia ja poljento countrya. Odotetaan että joku arvio tulee, jossa joku keksii sen genren. Ei sitä pidä liikaa rajata. •

Aiemmin kun julkaistiin Liz, ennen näitä nauhoituksia, yksi tuttu joka on Berliinissä töissä hotellissa, kertoi että soittaa sitä aina hotellin aamupalalla. Lähtee päivä hyvin käyntiin. Itsellä ei kyllä ole aina sellai-

JONAS AND I Roope Hakkarainen, Jonas Ursin, Juho Väliaho, Antti Alvasto, Santeri Laitinen Esikoisalbumi These Days ilmestyy 20.5.2016.

Humu

11


MATIN MAAILMA

HOLIDAY IN KUOPIO

P

uol tuntii haihtunu mun kokemuksista. Havahdun istumassa Kuopion Taidemuseon rappusii. Mihin mä sinut äsken jätin? Valitsen unohduksen, ja valitsen näyttelyn My Silence – Hiljaisuuden ääni. Kylläinen olo yhä, vaikka sä kyselit, miksmä syön niin hitaasti. Olishan voitu yhteinenkin pizza. Museovirkailija pyytää näyttään opiskelijakortin, mutt ensin mä sanoisin sulle yhden jutun. Pyysit minut viikonloppulomaksi Kuopioon, ja

sitten sä aloit. Odottakaa, on mulla kolikoita. Ottaan puheeksi kaikkee. Näyttelyn kuvissa ihmiset on haluttu pelkistää, ihmisosa vain. Selänkaaren istumaryhti, jollakin kasvolle tukkapeitot. Tuossa, etualalle, materialisoituu käsi, omistajalla yö, varjoissa. Myös hirttonukkea, vaatenaulakkoaivot, ja kellumassa kuolonrauha. Mitkä pahat mä oon sulle tehny. Ette saa mua poistumaan täältä kesken. Yksi naisen kenkä haljennut kuoriaisen siiviksi. Sekin vielä!

PRINTTIÄ PUKKAA? soita

010 271 8330

kirjoita

myynti@arsmat.fi

käVÄISE

Liipasintie 5, 70460 Kuopio

ME TOTEUTAMME!

www.arsmat.fi 12

Humu

Miten ihania paikkoja näyttelyssä tarjoillaan. Kunpa näkisit nää. Lyijykynäpiirroista valtaisia joki. Tai mustuutta puhkottu, isoon siltaan hahmo. Sekä paikkojen pyydystämistä. Puuryhmä, metallinen häkki. Sähköhiiren juoksut, liesilevyjen musta piha. Olisin mä vastannu, jos sä olisit huutanu, että miks sitte matkustaa tänne. En tiedä, rakas. Vielä. MATTI RIIKONEN

Profile for Humu

Humu sanoma #7  

Humu sanoma #7

Humu sanoma #7  

Humu sanoma #7

Profile for humuklubi
Advertisement